Fionalla oli viime keskiviikkona hammaslääkäri. Fionan suu on haissut suoraan sanottuna kuolemalta jo useita kuukausia ja rokotuksissakin eläinlääkäri sanoi, että pitäisi mennä jo puhdistuttamaan taas hampaat. Varasin ajan Univetin Mankkaan eläinlääkäriasemalle, missä on pari kertaa viikossa ns. "hammaspäivä", jolloin koira jätetään asemalle ja siellä on varattu kunnolla aikaa vaikeiden tapausten hoitoon. Toinen vaihtoehto olisi ollut viedä tietyksi kellonajaksi Espoon toimipisteeseen, missä olisi varattu tietty aika Fionalle ja siinä olisi kuulemma ehditty todennäköisesti vain puhdistaa hampaat ja poistaa yksi välihammas minkä kunto oli kyseenalainen jo viime kerralla.
Hieman jänskätti taas, mutta ei auta itku hammasmarkkinoilla vaan ei muuta kuin Fiona lekuriin kahdeksalta aamulla. Jos rehellisiä ollaan, niin töissä olisi pitänyt olla jo vähän aiemmin, mutta kun lääkäri kysyi onko kiire vai voiko Fiona nukahtaa vielä sylissä hetken aikaa niin eipä siinä ollut paljon miettimistä kun katsoi säälittävää kauhusta tutisevaa Fionaa. Taju kankaalla oleva Fiona jäi sitten sinne hyviin tutun hammaseläinlääkärin Riina Larmelan osaaviin kätösiin.
Kahdentoista aikoihin tuli soittoa, että Fiona heräilee ja voisi tulla kohtapuoleen hakemaan. Kuulin Fionan kiljuvan kovaan ääneen taustalla, joten ajattelin että ihan hyvin siellä pyyhkii. Hetken olin vielä töissä ja sitten hakemaan Fiona ja kotiin jatkamaan töitä.
Tämän kerran saldo oli putsatut hammaskivet ja 5 poistettua hammasta. Larmela sanoi, että Fionan poskien sisäpinnat ylireagoivat hammaskiveen (mistä oli puhetta jo viimeksi) ja ne olivatkin verestävät ja varmasti kipeät. Suussa on sulavat tikit ja tuttuun tapaan suuta pitää huuhdella reilun viikon ajan syömisen jälkeen Hexarincellä ruoanjämien puhdistamiseksi ja kaiken kovan pureminen on kielletty.
Larmela suositteli ehdottomasti jäljelläolevien hampaiden harjausta päivittäin ja sen jälkeen tulisi poskien sisäpinnat huuhdella Hexarince-suuvedellä limakalvojen kunnon ylläpitämiseksi. Hampaiden harjaus helpottui huomattavasti, sillä Fionalla ei ole jäljellä enää yhtään takahampaita. Jäljelläolevat legot on laskettavissa melkein kahden käden sormilla. Kulmahampaiden lisäksi Fionalla on ylhäällä 5 etuhammasta, alhaalla 1 etuhammas, viitisen kappaletta pieniä välihampaita ja ylhäällä oikealla 1 ja vasemmalla 2 poskihammasta. Nämä poskihampaat on harjauksen kannalta kriittisimmät. Harjaus on nyt siinä mielessä helppoa, että tavoiteltavat hampaat on edempänä, kun siellä takana ei tosiaan ole enää mitään. Olenkin nyt parina päivänä niitä harjannut ja harjaus on suhteellisen nopeaa ja vaivatonta verrattuna aiempaan "epämääräiseen sorkkimiseen johonkin sinnepäin". Perhanan pieni suu!
Samalla heitin pesuun kaikki pestävät lelut, sillä niihin oli tarttunut paha haju Fionan suusta jo hyvin vahvaksi. Nyt ei haise suu eikä lelut enää! Fiona-raasu ei ymmärrä miksi ei voi lelua retuuttaa ja sillä onkin energiaa nyt vähän kasaantunut kun ei pääse juurikaan leikkimään että tikit saavat parantua rauhassa.
Verta suupielissä |
Jos jotain hyvää haetaan, niin tästä kalliimmaksi Fionan hammashoito ei enää voi mennä, sillä hampaita ei enää yksinkertaisesti ole poistettavaksi kuin varmaan käytännössä nuo 3 poskihammasta mitkä keräävät eniten hammaskiveä.
Tein muuten eilen muiden tavoitteiden saavuttamiseksi hieman talouslaskelmia, joiden perusteella näki, että elokuusta 2011 asti olen kuluttanut koiriin kuukaudessa keskimäärin 311 euroa. Siinä on mukana niin ruoat, Fionan eläinlääkärikulut kuin Lokin agilityharrastuksen ja näyttelyiden kustannukset sekä kaikki ylimääräinen (turha?) ostaminen. Bensat eivät sisälly tuohon. Summa on aivan älyttömän suuri mielestäni, mutta ymmärrettävästi Fionan eläinlääkärikulut ovat suurilta osin sen takana.
Eläinlääkärin jälkeen olen tehnyt töissä taas normaalipituisia päiviä ja saanut huomata karun totuuden, että Fionan sisäsiisteys on taas huonommassa jamassa. Kertaakaan en ole tullut neljän jälkeen töistä ilman, että Fiona olisi pissannut lattialle. Okei, se saa nyt ruoan märkänä ja siksi ehkä (please god please..) pissaa niin paljon. Se pystyi olemaan pissaamatta varttia vaille neljään ennen eläinlääkärikäyntiä, mutta joko nyt on kriittinen vartti - puoli tuntia venynyt tai tuolla ruoalla on asiaan merkitystä. Tälläkin viikolla olen joka ainut päivä saanut ensimmäiseksi siivota lattialta 4-vuotiaan koiran pissat. Asiaa ei tippaakaan helpota se, että vaikka miten etikalla ja Piss off -aineella suihkit niin Loki käy jokaikisen läntin nuolemassa huuli väpättäen. Onpa se välillä löytänyt pissat ennen omistajaa ja käytännössä juonut puolet ennenkuin huomaan. Repikää siitä sitten huumoria.
Olen yrittänyt löytää jostain kohtalotovereita sisäsiisteysongelmaisen koiran omistajista, mutta vaikuttaisi että ollaan Fionan kanssa yksin tai sitten kukaan ei asiasta puhu.
Sanottakoon, että kun lompakko kevenee päälle 700e koiran takia joka palkitsee sillä että asunto haisee joka päivä aivan käymälälle eikä paremmasta ole varmuutta, saattaa välillä tulla mieleen mihin kaikkeen sitä pitää olla valmis koiran takia. Tässäpä koiraa pohtivalle varoittava esimerkki siitä mitä saattaa tapahtua jos sattuu käymään huonompi tuuri koira-arvonnassa. Fionan kaltainen epäonninen maanantaikappale, jonka eläminen parin vuoden ikään oli erittäin suuri kysymysmerkki ja tuossa tuo vaan viilettää yhä pissailemassa lattialle päälle 4-vuotiaana, saattaa välillä aiheuttaa muitakin kuin ilon kyyneliä. Ottakaa tämä nimimerkiltä "koirat makkarissa kun emäntä yrittää koota itseään olohuoneessa".
Näitä päiviä taas, edellisen valitusvirren poistin viime syksynä pian julkaisemisen jälkeen mutta mitäpä tässä peittelemään. Aina olen pyrkinyt rehellisesti kirjoittamaan aiheesta kuin aiheesta. Rakas se on kuin mikä, mutta koville ottaa ajoittain elämä Fionan kanssa.
Ohhoh, onpas ollu hintava hammaslääkäri.
VastaaPoistaMä voin lohduttaa sen verran, että tiedän joitakin koiraihmisiä, joiden koirille käy vahinkoja ihan läpi elämän. Ei jokapäivä, mut jos esim. ovat tavallista kauemmin yksin / outoon aikaan jne.
Yhdelle koiralle jätetään yöksi ja yksinoloiksi varulta sanomalehti lattialle, jotta saa siihen käydä lorottamassa jos hätä yllättää. Ja ihan aikuinen koira on.
Minskullekkin noita sattu, varsinkin silloin kun ruoka oli kasvissosetta ja tein vuorotyötä -tarkoittaa: yhtäkkiä sen pissarutiini käännettiin päälaelleen.
On varmasti tosi ärsyttävää siivota jokapäivä pissoja. Muistanko oikein, oot rajannu Fionalle alueen sen yksinollessa? (helpottas siivoamista)
Opeta sille se kissalaatikko?
Joo oli hintava, oli kyllä tiedossakin. Oli tietoinen valinta viedä tuonne minkä laadun tietää ettei käy huonosti kun niistäkin on teidän kautta kokemuksia :/
VastaaPoistaLohduttaa kyllä kuulla että kyllä näitä ongelmia muillakin on, vaikka ei tietenkään kenellekään toivoisi. Pienten koirian ongelma pääsääntöisesti, epäilen.
Fiona on nykyään olohuoneessa vapaana kun siellä on rennompi ollut selvästi. Paitsi nyt viime päivinä, epäilen että myös laskevalla sisälämpötilalla voi olla tekemistä kun se nykyään tutisee sisälläkin ajoittain mikä ei ole ihme kun meillä on 18 astetta lämmintä. Pitäisi soittaa huoltoyhtiöön.
Kissalaatikkoa voisi miettiä, mutta en halua alkaa tehdä sisälle pissailua sallituksi kun sitten se voi olla että alkaa enemmän pissaamaan sisälle. Ennemmin ehkä sitten voisi opettaa sen papereilla pissaamaan kylppärin lattialle, siellä olisi ainakin helpompi siivota. Mutta sama lupa-ongelma tossakin sitten tulisi.
Katsoo nyt kun ruoka taas normalisoituu että mikä on tilanne. Mutta kiitos kommentista!
Tää koira jolle laitetaan sanomalehtiä yöksi ja yksinoloihin, käy ihan normisti ulkosalla tarpeensa tekemässä kun isäntäväki on kotona. Ne paprut nostetaan aina pois kun kotona ollaan, eikä koira sen enempää etsi niitä jotta vois niihin käydä pissalla.
VastaaPoistaEli jos pelkäät että Fiona oppii aina käymään laatikossa, niin salli se vain sillon kun on yksin?
Joo on noita pissaongelmia ollut täälläkin, joskin vähän erisorttisia ja (toivottavasti) ovat jo taaksenjäänyttä elämää.
VastaaPoistaÄssä silloin Tampereelle muuton jälkeen alkoi pissailemaan sisälle, muttei yksinollessaan vaan meidän ollessamme kotona. Jotain rakenteellista vikaa tms. sillä voi olla, mutta tuo oli suurimmaksi osaksi psyykkistä. Jännitti niin paljon, että pissaa lattialle, että pidätys petti ja sitten pissasi lattialle. Tämän jälkeen jännitti vielä enemmän -> kierre oli valmis. Sitä sitten juostiin eläinlääkäreillä tutkimassa, kunnes sain eräältä lääkäriltä koulutusohjeet, joilla helpotti. Kun homma oli pahimmillaan yritin opettaa Ässää pissaamaan vessaan, mutta se ei meillä oikein onnistunut.
Enää ei ole ollut ongelmaa, mutta kerran tuolle sitten tuli virtsakiteet, joten on vissiin niillekkin taipuvainen. Raakaruokinnalla ovat pysyneet onneksi kurissa. Nykyisin voi pidättää yksiollessaankin pitkiäkin aikoja, ja meidän ollessa kotonakin pidättää aika hyvin. Joskus harvoin sattuu vahinko.
Kallis eläinlääkäripaukku teillä. :/ Jotensakkin ymmärrän tuon jatkuvan ongelman ja huolen, vaikka meillä ei olekkaan mitään vakavaa (onneksi) ollut. Nytkin vain on noiden Ässän polvien kanssa jatkuvaa ongelmaa, niin pistää turhauttamaan ja rahaa vaan menee. Olisin itsekkin hermoromahduksen partaalla teidän tilanteessa, joten tsemppiä!
Meillä Leevi (Fionan setä) protestipissailee kun jää yksin (tai siis kaksin toisen hhavannalaisen Lassin kanssa, joka ei pisaa sisälle). Tämä ei siisvoi johtua pidätykyvyn puuttesta, kun iltapsiaan ja aamupissan väli voi hyvin olla 12 tuntia ilman mitään vaikeuksia. Lisäksi Leevi aikansa kuluksi repii tyynyjä ja peittoja, jos vaan vahingossa jätän esille. En ole minäkään löytänyt oikein mitään keinoa näiten pahojen tapojen poiskarsimiseksi, ne on varmaan vaan otettava osana Leeviä. Hän on muuten aivan ihana koira, hyvin energinen, juttelee omalla erikoisella äänellään, välillä kiekuu kuin kukko ja on muutenkin hyvin omaperäinen olento. Ja hyvin rakas. En tiedä, pitäiskö mun katsella peiliin... Siellä voi näkyä ongelmien syy.
VastaaPoistaCreek, tuo olisi tietysti yksi vaihtoehto.. Pitää esimerkiksi kylppärissä laatikkoa ja kylppärin ovi kiinni aina kun ollaan kotona. Ärsyttää vaan ajatus antaa periksi tässä asiassa, jos olisin halunnut alkaa hiekkalaatikkoa putsaamaan olisin hankkinut kissan.
VastaaPoistaAnne, mitä koulutusohjeita sä sait Ässälle tuolta lääkäriltä? Fionalla meinaa on varmasti osuutensa myös panikoimisella, koska outoon paikkaan jäädessään tai outoon aikaan niin pissaa huomattavasti todennäköisemmin kuin "rutiiniyksinoloissa". Ässällä kuulostaisi hieman samalta kuin Fionalla, tälläkin on ollut noita että pissaa sisälle myös kotona ollessaan mutta en oikein tiedä tietääkö Fiona tekevänsä väärin. Aiemmin se "lirutteli" ikäänkuin merkkaili sisälle semmoisia pitkiä liuruja ja selkeästi tällöin panikoi ja/tai yritti kaikkensa pidättää, mutta sitten oli pakko pissata. Nyt näitä ei ole ollut vatsan toiminnan tasoittumisen myötä, mutta silti ei pidätys työpäiviä onnistu. Toivotaan että nämä ongelmat olisi teillä takanapäin! Ja samoin polvet, etteivät koskaan Ässää vaivaisi. Ja kiitos tsempityksistä!
Maikku, onpa tavallaan mielenkiintoista että näin lähisuvusta löytyy samankaltaista ongelmaa! Tosin, ehkä tämä on näillä pienemmillä koirilla yleisempi ongelma kuin mitä puhutaan..? Hihii, kuulostaa muuten ääntely ihan samalta kuin täällä, Fiona on myös kova pörisemään ja mörisemään kun sitä viihdyttää. Ja kiekuu muuten myös, erityisesti vieraille (mikä on ajoittain vähemmän miellyttävää :). Oletko huomannut eroa sillä aktivoiko Leeviä paljon (väsyisi) vai vähemmän (rentoutuisi)? Näiden välillä olen itse yrittänyt tasapainotella ja testailla, mutta ei taida olla vaikutusta sillä(kään). Asuitteko te muuten jossain täällä etelä-suomessa päin? Voisi olla mukava nähdä Fionan setä!
Ässäkin on (ollut) herkempi pissaamaan lattialle vieraassa paikassa. Se pissaili niin, että pissasi joskus maatessaan lattialla itsensä "päälle", lirutteli pissavanoja tai sitten vain kyykkäsi pissalle. Se myös pissasi rappukäytäville, jos ei juostu alas tukka putkella. Luulin ensin sen olevan jotain protestointi, kun siinä oli muutto ja kaikki. Niimpä aina kielsin sitä, mutta se lähinnä ehkä pahensi ongelmaa..
VastaaPoistaKoska Ässä jännitti pissaamista ja jännitys kasvoi aina mokasta (-> enemmän vahinkoja) käski ell minun aluksi viedä Ässää todella usein pihalle, jottei noita vahinkoja sattuisi. Ja vahinkoihin ei saanut reakoida mitenkään negatiivisesti. Ulosmennessä syötin Ässälle aina lihapullaa hyyyvin rauhallisesti koko matkan, jotta siitä tulisi mieluisampaa eikä sen tarvitsisi panikoida. Aina ei kokomatkaa suostunut syömään, vaan esim pihalla syökähti äkkiä pissalle. Ruokakuppi taas oli liian voimakas, Ässä meni ihan ylikierroksille ja pissasi minne sattuun. Pointtina oli siis rauhallisuus ja mieluisuus, ettei panikoisi ja pissaisi.
Vähitellen sitten pidennettiin pissatusvälejä Ässän rauhoittuessa, ja lopulta pystyi olemaan sen 3 kertaa/pv pissatuksella. Tässäkin jos rutiinikellonajoista poikkesi liiaksi, niin saattoi sattua vahinko. Jos tuli vahinko, niin sitten saattoi tarvita pari tiuhempaa pissatusta ja rauhoittelua. Nykyisin ei ole ollut mitään ongelmia ja Ässäkään ei stressaa niin paljon, kun en enää itse suutu pissaamisesta.
Jos Fionallakin liruttelu liitty osaksi panikoimiseen, niin jos se sitten jännittää sitä yksinoloa? Ässähän pidätti yksinollessaan ihan yhdeksääkin tuntia, kun meidän ollessa kotona saattoi pissa tulla 2h ulkoilutuksesta. Ja se oli niin ihmeen satunnaista, välillä kaikki meni hyvin, ja välillä pissasi tosiaan muutama tunti pitkän lenkin jälkeen.. Oikein ihmettelin aina, mistä se pissamäärä edes tulee.
Toivottavasti tästä on jotain apua! :)
Luulin vastanneeni tähän jo, mutta näköjään en ole, joten tehdään se nyt.
VastaaPoistaJedillähän alkoi kanssa vuoden ikäisenä sisälle pissailu eroahdistuksen oireena. Aamuisin oli enemmän sääntö kuin poikkeus astua pissalammikkoon, joka oli yleensä matolla. Uudessa asunnossa tein kylmän ratkaisun ja rajasin Jedille oman alueen yöksi ja rupesin hyödyntämään kylmän kauden -tekniikkaa. Edelleen jos mä oon sohvalla, niin Jedi ei tule sinne sohvalle omin luvin. Jos se tulee, niin siirrän sen mitään sanomatta alas ja toistan tän vaikka kymmenen kertaa. Kun tulen kotiin otan rauhassa ulkovaatteet pois ja käyn vessassa tai teen muut juttuni ja sitten moikkaan koiria. Koirat ei tule makkariin missään tilanteessa ja ruokailun ja ulosmenon suhteen on tarkat säännöt. Ja Jedi tuntuu erittäin helpottuneelta. Tosta koirasta huomaa, että se vaatii tiukat säännöt, joita noudatetaan, tai se ahdistuu. Pissoja on kolmen kuukauden aikana tullut yhdet yöllä matolle ja se oli oma moka, koska luistin säännöistä ja en käyttänyt Jediä juuri ennen nukkumaanmenoa ulkona, koska ajattelin, että riittää jos käytän sen pari tuntia ennen. Ongelma ei ole se pidätyskyky, vaan korvien väli. Ongelmat alkoikin siinä vaiheessa, kun Jedin säännöistä alettiin luisumaan eli kun muutin hetkellisesti isän luokse takaisin ja siskot alkoi paapomaan Jediä; se sai moikkailla remmissä, lenkillä vetää siksakkia miten sattuu, ottaa ruokaa luvatta ja nukkua sängyssä. Koira ahdistui ja sille tui pakkomielle musta ja siitä, että mä en saa olla metriä kauempana. Pitkä tie tässä on edessä, mutta hiljaa hyvä tulee.
