Meillä asustaa nykyään päivittäin lattian rajasta löytyvä Lokin alterego kölli kölliäinen.
Kölliäisen tunnistaa siitä, että se lojuu edessäsi lattialla tai on juuri köllähtämässä köllimään, kun kuljet ohi. Tätä saattaa tapahtua myös esimerkiksi hississä. Keittiön lattia on myös yleinen paikka, erityisesti aamuisin. Se tuppaa myös usein vaihtamaan köllimispaikkaa ihan jalkojesi juureen tai niiden päälle, erityisesti jos yrität ottaa siitä valokuvia. Siirtyminen harvoin auttaa, kölli seuraa nimittäin perässä. Kölli on usein uninen ja urahtelee ja tuhisee samalla kun pyörii kölliessään. Tunnusmerkkeihin kuuluu myös häntä mikä alkaa vipattaa kun kölliäinen huomaa, että olet kumartumassa sen päälle rapsuttamaan sitä mahasta. Siitä kölliäinen tykkää. Välillä sen häntä tosin vipattaa ihan pelkästä vipattamisen ilosta.
Köllillä on usein korvassaan kiinni karvamatto, mikä pitää huolen ettei korviin pääse kerääntymään likaa.
Korvatkin sillä on usein nurinkurin.
Lokilla on myös toinen alterego nimeltään valikoiva *askansyöjä. Mutta siitä tuskin saisi yhtä söpöjä kuvia.
Ehkä hieman liian usein nykyään päivitän, mutta tämä on kätevä tapa pistää itselle muistiin parhaimpia kuvia tulevaisuutta varten. Pahoittelut jos spämmään blogilistojanne!
Lisäsin omaksi sivukseen kalenterin, mihin keräsin mahdollisia sopivilla paikkakunnilla olevia näyttelyitä. Jos hampaat vaihtuvat ok ja kaikki on niiltä osin kunnossa, on tie näytelmiin auki. Meneillään on jännät paikat.
Tänään käytiin aamusella lähimetsäpläntillä, missä koirat juoksi hetken vapaana. Tampereen kaupungin maanantain klo 12.00 yleinen hälytysharjoitusääni kuului sopivasti ja Loki ihmetteli. Lisäksi tuuli tosi kovaa ja puut pitivät päällämme kummaa natinaa. Se kummastutti kumpaakin hauvaa. Loki pelkäsi ääntä alussa sen verran, että meinasi syliin kiivetä. Lenkki loppuikin pian tämän jälkeen suunniteltua lyhyempään, kun Loki löysi ihanan kakkakasan ja kadotti korvansa täysin. Seurasi puolisen minuuttia huonoa käyttäytymistä puolin ja toisin ja siinä vaiheessa itselläni keitti ja kun sain koiran kiinni niin kotiin mentiinkin normaalia rivakammin. Jos olisin sarjakuvahahmo, pääni yläpuolella olisi keikkunut savupilvi. Kotiin päästyä heitin loput namipussin sisällöstä makkarin lattialle, että pääsin hetkeksi jäähdyttelemään ilman koiria. Ottaisin mielelläni vastaan lisää kärsivällisyyttä. Toivottavasti tuo ärräpäinen luoksetulohässäkkä ei vaikuttanut Lokin niin upeasti tähän asti tottelemaan luoksetulokäskyyn.
Tässä joitain kuvatuksia reissulta ennen kotiin lähtemistä.
Sitten oli tiedossa pari tehokasta luennolla nukkumistuntia, minkä jälkeen kotiin tultuani lähdettiinkin melkein heti Repe shelttiä katsomaan kymmenen minuutin ajomatkan päähän. Paikka oli Multsun kenttä, missä talvella väki juoksuttaa koiria. Minulla oli mukana sekä Fiona että Loki. Siinä lasten leikkiessä tuli paikalle vuorotellen kolme koiraa omistajineen, yksi kävi ihan selvästi vain kakattamassa (isoa) koiraansa tuolla kentällä. Siinä on kiva lasten sitten pelata kun lumet sulaa ja alta paljastuu hevosen kokoisen koiran talven ulosteet. En ymmärrä, miten hän kehtasi jättää läjät keräämättä vaikka oltiin porukalla ihan vieressä (ja minä taisin jotain sanoakin, etten voi päästää Lokia vapaaksi kun se suuntaa suoraan kakkaläjälle). Mutta mikäs siinä.
Repe ja Loki ovat nähneet aiemminkin, ovat suurin piirtein saman ikäisiä. Repe taisi olla pari viikkoa nuorempi. Repe on melkoinen pomppija ja Lokia melkein puolet kevyempi. Lokia hieman ärsytti, kun Repe meni niin lujaa. Repe on kyllä toistaiseksi yksi Lokin parhaista leikkikavereista. Fionakin innostui hieman leikkimään, mutta valitettavasti muut paikalle tulleet koirat keskeyttivät parhaat painit.
Chaaarge!
Huomatkaa Fiona, joka bongasi maahan pudonneen kokonaisen kanakierretikun..
Fiona oli päässyt äitinsä Fiinan kanssa Havannalaiset ry:n lehteen tällä kuvalla:
Kasvattaja oli lähettänyt kuvan ja oli kyllä kiva yllätys huomata pienen pieni Fiona edustamassa :)
Tänään oli Kooikerhondje ry:n vuosikokous. Olin ensimmäistä kertaa paikalla tuommoisessa tapahtumassa ja oli kiva saada kasvoja monille nimille. Muutenkin oli tosi mielenkiintoinen kokous ja aion kyllä jatkossakin mennä paikalle, jos vain on sopivan ajomatkan päässä. Kokouksessa jaettiin lappusia pentukokoontumisesta 14.5 Lahdessa, minkä merkkasin jo kalenteriin. Jos ei mitään kummempaa tule tuolle päivälle niin olisi kiva päästä paikalle.
Kokouksen jälkeen käytiin pienellä porukalla läheisessä metsässä poukkoilemassa. Mukana oli Lokin lisäksi Jana, Primo, Huugo, Peter ja Olli omistajineen. Pojista osa oli vuorotellen hihnassa, kun eivät kaikki tulleet toimeen keskenään. Loki yritti pysyä joukon meiningissä mukana ja touhuili välillä omiaan. Oli kiva nähdä Lokin vielä tulevan toimeen niin hyvin urostenkin kanssa. Haikeana nautin näistä hetkistä kun tiedän, että jossain vaiheessa hyvin todennäköisesti tilanteeseen tulee muutos. On se niin sääli kun kaikki eivät vain voi olla kavereita keskenään. Loki sai hyvää käsittelyharjoitusta ja olikin rohkea oma itsensä. Paljon en kameran kanssa heilunut, mutta tässä pari kuvaa.
Jotenkin ei omasta koirasta tule koskaan otettua kuvia silloin kun on muitakin kuvattavia paikalla, joten parit kuvat tallensin Tytin galleriasta Loksuttimesta. Kiitos kiitos!
Puspus! Peterin perään Loki itki vielä autollakin :)
Lokin hammaskatsaus kertoo, että viikonlopun aikana siltä tippui alhaalta edestä kolme hammasta. Ylhäältä on vaihtunut kaksi ja uudet on jo kovasti tulossa tilalle. Ainakin kaksi alhaalta ja yksi ylhäältä lisäksi heiluu siihen malliin että kohta irtoavat. On se kyllä hassun näköinen kun ikenet loistaa.
Tänään käytiin porukoiden kanssa Perkkaan koirapuistossa, jolla kokoa on huomattavasti enemmän kuin muissa käymissäni puistoissa. Paikalla oli vain yksi koira, 9-vuotias rhode Leo joka oli leppoisa jättiläinen. Ensin minua hieman hirvitti päästää koiria vapaaksi, mutta eipä se välittänyt mitään vaikka Lokikin juoksi ympyrää sen ympärillä ja haukkui jättiä leikkimään. Kumpikin koirista kävi haistelemassa rhoden häntää ja tassuja mutta sen lähemmäs eivät uskaltautuneet. Hyvää kokemusta kummallekin noin kiltti iso koira.
Kaverusten kokoeroa.
Possujunassa eteenpäin.
Muistakaa aina liikenteessä turvaväli.
Käytiin myös porukalla parikin kertaa sosialistamisreissulla Sellossa vastassa junalla tulevia perheenjäseniä. Loki käveli lyhyellä hihnalla hienosti vieressä. Välillä jänskätti kohti juoksevat lapset ja koliseva kärry mutta pääsääntöisesti se meni tosi hyvin kanan voimalla. Loput kuvat viikonlopulta lisäsin tänne minkä edelliseen viestiin jo linkitin.
Tänään tultiin kotiin ja huomisen kooikerkokouksen jälkeen otetaan varmaan pari päivää ihan vaan rennosti kotosalla, että saavat haukut palautua viikonlopusta.
Eilen saavuttiin porukoille lepuskiin ja voi sitä Fionan iloa, kun tajusi mihin oltiin menossa. Ja toisin kuin viime kerroilla kun ollaan täällä käyty, vanhempani olivat kotona! Lokillakaan ei mennyt kuin nanosekunti kun oli ihan kuin kotonaan, varmaan Fionan suhtautuminen auttoi.
Automatka tänne meni tosi hienosti, Loki oli takana häkissä ja Fiona pelkääjän penkillä valjaissa. Ensimmäistä kertaa Fiona oli pitemmän matkan valjaissa ja nukkui suurimman osan matkasta. Hyvä, että alkaa tottua valjaissa matkustamiseen. Kun Loki kasvaa täyteen mittaansa niin osat vaihtuvat, eli Fiona pääsee takaisin häkkiin ja Lokille ostetaan autovaljaat.
Parit pissat on tullut Lokilta lattialle, yhdet tietysti sille ainoalle valkoiselle matolle mitä ei oltu suojattu (älkää kertoko äitille). Yöllä ei tullut mitään sisälle, tosin käytin koirat ulkona joskus yhden aikaan. Edellinen kerta oli kymmeneltä ja nukkumaan mentiin puoliltaöin ja siitä tunnin ajan sängyssä sitten mietin että olisiko pitänyt vielä käyttää vai ei. Yhdeltä sitten päätin lakata pohtimasta ja käytin kummankin ja kumpikin sopivasti kakkasi, ei ollut turha reissu siis.
Tänään äiti ja sisko menivät töihin ja isäkin katosi bänditreeneihin, joten lähdettiin haukkujen kanssa läheiseen koirapuistoon. Ihanan lähellä tuo puisto, siihen ei kävele kuin varmaan 5 minuuttia. Eilen käytiin siellä myös ja paikalla oli suomenpystykorva, joka ei millään suostunut lähtemään Lokin kanssa leikkiin vaan haukkui vaan Fionaa. Fiona ajoi sitä jatkuvasti kauemmas sillä se pelkäsi pientä Fionaa. Meillä omistajilla oli hauskaa, mutta en toisaalta tykkäisi, että Fiona saa pönkitystä egolleen ja tuolle pois ajamiselle, se kun tekee sitä käytännössä jokaiselle uudelle koiralle. Sitten aina kun kohdalle sattuu terhakampi tapaus niin sieltähän tulee takaisin samalla mitalla (syy jonka takia en annakaan Fionan joutua lähikontaktiin esimerkiksi tuntemattomien terrierien kanssa).
Tänään ei saatu seuraa, mutta pallo oli mukana ja sitä ja keppiä sitten heittelin Lokille.
Lähtökuopissa
Vaad?
Puisto on ihan kivan kokoinen...
...vaikkakin näillä ilmoilla tuulinen.
Tuolla penkillä harjoiteltiin "puomilla" kävelyä ja kontakteja, mitä nyt Fiona vähän häiritsi kun juoksi mukana kanan palojen perässä. Hienosti Loki pysähtyi aina takajalat tuohon päädylle kun jujun tajusi. Jos joku ihmettelee miksi Fionasta ei ole juurikaan kuvia, niin syy on tietysti se, että on kovin tylsä ottaa kuvia koirasta joka kyykistelee jalkojeni juuressa ja ihmettelee miksi ei jo lähdetä takaisin. Tuuli vähän liikaa Fionalle. Loput kuvat on täällä.
Kotiin tultua onkin ollut väsynyttä sakkia. Lähdetään kotiin Tampereelle lauantaina, että ollaan sitten sunnuntaina siellä jo valmiiksi jotta voin jättää koirat normaalisti kotiin kun menen Kooikerhondje ry:n vuosikokoukseen. Kokouksen jälkeen päästäänkin ilmeisesti juoksuttamaan koiria johonkin, kivaa. Toivottavasti on nätti ilma.
Niinhän sitä sanotaan, if you can't be a good example, then you just have to be a horrible warning. Se oli aika sopiva motto omalle toiminnalleni maanantain agilitytreeneissä. Kylläpä taas huomasi miten itse olen ihan pihalla tästä touhusta. En yhtään muista miten hyvin meillä Fionan kanssa meni, osasinko sillonkaan sen paremmin. Onneksi on paljon aikaa oppia ja sehän se kaikista antoisinta harrastamista on :)
Mentiin taas hyppyä ja ensimmäistä kertaa mutkaputkea. Hypyt menivät hyvin, mutta putki oli selvästi uusi asia kun oli mutkalla. Tässä meidän onnistuneita harjoituksia. Loki lähes 4kk ja kolmas agilitykerta. Kiitos Johannalle videon ja kuvan ottamisista!
Meitä oli paikalla vain kaksi koiraa ohjaajan koiran lisäksi, joten ehdittiin tekemään aika paljon. Loki ei kyllä enempää olisi varmaan enää jaksanut, viimeisellä meidän vuorollamme se oli selvästi jo vähän väsy. Loki meni putkesta tosi mielellään ja ongelma olikin, ettei se ymmärtänyt yhtään mitä minä yritin sille kertoa. Nyt kun ei enää saanut namia jokaisesta putkesta sujahtamisesta vaan tarkoitus oli, että minä ohjaisin sen putkeen. Lisäksi kun ohjaaminen on sen näköistä kuin tuossa videolla (verratkaa vaikka loppuun kun Tytti ohjaa Lokin putkeen) niin en yhtään ihmettele jos yhteys ei oikein pelaa. Kerran taisin jopa työntää Lokin vahingossa putkeen :O
Mutta pääasia, että koira nautti ja oli selvästi innoissaan siitä mitä teki. Se jopa odotellessa häkissä piti mekkalaa, että pitäisi jo radalle päästä. Häiriönä meillä oli Tytin Hila, joka ei ollut häkissä. Lisähäiriötä toi treenikaverin vesikoira, joka osoitti houdinimaisia taitojaan ja luikahti useamman kerran häkistään yhden harjoituksen aikana :D. Loki ei kiinnittänyt mitään huomiota kumpaankaan koiraan, vaikka vesikoira juoksi Lokin ympärillä. Hyvää harjoitusta ja hieno oli poika!
Pakko kyllä sanoa, että on tosi hyvä, että ohjaaja on joku tutumpi kuin vain agilityssä tavattava ohjaaja. Tuttu ohjaaja sanoo suoraan mikä mättää vaikka sitä mättöä olisikin astetta enemmän :). Tuntemattomampi ohjaaja saattaisi ystävällisyyttään hienostella asioita. Haluan oppia huonoista tavoista mahdollisimman nopeasti pois, koska en halua pilata koiraa, jolla vaikuttaisi olevan kiinnostusta lajia kohtaan.
Agilitytunnin jälkeen on aina innostusta treenata kotonakin näitä asioita. Tein patjasta putken ja sen perään pistin namialustan. Loki sujahteli innoissaan putken korvikkeesta ja vähän harjoiteltiin paikallaoloakin. Lisäksi harjoiteltiin taas kontakteja, joista huomasin, että Loki on ottanut tavaksi peruuttaa kontaktille. Tämähän tietysti ei ole kovin hyvä agilityradalla, juosta kontaktin ohi ja peruuttaa sille takaisin. Nyt keskityttiin siis menemään kontaktille toiselta puolelta tai sivulta.
Ehkä minusta vielä joskus monien treenien jälkeen jonkun näköinen ohjaaja saadaan :)
Tänään lähdetään ensimmäistä kertaa Lokin kanssa (ja Fiona tietysti mukana) Espooseen porukoilleni. Takaisin tullaan varmaan lauantaina.
Tänään Loki alias Harmulainen tuli niin vanhaksi, että ikä aletaan ilmoittaa kuukausina eikä viikkoina. Tasan tänään se täytti 4 kuukautta.
Strategiset mitat: Säkä: 33cm Paino: 6,5kg
Kuvat ottanut Tytti Käyhkö
Lokilla ei kyllä ainakaan häntä liian ylhäällä liehu :). Osaako joku sanoa miten kooikerhondjella kuuluisi oikeaoppisessa (näyttely)seisomisessa olla häntä? Tai onko sillä väliä onko se alhaalla kuin Lokilla näissä kuvissa vai pitäisikö sen olla pystymmässä?
Lisäksi vielä Ollin, Janan ja Lokin yhteiskuva tältä päivältä.
