Berliininmunkki on vain lihapiirakka valepuvussa

Jooh, otsikko ei liity mihinkään niin mitenkään, törmäsin vain tuollaiseen sanontaan facebookissa ja oli niin hauska etten saanut sitä mielestä ennen kuin käytän sitä jossain :D

Löysin tällaisen kuvan pikku-Fionasta. Tuitui kun se oli PIENI tullessaan. Nyt se on niiiiin suuri ja iso tyttö hurjalla 3,5kg painollaan.

Eilen ja tänään on ollut aivan upeat ilmat aamulla, joten ollaankin tehty päivän pisin lenkki heti aamusta jo ennen kymmentä. Kumma aamurytmi minulle tämmöinen, että herää jo kahdeksalta täysin pirteänä. Eilen käytiin lähiprisman pihalla pyörimässä ja ihmettelemässä mummoja rollaattoreineen ja vetokärryineen. Automaattiovetkin nähtiin ja ne vasta olivatkin jännät aluksi. Nopeasti poika kuitenkin tottui ja olisi halunnut mennä kaupan syövereitä tutkimaan. Viereisiä roskalavoja tyhjennettiin myös sopivasti ja niistä lähti järkyttävä meteli, kun lasinkeräyslavallista kaadettiin isolla rekalla toiselle lavalle. Me tietysti ihasteltiin suurta tapahtumaa aitiopaikalta.

Eilinen lenkki tosin meinasi tyssätä heti alkumetreille, kun pyöräilijä sujahti ohitse. Otin Lokin hienosti kontaktiin ja kanan palat kädessä vahdin, että antaisi pyörän mennä ohi. Upeasti Loki olikin, mutta mitä tekee Fiona! Syöksähtää suoraan pyörän pyöriin! Onneksi Fionamaiseen nössöön tapaansa takaapäin, eli ei sentään jäänyt alle. Pyöräilijä ei tainnut huomatakaan. Vaan minäpä huomasin ja muutamat kirosanat pääsi ilmaan, että huomasipa Fiona ainakin mitä mieltä olin sen tempauksesta. Tiedä sitten ymmärsikö oikeasti mitä se emäntä raivoaa. Oma vikahan se tietysti oli, kun en tajunnut ottaa Fionaakin kontaktiin. Loppulenkillä pidinkin sitten siitäkin huolen kun kuka tahansa meni ohi. Harmitti kun ei ollut edes kännykkäkameraa mukana kun ilma oli niin nätti ja ihmeteltiin pitemmän aikaa siellä prismalla.

Eilen käytiin tosiaan Tytin luona valokuvaamassa, mittaamassa Lokin säkä ja tietysti painimassa Janan kanssa. Alla pari kuvaa sieltä.

Hila ei osallistunut painiin.

Tänä aamuna olin fiksumpi ja otin kännykän mukaan. Muutamia kuvia rapsin kun oli niin nätti ilma (ja tietysti nätit koirat :). Tänään käveltiin Härmälän koirapuistoon. Matka sinne oli aika jännittävä, kun tosi paljon tuli autoja vastaan. Tuonne suuntaan ei olekaan ennen menty, joten Lokille tuli paljon uusia hajuja. Matkan varrella on kaksi siltaa, joiden alla kaikuu komeasti kun huhuilee. Fiona jostain syystä sekoaa täysin kun huhuilen ja ääni kaikuu. Saa hirveät hepulit ja sinkoilee päin jalkojani :). Loki ei aivan ymmärtänyt tämän huvin päälle, mutta ei ainakaan pelännyt yhtään kun Fiona oli niin innoissaan.

Koirapuistossa ei ollut ketään (kuka hullu nyt noin aikaisin koirapuistoon menisi). Valitettavasti eipä nämä kaksin näköjään juurikaan leiki ja peuhaa, ihmettelevät vaan ja seisoskelevat. Varmaan kun Fiona jää jo niin alle niin ei sitä paljon kiinnosta lähteä leikkiin kun häviää sata nolla. Loki hieman spurttaili, metsästi kakkoja ("jätä"-käsky on ollut treenauksen alla ihan joka lenkki ja Loki totteleekin jo yllättävän hyvin) ja sitten ihmetteli ohi meneviä. Puolitoista tuntia siinä vierähti ja kotiin tultua jäikin koirat mielellään nukkumaan kun lähdin luennoille. Tässä vielä jotain kuvia aamuiselta.

Aloitettiin pari päivää sitten treenaamaan tokojuttuja, niitä ei ollakaan juuri yhtään harjoiteltu. Sivulletuloa on otettu jonkun verran aiemminkin ja eilen aloitin luoksetuloa eli sitä, että koira tulisi eteen istumaan. Nyt harjoitellaan vasta lähelle tulemista, ei mitään sen kummempaa. Näistä tokojutuista en oikein tiedä harjoittelenko oikein, vaikka "Tie tottelevaisuusvalioksi" löytyykin kirjahyllystä. Tuntuu ettei Fionan kanssakaan olla edistytty mihinkään vaikka pitkän aikaa treenattu epäsäännöllisesti. Kai olen vaan liian kärsimätön :)