Kropanhallintaa

Liedon palkintojenjaosta, kakkosnumerolla ja kakkospallilla. Alan pikkuhiljaa lämmetä seuran kisapaidan väreille,
mustaan yhdistettynä se ei ole niin epä-tainamainen (hei kamoon, sininen!) kuin tähän asti olen sitä pitänyt.

Viikko sitten oli meidän viimeiset talvitreenit Veikkolassa. Myin ensi viikon treenit, koska meillä alkaa nyt toinen tiivis kisarupeama. Tänä viikonloppuna lähdemme Lokin kanssa kisaamaan Joensuuhun neljän startin verran, seuraavana lauantaina on kisat Hausjärvellä ja sitä seuraavana olisi I-HAH:n kisat Helsingissä, mitä mietin vielä hieman mutta mihin haluaisin mennä kun varatuomarina on Mr. Kerminen :). Toukokuussa tulee sitten kisataukoa ja silloin panostetaan treenaamiseen, mutta nyt huhtikuussa lähdetään katsomaan miten korkealle meidän taso riittää näissä kolmissa kisoissa.

Viimeiset sisätreenit oli ehkä parhaat mahdolliset, tehtiin kolme erilaista pätkää kuvan esteillä. Ensimmäisessä oli perusrytmittämistä, toisessa suoraa luukuttamista ympyrässä putkesta toiseen ja sen jälkeen käännös ei-putkeen rytmittämällä, kolmannessa takaakiertoja ja välistävetoja. Ja nämä piti ohjata ilman käsiä ja ääntä, pelkkää kroppaa käyttämällä.

Ilman käsiä oli helppo olla kun laitoin kädet selän taakse, mutta parit putkeen-huudot tuli alussa vahingossa. Kädet selän takana aiheutti sen, että juoksu oli vähän vaikeaa ja kumartelin näköjään ihan liikaa. Olen jotenkin oppinut rytmittämään kumartelemalla, periaatteessa joo ihan ok, mutta ei nyt tarttisi maata nuolla siellä välissä.

Mielenkiintoista oli, että Loki oli huomattavasti enemmän kuulolla, jos nyt niin voi sanoa äänettömästä ohjauksesta. Se aivan kuin joutui skarppaamaan paljon enemmän, kun ei pelkästään odottanut että mikä käsky sieltä raikuu maksimivolyymilla niinkuin normaalisti. Loki ei kertaakaan juossut "läpi" rytmittämisestä (muistaakseni) eli mennyt hämyputkiin. Takaakierrot oli kivoja tehdä ja välistävedotkin onnistui jopa pari kertaa ihan oikein, valitettavasti kamera oli katkassut juuri ennen viimeistä kaikista hienointa välistävetopätkää. Parit kerrat rytmitin liian tiukasti ja Loki kääntyi ennen estettä.

Oli kuitenkin kokonaisuudessaan hurjan opettavaista huomata miten erilailla mennään kun Loki joutuu lukemaan kroppaani enemmän eikä voi luottaa ääneen (joka on aina vähintään myöhässä). Ja huomata miten se kroppa todellakin vaikuttaa niin vahvasti verrattuna ääneen tai käsiin. Se rintamasuunta, rintamasuunta.. Sanoisin, että äänetön ohjaaminen on virheherkempää, koska koira saattaa tehdä enemmän omia ratkaisuja jos ohjaajan ohjaus on epäloogista, mutta ohjaajan onnistuessa myös huomattavasti tarkempaa ja tiiviimpää. Haastavampaa ohjaajalle ja koiralle, mutta jos kroppa toimii ja ohjaus pelittää niin meno alkaa muistuttaa jotain taiteen lajia.

Ajattelin, josko koittaisi ottaa seuraavien kisojen tavoitteeksi tämänkaltaista ohjaamista, eli välttäisi ääntä ja ohjaisi mahdollisimman vähäeleisesti. Voi olla ettei ole fiksua lähteä (kovin) radikaalisti muuttamaan menoa kisoihin, mutta tuskin kokeileminen ja eri tyylien testaaminen koskaan on huono asia. Ja normaaliin heilumishuutamisohjaamiseeni verrattuna jo pieni muutoskin tähän suuntaan olisi varmasti ihan pelkästään plussaa.

Sunnuntaiaamuna toinen katselee kaihoisasti ikkunasta, 

kun toinen vielä köllii siihen malliin, että eihän me vielä olla menossa..

Meidän kesätreenit alkavat sitten joidenkin viikkojen päästä. Meillä vaihtuu kouluttaja, Evan koulutuksessa en olekaan aiemmin ollut kuin muutamia kertoja ja tuolloin tykkäsin kovasti, joten innolla odotan mitä tuleman pitää. Viime kesästä asti meitä on kouluttanut Tiia ja vaikka pidän paljon myös hänen tyylistään ja erityisesti siitä miten jotenkin tuntuu aina ottavan juuri omat tarpeet huomioon ja kohtelevan koirakoita yksilöinä eikä massana, niin kyllä vaihtelu silti aina virkistää ja tuo uusia ajattelutapoja ja näkökulmia treenaamiseen. Seuran yhtä ryhmää kouluttaa Ville Liukka, joten pitää kytätä fb:ssä ahkerasti myynnissä olevien vuorojen varalta... Olen pitkään halunnut mennä Villen koulutukseen.

Tänään olisi ehkä voinut mennä kentälle omatoimitreeneihin, mutta koska selvisi että auto menee huomenna korjaukseen (ja paras muuten korjaantua myös muuten revin pelihousuni) ja sinne menee taas rahaa ja vituttaa, joten päätin lähteä mielummin lähikentälle fb:ssä sopimaamme pikkuisiin tokotreeneihin ihan uudessa seurassa.