Tripod

On tää kyllä jännää tämä koiran kanssa harrastaminen.

Perjantaina aamusta katsoin kun Loki ontui oikeaa takajalkaansa ehkä noin kolmen askeleen verran, sen jälkeen oli ok ja ajattelin että joku kuusenneulanen siellä vain.

Launtaina kisapäivän iltalenkillä huomasin Lokin jalassa jotain punaista ja kotona katsoin tarkemmin, niin siinä oli noin 3cm pitkä kuiva mutta punertava haava. Ontumista ei ollut tuon yhden kerran jälkeen joten ajattelin, että mikä lie haava olikin niin on jo hyvin parantunut.

Unohdin taas koko asian ja eilen käytiin lenkillä läheisellä hiekkakentällä ja seurasin hymy pyllyssä seuraavaa tapahtumaketjua.

Hmm, mikäs tossa on... (näkyy muuten oikean takajalan haavan karvaton alue tässä).

Se on, se on, mä en kestä!!

Must get me some of that!

Oioi, ihanaa!!

Mitä tölläät?? Lisää!!

Just tosta, tohon vielä vähän...

Uuuu jeah beibee....

Nyt vois ehkä just olla hyvä!

Sen lisäksi että koira joutui pesulle, ei hiekassa kölliminen selvästi tehnyt hyvää myöskään jalan haavalle, koska tänä aamuna Loki selvästi taas varoi jalkaansa. Kotona sitten tarkistuskierros ja putsasin Vetridermillä. Haava punoitti mielestäni enemmän kuin aiemmin, muttei vuotanut kuitenkaan. 

Nyt sitten pitää perua tämänpäiväiset treenit (mihin olin tietysti ihan radankin suunnitellut ja treffit ihmisten kanssa sopinut), ottaa koko viikko rauhallisesti ja putsailla ja seurata jalan tilannetta.

Ja toivoa, että se tuosta paranisi pelikuntoon ennen lauantain kisoja.

Nimeni mä tahdon nähdä välkkyvissä valoissa

Yhtä LUVAa vaille kolmosluokkalainen!

Eilen Hausjärvellä jo toista kertaa. Ellalle kiitokset matkaseurasta ja kuvaamisesta! Ensimmäiselle radalle lähdettiin aika nopeasti ja kun startattiin ensimmäisenä, niin Ella kävi hakemassa kivasti Lokin autosta rataantutustumisen aikana.

A-rata vaikutti aika ikävältä ja aika vaikealla tasolla oli olleet radat koko päivän. Alussa ei kummempia, välissä kiva putkesta putkeen ralli mutta lopun hyppykiemurat epäilytti. Loki teki oikein hienot kontakti kaikille kontaktiesteille ja pidin sitä sekä A:lla että puomilla, vähän hidasteli kyllä jälleen puomilla. Keppejä ennen pieni kaarros ja muutenkin vähän levähteli taas joka paikassa, mutta lopun hypyt meni kuin menikin ihan nappiin ja tehtiinkin meidän ehkä kaikista hienoin rata ja saatiin sillä 0-rata, LUVA ja 2. sija! Turvauduin jostain syystä tässätässättelyyn lopussa vaikkei niitä videolla kuulu, ilmankin olisi varmaan pärjännyt mutta tuli turvallisempi olo kun yritti vähän varmistella..

B-radalle lähdin sitten ihan rennoin mielin, tavoitteet taas jo ylitetty ja ajattelin ettei kolmosiin ole mikään kiire. Rata menikin sitten harjoitteluksi, Loki haki toiseen keppiväliin ja ennenkuin ehdin korjata oli jo kiivennyt A:lle. A uusittiinkin sitten sinne päästessämme kahteen kertaan kun tuli törkeästi läpi peräti kaksi kertaa.. Oli pakko vain palauttaa alastulolle ja sen jälkeen tuomari sanoikin että suorinta tietä ulos. Rata oli ilmeisesti vielä vaikeampi, kun missään säkäluokassa ei saatu nollaa ja medeissä vain kaksi tulosta.

Lokilla on nyt pari kertaa oudommissa halleissa ollut tapana ensin himmailla kontakteilla ja toisella kerralla tulla läpi. Hausjärven kontaktiesteet ei ollut mitkään erityisen kivat, samanlaiset kuin Veikkolassa aiemmin eli normaalia liukkaammat muoviset mitkä lie.

Palkintopallille päästiin kuitenkin taas ja saatiin ruusuke ja pussi naudannahkaluita. Ei mitkään maailman parhaat palkinnot, kisalahjakorttia olisin arvostanut enemmän kun eipä Loki noita teollisia luita koskaan syö.

Tavattiin toivottavasti uusi koikkeriharrastaja ja Loki pääsi esittäytymään. Kiitos Annalle seurasta! :). Loki oli enimmäkseen ihan nätisti ja saatiin kiva näyttelytreenikin, kun ulkona pikkuinen tyttö halusi tulla silittämään. Ensin hän suuntasi Fionan luo, joka ärjyikarjui tuttuun (ärsyttävään) tapaansa. Sen jälkeen kysymys kuuluikin "saako tuota isompaa silittää" ja Loki kävi näyttelypönötystapaan seisomaan tytön viereen ja sai nakkia samalla, kun tyttö aika pitkälti jo roikkui Lokin kaulassa.. Pikkulapsilta saa kyllä hyvää totutusta haparoiviin ja hieman kummallisiin tuomareihin.

Tarkoitus oli aloittaa tästä kisatauko, mutta sitten mietin että olisihan se kivempi aloittaa tauko pääsemällä ensin kolmosiin kun ollaan näin lähellä... 2-luokan nollaprosentti kahden kisan jälkeen huikea 50%, saako sitä juhlia :D. Sitten yhdentoista jälkeen illalla heräsi ajatus ilmoamisesta ja kun Tytti käski että go with the flow kun flow on näin hyvä, pitää takoa kun rauta on kuumaa ja mitä näitä nyt on, niin ajattelin että katotaan nyt vielä tuo ensi viikonloppu josko sieltä saisi sen viimeisen LUVAn, kun on vielä niin lähellä kilpailuita. Ja kun toukokuussa ei ole tiedossa mitään kisoja, niin siinä välissä on sitten sopiva aika pitää kisatauko. Sitten ennenkuin ehdin asiaa tarkemmin miettiä niin olikin jo käynyt näin.

Tänään on ollut äärimmäisen väsynyttä sakkia. Fiona pyysi ulos kuudelta aamulla ja sen jälkeen koirat nukkuivatkin melkein kahteen (itse heräsin jo sentään kahdeltatoista) ennenkuin päätin viedä ne aamulenkille. Meno oli lenkillä hyvin väsynyttä ja kotiin tultua vaihdoin patterit pari viikkoa loppuneeseen lämpömittariin ja hämmästyin kun ulkona olikin 24 astetta lämmintä. Ei ihme että tuli vähän kuuma pipossa, kaulahuivissa ja tuulitakissa. Kauhea kun menee kesän tulokin ihan ohi kun ei voi todeta lämpötilaa mittarista, tätä se tekniikka teettää.. Loppupäivä mennee varmaan kotona nyhjätessä, siivotessa ja leffaa katsoessa. Rento sunnuntai.

Kyllä kannatti kerätä CACIBeja

Kuvat (c) Tytti Käyhkö

Koikkeripuskaradiosta kuului ikäviä uutisia, jotka omalla kohdallani konkretisoituivat Lokin tulevaan maailmanvalloitukseen ja viime keväisiin kv-näyttelyihin, joista Loki kävi hakemassa kolmet CACIBit.

FCI on ilmeisesti tehnyt jo vuonna 2012 päätöksen, jonka mukaan koirat, jotka ovat syntyneet 6.4.2010 jälkeen ja joilla on G0, G1 tai G2 -rekisteröityjä koiria sukutaulussaan 3. lähimmässä sukupolvessa eivät voi vastaanottaa CACIBeja eivätkä siten voi tulla kansainvälisiksi muotovalioiksi. Näillä merkinnöillä rekisteröidyt koirat polveutuvat liian läheltä rekisteröimättömiä, sekarotuisia tai rotuun otettuja koiria eivätkä siten ole "tarpeeksi puhdasrotuisia". G2-koirat ovat viimeisimpiä G-merkinnän saavia, ja niiden jälkeläiset rekisteröidään normaalisti.

Koikkeri on niin "uusi ja vähän jalostettu" rotu, että useilla on vielä näitä G-merkinnällä rekisteröityjä koiria takanaan sukutauluissa.

Lokilla on kolmannessa polvessa kaksi G2-merkinnällä rekisteröityä koiraa. Lokista ei siis voi koskaan tulla kansainvälistä muotovaliota eikä sen saamia CACIBeja tulla vahvistamaan. Yksi vahvistettu CACIB Lokilla on (se miksi tuo yksi on vahvistettu on hyvä kysymys), mutta ilmeisesti muita ei tulla nyt eikä koskaan vahvistamaan.

Tämän säännön takia nämä koirat eivät myöskään voi saada kansainvälisiä agilitysertejä, eli Lokista ei myöskään voi tulla kansainvälistä agilityvaliota. Kun se muuten olisi toki ollut niin todennäköinen, mutta periaate.

Voin sanoa, että pikkaisen kiehahti verenpaine ja vitutuskäyrät nousi kaakkoon tämän tajuttuani.

Asian tiedotus on ainakin omasta mielestäni ollut puutteellista, koska koikkeriporukalla ei ole ilmeisesti ollut hajuakaan tällaisesta säännöstä ennen kuin nyt yhden henkilön kysellessä asiasta. Vaikka sääntö on siis ollut voimassa jo ainakin kaksi vuotta. Tällainen uutinen aiheesta on tuolloin julkaistu: Sukutauluissa erikoisrekisterikoiria, kansainvälisiä valionarvoja ei vahvisteta. Kellään ei vain ollut tietoa siitä, että tämä G-rekisteri ei ole FCI:n hyväksymä rekisteri.

Ei ainakaan minulla ole tullut pieneen mieleenkään selvittää tällaista asiaa. Useat koikkerit ovat tyytyväisinä käyneet näyttelyissä ja juhlineet saatuja CACIBeja, näköjään turhaan. Jostain syystä X, Y tai Z rodun parissa ei olla tajuttu mitä tämä käytännössä tarkoittaa silloin, kun sääntömuutos tuli. Ehkä ei ollut silloin koiria, joita tämä koskisi, joten sääntömuutos on unohdettu ja nyt vasta havahduttiin. Mutta syvältä silti.

Koikkereilla uutena rotuna tämä on ikävää, koska nytkin on kasvamassa lukuisia lupaavia nuorukaisia aktiivisilla näyttelyihmisillä joista ei koskaan voi tulla kansainvälisiä muotovalioita. Kyllähän ainakin minulla se CIB on ollut se "the titteli", mikä olisi ollut superhienoa saada ja sitä tavoitella. Kovin kauaahan tämä ei varmaan tule ihmisiä ärsyttämään, mutta tämä nykyinen koirasukupolvi osuu juuri tähän ikävään väliin. Koska sääntö on tullut vasta pari vuotta sitten, vanhemmilla koirilla on jo enimmäkseen CIB-titteli jos omistaja on sen halunnut hakea ja nuoremmilla on koko ajan vähemmän ja vähemmän näitä G-merkittyjä koiria sukutauluissaan. Jonkinlainen vaikutus tällä toki saattaa olla myös (näyttely)jalostukseen...? Eipä ainakaan kannusta hakemaan ulkomailta tai käyttämään uutta verta. Kiitti hei.

Tulee mieleen mitä tämmöisestä sääntömuutoksesta kukaan on hyötynyt, ei harrastajat (paitsi ehkä lompakot) eikä rodun jalostustilanne ainakaan. Eikä lisää luottamusta FCI:hin, kun näin vain muuttelevat sääntöjä miten tykkäävät.

Rian ja Lokin ehkä-lapsiin tämä ei enää vaikuta eli niistä, kun tietysti ovat kaikki niin kauniita ja komeita, voi tulla kansainvälisiä valioita.

Kyllä on motivaatio huipussaan lähteä Liettuaan 3x kv näyttelyyn hakemaan näitä turhia CACIBeja. No ehkä käy tuuri, eikä oltaisi saatu niitä muutenkaan. Eihän joku inttivaliotitteli tietenkään mikään autuaaksi tekevä asia ole eikä ollut ja joistain saattaa tuntua että valitan tyhjästä. Mutta kyllähän tuo nyt vähän tylsistyttää kun on ensimmäistä kertaa lähdössä ulkomaille näyttelyyn ja valinnut näyttelyt cacibin kuvat silmissä ja nyt sai tietää, ettei koira voi kuitenkaan saada CIB titteliä. Meillekin olisi riittänyt sertin hakemiseen pelkät pienet ryhmikset ja rahaa olisi säästynyt melkoisesti.

Ja lisäksi koska periaate.

Ehkä me lähdetään hakemaan sitten silti sitä CACIBia jotta Lokista voisi tulla varjo-CIB.

No kato musta kuullaan vielä, mä lennän korkeella!

Ylpeä kakkosluokkalainen!

Nyt kun reissun tärkein juttu on spoilattu niin voi aloittaa alusta. Lähdettiin Elisan seurueen kyydillä kohti Joensuuta perjantaina aamutuimaan. Matkustin takapenkillä ihanan suuressa ilmastoidussa automobiilissa parin karvakaverin kanssa ja yhden pysähdyksen taktiikalla päädyttiin Joensuuhun jo hyvissä ajoin.

