Sorruin...

Ei ehtinyt viikkoakaan vaavi olla kotona, kun otin sen kaikkia päätöksiäni vastaan sänkyyn nukkumaan.. Tokikin vasta aamusella, kun oli viideltä käyty ensin pihalla. Voi että kun oli toinen suloinen, kun käpertyi ihan kaulaani kiinni. Fiona ei tuumannut asiasta mitään, liekö edes heräsi tuossa välissä. Loki kyllä sitten käännähti niin, että napa oli pystyssä, mutta silti visusti kaulani ja naamani lähellä. Tuitui <3. Ehkä voisi jatkossakin ottaa pienen ihan vähäksi aikaa vaan siinä torkkuessa viekkuun.

Pari päivää sitten oli käännekohta Fionan ja Lokin suhteessa, kun nukkuivat vierekkäin sohvalla. Todistusaineistoa:

Fiona oli ensin tuossa ja Loki kaivautui jäljelle jääneeseen tilaan, ainakin niin hyvin kuin pystyi. Eilen menivät vielä pidemmälle, nimittäin Loki makasi jo nukkumassa kun Fiona käpertyi sen viereen, niin että pikkuisten nassut koskivat toisiaan ja lopulta kaikki kahdeksan tassua olivat kohti taivasta. Tästä en valitettavasti saanut kuvaa, kun Loki oli niin kiinni minussa, että olisi herännyt jos olisin alkanut kameraa kaivaa. Hellyyttävän unituokion jälkeen Fiona vielä pesi pikaisesti pikkuveljen korvan <3

Varsinainen cute overload yhdelle illalle :)