Kooikerhondje

Yleistä

Kooikerhondje on pieni vilkasluontoinen punavalkoinen lintukoira. Kotimaassaan Hollannissa sitä käytettiin ja käytetään yhä menestyksekkäästi - joskin harvinaisesti - sorsalintujen houkuttelijana. Kettumaisen ulkonäkönsä avulla koira houkutteli sorsat häkkiansaan, Eendenkooi –termillä löytyy videoita alkuperäisestä metsästystoiminnasta, esim. Zu Besuch in einer Entenkooi -videolla. Metsästyskauden ulkopuolella kooikerhondje toimi tuhoeläinten hävittäjänä ja öisin lämmitti ja vartioi omistajaansa. Rodun nimi muodostuu kahdesta sanasta: kooiker ja hondje. ”Kooiker” tarkoittaa verkkohäkin omistajaa ja ”hondje” pientä koiraa. Toisin sanoen kooikerhondje on linnustajan pieni koira.

(c) Lotta Franck

Rotumääritelmä kertoo kooikerhondjen olevan "iloinen, ei äänekäs, hyvin riippuvainen kotiympäristöstään, ystävällinen, hyväluonteinen ja valpas". Sille sallitaan varautuneisuus vieraita kohtaan, mutta tutustuttuasi siihen saat siitä elinikäisen ystävän. Jotta kooikerhondjesta tulee yhteiskuntakelpoinen ja reipas koira, se vaatii pennusta alkaen perusteellisen sosiaalistamisen. Siitä huolimatta moni aikuinen kooikerhondje tulee toimeen lähinnä vain oman lauman jäsenten kanssa.

Kooikerhondje oppii nopeasti - niin hyvässä kuin pahassakin. Miellyttämishalunsa ja ahneutensa ansiota sitä on helppo motivoida ja positiivinen vahvistaminen toimii erinomaisesti. Kooikerhondjeista löytyy herkkiä yksilöitä, joille yksi ärjäisy väärään aikaan hävittää kuukausien koulutuksen. Se tarvitsee johdonmukaisen koulutuksen oppiakseen luottamaan omistajansa kykyyn hoitaa tilanne kuin tilanne. Useimmat kooikerhondjet noutavat mielellään mitä tahansa kepeistä ja palloista sorsiin ja kanalintuihin sekä uivat mielellään.

Lyhyesti sanottuna kooikerhondje on aktiivinen harrastuskoira, joka tarvitsee paljon virikkeitä ja liikuntaa sekä johdonmukaisen mutta ystävällisen kasvatuksen. Rotu on ulkonäöltään ja luonneominaisuuksiltaan jossain määrin epäyhtenäinen. Vaikka pennun vanhempien meriitit eivät periydykään, kannattaa pentu valita sellaisista vanhemmista, millaisen koiran itse haluaisi. Rodulla ei ole pk-oikeuksia.

Historia

(c) Tytti Käyhkö

Pienen hollantilaisen lintukoiran varhaishistoriasta kertovat 1400-1800 luvuilta peräisin olevat maalaukset. Erityisesti 1600-luvulla taitelijat kuvasivat töissään näitä punavalkoisia koiria, mutta 1900-luvun alkutaipaleilla rotu oli melkein hävinnyt. Toisen maailmansodan aikana Ammerstolin paronitar van Hardenbroek kiinnostui vanhoissa maalauksissa esiintyneistä pienistä kauniista koirista. Hän antoi kooikerhondjen kuvan eräälle kulkukauppiaalle ja pyysi tätä etsimään kuvan mukaista koiraa. Näin löytyi kaikkien kooikerhondjien uusi kantaemo Tommie, joka synnytti ensimmäisen pentueensa vuonna 1942 kennelnimellä van Walhalla.

Vuonna 1966 Hollannissa hyväksyttiin rotu väliaikaisesti ja vuonna 1971 virallisesti. Ensimmäinen Kooikerhondje -yhdistys perustettiin Hollannissa 1967. Kansainvälisen FCI:n hyväksynnän virallisine rotumääritelmineen rotu sai vuonna 1990. Suomeen ensimmäinen kooikerhondje Falony-Flame Urjette v. Muskyteira tuli vuonna 1991. Siitä alkoi suomalaisten kooikerhondjien historia. Rodun monipuoliset harrastusominaisuudet ovat johtaneet sen yleistymiseen ja nyt vuonna 2013 rekisteröintejä on jo 1032.