Heti pian Anniinalle saapumisen jälkeen jatkoimme matkaa kohti Adyan vauvojen kasvupaikkaa Hennan (kennel Mendikan) luo. Siellä palloteltiin kasaa tämmöisiä rockabilly kavereita ja painuimme isojen koirien kanssa lenkille, sama rutiini toistettiinkin sitten jokaisena Joensuun päivänämme :)

(c) Anniina Korjus

Seuraavana päivänä alkoi kisarupeama, mutta koska ykköset starttasi vasta iltapäivällä, saatiin nukkua pitkään ja ottaa vielä Lokin kanssa parit paikallaolotreenitkin kaupan ulkopuolella Anniinaa odottamassa. Kesto oli ensimmäistä kertaa 3 minuuttia mutta kerran taisin palkata välissä.

Lähdettiin kohti hallia joskus puolen päivän paremmalla puolella. Oli ihan superhieno sää ja ulkona oli lämmin kuin mikä. Pärnävaaran urheilukeskuksen upeat ulkoilumaastot oli ihanaa kierrettävää. Oltiin kuin satumetsässä :). Ja oli rentouttavaa keräillä voimia ja miettiä taktiikkaa ratoja varten.

Ensimmäinen rata oli ihan ok agirata, lähdettiin tunnustelemaan kivituhkapohjalla aika avoimin mielin. Kepeillä tein ties kuinka monetta kertaa saman virheen ja lähdin vedättämään liikaa ja Loki meni johonkin toiseen väliin. Uusinta putken kautta ja hyl. Treenaamalla loppuun siis. Loki ihmetteli hieman puomia ja jäi taas tönöttämään alastulolla liian ylös. Vielä kummallisemmaksi se meni A:lla, kun jäi ihmettelemään maailmaa A:n huipulle :). Liekö oli uusi halli, uudet esteet, hermostunut ohjaaja vai parin viikon aksatauko mikä aiheutti tällaista kivaa toimintaa. Puolijärkkäri valitettavasti taisi hajota kokonaan joten kuvaukset on kaikki Lumian laatukameralla.

Ensimmäisen radan jälkeen oli vähän kumma fiilis, mutta ei mennyt kuin hetki kootessa oma psyyke ja lähdettiin iloisin mielin päivän toiselle ja viimeiselle radalle. Rata oli jotenkin kumman vaikea muistaa keskikohdilta, kun kierrettiin samat hypyt ainakin kaksi kertaa. Vähän venähtelikin tässä joka välissä ohjaukset. Odottelin taas jotain lahnakontakteja, joten yllätys olikin suuri kun Loki tuli läpi puomilta ilman edes aikomusta pysähtyä. Huupsis! Ajattelin että superia että meni niin vauhdilla ensimmäisen radan jälkeen ja jatkoin rataa. A:lle olin suunnitellut nopeaa vapauttamista, koska arvoin vielä että alkaisinko tehdä sille juoksari A:n välivaiheena nopeita vapautuksia. Rata meni kuin menikin nollana loppuun ja saatiin 0-tulos, nollavoitto ja SERT! Ihan huippua!! Loki tuntui vähän hitaalta, mutta nopeus oli kuitenkin 4,41.

Seuraavana päivänä mentiin paikalle jo aamusta ja keräilin aggressioita kakkosten ratoja varten katsellen ykkösiä. Päivä alkoi viileänä, mutta lämpeni pian. Kisapaikalla soi ulkona musiikki ja fiilis oli vähän kuin olisi jossain festareilla tai vähintään Agirodussa ollut :). Pakko myös todeta miten mukavaa väkeä JOA:laiset ovat ja muutkin tuolla idässä kisaavat! Montaakaan en radan laidalta tuntenut mutta silti ei tylsää päässyt tulemaan hetkeksikään :). Ihan huippuja kisapäiviä oli ja sää suosi todellakin.

Ensimmäinen medi2 ratamme oli hypäri, mikä sisälsi muun muassa välistävedon, pakkovalssin ja ennakoivan valssin. Huomasi heti, että aika meinasi loppua kesken rataantutustumisessa, kun joutui ihan peräti miettimään miten missäkin ohjaisi. Tavoite oli hypärillä testata vähän ohjauksia ja yrittää pitää pakka kasassa. Mutta mitä tekeekään pari Taina ja Loksutin? Ottaa ensimmäisen kakkosten LUVAnsa! Vaikea oli maalissa uskoa että tehtiin nolla! Mahtavaa hyvä me!!! Melkein koko ajan tuntui siltä, että olin myöhässä ja tuli aivan järkky kiire joka välissä ja lopussa sain pinkoa niin että meinasi jalat lähteä alta, aika superia!

Nollia tuli vain medeissä ja sielläkin vain kaksi ja me voitettiin ajassa, joten luvahan sieltä tulla tupsahti. Loki tuntui lauantaita nopeammalta ja nopeus olikin kiva 4,69 m/s. On siinä vähän ollut eroa vauhdissa, kun ykkösten radalla meni hitaampaa kuin tällä kakkosten pyörityksellä.

Toinen päivän rata menikin sitten ihan treenailuksi, kosahti heti toiselle esteelle kun takaakierto jäi ohjaamatta (jälkeenpäin harmittaa etten tehnyt tähän pakkovalssia, sehän oli ihan suoraan sille tarkoitettu paikka mutten yhtään tajunnut, hmmh). Kiva oli kuitenkin rallatella loppuun ja kontaktit otettiin kunnolla ja Loki teki kisojensa parhaat kontaktit sekä puomille että A:lle. Muuten rata olikin sitten yhtä surkeata ohjausta ja Loki luki taas tuttuun tapaansa takaakiertopersjätöt takaaleikkaukseksi, näitä koitettiin treenata Lotan koulutuksessa mutta silti ne ei toimi yhtään.

Erittäin erittäin tyytyväinen olen kisojen antiin, nolla per päivä mentiin ja ensimmäinen kakkosten luva on nyt saatu. Hui kauhea. Alun kontaktisähläilyjen jälkeen hienot kontaktitkin pysyi kasassa. Ei oikeastaan mikään jäänyt harmittamaan mieleen! Heti piti myös ilmoitella ensi lauantain Hausjärven järjestäjille, että kisataankin kakkosissa.

Ainoa mihin en ole tyytyväinen on Lokin käyttäytymiseen kisapaikalla, tarkemmin sanottuna kaiken maassa olevan imuroimiseen... Se söi ties mitä skeidaa sekä hallista että ulkoilumaastoilta ja tuli kyllä mieleen, että pitäisi varmaan pitää sitä lyhyehkössä hihnassa ja vahtia tarkemmin ettei pääse syömään mitään ja muina aikoina pitää tiukasti autossa. Yhtä paljon kai näissäkin koiria pyörii kuin näyttelypaikoilla ja ei sen tarvitsisi jokaista pöpöä suuhunsa ahtaa ja tuoda tulisina sitten kotiin.

Kisojen jälkeen käytiin hakemassa pennut kassiin ja suunnattiin niitä ulkoiluttamaan. Oli aluksi aika hasardi ajatus, mutta hyvinhän se sitten sujui! On ne kyllä ihanan reippaita ja tietysti söpöjä kavereita kaikki kolme neitiä. Otettiin niistä vielä lopuksi seisomiskuvia, Anniina niitä varmaan sitten aikanaan laittaa omaan blogiinsa joten tässä vain parit omat kännykkäräpsyt.

Toivon kovasti, että seuraavat vauvat mitä pallottelen on Rian ja Lokin omia.

Tänä aamuna jätettiin Joensuu taakse ja palattiin Elisan kyydillä kotiin. Suuren suuret kiitokset yhteiskyydistä! Oli todella kivaa kun sai matkustaa hyvässä seurassa :). Seuraava reissu sitten sertejä hakemaan kun ollaan mekin kolmosissa.

Ja Anniinalle kiitokset majoituksesta! Harmi kun asutaan niin kaukana, olisi kiva päästä useamminkin viettämään kunnon salkkarit- ja nymfit-maratoneja ja mässyttää palkintosuklaamunia (olikohan tässä jo liikaa informaatiota).

Kisalahjakortteja polttelee nyt parit taskussa, joten tiemme vienee Joensuuhun uudestaan viimeistään ensi pääsiäisenä.

Fionan äiti

Fiina 13.12.2006 - 12.4.2014

"Näen sinun katoavan pilvien taakse.
Siellä odottaa sinun seikkailusi."

Reissupakkailujen lomassa tuli huonoja uutisia Lempäälästä Fionan kasvattajan luota. Kun toisaalla odotellaan uutta elämää niin toisaalla joudutaan luopumaan entisestä. Yllättävä sairastuminen vei muutamassa päivässä. Kiitos kaunis Fiina ja hyvää matkaa sinne toiselle puolelle.

In spring spring new beginnings

♥  Ria on käynyt ultrassa ja ainakin 4 pientä Lokinpoikasta on paikannettu  ♥

Isukki-to-be lähettää morsmaikulleen omistajineen oikein rentouttavia odotusaikoja ja vauvojen kehitysviikkoja ja pitää kaikki hännät ja koivet pystyssä, että kaikki sujuu oikein mallikkaasti loppuun. Pentusten laskettu aika on 20.5 tienoilla. Peukutamme tyttövoittoisen pentueen puolesta, mutta pitää toki muistaa, että Lokinkin pentueessa oli 6 urosta ja 1 narttu.. Toisaalta Loki taas on niin neiti (ja ajoittain myös true bitch..), että ehkä sen sisäinen neitimäisyys ulottuu kaikkiin ulokkeisin asti... Vain aika näyttää.

Käytiin tällä viikolla lenkkeilemässä siskon ja Tessin kanssa tulevan kotimme ympäristössä ja iski muuttokuume. Siitä innostuneena aloitin kunnon kämpän tyhjennysoperaation ja laitoin myyntiin myös koirakirjat (saa ostaa):

• Jan Fennell Kuuntelen Koiraani, 15e (jos ostat, en halua enää olla sun kaveri, mutta osta silti)
• Maailman koirat ihmisen ystävinä ja apureina (2011), 15e
• Näyttelykoiran esittäminen - Christine Andres, 5e
• Koiraharrastuksen ABC, 15e

Lisäksi myynnissä on yhä Fionan pomppa, koko 28 (selän pituus, sen jälkeen vielä n. 5cm laskoksia). Hp: 45e (+postimaksu 7e) sekä kasa muita vaatteita ja valjaita.

Sitten siirryin muihin tavaroihin ja suorastaan järkytyin, kun pelkästään omista sekä koirien (=Fionan) vanhentuneista lääkkeistä löytyi kokonainen muovikassillinen roskiin heitettävää. Melkoiset muistot tuli mieleen kaivaessa kaiken maailman närästyslääkkeitä, luontaishoitoaineita, kortisoneja ja ties mitä kaapin pohjilta.

Niin se aika rientää. Silloin oli vain Fiona. Jonka piti elää ehkä se max pari vuotta. Sitten tuli Loki, sika säkissä, omaksi mussukaksi ja harrastuskoiraksi ja ehkä jatkokäyttöön jos se siihen olisi kaikin puolin soveltuvainen. Nyt sille on putkahtamassa laumallinen jälkeläisiä.

Aikamoista.

Kropanhallintaa

Liedon palkintojenjaosta, kakkosnumerolla ja kakkospallilla. Alan pikkuhiljaa lämmetä seuran kisapaidan väreille,
mustaan yhdistettynä se ei ole niin epä-tainamainen (hei kamoon, sininen!) kuin tähän asti olen sitä pitänyt.

Viikko sitten oli meidän viimeiset talvitreenit Veikkolassa. Myin ensi viikon treenit, koska meillä alkaa nyt toinen tiivis kisarupeama. Tänä viikonloppuna lähdemme Lokin kanssa kisaamaan Joensuuhun neljän startin verran, seuraavana lauantaina on kisat Hausjärvellä ja sitä seuraavana olisi I-HAH:n kisat Helsingissä, mitä mietin vielä hieman mutta mihin haluaisin mennä kun varatuomarina on Mr. Kerminen :). Toukokuussa tulee sitten kisataukoa ja silloin panostetaan treenaamiseen, mutta nyt huhtikuussa lähdetään katsomaan miten korkealle meidän taso riittää näissä kolmissa kisoissa.

Viimeiset sisätreenit oli ehkä parhaat mahdolliset, tehtiin kolme erilaista pätkää kuvan esteillä. Ensimmäisessä oli perusrytmittämistä, toisessa suoraa luukuttamista ympyrässä putkesta toiseen ja sen jälkeen käännös ei-putkeen rytmittämällä, kolmannessa takaakiertoja ja välistävetoja. Ja nämä piti ohjata ilman käsiä ja ääntä, pelkkää kroppaa käyttämällä.

Ilman käsiä oli helppo olla kun laitoin kädet selän taakse, mutta parit putkeen-huudot tuli alussa vahingossa. Kädet selän takana aiheutti sen, että juoksu oli vähän vaikeaa ja kumartelin näköjään ihan liikaa. Olen jotenkin oppinut rytmittämään kumartelemalla, periaatteessa joo ihan ok, mutta ei nyt tarttisi maata nuolla siellä välissä.

Mielenkiintoista oli, että Loki oli huomattavasti enemmän kuulolla, jos nyt niin voi sanoa äänettömästä ohjauksesta. Se aivan kuin joutui skarppaamaan paljon enemmän, kun ei pelkästään odottanut että mikä käsky sieltä raikuu maksimivolyymilla niinkuin normaalisti. Loki ei kertaakaan juossut "läpi" rytmittämisestä (muistaakseni) eli mennyt hämyputkiin. Takaakierrot oli kivoja tehdä ja välistävedotkin onnistui jopa pari kertaa ihan oikein, valitettavasti kamera oli katkassut juuri ennen viimeistä kaikista hienointa välistävetopätkää. Parit kerrat rytmitin liian tiukasti ja Loki kääntyi ennen estettä.

Oli kuitenkin kokonaisuudessaan hurjan opettavaista huomata miten erilailla mennään kun Loki joutuu lukemaan kroppaani enemmän eikä voi luottaa ääneen (joka on aina vähintään myöhässä). Ja huomata miten se kroppa todellakin vaikuttaa niin vahvasti verrattuna ääneen tai käsiin. Se rintamasuunta, rintamasuunta.. Sanoisin, että äänetön ohjaaminen on virheherkempää, koska koira saattaa tehdä enemmän omia ratkaisuja jos ohjaajan ohjaus on epäloogista, mutta ohjaajan onnistuessa myös huomattavasti tarkempaa ja tiiviimpää. Haastavampaa ohjaajalle ja koiralle, mutta jos kroppa toimii ja ohjaus pelittää niin meno alkaa muistuttaa jotain taiteen lajia.

Ajattelin, josko koittaisi ottaa seuraavien kisojen tavoitteeksi tämänkaltaista ohjaamista, eli välttäisi ääntä ja ohjaisi mahdollisimman vähäeleisesti. Voi olla ettei ole fiksua lähteä (kovin) radikaalisti muuttamaan menoa kisoihin, mutta tuskin kokeileminen ja eri tyylien testaaminen koskaan on huono asia. Ja normaaliin heilumishuutamisohjaamiseeni verrattuna jo pieni muutoskin tähän suuntaan olisi varmasti ihan pelkästään plussaa.

Sunnuntaiaamuna toinen katselee kaihoisasti ikkunasta, 

kun toinen vielä köllii siihen malliin, että eihän me vielä olla menossa..

Meidän kesätreenit alkavat sitten joidenkin viikkojen päästä. Meillä vaihtuu kouluttaja, Evan koulutuksessa en olekaan aiemmin ollut kuin muutamia kertoja ja tuolloin tykkäsin kovasti, joten innolla odotan mitä tuleman pitää. Viime kesästä asti meitä on kouluttanut Tiia ja vaikka pidän paljon myös hänen tyylistään ja erityisesti siitä miten jotenkin tuntuu aina ottavan juuri omat tarpeet huomioon ja kohtelevan koirakoita yksilöinä eikä massana, niin kyllä vaihtelu silti aina virkistää ja tuo uusia ajattelutapoja ja näkökulmia treenaamiseen. Seuran yhtä ryhmää kouluttaa Ville Liukka, joten pitää kytätä fb:ssä ahkerasti myynnissä olevien vuorojen varalta... Olen pitkään halunnut mennä Villen koulutukseen.

Tänään olisi ehkä voinut mennä kentälle omatoimitreeneihin, mutta koska selvisi että auto menee huomenna korjaukseen (ja paras muuten korjaantua myös muuten revin pelihousuni) ja sinne menee taas rahaa ja vituttaa, joten päätin lähteä mielummin lähikentälle fb:ssä sopimaamme pikkuisiin tokotreeneihin ihan uudessa seurassa.

HauHau tykkää meistä!

Tänään oli kevään ensimmäinen mätsäri, tapaan kuuluen vesisateessa ja kylmässä. Loki sijoittui punaisten isojen aikuisten kolmanneksi. Isoja aikuisia oli peräti 7 kappaletta. Tunnissa oli koko homma ohi ja päästiin kotimatkalle ja siinäkin välissä oli vähän turhaa odottelua. Fiona tutisi mukana, koska halusin että illalla on kotona kerrankin rauhallisia koiria. Suunnitelma on toistaiseksi onnistunut ihan hyvin.

Lokin parina oli joku vesikoira. Loki esiintyi ihan hyvin. Mentiin ensin juosten ympäri minkä jälkeen tuomari käski kävellä. Sanoi melkein kaikille että hitaammin meni paremmin. En ole ihan varma uskoisiko tuota. Tuomari sanoi myös värikehässä, että "älkää syöttäkö niitä koiria koko ajan". Hilkulla oli etten sanonut, että sitä varten me ainakin kyllä mätsäriin ollaan tultu. Joo ei ehkä ihan tuomari minun makuuni mutta räpläystreeni saatiin joten se siitä. Palkinnoksi saatiin ruusukkeen ja pokaalin lisäksi retkituoli ja semmoinen kevyt pentuputki.

Turun reissumme tuliaiset on jäänyt kokonaan esittelemättä, eli tässä kasa HauHau:n ruokaa, herkkuja ja ties mitä! Kiitos Suvi näistä, joiden ansiosta tuskin tarvitsee ihan heti lähteä namiostoksille :)

Kassia purkaessa kesti hetki tajuta, että ei, siellä ei ollut suklaapatukoita omistajalle ja ei, siellä ei ollut myöskään dödöä omistajalle. Kummatkin oli kyllä tarkoitettu ihan koirille. Nuo Training Stickit olivat erittäin mielenkintoisia, vielä on päättämättä missä testaan niitä hyödyntää. Veikkaan, että sopisivat hyvin seuraamisen imuttamiseen. Limpsimismaius, heh. Loki oli toki kovin kiinnostunut ja kyseli että saisko jo saisko jo. No ei saanut.

Hiljaista on ollut blogissa ja koiratkin vähän protestoi (mm. sohvalla kauan ollut koristetyyny on ensimmäistä kertaa ottanut vähän osumaa, syyllistä en tiedä mutta vieressä ollut punainen kala saattaa vihjaista oikeaan suuntaan), mutta vielä on hommia hoidettavana nettisivuprojektin parissa. Parin viikon sisällä tullee vielä viimeinen rutistus joka kestää tarvittavan ajan, ehkä kaksi viikkoa tms, ja sen jälkeen koittaa sitten julkistus. On ollut kyllä kivaa ja opettavaista värkkäämistä.

. ← tokokärpänen

Ollaan tokoiltu Fionan kanssa ahkerasti. Kyllä, Fionan. Katsokaa vaikka. Tässä Fiona suorittaa hienoa paikallamakuuta.

Ja tässä vielä toinen kuva.

Tässä on hieno luoksetulosuoritus. Katsokaa ja ihastelkaa.

Lokinkin kanssa on tehty vähän jotain. Meillä alkoi maanantaina ohjatut tokotreenit. Kouluttaja on taas viime kesänäkin kouluttanut Päivi, joka on onnistunut motivoimaan meitä todella hyvin. Maanantaina oltiin ensimmäistä kertaa omalla kentällä ja Loki oli vähän agilityfiiliksissä, mutta hyvin se tokokin sairastelutauon jälkeen sujui. Päivi käski ilmoittautua kisoihin, väitti, että sillä saisin kerättyä tarvittavat treenimotivaatiot. En epäillyt tätä hetkeäkään ja yritin heti kotiin päästyä ilmoittautua möllitokoon, mutta oli mokoma täynnä. Hmph. Sitten masennuin ja päätin siirtää kisauran aloittamisen syksyyn.

Loki on aika pitkälti kisavalmis, mutta ne mitä haluan sille vielä ennen kisoja vahvistaa on:

• Paikallamakuu häiriössä
• Jäävien erottelu

Sovimmekin paikalla olleiden treeniryhmäläisten kanssa, että tämän kesän teemana on paikallamakuu häiriössä, kun useampi oli sitä vailla. Mehän ei olla tehty häiriötreeniä juuri lainkaan, oopsis.. Treeneissä treenikaveri käveli koirien välistä paikallamakuun aikana ja Loki ihmetteli jo vähän sitäkin. Ollaankin nyt tehty maanantain jälkeen peräti kolme (3!!!) omaa paikallamakuutreeniä. Ensimmäisellä nousi istumaan, mitä ei ole tehnyt varmaan koskaan. Oli vire vähän korkealla ja yritti tarjota muuta tekemistä. Muilla treeneillä olen laskenut virettä enemmän ja palkannut tiheämpään. Eilen tein jonkun 2,5 minuutin paikallamakuun kahdella välipalkkauksella. Pitää vähän muistutella mistä onkaan kyse.

Sivulle nousemisessa meinaa reagoida vääriin käskyihin ja olenkin puhellut niitä näitä ja palkannut vasta kun "sivu" käskystä noustaan. Kisatilanteessa Loki viimeksi nousi muiden käskyillä, joten tarvitsee selvästi treeniä siihen, että vain oman ohjaajan käskystä ja vain oikeasta käskystä noustaan. Toinen vaihtoehto on mennä kisoihin ja pitää huoli että on ensimmäinen joka käskyn sanoo tai viimeistään siinä kuorossa mukana kun kaikki hokee sivusivusivu.

Löydettiin eilen ihan uusia lenkkimaastoja ja päädyttiinkin parin tunnin lenkille kun oli niin nätti päivä ja minä kerrankin nukkunut 8 tunnin yöunet. Loki on raivostuttava nenäilijä ja maha täynnä ei namitkaan meinannut motivoida luoksetuloon. Kevät..

Tiistain aksatreenit oli ehkä opettavimmat koko talvena, kun teemana oli kädetön ja äänetön ohjaus. Ja Lokihan oli kuulolla (jos näin voi sanoa äänettömästä ohjauksesta) paremmin kuin koskaan ennen. Videot on käsittelemättä joten teen niistä sitten oman postauksensa myöhemmin.