Kooikertokoa

Eilen käytiin jälleen Nuottaniemessä Mervin pitämässä kooikertokokoulutuksessa. Menin paikalle kolmea varttia etuajassa kun ajattelin kävelyttää Lokin siinä samalla. Aikamme tepsuteltiinkin, kun näin että Mervi oli saapunut Savinan ja pienen pennun kanssa paikalle. Hetken ajattelin että "jee pääsen pallottelemaan pentua", kun Mervi käännytti meidät takaisin, eivät halunneet pennulle vielä uusia kontakteja ja kun oltiin etuajassa niin pyysivät jos hetki vielä käveltäisiin muualla niin sai pentu rauhassa tutustua paikkaan. Ihan ymmärrettävää, harmittavasti en kuitenkaan voinut jäädä odottelemaan pennun pallottelua joten jäi pentu tällä kertaa ihmettelemättä.

Loki fanitti jälleen Mikoa ja olisi fanittanut varmaan muitakin, jos olisi nenäkkäin päässyt. Meillä ei kuitenkaan enää vieraita poikia tavata joten Loki pääsi enää vain Mizya moikkaamaan. Pari olisi pistänyt leikiksi jos ei olisi ollut hihnoja välissä. Lokin pienuutta ihmeteltiin jälleen useampaan kertaan. "Se on varmaan tyttö?" kuului taas kerran :). Mätsärissähän muuten eräs nainen sanoi Lokin sukupuolen kuultua, että "ai se on poika? onko sillä ihan pallit tallella?". Ouch :D

 Miko

 

 Ihanainen Mizy aina niin kuuliaisena

Loki oli kyllä kovin pikkanen verrattuna paikalla olleisiin muihin uroksiin. Vili varsinkin oli jo kuin komea aikamies vaikka on niin nuori poika vielä.

Ei siinä mitään, on Lokillekin tulossa komea turkki (...) ja vaikkei olisikaan niin ainakin sillä on maailman komein harjas :D

Vähän kyllä mietityttää miksi olen sen tällaisessa bikinikunnossa näyttelyyn
ilmoittanut, kellään kotona ylimääräisiä hiuslisäkkeitä?

Alussa teimme luoksepäästävyyttä, paikalle rotuun tutustumaan tullut perhe kävi yksi kerrallaan kopeloimassa koiria joten kolmisen kertaa treenattiin Lokin kanssa näyttelykopelointia. Tokoluoksepäästävyyttäkin olisi ollut hyvä treenata tiettyjä mahdollisia karsintatilaisuuksia silmällä pitäen, mutta näyttelyräpläys on nyt ollut meillä niin treenin alla joten tein sitä sitten. Ei ollut mitään ongelmaa tässä.

Joukon ympäri ravaamisesta ei tullut mitään, maa oli kaikkine pupun papanoineen aivan liian houkutteleva. Toinen kerta mentiinkin "hophop" käskyllä hirveää kyytiä laukaten että sain poitsun vähän innostumaan. Kaikkien juostessa yhtäaikaa ympyrässä kävi toisella puolella rinkiä pikkuinen haaveri, kun eräs uros pääsi nappaamaan pyllystä toista urosta. Raukalle tuli haava takapuoleen, mutta eivät päivystykseen sentään joutuneet onneksi lähtemään. Jos aiemmin olin sekunnin sadasosaakaan miettinyt että kokeilisinko Lokilla tokoa ilman hihnaa, niin eipä olisi tullut pieneen mieleenkään enää tämän jälkeen. Ei näihin kavereihin vaan voi koskaan luottaa sataprosenttisesti.

Tämän lisäksi temppuiltiin jotain pientä ja leikittiin, mutta suurimman osan ajasta Loki oli nenä maassa putsaamassa maata papanoista tai vaihtoehtoisesti kierimässä jossain erittäin mukavassa mönjässä. Sitten pitkin jo lähteä.

Täältä löytyy vielä parit muut kuvat, paljon ei kyllä tullut napsittua.

Viikon agilityt videoina

Tällä viikolla meillä oli oikeastaan kaksi omatoimiagilitykertaa, vaikka torstain varsinaiselle omatoimihallille ei mentykään. Agikoutsimme oli poissa, joten kehitimme omia harjoituksia. Sekä tiistaina että perjantaina Lokin lisäksi paikalla oli vain yhdet koirakot, joten treeniä olisi ehtinyt tehdä aivan liikaa. Onneksi osaan lopettaa ajoissa ;)

Kamera oli keppitreenien takia mukana, joten kummaltakin kerralta on hieman videomatskua pitkästä aikaa.

Tiistaina teimme Lokin kanssa hyppytekniikkaa, keppejä ja tosi kivan pyöreähkön radan parilla valssilla. Uutena juttuna putki oli A esteen alla, mikä aluksi ihmetytti kumpaakin koiraa. Näiden lisäksi videolta puuttuu toinen tekemämme rata, missä oli vain hyppyjä ja parit putket. Kolme hyppyä oli linjassa ja harjoiteltiin vain etenemistä, putkilla tehtiin valssi. Lopussa palattiin takaisin kontaktitreenien pariin. Päätin jättää keinun nyt pitemmäksi aikaa hautomaan, joten puomin treenaus on taas agendassa. Siitä on ikuisuus kun viimeksi teimme puomilla kontakteja, ja oli vähän semmoista hakemista.

Tänään tehtiin hyppytekniikkaa, kontakteja ja pieni vemputusrata, missä oli takaakiertoa ja selkäkäännöstä (papukaijamerkki sille joka tietää onko tälle jotain toista nimeä?). Otin kontakteja varten naksuttimen mukaan, sillä Loki ei oikein ole hahmottanut pitääkö ne etutassut olla maassa vai puomilla. Nyt tuli selvää edistystä heti, kun pääsin naksulla kertomaan tarkalleen mitä haluan. Luulin kuvanneeni tätäkin videolle, mutta se tiedosto oli jotenkin kadonnut bittiavaruuteen.

Ensi viikolla me skippaammekin kaikki kolme agilitytreeniä, sillä tiistaina menemme korkkaamaan Helsingin uuden koirauimalan ja loppuviikolla säästämme energiaa lauantain Elina Jänesniemen agilitykoulutukseen Tampereella. En tiedä minkä verran koulutuksesta saa irti näin aloittelevan koira(ko)n kanssa, kun perusjututkin on vielä niin hakemista. Mutta kun viime hetkellä tuli joku peruminen ja minulla oli Tapeille lahjakortti käyttämättä niin pakkohan se oli mennä, varsinkin kun on olen silloin joka tapauksessa Tampereella. Ja onhan se aina mielenkiintoista kuulla uusien kouluttajien mielipiteitä ja neuvoja :)

Simply the best!

Loki Best In Show

Hki match show 24.3.2012

Viime lauantaina uhmasimme Suvin ja Mikon kanssa kylmyyttä ja märkyyttä ja menimme European Toy Fox Terrier Associationin järjestämään mätsäriin Helsinkiin Koneen kentälle. Väkeä ei sään takia ollut kuin pipoa mikä ei haitannut yhtään. Kengät kastui jo ensimmäisen puolen tunnin aikana, mutta kyllä kannatti näköjään odottaa! Tuomari(t) ihastuivat pieneen rimpulaan mustuaiseen Loksuttimeen ja ensin Loki voitti parinsa shetlanninlammaskoira Taikan (joka päätyi muuten olemaan BIS2), sen jälkeen voitti pienet aikuiset olemalla PUN1 ja (hyvin pitkältä tuntuneen) odottelun jälkeen vei koko potin ja komeimman pokaalin olemalla koko mätsärin BIS1!!! Lokin idoli Miko oli hienosti isojen aikuisten SIN2, joten aika poikkeuksellisesti koikkerit pärjäsivät kyllä tässä mätsärissä.

En ihan käsitä kyllä miksi Loki voitti, sillä puitteet ei tosiaankaan ollut meille otollisimmat. Kehiä odotellessa harjoiteltiin pöydällä olemista sillä seurauksella, että pöytä keikahti ja Loki hyppäsi sieltä alas. Sen jälkeen se jänskättikin pöytää (se oli melko hutera lumisella maalla). Muutenkaan Loki ei oikein nauttinut olostaan kylmänä ja loppua kohden hyvinkin märkänä koirana, mutta tuskin nautti kukaan muukaan. Loki seisoi nätisti (vaikka kuvista päätellen ei kyllä läheskään niin hyvin kuin luulin!) ja ravaaminen meni oikeastaan kaikilla sohjossa epätoivoisesti rämpimiseksi. Päädyin kävelemään ja Loki piti kontaktia koko ajan, eli ei siinä oikeastaan hyvästä ravaamisesta ollut tietoakaan.

Hienon pokaalin ja kahden ruusukkeen lisäksi palkintokasseista löytyi mm: sateenvarjo, pyyhe, t-paita, Belcando ruokaa, Maailman koirat ihmisen ystävinä ja apureina -kirja, design koiraheijastin, metallinen valokuvakehys, koirankakkakerääjiä, koirankakkaroskistarra, puruluita, aktivointipallolelu, kolme alennuskuponkia eläintarvikenettikauppaan, Lokille sopivat valjaat, Lokille harmittavasti liian pieni eli varmaan Fionalle menevä iloisen pinkki näyttelyhihna+ketju sekä tietysti pari RC näytepussia. Vertailupintaa BIS palkinnoista ei oletettavastikaan ole, mutta mielestäni tosi hyvät palkinnot oli ja ehdottomasti kannatti seitsemän euroa maksaa :). Yksi tuomari jäi pois ja osa kehistä alkoi siksi myöhässä, mutta vastoinkäymisistä ja säästä huolimatta järjestäjät vetivät mätsärin kunnialla loppuun ja tunnelma oli kiva kaikesta huolimatta.

Tässä Suvi Tyynismaan napsimia kuvia kehästä, kiitos!

Kolmen mysteerin kuva: lentävä lihapulla, kiiluva silmä ja maailman lyhyin koikkeri.

"Kauniit liikkeet?"

Voittajan on helppo hymyillä! Lokin ilme tosin sanoo lähinnä nyt äkkiä kotiin täältä.

Tänä sunnuntaina menemme vielä yhteen mätsäriin ennen ensimmäistä näyttelyä, joka on 9.4 Ruovedellä. Koikkereita on ilmoitettu 8 ja tuomariksi vaihtui Marja Talvitie. Lokihan on Talvitiellä käynyt viime kesänä pentunäyttelyssä, jolloin arvostelu kuului näin: "Erittäin hyvän tyyppinen. Hyvä pään malli. Ikäisekseen hyvät koristekarvat korvissa. Hyvä ylälinja ja häntä. Hieman niukat etu - hyvät takakulmaukset. Hyvä karvan laatu ja liikkeet." Tosi mielenkiintoista mennä kuulemaan nyt junnusta uusi mielipide. Vaikka en kyllä jotenkin odota ihmeitä, sillä Loki ei lienee ainakaan kovin paljon parempaan suuntaan muuttunut pennusta näyttelyllisesti. Tummunut, ruipeloitunut ja tiputtanut karvansa vaan :). Tavoitteena jälleen kerran hyvä ja reipas käyttäytyminen, omistajan rento olemus ja sanotaan nyt vaikka että Erittäin Hyvään olisin kyllä jo tyytyväinen.

Kipeä tassu

Pieni päivitys Fionan tilanteesta tähän väliin. Espoon Eläinsairaalasta soitteli meitä hoitanut ortopedi perjantaina ja hän välitti Jan Räihän mielipiteet Fionan etujalasta.

"Tästä on kipeä."

-Näyttää Fiona nostamalla etutassuaan matkalla eläinlääkäriin kuvattavaksi.

Räihä oli sanonut, että Fionan tassujen muutokset eivät olisi seurausta käyristä etujaloista, vaan ongelma olisi joku aiemmin saama trauma. Ehkä kaikista epämiellyttävin vaihtoehto mahdollisista aiheuttajista, sillä nyt voi vaan itseään syyttää ja miettiä miten on tullut päästettyä pentu-Fiona satuttamaan itsensä. Koska muutos ei ollut varsinaisesti kiinni nivelessä niin kyseessä ei ole mikään nivelrikon tapainen vaan jotain ihan muuta. Vanhan trauman lisäksi mahdollista on kuulemma joku kasvain, mutta koska Fiona on niin nuori niin ortopedit pitivät sitä epätodennäköisempänä.

Nyt kipulääkkeellä Fiona voi paremmin, mutta ajoittain yhä vähän enemmän innostuessaan saattaa vinkaista ja hetken linkuttaa etutassua. Ehkä lääkkeen alettua se voi ensin hieman paremmin, nyt viime päivinä on alkanut näkyä hienoista linkkaamista tavallisen kävelyn yhteydessä. Ulkona ei ole käyty käytännössä kuin kääntymässä. Sisällä Fiona jaksaisi kyllä leikkiä paljon, mutta ilkeä omistaja ei suostu paljon leikkimään tassun kipeytymisen pelossa.

Jatkosuunnitelmaksi sovittiin vielä pari viikkoa kipulääkityksellä ja sen jälkeen lääkitys pois. Jos kipuilu palaa niin tulee ottaa yhteyttä uudelleen ja varata Räihälle aika todennäköisesti koepalan ottamiseen. Onneksi koepalan saa tähystyksellä neulalla napsaistua, mutta kevyen nukutuksen sen silti vaatii.

Fiona potilaana tassun ollessa kipeimmillään.

Epäilen vahvasti, että joudumme palaamaan lääkäriin tämän asian tiimoilta heti parin viikon päästä, sillä minun on vaikea uskoa että tuo muutos niin paljon helpottuisi ettei se enää yhtään vaivaisi Fionaa. Tai että vaikka se nyt hetkeksi menisikin paremmaksi niin ei se sieltä poistu kuitenkaan - ja hetken päästä vaivaisi taas. Joten jos kipulääkkeen pois jättämisen jälkeen yhtään näkyy linkkaamista niin soittelen suoraan Räihälle.

Sitä en oikein tiedä että mitä koepalasta paljastuukaan, niin mitä muuta hoitoa sille voisi olla kuin leikkaus. Ja leikkausta taas pitäisi varmaan miettiä tarkkaan.

Onneksi Fiona muuten voi niin pirteästi.

2x2 pujottelua, video 4

2x2 pujottelu on ollut hieman tauolla, tai ollaan me silloin tällöin 5-10 (onnistunutta) toistoa otettu parissa pätkissä. Hieman epäsäännölliseksi on kuitenkin treeni päässyt kun on niin paljon muuta touhua ohjelmassa. Lisäksi olohuone alkoi käymään pieneksi jo kahdella keppisarjalla, joten viime torstaina vein kepit agihallillemme. Tästä eteenpäin kuljettelen siis keppejä mukanani hallilla ja joka tunnilla otetaan alussa keppitreeniä.

Ollaan useamman viikon ajan pysytty tässä parissa keppisarjassa ja hallilla oli selvästi takapakkia havaittavissa, joten ensi kerralla eli tiistaina helpotan suosiolla treeniä ja keskitytään varmaan useamman session ajan harjoittelemaan lähetyskulmia ja suuntia. Olohuoneessa kun ei ole ollut kuin yksi mahdollinen suunta ja kulmaakin on ollut melko mahdoton säätää.

Paras tietysti olisi kun jaksaisi ajella vaikka johonkin parkkipaikalle tai muualle pari kertaa viikossa niin ei kallista agihalliaikaa kuluisi vielä tässä vaiheessa keppeilyyn, mutta saa nähdä miten usein ehdin/jaksan.

Tässä kuitenkin jonkun 3 viikon onnistuneita suorituksia, jos näistä jotain kuvaa saisi meidän etenemisestä. Leikkasin epäonnistuneet suoritukset pois, joita oli huomattavan paljon (vaikka videolla näyttääkin ehkä että Loki osaisi jo hyvin).

Olin viikonlopun nettipimennossa, joten palaan tarkemmin edellisen merkinnän kommentteihin ja viikonlopun menoihin kunhan pääsen kotiin netin äärelle kunnolla (ja saan poitsusta palkintoposen otettua ;)).

Pieniä ajatuksia koiran kasvattamisesta

Sukelsin viime viikonloppuna pää edellä yhä syvemmälle koiraharrastuksen maailmaan käymällä Helsingin Kennelpiirin järjestämän kasvattajan peruskurssin. Älkää huolestuko, ei minulla ole lähitulevaisuudelle minkäänlaisia pentusuunnitelmia, kävin kurssin lähinnä huvin ja urheilun kannalta.

Olisi minusta (jopa vielä kurssin jälkeen, oho) tosi mielenkiintoista jossain vaiheessa kasvattaa pentue tai pari, mutta siihen menee vielä vuosikaupalla aikaa. Kennelnimen ehkä tosin pistän anontaan jossain vaiheessa, jos pääsen itseni kanssa yhteisymmärrykseen siitä mikä olisi paras. Yksi ehdoton suosikki minulla on ollut jo tosi pitkän aikaa mikä on versio monessa paikassa käyttämästäni nimestä (ei ole kuitenkaan Jemima's :)), mutta tämänkaltainen toinen kasvattaja on jo Suomessa ja vaikkakin eri rodussa, pitää vielä hieman miettiä keksisinkö jonkin vähän enemmän erilaisen. Tällä hetkellä asia ei kuitenkaan ole akuutti joten jätän asian hautomaan. Onhan tässä 7 vuotta aikaa ennen kuin tämä kurssi "vanhentuu".

Lauantaina kävimme läpi astutukseen, synnytykseen jne liittyviä asioita joista luennoi eläinlääkäri ja cockerikasvattaja Nina Menna. Iltapäivällä paneuduimme mielestäni koko viikonlopun mielenkiintoisimpaan aiheeseen, itse jalostukseen ja perinnöllisyyteen, mistä luennoi dosentti ja ulkomuototuomari ja skyenterrierikasvattaja Kirsi Sainio. Sunnuntaina kurssin järjestäjän edustaja Pirjo Onza, kasvattanut ainakin dalmatiankoiria, puhui hieman konkreettisemmista asioista kuten koiran kauppa ja sijoitus. Lainsäädäntöihin, sopimuksiin ja käytännön asioihin liittyvät jutut olivat (en kyllä yhtään ymmärrä miksi) enimmäkseen entuudestaan tuttuja. Sunnuntaina tunnin koiran ruokinnasta puhui Mats Holmberg Vetcare Oy:stä. Tämäkin osuus oli ihan mielenkiintoinen, vaikka etukäteen olin lukenut että ruokintaosuus tuppaa olemaan hieman teollisia ruokia suosivaa. Oli se sitä nytkin mutta melko yleisellä tasolla Holmberg pysyi sen tarkemmin ottamatta kantaa eri ruokintametodeihin. Nina Menna sen sijaan vaikutti kovin barf-vastaiselta, kuulemma nartuilla jotka barfaa on hänen kokemuksensa mukaan huomattavasti enemmän ongelmia tiineysajan ruokinnassa.

Eniten uutta tietoa tuli minulle oletetustikin itse astutukseen, synnytykseen ja pentujen hoitoon liittyvistä aiheista. Tarinat epäonnistumisista, sairauksista ja kaikesta negatiivisista puolista ja riskeistä saivat varmaan osan porukasta aika tehokkaasti karkoitettua kasvattajan uralta - se oli varmaan tarkoituskin. Hatunnosto kaikille jotka tuohon hommaan oikeasti ovat ryhtyneet.

Itse perinnöllisyys, jalostus ja genetiikka olivat kaikista kiinnostavinta, vaikkakin suurilta osin tuttua. Perinnöllisyysbiologiaa olen viimeksi opiskellut ylioppilaskirjoituksiin, nyt aihe sai vaan vielä paljon suuremman ja käytännönläheisen merkityksen. Kasvatuksen etiikka ja moraali pistivät paljon ajatuksia pyörimään päässä. Osaa se luonto vaan olla ihmeellinen - ja ihminen osaa pilata kaiken vähintään yhtä ihmeellisesti.

Jos jotain mielenkiintoisia yksittäisiä asioita pitäisi viikonlopulta kirjata ylös, minulle jäi ehkä kaikista parhaiten mieleen ainakin seuraavat asiat:

(c) Tytti Käyhkö

• Matadorijalostus. Jos yksikään tämän upean matadorin pojista ei ole niin hyvä, että sitä voisi käyttää jalostukseen, onko matadori alun alkujaankaan ollut niin hieno periyttäjä?
• Proteiinin määrä ruokinnassa. Kasvuaikana (suurin luuston kasvuaika kuukaudet 4-6) saatu liian alhainen proteiinin määrä johti luusto-ongelmiin, kun taas liian suurella (toisaalta mikä sitten on liian suuri) määrälllä proteiinia ei ollut kasvuun mitään vaikutusta.
• Fionan kautta kiinnostava fakta oli, että maksan toimintahäiriöt voivat häiriyttää nartun hormonitasoa, sillä maksan tehtävä on poistaa hormonit elimistöstä (muistaakseni, nyt en ole ihan varma). Liekö tällä tekemistä sen kanssa, että urokset ovat Fionasta kovin kiinnostuneita, vaikka se on steriloitu.
• Sarjassa epämiellyttäviä faktoja oli ainakin se, että suolinkainen voi aiheuttaa pienelle lapselle sokeutta sekä se, että vesipöhöttynyt pentu voi syntyä keisarinleikkauksella 3 kertaa normaalin kokoisena ja olla silti vielä elossa.
• Ruokinnasta luennoitsija sanoi, että ruoan ei tulisi olla liian maittavaa, jotta koira ei syö liikaa ja tule lihavaksi. En tiedä minkä älykkyysosamäärän omaaville ihmisille tämä viesti oli tarkoitettu, mutta minusta ei ole sellaista asiaa kuin liian maittava koiran ruoka ja ruoan määrän kontrollointi tehdään aivan muilla tavoin kuin syöttämällä sellaista ruokaa, jota koira ei halua enempää syödä.
• Puruluista kuulemma (erityisesti naudannahkaisista) menee usein koiran vatsa sekaisin, joten luennoitsija kehotti antamaan pennulle sellaista pureskeltavaa, mikä ei mene kurkusta alas. Tästäkään en kyllä voi olla samaa mieltä, vaan jos ei vatsa jotain kestä niin sitten etsitään joku mitä se kestää.

Oli ehkä vähän masentavaa huomata, että kaikki viikonlopun aikana puhutut terveydelliset ongelmat olivat minulle ennestään tuttuja. Hormonitoiminnan yhteydessä mainittu maksashuntti oli käsiennosto gallupin perusteella muistaakseni 180 kurssilaisesta tuttu vain ja ainoastaan minulle. Muutenkaan en tainnut olla ihan kuitenkaan surkein kurssilla, eräs kurssilainen kysyi mm. kyynärnivelen kehityshäiriön keskustelun yhteydessä: "Onko se periytyvää?".

Lopputentti oli monivalintatesti ja siinä oli minulle sekä tosi helppoja että hyvin vaikeita kysymyksiä, eikä hyväksytysti suorittaminen ollut minulta ihan läpihuutojuttu. Sain 31/40 pistettä kun 28 pisteellä pääsi läpi. Sen verran optimistisia olivat järjestäjät kuitenkin olleet, että kaikille oli printattu valmiiksi todistus kurssin suorittamisesta, joten kovin moni tuskin sai tentistä hylätyn.

Olen sitä mieltä, että vaikka kenellekään en toivo sairasta koiraa, olisi jokaiselle kasvattajalle varmasti ihan maailmaa avartavaa joutua kerran elämään vakavasti sairaan koiran kanssa. Varmaan lähes kaikki ovat kyllä joutuneetkin. Luulisi että tällaisen koiran omistaminen avaisi silmät kaikilla, jotka vähättelevät rotunsa terveystilannetta, liioiteltuja piirteitä tai esimerkiksi allergioita tai vatsaongelmia. Kasvattajien kotiin jättämillä pennuilla ehkä harvemmin kuitenkaan on näin pahoja ongelmia kuin vaikka Fionalla, koska nämä tapaukset eivät ole pentulaatikossakaan niitä kaikista vahvimpia ja elinvoimaisimpia pentuja.

Omalla kohdallani Fionan omistaminen ei ole lainkaan aiheuttanut negatiivista reaktiota kasvattamista kohtaan vaan oikeastaan päinvastoin. Haluaisin itse osallistua koiran jalostamiseen, jotta Fionan sairauksien kaltaisia pahoja perinnöllisiä ongelmia saataisiin vähennettyä. Tirskutte varmaan kaikki ruudun toisella puolella nyt teekuppeihinne kun sanon seuraavan mutta sanon silti, tavallaan olisi kiva ajatella, että sillä oli joku suurempi tarkoitus miksi Fiona tuli juuri minulle :)

Kepit + kontakti = keinu

Mietin pitkän aikaa mistä saisin kotitekoisen "keinun" meille kolina- ja liiketotuttelua varten. Sitten pistin yhden meidän 2x2 keppien kepeistä maahan ja kontaktilaudan sen päälle ja tadaa - siinähän meillä oli minikokoinen keinu! Olin valmistautunut houkuttelemaan Lokia pitkän aikaa sitä menemään mutta Loki yllätti kävelemällä tuon "keinun" päästä päähän sillä aikaa kun olin vielä pilkkomassa juuston paloja. Eli ei paljon poikaa hetkauttanut tuo keinuviritelmä. Itse asiassa tuo viritelmä oli Lokista niin kiva, että se jatkoi sen päällä steppailua vielä sen jälkeenkin kun olin lopettanut harjoitukset. Korkeutta tuolla on joku 5cm joten vaikeustasokaan ei mikään päätähuimaava ole mutta silti. Heh, olisikin tosi koomista jos Lokista tulisi joku keinu-hullu koira. No ehkei se ole sentään kaikista todennäköisin vaihtoehto. Huomenna ajattelin pistää alle vähän haastavamman keinuttajan, saa nähdä miten käy.

2x2 kepit etenee varmaan ihan kivasti, kamerasta on akku loppunut joten kuvauksia on jäänyt välistä nyt viime aikoina. Ei montaa kertaa olla kyllä treenattukaan, tai kertoja kyllä ehkä joku 5 mutta yhdellä kerralla ollaan otettu vain joku pari kolme toistoa ettei kiinnostus lopu. Tällä hetkellä menee 4 keppiä lähes suorassa linjassa. Selkeää pujotteluliikettä on siis jo havaittavissa. Ongelma on, etten mahdu olohuoneessa lähettämään kuin yhdestä kulmasta joten ajattelin siirtää keppitreenit halliin ja torstaina ensimmäistä kertaa kokeilla miten kepit toimii autenttisessa ympäristössä :)

Tänään oltiin reilun viikon tauon jälkeen Ainon agilityssä ja tauko oli kyllä tehnyt hyvää. Tehtiin hyppytekniikkojen lisäksi pöytää sekä n. 6 esteen rataa, ohjasin kivasti ja Loki meni tosi kivasti. Olin tosi ylpeä meistä! Loki keskittyi tosi hyvin eikä yhtään yrittänyt lähteä luistelemaan mihinkään, yksi narttu tuli suoraan nenälle ja Loki oli lähes täysin reagoimatta (pienen "mees nyt siitä" olin huomaavinani). Tutustuttiin ensimmäistä kertaa tuon hallin pöytään ja Loki ensin jänskätti alustaa, mutta kun otin sen syliin ja siitä palkkasin pöydälle menemisestä niin pian meni jo suoraan pöydälle käskystä hienosti.

Jotta meidän kesäinen möllikisatavoite voisi täyttyä, on meillä vielä paljon hommia edessä. Nämä kokonaisuudet on ainakin vielä tehtävänä:

• Pussi kuntoon
• Pöytä kuntoon
• A esteeseen tutustuminen
• A ja puomin kontaktit kuntoon

Kun saadaan keppitreeni niin pitkälle ettei olohuoneessa voi enää sitä yhtään tehdä, ajattelin ottaa seuraavaksi renkaan työn alle. Pitäisi käydä ostamassa treenirengas kotiin kun jaksaisi.

Kesän harrastusrintama on agilityn lisäksi täyttymässä näyttelyistä ja mätsäreistä. Olen ilmoittanut Lokin peräti kahteen Kirsi Niemisen näyttelyyn, nimittäin Ruovedelle sekä Kouvolaan. Ilmot menivät vähän päällekkäin eikä alun perin tarkoitus ollut ilmoittaa kahteen, mutta pitää katsoa miten Ruovedellä menee ja sen perusteella sitten päättää lähteekö Kouvolaan vai ei. Itsevarmuutta ja kokemusta haetaan ennen noita ainakin kahdesta mätsäristä joista ensimmäinen on tänä lauantaina. Uskon Lokin antavan räplätä ihan kivasti ja on hauska nähdä onko meidän näyttelytreeneistä ollut minkäänlaista vaikutusta esiintymiseen.

Fionan ortopediltä tuli viestiä että hän on kipeänä ja soittelee Jan Räihän mielipiteitä loppuviikosta.

Kalkkeuma ranteessa

Käytiin Fionan kanssa tiistaina Univetin Espoon Eläinsairaalassa ortopedin Simona Liliuksen vastaanotolla. Fiona painoi 3,25kg, eli hieman oli saanut painoa. Hyvä. Tässä tarinaa:

"Fiona tuotiin vastaanotolle, koska se on alkanut ontumaan vasenta etujalkaa viikonloppuna. Ei nähty, että olisi tapahtunut mitään erityistä. Yleisvointi hyvä.

Yleistutkimuksessa huomataan, että koira aristaa voimakkaasti vasemman ranteen koukistusta. Otettiin röntgenkuvia molemmista ranteista ja vasemmassa ranteessa oli kalkkeuma muutos ranteen ulkopinnalla. Näytän kuvat vielä Jan Räihälle. Tarkistettiin maksa-arvot samalla, soitan tuloksista huomenna.

Aloitetaan Tramal-kipulääkitys reseptin ohjeen mukaan. Voi antaa ruoassa tai gelatiinikapselissa. Voi aiheuttaa kuolaamista ja väsymistä."

Tässä vielä kuvat ranteista. Merkkasin nuolella tuon kirotun kalkkeuman. Dex on koiran oikea tassu ja Sin vasen, eli laitoin nämä vierekkäin, ikäänkuin kuin olisivat koiran edestä otettu. Näistä näkee myös miten Fionan konrdodysplasiset eturaajat vaikuttavat ranteidenkin kääntymiseen noin.

Tässä myös röntgenit ranteiden sivusta, mitkä eivät tässä tapauksessa näyttäneet mitään kummempaa, sillä tuo kalkkeuma ei näissä näy.

Seuraavana päivänä lääkäri soitti Fionan maksa-arvoista. ALAT oli hieman viime kertaista (122) korkeampi eli 146. Viitearvon yläraja on 100, joten tämä oli lievästi koholla. Ei kuitenkaan vielä pahasti, kuulemma sitten kun alkaa mennä yli 300 niin alkaa jo olemaan huonohko. AFOS (viimeksi 132) oli nyt 148, viitearvo tässä oli <212 eli tämä oli normaali. Maksa-arvot siis oikein hyvät Fionan tilanteeseen.

Jan Räihä (joka pienen googlauksen jälkeen näytti olevan yksi Suomen parhaita ortopedeja, eli ainakin Fiona on hyvissä käsissä) ei ollut ehtinyt katsoa kuvia, joten lääkäri sanoi soittavansa uudelleen maannataina. Tällöin tiedetään myös miten Fiona on vastannut kipulääkitykseen joten on sitten helpompi miettiä jatkoa.

Kyselin lääkäriltä paljon miten tuo vamma on voinut syntyä ja mitä se hänen mielestään tarkoittaa ja miltä tulevaisuus näyttää. Kuulemma tuo on pidemmältä aikaväliltä syntynyt, kenties jostain pentuna saadusta vammasta, kenties raajojen rakenteen aiheuttamana. Kenties näistä molemmista. Uusi muutos tuo ei ole vaan on ollut Fionalla jo pidempään. Nyt vain jostain syystä alkoi yhtäkkiä kipeytyä enemmän. Tuon ei pitäisi pahentua merkittävästi, jatko verrattavissa varmaankin johonkin nivelrikkoon tai muuhun vastaavaan nivelvaivaan, joko pahenee ajan myötä tai sitten ei. Joko kehittyy toiseen tassuun vastaava tai sitten ei.

Lääkäri ei uskonut tuon vaativan leikkausta. Fiona oli heti kipulääkkeen antamista seuraavana päivänä huomattavasti pirteämpi, konkkasi kolmella jalalla ja on siitä asti käyttänyt vasentakin etujalkaansa päivä päivältä enemmän. Leikkiä on halunnut viime päivinä paljon, mutta tietysti on otettu rauhassa ja esimerkiksi kannettu tarpeilleen ulos ja samantien sisään. Lääkäristä tämä jo päivässä parantunut vointi oli hyvä merkki ja sain sen käsityksen, että olisi hyvin mahdollista että tuo on nyt vain jostain rasittunut ja siksi kipeytynyt ja kun tässä saa vähän aikaa ja lepoa niin jalkaa voi taas käyttää kuten ennenkin.

Varmaahan tuo ei pätkääkään ole ja on myös minusta mahdollista, että Fiona joutuu olemaan pitemmän aikaa kipulääkityksellä jos kipu palaa ilman sitä. Tai että tuntuu, että mihin tuollanen muutos oikein voisi kadotakaan enää, tuskin se ainakaan siitä itsekseen paranee.

On kuitenkin nyt hyvä tiedostaa tuo(kin) ongelma ja tietää, että jos Fiona on vastenhakoinen kävelemään niin sillä voi oikeasti olla siihen syy. Ja minä kun olen sen monta kertaa päivässä pistänyt kävelemään käytävän portaat, vaikka monesti Fiona jää yläpäähän odottamaan eikä heti tulisi alas. Raukkaparka on varmaan yrittänyt kertoa että sattuu :(. Joka kerta se kuitenkin lähtee kovaa karkuun siinä vaiheessa, kun sitä olisi ottamassa syliin. Joten mistä sen sitten voisi tietää että sillä on oikeasti kipuja, kun ei kyyti kelpaa vaan kävelee mielummin. Vähän myös tulee syyllinen olo siitä, jos tuo on oikeasti aiheutunut jostain pentuajan traumasta. Ainakin kerran se veti kameran sohvalta päällensä ja on se varmaan useamminkin kaikkea pönttöä touhunut mistä tuommoinen voisi syntyä. Mutta mistäs sitä tietää. Tästä eteenpäin se kuitenkin tulee matkustamaan rappuset sylissä ja hyppiminen sohville ja sängyille on siltä kielletty varmaan loppuiäkseen. Uudelleen aloittamamme pitkät lenkit jäävät varmaan myös Fionalta väliin jatkossa ja se saa tyytyä lyhyempiin.

Tällä hetkellä toivoisin, että Fionan tassu tulisi sen verran kuntoon, että se voisi köpötellä aamu- ja iltalenkit yhdessä Lokin kanssa ja päivällä jonkun pienen rauhallisen lenkin. Ja jaksaisi leikkiä innokkaasti. Sillä Fiona pysyisi ihan tyytyväisenä. Se on kuitenkin fakta, että tämä on varmaan tällä hetkellä Fionan vaikein vaiva, jos maksa-arvot ovat kerran pysyneet näin hyvin kurissa. Leikata en Fionaa tämänkään vaivan takia varmaan enää aikoisi, joten sinne mennään minne kipulääkkeellä päästään. Tahtoisin, että Fiona voisi nähdä ainakin vielä yhden kesän ja saada nauttia sen lämmöstä ja ulkona kävelystä ilman pakkasta, märkyyttä tai hiekotuskiviä.

Voi kun vaan tietäisi miltä koirasta tuntuu, onko se oikeasti normaalisti kipeä vai ei. Kuka senkin tietää vaikka Fionalla olisi ollut ranteistaan kipuja jo ikuisuuden, jos raukka ei vaan tietäisi paremmasta.

Ehkä maanantaina viisastustaan taas lisää.

Eikö nämä koskaan lopu

Fiona on ontunut vasenta etujalkaansa sunnuntai-illasta alkaen. Ontuminen alkoi yhtäkkiä sen jälkeen, kun saavuin kotiin. Mitään tiettyä tilannetta aiheuttajaksi ei ole tiedossa. Yhtään painoa Fiona ei laita jalalle, muttei myöskään erityisemmin arista sitä räplätessä. Kipupistettä ei siis ole paikannettu, mutta hyvin kipeä sen silti täytyy olla koska yhtään ei laita sille painoa. Kolmella jalalla konkkaaminenkaa ei oikein selvästikään onnistu, joten Fiona on tuosta asti kannettu tarpeilleen ja muuten se on ollut vain pedissään tai sylissä, eikä edes yritä siitä mihinkään lähteä.

Muuten se on ihan pirteä, ruoka maistuu (olohuoneesta kuuluu ruokaa laittaessa ininää "hei tuo mulle tänne äitiii mä en pääse sinne kävelemään") ja Fiona pedistään kovasti tarkkailee mitä tapahtuu. Kuumetta ei eilen ollut (38 astetta). Eilisen katsoin tilanteen kehittymistä ja koska tilanne oli sama töistä tullessa, varasin täksi päiväksi ortopedin klo 17.00. Tänä aamuna vein koirat porukoille missä niillä on vahti koko päivän.

Luita ei liene murtunut ja koska tassu ei muuten paljon arista niin veikkauksia on joko pieni hiurmurtuma tai sitten kyynärpää on muljahtanut pois paikoiltaan. Jälkimmäinen selittäisi sen, miksi muuten koira on niin normaali, mutta ei edes yritä käyttää etutassua yhtään. Jos kyseessä olisi venähdys tms. luulisi koiran käyttävän jalkaa edes pienissä määrin.

Ahkera googlaus viime päivinä on paljastanut Fionan omituisista sairauksista hieman lisää (itse asiassa ihmettelen, etten aiemmin ole näihin juttuihin törmännyt), mutta katsotaan nyt ensin mitä ortopedi tänään sanoo ja miten tästä jatketaan eteenpäin. Leikkaukseenhan en Fionaa enää mitä todennäköisimmin veisi, joten (jälleen kerran) jännityksellä odotan mikä tuomio meille tänään tulee. Aikaa varatessani lääkäri totesi (jälleen kerran) sen mikä tietysti itse kutakin mietityttää, että koirathan eivät kipua näytä ja siksi on vaikea tietää mistä kohtaa Fiona on kipeä, ja kauanko se on itse asiassa kipeä ollut. Ajoittaista liikkumishaluttomuutta on Fionalla ollut koko pienen ikänsä. Hieman ihmettelen miksi en ole Fionaa aiemmin vienyt ortopedille tuon rakenteensa kanssa, mutta nyt on kyllä todella mielenkiintoista kuulla asiantuntijan mielipide minun kakkoslaadun palikoista rakennetusta mutta sitäkin rakkaammasta koirastani.

Fionalta otetaan varmaankin myös verikokeet yleistilan kartoittamiseksi ja Veterissä vuonna 2010 otetut luustokuvat näytän ortopedille tarvittaessa sähköpostistani. Onneksi Fionaa ei kuulemma nyt tarvitse nukuttaa kipeän jalan kuvaamista varten.

Agilitymaisemia

Olen nauttinut auringonpaisteesta tämän viikon agilityn lämmittely- ja jäähdyttelylenkeillä ja napsinut Lokista parit kuvat kännykällä. Parhaita paloja alla.

Tänään omatoimivuorolla oli paikalla kaksi isoa koiraa, mistä kummastakaan Loki ei välittänyt tuon taivaallista. Suuri halli kaikuvine tiloineen, metallisine esteineen ja muutenkin uusine juttuineen (tämä oli toinen kerta tuolla hallissa) oli Lokille sen sijaan melko jännittävä. Sen kanssa pitäisi kyllä käydä mahdollisimman paljon eri halleissa ja kentillä ja kisoissa tekemässä harjoitteluesteitä että tottuu.

Hyppytekniikka meni pipariksi, kun Loki jänskätti hyppysuoraa kootessa kolisevia hyppyesteitä ja esteiden kiertämisen jälkeen otettiin vain yksi tai kaksi onnistunutta suoritusta. Loki myös pudotti yhden riman. Muutamat siivekkeen kiertoharjoitukset meni hienosti ja Loki riehui rohkeasti lelun kanssa. Vaikka sitä selvästi vähän ahdisti tuo halli, se jotenkin tosi hyvin unohtaa kaiken muun treenatessa ja riehuu ilman huolen häivää. Harjoiteltiin ekaa kertaa pöytää, mihin sain ensin houkutella Lokia melko pitkään. Uudet alustat eivät ole Lokin juttu, ehkä ei olisi pitänyt treenata tuota ensimmäistä kertaa kun Loki oli muutenkin vähän jännittyneessä tilassa. Kerran se hyppäsi itse pöydälle ja lopetettiin siihen. Viimeiseksi tehtiin pussi+putki+hyppy sylikäännösharjoitus, Loki meni ilokseni kerran agimestan kovemman pussin ilman mitään apuja. Vauhtia riitti ja sylkkäri onnistui mielestäni hyvin. Kunnon riehumiset niin jäi hyvä mieli ja sitten kauniisiin maisemiin jäähdyttelylenkille.

Fiksu koira odottamassa vuoroa joskus syksyn treeneissä :)

Finski-vinski ja hallittua agilityä

Finski-vinskisen vatsassa lienee tapahtuu jotain hieman kummaa, sillä se on nyt parin päivän aikana maanisesti yrittänyt syödä omaa ulostettansa. Mistä lie johtuu, toivottavasti menee pian ohi.. Kun tulee kyse Fionan terveydestä niin olen sen suhteen aina hermoraunio. Ja kun olen hermoraunio ja kyttään Fionaa kuin hullu, ei liene ihme jos Fionakin käyttäytyy hieman oudosti.

Parin viikon ajan olen pitänyt Fionaa mukana kaikilla päivän lenkeillä, myös sillä mikä on vähintään 1,5h joka päivä. Fionan huomattavasti suurentuneista ruoka-annoksista huolimatta se ei tunnu keräävän painoa, joten päätin mahdollisuuksien mukaan liikuttaa Fionaa vähemmän. Pakkanen+jäätynyt kokkareinen maa tai vaihtoehtoisesti loska ei myöskään ole koskaan ollut Fionan kaveri, joten se on myöskin ollut melko perässä vedettävää mallia. Fionalle lihaskunto olisi myös tärkeää, mutta ehkä lepo ja rauhallisuus on silti tärkeämpää.

Loki unten mailla.

Ilokseni voin todeta, että meidän Loki-sähikäisen hallintaongelmat kuten muiden koirien luo syöksyminen kesken agilitytreenin ovat parantuneet huomattavasti viime viikkoina *kopkop*. Loki on jotenkin kokonaisuudessaan rauhoittunut, myös ohitukset menevät nykyään Lokin kanssa kahdestaan ollessa lähes aina ihan täydellisesti. Tuntuu, että olen saanut takaisin sen hyvähermoisen poitsun mikä minulla oli ennen Lokin "murrosikää". Taidan tosin ottaa krediittiä itselleni (ja siten olen myös ongelmien suhteen suuttävän sormen kohteena), sillä oma käyttäytymiseni on treenitilanteessa nykyään paljon rennompi. En tiedä mistä se johtuu, kenties ryhmä on nyt niin tuttu ettei tarvitse sitä jännittää. Pääasia, että treenitilanne on nykyään kaikille kiva ja luotan Lokiin huomattavasti enemmän enkä joudu pitämään sitä lähes lainkaan hihnassa treenitilanteessa.

Tänään agilityssä tehtiin hyppytekniikan lisäksi valssaamista pussilla, muurilla ja pituudella. Lokilla hyppyjen kohdalla oli taas speedpumpit. Pussi sujuu Lokilla jo tosi hyvin, toiselta puolelta mentäessä piti hieman nostaa pussia Lokin houkuttelemiseksi, toiselta puolelta Loki meni pussin ilman mitään apuja. Jee! Pussitreeni on tuottanut siis tulosta, varmaan parin viikon päästä voidaan mennä jo pussi aina itsenäisesti. Valssaaminen oli vähän sinnepäin, sähläsin pitkästä aikaa antaumuksella eikä oikein keskittyminen pelannut. Parin yrityksen jälkeen saatiin kuitenkin onnistuneita suorituksia. Arvosanoiksi treeneistä Lokille 9½ ja itselleni joku 6 :)

Tehtiin aika vähän treeniä joten ajattelin torstaina tehdä parit harjoitukset tokon lisäksi omatoimivuorolla. Viikon toiset ohjatut jäävät välistä, kun matkustelen Tampereelle viikonlopuksi (mitenköhän pärjään torstaista sunnuntaihin ilman koiria, niisk).

Omia videoita ei tällä(kään) kertaa treeneistä ole, mutta tässä parit motivointivideot juutuubin syövereistä.

Sille, joka väittää ettei agility ole urheilua:                                                                              

Ja tästä vähän lohdutusta ettei huipullakaan mene aina niinkuin strömssössä:                           

Motivaatio on sitä, että unelmien ylle vedetään työhaalarit

Kysyin Ainolta tiistaina, olisiko kuinka epärealistista jos tavoitteena olisi kesällä päästä möllikisoihin osallistumaan. Aino mietti hetken ja sanoi, että onhan se aika kova tavoite, mutta ei lainkaan mahdoton. Heti saatiin ohjeita enemmän tavoitteelliseen treenaamiseen kuin mitä ollaan tähän asti tehty. Nyt Lokin takapään ja hyppytekiikan parantaminen on tietenkin numero yksi, joten ei ole mitään tarvetta pyrkiä medikorkeuksille vielä kesälläkään. Rimattomiin luokkiin tai miniluokkiin jos vaikka loppukesästä pääsisi, niin olisin tosi tyytyväinen! Siinä saataisiin harjoitusta kisatilannetta varten, Lokia silti liikaa rasittamatta korkeuksilla. En ole koskaan minkään koiran kanssa kisannut yhtään missään, joten melko kihelmöivältä tuntuu ajatus oikeasta kisaamisesta!

Tiistain agilityssä päästiin tekemään hieman aiempaa pitempää rataa. Esteet taisi mennä hyppy-muuri-putki-pussi-putki-muuri ja niin, että valssata sai ainakin neljä kertaa. Lokin kanssa oltiin ihan parhaita! Ensin tehtiin kolmisen kertaa ja joka kerta parantaen. Lopussa tehtiin uudet toistot, ensimmäisellä toistolla Loki lähti pitkästä aikaa omatoimisesti suorittamaan haluamiaan esteitä.. Otin sen haltuun ja tehtiin loppuun. Ehkä olisi voinut lopettaakin ja aloittaa alusta. Toinen toisto perään itse paremmin keskittyen ja rata meni taas hyvin. Ehkä tuli liikaa saman jankkausta poitsulle ja kävi tylsäksi tai se väsähti. Loki ei tarvitse enää juurikaan avustusta pussilla, kivakiva. Lisäksi tehtiin tietysti hyppytekniikkatoistot.

Tämän päivän treeneihin otin meidän uuden treenivihon mukaan, mihin aletaan kirjoittaa treeneistä lyhyesti ja ytimekkäästi miten meni, kirjoittaa toistojen määrät ja haastavuudet ja tarpeen mukaan piirrellä ratakuvia.

Mainitsin meidän torstain omatoimihallivuorosta ja Aino kertoi heti pari harjoitusta mitä voidaan itsenäisesti ottaa treenin alle: yksinkertaiset sylkkäriharjoitukset ja takaakierron etäisyys. Näiden lisäksi omatoimivuorolla tulen varmaankin tekemään kontaktiharjoituksia sekä keppejä, sitten kun 2x2 on siinä mallilla että tila olohuoneesta alkaa loppua kesken. Lisäksi Lokille olisi hyvä tehdä hyppytekniikkaa ja toki joku vauhtiharjoitus per kerta olisi myös hyvä. Jospa joka kerta tekisi hyppytekniikan+vauhtitreenin+jonkun tekniikkatreenin (kontaktit/kepit/takaa/sylkkkäri). Niin ja tietysti sitten kun keinulle keksin hyvän toteutustavan niin se tulee varmaan mukaan joka torstaille.

Nyt kun Lokilla on kaksi/kolme kertaa viikossa treenit niin pyrin keskittymään siihen ettei vain yhdellä kerralla tehdä liikaa vaan aina mielummin liian vähän.

Tänään myöhästyin aamun tunnilta ja lämmittelyjen jälkeen oli jäljellä enää puoli tuntia. Tehtiin tunnollisesti vartin lämmittely missä lopussa Loki loikki vapaana lumikasoilla ja heittelin sille lumipalloja. Siihen päälle tönimiset ja kylkeen venymisharjoitukset. Hyppytekniikat ensin ja sitten putki-hyppy (speedpumpilla) sylkkäriharjoitus. Loikin ja säädin ensin ihan miten sattuu, mutta pienen muistuttelun jälkeen alkoi sujumaan. Ketään ei tullut meidän jälkeen halliin, joten juuri ennen lähtöä kokeilin miten Lokin kontaktit menee puomilla. Nostin sen puomin alastulolle pari kertaa ja siitä Loki teki hienot 2on2off kontaktit. Mentiin koko puomi (ei olla menty keinujärkytyksen jälkeen) ja ensimmäisellä kerralla Loki selvästi hieman jänskätti, mutta teki kuitenkin hienot kontaktit. Sitten tehtiin vielä kerran ja jälleen hienot kontaktit. Sitten riehuttiin hetki uuden agilitylelun kanssa. Tämä lelu vinkuu paljon, joten en viitsi sitä käyttää jos on muita paikalla. Lokin se sai kuitenkin ihan villiksi. Tunnolliset jäähdyttelyt perään ja nyt vieressä nukkuu väsynyt koirapoika.