Ei ehtinyt viikkoakaan vaavi olla kotona, kun otin sen kaikkia päätöksiäni vastaan sänkyyn nukkumaan.. Tokikin vasta aamusella, kun oli viideltä käyty ensin pihalla. Voi että kun oli toinen suloinen, kun käpertyi ihan kaulaani kiinni. Fiona ei tuumannut asiasta mitään, liekö edes heräsi tuossa välissä. Loki kyllä sitten käännähti niin, että napa oli pystyssä, mutta silti visusti kaulani ja naamani lähellä. Tuitui <3. Ehkä voisi jatkossakin ottaa pienen ihan vähäksi aikaa vaan siinä torkkuessa viekkuun.
Pari päivää sitten oli käännekohta Fionan ja Lokin suhteessa, kun nukkuivat vierekkäin sohvalla. Todistusaineistoa:
Fiona oli ensin tuossa ja Loki kaivautui jäljelle jääneeseen tilaan, ainakin niin hyvin kuin pystyi. Eilen menivät vielä pidemmälle, nimittäin Loki makasi jo nukkumassa kun Fiona käpertyi sen viereen, niin että pikkuisten nassut koskivat toisiaan ja lopulta kaikki kahdeksan tassua olivat kohti taivasta. Tästä en valitettavasti saanut kuvaa, kun Loki oli niin kiinni minussa, että olisi herännyt jos olisin alkanut kameraa kaivaa. Hellyyttävän unituokion jälkeen Fiona vielä pesi pikaisesti pikkuveljen korvan <3
Ihan alkuun muistaakseni tiistailta tai keskiviikolta kuvattu videopätkä kun mussukat painivat pedissään:
Kuten otsikossa sanotaan, ei ole paljon ollut aikaa päivitellä oikein mitään. Sisko oli kylässä torstaihin asti ja alkuviikkona en paljon kouluhommiin panostanut. Eilen ja tänään pitää sitten tehdä niitä senkin edestä.
Eilen Tytti kävi kylässä ja napsastiin Lokista 8vk 5pv kuvat. Tämän postauksen kuvat ovat alareunan kahta tummempaa (laadusta voi hyvin erottaa :) lukuun ottamatta Tytin ottamia, kiitos kiitos!
Edestä
Oikealta
Ja vasemmalta
Poitsu pönötti kuin vanha tekijä, huomaa selvästi, että kasvattajan luona on päässyt jo poseeraamaan.
Yksi yhteiskuvakin onnistuttiin saamaan:
Koska Fionasta oli kovin epäreilua, että Loki pääsi pöydälle ja posettamaan piti tasapuolisuuden nimissä siitäkin ottaa parit vedokset:
Äidin karvaturpa
Ja yksi sivukuva
Lokin strategiset mitat viivoittimella ja keittiövaa'an päällä olevalla kulholla mitattuna säkä 20cm ja paino 2,8kg. Fionan vastaavat 23cm ja 3,7kg.
Loki on kotiutunut jo hyvin ja kaverit leikkineet käytännössä ensimmäisestä päivästä lähtien. Ensin Fiona oli vähän liian innokas ("jee mulle tuotiin uus lelu!"), mutta nyt on Loki päässyt jo tahtiin mukaan. Omaa pihaa pitemmälle pieni ei ole vielä päässyt kuin sylissä. Oman pihan tutkiminen on superkivaa sen mielestä. Minun piti lapioida lunta pois aidan vierestä ettei se kiivennyt lumikasan kautta aidan toiselle puolelle. Ulkoa otetut kuvat ovat vielä kamerassa.
Loki herättää meidät joka aamu noin viiden aikoihin. Tällöin otan sen pois häkistään missä se viettää yöt ja vien ulos, johon se on lähes poikkeuksetta kakkinut ja pissannut. Sen jälkeen unet jatkuvat vielä muutaman tunnin ja puoli 8 se herättää joko vinkumalla tai, kuten tänä aamuna, syömällä häkissään olevaa petinä toimivaa kuljetuskassia.
