Proosallisesta otsikosta huolimatta tämä päivä on ollut käytännössä yhtä tragediaa. Ja jälleen kerran tuntuu niin väsyneeltä tähän kaikkeen. Nyt voi vetää raksin viimeiseenkin ruutuun vakavien oireiden listasta, mitä Fionalla on ollut. Tänään se on nimittäin aamusta asti kakannut verta.
Myisin vaikka pääni jos voisin perua perjantaisen käynnin Sellon Faunattaressa. Siellä oli joku nainen shelttinsä kanssa jakamassa ilmaisnäytteitä jostain uudesta "luonnonmukaisesta" nappulasta ja kaikki kävi niin nopeasti etten ehtinyt tajuta mitä tapahtui. Nainen antoi minulle käteen pussin ja ennen kuin ehdin huomata mitä tapahtuu oli Fiona saanut yhden maistiaisen. En ole varma löysikö se yhden lattialta vai antoiko nainen sille nappulan itse mutta alas se ainakin meni ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Loppu onkin sitten historiaa.
Aivan varma en voi olla johtuiko ongelmat juuri tuosta nappulasta, mutta se nyt tuntuu todennäköisimmältä. Lauantaina illalla se oli aristanut vatsaansa ja murissut kun sitä oli silittänyt. Sunnuntaina viiden aikaan aamulla pyysi sitten päästä ulos ja kakkasi suhteellisen normaalia kakkaa. Kahdeksalta se pyysi uudelleen ulos ja silloin taisi jo olla hieman verta mukana. Sitten sai ruoan ja sen jälkeen on noin kerran tunnissa käynyt ulkona (ja sisällä) ripuloimassa limaa/löysää kakkaa minkä jälkeen on tullut muutama tippa ihan kirkasta verta. Iltaa myöten veri tummeni eikä ollut enää niin juoksevaa, joten haava suoliston loppupäässä on sen perusteella kuitenkin onneksi paranemaan päin. Nyt ihan viimeisimmässä löysän kakan kasassa en nähnyt enää lainkaan verta. Ihan löysää kakkaa se silti oli ja limaa oli hieman joukossa.
Koko päivän Fiona on kuitenkin ollut tosi pirteä, olisi leikkinyt häntä pystyssä varmaan koko ajan. Pidettiin sitä kuitenkin suurimmaksi osaksi levossa eikä lenkitetty kuin pieniä kakkaamiskävelyitä. Onneksi pieni koira ei itse ymmärrä lainkaan millaisia sydämensykähdyksiä on taas aiheuttanut. Päivystäjä eläinsairaalan puhelinneuvonnassa neuvoi tarkkailemaan vointia kotona niin kauan kuin yleisvointi on hyvä eikä koira vaikuta silmin nähden sairaalta.
Nyt en tiedä pitäisikö huomenna soittaa eläinlääkärille vai naturopaatille. Mitä eläinlääkäreillä meille olisi enää tarjottavaa? Lisää tylosinia ja neuvoja antamaan perus ripuliruokaa, riisiä ja kanaa. Voisin soittaa meitä hoitaneelle eläinlääkärille eläinsairaalaan, mutta eivät hekään mitään osaisi neuvoa. Viimeksihän sanoivat jo että heidän seuraava askeleensa olisi uusi tähystys ja maksan koepala. Yhä olen sitä mieltä ettei enää näihin toimenpiteisiin ruveta.
Naturopaatille ajattelin soittaa ja kysyä voiko tämä viestiä puuroruokavalion sopimattomuudesta. Viljojen sopivuudesta tai sopimattomuudesta olen viime aikoina yrittänyt saada selkoa, koska en ole löytänyt yhtään mitään muita todisteita viljojen sopivuudesta koiran ruokavalioon kuin naturopaatin alempana olevan kirjoituksen. Kaikki muut näyttävät olevan sitä mieltä, että viljat ovat vain pahasta ja viljaton ruokavalio on ainoa kunnollinen ruokavalio. Tulee mieleen mikä todennäköisyys on että yksi on oikeassa ja sadat muut väärässä? Esimerkiksi täällä on monia artikkeleita viljoja vastaan.
Pari tuntia sitten saavuttiin Tampereelle kotiin. Pakko myöntää, että hieman hirvittää olla Fionan kanssa kahden. Pelkään sitä hetkeä kun huomaan sen olevan kuoleman kielissä lattialla ja pitää alkaa soittamaan pahimmassa tapauksessa päivystykseen ja ajamaan sinne koira tajuttomana etupenkillä. Tätä välttääkseni olen yhä vahvasti sitä mieltä, että mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään. Automatkalla mielessä pyöri vaikka mitä, mutta nyt olen niin väsynyt että en jaksa alkaa enää niitä kirjoittamaan. Päällimmäisenä tietysti on koko päivän ollut kysymys what is too much? Ehdotuksia?
Päivän hymynhäivähdykset sai aikaan iloinen viesti Fionan kasvattajalta. Fionalla on nyt pikkuvelipuoli ja pikkusiskopuoli. Onnea kennel Nicolen ja tsemppiä pentujen kasvatukseen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti