Elastiset saumaukset - agilitylokin lihashuoltoa

Loki kävi tänään fysioterapeutin Niina Sorvarin käsiteltävänä. Sorvaria meille suositteli agikoutsimme Aino. Otsikko ei viittaa käyntiin mitenkään, oli vaan jotenkin hassua ajella puoli matkaa pakun perässä missä luki suurin kirjaimin "ELASTISET SAUMAUKSET" sen jälkeen kun oli ensin puolitoista tuntia vietetty Lokin saumauksia tutkiessa.

Näin ne ketarat lötköttää, mutta mitä sieltä alta löytyy?

Ensin kävelytin Lokia ulkona edestakaisin ja ympyrää ja portaita ja mitä lie. Niina kiinnitti heti huomiota kahteen asiaan: takapään käyttöön ja vasemmalle kääntymiseen. Tutkimishuone oli Nummelan Mustin ja Mirrin yhteydessä. Huoneessa Loki rentoutui melkein heti. Ensin seisottelin Lokia ja Niina tutki rankaa ja muuta kroppaa. Havainnot olivat samat kuin ulkona eli Lokin kaksi ongelmakohtaa ovat:

1. Vino ranka
2. Kehittymätön/heikko takapää

Lokin selkä on Niinan arvioiden mukaan "toiminnallisesti vino" (tai jotain sinnepäin), mikä tarkoittaa sitä, että itse rangassa ei pitäisi olla mitään vikaa, mutta koira on oppinut käyttämään sitä vinosti. Tämä on tuttu "tokokoiran syndrooma", mikä syntyy jos koiraa seuruutetaan vain vasemmalla puolella. Mainitsin, että minusta on outoa jos meidän vähilläkin tokoiluilla on tuollainen seuraus, mutta sitten rupesin miettimään tarkemmin esimerkiksi sitä, millä puolella Loki on yleensä lenkillä ja sitä miten päin seisotan sitä. Kappas, kaikki samoin päin. Seisottaessa olen Lokin oikealla puolella, lenkillä olen oikealla puolella, ohjaampa jopa agissa mielummin oikealta puolelta.

Takapäätä Niina veikkaili hitaasti kehittyväksi (minä kutsun sitä ruipeloudeksi :). Lihaskunto ei ole mikään erityisen hyvä ja erityisesti syvät lihakset vaativat paljon lisätreeniä. Jouduin myöntämään hävettävän lyhyet lenkit talven aikana ja sain osakseni ansaitut torut ja syvät huokaukset. Näiden yhdistelmänä sitten Loki ei oikein hallitse takapäätään, mistä seuraa agissa hyppyjen läpi koohottaminen. Ohjeeksi tulikin ottaa rimat kokonaan pois tai vaihtaa ne speedpumpeihin, kunnes Loki oppii käyttämään peräänsä paremmin. Lisäksi hyppytekniikkaa pitää vielä paljon vahvistaa.

"Sano, et mulla on ihan hyvät pakaralihakset, tai muuten...!"

Hieromiseen Loki oli alkuun vaikea saada kyljelleen, mutta kun se kerran siihen saatiin niin se rauhoittui pian ja silmätkin vähän lupsuivat. Takapäätä käsiteltäessä Loki oli hieman levottomampi, samoin kuin tassuja tutkittaessa. Niina kehottikin pitämään vaikka joka ilta pienen rentoutustuokion missä tutkin rennon Lokin läpikotaisin ja paijailen ihan kevyesti hieroen, että Loki tottuisi rentoutumaan kyljellään ja antaisi käännellä ja väännellä itseään ihan miten halutaan. Ihan pikkuisen kuulemma saattoi takapää olla arkakin, mutta sen kummempia jumeja ei löytynyt. Etupää oli Niinan mielestä kehittynyt hyvin mikä onkin agikoiralle tärkeää, kun kaikki laskeutumiset ja kontaktit ovat erityisen raskaita etukropalle.

Kysyin Lokin painosta onko se Niinan mielestä sopiva, kun omasta mielestäni on ehkä hieman hoikka, mutta Niina sanoi että Loki on nyt oikeastaan juuri passeli agilitykoiraksi. Eli pois minulta ajatukset Lokin tukevoittamisesta.. Muuten Loki sai kehuja rakenteestaan, kauneudestaan ja käytöksestään. Melko taitava poitsu!

Sitten niitä muistiinpanoja ja muita käytännön asioita erityisesti Lokille, ensin yleensä lenkityksestä:

• Koira ei kävele vasemmalla, vaan omistajan oikealla puolella.
• Joka lenkin yhteydessä 2 minuutin erittäin hidas "askel kerrallaan" kävely (koira oikealla puolella), esim. nami nenässä kiinni -> vahvistaa syviä lihaksia.

Nämä harjoitukset tulee tehdä ylihuomisesta lähtien kerran päivässä kahden viikon ajan, mielellään jonkun hieman lyhyemmän (esim aamun) lenkin jälkeen ja sen jälkeen koiran tulee levätä. Kahden viikon kuluttua siirrytään tekemään joka toinen päivä toiset kaksi viikkoa, tämän jälkeen tulisi varata aika uuteen käyntiin fyssarille. 

• Töniminen 10-20 toistoa. Kevyttä tönimistä 2 sekuntia kerrallaan eri puolilta eri kohdilta kroppaa, myös edestä rinnasta ja takaa hännän alta, koiran seistessä paikallaan. Koiran tulee ns. nojata kättä vasten, tassut eivät saa liikkua. Ensin lattialla ja kun sujuu ongelmitta niin siirrytään epätasaiselle alustalle, esim. sänky, patja jne. (syvät lihakset)
  
• Jalkojen ylitykset 5-10 ylitystä. Omistaja istuu lattialla jalat suorina, pieni väli jalkojen välissä. Koiraa kävelytetään namin avulla jalkojen yli niin, että ensin yksi etujalka väliin ja sitten yksi takajalka, eli koira ei saa pistää molempia etu-/takajalkoja väliin kerrallaan. Kun sujuu ok, laitetaan n. 10cm korkea laatikko jalkojen väliin, tarkoituksena että koira astuu sille. Kun sujuu ok, koiran voi opettaa tasapainoilemaan laatikon päällä (koikkerin kokoiselle riittää hyvinkin pieni laatikko, mitä pienempi sen vaikeampaa). (syvät lihakset)
• Lonkan koukistajan venytykset 3-5 toistoa. Houkutellaan namilla koiran etujalat tuolille ja nami annetaan selän linjan suuntaisesti houkutellen suoristamaan ja venyttämään lonkat.
• Namitaivutukset 2-3 toistoa per puoli. Koira seisoo omistajan edessä takapuoli omistajaan päin. Namilla houkutellaan koiran pää ensin kylkeen (melko lähelle päätä), sitten hännän tyveen ja siitä alas takatassuun. 
• Istuminen etutassut epätasaisella alustalla/korokkeella. Houkutellaan koira seisomaan etutassut epätasaisen alustan tai korokkeen päälle ja siitä istumaan niin, että etutassut jää tuolle korokkeelle.

Huomioitavaa agilityn treenaamisessa

• Lämmittely nousujohteisesti 15-30 minuuttia (voi olla lopussa vapaana), jäähdyttely laskujohteisesti 20-30 minuuttia (hihnassa).
• Lämmittelyn jälkeen ja ennen jokaista omaa vuoroa nopeasti namitaivutus ja töniminen. 
• +-0 lämpötilassa jo suositeltavaa pitää takkia lämmittelyissä, jäähdyttelyissä ja omien vuorojen välissä.
• Mikäli epäilee onko koira tarpeeksi lämmin, esimerkiksi anturoista voi testata koiran lämmittelyn tilaa. 
• Ei tule tehdä niin vaikeita harjoituksia, että tekniikka hajoaa. Todennäköisesti Loki ei ole vielä valmis esimerkiksi tiukkoihin kaarteisiin vauhdin kanssa. 
• Ohjausta pitäisi tehdä yhtä paljon oikealla ja vasemmalla puolella.
• Hyppytekniikka on jees!

Harrastusloksukan viikkorytmistä

"Lepopäivä" = Normipäivä, eli tunnin parin melko rauhallinen lenkki, voi olla vapaanakin, kunhan ei mitään älytöntä rehkimistä.
Kunnonkohotuspäivä = Kunnon lämmittely (esim. Fionan kanssa) ja sitten jotain rankempaa liikkumista, esim. juoksulenkki, mäkijuoksua, hankikahlaamista, epätasaisessa maastossa liikkumista jne.

• Ma: Kunnonkohotuspäivä
• Ti: Treenipäivä
• Ke: Lepoa
• To: Treenipäivä
• Pe: Treenipäivä
• La: Lepoa
• Su: Kunnonkohotuspäivä

Ei ole ideaalisinta, että kunnonkohotuspäivät ovat peräkkäin, mutta Lokin tämän hetkisellä viikkorytmillä näin on paras. Mikäli to tai pe treenit jää välistä niin sitten sinä päivänä onkin kunnonkohotuspäivä.

Tämmöisellä suunnitelmalla suuntaamme siis Lokin kunnon kohotukseen ja syvien sekä takapään lihasten vahvistamiseen. 70e maksoi meidän 1,5h käynti, mutta koen kyllä saaneeni koko rahan edestä hyviä (joillekin muille ehkä itsestäänselviäkin) ohjeita mahdollisimman turvalliseen treenaamiseen.

2x2: Lisää keppejä

Kahdet aksat ja taikatemppuja

Tällä viikolla on jäänyt kirjottaminen jostain syystä tekemättä, ja mitä pitemmälle se venyy niin sitä enemmän on asiaa ja sitä enemmän vitkuttelen kirjoittamista. Tässäpä jonkunnäköinen tiivistelmä.

Tiistain agilityssä Aino ei päässyt paikalle, joten meidän tunnin piti yksi kokeneempi ryhmäläinen. Tehtiin hyppytekniikat, sitten muurilla ja pituudella (muka) simppeleitä valssiharjoituksia ja sitten melkein 10 esteen rata hypyistä ja putkista, missä koira pääsi menemään kovaa ja korkealta. Ohjaus oli (muka) yksinkertainen ja tarkoitus oli lähinnä antaa koiran mennä vauhdilla ja harjoitella hakemaan esteitä paremmin. Tehtiin tuo pitkä rata kahdessa pätkässä, harjoiteltiin valssaamista oikeassa kohdassa. Lopuksi olisi ollut tarkoitus mennä koko rata kerralla, mutta valssiharjoitukseni meni aluksi ihan väärin joten ei sinne koskaan ehditty. Loki oli tosi taitava, haki hienosti hypyille ja putkille (daa).

Muuriin Lokilla oli ihan yllättäen tullut mikä lie kammo, liekö johtui valkoisista osista siinä päällä, mitä en tiedä onko meillä ennen ollutkaan. Otettiin nuo pois ja silti saatiin houkutella pieni tovi ennen kuin se saatiiin edes kerran hyppäämään yli. Kun sen teki niin sitten ei ollut enää mitään ongelmaa, varmaan tarvitsi vaan muistutuksen että mikäs tämä juttu oli. Tässä harjoiteltiin taas valssia, mikä on jostain syystä ollut tosi vaikea itseni sisäistää. Nyt kouluttaja sai kuitenkin jollain taikakeinolla minut sisäistämään mistä siinä OIKEASTI on kyse ja lopuksi sain jo pari hienoa valssia tehtyä! Kouluttaja sanoi ihan suoraan mitä ongelmia minulla on (mikä on tosi loistava piirre kouluttajassa) ja vissiin kyllästyi omaan räpellykseeni niin että halusi itse kokeilla Lokin kanssa menoa :D. Katsoin mallia ja tein itse perässä kerrankin onnistuneesti. Jee! Sain myös hyviä neuvoja Lokin hallintaan ettei se syöksyilisi niin paljon.

Keskiviikkona mentiin porukoille katsomaan elokuvaa illalla ja lenkitin koirat Leppävaarassa. Myräkkä oli melkoinen ja vaikka kummallakin oli takit päällä niin oli meno melko surkeaa. Sellossa käytiin lämmittelemässä (ja hakemassa ruokaa) ja koirat keräsivät hieman huvittuneita katseita osakseen, erityisesti Fiona joka näytti ihan uitetulta rotalta. Se on vähän sääli miten ihmiset yleensä haluaisivat juuri Fionaa silittää, ja Fiona on juuri se joka on tuommoisissa tilanteissa epäluotettava. Kerrankin yhdet lapset tulivat kotipihalla vastaan ja kysyivät saako silittää. Pistin Fionan selän taakse ja pistin Lokin eteen seisomaan ja sanoin että tätä isompaa saa. Lapset kyllä silittelivät Lokia (ja taisivat antaa namejakin), mutta jotenkin heidän katseensa oli vaan Fionassa ja hetken päästä toinen osoitti Fionaa ja sanoi "toi on kyllä söpö" :)

Torstaina mietin kuumeisesti aamulla mennäkö tokohallivuorolle vai ei. Päädyin sitten kuitenkin jättämään välistä, koska viikko oli ollut melko ohjelman täytteinen ja viikonlopun handlerikurssin jälkeen ei ollut ollut kuin yksi varsinainen lepopäivä. Otettiinkin sitten pitkästä aikaa pari muistuttelukertaa 2x2:sta, ilman sen kummempaa edistymistä tällä kertaa.

Illalla sitten Loki pääsi säikäyttämään taas melkoisesti. Olimme lenkillä ja heittelin Lokille hanskaa lumeen. Yhdellä heittokerralla Loki ja hanska syöksyivät yhtä aikaa lumipenkkaan, en nähnyt tarkalleen mitä siinä tapahtui. Näin kun Loki köhäisi kerran - ja hanskaa ei enää sen jälkeen löytynyt mistään. Minkä lie katoamistempun teki?

Lunta oli paljon ja yritin hanskaa etsiä tuloksetta. En ymmärrä mihin se saattoi kadota. Joko Loki työnsi sen jalkoineen tosi syvälle lumihankeen, heittoni lähti ihan minne sattui ja hanska makaa jossain lumipenkassa, tai sitten Loki sattui syöksymään juuri sopivassa kulmassa ja suu auki ja hanska olisi lentänyt sukkana sisään. Minun on tosi vaikea uskoa että Loki olisi sen vahingossa nielaissut, mutta koska riski on kuitenkin olemassa olen tuon jälkeen vahtinut Lokia silmä kovana. Mitään omituista ei ole kuitenkaan näkynyt sen käyttäytymisessä. Hanska on sen verran iso etten usko sen normaalia reittiä tulevan ulos, mutta jospa Loki sen jossain vaiheessa oksentaisi. Tai sitten hanska löytyy keväällä hangesta.. Soitin varmuuden vuoksi eläinlääkärille, joka käski tarkkailla.

Perjantaina eli tänään (sormet alkaakin jo väsyä...) käytiin aamuaksassa missä tehtiin viime aikojen teemaa pituus+muuri+valssiharjoitus. Muurissa ei mitään ongelmaa ja valssikin alkaa kuulemma näyttää jo valssilta! Hiphurraa! Tehtiin myös putkea vähän erilaisesta kulmasta silleen, että olin putken takana kutsumassa sitä ja Lokin piti siitä osata mennä putkeen. Ensin meinasi tulla ohi, mutta lopulta jotkut aivosolut kohtasivat ja idea valkeni poitsulle. Loki oli taas aika raivona ja namia hamutessaan onnistui jotenkin haukkaamaan palan peukalostani. Verta tuli niin paljon, että vain vähän liioittelisin jos sanoisin että se ihan pulppusi. Onneksi hallilta löytyi laastari, josta ei kyllä suurta apua ollut. Treenit olivat onneksi jo loppumaisillaan, joten ei muuta kuin kotiin ja desinfioimaan. Haava on pieni mutta yllättävän syvä.

Hyppytekniikkaa tehdessäni kysyin Ainolta, että miltä Lokin hyppääminen näyttää. Aino sanoi, että Loki hyppii huonosti, kun se ei oikeastaan yhtään keskity ajattelemaan hyppäämistä vaan koohottaa vaan menemään hirveetä kyytiä. Eli ei vielä ole ajankohtaista miettiä hyppytekniikan vaikeuttamista. Kysyin Ainolta kannattaisiko Lokia käyttää fyssarilla ja hänen mielestään olisi todella hyvä idea. Semmoinen peruskunnon kartoittaminen olisi tavoitteena, jotta tietää tuleeko kiinnittää jotain huomiota erityisiin harjoituksiin. Lisäksi on hyvä tutkia että kaikki on ok ennen kuin aletaan tekemään raskaampia harjoituksia agilityssä. Vähän jännittää mitä fyssari sanoo, vaikka kyllä Aino sanoi että jos jotain olisi oikeasti rikki niin kyllä sen jo huomaisi. Mutta olisi kyllä hyvä kuulla Lokista että minkälainen liikunta sille olisi esimerkiksi parasta, onko sen kroppa tasapainossa jne. Keväämmällä tai kesällä on sitten edessä toinen jännityksen paikka, nimittäin viralliset luustokuvat.

Koska illan suunnitelmani peruuntuivat kun en voi jättää Lokia yksin kotiin siltä varalta että se tukehtuu oksentaessaan hanskaa ja vakkarihoitajani ovat kaikki teillä tietämättömillä, onkin loppupäivän ja varmaan koko viikonlopun teemana gradun vääntäminen ja koirien lenkkeily, ehkä sitä voisi parit 2x2 treenit koittaa saada aikaan. Loki oli tämän viikon agilityissä jotenkin levoton, en osaa sanoa olisiko se ylitreenaamista vai oliko sillä vain niin suuri into päällä. Se ei meinannut yhtään pysyä lähdössä paikallaan ja tänään otinkin sen kanssa lähtötreeniä paljon. On siis ihan hyvä että nyt on lepopäiviä tiedossa, saa poika vähän ottaa iisimmin. On tämä meidän tämän hetkinen tahti aika maksimi mitä tämän koiran kanssa uskallan tehdä, muuten olisi kyllä ylitreenaamisen ja väsymisen makua ilmassa. Enpä ajatellut, että koira voisi olla tässä koirakossa se jonka takia pitää treenejä rajoittaa :). Kuka sitä väitti että koikkeri olisi jotenkin erityisen aktiivinen rotu...

Sen verran vielä voisin tässä samassa syssyssä todeta (sormet on kohta maitohapoilla :P), että on agility vaan loistavaa silloin kun se onnistuu. Erityisesti tiistain treenien jälkeen olin aivan liekeissä, fiilis oli aivan tosi tosi upea ja mahtava. Vaikka treeneihin lähtö onkin usein raskasta kun helpompi olisi jäädä sohvalle löhöömään, sitten kun sinne pääsee ja jälkeenpäin olen tosi tyytyväinen että tuli lähdettyä. Tulisikohan muissakin urheilulajeissa samanlainen hyvän olon tunne jos niitä tekisi tarpeeksi?

Tap the ass and walk the dog NOW!

Nyt on takana kaksi päivää, yhteensä 9 tuntia, koiran handlaamista Gerard O’Shean handlerikurssilla. Kurssin järjesti Xanaghan´s afgaanit kasvattaja ja paikalla oli useampia afgaaneja, pari salukia, pari yorkkia, pari jackrusselia ja yksittäisiä muun rotuisia koiria, yhteensä meitä oli 15 koirakkoa.

Näin jälkeenpäin pitää myöntää, ettei minulla ollut juurikaan tietoa siitä, mitä kaikkea tuohon ah-niin-ihanaan taiteenlajiin nimeltä koiranäyttelyt ja koiran esittäminen kuuluu. Kurssi olikin hyvin silmiä avaava ja saimme avaimet koiran kokonaisvaltaiseen esittämiseen: ravaamiseen, seisottamiseen, palkitsemiseen, motivoimiseen... Saimme kotona tehtäväksi monia erilaisia harjoituksia joista monet, kuten niin monessa muussakin lajissa, olisi ollut hyvä aloittaa jo ihan pienellä pennulla. Onpa taas jotain mitä voi lisätä listaan "nämä teen erilailla seuraavan pennun kanssa" :P

Saluki saamassa yksityisopetusta.

Ryhmässä oli muutamia ärhäköitä tapauksia (koiria), joten lisäbonuksena saimme koulutusneuvoja koiran "korjaamiseen" ja muidenkin kuin ei-esittämiseen liittyvien asioiden kouluttamiseen. Pidin paljon O'Shean koulutusperiaatteista sekä metodeista. Hän hyödyntää naksutusmenetelmää ja pyrkii mahdollisimman lempeään kouluttamiseen, mutta ei-toivottua käyttäytymistä hän ei siedä ja käyttää tarvittaessa hihnaa tällaisen käytöksen poiskitkemiseen - kuitenkin aina antaen koiralle mahdollisuuden käyttäytyä oikein eikä vaadi sellaista mitä koiralle ei ole opetettu.

Niin "kukkahattu" kouluttaja hän ei mielestäni ollut kuin esimerkiksi Stilwell, muttei myöskään erityisen Cesar-mainen koiran potkija alfauros, vaikkakin selkeästi koirilleen johtaja. Lienee tarpeeksi vaikeasti selitetty. Lisäksi hänellä oli hyvin hauska puhetapa, selkeä englanninkieli eikä hän pelännyt sanoa asioita vaikka päin naamaa jos sitä vaadittiin. Läpi viikonlopun hän antoi yksilöllisiä neuvoja eri henkilöille ja näytti esimerkkejä ryhmämme koirilla. Paljon ihmiset myös esittivät hänelle kysymyksiä.

Lauantaina koirat olivat heti aamusta niin levottomia ja täynnä energiaa, että aloitimme heti harjoitukset. Yleensä O'Shea kuulemma aloittaa teorialla, mutta meidän porukalta puuttui häkkejä niin monelta, että otettiin heti koirat mukaan. Heti kun saavuimme nurmialueelle (joka muuten taisi olla sama, missä käytiin koirakoulu Silkkitassun yhdellä agilitytunnilla), ainakin neljä koiraa kakkasi tai pissasi tekonurmelle. Ylpeänä voin sanoa, että Loki ei ollut yksi näistä.

Kävimme läpi perusperiaatteet, tekniikat ja koulutukselliset teoriat niiden takana. Koirat olivat suurimman osan ajasta mukana, mutta välissä pidimme juttelutuokioita milloin koirat saivat levätä. Loki oli ensin kovin energinen, mutta välissä väsähti selvästi. Veinkin sen sopivan juttelun aikana häkkiin lepäämään. Sitten kun jatkettiin niin energiaa riitti taas. Loki pääsi myös toimimaan yhtenä esimerkkinä.

Sunnuntaina jatkettiin treeniä, juostiin tosi paljon kuten lauantainakin ja seisotettiin paljon. Välillä tuntui kuin olisi ollut armeijassa, kun juostiin rinkiä ja O'Shea huuteli esimerkiksi "STAND THE DOG" ja "TAP THE ASS AND WALK THE DOG" :). Koirat olivat selvästi jo väsyneitä, joten suuri osa ajasta käytettiin puhumiseen ja kaikennäköiseen teoriaan ja esimerkkeihin.

Sen verran paljon pidin kurssista ja kouluttajasta, että kyllä mielelläni menen jatkokurssille jos joskus tilaisuus aukenee. Eihän koira kahden päivän aikana esiintymistä oppinut, vaan lopputulos on täysin kiinni siitä, miten näitä juttuja jaksaa kotona harjoitella. Nyt on ainakin motivaatio korkealla, mutta saa nähdä kauanko se kestää :)

2x2 päivät 1 ja 2 ja ruokintasuunnitelmia

Maanantaina otettiin ensimmäinen treenisessio ja eilen pitäessäni gradupäivää tehtiin ensin aamulla lyhyt treenihetki ja sitten illalla saivat kumpainenkin vähän kepitellä iltaruokansa eteen.

Maanantain sessio on alla. Pahoittelut pituudesta, en halunnut leikata kaikkea "turhaa" pois että näkisin parhaiten omat mokani. Ja kyllähän niitä sieltä löytyy! Ei ihan kaikkien oppien mukaan menty mutta eikös soveltaminen ole sitä parasta koiran kouluttamista......

Eilisen treenit ovat vastaavasti alla. Pyrin välttämään ensimmäisen session pahimpia karikoita (joita oli tarkoitus kirjoittaakin, mutta nyt gradu kutsuu joten en ehdi).

Ihan kivasti ne (ainakin Loki) minusta menevät. Ensi kerralla treenaan kulmia ja kumpaakin puolta, tuo Lokin kääntyminen toiselta puolelta ohjatessa pitäisi myös yrittää saada pois palkkaamalla parempaan suuntaan ja nopeammin. Jos sitä sitten sitä seuraavalla ottaisi toisen setin mukaan.

Tänään piti mennä treeneihin, mutta ajattelin ottaa varman päälle ja pitää tänään ja huomenna kuitenkin lepopäivän viikonloppua silmällä pitäen. Lisäksi Lokilla oli maha vähän löysällä, joten se varmisti päätöksen sitten. Päätin jättää viimeiset 7 trovet intestinal purkkia antamatta Lokille kun aloin epäillä, että viime aikojen purkkiruoan suuri määrä olisi heittelevän ulosteen laadun takana. Noiden purkkien parasta ennen päivä oli 2/2012, joten eihän sitäkään tiedä vaikka olisi jo laatukin vähän sekundaa.

Lokin ruokintaa ajattelin muutenkin vähän värkätä, sillä massa ei olisi pahitteeksi (toki tulee iän myötäkin). Lisäksi turkin kuntoa haluaisin vähän parantaa ruokinnalla, tällä hetkellä Loki tuntuu yhä tiputtavan karvaa kovasti ja onkin ihan karvaton poika nyt. Ainoa paikka mihin se on karvaa kasvattanut on varpaiden välit, missä karvojen pituus alkaa kohta lähennellä varmaan hähtäkarvoja :P. Niin ja rinnuksilla on jo ihan komea pehko, eli varmaan pikkuhiljaa turkkia on tulossa muuallekin.

Mutta kuitenkin, Lokihan on ollut koko ikänsä käytännössä pelkällä nappulalla ja purkkiruoalla ja nyt ikääkin on sen verran, että ei ole niin justiinsa jos hetken ruokintaa säätää. Pienenä pentuna se sai kerran syödäkseen jotain kylkiluuta mistä seurasi ripuliepisodi ja sen jälkeen ei ole raakaa saanut nähdäkään. Nyt kuitenkin ajattelin hakea sille kanan/sian jauhelihaa ja pakkaseen jauhettuja siipiä. Ensin annan nappuloiden yhteydessä lihaa ja Fionan hyvien jauhettujen siipien kokemusten siivittämänä alan antaa niitä pikkuhiljaa. Fionan kakka ainakin oli parasta koskaan kun sai noita siipiä, harmi että maksan takia piti se ruokavalio lopettaa.

Fiona on muuten tylosinilla, uloste oli silläkin jonkun verran liian löysää. Alkaa hieman tuntua, että nämä vatsavaivat johtuisivat vuodenajasta, viime vuonnahan samoihin aikoihin oli kummallakin enemmän tai vähemmän löysää ulostetta.

Mitään ei olisi vastaan Lokin siirtämistä kokonaan barffiin, eli jos näyttää siltä että sen vatsa ei tykkää nappula/liha yhdistelmästä niin sitten testaan jättää nappulat kokonaan pois. Muuten siirrän varmaan pikkuhiljaa tavoitteena joku kultainen keskitie. Mutta ennen viikonloppua en tee mitään ruokintamuutoksia, ettei Loki pistä pystyyn jotain kunnon ripaskaa handlerikurssilla.

Oli niin tai näin, tarkoitus on kuitenkin koko ajan ollut monipuolistaa Lokin ruokavaliota ja nyt on siihen ihan hyvä ajankohta. Kohta lähdenkin sitten ajelemaan kohti Mankkaan Murren Murkinaa.

Friends: People who know you well, but like you anyway.

(c) Tytti Käyhkö

Happy ystävänpäivää kaikille meidän ystävillemme! :)

Tämän päiväinen agility nopeasti kerrottuna: pussitreeniä, pussi+pituus+muuri pätkää, hyppytekniikkaa. Suurin teema kuitenkin (jälleen) ohjaajan rauhallinen olemus, rauhallinen ohjaus, matalalla äänellä annetut ohjeet, eli voisi sanoa RAUHALLISUUS. Loki oli tosi levoton ja meinasi lähteä hajujen perässä, en luottanut siihen pätkääkään ja olin itse vähintään yhtä levoton ja Loki reagoi varmasti siihen. Loppua kohden taas Ainon psyykausten (ja väliseinien lisäämisen) jälkeen otettiin uudestaan ja Loki meni tosi paljon paremmin. Muut ryhmäläiset ihanasti ymmärsivät meidän ongelmaa ja ottivat meidän menon huomioon katsomalla etteivät alkaneet tehdä mitään jos meillä oli joku kesken. Pussia tehtiin ekan kerran radanpätkällä (ihan vähän taisi avustaja vielä nostaa päästä) ja se ja pituus ja muuri menivät tosi hyvin. Lokin innokkuudesta varmasti kertoo myös se, että se varasti ainakin kaksi kertaa pussille.

Aino kyllä lupasi, että ajan myötä Lokikin oppii "sinä-keskeiseksi" koiraksi ja oppii ignooraamaan muut, kun ei niiden luo koskaan pääse. Sitä ei tietenkään osannut sanoa kauanko siihen menee. Avainsana lienee siedättäminen, siedättäminen ja siedättäminen. Tottelevaisuutta pyrin myös treenaamaan vähän joka kerralla, vaikka hieman pelkäänkin että voiko siitä aiheutua vauhdin liika hidastuminen.

--------------------------------

Perjantain agility jätetäänkin tarkoituksella välistä, sillä meille tuli erittäin kivana yllätyksenä menoa viikonloppuna kummallekin päivälle. Saimme Lokin kanssa peruutuspaikan Gerard O'Shean handlerikurssille Helsingissä, ja haluan pitää Lokilla lepoa ennen sitä.

"Irlantilaissyntyisellä Gerard O'Shealla on yli 30 vuoden kokemus koiramaailmasta. Hän on ammattihandleri, kansainvälinen ulkomuototuomari sekä rottweilerkasvattaja. Hänen kehittämänsä näyttelykoirien koulutusmenetelmät ovat saavuttaneet suurta suosiota ympäri maapallon. Gerald O'Shea pitää supersuosittuja koiranesittämiskursseja useissa maissa; mm. USA:ssa, Kanadassa, Uudessa-Seelannissa sekä useissa Euroopan maissa."
- Lähde: http://www.ruttukuonot.fi/oshea.htm

Hieman esitietoja minulla on kurssista, mutta erittäin mielenkiinnolla odotan mitä vinkkejä me saamme kyseiseltä kurssilta! Vaikka Loki-mustuainen ei näyttelyissä näitä taitoja välttämättä tarvitsisikaan niin päästään ainakin mätsäreissä loistamaan sitten ;). Enpä olisi uskonut joskus meneväni handlerikurssille, mutta onpa tässä viime vuosina tehty roppakaupalla muitakin asioita joita en koskaan uskonut tekeväni joten mikään ei enää yllätä.

Torstaina sitten omalla hallivuorolla varmaan teen vastaavaa pussi-pituus-muuri treeniä kuin tänään (yritettiin) ja sitten rämistellään keinulla. Muuten keinu on meillä nyt mietintämyssytauolla. Sitten tokoillaan, mutta varmaan otan viikonloppua silmällä pitäen kokonaisuudessaan aika rauhallisesti.

Kaks risti kaks, kepit hienommaks!

Keinu saa yhä hautoa, sillä nyt päästään aloittamaan keppien treenaaminen. Tilasin pari viikkoa sitten 2x2 kepit Koirakoulu Heiluhänniltä. Tilasin kolme paria keppejä hintaan 150 euroa. Petteri Kerminen oli ihana ja tuo tänään alkuillasta kepit suoraan kotiovelle ollessaan täälläpäin koulutuksessa, voi että mitä palvelua!

Päädyin tilaamaan omat kepit, koska tuntui tyhmältä tuhlata ohjatuissa koulutuksissa aikaa keppeihin, joita periaatteessa voi treenata kotonakin. Lisäksi koska eri seuroilla ja halleilla on erilaiset kepit enkä yhtään tiedä kuinka nopeasti Loki olisi ne oppinut, en halunnut riskeerata sitä että oltaisiin jouduttu vaihtamaan tekniikkaa treenipaikan vaihtuessa.

Lueskeltuani tästä Susan Garrettin 2x2 metodista, vaikutti se oikein näppärältä opettaa ihan olohuoneagilitynäkin. Garrettilta on ilmestynyt DVD tekniikan opettamisesta, mutta koska olen köyhä opiskelija ja netti on videoita pullollaan, mennään meillä ilman DVD:n oppeja. Tekniikassa tykkään erityisesti siitä, että opetus tapahtuu naksuttimella ja sheippaamalla. Se on jo ainakin nähty miten "hyvin" pakotteilla saadaan Loki oppimaan tai mikä tärkeämpää, nauttimaan siitä mitä tekee.

Melko suuret lupaukset antaa metodista mm. tämä suora lainaus Garrettin sivuilta:

"...as I mention in the DVD, not all dogs will be weaving in 12 days. Some have done it in only 4, others will take longer. What I do know is that your dog will learn ALOT faster with this method then with the other weave pole training methods out there."
- Lähde: http://susangarrettdogagility.com/2008/12/q-a-3-more-talk-on-2x2-weave-training/

Samoin ylläolevan merkinnän yhteydessä olleella videolla Garrett sanoo, että uskoo täysin että tulevaisuudessa 2x2 tulee olemaan ainoa metodi, jolla kepit enää opetetaan.

Näiden lupausten saattelemana ja metodista opiskelleena lähden ERITTÄIN innoissani ja mielenkiinnolla katsomaan, miten metodi toimii Lokilla (ja Fionalla). Koska videoin treenit joka tapauksessa jälkitarkastusta varten, tulen pistämään myös tänne blogiin videoita etenemisestämme. Tavoite olisi jokainen treenisessio dokumentoida ja tiivistää videoksi.

 Tässä hyvin havainnollistava video koulutuksen pääperiaatteista:

Aloitan namipalkalla, mutta melko pian pyrin siirtymään lelupalkkaukseen, ainakin Lokilla. Sisällä mennään todennäköisesti niin pitkälle, että kaikki kolme keppiparia ovat käytössä. Siinä vaiheessa tila alkaa loppumaan kesken ja paremman vauhdin hakemiseksi tullaan treenit siirtämään halliin tai pihalle.

Ja selvennykseksi lisättäköön, että en odota Lokin oppivan keppejä neljässä, enkä edes 12 tai 31 päivässä :). Ihan koiran tahtiin mennään ja edetään. Sitä odotan ehkä eniten, että pääsen näkemään näin konkreettista edistymistä jonkin agilityn osa-alueen suhteen.

Run, honey, run

Loki 1v2kk

(c) Annamari Henno

Vaikka niin surullista olikin muuttaa Espooseen pois Tampereen Pikkukoirien ulottumattomista, on ollut kiva huomata että muitakin Tappeja on valunut hitaasti mutta varmasti kohti pääkaupunkiseutua. Ollaankin huvittuneena nimetty Tappien pk-seudun alajaosto nimellä Helsingin Pikkukoirat, eli tietysti HePit. Eilen hepit pääsivät todistamaan olevansa nimensä veroisia, tai ainakin niin teki tämän blogin rakkautta pullollaan oleva nuori poika Loki Harmulainen (on sillä sittenkin sukunimi, Ansku :)).

Suoraan agilitytreeneistä ajeltiin hakemaan Iina ja Nala ja seuraava stoppi oli Anskun ja Pennyn luona. Loki ja naiset kävivät ensin hetken juoksentelemassa läheisessä koirapuistossa, mutta -20 asteen pakkanen pisti kaikille vauhtia töppösiin ja siirryttiin sisälle.

 Riita poikki ja Loksu väliin! (c) Annamari Henno

Sisällä Loki ihastui täysin pieneen Pennyyn, jonka juoksujen loppumisesta oli kuitenkin jo yli kuukausi. Nalakin selvästi kiinnosti Lokia, mutta pikkumusta teki hienosti selväksi missä menee raja. Penny sen sijaan ei tykännyt kyttyrää Lokin lähestymisyrityksistä, joten tunnelman käydessä liian vastustamattomaksi Loki joutui jäähylle muistelemaan miten niitä tyttöjä pitikään taas kohdella. Tosin vaikka poitsu ei päässyt naistensa luo, niin ilmoille päästetyt säälittävät "miiiisssäää muruseni oooon" kosiohuudot toivat tytön paikalle lähes joka kerta, jolloin korvien pesu ja muu toiminta onnistui myös sylistä. On se rankkaa olla nuori viriili poikamies.

Hepit edustaa: Penny, Nala ja Loki. (c) Annamari Henno

Lokin masterplan, houkutella ensin muka leikkimään 

ja sitten hyökätä pahaa aavistamattoman uhrin kimppuun.
(c) Annamari Henno

Loki "jäähyllä"..
(c) Annamari Henno

Mä ihan vähän tuolta vaan...
(c) Annamari Henno

Raskasta tää naisten viihdyttäminen!
(c) Annamari Henno

Jing ja jang
(c) Annamari Henno

Visiitti oli Lokille raskas kun piti niin tyttöjä yrittää lähennellä ja loppupäivä menikin sitten nukkuessa. Tänään se on ollut myös ihan tööt ja vatsakin oli vähän löysällä. Voi pientä hormonihirmua.

Fionan kanssa otin eilen fleksin käyttöön ja käytiin reippaan pituinen lenkki kun pakkasta oli vain -10 astetta ja aurinko lämmitti mukavasti. Fionalla on hammaslääkärin jälkeen ollut vatsa hieman sekaisin ja jostain syystä sillä on paljon ilmaa suolistossaan. Jospa se siitä taas kohta rauhoittuisi, viimeistään kun ilmat lämpenevät. Nyt on ollut lenkit niin lyhyitä, että liikunta jää tosi vähäiseksi ja sehän se myös vaikuttaa suoliston toimivuuteen.

Kiitos kaikille edellisen merkinnän kommentoijille, pitää vielä hetki sulatella tätä keinuasiaa ja kommentoin sitten mihin päädyin :)

Keinuttaisko

That's it. Meistä ei koskaan tule aglityssä kisaavaa. Meidän ura on ohi ennen kuin alkoikaan. Lopullisesti mölleihin tuomitut. En ala.

Tämän aamun agilityt ei mennyt ihan putkeen, itse asiassa olivat hyvin kaukana putkesta. Tai no hyppytekniikat meni hyvin niinkuin aina (on aikamoista pakkopullaa nykyään). Tehtiin ensin ihan simppeliä hypylle irtoamisharjoitusta missä lähettelin Lokia hypylle aina vain kauempaa ja kauempaa. Meni ihan hyvin, kunnes Loki bongasi hallin toisella puolella rataa menevän koiran. En ehtinyt reagoida mitenkään kun se jo syöksyi kohti koiraa räyhäten, joka ei onneksi välittänyt mitään vaan jatkoi vain rataansa. Loki ehti lähes koiran luo ja reagoi vasta karjaisuuni ja tuli takaisin. Hermot meni ja pidettiin tauko. Hitto kun hävetti. Ärsytti.

Tässä välissä Aino piti pienen psyykkaustuokion ja kertoi neuvoja miten tällaisen häiriöherkän (lue: ääliön) kanssa kannattaisi tehdä. Hyviä muistutuksia tuli mm. siitä, että pitäisi katsoa että muut ovat rauhassa silloin kun me tehdään, eli ettei aleta tekemään harjoitusta samalla kun muualla joku tekee vaan odotetaan, että he ovat rauhassa. Lisäksi pitäisi opetella ehdottoman varma luoksetulo ja paikallapysyminen. Loki on kyllä kovin häiriöherkkä, voisin sanoa että terävä ja äkkipikainenkin. Mihinköhän Lokin hyvät hermot on kadonneet mitkä sillä oli pentuna? Tuleeko tässä(kin) katsoa peiliin?

Sain itse pitkästä aikaa noottia sekoilevasta ohjauksestani (Aino ei varmaan ole kehdannut aiemmin sanoa, ainakaan niin suoraan :)) ja kun tähän erityisesti keskityin, saatiin menemään tosi hienoja valsseja täysin oikein. Loki toimi hyvin, totteli ja ei ollut säntäilevä rakettispagetti, mutta silti meni vauhdilla. Se oma asenne ja käyttäytyminen, miksi sen vaikutus on niin helppo unohtaa?

Lokin hyvät hermot tippui varmaan pentuturkin kanssa pois samoihin aikoihin, kun Lokin rohkeuskin väistyi ja tilalle tuli nössö poika. Se näkyy nyt erittäin hyvin(?) keinun kanssa. Lokihan meni keinua kolahtamatta parina treenikertana tosi hyvin, mutta sitten keinu kolahti ja Loki tipahti alas. Sen jälkeen ei ole ollut samanlaista menoa pätkääkään. Tänään oli siis keinulla taas arka ja epäileväinen poika. Ei meinannut tulla keinua ylös, kiersi ylösnousua ja sitten kun tuli niin tuli hitaasti ja varovasti. Ärsyttää ja harmittaa yli kaiken nyt meidän keinutilanne. Pelkään lisäksi, että Loki alkaa nyt hidastella myös puomin ylösnousulla (mitä tosin ei nyt tehdä kun tehdään keinua, mutta sitten kun aletaan taas tekemään puomia). Nyt mielestäni Lokia ahdistaa keinussa ainakin ylös kiipeäminen, kynsien rapina alustaa vasten ja tuntuu ettei se oikein ole sinut alas nostamisenkaan kanssa. Puhumattakaan tietysti keinumisliikkeestä ja kolahduksesta jos joskus sinne asti päästään.