Kertaakaan se ei ole yön aikana häkkiinsä pissannut tai kakannut vaan upeasti osaa öin päivin tehdä tarpeensa suurimmilta osin ulos. Kauhea määrä noin pienestä koirasta kyllä tulee sitä itteään ja vähintään 4 kertaa päivässä, tuntuu että tuo piha on kuin yleinen käymälä. Pitäisi hankkia sinne joku roskis ja lapioida kakat pois heti sitä mukaa kun sitä tulee.. Päivisin tulee toki vielä sisälle jonkin verran, mutta alku on lähtenyt sen suhteen paljon paremmin kuin Fionalla. Oikeastaan minusta tuntuu, että Loki pidättelee nyt jo paremmin kuin Fiona märällä ruoallaan. Ulos Loki ei vielä osaa pyytää mutta tekee sinne kyllä yleensä aina vähintään pissat.
Toisin kuin pelkäsin, Fiona ei ole lainkaan mustasukkainen minusta (ainakaan vielä). Päinvastoin, se ensimmäisinä päivinä ja vieläkin välillä kiljuu jos nostan Lokin syliin selvästi siksi, kun sitä harmittaa että vien sen lelun pois. Tottakai huomioin myös Fionaa kuten ennenkin ja pyrin antamaan sille omaa aikaa, mitä se ei kyllä vielä ainakaan arvosta yhtään. Oma pikkuveli on paljon kivempi.
Loki on ainakin vielä ollut tosi helppo pentu. Se on melko hiljainen ja syö useimmiten kuppinsa tyhjäksi. Se oppi nimensä nopeasti (tai ainakin yhdisti sen ruokaan..) ja tulee yleensä innokkaasti kun kutsun (arvaa vissiin jotain syötävää olevan tulossa). Kotona kaikkeen on tutustuttu rohkeasti, paitsi eilen pesukoneen äänet olivat niin pelottavat että tarvittiin hieman leikkimistä vessan ovi auki ennen kuin pieni totesi äänten olevan vaarattomia.
On sillä muutamia pentumaisia vähemmänkin toivottuja tapoja, kuten maton reunojen, patjan ja olohuoneen pöydän jalkojen pureskelu, vaarallinen kiinnostus sähköpiuhoihin ja vesikupilla läträäminen. Fiona ei ole myöskään vielä oikein tottunut varomaan yllättäen tassut ojossa niskaan hyppäävää lentävää hollantilaista, vaikka muuten niiden leikit kovin nättejä ovatkin. Loki tosin vie Fionalta mennen tullen lelut ja luut vaikka isosisko vähän yrittääkin pitää jöötä yllä. Pariin kertaan Loki on saanut tosissaan vihaiselta Fionalta palautetta kun se on yrittänyt nukkua. Tällöin poika uskoo kerrasta. Fiona on oppinut, että sohva on sille pentuvapaa makuupaikka, muualta sitä saatetaan häiritä (vaikka yritänkin estää niitä häiritsemästä toistensa unia).
Loki on mielestäni toistaiseksi ainakin rauhallisempi kuin Fiona pentuna. Se on myös kontaktin- ja läheisyydenhaluisempi. Siinä missä Fiona pomppi lattialla lelulta toiselle, Loki usein tulee pyytämään syliin (ja makaa siinä usein ihan rauhassa). Kynnetkin sain yhtä tassua lukuun ottamatta yksin leikattua koira sylissä ihan hyvin. Tällä viikolla on jo käynyt useampia vieraita vauvaa ihastelemassa ja jokainen on saanut iloisen tervehdyksen ja naamapesun pieneltä pojalta. Ihanan sosiaalinen ja ihmisrakas mukula, toivottavasti pysyykin.
Fionan ienkontrolli oli tiistaina ja Loki pääsi sinne mukaan, koska vakuutusyhtiö vaatii tuontipennuilta eliänlääkärintodistuksen vakuutuksen saamiseksi. Vein koirat erikseen vastaanottohuoneeseen ja sisko odotti toisen kanssa odotustilassa. En haluaisi tartuttaa Fionan eläinlääkärikammoa pentuun.
Ensin meni Fiona. Ikenet näyttivät hyviltä ja kaikki oli ok, mutta eläinlääkäri sanoi ettei ehkä luita vielä viikkoon suosittelisi antamaan. Loki onkin saanut nauttia luunsa sylissä ja lattialla Fionan ollessa nukkumassa.
