Pakko se on myöntää, perheessämme on kahden koiran ohitusongelma. Tässä tapauksessa 1+1=4, eli ongelman ratkaiseminen on huomattavasti vaikeampaa kuin kahdella koiralla yhteensä, koska joukossa tyhmyys tiivistyy.
Ongelma sai lisää pontta eilen, kun meidän ollessa koirapuistossa sinne tuli musta labradorinnoutaja, jolle Loki haukkui jo niiden lähestyessä porttia. Olisinpa ollut fiksu ja lähtenyt tuolloin pois, kun aavistin jo ettei siitä hyvää seuraa. Labbis oli niin innoissaan, että samantien kun pääsi hihnasta ampaisi se salamana Lokin perään - ja Loki yhtä nopeasti paniikissa karkuun. Pyysin välittömästi omistajaa ottamaan koiransa kiinni, mutta eihän se niin helppoa ole. Pari kertaa koirat juoksivat puiston ympäri Loki huutaen edellä ja labbis perässä. Fionan kanssa tilanne olisi ollut helpompi, se kun tulee jalkoihini turvaan toisin kuin Loki. Kun sain Lokin kiinni lähdimme heti pois puistosta, mutta vahinko oli jo tapahtunut. Loki oli loppulenkin selvästi hätääntynyt, vaikka etsi kyllä mielellään nameja maasta kun heittelin matkan varrelle. Tänään äsken lenkillä usean kymmenen metrin päässä oli joku musta keskikokoinen koira, jolle Loki alkoi haukkua eri lailla kuin on ennen haukkunut, vahinko ehti siis tapahtua. Tuon eilisen tapahtuman jälkeen sillä on myös ollut kaksi kertaa vatsa löysällä. Kyllä harmittaa.
Noh, eipä meidän ohitukset tähän astikaan ole ollut mitään oppikirjaesimerkkejä, joten eipä tässä voi muuta kuin todeta että shit happens ja alkaa miettimään miten tästä eteenpäin.
Fionan ohitusongelmat alkoivat sen ollessa reilu puolivuotias, kun se alkoi sairastella ja kaikki energia meni siihen. Tuolloin se alkoi rähistä vastaantulijoille ja koko ajan se on siitä tasaisesti pahentunut, varmaan korreloinut tasan tarkkaan omistajan ohituksessa jatkuvasti nousseen äänensävyn ja stressitason myötä. Näiden ohituksessa räyhääminen perustuu ymmärtääkseni täysin epävarmuuteen ja pelkoon. Silloin tällöin onnistutaan ohittamaan nätisti, jos toinen koira sattuu olemaan erityisen rauhallinen ja ei-pelottava yksilö. Yleensä kuitenkin aina ohitus päättyy älämölöön.
Joku aika sitten päätin, että jos joskus minulla on kaksi hyvin ohittavaa koiraa, voin olla tyytyväinen koiran koulutustaitoihini. Ja jos en näitä kahta onnistu kouluttamaan hyviksi ohittajiksi, en missään nimessä voi koskaan ottaa yhtään tämän isompaa koiraa enkä oikeastaan koiraa ollenkaan. Jos ei näitä sinttejä onnistu kouluttamaan niin missäköhän ongelmissa olisin yhtään isomman koiran kanssa. Muka olen tietävinäni koiran koulutusasioista jotain, mutta tässä sen näkee mikä on ero teorian ja käytännön välillä. Vielä en todennäköisesti pääse täysin tämän ongelman pariin, koska tällä hetkellä koiria ulkoiluttaa muutkin kuin minä. Silti voin alkaa pohtia taistelustrategiaa ja teoriaa, että olen sitten valmis panostamaan ongelmaan kun vain minä käytän koiria ulkona, eli sitten kun muutan omaan vuokra-asuntoon.
Siispä tervetuloa seuraamaan blogin sivutarinaa nimeltä "tavoitteena onnistunut ohitus". Saattaa olla, että vaihdan tuota tägiä jos keksin jonkun oikein nasevan. Kaikki ohitukseen liittyvät neuvot, hyväksi todetut kurssit, nettisaitit ynnä muut ovat enemmän kuin tervetulleita. Kuitenkin kommentit siitä, kuinka "ensimmäisen koiran pitäisi käyttäytyä mallikelpoisesti ennen toisen ottamista" poistetaan vähintään 5 minuutin sisällä... Perus tietopohjaa minulla aiheesta jo on, mutta paljon on varmasti semmoista vinkkejä mitä en vielä tiedä. Käsilläni olevista ohjeista ja lukemisista koostan myöhemmin toimintasuunnitelman, jota alan määrtietoisesti toteuttaa heti, kun siihen on mahdollisuus. Olisi oikeasti hauska seurata jos näistä paviaaneista joskus tulisi kunnollisia ohittajia. Vähintään yhtä hauska olisi seurata jos tästä omistajasta joskus tulee niin taitava koiran kouluttaja mitä joskus kuvittelee olevansa...
Aaah lempiaiheeni! Voin lämpimästi suositella rakkaitten haukkujen kurssia, koska he todellakin ymmärtävät, että ongelma johtuu pelosta/epävarmuudesta. http://www.rakkaathaukut.fi/index.php?option=com_seminar&Itemid=4
VastaaPoistaMe käytiin noita metodeja kurssilla läpi ja oikein fiksuilta vaikutti (siedätystä). Turidilla on niin fiksuja ideoita, joten luulen, että saat ainakin avaimet kuinka elämäsi helpottuu :)
Huugon kanssa saman ongelman kanssa taistellessa kerron sen verran, ettei heti alkuun kannata pitää sitä ohi kävelemistä tavoitteena. Ensin alkuun koitin väkisin taluttaa sitä nami nenässä kiinni ohi mutta vaihtelevalla menestyksellä. Sitten tehtiin vähän aikaa niin että mentiin koiran kanssa hyvän matkaa tien sivuun (tämä on kesällä helpompaa) ja rauhassa katseltiin herkkuja syöden kun toinen menee ohi. Jos vaikuttaa siltä, että ohittajakin rähjää, mentiin vaan kauemmas tien sivuun. Tää on varmaan helpompi lähtökohta kahden koiran kanssa kun voitte pysähtyä :)
VastaaPoistaNiin ja nyt sitten pian etsimään rauhallista mustaa koiraa jonka kanssa voitte siedättyä ettei käy niinkuin meille, että käytöstavat katoaa kokonaan :P
Seuraan tämän tavoitteen kehittymistä suurella mielenkiinnolla, koska meilläkin on lieviä ohitusongelmia jotka itse olen luonut. Primo ei siis yleensä rähise, mutta selvästi on epävarma (johtuu siitä että sen ollessa pentu me jäimme katselemaan ohi kulkevia koiria, joiden omistajat sitten 95% ohituskerroista totesivat että on niin suloinen pentu että on pakko tulla tervehtimään...) Primo ei siis luota minun arvostelukykyyni ohitustilanteissa lainkaan.
VastaaPoistaEikä tämä päälle käynyt sakemmanni ainakaan ole auttanut meidän tilannettamme - viikko sitten agitreeneissä huomasin Primon pelkäävän mustaa belgiä, nyt maanantaina tummanruskea kelpie sai Primon kyyristymään ja vetämään hännän aivan jalkojen väliin mahan alle asti... Kelpien vanavedessä tulleet mustat bordercolliet ja jotkut porokoiratyyppiset pystykorvat eivät olleet Primolle sen mieluisampia. Eli työstämme nyt myös tuota tummien, maxikokoisten pystykorvien pelkoa. :/
Meilläkin herkästi rähistään vastaantuleville koirille erityisesti isoille koirille. Meillä tätä aiheuttaa koirani epävarmuus, ei koskaan osaa rentoutua leikeissä täydellisesti edes tuttujen koirien kanssa. Eikalla ei ollut pentuna pahemmin koirakamuja joiden kanssa olisi voinut kisailla :/ Mutta joo nykyään ohitukset sujuvat ihan hyvin. Aluksi meilläkin oli käytössä joka lenkillä makupalat (ja on edelleen), aluksi nakkia oli tyrkyllä ihan nenukin edessä, sitten siirryttiin tokomaiseen seuraamiseen eli katse seuraa minussa ohitusta tehtäessä. Joskus on jääty istumaan ja namia satelee koko ajan kunnes ohitustilanne on ohitse. Tokokurssilla käyminen on tehnyt myös ihmeitä, siellä on paljon rohkeampi, tietää että siellä muut koirat käyttäytyvät pääsääntöisesti hyvin. Sieltä on pelkästään hyviä kokemuksia, kukaan koira ei ole koskaan Eikalle siellä rähissyt. Oli aika upeaa kun paikallaan makuussa Eikka oli ihanan rauhallinen vaikka muut koirat säätivät ympärillä. Mutta, mutta lenkillä nämä opit ajoittain edelleen unohtuvat, jotenkin heti Eikan kroppa jännittyy kun tulee joku tuntematon koira vastaan. Jos en heti saa Eikkaan kontaktia, teemme ympyrää ja palkkaa satelee kun katsoo minuun, välillä edelleen makupalaa pidettävä nenukin edessä. Suosittelen katsekontaktin harjoittelua ja makupalat mukaan lenkille. Se on sitten upea hetki kun ohituksen alkavat onnistumaan useammin ja varsinkin silloin kun ohitettava rähisee ja oma koira on rauhallisuuden perikuva :) Tsemit jatkoon!
VastaaPoistaOnpa kurjaa että näin monella on samansuuntaisia ongelmia. Missä te kaikki olette kun meitä tulee vastaan vain täydellisesti ohittavia koiria ja aina saa itse hävetä :)
VastaaPoistaSuuri kiitos kaikille neuvoista ja linkeistä! Merkitsen kaikki talteen ja palaan asiaan kun olen saanut kehitettyä meille mahdollisesti parhaiten toimivan strategian :)