Maanantain kuvia

Ehkä hieman liian usein nykyään päivitän, mutta tämä on kätevä tapa pistää itselle muistiin parhaimpia kuvia tulevaisuutta varten. Pahoittelut jos spämmään blogilistojanne!

Lisäsin omaksi sivukseen kalenterin, mihin keräsin mahdollisia sopivilla paikkakunnilla olevia näyttelyitä. Jos hampaat vaihtuvat ok ja kaikki on niiltä osin kunnossa, on tie näytelmiin auki. Meneillään on jännät paikat.

Tänään käytiin aamusella lähimetsäpläntillä, missä koirat juoksi hetken vapaana. Tampereen kaupungin maanantain klo 12.00 yleinen hälytysharjoitusääni kuului sopivasti ja Loki ihmetteli. Lisäksi tuuli tosi kovaa ja puut pitivät päällämme kummaa natinaa. Se kummastutti kumpaakin hauvaa. Loki pelkäsi ääntä alussa sen verran, että meinasi syliin kiivetä. Lenkki loppuikin pian tämän jälkeen suunniteltua lyhyempään, kun Loki löysi ihanan kakkakasan ja kadotti korvansa täysin. Seurasi puolisen minuuttia huonoa käyttäytymistä puolin ja toisin ja siinä vaiheessa itselläni keitti ja kun sain koiran kiinni niin kotiin mentiinkin normaalia rivakammin. Jos olisin sarjakuvahahmo, pääni yläpuolella olisi keikkunut savupilvi. Kotiin päästyä heitin loput namipussin sisällöstä makkarin lattialle, että pääsin hetkeksi jäähdyttelemään ilman koiria. Ottaisin mielelläni vastaan lisää kärsivällisyyttä. Toivottavasti tuo ärräpäinen luoksetulohässäkkä ei vaikuttanut Lokin niin upeasti tähän asti tottelemaan luoksetulokäskyyn.

Tässä joitain kuvatuksia reissulta ennen kotiin lähtemistä.

Sitten oli tiedossa pari tehokasta luennolla nukkumistuntia, minkä jälkeen kotiin tultuani lähdettiinkin melkein heti Repe shelttiä katsomaan kymmenen minuutin ajomatkan päähän. Paikka oli Multsun kenttä, missä talvella väki juoksuttaa koiria. Minulla oli mukana sekä Fiona että Loki. Siinä lasten leikkiessä tuli paikalle vuorotellen kolme koiraa omistajineen, yksi kävi ihan selvästi vain kakattamassa (isoa) koiraansa tuolla kentällä. Siinä on kiva lasten sitten pelata kun lumet sulaa ja alta paljastuu hevosen kokoisen koiran talven ulosteet. En ymmärrä, miten hän kehtasi jättää läjät keräämättä vaikka oltiin porukalla ihan vieressä (ja minä taisin jotain sanoakin, etten voi päästää Lokia vapaaksi kun se suuntaa suoraan kakkaläjälle). Mutta mikäs siinä.

Repe ja Loki ovat nähneet aiemminkin, ovat suurin piirtein saman ikäisiä. Repe taisi olla pari viikkoa nuorempi. Repe on melkoinen pomppija ja Lokia melkein puolet kevyempi. Lokia hieman ärsytti, kun Repe meni niin lujaa. Repe on kyllä toistaiseksi yksi Lokin parhaista leikkikavereista. Fionakin innostui hieman leikkimään, mutta valitettavasti muut paikalle tulleet koirat keskeyttivät parhaat painit.

Chaaarge!

Huomatkaa Fiona, joka bongasi maahan pudonneen kokonaisen kanakierretikun..

Harmi kun on näin pimeä kuva.

"Mitä me tuijotetaan?"

Vieraileva tähti Repen kaima Repe the norwich.

"Mikä siellä kutittaa, voiks mää auttaa?"