http://www.youtube.com/v/yViHGA_AJmk&hl=en_US
Koska blogi kertoo koiran sekä myös emännän elämästä, tällä kertaa vähän ei-koiramaisempaa juttua. Tätä biisiä olen kuunnellut tänä iltana yksin kotona ollessani. Morcheeballa on paljon hyviä kappaleita ja toivottavasti paljon myös semmoisia, mitä en ole vielä ehtinyt kuunnella.
Olen ilmeisesti jonkinlaisessa käännöskohdassa oman elämäni kanssa tällä hetkellä. Paljon on muutoksia tulossa ja tuttu ja turvallinen viime vuosien elämä muuttuu monella tavalla. Neljä vuotta kestänyt parisuhde on päätöspisteessä ja ensi kuun alusta elellään tässä asunnossa vielä kuukausi Fionan kanssa kahdestaan tyttöporukalla. Toukokuun lopussa muutetaan parin kilometrin päähän luhtitalon alakertaan, mistä olen muutaman kerran jo puhunut. Asunto on pikkuinen saunallinen kaksio pikkuisella pihalla, mihin kelpaa Fionan kuseskella. Neliöitä on 52, juuri sopivasti meille kahdelle. Keskustaan ei enää ole oikein kävelymatka, mutta onneksi bussit kulkee ja oma auto on käytössä.
Työrintamalla on myös muutoksia tulossa ensi kuun alusta. Sain yliopistolta harjoittelupaikan, mikä toimii kesäkuukausien täysiaikaisen työn lisäksi toukokuusta marraskuuhun osa-aikaisena työpaikkana. Toinen työpaikka olisi ollut tiedossa kesälle pariksi kuukaudeksi, mutta tämä pidempi työsuhde ja harjoittelusta saatavat 7-10 opintopistettä eivät antaneet oikein vaihtoehtoja siitä, kumpi pitäisi valita. Työ on myös tässä paikassa omaa alaa toisin kuin toisessa paikassa.
Opiskelu saavuttaa välietappinsa, kandidaatin tutkinnon, tänä keväänä tai ensi syksynä. Riippuen siitä saanko suoritettua tarvittavat kurssit vielä tässä parin kuukauden aikana. Viimeiseksi on jäänyt tietysti kaikista rasittavimmat kirjatentit, muun muassa kahden opintopisteen pakollinen kurssi minkä tenttiin pitää lukea 800 sivuinen englanninkielinen kirja ohjelmistotuotannosta. Pettynyt olen kyllä jos en tänä keväänä saa papereita ulos, mutta sitäkään vaihtoehtoa ei voi poissulkea, ei ainakaan ennen kuin tietää paljon toukokuussa jää töiltä aikaa opiskeluun.
Toisen koiran suhteen en uskalla mitään kertoa, kun niin paljon on epävarmaa vielä. Sen verran sanottakoon, että yhdistelmä on katsottu ja juoksuja odotellaan. Jos erittäin hyvä tuuri sattuu käymään, loppukesästä/alkusyksystä meidän yhden ihmisen ja yhden koiran talouteemme sipsuttelee toinen nelijalkainen.
Fiona rullailee eteenpäin omaan verkkaiseen tahtiinsa. Liikkuminen sillä on kuin katsoisi hidastettua filmiä, ihan kuin vanhuskoiralla, mutta se lienee kortisonin sivuvaikutus. Vesi maistuu ja kusi lentää vähintään parin tunnin välein. Hermot on siis oletettavastikin kireällä, mutta eteenpäin mennään niin kuin mummo lumessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti