Myö oltiin mehtällä

Alkuun hieman Lokin viime viikon agilitystä. Kouluttaja ei ollut paikalla, joten tehtiin itsenäisesti hyppytekniikoita, sylikäännöstä ja tehtiinpä hieman puomiakin namialustalla. Hyppytekniikat meni hienosti, Loki ei enää pomppinut kahta yhdellä hypyllä. Sylikäännöksetkin menivät tosi hyvin, tehtiin kahdella esteellä ja hienosti Loki sujahti putkeen kun sen sinne sylkkärillä ohjasin. Puomia tehtiin tosi pitkästä aikaa, mutta nyt selvästi namialusta auttoi sillä Loki (hihnassa) pysähtyi joka kerta puomin alastulolle tosi hyvin. Alkuun tehtiin parit harjoitukset niin, että nostin sen puomin alastulolle ja meni vain siitä kontaktille.

Valitettavasti Loki pääsi taas ärähtämään (säikähtämään?) Metkaa, samaa holskunarttua mitä viime kerrallakin :(. Harmitti tosi tosi paljon ja Lokin harjoitukset loppuivatkin taas siihen. Tajusin, että viimeksi näin kävi kun palkkasin Lokia repimislelulla ja nyt oli sama homma. Yksi treenikaveri sanoi, ettei pysty palkkaamaan koiraansa lelulla tuolla lainkaan kun koira käy siitä niin kierroksilla. Tuli samantien mieleen, voiko Lokilla olla sama. Kun se riehuu lelun kanssa niin käy niin kuumana että voi lähteä muillekin ärisemään. Tällä kertaa Metka oli ihan Lokin häkin luona, mutta en usko että tuossa oli pätkääkään kyse mistään häkin vartioinnista tai muusta. Loki vain kesken treenin bongasi Metkan ja lähti sen luo. Epäilin, että kyse oli epävarmuudesta juuri tuota koiraa kohtaan kun on niin tumma ja isohko, joten käytiin sitten Metkan ja omistajansa kanssa yhdessä loppulenkillä. Päästin Lokin nuuhkaisemaan Metkaa takapuolesta minkä jälkeen kumpaakaan ei enää kiinnostanut kumpikaan ja koirat kävelivät vierekkäin nuuskien lenkin. Tehtiin myös vähän tokoa agilitykentällä tuon Lokin aivopierun jälkeen eikä se vaikuttanut kyllä aristavan muiden läsnäoloa vaikka oltiin ihan lähellä. Ajattelin tästä eteenpäin aloittaa joka agilitytreenit pienellä toko- ja muiden koirien lähelläoloharjoituksilla, ettei Loki enää lähtisi muiden luo. Eihän tuota muuten uskalla kohta päästää vapaaksi treeneissä lainkaan.

Tulipa taas ärsytys pintaan kun tuosta kirjoitin, mutta kerrotaan nyt vielä meidän torstaisista jäljistä. Lokin jälki oli ehkä jotain 60m (metsä loppui kesken...) ja Loki meni sen hyvin, hieman ehkä liian vauhdikkaasti ja ilmavainulla ajoittain. Yritin sitä välillä hidastaa mutta tällöin se näkyi ajattelevan että "ai nyt se omistaja jäi taas, haistanpa sillä välin jatkuisiko jälki tänne oikealle" eli sinkoili ajankulukseen vääriin suuntiin. Sorkka löytyi kuitenkin hyvin ja ensin Loki tökki vain namikippoa, pitääkin jatkossa pitää namikippo aina taskussa, että Loki oppisi kiinnostumaan ensin sorkasta.

Kipon tyhjennettyä sorkka alkoi kuitenkin kiinnostaa ihan eri malliin kuin ennen ja kantaessani sitä pois umpimetsästä polulle Loki pomppi jatkuvasti vierellä ja tarjosi ajoittain ihan hyvää seuraamistakin jos olisi saanut palkkioksi löytämänsä sorkan. Polulle päästyäni annoin Lokille sorkan maahan ja se sitä nuuski ja vähän repi ja kun otti suuhun niin kehuin tosi paljon. Lokin päässä tällöin joku välähti ja se välittömästi otti sorkan suuhun ja alkoi kantaa. Se kantoikin sitä koko loppumatkan niin ylpeän näköisenä että meinasin revetä nauramaan. Käveli enimmäkseen vähän edellä ja kyttäsi ajoittain minua etten vain aio ottaa sorkkaa pois, mikä ei kyllä sekään ole kovin hyvä asia. Autolla kuitenkin luovutti sorkan hyvin vaihtariksi nameihin. Ihana pieni sorkan metsästäjä.

Ensimmäistä kertaa tein myös Fionalle jäljen. Fionan jälki oli ehkä jotain 20m pitkä. Jäljen loputtua tuli mieleen jäljestänkö väärällä koiralla, kun Fionan jälki sujui mielestäni paremmin kuin Lokin ensimmäinen :). Fiona ei aristellut pätkääkään, vaikutti tosi kiinnostuneelta joka ruohonkorresta ja jokaista keppiä ja ruohoa pitikin jäädä mielenkiinnolla haistelemaan. Ensimmäiset 5m se ei meinannut lähteä edelle ja kyttäsi minua joka askeleen välissä jolloin aina kehotin sitä jatkamaan. Ajoittain meno näytti kuitenkin tosi hyvältä! Mitä nyt fyysiset rajoitukset tulivat pari kertaa vastaan, esimerkiksi puun rungon ylittäminen vaati hieman suurempia ponnistuksia. Yllätyksekseni Fiona söi namikipon sisällön ilman mitään epäilyksiä ja oli sorkastakin kiinnostunut, tosin ehkä ainoastaan syömismielessä. Poistumisreitillä Fiona oli ihana, näytti kurkkivan joka koloon jos sieltä sattuisi löytymään lisää sorkkia. Fiona ei olisi malttanut tulla autoon ollenkaan vaan olisi mielellään jatkanut ulkoilua metsämaisemissa, mutta valitettavasti ilta alkoi hämärtyä enkä halunnut jäädä pimenevään metsään.

Me löydettiin kaksi sorkkaa, montako te?

Luin muuten Koiramme lehdestä mielenkiinnolla jutun "Myös suullinen sopimus koirankaupasta sitoo osapuolia". Jutussa kasvattaja oli suullisesti luvannut pennun tulevalle ostajalle, mutta perui kaupat ennen kuin pennut olivat luovutusikäisiä. Ostaja päätyi hakemaan pennun ulkomailta ja käräjäoikeus määräsi tuon suomalaisen kasvattajan maksamaan ulkomaalaisen pennun kalliudesta johtuvan hinnanerotuksen 500e suullisen sopimuksen rikkomisesta. Aika karu päätös mielestäni ja jutun lopussa kuvattiinkin useita tilanteita, joissa mietitään missä tilanteissa kasvattaja saa perua sovitun kaupan. Sanottakoon, että itse en ole käräjäoikeuden kanssa samaa mieltä tuomiosta ja mielestäni kasvattajalla on oikeus muuttaa mieltään siihen asti kun paperit on kirjoitettu, mutta alkoipa jutun luettua kiinnostaa se, mikä "sitovuus" on käräjäoikeuden mielestä sähköpostin välityksellä annetulla lupauksella, jos "jo" suullinen on noin pätevä koirankaupassakin.