Kuvat: Tytti Käyhkö
Aloitetaan eilisestä. Eilen vietettiin viimeistä lomapäivää Tampereella ja päästiin vielä kerran kentälle treenaamaan agilityä. Meillä oli tarkoituksena pitää joskus tässä kesällä "nössöagility", johon otettaisiin Fiona ja pari muuta koiraa, jotka eivät niin agilitya osaa tai siitä innostu. Nyt kun oli vähään aikaan viimeinen kerta päästä kentälle otin sekä Lokin että Fionan mukaan. Mukana oli Tytti ja Outi kumpikin kahden koiran kanssa.
Fiona meni ensin ja yllätti minut täysin. Kun ihan pari estettä tehtiin yksinään niin Fiona muisti mistä oli kyse ja sitten se juoksentelikin hyppyjä, putkea ja puomia niin kuin olisi vanha konkari. Sitä oli paljon helpompi ohjata kuin Lokia. Toki se meni hitaampaakin, mutta intoa sillä riitti ja se kipitti kyllä niin lujaa kuin pienistä tassuistaan pääsi. Se selvästi nautti ja sitä oli ihana katsoa. Mitään järkevää rataa ei menty ja puomiakin juostiin ihan ilman mitään erikoista kontaktiopetusta, tarkoituksena pitää vain hauskaa. Munalelun perässäkin Fiona juoksi suhteellisen innostuneena. Oli jotenkin kiva itsekin mennä vain vauhdilla ja olla välittämättä siitä tehdäänkö jotain väärin. Fionan kanssa kun ei koskaan tulla kisaamaan niin ei tarvitse pelätä pilaavani koiraa jotenkin vaan voi vaan mennä tukka putkella :)
Kuvat: Tytti Käyhkö
Hetken päästä oli Loksuttimen vuoro ja silloin tajusin miksi meille on ihan hyvä mennä ohjattuihin treeneihin eikä pelkästään ainakaan omatoimiin. Enhän minä tiedä yhtään mitä radalla pitäisi mennä! Oli vaikea suunnitella mitä niistä monista kentällä olevista esteistä mentäisiin, kun en ohjauskuvioista sisäistä vielä tuon taivaallista. Sitten mentiin vain jotain ja osa onnistui ja osa ei, puomia ja keppejä ei tietenkään menty Lokin kanssa. Eli tehtiin vain tuttuja ja turvallisia putkea ja hyppyjä. Heittelin palkaksi ensimmäistä kertaa munalelua ja Loki ymmärsi idean nopeaan. Kerran onnistuin heittämään kylläkin keppien lomassa menevän verkon yli ja Loki meinasi mäjähtää päin verkkoa.. Onneksi tajusi pysähtyä ja kiersi verkot että tuskin mitään traumoja sai. Muiden ollessa radalla harjoiteltiin puomin alastulolla kontaktinokkimista ja vähän leikittiin ja tehtiin temppuja kentän laidalla. Menipä Loki kerran vapaana ollessaankin kontaktiasentoon puomille, eli ilmeisesti jotain ainakin uponnut pojan pieneen päähän.
Kuvat: Tytti Käyhkö
Treenien jälkeen päätettiin lähteä uittamaan koiria. Koikkerit Loki, Jana ja Olli kävivätkin polskimassa (Loki nautti taas sydämentä kyllyydestä vedessä pärskimisestä), muut taisivat pysytellä hyvän välimatkan päässä vedestä. Fiona oli oma epäsosiaalinen itsensä, mutta ei onneksi kenellekään päässyt ärjymään eikä siis saanut turpaansa. Yhdessä välissä otin sen syliin kun se alkoi näyttää siltä että kohta antaa palaa parille seurueen koiralle, joilta olisi kyllä tullut sekunnin murto-osassa takaisin jos olisi alkanut niille aukoa päätään. Ei se Fiona vaan ole tuollainen näin ison jengin koira. Käveltiin pikkulenkki jolla itselläni paloi hermot kahden hihnassa repivän paviaanin kanssa. Lopussa Tytti otti vielä Lokista kuvan hienon uuden pantansa kanssa:
Kuva: Tytti Käyhkö
Illalla sitten pakattiin kimpsut ja kampsut ja ajeltiin Espooseen, sillä tänään oli minulla ensimmäinen työpäivä uudessa työpaikassani. Päivä oli jännittävä myös koirille, sillä ne ovat toistaiseksi työpäivät täällä vanhemmillani isäni kanssa. Lokille en epäillytkään tämän olevan ongelma, mutta Fiona on aina vähän aristanut isääni. Ne pääsivät kerran ulos päivän aikana, mikä osoittautui haasteelliseksi, koska Fiona ei antanut pistää itselleen pantaa vaan luimi piiloon sohvan alle. Fionahan aristaa muutenkin pannan käyttöä (miksiköhän ihmeessä en ole vielä ostanut sille valjaita?) ja kun pantaa laittaa joku vähän tottumattomampi niin Fiona helposti vinkaisee tai lähtee karkuun. Se myös usein murisee kun pantaa ottaa pois päästä, enkä ole onnistunut vieläkään selvittämään tarkoittaako murina että "ota se äkkiä pois että pääsen juoksemaan" vai sattuuko sitä vai pelkääkö se. Kunpa ymmärtäisi Fionan pään sisäistä maailmaa. Mutta valjaat ne valjaat.. Olivat koirat lopulta päässeet ulos kuitenkin. Kauppareissun ajaksi isäni ei myöskään ollut saanut makkariin kuin Lokin, Fiona ei suostunut tulemaan sisälle parvekkeelta.. Niinpä Fiona sai viettää kauppareissun yksin parvekkeella ja Loki makkarissa :P
Kun saavuin kotiin oli Fionalla ollut tervetulokiljunnoista päätellen hurjan jännittävä päivä. Yhdet paniikkipissat oli tullut makkariin todennäköisesti Fionalta, mutta muuten ei ollut vahinkoja sattunut. Ihan hyvin ensimmäiseksi päiväksi kuitenkin, kun kumpikaan ei ollut oksentanut tai kakannut sisälle mitä eniten pelkäsin. Käväistiin lyhyesti ulkona ja annoin koirille ruoan ja sen jälkeen kumpikin, erityisesti Fiona, kävi sikeästi nukkumaan. Vaikka se oli kuulemma nukkunut suuren osan päivästä oli sillä selvästikin ollut stressaava päivä.
Kuvat: Tytti Käyhkö
Oma työpäiväni sujui hienosti vaikka kyllä nyt väsyttää. Erittäin positiivinen mieli jäi työpaikasta ja iloisin mielin menen perjantaina takaisin. Mukava kevyt laskeutuminen aikaisiin herätyksiin, kun ensin oli tänään työpäivä, huomenna vapaa, sitten työpäivä ja sitten kaksi vapaata.
Joka tapauksessa epäilen, että koirilla oli tänään jännempi päivä kuin minulla :). Pitää palkita haukut hienosta sopeutumisesta elämänmuutoksiin sitten kun ensimmäinen palkka kilahtaa tilille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti