keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Kaksi pientä ankkaa lähti eläinlääkäriin...

Ja molemmat tuli toki myös takaisin.


Eilen käytin Tessin eläinlääkärissä Leppävaaran eläinasemalla (tjtn), kun sillä on silmä rähminyt ja tulehdushan siellä oli. Ei naarmuja tai roskia, eikä lääkärin mukaan myöskään ylimääräisiä ripsiä silmiä ärsyttämässä. Silmätipat saatiin. Lisäksi Tessin maha on pitänyt ääntä ja se on oksennellut muutamia kertoja "tyhjän mahan oksennusta" viimeisen viikon aikana joten epäily oli taas jostain vatsassa vellovasta karvakasasta. Varjoainetta suuhun ("namnam", sanoi Tessi) ja pöydälle pötkölleen. Edellisellä kerralla koiran pitämiseen pöydällä oli tarvittu kolme ihmistä, tällä kertaa riitti yhden Tainan taikakosketus ja ihan nätisti pysyi. Röntgenissä näkyi jokin pieni epämääräinen alue mahalaukussa, niin pieni ettei kuitenkaan pitäisi mitään aiheuttaa. Lisäksi löytyi kolme ohutsuoleen jo ehtinyttä kiinteää palasta, joiden tiheys oli sama kuin luulla joten olisiko jotain syömää luuta tai vastaavaa. Tuo jätemylly kun vetää pihalta ihan kaiken (paitsi paskan, sen syömisen hoitaa Loki). Ei siis mitään erikoisia löydöksiä, mutta eläinlääkärin mukaan saattanut ärsyttää mahalaukkua mennessään.

Lääkkeitä tuli niin paljon että meinasi alkaa huipata. Oli pepcidiä, antepsinia, inupekt fortea, tarvittaessa pahoinvointilääkettä ja lisäksi parafiiniöljyä että luun palaset mitkä lie tulisivat sutjakasti pihalle. Näistä itse olisin varmaan antanut vain viimeistä, oman henkilökohtaisen kokemuksen perusteella noita "vatsansuojalääkkeitä" tyrkytetään joka vaivaan eivätkä ole niinkään tarpeellisia, aina tähän mennessä on syy oireisiin löytynyt jostain muualta. Sisko päätti kuitenkin noudattaa lääkärin määräystä. Inupekt nyt on se ja sama kun on vain tukilääkettä. Mutta pepcidin ja antepsinin olisin varmaan itse jättänyt antamatta vielä tässä vaiheessa, mutta ymmärrettävää että lääkäri on näissä asioissa luotettavampi taho neuvomaan kuin minä, enkä myöskään suoraa vastuuta toisen koiran hoidosta haluaisi edes ottaa :). Tessi painoi tasan 6 kiloa. Hintaa joku reilu 200e, mistä vakuutus korvasi reilun satasen.



Tänä aamuna oli sitten vuorostaan Fionan vuoro käydä Mankkaan Univetillä hammastarkistuksessa ja samalla siltä otettiin kontrolliverikokeet sekä tutkittiin pyynnöstäni polvet. Hampaat oli, niinkuin kuka tahansa metrin säteellä Fionasta ollut voi itsekin päätellä, huonossa kunnossa. Putsaus/poistoaika on varattuna ensi viikon tiistaille, siinä sitten selviää montako hammasta tällä kertaa lähtee, lääkäri ei pystynyt sen plakkimäärän ja tulehdusten alta kertomaan mikä on varsinaisten hampaiden tilanne. Ei kuitenkaan tökityt hampaat heiluneet, ainakaan sen hammaskivimäärän alta.

Polvia pyysin lääkärin tutkimaan, koska liikkumishaluttomuus ulkona jatkuu Fionamaiseen tapaan ja emältähän on leikattu polvi tai polvet luksaation vuoksi. Fionalla oli kuitenkin yhä 0 polvet, vaikkakin hieman kierteisyyttä oli mukana. Ei pitäisi kuitenkaan vaikuttaa liikkumiseen. Verikokeista lääkäri pisti viestiä päivemmällä. Puna- ja valkosoluarvot olivat viiterajoissa kuten muutkin arvot, paitsi toinen maksa-arvo (alat) mikä oli hieman koholla, samallalailla kuin vuosi sitten otetuissa testeissä. Eli ei mitään kummallista näissä. Sydänäänet oli myös ok. Fiona painoi 3,8 kiloa, viime visiitillä painoa oli 3,2 kg joten aika järkyttävän määrän on tyttö päässyt lihomaan :O. 3,3 kiloa olen pitänyt sille sopivana painona ja mietinkin onkohan ylipaino lisäsyynä liikkumishaluttomuuteen. Ruoka-annokset pienentyvät siis jälleen vuorostaan hieman, melkoista jojoilemista tämä koirien painon pitäminen samana tai sen yrittäminen. Hinta visiitillä 150e, mistä vakuutus korvannee mahdollisesti jälkijunassa (suorakorvaus ei ollut auki vielä) pienen osan.

Niin se vaan taas menee tämä karu koiranomistajuus, että kameran ostamisen sijaan pitää pistää veronpalautuksesta tulevat rahat Fionan hampaiden huoltoon. Emmää ois sitä kameraa halunnutkaan... Noh jospa sitten ensi vuonna. Ensi tiistaina lähtee taju kankaalle ja Fiona päiväksi hampaiden puhdistukseen ja poistoon.

2 kommenttia:

  1. Koiraharrastuksen karu arki. Meillä on ollut nyt hyvä tuuri eläinlääkäreiden kanssa lähiaikoina, en edes muista milloin Ässä kävi viimeksi! Sitten on onneksi näitä pikkutirriäisiä, mitä pääsee kuskailemaan paremman puutteesta eläinlääkäriin. Tosin pistää sekin hymyilyttämään, kun maksaa puolen tunnin osteopatiasta 80 e ja itse ei raaski mennä edes hierontaan. Ja sitten vielä hulluna aikoo ottaa toisen koiran lisää.. Vaan olis se elämä aika mälsää ilman näitä nelijalkaisia karvaturilaita ;) Saahan omistaja koirastaan niitä paljonpuhuttuja terveysvaikutuksiakin, eli käytännössä maksan oman terveyteni tähden? :D

    Hyvää joulunodotusta ja tsemppiä Fionalle!

    VastaaPoista
  2. Näinpä :D. Koirat kyllä sekä aiheuttaa stressiä että helpottaa sitä, toivottavasti vaaka kuitenkin pitkällä tähtäimellä osuu aina sinne positiiviselle puolelle. Siinä ei sitten niin haitta, jos joutuu joskus muista asioista luopumaan.

    Hyvää joulun odotusta myös sinne :)

    VastaaPoista