Loki 2.6.2013, 5vp sij 2/11
Eilen ajeltiin Lokin, Fionan ja siskon kanssa kohti Nurmijärveä ja mölliepiksiä. Mittari huiteli järkyttävissä lukemissa (lämpö-, ei nopeus-) ja viilennyskeinot olivat tarpeen. Kotoa lähtiessä koirat pääsivät suihkuun ja pysyivät ihan kivan vilpoisina ajomatkan. Kisapaikka oli aika metsän keskellä, joten oli kivasti varjoa ympärillä. Lisäksi kisapaikan takaa löytyi lampi, missä väki kävi uittamassa koiria. Loki kävikin uimassa kolme kertaa, ennen, välissä ja jälkeen starttien. Jokainen vuorollaan ihmetteli järjestäjille että "mistä näitä märkiä koiria oikein tulee" ennenkuin maagisen uimapaikan sijainti selvisi.
Kaksi starttia otettiin. Paikalla oli myös koikkeri Bene. Rata tuntui tosi kivalta, siinä sai valita ottaisiko kepit vai putken ja me otettiin putki, kun kerran salaa haaveilin että päästäisiin ajamaan kotiin kahvinkeitin takakontissa.. Tämä oli ensimmäinen kerta kun mentiin sekä A että puomi radalla ilman palkkausta. Päätin reiluuden nimissä helpottaa hommaa Lokille ja käyttää "ota" -käskyä ja jäädä itsekin lähelle alastuloa. Plääni oli, että ilman palkkausta niin kauan kunnes tulee moka ja sen jälkeen tietysti kontaktit palkkaillen. Aioin tehdä radalla yhden jaakotuksen ja yhden takaaleikkauksen, oi tätä ohjauskuvioiden vaikeutta!
Ensimmäinen startti meni plörinäksi kolmannella esteellä, kun Loki meni vaihteeksi väärään putken päähän. Tuon jälkeen palkkasin puomin sekä A:n, ja A:n jälkeen hyppy mille tein takaaleikkauksen tultiin myös takaisinpäin eli ihan treenailuksi meni tuo rata. Sitten uimaan ja takaisin odottamaan toista vuoroa, Loki kiljui aika päättömästi ja veti hulluna radalle. Uiminen välissä teki terää, helle ei vaikuttanut yhtään tässä vaiheessa.
Toisella startilla ohjasin putken selkeästi ja se meni oikein, puomille Loki pysähtyi ihan nätisti (vähän himmaili kummallakin startilla), vapautin melkein heti ja jatkettiin, A löytyi hyvin ja vauhti oli sellainen että melkein säikähdin ja olin IHAN varma että tulee läpi, mutta niin vain pysähtyi alastulolle. Pikainen vapautus ja takaaleikkaus hypylle, ja pöh, siinä tuli rima alas.. Loppu meni hyvin ja maalissa oli niin voittajafiilis hienon radan jälkeen ettei oikeastaan haitannut yhtään tuo rima. Tässä meidän parempi rata ja alla eka treenirata.
Loki repi niin antaumuksella palkkaansa ja vauhti oli tosi kiva, ai että olin tyytyväinen! Ja miten hienosti pysähtyi kontakteille vaikka ensimmäistä kertaa vapautin ilman palkkaa, oioioi. Aavistuksen ehkä harmitti että ensimmäinen rata ei ollut onnistunut ja toinen treenirata, niin olisi jäänyt kontakteilta palkka mieleen eikä vapautus. Mutta vitsit että olin iloinen! Ja ihan uudessa paikassa, aitaamattomalla radalla eikä elettäkään haisteluun tai muuhun huiteluun. On se niin hieno poika!!
Tiesin tässä vaiheessa että voitto meni ohi suun tällä(kin) kertaa, mutta aavistelin että josko sijoituttaisiin kuitenkin kun epäilin että nopein vitonen tehtiin. Niinpä se sitten meni että voittaja oli joku suhteellisen hitaasti ja varmasti mennyt pieni terrieri ja Loksupoksun kanssa meidät komennettiin kakkospallille! Meidän ensimmäinen sijoittuminen agilitykilpailuissa koskaan! JEE!!
Niin lähellä mutta silti niin kaukana... heihei kahvinkeitin!
Myöhemmin olisi vielä toinen mahdollisuus voittaa kapselikahvinkeitin, mutta silloin on kisaavien rata eikä me siihen mennessä vielä semmoiseen kyllä olla valmiita. Mutta oli oikeastaan tosi kiva huomata, että meidän kontaktit ja meno alkaa olla siinä vaiheessa että vaikkei valmiita olla, niin kyllä me möllikisoihin voidaan mennä. Päästään siis tyydyttämään omistajan hullua kilpailuviettiä jo nyt ja samalla jatkaa treenaamista kisakuntoon. Varmistaa vaan ne kontaktit avuilla jos siltä tuntuu, eikä yritäkään viedä Lokin osaamista äärirajoille niiden kanssa. Epikset here we come, mie tykkään!
Kotimatkalla käytiin siskolla Tessiterroristia moikkaamassa. Tessillä oli juoksujen 15 päivä menossa, eli olisi voinut arvata että kriittisiä aikoja eleltiin. Mitä teki Loki? Ei yhtään mitään. Jos ei nukkumista lasketa. Toki poika oli tosi väsynyt episreissusta, mutta olisi ehkä kuvitellut että se olisi vähän yrittänyt Tessiä nuuskutella.
"Sun koirassa on jotain vikaa", sanoi sisko kun ei Tessi kiinnostanut.
"Sun koiralla ei vaan oo tärpit ja Loki on niin fiksu et tietää sen", sanoin minä.
Tulevaisuus ehkä näyttää kumpi on oikeassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti