Kuulin sanat joskus vuosia sitten ja heti pidin lausetta hienona kuvauksena koiran ja ihmisen välisestä yhteistyöstä. Alunperin sanat lienee tulleet englantilaisen kirjailijan John Ruskinin suusta. Minulta kysyttiin edellisen blogikirjoituksen kommenteissa minun ja Lokin agilityn pitkän tähtäimen tavoitteita ja otsikon ihanan optimistinen, motivoiva ja lupaava lainaus sopii aiheeseen paremmin kuin hyvin. Koska mökillä on oikein mainiota aikaa toteuttaa "hyvin suunniteltu on puoliksi tehty" sanonnan ensimmäistä osiota ja koska rakastan muutenkin kaikenmaailman tavoitteiden asettamista niin erittäin mielelläni tämmöisen merkinnän kirjoitan (ja koska meidän tavoitteet on ollut päässä tiedossa jo ihan hyvän aikaa muutenkin).
Joten sen pitempiä viivyttelemättä, tässäpä meidän agilitytavoitteita tämän hetkisen suunnitelman mukaan. Ei nämä mihinkään kiveen ole tietenkään hakattu, mutta semmoisia mitä on tullut mietittyä että voisi olla hyvä aikataulu meidän harrastukselle.
2013 syksy: Seuran möllimestaruuskisoihin osallistutaan tänä vuonna toista ja viimeistä kertaa ja möllimestaruutta mennään tietenkin hakemaan. Epiksiä.
2014 talvi: Alkuvuodesta olisi suunnitelmissa aloittaa kisaaminen virallisissa agilitykilpailuissa. Nyt puuttuu oikeastaan enää erilaisten keppien ja keinun treenaaminen eri halleissa/kentillä, molempien treenaaminen enemmissä määrin radalla ja muitakin kontakteja olisi kiva vahvistaa. Seuran vuoden aksatulokas 2014 kilpailun voitto olisi kiva.
2014 kevät/kesä: Olisi kiva nousta nopeasti, mutta toisaalta ei ole mikään kiire jos tuntuu että jokin osa-alue tökkii. Lähinnä mennään niihin ykkösiin ja katsotaan miten alkaa sujumaan.
2014 kesä: Ehkäehkä-tavoite, SM-kisojen joukkuekilpailuun :D. Hyyyyvin suuri ehkä, mutta olisi superkivaa. Lähinnä tiivistettynä kuitenkin koko vuosi 2014 mennee kisaamisessa ja sen harjoittelussa. Vuoden päätteeksi kisataan joko ykkösissä, kakkosissa tai kolmosissa.
2015 kesä: SM-kisoihin!
20xx: Mitäpä sitä peittelemään, kyllä minä sinne MM-kisoihin himoitsen ennemmin tai myöhemmin :D. Jos ei jalat katkea, koira katkea, tai muuta suurta häiriötekijää ilmene niin Lokin kanssa, jos jotain sattuu niin sitten seuraavan tai sitä seuraavan jne koiran kanssa.
Jossain välissä sitten aksavalioksi, mutta se on lähinnä semmoinen sivussa tuleva tavoite. Jännä itsekin muuten huomata, että en juurikaan (enää) himoitse tuota aksavaliotitteliä vaan lähinnä noihin arvokisoihin pääsemistä. Ei se itsensä voittaminen vaan oman tason vertaaminen muihin ja muiden voittaminen... Ja se kisafiilis isoissa skaboissa, oioioi en malta odottaa.
Pääpiirteissään hommat on kuitenkin alusta asti pyritty tekemään siten, että pohjatyö tehdään kunnolla eikä pidetä mitään kiirettä tulosten kanssa. Tämähän ideaalitilanteessa johtaa sitten siihen, että kun kisaaminen aloitetaan niin ollaan niin "valmiita", että tuloksia alkaa syntyä suhteellisen nopeasti. Mutta en sanoisi niinkään, että haluan edetä hopeasti, vaan että haluan kehittyä nopeasti.
Koska jokaiseen projektisuunnitelmaan kuuluu myös riskienhallintaa, niin pistetääs vielä tähän meidän tavoitteiden suurimmat riskitekijät.
1. Ohjaajan kehittymättömyys.
Suurimpana riskinä pidän sitä, että en kehity tarpeeksi nopeasti ohjaamisessa. Esimerkiksi jos ensi kesän joukkue SM tavoitteeseen päästäisiin, niin se tarkoittaisi, että minulla on vain alle vuosi aikaa oppia kolmosluokan ohjaajaksi. Tämä on todella haastava tavoite, kun ottaa huomioon mikä on kehitystahti ollut vuoden tai sitä edellisen vuoden aikana. Toisaalta, Lokin kanssa harrastusta (ja siten myös omaa agilityhistoriaani) ei ole vielä edes kuin hätäisesti kaksi vuotta ja kuitenkin tähän asti ollaan päästy. Mutta pitkä ja kivinen tie on vielä itselläni edessä ja vaatii paljon töitä ja kouluttautumista.
2. Lokin vauhdin ylläpitäminen.
Eniten rakastan aksassa juosta täysiä yhdessä Lokin kanssa. Ohjaajan kehittyminen vaatii paljon tekniikka- ja hiomistreeniä, mikä ei saa viedä paikkaa motivaation ylläpitotreenistä vaan treenilistalla pitää yhä pitää suurta määrää hauskanpitotreeniä ja vauhtitreeniä.
3. Ohjaajan motivaation ylläpitäminen.
Jos jossain vaiheessa tajuan, että edistytään ihan tosi hitaasti tavoitteisiin nähden, niin saattaa olla että siitä iskee agilitymasennus ja sitten tulee taukoa sen takia ettei itseä nappaa. Lisäksi olen tosiaan parissa vuodessa niin kovasti innostunut tästä lajista, että aina on mahdollista että kyllästyminen tulee yhtä nopeasti. Mutta epäilen kyllä tuota, niin kivaa olisi päästä kisaamaan Lokin kanssa. Kerrankin urheilulaji mistä tykkään ja paljon!
4. Esteet harrastamiselle aina koiran loukkaantumisesta X määrään muita estetekijöitä.
Hyvät lihashuollot, lämpät ja jäähdyttelyt ja muu koiran fyysisestä kunnosta huolen pitäminen, muut mahdolliset esteet onkin lähinnä sitten herran hallussa. Onneksi on tuo hätävarasheltti minkä voin omia jos Lokin kanssa tulisi pitempää treenitaukoa :). Tähän kohtaan voisi ehkä laskea myös rahan puutteen, jos ei ole varaa panostaa rahallisesti lähinnä talvikaudella niin paljon laadukkaaseen koulutukseen kuin haluaisin ja mitä tarvittaisiin kehittymiseksi.
Ensi talven treeneistä sen verran, että tullaan omatoimitreenaamaan kahden muun koirakon kanssa Sporttikoirahallilla pienellä puolella perjantaisin klo 17-18. Ohjattuihin treeneihin pyrin pääsemään vähintään kerran viikoon, mieluiten toki yhdellä ja samalla valmentajalla koko kauden. Ideaali olisi semmoinen 2-3 hallikäyntiä per viikko mutta pakostikin tulee varmaan ainakin yksi pitempi tauko joulun aikoihin. Mutta myö halutaan kunnolla kehittyä talven aikana!
Tässäpä jotain meidän tavoitteista, jotka varmasti kyllä jonkin verran elävät sitä mukaan mitä edetään/ei edetä. Ja ei mikään takaa että päästään yhtään mihinkään Lokin kanssa, kaikkea voi sattua! Mutta treenaaminen ilman tavoitteita ei ole mielekästä treenaamista. Toivottavasti vastasi Anonyymin kysymykseen :). Kylläpä tuli muuten treenikuume tätä kirjoittaessa.
Viime päivinä on päästy ihailemaan Superkuuta. Eilen käytiin soutelemassa puolen yön aikoihin kamera kädessä. Tuli muuten myös kamerakuume taas kerran. Perhanan raha kun sitä ei kasva puissa.
Jotain kautta päädyin jo vähän aikaa sitten lukemaan sun blogia, ja käyn säännöllisesti vierailulla. :) Agikisoissa on muuten hauskaa kun tunnistaa ihmisiä blogien perusteella. ;) Hyviä tavoitteita teillä. Pitäisi ehkä itsekin kirjata tavoitteet ylös, sitten voi miettiä jälkikäteen onko niihin päästy. Meillä oli aika samanlaiset tavoitteet - talvella päätettiin valmentajan kanssa että koiran tullessa kesällä 2 vuotta oltais valmiit virallisiin kisoihin. Ja eilen sitten aloitettiin kisaura. Toki mölleissä oltiin käyty n. 10 kertaa hankkimassa mulle kisakokemusta. Se tuli kyllä tarpeeseen itselle, koirahan nyt menee missä vaan.
VastaaPoistaMiksi mä en ole törmännyt teidän blogiin?? :O Ehdottomasti blogilistalle! :). Niin melkein samassa tilanteessa olette kyllä ja vielä täältä suunnilta, toivottavasti tullaan törmäilemään samoissa kisoissa!
VastaaPoistaUpean näköistä menoa teillä! Varmasti epistelyharjoitus tulee tarpeeseen ensimmäistä agikoiraansa treenaavilla, ainakin itsellä on niistä ollut nyt jo hyvää apua kisatilanteeseen.
ASTiin itsekin olen hakenut, mutta ei ole ollut onni myötä. Valitettavasti nääkin jutut menee aika lailla suhteilla.. Mutta törmäillään kisoissa. Ja kiva jos jaksat lukea meidän blogia. Täytyy laittaa teidätkin blogilistalle. :)
VastaaPoistaJa tosiaan huomasin kisoissa sen, että mölleissä en itse enää niin jännittänyt, mutta ensimmäisissä virallisissa kisoissa kyllä jännitti. Onneksi mulla on niin huippu koira (ensimmäistä koiraa hankkiessani sain "vahingossa hyvän") että tiedän sen kyllä tekevän kaikkensa, kunhan itse olen skarppina. Se on todella kiitollinen treeni- ja kisakaveri.