En tiedä, kuinka samanlainen tilanne tämä on, mutta jos tosta on jotain apua niin hyvä :)
Tuli mieleen, että yksi kaverin kaveri on opettanut omille koirilleen, että hädän sattuessa pissalla käydään vessassa suihkukaivon ritilän päällä. Pissoja ei ole usein, mutta joskus hätä yllättää ja koirat osaa hyvin käydä siellä. Toinen tuttu kertoi joutuneensa nostamaan vesikupin piiloon yöksi, koska muuten sitä vettä litkitään omaksi iloksi ja sitten iskee kamala hätä ja pissat tulee.
Meillä on iso aidattu piha, ja Leevi nautii, kun saa itsekseen hömpöttää pitkin pihaa ja vartioida tiluksia. Jos hän joutuu olemaan liian paljon sisällä, pissailua esiintyy vuorenvarmasti. Pitkät kävelylenkit sinänsä eivät ole tässä asiassa tärkeitä, enemmänkin "tehtävä", eli pihan vartioiminen. Leevi on myös poikkeuksellisen virkeä ja utelias. Päivisin se ei juurikaan nuku sisällä vaan mieluummin vaikka sitten kurkkii ikkunasta ulos tai touhuaa muuten omiaan. Eli vastauksena kysymykseesi, kyllä, virikkeet pitävät Leevin pois pahanteosta ja pissaamisesta. Mutta. Jos, niin kuin totesitkin, kierroksia tulee liikaa, pahanteko lisääntyy. Eli se ei siis ole pahantekoa vaan ylimääräisen energian purkamista. ja Leevin tapauksessa nimenomaan henkisen energian purkamista.
VastaaPoistaTämä ylivilkkaus, aktiivisuus, uteliaisuus, juttelut ja kiekumiset ovat kuulemma perua Leevin isältä (ja Fionan iso-isältä?) Pillowtalk's Brumm Bearilta. Olen kuullut joskus kutsuttavn koko Brumm Bearin jälkeläisjoukkoa Brummilaisiksi :). Suuri osa näistä ominaisuuksista on minusta kerrassaan valloittavia, mutta kaikella on kääntöpuolensa.
Asumme Pohjois-Espoossa. Olisi kyllä mukava nähdä Fionakin, olemme seuranneet sen edesottamuksia tämän blogin välityksellä. Meidän aidatulle pihalle voi aina tulla leikkimään, täällä voi pitää koiria vapaana ilman koirapuiston ongelmatiikkaa. Voimme tietty myös tulla johonkin muualle, miten vain sovimme.
t. Maikku, Leevi ja Lassi
Hei!
VastaaPoistaOma koirani sai eilen diagnoosiksi lantiorakon, eli saman vaivan kuin Fionalla on ollut? Meidän tapauksessamme korostettiin sitä, että narttua ei tosiaankaan kannata leikata koska pissailuoireet todennäköisesti pahenevat silloin. Olisi kuitenkin kiinnostavaa kuulla siitä korjausleikkauksesta (paljonko maksoi, oliko suuri operaatio jne) kun se tuli meilläkin ohimennen keskustelussa ilmi. Itse saan tietää ensi viikolla enempi, kunhan oma eläinlääkärimme on konsultoinut eläinsairaalan eläinlääkäriä.
Jos vain on yhtään mahdollista, voisitko laittaa mulle vaikka viestiä os. vilmsjol@gmail.com ?