Sitten meni Loki. Sillä oli luovutushetkellä silmän yläluomessa pieni patti, jonka eläinlääkäri varmisti olevan vaaraton ja varmaan tullut sisarusten leikeistä. Se onkin nyt jo parantumaan päin. Huonompia uutisia tulikin toisesta alakulmahampaasta, jonka huomasin osuvan ikeneen, eli on liian sisällä suussa. Ikeneen on jo muodostunut hampaasta kolo. Hakametsän hammaseläinlääkäri Anna Chrons olikin vahvasti sitä mieltä, että kyseinen hammas pitäisi poistaa. Näinpä meillä on sitten vauvan ensimmäinen kunnon eläinlääkärikäynti parin viikon päästä.
Lähinnä kulunut viikko on ollut totuttelemista kaikilta kolmelta osapuolelta. Varmasti tätä jatkuu vielä jonkin aikaa ennen kuin rutiinit ja muut taas löytyvät. Ensi viikon jälkeen ajattelin palata Fionan osalta normaaleihin aamu- ja iltalenkkeihin korttelin ympäri ja vauva saa tulla mukaan ja matkustaa jaksamisen mukaan maassa tai sylissä.
Lastentarha kiittää ja kuittaa, hauskaa viikonloppua kaikille! Käykääpä kurkkaamassa myös kuinka pieni rescue-pentunen löytää uuden kodin.
Lokin kaksi tuolloin vielä uuteen kotiin hakematonta veljeä.
Ensituntuma ulkomaailmaan lentokentällä.
Ja pitkän matkustamisen jälkeen ja hyvin nukutun yön yli oli pienellä taas energiaa tutustua uuteen kotiin.
Kirjoittelen lisäkuulumisia ja matkan sujumista myöhemmin, nyt pitää keskittyä opettelemaan uutta elämää pennun kanssa. Fiona ja minä ollaan molemmat yhtä ihmeissämme pienestä naskalihampaisesta tuholaisesta. Kolmesta ensimmäisestä kuvista kiitos Tytti Käyhkölle.
Jos ei ota huomioon Fionan erityisvaatimuksia, on se ollut tähän asti mielestäni erittäin helppo koira. Arki sen kanssa sujuu leppoisasti. Se nukkuu tasan niin pitkään kuin minäkin (mikä tarkoittaa yleensä nukkumista vähintään yhteentoista). Fiona nukkuu nykyään sängyssä, mihin sen aina iltaisin nostan. Se käpertyy johonkin jalkojeni viereen, pitäen visusti huolen että nojaa jalkoihini jostain suunnasta. Fionan luonteeseen sopisi hyvin, että näin tekemällä se varmistaa etten pääse livahtamaan pois sen huomaamatta.
Fiona-vauva 11 viikon ikäisenä.
Päivisin se ei varsinaisesti vaadi tekemistä, vaan rauhallisemmatkin päivät lepäilee ja ottaa rennosti. Päivisin se nukkuu sohvalla, mahdollisuuksien mukaan sillä paremmalla puolella millä minä aina istun. Sille on oma koroke lattialla, minkä kautta se pääsee sohvalle.
Fiona kyllä tekee tosi mielellään kun sille keksin tekemistä ja ehkä sitä kuitenkin kaipaisi vielä lisää. Ei lisäaktivointi sille ainakaan huonoa tekisi. Se on miellyttämisenhaluinen, silloin kun neidistä siltä tuntuu. (Hyvästä) namista se tekee mitä vain. Temppuja se opettelee mielellään ja usein treenaan sitä naksuttimen avulla. Tällä hetkellä Fionan lempiherkku (tai oikeastaan ainoa mitä se saa) on kurkku. Muita mitä sille voisi antaa olisi esimerkiksi keitetyn porkkanan palat tai omenan palat. Lisäksi se usein saa ruokansa kongin, pullon, pyyhkeen, maitopurkin tai muun vastaavan sisällä mistä se repii ruokansa ulos. Fiona osaa mm. pyöriä molempiin suuntiin ympäri, peruuttaa, koskea kuonollaan ja tassullaan osoitettuun kohtaan, antaa tassua useammalla tavalla, vilkuttaa, mennä maahan, istua ja seistä.
Kesäisin Fiona ulkoilee mielellään ja viime kesänä olisi viihtynyt vaikka koko kesän omalla pihalla ohikulkijoille haukkuen. Pakkaset eivät ole Fionan mieleen, joten kun lämpömittari laskee alle -5 astetta, kääntyy Fiona kotiin päin jokaisesta eteen tulevasta risteyksestä. Kun pakkasta on yli -15 astetta, en edes yritä viedä sitä muille kuin pikkuisille pissalenkeille.
Fiona on luonteeltaan melko pehmeä ja se muistaa tapahtuneet kauan. Sitä ei mitenkään voisi kouluttaa fyysisesti rankaisemalla. Namien rajoitukset tekevät kuitenkin positiivisesta vahvistamisesta vaikeaa, mistä syystä Fionalle ei kovin kummoisia asioita opeteta, kunhan käytöstavat olisivat hallussa. Se ei koskaan tee mitään pahojaan ja lopettaa tekemisensä välittömästi jos käsken.
Fiona reagoi uusiin asioihin temperamenttisesti ja on hyvin utelias. Sillä on vahtiviettiä veressä ja kotiin tulevat vieraat saavat kunnon haukut (paitsi silloin kun Fiona on oikein väsynyt eikä kuule ovikelloa :), samoin kuin ikkunan ja pihan ohi kulkevat. Sairastelujen takia sen sosialistaminen jäi aika lailla kesken ja se aristelee vieraita koiria. Sillä on mukamas suurikin ego, se ei koskaan ole alistunut millekään koiralle jollei toinen selkeästi alista sitä. "Hyökkäys on paras puolustus", niin kauan kunnes jää alle. Pentuja Fiona rakastaa ja ne ovatkin kaikista parhaita leikkikavereita. Lenkillä se yrittää äristä ja pelotella vastaantulevat kauemmas. Se stressaa erittäin helposti vatsallaan ja yritänkin tehdä sen elämästä mahdollisimman rauhallista ja rutiininomaista.
Vanhempieni luona Fiona herää yleensä äitini kanssa aikaisemmin juuri siksi aikaa, että pääsee ulos ja saa ruokaa. Sen jälkeen se tulee jatkamaan unia jalkopäähäni. Vieraissa paikoissa Fiona pystyy hyvin rentoutumaan, niin kauan kuin minä olen paikalla. Fiona innostuu kyllä vieraista ihmisistä, mutta tosiystäviä sillä ei ole kuin muutama minun lisäkseni. Äitini ja kaksi siskoani ovat ainoat, joiden kanssa sen voi huoletta jättää vaikka yöksi.
Fionan ihastukset top 5: Omistaja, ruoka (hyvä sellainen), syksyn lehtien jahtaaminen, leikkiminen, temppuilu (namista).
Terveysongelmat ovat tehneet Fionasta kuitenkin aika haastavan ensimmäisen koiran ja uskon, että moni olisi jo voinut luovuttaa. Olen erittäin tyytyväinen, että olen jaksanut Fionaa hoitaa, pohtia sille sopivaa ruokavaliota, etsiä syitä sen ongelmiin eläinlääkäreiltä ja viettänyt monia päiviä ja öitä internettiä selaten. Kaiken tämän ansiosta Fionasta on kasvanut osa itseäni enkä antaisi koskaan itselleni anteeksi jos en hoitaisi Fionaa parhaani mukaan niin pitkälle kuin pystyn, tietenkin sen elämänlaadun kärsimättä. Niin paljon se antaa minulle päivittäin, vaikeuksistaan huolimatta.
Suuri osa sen ongelmista (erityisesti sisäsiisteyden puute) ei Fionaa itseään juurikaan haittaa, vaan vaatii vain omistajalta paljon. Kulunutta aikaa jälkeenpäin tarkasteltuna olen tehnyt Fionan hoidon kanssa monia virheitä, mutta onneksi niistä voi aina oppia. Tämän koiran myötä olenkin oppinut enemmän vastuun kantamista ja rohkeutta päättää itse asioista eikä aina luottaa "ammattilaisiin", kuin kukaan toinen koira olisi voinut minulle opettaa. Olen itse paljon vahvempi kuin olin ennen. Fionan aikana olen menettänyt parisuhteen sekä kaksi isovanhempaa, mutta Fionasta ei ole onneksi vielä tarvinnut luopua eikä toivottavasti tarvitse vielä moneen moneen vuoteen. Nyt ollaan sen terveyden suhteen siinä vaiheessa, että tiedetään vaihtoehdot ja ongelmat ja parhaat keinot niiden ratkaisemiseksi. Mennään eteenpäin niillä avuilla mitä meillä vielä on ja nautitaan näistä yhteisistä päivistä, sillä koskaan ei tiedä mitä tulevaisuudessa tapahtuu.
