Keinuttaisko

That's it. Meistä ei koskaan tule aglityssä kisaavaa. Meidän ura on ohi ennen kuin alkoikaan. Lopullisesti mölleihin tuomitut. En ala.

Tämän aamun agilityt ei mennyt ihan putkeen, itse asiassa olivat hyvin kaukana putkesta. Tai no hyppytekniikat meni hyvin niinkuin aina (on aikamoista pakkopullaa nykyään). Tehtiin ensin ihan simppeliä hypylle irtoamisharjoitusta missä lähettelin Lokia hypylle aina vain kauempaa ja kauempaa. Meni ihan hyvin, kunnes Loki bongasi hallin toisella puolella rataa menevän koiran. En ehtinyt reagoida mitenkään kun se jo syöksyi kohti koiraa räyhäten, joka ei onneksi välittänyt mitään vaan jatkoi vain rataansa. Loki ehti lähes koiran luo ja reagoi vasta karjaisuuni ja tuli takaisin. Hermot meni ja pidettiin tauko. Hitto kun hävetti. Ärsytti.

Tässä välissä Aino piti pienen psyykkaustuokion ja kertoi neuvoja miten tällaisen häiriöherkän (lue: ääliön) kanssa kannattaisi tehdä. Hyviä muistutuksia tuli mm. siitä, että pitäisi katsoa että muut ovat rauhassa silloin kun me tehdään, eli ettei aleta tekemään harjoitusta samalla kun muualla joku tekee vaan odotetaan, että he ovat rauhassa. Lisäksi pitäisi opetella ehdottoman varma luoksetulo ja paikallapysyminen. Loki on kyllä kovin häiriöherkkä, voisin sanoa että terävä ja äkkipikainenkin. Mihinköhän Lokin hyvät hermot on kadonneet mitkä sillä oli pentuna? Tuleeko tässä(kin) katsoa peiliin?

Sain itse pitkästä aikaa noottia sekoilevasta ohjauksestani (Aino ei varmaan ole kehdannut aiemmin sanoa, ainakaan niin suoraan :)) ja kun tähän erityisesti keskityin, saatiin menemään tosi hienoja valsseja täysin oikein. Loki toimi hyvin, totteli ja ei ollut säntäilevä rakettispagetti, mutta silti meni vauhdilla. Se oma asenne ja käyttäytyminen, miksi sen vaikutus on niin helppo unohtaa?

Lokin hyvät hermot tippui varmaan pentuturkin kanssa pois samoihin aikoihin, kun Lokin rohkeuskin väistyi ja tilalle tuli nössö poika. Se näkyy nyt erittäin hyvin(?) keinun kanssa. Lokihan meni keinua kolahtamatta parina treenikertana tosi hyvin, mutta sitten keinu kolahti ja Loki tipahti alas. Sen jälkeen ei ole ollut samanlaista menoa pätkääkään. Tänään oli siis keinulla taas arka ja epäileväinen poika. Ei meinannut tulla keinua ylös, kiersi ylösnousua ja sitten kun tuli niin tuli hitaasti ja varovasti. Ärsyttää ja harmittaa yli kaiken nyt meidän keinutilanne. Pelkään lisäksi, että Loki alkaa nyt hidastella myös puomin ylösnousulla (mitä tosin ei nyt tehdä kun tehdään keinua, mutta sitten kun aletaan taas tekemään puomia). Nyt mielestäni Lokia ahdistaa keinussa ainakin ylös kiipeäminen, kynsien rapina alustaa vasten ja tuntuu ettei se oikein ole sinut alas nostamisenkaan kanssa. Puhumattakaan tietysti keinumisliikkeestä ja kolahduksesta jos joskus sinne asti päästään.

Olenkin nyt alkanut miettiä, onko meidän taktiikka ihan väärä Lokille. Aino on kovasti tämän (alhaalta ylös) taktiikan kannalla, mutta itsestäni alkaa tuntua että meidän pitäisi tehdä tätä toisella tavalla. Lokin tapauksessa uskon että keinuun liittyvät ongelmat pitäisi alkaa ratkaista vielä syvemmältä, eli siitä pelosta ja arkuudesta. Voisin epäillä, että Loki pelkää keinua, koska tietää nyt että se saattaa liikkua, mutta ei liiku aina eikä se nyt voi yhtään tietää milloin se liikkuu ja millon ei. Lokille pitäisi esitellä keinu kokonaisuudessaan että se ymmärtää mikä sen periaate on ja totuttaa se siihen, ennen kuin siltä voi vaatia sen suorittamista "oikein". Olen melko varma, että tämän hetkistä tilannetta ei tulla korjaamaan ruoan kanssa. Ruokahan rauhoittaa ja vaikka Loki onkin ahne, niin ahdistuessaan ruoka ei anna tarpeeksi suurta motivaatiota.

Tässä on hieman erilainen lähestymistapa keinun opettamiseen, minkä voisin uskoa toimivan Lokilla huomattavasti paremmin.

Lokin tapauksessa tulisi tosin aloittaa täysin vaakatasossa olevan keinun kanssa. Eli tavoite olisi saada Loki menemään reippaasti keinu päästä päähän ja tämän saavuttaminen olisi ehkä helpompaa lelupalkalla. Tässä ei myöskään tarvitsisi mennä ylöspäin (eikä edes alaspäin), vaan liike ja kolahdus tuodaan mukaan jo "heti" keinun ollessa lähes vaakatasossa, jolloin uskoisin ettei se tunnu niin pelottavalta asialta.

Nyt olenkin sitten taas sen päätöksen edessä, että alanko tekemään itsenäisesti omia harjoituksiani esimerkiksi torstain hallivuorolla, vai pitäisikö kuuliaisesti seurata kokeneempien neuvoja. Toisaaltahan itse oman koiran tuntee parhaiten ja itse treenaan usein "rennommin" ilman kouluttajaa, tai että voi ihan itsekseen rauhassa tehdä eikä ole semmoista ehkä jopa "paineistavaa" tunnelmaa kuin aina jos on kouluttaja mukana. Toivottavasti en kuulosta ihan urpolta, enkä nyt siis mitenkään tarkoita että kukaan kouluttaja olisi koskaan mitenkään painostanut. Mutta jos ihan yksin tekee niin on siinä se tietty erilainen rentous mukana.

Kääntöpuolena sitten on tietysti se, että jos alan itse säätämään niin pahimmassa tapauksessa pilaan keinun täysin. Tämä on vaan riski mikä on hyväksyttävä ja sitten myönnettävä että ei tullut mitään, tai vaihtoehtoisesti alkaa hyyyyyvin pitkä keinunkorjausprojekti minkä onnistumisestahan ei koskaan ole takeita. Se on kuitenkin mielestäni melko varma, että jos tätä nykyistä tekniikkaa jatketaan niin saadaan junnata tässä samassa kohdassa ikuisuus, sillä ei Lokin rohkeus kasva keinua kohtaan näin.

Vaikeita juttuja ja tuleekin mieleen että teenkö asioista jotenkin liian vaikeita, vai onko agility muillakin tämmöistä samankaltaista säätämistä? Teenkö yksinkertaisista asioista ydinfysiikkaa? Eikö tämän pitäisi kuitenkin olla hauskaa yhdessä tekemistä? Tulisiko siis kokeilla sitä mikä itsestä tuntuu parhaalta ja yrittää tehdä hommasta hauskempaa, silläkin riskillä että epäonnistutaan?

Toisaalta, ehkä olen jo itse vastannut tuohon kysymykseen tilaamalla 2x2 kepit, jotka saan maanantaina. Uskon vakaasti, että kaikki mitä voin opettaa omassa olohuoneessa omaan tahtiin, kenenkään katsomatta (korkeintaan videokameran), Loki oppii kivoiksi jutuiksi ja oikean tekemistavan. Vinokepit eteni niin hitaasti, että päätin ostaa omat kepit. Jos meidän keinuongelmat jatkuvat ja se alkaa olla meidän suurin ongelma agilityn suhteen, niin kaikkeni kyllä teen ongelman ratkaisemiseksi, vaikka se sitten vaatisi oman keinun ostamista keskelle olohuonetta :P

Jälkikäteen on helppo nähdä miten olisi pitänyt toimia keinun kanssa. Se olisi pitänyt opettaa/esitellä/totuttaa Lokille jo sen ollessa pentu ja "villeimmillään". Toinen vaihtoehto, minkä toki vieläkin ehtisi jos haluaisi, on jättää keinu myöhemmäksi siltä varalta, että tämänhetkinen arkuus kuuluu ikään. Jos miettii keinun opettamistapoja, niin alusta asti olen ollut hieman epäileväinen tähän tapaan (sitä voi tietysti spekuloida minkä verran oma epävarmuuteni loistaa koiralle ja vaikeuttaa oppimista). Vaikka sitä nykyään usein pidetään huonona tapana, niin en olisi ollenkaan varma ettei Lokilla olisi toiminut vanha kunnon "namilla houkutellen keinua hidastaen kerralla alusta loppuun" -metodi. Tämän nykyisen metodin idea "saada koiralle vauhtia mennä päähän asti" tuntuu toimivan itseään vastaan Lokin kohdalla.

Olipas siinä pohtimista, onnittelut jos tänne asti joku jaksoi lukea :P. Loppulenkillä tuli vielä ärsytystä lisää. Ajattelin heittää Lokille hanskaani, mikä lensikin tuulen voimasta suoraan lumikasaan. Loki juoksi perässä - ja jätti hanskan sinne. Oli muuten tosi miellyttävää könytä puolen metrin lumikasasta hakemaan sitä.

Piti kirjoittaa vielä toisesta aiheesta, mutta taidan tehdä siitä oman päivityksensä kun tämä venähti tämmöiseksi valitusvirreksi.