Blast from the past: Helsinki - Amsterdam - Helsinki

Loki-mussukan saapumisesta on tänään tasan kaksi vuotta. Voi kun aika menee nopeasti! Takautuvasti ajattelin kirjoittaa vihdoin Lokin hakumatkasta, mistä en ole tainnut kertoa vielä juuri mitään. Tytti kirjoitti hyvin matkastamme Hilan ja Janan blogissa, mutta pitäähän se tännekin joskus kirjoittaa. Aiemman osan Lokin tarinasta astutuksesta luovutusikään kirjoitin reilu vuosi sitten.

Viikkoa ennen matkaa vuonna 2011 aloitin jo tämän postauksen kirjoittamisen. Ensimmäinen kappale olikin hauska lukea näin jälkeenpäin, varsinainen tuulahdus menneisyydestä. Tässäpä siis meidän matkakertomusta Harmulaisen hakumatkasta ja hieman ennen sitä. Kaikki kuvat ovat (c) Tytti Käyhkö.

Viikkoa ennen matkaa

Pennun hakuun valmistautuminen on jo pitkällä. Varasin toissa viikolla lentoliput minulle ja Tytille sekä majoituksen. Myös Harmin paikka paluulennolle on varmistettu. Yövymme Falcon Plaza Centre hotellissa Amsterdamissa, aivan rautatieaseman lähistöllä. Lennämme Finnairilla, koska sillä oli sopivasti hel-ams matka tarjouksessa. Lisäksi Finnair on luettujen kokemusten perusteella luotettavin ja monen mielestä paras koiranpennun kuljetukseen. Ja pakko se on myöntää, vaikka Finnair hintansa puolesta on usein kallein, kyllä se vaan tuntuu tällaisessa erikoistapauksessa paljon turvallisemmalta vaihtoehdolta kuin esimerkiksi KLM, joka myös kuljettaa lemmikkejä matkustamossa.

Tilasin Peten koiratarvikkeesta Harmille pedin ja ruokakupin. Koiratuotteesta tilasin kantokassin lentokoneeseen, jonka pitäisi saapua ennen ensi viikon torstaita. Harmihan matkustaa matkustamossa jalkatilassa, kuten kasseineen alle 8kg painavat lemmikit yleensä lentävät.

Harmin nimi on ollut päätetty jo kauan. Vaikka virallisesta nimestä tekisi mieli vääntää Harmi, on se liian negatiivissävytteinen pienelle suloiselle koiranpennulle (toki riiviöiässä nimi olisi varmasti hyvinkin kuvaava :). Harmista tulee Loki, kuten olen suunnitellut jo kauan. Harmi ja sen väännökset kuten Harmus, jäävät elämään lempiniminä //Toimituksen huomio: Eipä ole jostain syystä jäänyt, kyllä se loksutin on.

Makuuhuone, jonka lattialla Loki nukkuu on siivottu johdoista ja muista houkuttelevista puruleluista. Ensi viikolla vain sama juttu olohuoneelle ja sitten koko asunnon imurointi ja lopullinen raivaus. Lokin kevythäkki on lattialla (Fiona ei ole yhtään tykännyt mennä sinne, mikä on hyvä) ja puruleluja hain eilen kaupasta. Sellaisia mitä Fionakin voi syödä mitä heittelen lattioille ja sitten muutamia erilaisia Lokille erityisesti yksinoloon ja palkitsemiseen.

Kun vaan tilaukseni saapuvat niin sen jälkeen alkaa kaikki olla valmiina Lokin kotiutumista varten.

Tämä oli viimeinen kuva minkä sain Lokista (Harm v.d. Schoonheden) ennen hakumatkaa.

Amsterdam

Se pätkä oli aiempaa kirjoitusta, loppu on tämän päiväistä jorinaa niin hyvin kuin nyt tuon matkan muistan. Vähän harmi ettei aiemmin ole tullut kirjoitettua, nyt jouduin jopa lunttaaamaan hieman Tytin blogista.

Lähdettiin Tytin kanssa ensin porukoilleni yöksi Espooseen ja sieltä seuraavana päivänä lentokoneella Amsterdamiin. Lauantaina pyöriskelimme kaupungilla, kävimme syömässä ja ostoksilla. Tuosta päivästä ei juurikaan ole muistikuvia, paitsi että väsytti ja tietysti jännitti kovasti. Kävimme jossain paikallisessa ostoskeskuksessa ihastelemassa sattumalta juuri silloin alkanutta esitystä, minkä jälkeen kävimme kahvilla (minä oluella, Tytti paheksui :D) ja suuntasimme hotelliin päiväunille. Taisimme nukkua useammankin tunnin minkä jälkeen haimme subwaysta iltapalaa ja suuntasimme takaisin hotelliin.

