Kuperkeikkaa

Lauantain agilitypäivitys tulossa. Tarkoitus oli väsyttää koirat, jotta ne käyttäisivät lopun päivää nukkumiseen mennessään hoitoon siskolleni. Itsehän lähdin nauttimaan pitkästä aikaa Helsingin yöelämästä, tällä kertaa kohteena oli kunnon tanssimesta Namu. Sanotaanko että muuten ilta meni kyllä lähes putkeen, mutta tilille en ole uskaltanut kurkata enkä kurkkaa.

No mutta niihin treeneihin. Fionan kanssa tehtiin putkia, puomia sekä puomia ja putkea. Puomilta alastullessa Fionalla oli niin paljon vauhtia, että se meni aika ikävän näköisen kuperkeikan. Ei mitenkään tuntunut loukkaantuvan, mutta silti varmaan otetaan nyt iisisti jonkun aikaan sen kanssa siltä varalta että loukkasi itsensä. Fionan kuperkeikka löytyy videolta alhaalta kohdasta 3:05.

Lokin kanssa piti tehdä vähän erinäköistä rataa, mutta vasemmalla oleva oli lähes valmiina joten päätin sitten tehdä sen. Hieman siirtelin hyppyjä että sain suunnittelemani valssin hypyille 4-5. Valssin lisäksi muuta ei oikeastaan tarvinnut kuin takaaleikata putkelle 7, mutta ei se mennyt kerralla sekään. Ratahan ei olisi mitään ohjauskuvioita tarvinnut, mutta mikä treeni se semmoinen olisi ollut.

Ensin tehtiin rengas erikseen, sitten hyppy+rengas ja sitten hyppy+rengas+hyppy. Lisäksi harjoiteltiin ennen taukoa valssi hypyille 4 ja 5. Kovin meni pitkäksi joka kerta, vaikka hypyt löytyivätkin oikein ensimmäistä toistoa lukuunottamatta. Valssi olisi pitänyt aloittaa paljon aiemmin. Ihan lopuksi tein koko pätkän eli 1-11. Muuten meni oikein nappiin, paitsi että putkien välissä oli tosiaan jotain ihme säätöä. Vihoviimeiseksi tein nämä putket pelkästään jotta saatiin ne menemään. Loki irtosi hyvin loppusuoralle ja haki renkaan hyvin joka kerta! Upeaa! Tämä oli oikeastaan ensimmäinen kerta kun rengas oli meillä radalla. Liekö me oikeasti edistytään?

No sitten treenikerran muu osuus, kepit ja keinu. Keppejä tehdessä Loki taisi olla vähän väsynyt kun ei oikein sujunut. Lisäksi kepit taisivat olla liian lähellä toisiaan (siis ne 6, väli ja loput 6, näkyy videolta), kun siirsin jälkimmäisiä keppejä kauemmas niin sujui. Ei silti tehty kuin pari toistoa.

Keinu, tuo meidän todennäköinen loputtoman treenin kohteemme, meni toisaalta hyvin ja toisaalta huonosti. Ensimmäistä kertaa Loki kolisutti nyt keinua niin, että se nousi aina ylös (siis sen 10cm mitä pääsi kun toisella puolella oli alla siiveke. Se selvästi hämmensi poikaa, mutta ihan kivasti se minusta sitä kolisutti. Paljon, PALJON, meillä tulee olemaan treeniä tuon kanssa mutta mitäpä se haittaa. Mielenkiintoista oli muuten huomata, että kun Loki ihan ensimmäisellä toistolla (näkyy videolla) luulee keinua puomiksi ja kiipeää ylös niin alastullessaan ei välitä mitään kolahduksesta. Liekö viestii, että Lokilla voisi sittenkin toimia ihan se tekniikka, että se nostettaisiin keinun yläpäähän ja sieltä tulisi alas, aina hieman enemmän kolauttaen? Noh, ei tämä kolinatreeni mitä nyt tehdään huonoa voi tehdä joten jatketaan nyt kuitenkin tätä.

Tässä sitten tuo kokoelmavideo treeneistä.

Tänään oli jälleen vetopäivä, käytiin Lokin kanssa kolmen vartin pyörälenkki. Kotiin tultua tajusin että olen jäähdytellyt sen kanssa ihan liian vähän näiden vetolenkkien jälkeen, joten tästä eteenpäin jäähdyttely tapahtuu huomattavasti pitempään.

Tilasin torstaiksi koirille hierojan. Koiria tulee hieromaan Jonna Turunen Käsityöpaja Maahisesta. Sain suosituksia useammastakin hierojasta täältäpäin, mutta osa oli niin kaukana että km-korvaukset olisivat tulleet huomattavasti kalliimmaksi. Pk-seudun hintataso on hieronnasta aika kova, yleensä ensimmäinen koira maksoi 40e ja toinen vähän vähemmän.

Erittäin mielenkiinnolla kuulen hierojan mielipiteen koirista. Fionan suhteen kiinnostaa kovasti onko sen selkä niin juntturassa että voi aiheuttaa sen selän kipupisteen. Lisäksi kiinnostaa hierojan mielipide tuosta kuperkeikasta, että voiko se pistää niskat jumiin tai jotain. Lokin suhteen kiinnostaa paljon miten meidän vetotreenit on vaikuttaneet sen kroppaan. Olen huomannut siinä selkeän muutoksen, minkä syystä en ole ihan varma. Joko se on saanut paljon lihaksia, karvaa tai on lihaksistoltaan ihan jumissa, kun tuntuu erilaiselta kuin ennen. Muutos on tapahtunut mielestäni tässä parin kuukauden aikana. Painoahan sille on tullut myös, nyt se painaa jo yli 10kg. Mutta ei silti ole kyllä mielestäni lihava, joten ehkäpä se on lihasta sitten.

Pistetäänpä tähän muistiin myös koirien ruokinnassa tapahtuneet muutokset. Loki on ehkä noin kuukauden verran saanut 2x päivässä 1dl nappulaa ja n. 75gr jauhelihaa, naudan, sikanaudan tai kanan. Ihmisten sellaista, vielä toistaiseksi. Ruoka-aika on muuttunut siten, että Loki saa iltaruoan iltalenkin jälkeen ennen nukkumaanmenoa. Sekä ilta- että aamuruoassa on loraus Nutrolinia, ollut noin viikon verran nyt säännöllisemmin. Kumpikin ruoka tulee nyt siis ennen pitkää lepoa, joten sekin saattaa osaltaan vaikuttaa lihaksiston kertymiseen. Fionan ruokinnassa on tarkoitus vaihtaa purkkiruoka raejuustoon, eli sen ateriat koostuisivat 2x päivässä 0,5dl RC Hepatic nappuloita ja hieman raejuustoa nostamaan sen veren albumiinia, mikä on nyt parina viime kertoina ollut matala.

Pistetään tähän vielä muistiin tämän päiväisen koirien huoltosession löydökset. Lokin vasen korva töhni vähän ja putsasin sitä punahattu-uutetipoilla (talk about kukkahattutäti). Hyvin Loki antoi ronkkia vaikka oli ensimmäinen kerta kun putsasin sen korvia. Fionan oikean puoleisista alaetuhampaista joku oli tänään vuotanu ikenestä verta, joten putsasin sen alaetuhampaat. Oikean reunan hampaat keräävät näköjään pahasti töhnää. Pitäisi kohta varata aika hammaskiven puhdistukseen ja samalla tutkia onko sen suussa lisää mätäneviä/poistettavia hampaita niinkuin viimeksi. Lisäksi Fiona on hieman nuollut vasenta etutassuaan, jossa on yhdessä keskimmäisistä väleistä joku hankauma, reunustavat varpaiden reunat on karvattomia ja punoittaa. Liekö siellä ollut punkki? Tai muurahaistenpuremia? Tai sitten vain jostain hankautunut. Putsasin sitä Vetriderm suihkeella. Koetan muistaa putsata sitä nyt aamuin illoin ja jos tarvetta niin Fiona joutuu olemaan koppa päässä.

Ulkomaisten marjanpoimijoiden määrä kasvaa

Joukkoon on liittynyt myös Loki. Niin ja Fiona, mutta Fiona ei ole ulkomainen joten sitä ei lasketa.

Kesän ajan olemme nauttineet lähimetsäpläntin antimista ja maastoista niinä aamuina kun sää on sen sallinut. Nyt meno on mennyt siihen, että kumpikin nuohoaa mustikkamannut niin tarkkaan että hyvä jos aamulenkillä metri edetään. Toki hyvää nenän käyttöä homma on, ainakin Lokille. Fiona tuntuu etenevän hakuammunta-tekniikalla, rouhnaisee suuhunsa oksan ja toivoo että joku marjakin osuisi välillä kohdalle. Liekö tämä taktiikka missä palkka tulee satunnaisesti saa sen motivaation kohoamaan pilviin sillä Fionaa on paljon vaikeampi saada puskasta etenemään jos se on hyvän mustikkamannun löytänyt.

Tänä aamuna kohdattiin melko kumma näky, sillä tuohon noin metri x metri metsäpläntille oli jotkut pystyttäneet kaksin kappalein telttoja. Mahtoi niillä olla mielenkiintoinen herätys kun Loki meni nuuskimaan teltan reunoja ja sen jälkeen pörisimörisi toooosi uskottavasti. Luulivat varmaan ainakin vähintään karhun olevan asialla.

Fionan sisäsiisteys on edennyt (no, ainakin muuttunut) ihan kivasti. Olen ollut joka päivä n. 6h työpaikalla opiskelemassa tai tekemässä töitä ja kotiutunut viimeistään yhdeltä. Verkkoviritelmästä tehty aitaus on vaihtunut huonekaluilla rajatuksi aitaukseksi ja Fiona ei ole sieltä päässyt enää murtautumaan ulos. Liekö syy tuossa vai siinä että olen tehnyt lyhyempiä päiviä, mutta Fiona ei ole myöskään pissaillut alueelleen. Sen muutoksen olen kyllä myös tehnyt, että nyt Fiona saa ruoan ennen aamulenkkiä. Ruoan liikkeelle pistämä aineenvaihdunta saa siis reitin tyhjentyä vielä ennen yksinjäämistä.

Parin päivän helteet on verottanut Fionaa, se on tänäänkin lähes kokonaan nukkunut. Eilen illalla käytiin Lokin kanssa tunteroisen rullaluistelulenkki minkä jälkeen kadutti heti, tuntui että se oli ihan läähpuuh. Vinkui vähän levottomasti ja muutenkin kesti hetki ennen kuin hengitys tasaantui. Pois tämmöiset helteet, en tykkää.

Huomenna tarkoitus olisi käydä aamusella kummankin kanssa kentällä, Lokin kanssa keinua kolisuttamassa, keppejä tekemässä ja jos jotain pientä rataa taas, Fionan kanssa jatketaan varmaan esteen parin linjalla. Jos se nyt mitään jaksaa, kun tänään on ollut niin veto pois. Ainakin kerran ollaan viime päivityksen jälkeen käyty kentällä kolisuttamassa keinua, viimeksi Loki taisi kolisuttaa jo 10cm maasta olevaa keinua. Se ei vielä jätä tassujaan keinulle eli ns. laske sitä oikealla tavalla alas, mutta koskee siihen jolloin keinu itsestään laskee alas. Kolinaahan siinä ei ole vielä nimeksikään, mutta ainakin tottuu pikkuhiljaa keinun liikkeeseen. Melkein kohta voisi jo alkaa vaatia että Loki jää keinulle ainakin tassulla parilla seisomaan alas painamisen jälkeen ennen kuin naksautan. Ei vielä, mutta kohta.

Huhut kertoo että täälläpäin on taas ärhäkkää vatsapöpöä liikkeellä. Voi kunpa pysyisi poissa näistä kakaroista.

Urheiluhullu

Eilen käytiin Mellin ja staffien Urbon ja Irman kanssa peräti parin tunnin kenttäsessiolla. Siitä tosin puoli tuntia ensin rakentelin rataa, lämmittelin koirat ja sitten odotin että rata tyhjenisi ihmisistä, minä en tykkää tällä hetkellä treenata kenenkään kanssa samaan aikaan. Hetki jopa pohdittiin jos oltaisiin lähdetty sittenkin kotiin kun oli sen verran ruuhkaa (toisella kentällä oli menossa ohjatut treenit joiden osallistujat odotellessa tekivät toisella kentällä juttuja). Tuota kenttäähän ei voi omatoimitreenaukseen varata, vaan sen ollessa vapaa sinne saa mennä kuka vain (seuran jäsen). Sitten kun päästiin kentälle sujahtamaan niin blokkasin aidalla kentän sisäänpääsyn jottei kukaan tupsahtaisi yllättäen. Sanoin kyllä että tänne saa tulla, mutta ilmoittakaa mielellään ensin niin me taukoillaan sitten sen aikaa.

Ihan aluksi taisin Fionan kanssa tehdä paria putkea, jotka meni ihan kivasti, Fiona meni itsenäisestikin putkeen ilman ohjausta mutta tarpeeksi mutkalla oleva putki sen sijaan tuotti hieman ongelmia. Liekö viestii taas Fionan huonontuneseta näöstä, mutta Fiona kävi mutkaputkessa, tuli takaisin ja sen jälkeen ei enää uskaltanut siihen mennä. Toisesta päästä kun lähetin niin meni, mutta jäi sisälle ihan kuin arpomaan reittiä mutta löysi kuitenkin oikeasta päästä ulos. Näköjään Fionalle pitää putket pitää vielä tarpeeksi lyhyinä.

Lokin kanssa tein ensin keinutreeniä, asetin kameran nätisti jalustalle pöydän päälle mutta unohdin luonnollisesti sen käynnistää kuvaamaan.. Keinu oli ehkä n. 5cm maasta ja tuin sitä kädellä ettei se päässyt ylemmäs ja siitä sitten Loki sitä painoi maahan. Hieman oli hämmentynyt poika kun keinu liikkuikin, mutta hyvin meni muuten treeni. Kun päästään siihen vaiheeseen että Loki hyppää keinulle puolesta välistä ja siitä painaa keinun alas tehden kontaktit (2on2offia en ajatellut vaatia Lokilta, kunhan se menee keinun alas niin saa lähteä kontaktilta heti), niin sitten otan pallopalkan millä saan varmasti lisää rohkeutta peliin. Tänään aamulenkillä muuten tehtiin "samaa" treeniä kaatuneilla puilla mitkä nojasivat johonkin kantoon niin että niitä sai painettua alas vastaavasti, jotta Loki tottuisi siihen että etutassuilla voi painaa esineitä alaspäin. Hyvin meni, olen tyytyväinen.

Sitten tehtiin pari kertaa pussia yksittäin, mikä meni upeasti. Ei tarvinnut yhtään nostaa.

Seuraavaksi tehtiin rataa, josta kuva alla. Modasin radan jostain möllipätkästä minkä pöllin netistä. Pituudessa oli 2 palikkaa ja rimat jossain 20-30cm. Tällä ensimmäisellä kerralla en oikeastaan edes muista miten se meni, muuta kuin että ihan pipariksi :D. Pari toistoa tehtiin joilla virheitä tuli ainakin että Loki meni 4 putken väärään päähän, kiersi 7 hypyn ja tiputti riman 9 hypyltä. Taidettiin lopettaa 10 putkeen nämä pätkät. Totesin 9 hypyn olevan liian lähellä pussia ja siirsin sitä vähän kauemmas jatkoa varten.

Tauon jälkeen otettiin 2x2 keppejä, nyt siten että ensin Loki meni 6 meidän tuttua 2x2 keppiä, sitten palkkasin ja sitten lähetin parin metrin päässä oleville 6 muulle kepille. Meni loistavasti! Palkkasin pelkällä nappulalla, joten Loki malttoi keskittyä hommaan. Olisiko kerran lopettanut ihan viimeisen keppiparin liian aikaisin minkä jälkeen otettiin alusta kaikki 12 keppiä. Ohjasin helpoista kulmista 2 kertaa kummaltakin puolelta, tilaa oli sen verran vähän ettei oikeastaan muuten olisi mahtunutkaan. Esimerkiksi puomi oli niin lähellä keppien lähtöä, että Loki aluksi näytti pari kertaa oikein hienot kontaktit ennen kuin tajusi että jaa nämä kepitkin on tässä. Liikaa häiriötä siis, otettava ensi kerralla huomioon tehdä vähän enemmän tilaa keppien lähtöpaikkaan.

Seuraavalla kerralla otan saman harjoituksen, mutta niin että en palkkaa välissä vaan pyydän Lokia hakeutumaan heti lopuille 6 kepille. Eli tarkoitus olisi että Loki menee 6 ensimmäistä ja sen jälkeen hakee itsenäisesti uusille kepeille ja suorittaa ne minkä jälkeen saa palkan. Tähän tarvitsen apuohjaajan, jotta Loki hakeutuu paremmin keppien loppuun asti huolimatta siitä mistä minä ohjaan. Tämän jälkeen aletaan lyhentämään keppien välistä väliä, kunnes 6+6 keppiä muodostavat 12 kepin sarjan ilman yhtään ylimääräistä väliä.

Viimeisellä kerralla otettiin tuota rataa uudestaan, Melli sai omat koirat kiinni joten sain videotakin. Kiitos Melli kuvauksesta! :)

Lokilla oli ongelmaa hieman siinä että se väisti parit hypyt, kyllä se vaan näköjään pitää yhä saattaa niihin tosi hyvin. Sivuttaisetäisyyttä ei ainakaan kestä yhtään, paitsi että voi olla että minä ohjaan tutulla "makkaraluistelutyylillä" eli vetäydyn hyppyjen välissä kauemmas jolloin Loki seuraa, sen sijaan että mentäisiin molemmat suoraan. 9 hyppy taisi myös olla yhä liian lähellä pussia, josko Loki siksi sen olisi kiertänyt. 4 putkessa Loki meni useamman kerran väärään päähän ja meinasin jo luopua toivosta, kun Melli vinkkasi että voisin vedättää Lokin putkeen. Ensimmäisillä toistoilla meinaan luulin ohjaavani sen oikeaan päähän, mutta Loki syöksyi edellisestä putkesta päästyään selkäni takaa väärään päähän, todennäköisesti koska hartiasuuntani osoitti sinne. Ihan lopusta sanottakoon vielä että alunperin suunnittelin valssaavani ennen  10 putkea, koska jopa minä osasin päätellä että takaaleikkaamalla putkelle Loki kääntyisi ulos tullessaan väärään suuntaan. Ei minulla kuitenkaan ollut toivoa ehtiä valssaamaan joten takaaleikkasin, ja tiettyä tyytyväisyyttä sain kun Loki teki juuri niinkuin aavistin eli olisi kääntynyt putken jälkeen oikealle. Kutsusta vaihtoi kuitenkin suuntaa ja tein loput hypyt ja palkkasin, eipä Loki tehnyt siinä siis mitään virhettä vaan meni juuri niinkuin ohjasin. Mutta jooh, katsokaa itse.

Oli superhienoa huomata, että vaikka Loki edellinen kohtaaminen pituuden kanssa päättyi palikoiden lentelemiseen kun poika niihin törmäsi, suoritti se nyt pituuden (2 palikalla tosin) oikein mainiosti. Samoin olin tosi tosi tyytyväinen että se meni pussin ilman mitään apuja! Nyt vain muuri ja rengas myös tähän ratakuntoon niin meillähän on sitten jo nämä kaikki epämääräiset esteet ihan melkein hallussa. Upeaaupeaa! Koin myös eräänlaisen valaistumisen taas, kun ensimmäistä kertaa tajusin että agility on ihan oikeasti koiran kanssa juoksemista, siis ihan niinkuin olisi sadan metrin sprintillä. Niinkun ihan tosissaan saa juosta täysiä. Tuli ihan puskista tämmöinen valaistuminen :D. Tuli niin fyysisesti väsynyt olo että piti ihan venytellä kotiin päästyä. On tämä vaan itsellekin tosi hyvä urheilumuoto.

Vaikka kentällä vierähtikin pari tuntia, ei siis tehty kovinkaan paljon normaalia enempää treeniä. Sen sijaan avustin Melliä treenaamisessa ja vaihdettiin neuvoja ja ihmeteltiin muita juttuja. Kotiin päästyä oli silti jotenkin tosi kaiken antanut olo, ja pitkästä aikaa agitreenien jälkeen semmoinen fiilis että kyllä me tästä vielä edistytään! Onko meillä muka joskus ollut jotain ongelmaa? ;) Ei vaan, naapurikentällä kun eilen koira teki kerran keinua, niin Loki parin kymmenen metrin päässä olisi halunnut paeta maan alle. Nyt olisi ensiarvoisen tärkeää mennä katsomaan kisoja turistiksi, ihmettelemään ääniä ja muuta. Keinu ei välttämättä ole ainoa mikä Lokin saa tuollaiseksi, esimerkiksi kuulutukset voivat hyvin olla sille aluksi pienoinen shokki. Jos se viisikin tuntia kuuntelisi kentän reunalla keinun kolinaa ja mölinää ja koirien haukkumista niin luulisi tottuvan. Kun vaan olisi joku viikonloppu aikaa mennä.. Pitäisi ottaa selvää lähikisoista ja varata niitä ihan kalenteriin. Siellä voisi tietysti ja tekisi hyvää ottaa niitä harkkaesteitä ihan pikkaisen kovassa häiriössä. Ja tietysti opetella myös leikkimään siellä.

Toissapäivänä käytiin muuten pyöräilemässä Lokin kanssa. Noin reilu 4km lenkki tuli mitä laskin jälkeenpäin karttapalvelulla. Mentiin joku vartti hitaampaa (Loki veti tosin tämänkin ajan), sitten annoin sen vedellä täysiä puolisen tuntia välillä ravaten ja välillä laukaten ja lopussa mentiin taas vartti hitaampaa. Välillä myös pysähdettiin tarpeille tai muuten hengittämään. Lokille tuottaa vaikeuksia mennä hitaampaa, se kun vetäisi mielellään koko ajan. Vaikka miten läähättää ja hengästyy niin pakkopakkopakko vetää. Tosi kiva että se tykkää tuosta hommasta. Harmi etten vaan tiedä tässä lähellä kovin hyviä pyöräilymaastoja, missä ei olisi siis asfalttia. Puolisen viikkoa sitten käytiin myös ensimmäistä kertaa rullaluistelemassa. Minä luistelin ensimmäistä kertaa pariin vuoteen ja päällä oli ala-asteikäisiä suojia ja pyöräilykypärä. Meno oli hieman hasardia, mutta sitäkin hauskempaa :D. Tosi lyhyt lenkki tehtiin kylläkin totuttelun nimissä, mutta tuosta tulee ehdottomasti meidän uusi harrastus. Loki oli vähintään yhtä innoissaan kun pyöräilystä. Asfalttiteitä täälläpäin riittää joten niistä ei tule olemaan pulaa, mutta vähän ahdistaa ajatus kovin usein juoksuttaa asfaltilla joten mielummin pyöräilisin.

Lokin pyöräfanaattisuudesta kertoo muuten jotain se, että mökillä kun annoin Lokille ruokaa ulkona ja isä samaan aikaan sääti pyöriä ja lähti testiajolle, niin Loki hirveällä vauhdilla veteli ruokaa kunnes luovutti ja lähti pyörän perään. Eli pyöräily voitti raa'an lihan syömisen, mikä on perusahneelle koikkerille melko suuri saavutus.

Mun urheiluhullu <3

Hunajaa jäljestämässä

Pikapäivivitys sunnuntaiaamun jälkimetsästä. Lokin jälki oli kuvan mukainen, vähän mitta lähti väärästä kohtaa, joten pituutta on varmaan joku 200m. Merkkasin jäljen punaisilla viivoilla. Olin ihan ihmeissäni kun näin miten hienon 90 asteen kulman Suvi sai tehtyä, ja vielä ilman kompassia! Suville kiitos myös taas meidän jälkikuvasta.

Loki lähti innoissaan jäljelle. Meno oli mielestäni tosi varmannäköistä, ei se pitkään aikaan tullut yhtään kyselemään apuja. Vauhti oli kovaa. Jouduttiin kiipeilemään hieman kallioilla ja niillä kohdin Loki selvästi haki enemmän, varmisteli ja meinasi lähteä pari kertaa vähän väärään suuntaan, tai ainakin liian kauas jäljeltä. Muistan jälkeä tehdessäni, että sieni lensi ainakin kerran päin housujani joten verihajun kulkua tällä jäljellä oli paikoittain tosi vaikea arvioida.. Kulmalle se tuli hieman tuosta kulman keskeltä, haisteli sitä kuitenkin aika pitkään taas ja lähti oikeaan suuntaan.

Tosi hyvää meno oli kuitenkin, kunnes Loki jäljesti suoraan maa-ampiaispesään. Se lähti jäljeltä hieman sivuun ja yhtäkkiä vinkaisi ja pomppasi hieman eteenpäin, näin että sen ympärillä pörräsi. Kirosanat lenteli mielessäni kun pyysin Lokin takaisin jäljelle pois pesästä (ei kyllä tarvinnut paljon houkutella). Yksi amppari pörräsi Lokin rintakarvoissa mutta kaikkosi pian, toinen jäi jumiin poitsun otsaan. Läimäytin kerran Lokia otsaan (poika taisi hieman ihmetellä) mutta amppari oli ja pysyi, kunnes hihalla tökkäisin sen pois. Hieman menin paniikkiin ja kysyin Suvilta "lokissa-on-amppareita-mitä-nyt-tehdään-keskeytetäänkö-apuaa!", mihin Suvi ihanan rauhallisesti vastasi että pistikö sitä ja jos ei niin voihan sitä matkaakin jatkaa :). Tein pikapika tarkistuksen että Loki ei vaikuttanut pistetyltä ja sen jälkeen Loki päätti itse lähteä jatkamaan jälkeä joten ei siinä muuta kun perään vain.

Lopussa oli laskeutuminen kalliolta mikä oli astetta haastavampaa, osaksi siksi että Loki meni vähän jäljeltä sivussa ja osaksi siksi kun itsellä kesti ikuisuus löytää turvallisesti alas kalliolta. Kaato kuitenkin löytyi hyvin ja cecar paketti upposi poitsuun. Mistään ei oikeastaan enää olisi arvannut että käytiin ampiaispesässä kurkkimassa, Loki itse taisi unohtaa sen samantien jatkettuaan jälkeä. Sorkan se halusi kantaa pois taas (silmäkulmien alta mulkoillen että koska joutuu aarteesta luopumaan), lähellä autoja otin sen siltä pois kun alkoi näyttää siltä että meno hyytyy painavan sorkan kanssa kuumassa kävellessä :)

Tämän jäljen perusteella sanoisin, että Loki on hyvin hoksannut idean ja helpossa maastossa meno on aika varmaa jo. En kuitenkaan vielä halua lisätä pituutta, vaan mennään ehkä tämmöisillä parin sadan metrin jäljillä yhdellä kulmalla kunnes ne sujuvat kuin vettä vaan. Onhan se toisaalta hyvä harjoitella tämmöisiä vähän vaikeampia olosuhteita, kuten kalliot tai ampiaispesä, joten ehkä sitä osaa jo pelästyksen jälkeen löytää vähän positiivisia puolia siitä että käytiin hunajavarkaissa.

Lokissa ei päivän aikana ilmennyt mitään kummallista, edes otsaan ei noussut pattia. Jalkoihin olisin silti uskonut sitä pistäneen kun vinkaisi niin pesän yli mennessään. Itse taisin enemmän säikähtää tuota tilannetta.

Aktivointia ja eroahdistusta

Käytiin tänään agilitykentällä jälleen. Lokin kanssa tein keppejä, taas 6 uutta keppiä pelkästään eri kulmista apuohjaajan palkatessa nappulalla. Hieman pinkoi ohi, eli ei selvästikään hae näitä uusia keppejä kovin hyvin vieläkään. Tässä vaiheessahan se tulee hakemaan nämä kepit oikeastaan vain edestä (sitten siis kun yhdistää 6+6), joten en tiedä onko sen oleellistakaan osata hakea näitä vaikeammista kulmista. Pitää pohtia. Lisäksi aloitettiin keinun räminäleikki, nyt Loki tosin vain taputteli täysin liikkumattoman keinun alastuloa. Jauhelihapalkalla hoiti homman erittäin mielellään. Ensi kerralla sitten ministi heilahdusta. Lopuksi tehtiin vielä tämä yksinkertainen rata:

Etäkouluttajamme antoi aiempien treenien perusteella semmoista kommenttia, että olen alkanut jo liian varovaiseksi Lokin treenaamisen kanssa. Mikä on kyllä ihan totta. Häiriö ja keinu on ne meidän ongelmakohdat mihin pitää kiinnittää huomiota, mutta muuten ei me päästä edistymään mihinkään jos tehdään pitkään 3-4 esteen ratoja. Joten nyt aletaan treenaamaan möllitasolle, eli tarkoituksena tehdä helppoja ratoja missä koira saa mennä ja opetella hakemaan esteitä. Niinkuin tämä :)

Vauhtia kyllä piisasi. Nelosesteelle meni hyvin, mutta vitosputkessa Loki eksyi väärään päähän. Ohjasin sen kropalla suoraan väärään päähän, kun olin liian aikaisin kääntymässä persjättöön putken jälkeen. Siinä sitten vähän meni säädöksi, mutta jotenkin loput esteet onnistuttiin kuitenkin kääntämään oikeinpäin. Palkaksi Loki sai oranssin pallonsa, minkä kanssa vetelikin semmoiset rallit ettei tosikaan. Ei meinannut luovuttaa palloa ollenkaan ja jäi päivystämään apuohjaajaa Anskua joka palkkasi. Tehtiin vielä esteet 3-5 eli tuo putki oikeaan päähän, pallo lensi ja lopetettiin siihen.

Fionan kanssa tehtiin hyppy-putki-hyppy pätkää ensin yksittäisinä esteinä ja sitten lopussa peräti kolmen esteen sarjana. Kivaa oli kummallakin mikä oli pääasia. Palkkasin Fionan tuplapalkalla, namialustalle tuli ruokaa sekä pallo lensi, sattumalta suoraan vuoroaan odottelevan Lokin ohi, joka ilmoitti äänekkään vastalauseensa sille että joku muu leikki sen pallolla. Tässäpä Anskun kuvaamaa videota, kiitos!

Videosta näkee hyvin, että meillä menee lyhyet pätkät ihan jees, mutta kun rata pitenee niin oma ohjaamiseni leviää käsiin. En osaa rytmittää menoa. Tätä treeniä minä itse tarvitsen paljon, joten nyt aletaan tekemään helppoja möllitasoisia ja n. 8-10 esteen pituisia ratoja. Eli ei mennä liian vaikeaksi jankkaamiseksi vaan opetellaan menemään lujaa ja helposti. Totuus kun on, että itse olen korkeintaan möllitason ohjaaja vasta. Miksipä sitä pitäisikään tehdä asioista liian vaikeita :)

Sitten sarjaan pissa. Fiona oli tänään ensimmäistä kertaa verkolla rajatussa aitauksessaan 3,5h yksinolon ajan. Tätä ennen olimme siis käyneet reilun tunnin agilityssä ja Fiona oli selvästi väsynyt kun olin kotona ennen kuin laitoin sen aitaukseen. Kun tulin kotiin niin tuttu kiljuminen alkoi heti oven avattuani. Avasin vasta kun oli hiljaista. Fiona oli verkon ulkopuolelle murtautuneena ja tietysti oli pissannut lattialle tämän hurjan pitkän yksinolon aikana. Se myös läähätti hurjasti (ihmekös tuo, kun se vesikuppi oli siellä rajatulla alueella..). En tiedä miten se on murtautunut pois verkkoviritelmästä, ehkä verkon alareunan alta tai sitten on ylittänyt itsensä ja hypännyt sängylle ja sieltä alas. Verenpaine nousi heti tilanteen nähtyäni tappiin ja suunnittelemani rentouttava päiväkävely vaihtui 5min korttelin kiertämiseen.

Huoh, en oikein tiedä miten tätä lähtisi setvimään. En millään haluaisin pistää Fionaa oikeaan häkkiin, tämä verkkoviritelmä tuntuu niin paljon miellyttävämmältä. Kai se pitää yrittää tukkia paremmin tuo alue ettei verkon alta pääsisi pois ja sängylle pistää jotain ettei se pääse siihen hyppäämään. Hieman mietityttää myös voiko se satuttaa itseään tuolla verkkoviritelmällä. Epäilen yhä, että siirto olohuoneesta makuuhuoneeseen laukaisi tämän äärimmäisen rasittavan eroahdistuksen minkä takia parinkin tunnin yksin olon aikana pitää pissata (ja todennäköisesti huutaa tai ainakin vinkua). Vaikka en oikeastaan voi olla varma pissasiko Fiona myös olohuoneessa ollessaan. Epäilen että pissasi, sillä alunperinhän aloin siirtää sitä makkariin juuri siksi kun alkoi mennä hermo olohuoneen jatkuvaan pissan hajuun.

Kai se tarvitsee nyt tässäkin koulutuksessa samaa kuin kaikessa muussakin: toistoja, toistoja, toistoja. Tästä lähtien se on yönsä tuossa aitauksessa, kuin myös yksinolot, joita minun täytyy alkaa järjestää sille päivittäin olin töissä tai en. Lisäksi aitauksesta pitää tehdä kiva paikka, joten myös ruokatarjoilu tapahtuu Fionalle nyt sitten aitauksessa.

Huomenna hauska päivä. Ensin aamusta Lokin väsytys ajamalla jälki mikä tänään tehtiin (ehkä noin 150m yhdellä kulmalla) ja sitten ajellaan Fionan kanssa kasvattajalle tapamaaan paljon pieniä havapalleroita. Sen jälkeen vielä Lukaa ja Nuutia tapaamaan ja sitten kotiin.

Back to Neverneverland

Tänään lähdemme loppuviikoksi taas möksäilemään. Ennen mökkeilyä halusin käydä vielä treenailemassa kentällä keppejä, joten tässä parin viime treenin kuvaukset.

Ensin käytiin viime lauantaiaamuna pikatreenit tekemässä kepeillä, täältä kuvasin videota. Video on lyhyt ja huono, koska treenit ei mennyt kovin hyvin ja olivat suunniteltua lyhyemmät. Se on myös vähän epäselvä, sillä takana on vielä yhdet kepit, mitkä ehkä myös osaltaan sekoittivat Lokin pikkupäätä, ”omg there are poles everywhere..” –tyyppisesti.

Nyt oli alun perin tarkoitus siis se, että Loki menee ensin 6 keppiä (meidän tutut 2x2 kepit), sitten palkkaan välissä, minkä jälkeen Loki menee 6 seuran keppiä. Idea hyvä joo, 2x2 keppien suorituksen mukainen, mutta en ottanut huomioon, että seuran kepit ovat jälleen uusi temppu. Loki ei siis heti mennyt hyvin näitä uusia keppejä, vaan meni ohi, lopetti ne kesken tai lähti väärästä välistä sisään. Pari toistoa osoitti sen, että nyt ei toimi, pitää tehdä näitä uusia keppejä ensin erikseen, jotta ne tulevat Lokille tutuksi. Pari kertaa otettiin sitten näitä ja saatiin myös niitä onnistuneita suorituksia ja sen jälkeen jätin siihen.

Lokin kanssa tein vain noita keppejä, Fionan kanssa taas ihan viimeisenä vähän putkea ja hyppyä, palkkasin Lokin oranssilla pallolla, mistä poikanen meinasi repiä pelihousunsa kun joutui katselemaan sivusta. Muuten Loki ei jänskättänyt mitään kentällä, mutta tuuli kovasti ja yksi aita kolisi aika kovaäänisesti, mitä Loki säikähti välissä. Lisäksi pallo lensi kerran häkin reunaa päin minkä jälkeen Loki lähestyi palloa hieman epäillen. Loppu hyvin kuitenkin, innokkaaseen leikkiin ja Lokin mielestä liian pian.

Eilen kävin sitten uudelleen tällä kertaa tarkoituksena tehdä ihan vain ja ainoastaan tuota uutta 6 kepin sarjaa. Satoi aivan kaatamalla matkan, kentällä vähän hiljeni, mutta oli aivan järkyttäviä lammikoita kenttä täynnä sateiden jäljiltä. Itse piti ottaa vain se asenne että nyt ei haittaa että kastutaan niin ei haitannut poikaakaan. Palkkasin Lokia jauhelihalla ja pallolla, mitkä tuntuivat kumpainenkin vetävän sen vähän liian kierroksille. Kun itse olin tosi rauhallinen niin Loki malttoi hakea oikean välin ja otettiin pari tämmöistä kertaa niin että lähetin kummaltakin puolelta keppejä. Vähän Loki tuntui vetävän käteeni kiinni kun jauheliha tuli sieltä namialustalle, joten apuohjaajalle olisi ehkäpä tarvetta. Otin myös pari kertaa putki+6 keppiä, mikä oli ehkä vähän liian haastava harjoitus tähän väliin vielä. Vauhtia oli liikaa eikä Loki malttanut keskittyä. Saatiin kuitenkin onnistuneita suorituksia kun itse ohjasin rauhallisesti. Tosi hyvää ja upeata että sillä on vauhtia, mutta ehkä olisi paikallaan ottaa ensi kerralla vähän aivojumppaa sille näiden uusien keppien kanssa vielä varmuuden hakemiseen vaikka apuohjaajalla joka palkitsee nappulalla. Tässä kun on kyse kuitenkin tämmöisestä aivotreenistä eikä vaan hulluna vauhkoamisesta, niin ne aivot olisi ihan kiva olla messissä treeneissä. Loppuun sitten vaikka yksi toisto pallolla.

Eilen toisella kentällä oli treenit, eikä se haitannut poikaa yhtään. Loki myös veti kentälle, mitä ei ole tehnyt tuon meidän keinukolinasäikähdyksen jälkeen. Loki onkin viime kertoina saanut käytännössä ruokansa kentän portilla, joten ehkä se on edesauttanut sinne pyrkimistä. Muuta ei sitten tälläkään kertaa tehty, eikä Fionakaan tällä kertaa päässyt radalle. Pallopalkka toimi Lokilla upeasti, mitä nyt kerran heitin sen vahingossa putkeen ja arvatkaa kuka sen sieltä päätyi hakemaan. Loki kyllä juoksi putkea edestakaisin, mutta ei saanut palloa suuhunsa jotta olisi voinut tuoda sen pois putkesta.

Nyt parin päivän mökkiloma, sitten viikonloppuna on taas paljon ohjelmaa. Lauantaina suunnittelin mahdollisesti agilityä sekä jäljen tekoa, sunnuntaina jäljen ajo sekä sitten yhdeksi Lempäälään ajo Fionan kasvattajapäiville. Pikku-Fiona pääsee siis tapaamaan pitkästä aikaa Nicolen-kasvattajaansa sekä hirrrrveää määrää pieniä leikkikavereita. Loki jää täksi päiväksi hoitoon siskolleni. Hieman jännittää miten Fiona käyttäytyy, mutta ehkäpä se löytää sieltä vaikka pieniä leikkikavereita. Odotan siis innolla sunnuntaita!

Lisäksi menemme sunnuntaina moikkaamaan entisiä naapureitamme ja Fionan kaveria bolognese Lukaa sekä bordercollie Nuutia, jota en olekaan vielä nähnyt lainkaan. Todella mielenkiintoista nähdä minkälainen tyyppi pienestä Nuutista on kasvanut :)

Nyt meni hermot, ja sen kyllä huomaa

...ei mikään nostaa voi tätä tunnelmaa.

Aikani olen katsellut noita Fionan voinnin vaihteluita ja sen pissailua. Miettinyt onko kyse rutiinittomuudesta kun teen töitä vain 2 päivänä viikossa. Mutta nyt riitti. Ongelma on Fionan yksinollessa työpäivien aikana, jolloin se on makkarissa. Joka kerta tullessani töistä näky on tämännäköinen. Tänään ilona oli vielä kolmas läntti eripaikassa eikä mahtunut tähän kuvaan. Kyse ei voi olla pidätyskyvyttömyydestä, sillä Fiona pidättää kyllä 12h yöt sekä ne päivät kun teen gradua kotona, jolloin pidätysaika on lähestulkoon sama kuin työpäivien aikana. Nykyään kotiin tullessa se myös lähes poikkeuksetta kiljuu niin että se kuuluu jo ulko-ovelle. Todella todella harvoin tulee vastaan venytellen unisena kuin ennen. En oikein tiedä mitä on tapahtunut, epäilen yhä rutiinittomuutta ja myös osaksi kiljumista voi lisätä Fionan siirtyminen makkariin. Valitettavasti vaihtoehtoja ei kuitenkaan sen suhteen ole, mielummin pissat matottomalla makkarin lattialla kuin olohuoneen matolla. Uskon, että se nukkuu kyllä ainakin kahteentoista, koska naapuri raportoi minulle kyllä aina kun Fiona huutaa eikä hän ole puhunut mistään jatkuvasta huudosta, vaikka on usein päivät kotona.

Ei ihme, että Fionan aiemmin yksinollessa olohuoneessa koko kämppä tuntui usein lemuavan virtsalta. Miettikää miten mukava tilanne se on viriilille poikamiehelle, joka nuolee Fionan pissat jos pystyy. Tuo haju oli varmaan niin pinttynyt, etten kiinnittänyt mitään huomiota vaikka sitä tuli varmasti ainakin 2 kertaa viikossa lisää.

Tuo ei myöskään ole oikeaa pissahätäpissaa, sillä kovassa hädässä Fiona pissaa lammikon. Tuo on valuttelupissaa, mitä se pissaa silloin harvoin kun tuntuu merkkailevan ja silloin, kun uskon sen "protestoivan", jos koirat nyt semmoista harrastavat. Liekö kyse loppujen lopuksi jonkun asteisesta eroahdistuksesta, en tiedä. Nyt alkaa kuitenkin olla vitsit vähissä ja tilanteen jatkuessa näin pitkään ilman että helpotusta näkyisi niin oli pakko alkaa toimenpiteisiin.

Tästä eteenpäin Fiona viettää sekä yönsä että yksinoloaikansa makuuhuoneessa koirien autohäkissä. Harkinnassa on tuleeko Fiona viettämään myös gradupäivät häkissä, vaikka olenkin kotona. Jos pitäisi vaikka 6h eli ei normityöpäivän mittaisen ajan niin se voisi auttaa muodostamaan rutiineja. Kokoa on havannankoiralle ihan runsaasti ja koska kyseessä on väliaikainen ratkaisu, en ota tästä suuria paineita. Tällä keinolla Fiona aikoinaan oppi olemaan yöt sisäsiististi, eli ensin se oli häkissä ja kun se pysyi kuivana, oli siirto verkkoaitaukseen ja siitä aina reviiriä laajentaen sen pystyi vihdoin pitämään koko makuuhuoneessa ilman että se pissaa.

Tähän samaan liittyy täysi huomioimattomuus koiriin kotiintullessa, eivätkä vieraat myöskään saa reagoida koiriin mitenkään tänne tullessaan ennen kuin ne makoilevat rauhassa. Kyllä äiti, koskee myös sinua. Kokeilepa miltä tuntuu siivota jatkuvasti pissoja ja elää löyhkäävässä kämpässä ja sano vastalauseesi vasta sitten. Loki joutuu tässä sijaiskärsijäksi, mutta tuskin tämä sisääntulojen rauhoittaminen sillekään varsinaisesti haittaa tekee.

En nää tässä muita vaihtoehtoja kuin häkitys, vessaan sulkeminen (helpompi siivota), vaipat tai hiellalaatikko, mistä kahteen jälkimmäiseen en todellakaan lähde. Mikäli tästä häkitysepisodista seuraa järkyttävää tuntikausia kestävää huutamista Fionalta, saatan hakea sille myös sitruunapannan.

Parempia, koiraystävällisempiä ja toteutettavissa olevia ehdotuksia otetaan avosylin vastaan.

Salarakas oon, tuun sun kainaloon

Loki omistaa tämän merkinnän sille mysteeriselle naishenkilölle, joka on käynyt piirtämässä Tennispalatsin Finnkinon erääseen vessakoppiin tämän rakkaudentunnustuksen:

Kuka tunnustaa???? Tuon oikean alareunan lisäyksen raapustanut oletettavasti eri naishenkilö saakoon myös Lokilta monet lentopusut!

 "Te annatte mulle voimaa, en ois tässä (niinku just tässä kivellä tälleen vaikeen näköisesti) ilman teitä!" tervehtii Loki salaisia ihailijoitaan!

Uusi paikka + vanha temppu = uusi temppu

Käytiin tänään heti aamusta agilitykentällä piiiiiitkän tauon jälkeen. Tulihan tässä 3vk 6pv edellisestä kentällä käymisestä jolloin käveltiin vain ohi, joten edellisestä treenauksesta on peräti tasan 4 viikkoa! Ohoh! Tuntuihan tauko pitkältä mutta en tajunnut että se oli ihan noin pitkä. Varmasti teki hyvää kyllä.

Mentiin tällä kertaa autolla, koska vein sinne nyt säilytykseen 2x2 keppini, että ovat kentällä sitten valmiina aina kun nyt tässä niitä tarvitsemme lähiaikoina. Kun Loki menee tavalliset 12 keppiä niin vuokraan nuo 2x2 kepit eteenpäin, ainakin yksi ihminen on jo alustavasti jonossa :). Ehkäpä sitä saisi omansa jossain välissä pois. Itsekin olisin aikoinaan mielelläni vuokrannut, mutta eipä löytynyt ketään jolta vuokrata joten siksi piti ostaa.

Tein ensin Lokin kanssa 4 toistoa keppejä ihan samallalailla kuin mökillä, tarkoituksena ihan vaan varmistaa, että kepeillä ei ole ongelmaa kentälläkään. Ensimmäisellä toistolla Loki jäi sekunniksi tuijottamaan kentän konttia, ennen kuin tajusi että niin joo kepit. Muuten meni oikein mainiosti!

Tuon jälkeen Loki kiinni ja Fiona vuoroon. Rakensin kumpaakin varten hyvin yksinkertaisen radan. Olisipa tämän varmaan voinut selittääkin, mutta halusin testata uutta radanpiirrosohjelmaa :D

Fionan kanssa menin ensin pelkkää putkea. Kolme kertaa se taisi sujahtaa putkesta. Sitten tein pari kertaa yhtä hyppyä rimattomana. Palkkasin Fionan omalla ruoalla namialustalla, mikä näkyi toimivan paremmin kuin hyvin, Fiona kun on niin ahne nykyään. Olisi kiva saada sekin palkkautumaan lelusta, sitä pitää jossain vaiheessa kokeilla. Fionan kanssa ei ole juuri koskaan leikitty missään muualla kuin kotona, joten se ei sitä osaa.

Sitten Fiona kiinni ja ja Lokin kanssa numerot 1-4, rimat olivat matalimmalla. Lähetin ensimmäisen hypyn takaakierrolla ja Loki jopa ölisi kiertäessään ensimmäistä hyppyä. Eikä sillä ollut jälkeäkään mistään ahdistuksesta vaan vauhti oli supernopea ja putken jälkeiset riehumiset meni täysillä. Otin toisella toistolla saman radan mutta väärinpäin, eli alkaen tuolta putken toisesta päästä ja sitten hypyt. Jälleen erittäin hyvä toisto. Muuta en tehnytkään enää Lokin kanssa.

Fionan kanssa otin rimattomasti 3-4 ja vielä 2-4. Fiona kipitti minkä pienistä tassuistaan pääsi, oli kiva katsoa kun sillä oli selvästi kivaa. Loki innostui kun tein Fionan kanssa, mikä oli tietysti tarkoituskin. Silti äänekkäämpi oli Fiona, joka kiljui Lokin toisen toiston aikana vähän liikaakin.. Saa nähdä minkälainen agilitypeto siitä vielä tulee.

Lopuksi Loki pääsi uimaan läheiseen puroon, minkä jälkeen palattiin kentän viereiselle parkkipaikalle ja heittelin Lokille siinä sen toiseksi lempipalloa minkä toin mökiltä. Lisäksi heittelin sille nakin paloja ja nappuloita parkkikselle ja kentän oven viereen. Oltiin ihan kolmestaan koko aika kentällä ja parkkipaikalla.

Eiköhän tällä taktiikalla saada vielä meidän agility toimimaan :)

Seuraavan kerran ajattelin mennä lauantaina aamusta, ainakin katsomaan onko väkeä paikalla. Haluaisin vielä ainakin kerran tai kaksi käydä ihan keskenämme ja sen jälkeen lisätä häiriötä käymällä ensin kaverin ja hänen koiransa kanssa. Elokuussa alkaa meidän ohjatut treenit, ja suunnittelin jo olevani itsekäs ja pyytäväni treenikavereilta että saataisiin jonkun aikaa tehdä meidän vuorolla niin, ettei muut tekisi samaan aikaan. Koska me ei myöskään tehdä muiden kanssa samaan aikaan niin ei tämä minusta ole niin kovin epäreilu pyyntö, ja kun kerran niin selkeää on että Loki ja itse otamme häiriötä vielä liikaa muista.

Keinun kolisuttamisleikki pitäisi saada alkamaan aika pian, jotta kolinatreeni olisi edes vähän alkanut kun ohjatut alkavat.

Seuraavan kerran treenattavat:

• Kepit niin, että on ensin kaikki 2x2 kepit, namipalkka välissä ja sitten heti perään 6 tavallista keppiä. Tätä pari onnistunutta toistoa.
• Keinun kolisutusleikki alkakoon - tavoite että Loki läpsii keinun alastuloa missä on kosketusalusta neuvomassa, niin että keinu ei vielä liiku yhtään senttiä. Tätä yksi nopea innokas sessio, joku 5 onnistunutta toistoa.
• Joku lyhyt vauhtipätkä taas lopuksi niin jää hyvä mieli!

Hirvi vaihtoi suuntaa

Käytiin viikonloppuna vain yhden päivän kotona olemisen jälkeen jo ensimmäistä kertaa jälkimetsällä loman jälkeen. Mietin alkuun että jaksaakohan Loki vai pitäisikö pitää levossa, mutta turhaan. Käytiin ensin lauantaina Suvin ja Saaran kanssa tekemässä jäljet, Lokin jäljestä tuli tämännäköinen. Aika, nopeus jne eivät nyt kerro jäljen ajomatkasta vaan tämä on otettu jäljen tekokerralla. Pituutta tuli aika tarkkaan 100m.

Kuten näkyy (tai sitten ei :D) kuljin ensimmäistä kertaa kompassi kädessä ja jäljelle tehtiin yksi kulma. Kulma on jossain tuolla kaarroksen keskellä.. Näköjään tarkkuudessa ja kompassin käytössä on yhä hieman harjoittelemisen varaa. Lokin jäljelle tuli pari kohtaa missä syöksyttiin läpi tiheiden matalahkojen kuusien ja lisäksi sen jäljen läpi meni yksi kapea polku, missä sieni nostettiin ilmaan. Lähes koko jälkien teon ajan satoi kuin saavista, yhdessä välissä oli niin tiheä sade että hyvä että eteensä näki. Onneksi minulla oli sentään sadehousut, olin litimärkä siis vain takin osuudelta (joo se sadetta pitävä takki on yhä ostoslistalla).

Sunnuntaina mentiin kaikkien kolmen koiran kanssa jälkien lähtöpaikan lähelle ja yksi meistä oli aina koirien vahtivuorossa kahden ollessa jäljellä. Tämä oli tosi hyvä systeemi, aikaa meni paljon vähemmän kuin jos olisi joka välissä pitänyt reissata autolle ja takaisin ja koirat saivat totutusta tuollaiseen ilman omistajaa odottamistilanteeseen.

Loki oli kovin innoissaan kun tiesi jo kodista lähtiessä että mitä pääsisi tekemään. Se vinkui Saaralle joka kävi viemässä sorkan ja tervehti kuin ylintä ystävää myös Suvia joka kävi viemässä Huugon jäljelle sorkan myöhemmin :). Tämä jos joku luo koiralle kivan tunteen metsästä tyhjästä ilmestyvistä ihmisistä.

Nyt pyrin siihen, että olin hihnan ihan päässä enkä liikkeelläni auttanut Lokia suunnassa. Loki nuuskutteli alkumakausta hieman ja lähti aika nopsaan jäljelle. Meno oli mielestäni parempaa kuin viimeksi. Se useaan kertaan meni oikein asiantuntevan näköisesti nenä maassa selvästi jälkeä seuraten eteenpäin, niinkuin Oikeat Jälkikoirat tekevät. Useaan kertaan se tuli kysymään minulta neuvoja, kerran tuli suoraan eteeni istumaan. Pysähdyin ja olin tekemättä mitään, katsoin Lokista ylöspäin. Ei se kauaa odottanut vaan jatkoi matkaa ihan oikeaan suuntaan. Olisiko kerran (vai pari?) lähtenyt vähän liian sivuun, mutta liekö haju meni sivussa kun Loki eteni hieman sivussa ja sitten siirtyi takaisin jäljen päälle. Kuusitiheikköllä se mietti hieman että suuunatako läpi vai kiertää, mutta päätti vetästä ryteikön läpi.

Kulman makausta se nuuskutteli tosi tarkkaan. Tämähän oli meidän ensimmäinen jälkitreeni, missä saalis on vaihtanut kulmalla suuntaa. Loki näytti hetken siltä kuin ajattelisi "hei maali on tässä missä mun sorkka", mutta jatkoi aikansa nuuskuteltuaan itsenäisesti täysin oikeaan suuntaan jäljestämistä! Olin ylpeä! N. 10 metriä kulmalta se kuitenkin kääntyi takaisinpäin ja olisi palannut kulmalle, en antanut mennä kuin hihnan verran. Loki kääntyikin ja palasi oikeaan suuntaan jatkamaan eteenpäin. Tästä eteenpäin se meni tosi hyvin, kuin olisi joku osa päässä hoksannut että "kumma kun ei tule saalista vastaan vaan sinkoilemalla sinne tänne, pitääpä etsiä se sitten itse". Polun ylitti kuin vettä vaan ja jatkoi matkaa toisella puolella. Sorkkaa ennen oli vielä yksi puunrungon ylitys missä Loki nanosekunnin mietti ennen yli loikkaamista. Sorkka piti tietysti kantaa pois metsästä niin polleana poikana että! Sorkasta ei taaskaan meinannut luopua, mutta tällä kertaa otin sorkasta kädellä kiinni ja sanoin ihan vaan "irti" niin hetken mietinnän jälkeen Loki päätti että ehkä sitä omistajaa pitää kuitenkin kunnioittaa.

Olin tosi tyytyväinen jälkeen, ajoittain näytti tosiaan jo pitempiäkin pätkiä siltä kuin pitää! Saara kommentoi että paljon Loki kysyy minulta apuja, eli seuraavalla jäljellä jälleen pitää kiinnittää huomiota siihen ettei auta sitä yhtään eikä reagoi mitenkään jos se kysyy jelppiä. Se on jotenkin minulle tosi vaikea luottaa Lokiin ja antaa sen tehdä itsenäisesti hommia, niin luontaisesti auttaisin sitä vähän vinkkimällä kropalla tai liikkeellä että missä suunnassa polttaa :)

Samanpituinen kuin tämä ja yhdellä kulmalla voisi olla hyvä jälki seuraavaksi kerraksi.

Sorvin ääreen

Olemme tosiaan kotiutuneet. Kaksi viikkoa ja yksi päivä kului mökillä saaressa, mikä tuntui huomattavasti pitemmältä ajalta mitä olikaan. Se lienee tarkoittanee, että on tullut rentouduttua ja otettua elämää astetta rennommalla asenteella. Viimeisinä päivinä tuli jo sellainen olo, että ei paluu ihmiskunnan pariin olisi yhtään pahitteeksi. Olen siis mökkihöperöitynyt ja äärimmäisen iloinen ja ylpeä siitä. Juuri tätä kaipasinkin.

Niin ehtivät höperöityä myös koirat. Ensimmäisen viikon ne juoksivat enimmäkseen pää kolmantena jalkana pihalla ja ihmettelivät, palloilivat. Jälkimmäisellä viikolla alkoi nukkumisen määrä lisääntyä ja viimeisinä päivinä tiesi erään rajan ylittyneen, kun ne menivät sisälle nukkumaan vaikka uloskin olisi päässyt. Sitä ennen oli yleensä päikkärit otettu aina ulkona. Tosin viime päivinä lämpötilakin on huidellut jossain epäsuomimaisissa sfääreissä joten ehkäpä sisällä on ollut vilpoisempaa. Loki on kesäkoira, helteelläkin hakeutui jatkuvasti aurinkoon läähättämään. Joka tapauksessa ne ovat todellakin nauttineet elämästä, Loki ei olisi halunnut lähteäkään vaan jäi kyttäämään mökin pihaan ku mamma kantoi kamoja autoon. Fionankin elekielestä pystyi kuin lukemaan "ai sä oot lähdössä, moikka!" kun se köllötteli äitini sylissä (joka siis jäi mökille) eikä normaaliin tapaansa ihmetellyt ja palloillut auttamassa pakkaamisessa. Mutta ilo ei kestä ikuisesti, vaan paluu neverneverlandista koitti nyt myös koirille.

Neverland aiemmin keväällä

Maistuisko mansikka?

Fionan lomaan kuului kuten mainittu pikavisiitti yliopistollisen eläinsairaalan päivystykseen, yksi ampiaisentappoepisodi (mihin sai varmuuden vuoksi kyytabletinkin, mutta ei koskaan oireillut mitenkään), varmaan vähintään miljoonien kastematojen ja muiden ällötyksien syöminen mökin pihalta ja lukemattomat äitini sylissä otetut päiväunet ja pilkkimissessiot. Niin ja tietysti aamukurkun ja ajoittaisten juustonpalojen kerjääminen ruokapöydästä, tapa mitä ei koskaan pitänyt koirille opettaa vaan kuinkas kävikään. Luksuselämää siis!

Lokin loma koostui keppiharjoittelusta, pallon kanssa riehumisesta, uimisesta, pihassa peuhailusta ja Fionan kanssa ajoittain hepuloimisesta, lautasten nuolemisesta, milloin mistäkin namipaloista, ihanien linnunraatojen ja muiden hajujen päälle itsensä parfymisoimisesta, pyöräilystä ja ulvomisesta.

Kyllä - Loki on oppinut ulvomaan. Vastarannalla ihmiset varmaan luulivat vähintään susilauman olevan liikkeellä kun Loki kutsui laumaansa osan väestä lähdettyä pyöräilemään ILMAN LOKIA. Siis aivan huutava vääryys!!! Loki nimittäin rakastui yli kaiken pyöräilemiseen ja vetämiseen. Kerran oli edellä pari ihmistä kirittäjänä, mutta ilman niitäkin Loki veti kuin viimeistä päivää kun yritin pysyä pystyssä perässä pyörällä. Se vetää Rakkaiden Haukkujen valjaissa, mutta ne painavat sitä näköjään kurkkuun kun enemmän vetäessä sen hengitys vinkuu. Pisin lenkki oli 4km mitä mentiin, toki Lokin tahtia eli enimmäkseen ravivauhtia Lokin tullessa rinnalla, ajoittain täysillä aina kun Loki sattui innostumaan vetämään. Kerran kävin hakemassa postin pyörällä Lokin ollessa fleksissä ja pannalla ja se ei millään uskonut että nyt ei saanut vetää. Viime päivinä oli niin kuuma ettei valitettavasti päästy paljon pyöräilemään, mutta saan vanhemmiltani lainaksi pyörän jotta voimme jatkaa harrastusta kotona. Oli meinaa tosi kivaa itsekin, kun sai lähinnä vain ohjata ja Lokilta tuli kaikki vauhti. Ihme voima noin pienelläkin koiralla on vetää. Vaikka miten poikki poika oli niin pakko pakko PAKKO oli päästä pyöräilemään ja vetämään. Liekö intoon vaikutti, että tapaan kuului että pyöräilyn jälkeen pääsee uimaan... Loistavaa lihaskunnon kasvattamista kuitenkin ja hauskaa kuin mikä. Tarkoitus on ostaa pyörän eteen kori, jolloin Fionakin saa tulla mukaan ihmettelemään. Pitää kyllä hommata myös kunnon suojavarusteet (vähintään se kypärä), sen verran extremeksi menee homma tuossa vaiheessa.

Ensimmäinen pallo mäsä, onneksi toinen tuli heti perään!

Kiinnostuneena käveltiin kaikki vaa'alle reissulta palattuamme. Fiona veti pohjat, sen paino oli pysynyt ihan ennallaan. Itse olin saanut lisämassaa 1kg eli 1,9% painostani. Loki oli kovin painon kerääjä, nimittäin sai painoa lisää 0,5kg eli yli 5% painostaan. Nyt se painaa 9,7kg. Olin huomaavinani Lokin mahaa sen kölliessä rapsuttaessani, että käsi ei enää riittänyt niin hyvin sen rintakehän ympärille. Jospa tuo rimpula puikula vihdoin saisi lisää leveyttä kroppaansa. Lihasta on myös varmasti tullut lisää kun on päässyt liikkumaan reippaasti enemmän.

Fiona kakkii tupsupalloja

Epäilen että Loki on kaiken touhuamisen takia myös vähän lihaksiltaan jumissa, joten nyt otetaan rennosti alkuviikko, varmasti koirillakin menee aikaa palautuessa. Keskiviikkona jos kävisi aamusta agilitykentällä viemässä kepit sinne ja kokeilemassa miten kolme keppiparia toimii kentällä. Lisäksi jos jonkun 3-4 esteen vauhtipätkän menisi, olettaen että ei ole liian lämmintä. Siinä voisi olla pikkutreeni kentän saamiseksi taas kivaksi. Olen yrittänyt purkaa meidän agilityongelmien vyyhtiä tulematta oikein mihinkään tulokseen. Mökillä Loki meni aivan sairaan huipusti keppejä ja puun pyöritysohjausharjoituksia, vaan miten saisi tuon innon ja rentouden siirrettyä kentälle? Mielenkiinnolla odotan miltä tuntuu parin taukoviikon jälkeen paluu agilityn pariin.

Kuvat on mökiltä napsinut äiti ja sisko, kiitos :)

Pöllitty

Tepon blogin pitäjälle oli esitetty niin mielenkiintoisia kysymyksiä, että sen sijaan että kirjoittaisin valmiiksi juhannusmerkintää tai kertoisin tämänpäiväisestä mejästä, taidan vastata näihin pariin lyhyeen(?) kysymykseen. Pyrin vastaamaan lyhyesti!

1. Millainen on unelmakoirasi?

Näitä on useita erilaisia, eri elämäntilanteisiin. Jossain vaiheessa haluan jämäkän pihavahdin omakoti- tai rivitaloon ja mummona alan kasvattaa jotain pientä kääpiörotua, mutta mitäs tällä hetkellä? 

 

Kahden koiran vankalla kokemuksella (eh) alkaa piirtyä haavekuva siitä minkälaisen toivon seuraavan koiran olevan. Kaikkein tärkein ominaisuus mitä koiralta toivon on, että se on täysin terve kaikin mahdollisin tavoin. On rakenteeltaan ja luustoltaan terve, on rautavatsainen, sillä on hyvä vastustuskyky, ei kärsi silmä-, korva-, tai mistään muistakaan tulehduksista, ei ole herkkäihoinen, purenta on tietysti kunnossa ja sulattaa hyvin kaiken minkä sille antaa tai mitä se maasta löytää. 

 

Vaan entäs se luonne? Tällä hetkellä haaveilen hieman erilaisesta koirasta kuin mitä halusin Lokia hankkiessani. Vaan niinhän se on, että nälkä kasvaa syödessä ja mitä enemmän kokee erilaisia koiria, alkaa hahmottua aina paremmin mitä seuraavalta toivoo. Koska olen niin kovasti tällä hetkellä innostunut kaikenmaailman harrastuksista, agility etunenässä, seuraavan koiran toivon olevan esimerkiksi: taistelutahtoinen, saalisviettinen, nopea, terävähkö, utelias, laumaviettinen, miellyttämisenhaluinen, ahne, työskentelemiseen hyvin keskittyvä, hyvähermoinen, ohjaajakeskeinen, ei paineistu, ei häiriöherkkä/ääniherkkä/alustaherkkä/mikään herkkä, niin sosiaalinen että sen kanssa ei tarvitse kysyä "onko uros vai narttu?", ei kuitenkaan kaikkien juoppojen ja anonyymien paras kaveri, omaa on/off vaihteet eli osaa rauhoittua ja kotona levätä, rakastaa ylipäänsä tekemistä oli se mitä tahansa. Näyttö ja käyttö samassa paketissa. Semmoinen minkä voi viedä mihin tahansa. Säkä vähintään 40cm max 60cm, kevytrakenteinen ja sporttinen kropaltaan. En tiedä löytääkö tuota kaikkea mistään rodusta samasta paketista, joten saa nähdä mitä sitä sitten vuosien vuosien vuosien päästä kotiin tulee tai miten toiveet on ehtineet vaihtumaan.

2. Harrastatko koirien lisäksi jotain muuta? Mitä?

Lumilautailua jos olisi joskus aikaa, vähän valokuvausta. Eli oikeastaan vastaus kysymykseen on että en.

3. Mikä on mielestäsi tärkein ominaisuus hyvässä harrastuskoirassa?

Sen tulee olla jotenkin motivoitavissa.

4. Mitä mieltä olet koiranäyttelyistä?

Pääpiirteittään kivoja. Yksi eri tapa kilpailla koiran kanssa. Mielestäni kuitenkin monet asiat mättävät lähinnä tuomareissa ja arvostelukriteereissä. Koiran joka murisee, on liian arka tai ylipainoinen ei minun mielestäni tule saada H:ta parempaa, jos tarkoituksena on mitenkään pyrkiä koiranäyttelyillä ohjaamaan jalostusta. Mielestäni näyttelyillä on paljon potentiaalia suunnata jalostusta parempaan suuntaan, mutta vielä ei olla läheskään siellä. Ja opetelkaa nyt hyvät tuomarit käyttämään sitä mittakeppiä ja lukekaa se rotumääritelmä ja arvostelkaa sen mukaan eikä omien mielipiteidenne perusteella (jos ne eivät ole yhdenmukaisia rotumääritelmän kanssa). Oma ongelmansa toki on nämä sairaat rodut, millä pitäisi ehdottoman ehdottomasti sakottaa aina sairaista virheistä ja palkita terveämpiä koiria. Ja jos nyt kerran toivomuslaarissa ollaan niin painukaa hiiteen niiden näyttö/käyttö/sekalinjojenne kanssa. Jos minulta kysytään (someday you will!!1) niin muotovalion arvoon pitäisi yhä useammilla roduilla vaatia edes joku pienenpieni käyttötulos jostain.

5. Mikä on toistaiseksi ollut hienoin hetki/ hetket jonka olet kokenut koirasi kanssa?

Jos ei lasketa niitä hetkiä kun sai pennun viedä vauvana kotiin, niin Fionan kanssa parhaat hetket on niitä kun se juoksee Lokin kanssa kilpaa (mitä ei tee ihan kovin usein) tai saa hepulikohtauksiaan. Lisäksi sen pilkkiminen jonkun sylissä on aivan järkyttävän söpöä. Muistan aina Tampereen Taatalassa kahdestaan Fionan kanssa asuessani kun katseltiin terassilla ulkona katoksen alla tosi upeaa ukonilmaa, Fiona sylissä tietysti. Fiona ei ole koskaan pelännyt ukkosta vaan ollaan monesti sen kanssa yhdessä sitä ihmetelty.

 

Lokin kanssa hepulikohtaukset on myös parasta, sekä sen kölliminen ja linnun raatojen tai muiden päällä kieriminen hurjin äänitehostein. Lisäksi monet parhaat hetket liittyvät harrastuksiin. Tosi hyvin menneistä agilitytreeneistä on joskus tullut palattua niin hyvillä fiiliksillä että piti jo kännykällä juhlia menestystä jonkun kanssa. Silloin oli tosi energinen ja upea fiilis. Yksi paras hetki oli Helsingin voittaja 2011, mistä Loki sai sertin, ainokaisen tittelinsä ja hienon ison ruusukkeen. Mejästä saan aina hirveästi ihanan energistä ja jännittynyttä fiilistä sillä hetkellä, kun valjaat on vaihdettu ja ollaan parin metrin päässä alkumakauksesta. Se hetki kun siihen mennään ja näen miten innolla Loki lähtee jäljelle. Silloin unohtuu hyttyset, kaatosade tai hirveän tukala kuumuus. Tuo hetki on parasta, vaikka itse jälki ei aina menisikään ihan suunnitelmien mukaan. Olipa kiva luetella näitä upeita hetkiä, kun viime aikoina erityisesti agilityssä on mennyt vähän suuremmin vastoinkäymisin.

6. Miten päädyit rotuun/rotuihin joita sinulla on?

Fiona the havannankoiraa hankkiessa kriteerejä oli pieni koko, ei tiputa karvaa, terve rotu, iloinen pieni ilopilleri ja vieterijalka ja veitikka. Helppo ensimmäinen koira. Kooikerhondjea mietin jo Fionaa hankkiessa mutta en silloin vielä uskaltanut. Koikkerissa miellytti ulkonäkö, koko, liikunnallisuus, aktiivinen luonne, helppohoitoinen karva, mahdollisuus kokeilla eri lajeja. Hyvä toinen koira, harjoittelukappale moniin harrastuksiin.

7. Haluaisitko ryhtyä kasvattamaan koiria? Miksi? Miksi et?

Tällä hetkellä joo. Rotu kovin auki, kun ei tietoa seuraavan koiran rodusta. Toivon kuitenkin seuraavasta jalostusnarttua tai sijoitusnarttua. Haluaisin päästä vaikuttamaan koirien jalostuksen suuntiin ja pyrkiä perään kuuluttamaan tervettä jalostusta. Kokemaan onnistumisia ja katkeria epäonnistumisia, kasvaa siinä samalla itsekin. Kasvattajan peruskurssi on käyty, kennelnimeä en ole hakenut kun en pääse itseni kanssa yhteisymmärrykseen hyvästä nimestä. Mutta tosiaankin ei vielä mahdollisesti vuosikymmeneenkään.

8. Minkälaiset asiat koiran omistamisessa ärsyttävät sinua?

Terveysongelmat. Se kun otan liikaa stressiä usein koiriin liittyvistä asioista ja erityisesti niiden terveyksistä. Se tekee välillä tavallisen elämän hieman hankalaksi.

9. Mikä on suurinta mitä olet koirasi kanssa saavuttanut? (voi olla harrastusjuttu tai ihan mitä tahansa)

Näyttelyistä juniorivoittajatitteli, 2x serti ja 1x rop. Mätsäristä yksi BIS1. Agilityssä olen erityisen iloinen keppien toistaiseksi sujuvasta oppimisesta. Erittäin onnellinen olen siitä, miten hyvin Lokin kanssa ollaan kumpikin opittu erilaisten lajien saloja, opittu yhdessä ja tehty virheitä.

10. Mitä haluaisit saavuttaa koirasi kanssa?

AVA, MVA, JVA, TK1 ;). Ei vaineskaan, realistisia saavutuksia voisi olla vaikkapa kisata agilityssä niin että kummallakin on kivaa ja meno on itsevarmaa ja hauskaa. Tokon TK1 on tavoite joskus kun kyllästyn muihin lajeihin ja haluan vaihtelua. Mejässä kisatasolle pääsy olisi kivaa. Näyttelyistä toivon kyllä sen viimeisen sertin saavani että tulisi poitsusta muotovalio. Kisaaminen ja tavoitteiden sekä näkyvien tulosten saavuttaminen on oma harrastusmoottorini.

11. Jatka seuraavaa lausetta: Jos minulla ei olisi koiraa niin...

Minulla olisi silti vielä yksi :)

Minusta nämä oli niin mielenkiintoisia kysymyksiä, että mielelläni lukisin muidenkin vastauksia. Joten haastan juuri sinut joka tätä nyt luet!