Hulluuden rajamailla

Pakko tulla kirjoittelemaan niin kauan kun vielä pystyn. Olen selvästi tulossa hulluksi. Olen oikeasti jo miettinyt milloin tämä menee itselläni yli ja tulen hulluksi, ilmeisesti ei ole enää kaukana.

Tänään heräsin seitsemän aikaan hirveään p****n hajuun ja nukuin peitto korvilla paeten hajua herätykseen asti. Voivottelin siinä taas itsekseni, että joko tänään pitäisi soittaa eläinlääkärille ja antaa tämän huolehtimisen vihdoin loppua. Tuntia myöhemmin kellon soidessakin haistoin vielä selvästi ripulikakat. Sitten hetken päästä nousin ylös ja etsin kakkaa lattialta - ei mitään. Ei yhtään missään edes jälkiä öisestä ripuloinnista. Etsin jopa pöydän ja sängyn aluset, kengät ja muut Fionan ei-suosimat kakkapaikat, mutta en löytänyt yhtään mitään. Sanomalehdet kävin tarkkaan läpi ettei ole syötyjen kakkojen jälkiä. Noup. En keksinyt mitään muuta ratkaisua, kuin että joko koira on kakannut ja syönyt niin tarkkaan kakkansa ettei jälkiä ole, tai sitten olen oikeasti tulossa jo hulluksi.

Ensimmäisen vaihtoehdon puolesta ei puhu mikään muu kuin muistikuvani ihan selvästä sen itsensä hajusta aamuyöllä. Toisen vaihtoehdon puolesta taas kertoo se, että nykyään AINA herään siihen kun Fiona lähtee steppailemaan öisin, joten olisin kyllä herännyt jos se olisi käynyt kakalla jossain. Avokki ei haistanut yöllä eikä aamulla mitään. Minäkään en noustuani haistanut enää mitään kummallista. Lisäksi Fiona kakkasi aamukakat normaalisti ja tavara oli kiinteää tikkumaista, mitä se nykyään usein on.

Eipä siinä auttanut muu kuin myöntää kuvitelleeni koko hajun (ja olisin kyllä herännyt jos olisin sattunut noin hirveän leijan itse päästämään :), sitä paitsi se haisi ihan Fionan kakalta). Ei Fionankaan pierut sentään noin pahalta haise, eikä se öisin yleensä piereskele koskaan.

Aamulla annoin varmuudeksi 1/4 sijasta 1/2 tylosinia, mutta ehkä se oli jo hieman liioiteltua erityisesti kun aamukakka oli taas ihan perustavaraa.

Pistetäänpä tähän postaukseen vielä kuva trimmatusta Fionasta. Andiksen uusi vehje pelasi loistavasti, voi kun trimmaaja vaan olisi ollut hieman parempi hommassaan. Muuten onnistui ihan kiitettävästi, mutta etujalat ja pää jäivät hieman pitemmiksi, Fiona kun ei kauheasti tykännyt niiden ajelusta. Kamerana on toiminut vanha pikkuinen canon ixus kun parempi kamera oli reissussa.