Olenkin nyt alkanut miettiä, onko meidän taktiikka ihan väärä Lokille. Aino on kovasti tämän (alhaalta ylös) taktiikan kannalla, mutta itsestäni alkaa tuntua että meidän pitäisi tehdä tätä toisella tavalla. Lokin tapauksessa uskon että keinuun liittyvät ongelmat pitäisi alkaa ratkaista vielä syvemmältä, eli siitä pelosta ja arkuudesta. Voisin epäillä, että Loki pelkää keinua, koska tietää nyt että se saattaa liikkua, mutta ei liiku aina eikä se nyt voi yhtään tietää milloin se liikkuu ja millon ei. Lokille pitäisi esitellä keinu kokonaisuudessaan että se ymmärtää mikä sen periaate on ja totuttaa se siihen, ennen kuin siltä voi vaatia sen suorittamista "oikein". Olen melko varma, että tämän hetkistä tilannetta ei tulla korjaamaan ruoan kanssa. Ruokahan rauhoittaa ja vaikka Loki onkin ahne, niin ahdistuessaan ruoka ei anna tarpeeksi suurta motivaatiota.

Tässä on hieman erilainen lähestymistapa keinun opettamiseen, minkä voisin uskoa toimivan Lokilla huomattavasti paremmin.

Lokin tapauksessa tulisi tosin aloittaa täysin vaakatasossa olevan keinun kanssa. Eli tavoite olisi saada Loki menemään reippaasti keinu päästä päähän ja tämän saavuttaminen olisi ehkä helpompaa lelupalkalla. Tässä ei myöskään tarvitsisi mennä ylöspäin (eikä edes alaspäin), vaan liike ja kolahdus tuodaan mukaan jo "heti" keinun ollessa lähes vaakatasossa, jolloin uskoisin ettei se tunnu niin pelottavalta asialta.

Nyt olenkin sitten taas sen päätöksen edessä, että alanko tekemään itsenäisesti omia harjoituksiani esimerkiksi torstain hallivuorolla, vai pitäisikö kuuliaisesti seurata kokeneempien neuvoja. Toisaaltahan itse oman koiran tuntee parhaiten ja itse treenaan usein "rennommin" ilman kouluttajaa, tai että voi ihan itsekseen rauhassa tehdä eikä ole semmoista ehkä jopa "paineistavaa" tunnelmaa kuin aina jos on kouluttaja mukana. Toivottavasti en kuulosta ihan urpolta, enkä nyt siis mitenkään tarkoita että kukaan kouluttaja olisi koskaan mitenkään painostanut. Mutta jos ihan yksin tekee niin on siinä se tietty erilainen rentous mukana.

Kääntöpuolena sitten on tietysti se, että jos alan itse säätämään niin pahimmassa tapauksessa pilaan keinun täysin. Tämä on vaan riski mikä on hyväksyttävä ja sitten myönnettävä että ei tullut mitään, tai vaihtoehtoisesti alkaa hyyyyyvin pitkä keinunkorjausprojekti minkä onnistumisestahan ei koskaan ole takeita. Se on kuitenkin mielestäni melko varma, että jos tätä nykyistä tekniikkaa jatketaan niin saadaan junnata tässä samassa kohdassa ikuisuus, sillä ei Lokin rohkeus kasva keinua kohtaan näin.

Vaikeita juttuja ja tuleekin mieleen että teenkö asioista jotenkin liian vaikeita, vai onko agility muillakin tämmöistä samankaltaista säätämistä? Teenkö yksinkertaisista asioista ydinfysiikkaa? Eikö tämän pitäisi kuitenkin olla hauskaa yhdessä tekemistä? Tulisiko siis kokeilla sitä mikä itsestä tuntuu parhaalta ja yrittää tehdä hommasta hauskempaa, silläkin riskillä että epäonnistutaan?

Toisaalta, ehkä olen jo itse vastannut tuohon kysymykseen tilaamalla 2x2 kepit, jotka saan maanantaina. Uskon vakaasti, että kaikki mitä voin opettaa omassa olohuoneessa omaan tahtiin, kenenkään katsomatta (korkeintaan videokameran), Loki oppii kivoiksi jutuiksi ja oikean tekemistavan. Vinokepit eteni niin hitaasti, että päätin ostaa omat kepit. Jos meidän keinuongelmat jatkuvat ja se alkaa olla meidän suurin ongelma agilityn suhteen, niin kaikkeni kyllä teen ongelman ratkaisemiseksi, vaikka se sitten vaatisi oman keinun ostamista keskelle olohuonetta :P

Jälkikäteen on helppo nähdä miten olisi pitänyt toimia keinun kanssa. Se olisi pitänyt opettaa/esitellä/totuttaa Lokille jo sen ollessa pentu ja "villeimmillään". Toinen vaihtoehto, minkä toki vieläkin ehtisi jos haluaisi, on jättää keinu myöhemmäksi siltä varalta, että tämänhetkinen arkuus kuuluu ikään. Jos miettii keinun opettamistapoja, niin alusta asti olen ollut hieman epäileväinen tähän tapaan (sitä voi tietysti spekuloida minkä verran oma epävarmuuteni loistaa koiralle ja vaikeuttaa oppimista). Vaikka sitä nykyään usein pidetään huonona tapana, niin en olisi ollenkaan varma ettei Lokilla olisi toiminut vanha kunnon "namilla houkutellen keinua hidastaen kerralla alusta loppuun" -metodi. Tämän nykyisen metodin idea "saada koiralle vauhtia mennä päähän asti" tuntuu toimivan itseään vastaan Lokin kohdalla.

Olipas siinä pohtimista, onnittelut jos tänne asti joku jaksoi lukea :P. Loppulenkillä tuli vielä ärsytystä lisää. Ajattelin heittää Lokille hanskaani, mikä lensikin tuulen voimasta suoraan lumikasaan. Loki juoksi perässä - ja jätti hanskan sinne. Oli muuten tosi miellyttävää könytä puolen metrin lumikasasta hakemaan sitä.

Piti kirjoittaa vielä toisesta aiheesta, mutta taidan tehdä siitä oman päivityksensä kun tämä venähti tämmöiseksi valitusvirreksi.

Hardcoretreeniä Tytit olalla

Ehheh, niin hauska otsikko että ihan itteäkin naurattaa oma nokkeluuteni.

Tällä viikolle astuimme oikeiden harcoretreenaajien saappaisiin sillä tästä eteenpäin meillä on peräti kolme hallikertaa viikossa. Kahden ohjatun Ainon tunnin lisäksi torstaisin on tokokerta, hallissa missä valitettavasti on myös agiesteet. Valitettavasti siksi, että eihän niillä malta olla tekemättä :)

Laadukas kännykkäkameran kuva osasta kenttää, 

meidän käytössämme on koko halli mikä on valtava!

Tänään ensimmäisellä kerralla meillä oli paikalla Lokin lisäksi labradorinnoutaja sekä bolognese. Pidettiin pieni esittäytymiskierros (ison maailman malliin :D) ja päätettiin, että tehdään tällä kertaa yhdessä paikallamakuu ja luoksepäästävyys ja muuten treenailtiin itseksemme.

Lokin kanssa kotona ennen lähtemistä palauttelin mieleen kosketusalustan, sillä halusin totuttaa Lokia keinun ääneen pistämällä sen itse liikuttamaan keinun ylöstuloa ja kolauttelemaan sitä, mistä seuraisi palkka. Näin tekemällä Loki tottuisi ääneen mikä voisi helpottaa itse keinun opettelemista. Tuolla keinu oli kuitenkin semmoinen, ettei siitä lähtenyt kolausta lainkaan! Kerrankin kun olisi ollut tarve kolahtelulle :P. Pistin sen kuitenkin parit naksuttelut painamaan keinun pään maahan (keinu oli irti maasta ehkä n. 5cm toisella kerralla) eikä ongelmaa, tosin miksi olisi ollutkaan kun ei kuulunut edes kolahdusta. Ehkä pitää jatkaa tätä sporttikoirahallin kolahtavalla keinulla.

Lisäksi tehtiin pussia mikä ollessa eri pussi mitä on ennen tehty vaati aika suuren nostamisen ennen kuin Loki tajusi sujahtaa välistä. Nelisen toistoa taidettiin ottaa tätä.

Sitten tietysti tokoiltiin jotain (pitäis ehdottomasti alkaa pitää treenipäiväkirjaa ja suunnitella treenit.....), sivulletuloa ja vähän seuraamista. Paikallamakuu meni Lokilta tosi hyvin, pidin sitä ehkä n. 30 sek paikallaan kerran palkaten välissä. Kun olin menossa sen luo lopuksi niin huomasin maassa namin. Kumarruin nostamaan sitä ja kun pääni nostin niin kenes nälkäinen nassu se siinä olisi ollut jos ei Lokin. Namin poimiminen maasta oli siis liian suuri häiriö vielä :P. Luoksepäästävyydessä Loki pakitti ja otettiinkin sitten helpotettuna eli niin että ihminen tuli vain viereen seisomaan. Näyttelyräpelöintiä tehtiin myös ja saatiinpa aika loistavia vinkkejä näyttelytreenaamiseen, niitä toivottavasti on jatkossa tulossa lisääkin..

Ihan lopuksi Loki innostui kun toinen koira meni putkea ja ajattelin tehdä Lokillekin pienen sylikäännösharjoituksen putkella ja hypyllä. Kun olin viemässä sitä lähtöpaikkaan, lattia kolahti samallalailla kuin surullisen kuuluisassa voittaja 2012 näyttelyssä ja Loki meni ihan samanlaiseksi. Yhden toiston jälkeen putkea ja hyppyä se palautui kuitenkin heti. Oikeastaan hyvä jos tuommoisia tulee, saattaahan niitä tulla kisoissakin radoilla vastaan eikä ole hyvä jos Loki niitä vielä säikkyisi. Toinen toisto meni pipariksi, nälkä kasvoi syödessä ja jatkoin Lokin ohjaamista alkuperäisen suunnitelman jälkeen ja sitten ei ollut enää mitään tolkkua missään. Tässä vaiheesssa kuulin pikku-Tytin olkapäälläni huutavan neuvoja kuten "suunnittele harjoitukset ensin äläkä säädä!" ja sitten teinkin enää yhden pelkän sylkkäriharjoituksen ja lopetin siihen :)

Meidän jälkeen ei tullut kentälle ketään ja juteltiinkin siinä varmaan vartti yli aikaa, minkä jälkeen päästin Lokin juoksentelemaan hallin takanaolevalle metsäpläntille ennen kotimatkaa.

Kotona Fiona on tänään ollut hieman levoton, eilen saatu kipulääke ei varmaan vaikuta enää ja voi olla hieman arka suu. Nyt tätä kirjoittaessa ja ihan kohta juuri gradua jatkaessa Fiona the Kuningatar pääsi tuohon viereen (ruokapöydälle, yep) minkäs muun kuin Häntä varten tuodun oman tyynyni päälle seuraamaan maailman menoa.

Hänen Korkeutensa

Huomenna aamulla vielä Ainoagilityt ja sitten on viikon aksat pulkassa. Kolmessa treenikerrassa on se hyvä puoli, että ei haittaa jos joku jää välistä. Kolme kertaa viikossa voisi kuitenkin pitemmällä aikavälillä olla aika paljon (vaikka torstain tarkoitus onkin treenata lähinnä tokoa). Veikkaan kuitenkin että aika usein jää yksi kerta syystä tai toisesta menemättä.

Hardcore meiningin kunniaksi blogi sai uuden ilmeen Tytin ottamista studiokuvista. Tykkään yläbannerista tosi paljon! Antoi ihan ammattimaisen kuvan koko blogille, sopii siis täydellisesti meidän menoon ;)

Loki agilityssä ja Fiona hammaslääkärissä

Tasan ei mene nallekarkit. Loki pääsi eilen riehumaan agilityssä kun taas Fiona joutui tänään huomattavasti vastenmielisempään käsittelyyn eli hampaiden puhdistukseen.

Eilen agilityssä heti alussa huomasin Lokin olevan ihan vauhkona. En tiennyt itkeäkö vai nauraa kun se kiljui tai vinkui lähes koko ajan odotellessa omaa vuoroa ja kun oli sen vuoro niin se riuhtoi eikä malttanut yhtään. Hyppytekniikat jäivät pariin toistoon, kun Loki päätti yllättäen syöksyä ihan minne sattui namin syötyään eikä meinannut totella yhtään. Käytin hurjaa energiamäärää hyväksi ja tehtiin pussia (viimeisellä toistolla ei tarvinnut nostaa enää yhtään) ja keinua (kolahtamattomana yhä).

Itse ohjaustreeni näytti tällä kertaa seuraavalta. Tämä on ensimmäinen piirtämäni kuva hienolla agiohjelmalla enkä jaksanut alkaa etsiä mistä tuota turhaa taustaa poistetaan :P

Ensin mentiin noiden valkoisten ympyröiden reitti (ohjaajan reitti punaisella).

Ainolta tuli ohjauskäskyt, piti valssata esteiden 3-4 ja 4-5 välissä. Tämä meni tosi hyvin heti ensimmäisellä kerralla, ei mitään ongelmia. Toisin päin eli nuo mustat numerot (ohjaajan sininen reitti) olikin sitten vaikea. Tässä piti valssata esteiden 2-3 välissä ja niin myöhään, että koira menisi hypylle suorassa linjassa ja suoraan putkelle (4) eikä syöksyisi hypyn jälkeen kuvasta vasemmalle ohjaajan suuntaan liian aikaisin.

Ensin ongelmia tuotti Lokin irtoaminen esteelle 2, jostain syystä meinasi tulla koko ajan ohi. Piti saattaa sen verran pitkälle, että en millään ehtinyt valssaamaan ja kävikin juuri niinkuin uskoin että Loki ei mennyt 3 hypyn jälkeen putkelle vaan kääntyi omaan suuntaani. Pari toistoa ihan vaan esteitä 1-2 ja saatto melkein tuon puomin alla olevan putken suulle, muuten ok mutta Loki meinasi syöksyä puomin alla olevalle putkelle. Se meni vaan niin pirun nopeasti joka kerta etten yksinkertaisesti saanut jalkoja liikkumaan tuota esteiden 2-3 väliä valssineen niin nopeasti, että linja olisi ollut hypyltä 3 suoraan putkelle 4. Hieman avauduin Ainolle valittamaan kun ärsytti kun en pysynyt mukana ja Aino ihanasti psyykkasi siinä jonkun aikaa kun toinen koirakko oli vuorossa. Sitten ihan lopuksi sain Lokin jotenkuten menemään oikein mutta se olikin sitten semmoista sähläämistä, Loki pyöri ympäri tuossa valssikohdassa ja sillä meni jo ihan hermo minuun kun en tehnyt nopeammin, mutta onnistuttiin kuitenkin sitten niin jäi hyvä mieli.

Loki oli koko tämänkin ajan ihan jotenkin ylikierroksilla ja meno oli TÄYSIN erilaista kuin viimeksi, kun mentiin vähän korvat luimussa ja levottomana. Juuri ennen tunnin loppumista tuli Ainon kanssa puheeksi sillä hetkellä radalla ollut bortsu Tigr, joka kuulemma on nyt väliaikaisesti mukana kun on hoidossa juoksujen ajan. Tästä ymmärsin, että Tigrillä olisi ollut juoksut juuri menossa. Selvisipä syy sitten siihen miksi Loki oli niin kierroksilla... Hyvää häiriötreeniä ainakin. Itse asiassa vauhtia oli niin paljon, että pitäisi joka treeneihin hommata yksi juoksuinen narttu paikalle.....

Loppu- sekä aloituslenkillä Loki pääsi kummallakin juoksemaan vapaana ja takkikin oli ensimmäistä kertaa päällä.

Sitten case Fiona, ylläolevat kuvat otettu juuri ennen lähtö lekuriin. Aamulla puoli 8 vein sen Espoon Eläinsairaallalle mihin se jäikin aina puoli kahteen saakka. Tunti sitten hain sen pois ja nyt se nukkuu ihan tokkurassa sylissäni.

Minin kohdannut painajainen kummitteli mielessä ja olinkin melko hermona koko päivän, ei tullut gradun tekemisestä mitään. Fionaa ei nukutettu ennen kuin lähdin ja koko matkan kotiin päässä jyskytti että olisi pitänyt jäädä odottamaan että Fiona nukutettiin, siltä varalta että se ei siitä enää nousisi.

Kotona aika kului nukkumalla ja käytinpä Lokinkin lähimetsässä puoli tuntia vapaana juoksemassa. Kävin kaupassa ja söin ja menin hakemaan Fionaa, mutta tuntia liian aikaisin ja käskivät tulemaan tunnin päästä uudestaan. Näin tehtyäni Fiona tuotiin piipaten luokseni ja kun olin ensin sählännyt maksun kanssa (en tullut ajatelleeksi, että toimenpide, röntgen, ja maksan takia tehty kalliimpi nukutus hengityksestä jolloin aineet eivät mene maksan läpi, voivat maksaa jopa 510 euroa, joten jouduin maksamaan kahdella eri kortilla) päästiin lähtemään kotiin.

Fionalta poistettiin yksi juureton maitohammas, yksi puolikas maitohammas (milloin lie toinen puoli lähtenyt) ja hammaskivet. Ylhäällä takahampaissa oli aika paha ientulehdus ja saatiinkin nyt jämäkkä ohje alkaa harjata vähintään noita hampaita. Parin maitohampaan paikkoihin laitettiin sulavat tikit. Viikon verran pitäisi huuhdella suuta pari kertaa päivässä ja syöttää pehmeää ruokaa. Fiona oli kivasti saanut painoa lisää 100gr. Nyt sitten vahditaan oopiumhöyryissä heräilevää Fionaa ja voisipa sitä gradua koittaa taas jatkaa.

Tokohalli ja summer in the city

Varasimme Tulevaisuuden tokovaliot osaporukan kanssa Agimesta agilityhallista vakiovuoron, mikä on torstaisin klo 10-11 alkaen 9.2 ja jatkuen koko kevään. Hinta on 20e/h yhteensä ja meitä on tällä hetkellä siinä vakiona mukana 4 koirakkoa. Ajateltiin tehdä lähinnä tokoa, mutta myös agiesteillä voi tehdä (jos mahtuu hyvin ja ei häiritse muita). Itse käytän varmaankin tokon lisäksi tuota aikaa yksittäisten esteiden opetteluun sekä hyppytekniikkaan, niin ei tarvitse ohjattua aikaa käyttää niihin niin paljon.

Mukaan mahtuu vielä, eli jos jotain kiinnostaa niin ottakaa yhteyttä, aika siis torstaisin klo 10-11.

Voi tulla myös lyhyemmäksikin ajanjaksoksi, eli ei tarvitse koko ajaksi sitoutua.

(c) Tytti Käyhkö

Sitten hieman kesää talven keskelle. Löysin kamerasta viime kesällä kuvaamani videon Lokin ja Fionan leikeistä omalla rakkaalla pihallamme Tampereen Taatalassa. Ai että kun tuli ikävä sekä kesää, pihaa, tuota asuntoa ja aluetta, Tamperetta. Naapurit oli kivoja, tapit lähellä, lenkkiseura (lähes :) aina saatavilla kun sitä halusi. Oli koirat vaan niin onnessaan saadessaan peuhata omalla pihalla, vaikka se olikin hyvin pieni. Ehkä joskus taas tuo mahdollisuus meille annetaan.

Loki näyttää ihan hirveän pulskalta, mutta se oli oikeastikin tuo turkki :). Mikä oli tuolloin vielä niin ihanan kauniin oranssi ja paksu.. Tällä hetkellä Loki on ihan kuin taas pudottanut turkkiaan sen kasvattamisen sijaan. Ehkäpä se kesäksi sitten kasvattaa muhkean lämpöeristeen itselleen.

Loki luolamies

Loksutin pääsi tänään kaverinsa Mato-cockerin ja uuden tuttavuuden Oivan kanssa leikkimään ketun metsästäjiä Vantaalla sijaitsevaan virikeluolastoon.