Lokin kotimaata

Käytiin täälläkin, ovella.

2011 - ish

Kasvattajalla

Seuraavana aamuna oli sitten jännitys kova, kun suuntasimme Amsterdamista ensin junalla Lelystadiin ja sieltä Lokin kasvattaja haki meidät Drontenin kaupunkiin.

Jaa miten niin paineessa??

 

Lokin kasvattajat Harry ja Ina olivat kumpikin ihania ja todella mukavia ihmisiä. Vaikka ei hollannin kieli kovin hyvin meiltä luonnistunut, onnistuttiin kommunikoimaan muilla kielillä oikein mainiosti. Siinä sitten täyteltiin vaikka mitä lappuja ja saatiin paljon tavaraa mukaan. Kolme pentua oli jäljellä ja meidän aikana yksi muukin haettiin pois. Pennut täyttivät muistaakseni samana päivänä 8 viikkoa tai yhden päivän yli.

Loki ei silloinkaan ollut joukon se isoegoisin poitsu, muut sai kävellä yli miten vaan ;)

Loki ja tummin veljensä Hunter, joka muuten on nykyään kuulemma upean puhtaan oranssi väritykseltään.
Pentuväristä siis ei voi juurikaan päätellä aikuisväriä :)

Ihan ittensä näköinen jo silloin

Hunter oli näistä kolmesta pennusta selvästi rämäpäisin ja vilkkain,
Loki veljeään huomattavasti rauhallisempi tuumailija.

Hunter

Loki

Saimme tavata Lokin emän Cinthan lisäksi Lokin tädin ja isoäidin. Tytin blogissa lukee, että kaikki olivat oikein hyväluontoisia ja iloisia koikkereita joten varmasti asia oli niin :). Itse en enää kovin tarkasti muista.

Emä Cintha

Täti

Kotimatka

Kasvattaja heitti meidät jälleen Lelystadiin, mistä jatkettiin junalla suoraan kohti Amsterdamin lentokenttää. Lentokentällä oleskeltiin monta tuntia ja Loki pääsi ihmettelemään ulkomaailmaan sisällä ja ulkona. Se söi oikein hyvällä ruokahalulla, jahtasi lintuja ja repi talouspaperia. Se myös sekä pissasi, kakkasi että oksensi kantokassiinsa matkan aikana. Lento meni oikein hyvin, mitään ongelmia ei ollut kentällä ja Loki nukahti nousun aikana ja nukkui koko matkan aina laskeutumiseen asti.

 

Kotisuomeen saavuttuamme mittari oli reilusti pakkasen puolella, kun sisko tuli meidät hakemaan ja ajomatka kohti Tamperetta alkoi. Lentokentällä Suomen päässä Lokin rodun tunnisti pari ihmistä ja se sai paljon ihailevia katseita osakseen. Muistan melkein tiputtaneeni sen sylistä, kun se päätti ottaa ison ponnahduksen kohti lattiaa.

Olipa hauska muistella vähän Lokin ensimmäisistä vaiheista. Muistan miten o-u-t-o-a oli junassa katsella pientä pentua kurkkimassa kantokassistaan. Se oli niin pieni ja jotenkin turvaton, täysin minun varassani siitä päivästä eteenpäin. Oli niin outo tunne, että joku luotti pienen pentunsa täysin käytännössä ventovieraalle. Siitä alkoi Lokin matka suureen maailmaan. Inan kanssa olen nykyään ystävä myös Facebookissa, samoin kuin Lokin veljen Hidden omistajan. Oli luojan onni, että kaikki meni niin hyvin. En ole katunut päivääkään ja suosittelen lämpimästi pennun hakemista ulkomailta kaikille siitä kiinnostuneille.

Tuskin olisin yksin uskaltanut lähteä tähän operaatioon, vaan sain tukea ja apua monilta ihmisiltä. Suuren suuret kiitokset Lokin saapumisesta siis Tytille, Anniinalle, Susannelle, Annelle, Hennalle ja monille muille hengessä mukana olleille!