Viikon agilityt

Viime viikon treeneistä jäi jotenkin sekavat fiilikset, kun tuli niin paljon ajateltavaa treenivideoiden katsomisen perusteella. Tämän viikon treenit oli hieman erilaiset, sillä rata oli huomattavasti mielestäni helpompi ja lyhyempi kuin ennen. Lisäksi teimme tämän sopivan lyhyen ratatreenin jälkeen pari harjoitusta missä treenattiin pelkästään niistopersjättöä sekä tavispersjättöjä.

Ratatreeni meni mielestäni ihan kivasti, tässä on meidän treenien alkupätkät. Ei menty puomia, joten aloitettiin vasta puomin jälkeen (Savioja halusi välttämättä pistää meidät lähtemään puomin alastulolta vaikka itse olisin pistänyt Lokin suoraan hypyn taakse, sanoi että olisi liian helppoa lähteä suoraan.. hmmh). Kepeille asti meni mielestäni ihan kivasti, kepit olikin sitten kovin hukassa ja Loki kävi pari muuta estettä kokeilemassa ennen kuin kepit löytyi. Keppien jälkeen putki ja sen jälkeistä hyppyä sitten etsittiin aikamme, en ole ihan kartalla siitä miksi siinä oli noin suuria vaikeuksia, oliko ohjaus taas vaihteeksi jotenkin surkea/väärä tässä kohdassa vai oliko takaakierto vaan unohtunut. My masters, fill me in ;)

Kuvaus loppui siihen kun puhelimeni tilttasi ja vasta tunnin jälkeen buuttasi itsensä ja alkoi taas toimia. Kameran hyytymisen jälkeen kävi pieni harmittava äksidentti tuossa radalla, kun juuri kun olin palkannut Lokin niin kentälle syöksyi pieni bortsupentu jolle Loki avasi sanaisen arkkunsa ja hetken mietin tuleeko siitä kohta bortsupaistia. Noh, ei tullut sillä kentän laidalla aina vapaana oleva hoffi päätti ilmeisesti tulla puolustamaan pentua ja tuli väliin kuin poliisi ikään. Loki tietysti siirtyi haukkumaan hoffille, tosin aika pelonsekaisesti olihan toinen vuoren verran isompi. Siinä vaiheessa mietin että jaha eikun nyt tuleekin koikkeripaistia, mutta onneksi hoffi ei vastannut Lokille vaan lähti melkein samantien pois.

Hieman harmitti, kun ei voida pitää niitä koiriaan kiinni hallin laidalla. Bortsu tosin taisi päästä vahingossa kun oli tosiaan tosi pieni (ja söpö..) ja toista kertaa kentällä eli tuskin vapaana, mutta hoffin kohdalla todisti taas että vaikka miten tottelevainen koira, niin kukaan ei ole 100% varma. Loki käy aina treeneissä niin kuumana etten todellakaan halua yhtään ylimääräistä koiraa meidän radan suorituksen aikana häiriköimään. Itse olen myös yhä tietyssä suhteessa epävarma että omaa keskittymistä tuo haittaa paljon. Onneksi oli tyttöhoffi. Lokia ei pieni välikohtaus tainnut haitata yhtään, itsellä tuli vähän vanhoja kammoja pintaan siitä kun Loki ottaa häiriötä reunalla olevista koirista, mutta taisi se itseltäkin aika nopeasti unohtua ja suoritus jatkui ihan normaalisti. Mutta näitä sattuu, jos positiivista haetaan niin ainakaan Loki ei käynyt niiden päälle.

Seuraavaksi tehtiin niistopersjättöjä, joista tosin kouluttaja väitti kovasti että kyseessä ei ole niisto vaan takaakiertopersjättö. Hänen mielestään tässä tilanteessa ei ehtisi niistämään ja siksi kyseessä oli takaakierto. Ihmettelin tätä, mutta samapa se toisaalta minkä nimistä treenataan. Kuvauksesta kiitos Lotalle! Videolta puuttuu toisipäin tehty sama suoritus mikä meni kerralla hyvin, mutta tämä puoli oli selvästi vaikeampi ohjata.

Lopuksi tehtiin suht simppeliä ehkä 7 esteen rataa missä oli hyvin tilaa tehdä persjättöjä ehkä joku 4 radan aikana. Tämä meni ilmeisesti, en ole ihan satavarma, meiltä ihan oikein vaikkakin varmaan olisi persjätöt pitänyt aloittaa vieläkin aiemmin. Ajatuksena oli periaatteessa, että olisi voinut ohjata koko hökötyksen juoksemalla "keskiviivalla", mutta kyllä siinä taisi tulla tehtyä esteille saattamisia. Tätä ei tullut ollenkaan videolle mikä oli toisaalta vähän harmi mutta toisaalta ehkä olisin vain masentunut ;). Ihan viimeisenä jotkut menivät vielä saman harjoituksen valssaamalla, mutta me jätettiin suosiolla välistä.

Näitä pitäisi tehdä enemmän ja sanoinkin siitä kouluttajalle, että olisi kiva keskittyä yhteen kuvioon monta kertaa peräkkäin tämänkaltaisesti jotta saisi niitä lihasmuistiin. Savioja muuten kommentoi jossain vaiheessa, että Loki tulee kovin kiinni minussa. Sehän tarkoittaa, että kädestä palkkaaminen taas kokonaan pannaan!

Ensi viikolla on ilmeisesti kolmena peräkkäisenä päivänä agilityä, varmaan Fiona pääsee tekemään osan Lokin ajasta. Tiistaina on ensin kompassin omatoimivuoro missä varmaan tehdään Lokin kanssa vaan keinua ja ehkä pari eteen-harjoitusta. Muuten Fiona pääsee estradille. Keskiviikkona on meidän ensimmäiset Niinun treenit mitä odotan ehkä eniten ja torstaina sitten omat Saviojat (jos en saa vuoroa myytyä), mitkä tehdään varmaan vähän lyhennettyinä tai sitten Fionan kanssa.

Tänä viikonloppuna on tiedossa paljon ohjelmaa, sillä pidän lauantaina pienet valmistujaiset. Yksi kaveri tulee jo tänään. Jotta ei pääsisi liian helpolla, tulee meille vielä vieraileva tähti Tessi terroristi hoitoon koko viikonlopuksi. Tessi lähentelee jo 6kk ikää ja strategiset mitat on 32,5cm / 4,3kg. Taitaa jäädä tytöstä minikokoinen, pitäisiköhän siskon kanssa leipasta siitä agilitytykki vielä jossain välissä? Se tavoite ei jäisi ainakaan koirasta kiinni.

Pretty in pink

Napsasin Lokista joululomalla näin nätin kuvan. Nyt vasta tajusin että sehän on ihan pirun hieno. Tykkään tuosta violetista valosta.

Meille ei ole viime päivinä kuulunut oikein mitään, tänään oli väliviikko kompassitreeneissäkin. Parit Niinun treenit olen jo ostanut parin viikon päähän, niitä odotellessa. Koirat on selvästikin herännyt talvilevoltaan, kumpainenkin jotenkin hirmuisen täynnä energiaa.

Fiona pidätteli eilen upeasti vaikka tulin kotiin vasta vartin yli 4. Ehdin taas hetken iloita, kunnes tänään pissat oli lattialla vaikka tulin jo puoli 4. Ei tuosta vaan ota selvää, riippuuko se yhtään mistään vai vaan Fionan viiksikarvojen asennosta. Vastasin Fionan pissailua koskevan merkinnän kommentteihin ja esitin hieman lisäkysymyksiä, toivottavasti te aiemmin kommentoineet jaksaisitte käydä vielä hieman vastaamassa :)

Lokillakin on hieman ongelmia jätöstensä kanssa, hieman erilaisia tosin. Mahtaa meinaan olla vaikea osua näin pienelle lumiköntille, tehkääpä itte perässä! Pienen pojan elämä on kyllä varsinaisia haasteita täynnä.

Aurinko kun päätti retken

Lokin hevarikampaus (c) Ella Kaijärvi

Viikonlopun ulkoilut jatkuivat yhä reippaana, kun sunnuntaina käytiin Ellan ja Tepon kanssa lenkkeilemässä ihanassa aurinkoisessa ilmassa. Reitti olisi ollut kiva saada sport trackerilla ikuistettua, sillä aikaa meni varmaan yli 3h kokonaisuudessaan ja kotiin tultua oli jalat ja takapuoli niin puhki ettei pitkään aikaan ole ollut. Tuli tarvottua varmaan 2h syvässä lumihangessa ja niin väsähdettyä että kun päästiin aurinkoiselle alueelle niin käytännössä lösähdettiin siihen lepäämään :)

Teppo ja Loki tulivat ihan hyvin toimeen, Teppo yritti vähän hakea Lokia leikkimään mutta Loki oli niin hajujen lumoissa että pisti korvat taakse siihen malliin että et viittis, sua ei oo nyt mulle olemassa. Vähän aikaa heittelin koirille lelua, mutta ei sen noutaminen juurikaan kiinnostanut ja sen jälkeen kun sain sen kerran etsiä itse hangesta niin ei maksanut vaivaa. Yhdessä välissä Teppo kaivoi repustani Lokin treenilelun ja se sai kyllä Lokiin semmoista virtaa, etten viitsinyt alkaa Tepon kanssa leikkimään vaikka toinen niin innokkaana olisi ollut lelussa kiinni.

