October..

October

And the trees are stripped bare

Of all they wear

What do I care

October

And Kingdoms rise

And Kingdoms fall

But you go on...

...and on...

Nyt se iski tännekin, nimittäin syysmasennus. Kauan taistelin vastaan ja vaikka vedän runsaasti D-vitamiinia päivässä niin nyt on viime päivinä ollut semmoinen olo ettei mikään kiinnosta.

Koirilla on aika samat fiilikset, Fionaa ei kiinnosta kävellä ulkona ja Lokikin enimmäkseen nukkuu sisällä. Hyvä kun jaksetaan lenkille mennä.

Töissä on tällä viikolla normaalia stressaavampaa kun pääsen tekemään vähän erilaista työtä. Tosi mielenkiintoista on kyllä ja uteliaana odotan miten työt menevät, mutta onhan se vähän stressaavaa. Lauantaina sitten rentoudutaan (?) kauan odotetussa erkkarissa.

Käytiin me yhtenä päivänä koirapuistossa missä napsasin hyvää kännykkälaatua.

Harmi kun seisoo vähän huonosti.

Samalla reissulla annoin vähän palautetta eräälle naiselle joka piti koiraa vapaana pellolla, näin koiran jo kaukaa ja arvasin että on kohta meidän luona. Kiersin omat koirat hihnassa kauempaa mutta sinnehän se koira vaan tuli perässä. Oli musta Lokin kokoinen mutta uros, joten en alkanut riskeeraamaan vaan karjuin sen kauemmas. Loki pomppi hihnassa kuin olisi hakenut koiraa leikkimään ja olisi mielellään lähtenyt sen kanssa juoksemaan kun koira juoksi meitä vähän ympäri. Huusin sitten naiselle että voisiko kutsua koiransa luokseen. Kutsuihan se, koiraa kiinnosti kuin kilo sitä itteään. Nainen tökötti paikallaan kauempana kunnes huusin voisiko tulla hakemaan koiransa pois. Tämän jälkeen nainen tuli meitä lähemmäs ja koira lähti omistajaansa karkuun autotien viereen pois pellolta, meidän lauma lähti tällöin sisemmäs pellolle. Jospa nainen olisi vähän saanut älliä päähänsä siitä missä pitää koiraansa vapaana.

Tuo oli sinällään aika miellyttävä irtokoirakohtaaminen, mutta jälkeenpäin ajateltuna olisin tilanteen voinut vielä paremminkin hoitaa.