Kalkkeuma ranteessa

Käytiin Fionan kanssa tiistaina Univetin Espoon Eläinsairaalassa ortopedin Simona Liliuksen vastaanotolla. Fiona painoi 3,25kg, eli hieman oli saanut painoa. Hyvä. Tässä tarinaa:

"Fiona tuotiin vastaanotolle, koska se on alkanut ontumaan vasenta etujalkaa viikonloppuna. Ei nähty, että olisi tapahtunut mitään erityistä. Yleisvointi hyvä.

Yleistutkimuksessa huomataan, että koira aristaa voimakkaasti vasemman ranteen koukistusta. Otettiin röntgenkuvia molemmista ranteista ja vasemmassa ranteessa oli kalkkeuma muutos ranteen ulkopinnalla. Näytän kuvat vielä Jan Räihälle. Tarkistettiin maksa-arvot samalla, soitan tuloksista huomenna.

Aloitetaan Tramal-kipulääkitys reseptin ohjeen mukaan. Voi antaa ruoassa tai gelatiinikapselissa. Voi aiheuttaa kuolaamista ja väsymistä."

Tässä vielä kuvat ranteista. Merkkasin nuolella tuon kirotun kalkkeuman. Dex on koiran oikea tassu ja Sin vasen, eli laitoin nämä vierekkäin, ikäänkuin kuin olisivat koiran edestä otettu. Näistä näkee myös miten Fionan konrdodysplasiset eturaajat vaikuttavat ranteidenkin kääntymiseen noin.

Tässä myös röntgenit ranteiden sivusta, mitkä eivät tässä tapauksessa näyttäneet mitään kummempaa, sillä tuo kalkkeuma ei näissä näy.

Seuraavana päivänä lääkäri soitti Fionan maksa-arvoista. ALAT oli hieman viime kertaista (122) korkeampi eli 146. Viitearvon yläraja on 100, joten tämä oli lievästi koholla. Ei kuitenkaan vielä pahasti, kuulemma sitten kun alkaa mennä yli 300 niin alkaa jo olemaan huonohko. AFOS (viimeksi 132) oli nyt 148, viitearvo tässä oli <212 eli tämä oli normaali. Maksa-arvot siis oikein hyvät Fionan tilanteeseen.

Jan Räihä (joka pienen googlauksen jälkeen näytti olevan yksi Suomen parhaita ortopedeja, eli ainakin Fiona on hyvissä käsissä) ei ollut ehtinyt katsoa kuvia, joten lääkäri sanoi soittavansa uudelleen maannataina. Tällöin tiedetään myös miten Fiona on vastannut kipulääkitykseen joten on sitten helpompi miettiä jatkoa.

Kyselin lääkäriltä paljon miten tuo vamma on voinut syntyä ja mitä se hänen mielestään tarkoittaa ja miltä tulevaisuus näyttää. Kuulemma tuo on pidemmältä aikaväliltä syntynyt, kenties jostain pentuna saadusta vammasta, kenties raajojen rakenteen aiheuttamana. Kenties näistä molemmista. Uusi muutos tuo ei ole vaan on ollut Fionalla jo pidempään. Nyt vain jostain syystä alkoi yhtäkkiä kipeytyä enemmän. Tuon ei pitäisi pahentua merkittävästi, jatko verrattavissa varmaankin johonkin nivelrikkoon tai muuhun vastaavaan nivelvaivaan, joko pahenee ajan myötä tai sitten ei. Joko kehittyy toiseen tassuun vastaava tai sitten ei.

Lääkäri ei uskonut tuon vaativan leikkausta. Fiona oli heti kipulääkkeen antamista seuraavana päivänä huomattavasti pirteämpi, konkkasi kolmella jalalla ja on siitä asti käyttänyt vasentakin etujalkaansa päivä päivältä enemmän. Leikkiä on halunnut viime päivinä paljon, mutta tietysti on otettu rauhassa ja esimerkiksi kannettu tarpeilleen ulos ja samantien sisään. Lääkäristä tämä jo päivässä parantunut vointi oli hyvä merkki ja sain sen käsityksen, että olisi hyvin mahdollista että tuo on nyt vain jostain rasittunut ja siksi kipeytynyt ja kun tässä saa vähän aikaa ja lepoa niin jalkaa voi taas käyttää kuten ennenkin.

Varmaahan tuo ei pätkääkään ole ja on myös minusta mahdollista, että Fiona joutuu olemaan pitemmän aikaa kipulääkityksellä jos kipu palaa ilman sitä. Tai että tuntuu, että mihin tuollanen muutos oikein voisi kadotakaan enää, tuskin se ainakaan siitä itsekseen paranee.

On kuitenkin nyt hyvä tiedostaa tuo(kin) ongelma ja tietää, että jos Fiona on vastenhakoinen kävelemään niin sillä voi oikeasti olla siihen syy. Ja minä kun olen sen monta kertaa päivässä pistänyt kävelemään käytävän portaat, vaikka monesti Fiona jää yläpäähän odottamaan eikä heti tulisi alas. Raukkaparka on varmaan yrittänyt kertoa että sattuu :(. Joka kerta se kuitenkin lähtee kovaa karkuun siinä vaiheessa, kun sitä olisi ottamassa syliin. Joten mistä sen sitten voisi tietää että sillä on oikeasti kipuja, kun ei kyyti kelpaa vaan kävelee mielummin. Vähän myös tulee syyllinen olo siitä, jos tuo on oikeasti aiheutunut jostain pentuajan traumasta. Ainakin kerran se veti kameran sohvalta päällensä ja on se varmaan useamminkin kaikkea pönttöä touhunut mistä tuommoinen voisi syntyä. Mutta mistäs sitä tietää. Tästä eteenpäin se kuitenkin tulee matkustamaan rappuset sylissä ja hyppiminen sohville ja sängyille on siltä kielletty varmaan loppuiäkseen. Uudelleen aloittamamme pitkät lenkit jäävät varmaan myös Fionalta väliin jatkossa ja se saa tyytyä lyhyempiin.

Tällä hetkellä toivoisin, että Fionan tassu tulisi sen verran kuntoon, että se voisi köpötellä aamu- ja iltalenkit yhdessä Lokin kanssa ja päivällä jonkun pienen rauhallisen lenkin. Ja jaksaisi leikkiä innokkaasti. Sillä Fiona pysyisi ihan tyytyväisenä. Se on kuitenkin fakta, että tämä on varmaan tällä hetkellä Fionan vaikein vaiva, jos maksa-arvot ovat kerran pysyneet näin hyvin kurissa. Leikata en Fionaa tämänkään vaivan takia varmaan enää aikoisi, joten sinne mennään minne kipulääkkeellä päästään. Tahtoisin, että Fiona voisi nähdä ainakin vielä yhden kesän ja saada nauttia sen lämmöstä ja ulkona kävelystä ilman pakkasta, märkyyttä tai hiekotuskiviä.

Voi kun vaan tietäisi miltä koirasta tuntuu, onko se oikeasti normaalisti kipeä vai ei. Kuka senkin tietää vaikka Fionalla olisi ollut ranteistaan kipuja jo ikuisuuden, jos raukka ei vaan tietäisi paremmasta.

Ehkä maanantaina viisastustaan taas lisää.