Fiona oli mukana, mutta menetti lippunsa luoliin ennen kuin oltiin päästy edes halliin sisälle. Tutustutimme koiria ensin hieman ulkona ja Mato tuli Fionaa haistelemaan kun Fiona rähähti vastaukseksi, vaikka Mato on ehkä maailman kiltein ja epäpelottavin koira. That's sealed the deal, tästä eteenpäin Fiona ei pääse enää tutustumaan kehenkään uuteen koiraan. Ei edes pentuihin, kohta se varmaan ärisee niillekin. Pääsi Fiona hieman hihnassa haistelemaan luolien sisäänkäyntejä, mutta eipä sitä edes kauheasti kiinnostanut. Se saikin sitten olla enimmäkseen sylissä.

Virikeluolastosta saa hyvän kuvan Heini Korpisaaren ottamasta kuvasta alla, kiitos kuvaajalle! Tarkasti bongaamalla voi nähdä Fionan häntäkarvat pilkistämästä takkini takaa..

Tuollaisia tunneleita meni hallin reunoilla ja koiran tarkoitus olisi itsenäisesti käydä niitä tutkimassa. Tunneleihin on pistetty erilaisten eläinten hajuja, kettujen ja jänisten varmaan ainakin. Lisäksi siellä varmasti haisee lukuiset eri tyttö- ja poikakoirat, namit ja muut mitä sinne on ripoteltu.

Loki oli kovin ihmeissään paikasta, mutta pirun kiinnostunut. Ensin se hieman pöhisi haisteltuaan oksia tunnelin seinissä olevasta reiästä, mutta hieman namilla houkuteltuani sain sille hieman rohkeutta mennä kurkkimaan pidemmälle. Kovin kauas sisäänkäynneistä Loki ei tällä kertaa mennyt. Se sai enimmäkseen ihan omaan tahtiin tutkia paikkoja, mutta aika paljon houkuttelin myös namilla. Tärkeintä kuitenkin on, että koira saa itse tutustua eikä sitä tietenkään missään nimessä saa pakottaa. Ensi kerralla jatkuu sitten tutustuminen.

Kiitos Heinille näistäkin kuvista!

"Äiti mitä tuolla on??"

"Mieli tekisi, mutta uskaltaisiko sitä.."

Loki näki varmaan ensimmäistä kertaa elämässään leikatun uroksen ja voi juku kun Oiva oli mielenkiintoinen. Ei meinannut totella luoksetulokäskyäkään, kun piti tehdä tutkimusta Oivan takapäähän. Kerran kun kävin sen hakemassa pannasta pois niin sen jälkeen tuli käskystäkin hyvin.

"Tännehän voisi jäädä vaikka nukkumaan."

Meille oli 50 minuuttia aikaa varattu ja puolessa välissä käytiin ulkona vähän lepäämässä ja keräämässä voimia. Kyllä selvästi huomasi, miten rankkaa tuo oli Lokille. Kaikki kolme koiraa väsyivät tuona aikana ja ajateltiinkin, että ensi kerralla riittää 25 minuuttia. Loki alkoi läähättää ja paussi oli selvästi paikallaan puolen välin aikana. Ulos mennessä Loki tosin pisti jarrut päälle, ei olisi halunnut lähteä tilasta.

Tuo on varmasti juuri omiaan kehittämään Lokin itsevarmuutta, joten takuuvarmasti tulemme menemään uudelleenkin. Hauska nähdä miten se ensi kerralla menee. Virikkeet vaihtelevat viikottain, joten tylsistymistäkään ei pitäisi ihan heti tulla. Paikalla ollut kouluttaja sanoi, että suurin osa pienistä terriereistäkään ei mene tuota ensimmäisellä kerralla kovin rohkeasti. Kuulemma pari staffia on mennyt tuosta vaan heti aluksi, mutta suurin osa koirista tarvitsee parin kerran totuttautumisen. Lokin nähtyään tosin sanoi, että eikös nuo tuon rotuiset ole normaalistikin aika arkoja. Onhan ne joo.

Hintakaan ei ole kovin paha, 25 minuuttia maksaa 30 euroa. Muuten voisin joskus varata tuon ihan vain Lokille ja Fionalle, mutta koska luolastoissa on vaikka mitä nameja, en ehkä viitsi senkään takia Fionaa päästää sinne seikkailemaan.

Tässä vielä videopätkä Lokin tutkimusmatkalta.

Lumi teki enkelin eteiseen

Tänään oli melkein helle, vaan -14.7 astetta ulkona! Käytiinkin pitkästä aikaa lähimetsässä, Fionalla takki tietysti päällä. Jännä, miten viidenkin asteen ero tuntuu niin suurelta, nyt tarkeni Fionakin olla yli puoli tuntia ulkona. Loki pääsi spurttailemaan lumikasoissa ja Fionakin spurttaili hieman - ainakin kotiinpäin. Illalla käytiin vielä puolen tunnin lenkki hihnassa.

Loki the murkku on viime aikoina ollut raivostuttava teini, ihan kärppänä ulkona ja jokaiselle äänelle pitää pöristä ja hurista. Ei luulisi olevan aktivoinnin puutettakaan kun aika paljon ollaan viime aikoina touhuttu. Usein tosin rytmi menee niin, että Fiona ensin päästää ensimmäisen äänen ja sitten Loki vastaa ja hoitaa loput. Vastaantulevat ihmisetkin on usein pelottavia, jos en ota Lokia ensin kontaktiin ja vie vierellä ohi. Ollaan me varmaan aika huvittava ilmestys ulkona ohi meneville ihmisille, kun Fiona hörisee ja vetää hihnassa minkä pienistä tappijaloistaan pääsee ja Loki menee täydellisessä seurausasennossa samaan aikaan vierellä.. Nimeän tämän kahden koiran kiroukseksi, lenkkikäyttäytymisen hiominen on tuskaista hommaa.

Sekin on kyllä jännä, miten oma fiilis vaikuttaa niin satavarmasti koiraan. Huomaan usein lenkillä käveleväni tosi intensiivisesti, semmoisella reippaalla "nyt ollaan kunnon lenkillä" asenteella ja koirat menevät puolen hihnan mittaa edellä. Sitten joku tulee näköpiiriin ja koirat on heti "wtf kuka kehtaa tulla vastaan!!1" mielentilassa. Mutta jos tässä vaiheessa pysähtyy, rauhoittuu, vetää henkeä niin koirat pysähtyy, rauhoittuu ja vetää henkeä. Kierrokset laskee ja voidaan rauhassa katsella vastaantulijaa ja antaa mennä ohi.

Tähän olen pyrkinyt viime aikoina tietoisesti vaikuttamaan. Rauhallisempaan lenkkitahtiin. Kai se on se, kun itse yleensä olen pitänyt kävelemistä vain välivaiheena sijaintien A ja B välillä. Kaupassa tai kaupungillakin hitaasti kävelevät ärsyttävät. Luonnetestin perusteella olisin varmaan analysoitavissa teräväksi, minulla olisi huono hermorakenne ja temperamenttia paljon. Joten lenkilläkin sitten mennään eikä meinata. Onhan meillä tietysti hitaita nuuskulenkkejäkin ja nuuskutteluja joka lenkillä, mutta tuo yleinen (hihna)lenkkitahti pitäisi saada hitaammaksi ja rauhallisemmaksi. Sellainen koira mimmoinen omistaja pitää kyllä täysin paikkaansa.

Ajattelin testata vähän tällaista pienempien tekstien tahtia, eli sen sijaan että kerään monen päivän jutut yhteen maratonpäivitykseen, pyrin kirjoittelemaan vaikka sitten useita kertoja päivässä jos juttua riittää (ei kai meidän elämässä normaalisti niin paljon tapahdu).

Tämä nyt on tämmöistä päiväkirjan pitämistä minulle ehkä enemmänkin aina ollut, kuin pelkkää blogimaista raportointia.

Uuudeeet..... simpukat?

Fiona sai maanantaina syntymäpäivälahjansa mammaltaan, vain hieman myöhässä. Kauniit pinkit Hurtan Lifeguard valjaat lähti kaupasta mukaan. Fiona ei kovin välitä valjaistaan. Ulkona mennään kyllä ihan ok, mutta sisällä juostaan sohvan alle mikäli Fiona havaitsee käyttäytymistä, mitä yleensä seuraa ulos lähteminen. Valjaat sillä on tosin ollut päällä vasta pari kertaa, eli eiköhän katoamistempun syy ole enemmänkin -20 asteen pakkasessa ja/tai vaatteissa. Yksi ero on muuten jännä huomata viime talveen, tänä talvena Fiona tulee sohvan alta pois pelkästä käskystä "pihalle", eikä sitä tarvitse kaivaa! Muistan ihmetelleeni joskus koirat.comissa, kun jonkun koira tuli sohvan alta vaatteiden luo käskystä. Ja nyt Fionakin tekee niin! Jännä fiilis!

 
Fionan tassut jäätyvät näissä pakkasasteissa niin pian, että hyvä että se ehtii kakat tekemään. Nämä säät tietävätkin melkoista sisään-ulos-sisään-ulos rallia kun ulkona ei voidakaan kovin odotella tarpeiden tekemistä. Lokin tassut alkoivat jäätyä kylmemmässä kuin Fionan, mutta näillä asteilla sekin linkkaa jo viiden minuutin jälkeen kymmenellä tassulla. Se ei tietenkään ole este kaikkien ihanien hajujen luo pysähtymiselle...

Tänään oli yllättävän rankka päivä kummallekin. Lokin kanssa ajeltiin Jumbon Faunattareen (kiitos Kaisa pomppailmoituksesta!) hakemaan koon 41 pomppa. Koko ehkä hieman mietitytti, tai että olisiko pitänyt ostaa seuraava koko missä olisi enemmän kasvuvaraa.. Tämä oli kuitenkin selän pituudelta hyvä ja takaosa oli hieman leveäkin, eli mahtuu pakaroita vielä lisää :). Mahakappaleenkaan ei olisi tarvinnut olla paljon isompi niin tulisi pissat sisään. Eiköhän tämä mene tämän talven ja voi olla ettei Loki niin paljon massivoidu koskaan että pitäisi isompi ostaa. Normilenkeillä tuskin alan takkia käyttämään, lähinnä siksi että Loki tarvitsisi myös tossut jos näillä ilmoilla haluaisi kunnon lenkkejä tehdä. Lisäksi Katiskassa oli ihan hyviä pointteja koiran pukemiseen liittyen. Loki ei koskaan ole tutissut tai muuten osoittanut kylmyyttä, ainoastaan tassut jäätyvät. Takki tulee siis varmaan käyttöön lähinnä agilityn lämmittely-/jäähdyttelylenkeille viileille ilmoille.

Loki sai odotella autossa vielä Sellon lämmitetyssä hallissa, kun kävin isän kanssa syömässä ja vielä kaupassa. Useampi tunti vierähtikin sitten reissussa ja kotiin tullessa huomasin, että Fiona oli pissannut kahdesti ja ilmeisesti oksentanutkin jotain karvoja tänä aikana. Se oli aamulla aivan täynnä virtaa, joten epäilen kyseessä olleen stressiä rutiinien muutoksesta kun olin Lokin kanssa poissa kummalliseen aikaan.

Kumpikin meni heti nukkumaan kun pääsin kotiin, niinkuin olisi ollut rankempikin päivä. Mutta sehän minulle passasi, loppuilta onkin tullut röhnötettyä koneella, vaan ei valitettavasti gradua edistettäessä. Huomenna jatkuu sitten taas se homma. Aamu klo 8.00 on luvattu -18 astetta, joten valitettavasti vaikka hieno uusi takki onkin niin jää agility meiltä välistä :(. Ajattelin noudattaa samaa pakkasrajaa kuin Tampereen koutsimme, eli jos mittari näyttää alle -15 astetta niin ei lämmittelyt onnistu tarpeeksi hyvin eli ei treenata.

Minulla on vähän se periaate, että en lähde koiria pistämään miljoonaan toppakerrokseen siksi että voitaisiin tehdä pitkiä lenkkejä. Fionalla ei edes tossut pysyisi jalassa (kokeiltu on...). Enkä itsekään viihdy ulkona näillä lämpötiloilla eikä koiratkaan (ainakaan Fiona) yhtään sen paremmin. Luovutetaan siis sen suhteen ja pidetään pienimuotoista talvilepoa, sisällä sitten keksitään enemmän tekemistä.

Mutta nyt brietä, omenaa, viinirypäleitä, olutta ja frendit, paukkukoon ulkona miten tykkää minä viihdyn sisällä <3

Mistä on pienet Fionat tehty?

Söpöydestä,

loputtomasta leikinhalusta,

kainalorapsutuksista,

huomiovikinästä,

optimistisista silmistä,

sisukkuudesta ja sinnikkyydestä,
loppumattomasta rakkaudesta,

silmän edessä jatkuvasti keikkuvista valkoisista viiksistä.

(c) Tytti Käyhkö

Fiona sai selkeästi syntymälahjaksi niin paljon ihania ominaisuuksia, että sen kestettäväksi jouduttiin antamaan myös ihan liikaa huonoja puolia. Näihin lasketaan synnynnäinen maksan vajaatoiminta, huonokuntoiset hampaat, luksoituvat polvet. Löytyisi niitä terveydestä enemmänkin, mutta nämä kolme ovat ne suurimmat murheen aiheuttajat Fionalla.

Tänään käytiin tosiaan eläinlääkärillä Espoon Eläinsairaalassa, missä meitä hoiti Laila Castrén. Loki sai ensin rokotukset ja lääkäri vähän muutenkin sitä pyöritteli. Ei mitään sen kummempaa, ei muuta kun koiran vaihto. Paitsi että Lokilta katsottiin siru ja voi APUA miten pelottava laite se oli. Aloitinkin heti kotona taas mittausharjoitukset pitkästä aikaa ja huiiii kun Lokia jänskätti kun joku keppi tuli siihen viereen. Harjoitukset siis jatkuvat :P. Loki sai muiden lisäksi kennelyskä rokotteen, mikä Fionalla on vanhentunut mutta Fionaa ei enää yhtään ylimääräistä rokoteta.

Fionasta selittelin tämänhetkisen tilanteen ja eläinlääkäri kyseli paljon. Verikokeet otettiin ja ultrattiin, mutta virtsakokeesta päätettiin ettei siitä saataisi oikeastaan mitään mikä muuttaisi tilannetta joten jätettiin se pois. Ultra ei paljastanut mitään sen kummempaa, ei mitään hälyttävää, ehkä jopa positiivisempia uutisia kuin viimeksi:

"Fiona tuli kontrollikäynnille maksan vajaatoiminnan takia. Verikokein tutkitaan maksa-, munuais-, verensokeri-, kokonaisvalkuais- ja albumiiniarvot. Tuloksista soitetaan.

Fionalla on runsaasti hammaskiveä ja ientulehdus. Suunnitellaan hammashoito kun veriarvot on saatu. Ultraäänitutkimuksessa todettiin munuaisten olevan pienet (3cm pituiset) ja sileät. Ydinkerroksissa oli tiiviyttä mutta ei kalkkeumia. Virtsarakossa ei ollut virtsakiviä eikä sakkaa. Maksan koko oli normaali ja näkyvissä oleva verisuonitus tavanomaista. Sappiteiden rakenne normaali. Muissa vatsaontelon elimissä ei havaittu poikkeavaa.

Jatka erikoisruokavaliota ja Samylin ravintolisää. Lisää hieman valkuaista (keitettyä kananmunaa, laktoositonta raejuustoa, vaaleaa lihaa) ruoan mukana. Fionan polvilumpiot tuntuvat löysiltä lateraalisuuntaan (ulospäin)."

Tuo polvien tilanne tuli uutena, vaikkakaan ei yllätyksenä. Fiona makasi ultrapöydällä kun totesin että niin ja tämähän käveleekin kummallisesti. Lääkäri totesi vain että "joo ne on ne polvet", piti itsestään selvänä että tiesin jo. Fionan polvethan tutkittiin aiemmin ja ne ovat virallisesti todettu 0/0. Nyt ell kuitenkin sanoi, että ne tuntuvat löysiltä ulospäin, yleensä patella on ilmeisesti toisinpäin löysä. Mutta meidän Fiona ei olekaan mikään tavallinen tapaus, se on tullut jo todettua. Sitten eläinlääkärin kanssa hetki ihmeteltiin Fionan kävelytapaa ja hieman imitoitiinkin (mustaa huumoria..). Kyllähän se hassulta vähän näyttää kun kävelee, vaikka tietysti vakava asia onkin. Ei jalat sitä onneksi tunnu vaivaavan sen enempää.

Puhuttiin virtsakokeen tai maksan koepalan oton merkityksellisyydestä. Ensimmäistä kertaa oikeastaan koskaan eläinlääkäri uskalsi sanoa että ehkä ei kannata ottaa niitä, koska ei niillä olisi varsinaisesti hoidon kannalta merkitystä. Olisi kuparikertymään ja mihin lie tulehdukseen mikä on yksi vaihtoehto hoitoja, mutta nekään eivät ongelmaa poista vaan lieventävät vain oireita ja ehkä hidastavat etenemistä. Fiona on eläinlääkärin mielestä niin selkeästi rodun, yleisvaikutelman, iän jne. suhteen perinteinen shunttipotilas, että hän piti epätodennäköisenä että kyse olisi jostain muusta. Muutenkin eläinlääkärin puheista sain ensimmäistä kertaa koskaan sen kuvan, että hoidetaan Fionaa tukihoidolla niin kauan kun se voi hyvin ja hän sanoikin että kannattaa miettiä mihin asti tutkiminenkaan kannattaa. Eli ei mitään "kyllä se vielä saadaan paranemaan" scheissea tai yritystä tutkia mahdollisimman paljon, semmoista ei kiinnosta kuulla. Lääkäri kertoi myös niitä oireita mistä tietää että maksa alkaa vetelemään viimeisiään, että osattaisiin pistää stoppi ajoissa eikä päästettäisi vointia liian huonoksi. Se on ainoa asia mitä tällä hetkellä pelkään, että tunnistanko ajoissa kun aika tulee.

Tämänkertaiset "huvit" maksoivat 226e mistä vakuutuksen jälkeen minulle maksettavaksi jäi 75e.

Erittäin tyytyväinen olin lääkäriin ja hänelle varmasti tulen viemään Fionan jatkossa jos tarvetta on. Pakko tosin myöntää, että olen miettinyt sitäkin missä haluan Fionan joskus sitten lopettaa ja se paikka ei ole eläinlääkäriasema. Mikäli en saa ketään eläinlääkäriä tulemaan kotiin (eikös jotkut tee näinkin? anyone? espoon seudulla?) niin sitten vien sen johonkin missä se ei ole ennen ollut ja mikä ei muistuttaisi välttämättä ihan niin eläinlääkäriasemaa. Nuottaniemen eläinlääkäristä olen kuullut hyvää ja henkilöllä on itsellään havannankoiria joten hänelle voisin myös viedä Fionan lopetettavaksi. Heidän sivuiltaan muistelisin myös lukeneeni ensimmäistä kertaa käyristä etujaloista.

Vaikka tämä ehkä menikin vähän synkistelyksi, niin ei siis todellakaan tällä hetkellä tilanne ole mitenkään huolestuttava. Veriarvoista lääkäri soitti äsken ja ne ovat aika yllättävästi parantuneet viime kertaisiin nähden. Kaikki muut olivat viiterajojen sisällä, paitsi alat lievästi koholla. Viimeksihän kumpikin maksa-arvoista oli selvästi koholla, proteiini matala ja albumiini taisi olla korkea. Elävät vissiin omaa elämäänsä, nuo Fionan veriarvot. Maksan vajaatoiminnassa maksa-arvot saattavat vaihdella hyvästä huonoon, että ei tämä silti sitä tarkoita että Fiona olisi jotenkin maagisesti parantunut, mutta on tämä ainakin parempi kuin jos olisi arvot ollut selvästi huonommat kuin viimeksi.

Fiona on pirteä kuin peipponen ja vaikkei ulkoilu pakkasella maistukaan niin sisällä pitäisi sitten leikkiä senkin edestä. Ja voi sitä onnen päivää jos testaan Fionalle lekurin ohjeen mukaisesti jotain vaaleaa lihaa pieniä määriä, kyllä tulisi pieni tyttö iloiseksi. Muutenkin ruoan määrää olen lisännyt kun Fiona on päässyt vähän liiaksi laihtumaan. Eikä eläinlääkäri selvästikään uskonut, että Fionan vointi lähiaikoina romahtaisi, sillä suositteli varaamaan samantien ajan hammashoitoon. Sen jälkeen on taas puhtaat hampaat ja mennään niinkuin ennenkin, leikitään ja pusutellaan ja riehutaan, parhaassa tapauksessa vuositolkulla :)

Laskua odotellessa Fiona ihastutti hoitohenkilökuntaa ja paria asiakasta söpöydellään ja saikin taas useita rapsuttajia. On se vaan semmoinen sydäntenmurskaaja. Ei sitä söpömpää koiraa oikeasti ole varmaan missään.

(c) Tytti Käyhkö