Nykyinen käyttötarkoitus

Enimmäkseen kooikerhondjea käytetään Suomessa monipuolisena harrastuskoirana sillä se on valpas, aktiivinen ja aina valmiina toimintaan. Monet kasvattajat etsivätkin kasvateilleen nimenomaan harrastavia koteja. Rotu ei ole linjautunut ja sama yksilö voikin pärjätä erinomaisesti useissa eri lajeissa. Tässä muutamia kooikerhondjien keskuudessa suosittuja harrastuksia:

• Agility: Nopeana ja ketteränä koirana kooikerhondje on saavuttanut harrastajien parissa suuren suosion. Suomalaisille koirille on lähivuosina tullut menestystä niin SM-, PohjM- kuin MM-tasollakin ja rodusta löytyy useita agilityvalioita.
• Mejä: Kooikerhondje on todellinen nenäkoira ja mejässä koira pääsee hyödyntämään parasta aistiaan. Useilla koirilla on jäljestysvalion titteli. Kooikerhondjia käytetään myös käytännön hälytystyössä haavakoiden jäljestämisessä.
• Näyttelyt: Koira valmistellaan kehään kevyesti harjaamalla ja näyttelyt on yksi rodun yleisistä harrastuksista. Kooikerhondje esitetään vapaasti ja luonnollisesti.
• Toko: Suomessa ei ole yhtään tottelevaisuusvaliota, mutta useita koirakoita kuitenkin kilpailee menestyksekkäästi. Kooikerhondjen koulutus vaatii paljon kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa koiran vilkkauden ja pehmeyden huomioon ottaen, mutta sen ahneus tekee siitä myös innokkaan oppijan.

Lisäksi monet kooikerhondjet ovat käyneet BH- eli käyttäytymiskokeessa, luonnetestissä sekä MH-luonnekuvauksessa. Spanielin taipumuskokeeseen on osallistunut yli 20 kooikerhondjea, siinä todetaan spanielirotujen käyttöominaisuuksia.

Ulkomuoto

Kooikerhondje muistuttaa ulkonäöltään spanielia tai pientä setteriä. Narttujen ihannekorkeus on 38 cm ja urosten 40 cm, mutta kokovaihtelua on runsaasti. Kooikerhondje on rakenteeltaan sopusuhtainen ja mittasuhteiltaan lähes neliömäinen. Rodun väritys on oranssinpunainen ja valkoisen kirjava. Kooikerhondjet usein tunnistetaan niille tyypillisistä ”korvakoruista”, mustasta karvasta mitä on luonnostaan niiden korvien kärjissä. Turkki on puolipitkä ja hieman laineikas tai suora, häntä runsashapsuinen.

Hoito ja terveys

Kooikerhondjen hoito on helppoa. Oikeanlaatuisena sen turkki hylkii likaa ja turkinhoidoksi riittääkin ajoittainen harjaus ja pesu koiran käydessä nauttimassa esimerkiksi lempiharrastuksestaan mutaojissa uimisesta. Karvapeite on kaksinkertainen, joten koirasta lähtee karvaa mikä kerääntyy helposti nurkkiin.

Kooikerhondjen keskimääräinen elinikä on 10-14 vuotta. Rotu ei kuulu PEVISA-ohjelmaan, mutta jalostuskoirilta tutkitaan silmät, polvet ja lonkat. Lisäksi vuoden 2014 alusta alkaen vähintään yhdistelmän toisen koiran on oltava dna-testattu enm-vapaaksi (perinnöllinen nekrotisoiva selkäydinhalvaus). Aiemmin rotua vaivannut von Willebrandin tauti on geenitestien ansiosta saatu käytännössä häviämään kokonaan. Vaikka vakaviakin perinnöllisiä sairauksia tunnetaan useita kuten polymyosiitti, autoimmuunisairaudet (erityisesti munuaisviat) ja epilepsia, niitä esiintyy suhteellisen harvoin ja rotu on Suomessa pienestä kannasta huolimatta perusterve.

Tietoa rotuyhdistyksestä

Suomen Kooikerhondje ry perustettiin lokakuun 16. päivä 1999 ja hyväksyttiin rotua harrastavaksi yhdistykseksi helmikuussa 2008. Yhdistys toimii Suomen Spanieliliitto ry:n alaisena jäsenyhdistyksenä ja on myös Suomen Agilityliiton jäsen. Yhdistys julkaisee omaa jäsenlehteä Kooikerhondje, joka ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Jäsenet saavat myös Spanieliliiton jäsenlehden Spanieli.

Yhdistyksen perusajatuksena on edistää Suomessa kooikerhondjien kasvatusta ja jalostusta kiinnittäen huomiota koirien terveyteen, luonteeseen ja ulkonäköön rotumääritelmän mukaisesti. Yhdistyksen tehtävänä on tuoda rotua esille positiivisella tavalla, tukea kasvattajia rakentavasti, jakaa tietoa ja taitoa sekä järjestää koulutuksia ja kokeita. Tässä pyrkimyksessään yhdistys työskentelee yhteistyössä niin kotimaisten kuin ulkomaisten rotuyhdistysten kanssa. Erityisesti rodun alkuperämaan Hollannin kanssa yhteistyötä tehdään jatkuvasti.

Tervetuloa tutustumaan rotuun paremmin osoitteessa www.kooikerhondje.fi!

---------------------

Lähde: Uuden uutukainen esittely http://www.koirat.com/rodut/kooikerhondje
Koonnut: Taina, erinäisistä Suomen Kooikerhondje ry:n materiaaleista, hyväksynyt hallitus
Kuvista kiitos Tytti Käyhkö, Lotta Franck, Suvi Reini ja Suvi Tyynismaa

Vielä tarkempaa kuvausta haluaville hyvä kirjoitus kooikerhondjesta on myös Anniinan blogissa.