Mmmmmun lelu (c) Ella Kaijärvi

Heitä sitä lunta! (c) Ella Kaijärvi

Hieman jännitystä reissuun toi se noin viisi minuuttia, kun ajattelin jo hukanneeni Lokin hihnan lumihankeen. Hetki piti kävellä taaksepäin niin löytyihän se onneksi, oli tippunut taskusta huomaamattani. Loki oli melkein koko matkan irti, paitsi hiihtäjien latuja ylittäessä ettei olisi syöksynyt niiden perään. Pari kertaa se kyllä teki vähän niinkuin katoamistemppuja, ja mentiinkin kaikki kolme muuta piiloon useampia kertoja. Loki hieman alkoi etsimään, mutta en nyt sanoisi että se mitenkään pääsi hätääntymään. Noita pitäisi tehdä enemmän.

Kuuluisa luontokuvaaja (c) Ella Kaijärvi

Oli oikein kiva lenkki ja kivaa huomata, että Lokia voi pitää metsässäkin vapaana tuolla lailla ilman että se yleensä mihinkään lähtee. Oli myös kiva että Loki tuli Tepon kanssa noin hyvin toimeen, eli ignoorasi täydellisesti. Vielä lenkin lopussakin Loki oli ihan energinen ja olisi varmaan jaksanut vielä toiset 3h. Pitää alkaa käydä ehdottomasti useammin pitkillä metsälenkeillä tuollapäin.

Loki on jotenkin ollut viime aikoina kaiken kaikkiaan kovin energinen, se on jopa tuonut lelua (tosin yleensä Fiona aloittaa) vaikka ei kotona erityisemmin hae leikkimään. Taitaa olla jo vähän kevättä rinnassa kun aurinkokin on pilkahdellut. Pitäisi päästä ehkä jotain vähän treenaamaan taas, mutta en oikein keksi mitä. Koiratanssivillitys vähän niinkuin jäi ja muutenkin ei ole ehkä ollut inspiraatiota mihinkään muuhun kuin agilityyn ja sitä taas ei valitettavasti pääse treenaamaan aina silloin kun siltä tuntuu. 

Vetohommissa

Palaan Fionan pissamerkinnän kommentteihin myöhemmin paremmalla ajalla, mutta tähän väliin pikapäivitys tämän päivän aktiviteetista.

Käytiin ensimmäistä kertaa tänä vuonna Lokin kanssa juoksulenkillä. Loki oli yhä yhtä innoissaan kuin viime syksynä ja veti kovaa vauhtia lähes koko matkan. Meidän "juoksulenkki" tosin todellisuudessa on lähinnä hölkkäystä ja reipasta kävelyä tällä kertaa tunnin verran, mutta oli kiva käydä vähän reippailemassa pitkästä aikaa. Aloitan myös tähän tunnisteen canicross, vaikka tuskin meidän meno ainakaan mitenkään vakavasti otettavaa on. Talvi on jotenkin tullut vähän lusmuiltua ja sohvailtua eikä Loki ole ehkä saanut niin paljon liikuntaa kuin tarvitsisi. Sanon siis, että meillä on ollut lepokausi mikä nyt on julistettu päättyneeksi :)

Piti pysyä koko ajan reippaassa kävelyssä ettei Lokin tassut jäätynyt. Hetkeksi kun sen pysäytin kuvan ottamista varten niin jo joutui tassun nostamaan ilmaan. Lämpömittari näytti -17 astetta eikä kovin paljon tuota kylmemmässä olisi varmaan viitsinyt lähteäkään. Fionaa ei saanut kuin pikaulkoilulle ja se jäikin oikein mielellään pötköttämään patterin vieressä olevalle tyynylleen kun puin vaatteita ja Lokin vetokamat.

Käytiin Espoon keskuspuistossa, harmittavasti en tiedä matkaa kun ei nykyisessä puhelimessa ole niin hienoja sovelluksia. En tietenkään etukäteen tajunnut, mutta siellähän oli latuja meidän entisillä kävelyteillä. Siinä sitten yritettiin sivussa vähän mennä, eikä kukaan mitään onneksi sanonut. Mentiin siinä luistelualueella eli ei ladun päällä. Loki ihmetteli elämänsä ensimmäisiä hiihtäjiä ja pari meni ohi kunnes Loki tajusi että perskuta minä haluan mennä perässä. Seuraava kun bongattiin niin siinähän sitten Loki veti hirmuista kyytiä perään ja minä yritin pysyä samassa tahdissa mukana.

Vetolenkit pitää kyllä ehdottomasti lisätä taas poitsun liikuntatarjontaan, nyt kun aksakin jatkuu aktiivisesti. Pitäisi pitää parempaa fyysistä kuntoa yllä sekä koiran että omistajan. Pitäisi vaan hankkia kunnon vyö ja Lokille paremmat vetovaljaat. Vaan ei taida noin pienelle koiralle valikoima päätä huimata ja sovittamaan pitäisi päästä ennen ostoa. Pitänee tehdä ensi viikolla soittokierros pk-seudun eläinkauppoihin.

Mennään jo sanoo Loki.

Aiempaan agilitypostaukseen liittyen, päätin ostella ylimääräisiä Niinu Linnan koulutusvuoroja mahdollisuuksien mukaan ja ensimmäisen sain jo parin viikon päähän. Kiva päästä katsomaan taas uuden kouluttajan koulutustyyli!

Koira etenee ohjaaja ei

Viikon aksat takanapäin. Tiistaina käytiin ensimmäisellä 4 koirakon omatoimivuorolla Koirakoulu Kompassin agitiloissa. Vuoro alkaa viideltä ja kuten torstaivuoroinakin, koko päivä on yleensä tällöin hirveää kiirehtimistä töistä neljältä kodin kautta agiin. Silti myöhästyin jonkun viitisen minuuttia.

Missing summer, anyone?

Pakko sanoa, että sain lievän alkujärkytyksen mennessäni paikalle. Tila on todella pieni ja todella kuuma. Positiivista kuitenkin oli että keinu, A ja puomi vaikuttivat hyviltä ja laadukkailta ja rengaskin löytyi ja minipöytä. Eli esteet oli hyvät ja hyvässä kunnossa. Tilan koko ja lämpötila rajoittavat sen, ettei tuolla pysty rataa tekemään, maksimissaan 4 estettä mahtuu peräkkäin tilaan. Vuoro maksaa yhteensä 20e/h meiltä neljältä joten onhan tuo halpakin verrattuna johonkin isomman hallin vuokraan.

Siinä sitten hieman tein sotasuunnitelmaa kevääksi ja mietin ensin, että no mutta hyvä, täällähän mahtuu treenaamaan sitten tiukkoja ohjauskuvioita hyvin. Kunnes tajusin että enhän minä niitä osaa treenata. Tuolla tullaan siis treenaamaan joka tiistai tiettyjä tärppejä eli lähinnä keinu kuntoon, keinu radalle, keppejä radalla ja ainakin kontakti-putki erottelu varmaksi. Hyppytekniikaan tila myös varmaan riittäisi, jos sitä joskus saisi aikaan tehdä. Renkaalle lähestyminen pääsee varmaan myös ohjelmaan ja toki irtoaminen esim. takaakierroille ja muille, sivuttaisetäisyys ja kontaktille etäisyyden ja muiden häiriöiden ottaminen pääsee treenilistalle.

Eli ei meiltä treenattavat lopu kesken vaikka tila onkin pieni :). Treenaillaan tuolla se mikä keksitään estetekniikoiden hiomiseen.

Tällä ensimmäisellä kerralla tosiaan tultiin vähän myöhässä ja oma aika meni koirien lämmittelemiseen ja häkin roudaamiseen sisälle. Tehtiin ensin Lokin kanssa keinua minipöydältä ja hyvinhän se meni, ei mitään ongelmaa. Lisäksi tehtiin A/putki erottelua ja Marin blogissa joskus viime vuonna hyvin selitetyllä periaattella "putkeen ohjataan kädellä ja A:lle ei" näytti Lokikin hyvin osaavan valita mihin mennä. Ensin tein useita kertoja "kiipee" käskyllä ilman ohjaamista A:lle menoa ja seuraavalla pätkällä tarkkaan ohjasin putkeen. Kerran tai kaksi meni väärin, mutta muuten hiffasi hyvin jutun juonen. Lopussa tein vielä pari kertaa A ja pari kertaa putkeen ja oikein meni. Tosi vaikeaa kyllä muistaa olla ohjaamatta A:lle aina välillä. Lopussa taidettiin mennä joku 7 esteen ympyrän mallinen rata missä ohjailin keskeltä ja Loki meni hyppy-hyppy-A/putki-hyppy-hyppy-hyppy.

