Menomaanantai

Lököisistä kuvista huolimatta tänään oli koirille väsyttävä päivä. Koirat olivat keskenään 5,5h, kun oli kerrankin peräti kaksi tapahtumaa yliopistolla. Kotiin tultuani täällä odottikin jälleen kaksi räjähtävää energiaa pursuavaa koiraa. Onneksi tänään oli sovittuna tapaaminen pikkuisen Veetin ja sheltti Repen kanssa. Päätin ottaa Fionankin mukaan, että saisin kummankin energiat kulutettua samalla. Vakioleikkikenttämme oli muutettu kevään tultua parkkipaikaksi, joten päätimme mennä läheiseen koirapuistoon.

Koirapuistossa tuli Lokille hienoa sosialistamista, kun paikalla oli musta tosi kiltti suomenlapinkoira. Pienempiä koiria oli paikalla lisäksi muutama ja Loki tosi hienosti löysi samanhenkiset leikkikaverit. Repe taisi silti olla pojan suosikki. Suurimman joukon ollessa koossa Fionakin tepasteli rohkeasti muiden mukana, mutta pian väsähti/kyllästyi ja pääsikin oleilemaan syliin osaksi ajasta. Fiona ei osaa leikkiä jos paikalla on monia koiria, sen sijaan kahdestaan sopivan koiran kanssa se kyllä leikkii.

Sitten, kuten niin usein koirapuistossa, tuli paikalle kiusanhenki jonka takia pitikin lähteä. Syyttävä sormi osoittaa omistajaa, joka ei komentanut isoa koiraansa joka pomppi minua vasten kun minulla oli Loki toisessa ja Fiona toisessa kainalossa.. Seisoi vieressä vaan. Ei koira vihainen ollut, mutta liian innokas. Fiona ärähteli sille ja Loki kiljui kuin paraskin draamakuningatar mutta se vain innosti koiraa. Eikä isäntä tehnyt mitään. Meillä oli kaikki pikkukoirat sylissä, kun ei sitä vierasta koiraa viitsinyt paljon alkaa komentamaan ja isäntää ei selvästikään semmoinen kiinnostanut. Sitten paikalle tuli omistajan tuttu jolla oli labradori, joka oli ihan samanlainen rynnijä. Itse olen sitä mieltä, että se joka kiusaa niin myös lähtee, mutta oltiin oltu siellä jo niin kauan että päätettiin poistua. Nämä olivat selvästi jotain sen koirapuiston vakkareita, leikkikentän kunkkuja jotka käyttäytyvät kuin omistaisivat puiston. Ei väliä miten oma koira käyttäytyy ja ollaan sitä mieltä, että koiran ei anneta kunnolla sosialistua kun nostetaan se pois ettei toinen koira juokse sen päälle.

Koomiseksi tilanne meni siinä vaiheessa kun me olimme jo ehtineet oven ulkopuolelle ja puistoon saapui nainen bordercollien kanssa. Nainen kysyi ovatko koirat vihaisia ja samaan hengenvetoon totesi, että ei haittaa vaikka olisivatkin. Hänen koiransa kuulemma sietäisi saada vähän päällensä. Sinne ne kolme koiraa jäivät sitten ärisemään keskenään kun me poistuimme, kaikki niin ihmeissämme ettei saatu sanaa suustamme. Että semmoista peliä Pirkkalan koirapuistossa. Hyvä mieli kuitenkin jäi, kun Loki pääsi niin paljon peuhaamaan. Ensi kerraksi sovittiin paikaksi koirapuisto, jossa on isojen ja pienten puolet erikseen.

Sillä aikaa postilaatikkoon oli tupsahtanut kiva kirje: 

Uutta on Lokin katu-uskottava nimiriipus :). Nyt on kummallakin tyyliin sopivat lätkät. Fionalle tuota vasemmanpuoleista pari vuotta sitten tilatessani päätin jo, että mahdollinen uros saa tuon hienon luumerkin. Lokille pitäisi ostaa uusi panta, kuten kuvasta näkyy niin Fionan panta on paljon tukevampi vaikka koira on puolet pienempi. En vaan millään viitsisi ostaa väliaikapantaa joten käytän tätä niin kauan kuin kaulanympärystä riittää ja sen jälkeen Loki saa tuon Fionan pinkin pannan väliaikapannakseen :P

Heti kotiin päästyä kaverit kävivät nukkumaan ja lepäävät hauvat ovatkin tämän postauksen kuvina.