Kunnioitan suuresti kaikkia sairaiden koirien kanssa taistelevia omistajia, jotka jaksavat päivittäin hoitaa pieniä karvakasojaan niiden ongelmista huolimatta. Nostan Teille kaikille hattua.
Tässä kohdassa on hyvä pistää päätös eräänlaiselle aikakaudelle ja valmistaa itseään uusiin haasteisiin, joihin suuntaamme Fionan kanssa päät pystyssä ja positiivisin mielin.
Jos ei ota huomioon Fionan erityisvaatimuksia, on se ollut tähän asti mielestäni erittäin helppo koira. Arki sen kanssa sujuu leppoisasti. Se nukkuu tasan niin pitkään kuin minäkin (mikä tarkoittaa yleensä nukkumista vähintään yhteentoista). Fiona nukkuu nykyään sängyssä, mihin sen aina iltaisin nostan. Se käpertyy johonkin jalkojeni viereen, pitäen visusti huolen että nojaa jalkoihini jostain suunnasta. Fionan luonteeseen sopisi hyvin, että näin tekemällä se varmistaa etten pääse livahtamaan pois sen huomaamatta.
Fiona-vauva 11 viikon ikäisenä.
Päivisin se ei varsinaisesti vaadi tekemistä, vaan rauhallisemmatkin päivät lepäilee ja ottaa rennosti. Päivisin se nukkuu sohvalla, mahdollisuuksien mukaan sillä paremmalla puolella millä minä aina istun. Sille on oma koroke lattialla, minkä kautta se pääsee sohvalle.
Fiona kyllä tekee tosi mielellään kun sille keksin tekemistä ja ehkä sitä kuitenkin kaipaisi vielä lisää. Ei lisäaktivointi sille ainakaan huonoa tekisi. Se on miellyttämisenhaluinen, silloin kun neidistä siltä tuntuu. (Hyvästä) namista se tekee mitä vain. Temppuja se opettelee mielellään ja usein treenaan sitä naksuttimen avulla. Tällä hetkellä Fionan lempiherkku (tai oikeastaan ainoa mitä se saa) on kurkku. Muita mitä sille voisi antaa olisi esimerkiksi keitetyn porkkanan palat tai omenan palat. Lisäksi se usein saa ruokansa kongin, pullon, pyyhkeen, maitopurkin tai muun vastaavan sisällä mistä se repii ruokansa ulos. Fiona osaa mm. pyöriä molempiin suuntiin ympäri, peruuttaa, koskea kuonollaan ja tassullaan osoitettuun kohtaan, antaa tassua useammalla tavalla, vilkuttaa, mennä maahan, istua ja seistä.
Kesäisin Fiona ulkoilee mielellään ja viime kesänä olisi viihtynyt vaikka koko kesän omalla pihalla ohikulkijoille haukkuen. Pakkaset eivät ole Fionan mieleen, joten kun lämpömittari laskee alle -5 astetta, kääntyy Fiona kotiin päin jokaisesta eteen tulevasta risteyksestä. Kun pakkasta on yli -15 astetta, en edes yritä viedä sitä muille kuin pikkuisille pissalenkeille.
Fiona on luonteeltaan melko pehmeä ja se muistaa tapahtuneet kauan. Sitä ei mitenkään voisi kouluttaa fyysisesti rankaisemalla. Namien rajoitukset tekevät kuitenkin positiivisesta vahvistamisesta vaikeaa, mistä syystä Fionalle ei kovin kummoisia asioita opeteta, kunhan käytöstavat olisivat hallussa. Se ei koskaan tee mitään pahojaan ja lopettaa tekemisensä välittömästi jos käsken.
Fiona reagoi uusiin asioihin temperamenttisesti ja on hyvin utelias. Sillä on vahtiviettiä veressä ja kotiin tulevat vieraat saavat kunnon haukut (paitsi silloin kun Fiona on oikein väsynyt eikä kuule ovikelloa :), samoin kuin ikkunan ja pihan ohi kulkevat. Sairastelujen takia sen sosialistaminen jäi aika lailla kesken ja se aristelee vieraita koiria. Sillä on mukamas suurikin ego, se ei koskaan ole alistunut millekään koiralle jollei toinen selkeästi alista sitä. "Hyökkäys on paras puolustus", niin kauan kunnes jää alle. Pentuja Fiona rakastaa ja ne ovatkin kaikista parhaita leikkikavereita. Lenkillä se yrittää äristä ja pelotella vastaantulevat kauemmas. Se stressaa erittäin helposti vatsallaan ja yritänkin tehdä sen elämästä mahdollisimman rauhallista ja rutiininomaista.
Vanhempieni luona Fiona herää yleensä äitini kanssa aikaisemmin juuri siksi aikaa, että pääsee ulos ja saa ruokaa. Sen jälkeen se tulee jatkamaan unia jalkopäähäni. Vieraissa paikoissa Fiona pystyy hyvin rentoutumaan, niin kauan kuin minä olen paikalla. Fiona innostuu kyllä vieraista ihmisistä, mutta tosiystäviä sillä ei ole kuin muutama minun lisäkseni. Äitini ja kaksi siskoani ovat ainoat, joiden kanssa sen voi huoletta jättää vaikka yöksi.
Fionan ihastukset top 5: Omistaja, ruoka (hyvä sellainen), syksyn lehtien jahtaaminen, leikkiminen, temppuilu (namista).
Terveysongelmat ovat tehneet Fionasta kuitenkin aika haastavan ensimmäisen koiran ja uskon, että moni olisi jo voinut luovuttaa. Olen erittäin tyytyväinen, että olen jaksanut Fionaa hoitaa, pohtia sille sopivaa ruokavaliota, etsiä syitä sen ongelmiin eläinlääkäreiltä ja viettänyt monia päiviä ja öitä internettiä selaten. Kaiken tämän ansiosta Fionasta on kasvanut osa itseäni enkä antaisi koskaan itselleni anteeksi jos en hoitaisi Fionaa parhaani mukaan niin pitkälle kuin pystyn, tietenkin sen elämänlaadun kärsimättä. Niin paljon se antaa minulle päivittäin, vaikeuksistaan huolimatta.
Suuri osa sen ongelmista (erityisesti sisäsiisteyden puute) ei Fionaa itseään juurikaan haittaa, vaan vaatii vain omistajalta paljon. Kulunutta aikaa jälkeenpäin tarkasteltuna olen tehnyt Fionan hoidon kanssa monia virheitä, mutta onneksi niistä voi aina oppia. Tämän koiran myötä olenkin oppinut enemmän vastuun kantamista ja rohkeutta päättää itse asioista eikä aina luottaa "ammattilaisiin", kuin kukaan toinen koira olisi voinut minulle opettaa. Olen itse paljon vahvempi kuin olin ennen. Fionan aikana olen menettänyt parisuhteen sekä kaksi isovanhempaa, mutta Fionasta ei ole onneksi vielä tarvinnut luopua eikä toivottavasti tarvitse vielä moneen moneen vuoteen. Nyt ollaan sen terveyden suhteen siinä vaiheessa, että tiedetään vaihtoehdot ja ongelmat ja parhaat keinot niiden ratkaisemiseksi. Mennään eteenpäin niillä avuilla mitä meillä vielä on ja nautitaan näistä yhteisistä päivistä, sillä koskaan ei tiedä mitä tulevaisuudessa tapahtuu.
Kunnioitan suuresti kaikkia sairaiden koirien kanssa taistelevia omistajia, jotka jaksavat päivittäin hoitaa pieniä karvakasojaan niiden ongelmista huolimatta. Nostan Teille kaikille hattua.
Tässä kohdassa on hyvä pistää päätös eräänlaiselle aikakaudelle ja valmistaa itseään uusiin haasteisiin, joihin suuntaamme Fionan kanssa päät pystyssä ja positiivisin mielin.
