Laiska ja ahne koira

Kevät tulee ja jännittävät hajut valtaavat koirat, yleensä. En tiedä onko kyse steriloinnin vaikutuksista vai kortisonista, mutta Fionaa ei voisi vähempää kiinnostaa ulkona pyörivät hajut. Ennen se kulki ulkona suhteellisen mielellään ja haisteli jokaisen puskan mikä vastaan tuli.

Toista se on nyt. Nykyään aina jos kuono sattuu löytämään mielenkiintoisen hajun voi olla varma, että hajun lähde on joko joku homehtunut ruoan jämä tai jäniksen papana. Fiona tosin ei ole niin tarkka minkä eläimen papanoita se syö, kunhan maistuvat hyvältä. Onkin sääli aina sen haistellessa innokkaasti käskeä se pois hajun luota. Muuten se vetelee ateriat naamariinsa nopeammin kuin ehtii estämään. Kun Fiona oli viikon peura-perunalla, se olisi syönyt ensimmäistä kertaa koskaan jopa omat kakkansa, tuoreeltaan tietysti. Liekö sitten niiiiiiin hyvää ruokaa, että maistuisi vielä toiseenkin kertaan tai sitten ruoka ei imeytynyt lainkaan.

"Onneksi" epämääräisten asioiden syömistä ei kovin usein pääse tapahtumaan, sillä Fionaa ei kiinnosta myöskään lenkit pätkääkään. Se käy ulkona asioillaan ja sen jälkeen tuijottaa käskevästi, että pitäisi päästä sisälle. Sen olen myös huomannut, että se kävelee mieluummin asfaltilla kuin hiekalla, mistä lie sekin johtuu. Ainoat asiat mitkä saavat siihen ulkona vauhtia ovat ruoka, toinen ihminen (mielellään tuttu) ja koirat. Myös yritys nostaa Fiona syliin toimii usein. Tästä päättelen, että siihen ei kuitenkaan satu käveleminen mihinkään, koska se ei halua syliin vaan mieluummin kävelee. Samoin se tekee usein tullessa portaisiin. Tuijottaa ensin (en ymmärrä yhtään mitä se yrittää kertoa) ja jos yritän nostaa syliin niin sitten lähtee menemään portaita. Joko se odottaa lupaa (minkä on kyllä monesti saanut, ei auta) tai ei haluaisi mennä.

Fionan oma purkkiruoka, mikä on ainut mitä se tällä hetkellä saa missään muodossa, on tätä nykyä maailman paras asia. Sen houkutus ylitti jopa ovikellolle ja sisääntulijalle räksyttämisen ja varmasti ylittäisi vastaantuleville koirille murisemisenkin.

Toivon, että liikkumisen tylsyys johtuu kortisonista ja palaa kuurin loputtua (mikä muuten on kestänyt jo IKUISUUDEN). Jos ei palaa, niin sitten kuvataan koira eläinlääkärissä. Jos koira on ok, niin sitten ei kyllä ollut sterilointi tämän arvoista. Mieluummin jokaisen puskan haisteleva innoissaan ulkoileva koira kuin tämmöinen vetelys joka ei jaksaisi ulos lähteä ollenkaan. Sisällä se kyllä tuo lelua päivittäin ja leikkisi pitemmänkin aikaa, että luulisi että sillä energiaa riittäisi ainakin vähän. Yksi vaihtoehto olisi käydä naapurin Lunan kanssa leikkimässä, mutta en ole toistaiseksi uskaltanut, kun Fiona on vaikuttanut niin väsyneeltä ja apaattiselta eikä ulkona nopeasti kohdatessa osoita mitään kiinnostumisen merkkejä leikkimiseen.

Harmittaa lueskella palstoilta ilmoituksia koiratreffeistä ja yhdessä ulkoiluista, kun ei itse voi mennä mukaan koiran kanssa. Sterilaatiota (tai no oikeastaan tätä sairautta) edeltävä Fiona olisi kyllä mennyt tosi mielellään. Nyt Fiona tuskin liikuttaisi eväänsä edes agilityradalla.

Eilen käytiin nätin kevätpäivän kunniaksi talon takana penkillä istuskelemassa ja otin muutamia kuvia. Ensimmäisessä näyttää kyllä niin surulliselta että huhhuh.