Torstain Saviojan ryhmässä meno oli niinkuin usein näissä treeneissä: todella kivaa, vauhdikasta ja intensiivistä, mutta jälkeenpäin videolta katsottaessa ja etäkouluttajilta (hyvin arvokasta) palautetta saadessa äärimmäisen masentavaa. Kuvauksesta kiitokset Lotalle!

Alussa mentiin keinua, ensin pienellä helpotuksella ja sitten ensimmäistä kertaa koskaan kokonaisena! Loki meni mielestäni ihan hyvin, hieman meni itselläni pasmat sekaisin kun koutsi halusi palkata erilailla mitä olin itse aiemmin käyttänyt. On ollut hieman säätöä palkkaamisen kanssa kun jätin yläpalkan pois jolloin Loki alkoi heti syöksymään keinulta vähän lentäen alas, joten yläpalkka tulee takaisin. Lisäksi etäkoutsi oli vahvasti sitä mieltä, että keinulta ei saisi lähteä ennen kuin vapautetaan, joten tästä eteenpäin plääni on että yläpalkka (=vauhdilla ylös asti) ja namitarget keinun alla (="4on" asento ja ei poislähtemistä ennen lupaa), minkä jälkeen vapautus. Omakoutsi haluaisi häivyttää käden yläpalkalta ja pistää namin keinun päähän, mutta itseä epäilyttää keinun päälle namin pistäminen kun se jatkuvasti nytkin lenteli siitä ties mihin ja Loki syöksyili perässä. Pitää ensi kerralla sanoa tiukasti että ei, minä palkkaan tässä toistaiseksi kädestä, and I've put my foot down :)

Toinen hyvä juttu mikä treeneissä meni mielestäni ihan kivasti myös jälkeenpäin oli kohdan 0:44 jaakotus (ilmeisesti, opin mitä se tarkoittaa vasta nyt). Ei sekään varmaan kaikkien ohjeiden mukaisesti mennyt, mutta kai ihan kivasti. Lisää positiivista oli, että pussi meni hyvin vaikkei olla sitä paljon treenattu.

Puomi/putki erottelu meni hyvin sen jälkeen, kun muistin että ai niin puomille ei pitänyt ohjata. Lisäksi piti antaa Lokille käsky ajoissa ja etäisyyttä hakea itse puomille. Jälkeenpäin tosin minua muistutettiin, että eihän meidän pitänyt mennä puomia nyt kun treenataan keinua, hupsis! Olin kokonaan unohtanut.. Pari kertaa treeneissä Loki pysähtyi kesken suorituksen, ensin puomilla haistelemaan jotain ja sitten pussin jälkeen. Perhanan nenäkoira, kun joku osuu nenään niin pakko pysähtyä??

Noh, kohdasta 0:50 päästäänkin sitten kunnon valitukseen ja marmatukseen että miksi en osaa mitään. Ei vaan suju noi peruspersjätöt (myöhemmin kohdassa 1:50) ja valssit tai oikeastaan mitkään ja ärsyttää aivan sanoinkuvaamattomasti! Niitä on yritetty tehdä jo pitkään "oikein", mutta en tiedä mikä tässä nyt kusee (pahoitteluni kärkkäästä sanavalinnasta, mutta kun ärsyttää!) kun ei vaan lähde sujumaan. Etäkoutsin mukaan mulla ei ollut toivoakaan ehtiä tuossa kohdassa tekemään persjättöä tuolla treenillä. Jopa itse näen että muutenkin ohjaukseni on ihan kamalaa, kumpikin käsi huitoo, selkä on kyyryssä ja meno kokonaisuudessaan yhtä sähläämistä. Miksi ei vaan iskostu kroppaan että EI NÄIN.

Kohdassa 1:28 "päällejuoksu" menee päin prinkkalaa, vedän väärällä kädellä ja olen auttamattomasti myöhässä. Kohdan 2:55 "välistäveto" mikälie on niin surullinen etten tiedä itkisikö vai nauraisiko. Kokonaisuudessaan ihan lopun yritelmät alkaen 3:10 kuvastaa meitä tosi hyvin, en saa Lokia menemään edes suoraan eteenpäin yhtä hyppyä ilman kikkailuja.

Kepit tehtiin pariin kertaan ja ne sen sijaan meni tosi hyvin. Mutta mikäs yllätys tuo on kun se on asia mikä on Lokista kiinni eikä koirakon tunariosapuolesta.

Tässä vielä Ellan kuvaamat pätkät meidän ihan viimeisistä suorituksista. Kiitos kuvaajalle! Saatiin menemään simppeli lyhyt rata nollana peräti kaksi kertaa peräkkäin, on varmaan ennätys.

Koko treenien paras juttu ehkä tuo viimeinen video, pitkähköt treenit alla ja vauhtia on vielä noin paljon. Voi koiraparkaa kun on saanut ohjaajakseen tämmöisen aloittelijan, Loki olisi varmaan jo vaikka missä jos koko juttu riippuisi vain siitä :)

Eli alkaa tämän koirakon ongelmat olla jo niin rautalangasta väännetyt myös allekirjoittaneelle ettei tosikaan. Alkaa tulla pientä pelkoa siitä, että opetan nyt kaikki ohjaukset Lokille ihan väärin kun en itse osaa niitä. Lisäksi etäkoutsin mukaan Lokin kaarrattaminen surkean ohjaukseni seurauksena vie ihan liikaa sekunteja ja tätä matkaa jäädään tosi pahasti jumiin näihin tämänhetkisiin toimintamalleihimme ja korjataan niitä sitten seuraavat miljoona vuotta. Tällä menolla meitä tuskin tänä vuonna kisakentillä nähdään jos ei ohjaus tästä ala parantumaan. Harmittaa kun haluaisin oppia tekemään asiat kunnolla mutta epäilen että tarvitsisi jonkun sellaisen kouluttajan siihen, joka oikeasti panostaisi siihen että nyt tehdään yksi ohjaus kunnolla vaikka se olisi kaikki mitä koko treeneissä tehtäisiin. Saada ajoitus kerrankin kuntoon ja rytmitys, kropan hallinta. Pitäisi päästä back to basics.

Vaan kuka kouluttaisi ohjaajaa? Tarttis selkeästi saada taas yksi Jänesniemi tönäisemään oikeaan suuntaan.

Yks risti kaks, legot harvemmaks

Fionalla oli viime keskiviikkona hammaslääkäri. Fionan suu on haissut suoraan sanottuna kuolemalta jo useita kuukausia ja rokotuksissakin eläinlääkäri sanoi, että pitäisi mennä jo puhdistuttamaan taas hampaat. Varasin ajan Univetin Mankkaan eläinlääkäriasemalle, missä on pari kertaa viikossa ns. "hammaspäivä", jolloin koira jätetään asemalle ja siellä on varattu kunnolla aikaa vaikeiden tapausten hoitoon. Toinen vaihtoehto olisi ollut viedä tietyksi kellonajaksi Espoon toimipisteeseen, missä olisi varattu tietty aika Fionalle ja siinä olisi kuulemma ehditty todennäköisesti vain puhdistaa hampaat ja poistaa yksi välihammas minkä kunto oli kyseenalainen jo viime kerralla.

Hieman jänskätti taas, mutta ei auta itku hammasmarkkinoilla vaan ei muuta kuin Fiona lekuriin kahdeksalta aamulla. Jos rehellisiä ollaan, niin töissä olisi pitänyt olla jo vähän aiemmin, mutta kun lääkäri kysyi onko kiire vai voiko Fiona nukahtaa vielä sylissä hetken aikaa niin eipä siinä ollut paljon miettimistä kun katsoi säälittävää kauhusta tutisevaa Fionaa. Taju kankaalla oleva Fiona jäi sitten sinne hyviin tutun hammaseläinlääkärin Riina Larmelan osaaviin kätösiin.

Kahdentoista aikoihin tuli soittoa, että Fiona heräilee ja voisi tulla kohtapuoleen hakemaan. Kuulin Fionan kiljuvan kovaan ääneen taustalla, joten ajattelin että ihan hyvin siellä pyyhkii. Hetken olin vielä töissä ja sitten hakemaan Fiona ja kotiin jatkamaan töitä.

Tämän kerran saldo oli putsatut hammaskivet ja 5 poistettua hammasta. Larmela sanoi, että Fionan poskien sisäpinnat ylireagoivat hammaskiveen (mistä oli puhetta jo viimeksi) ja ne olivatkin verestävät ja varmasti kipeät. Suussa on sulavat tikit ja tuttuun tapaan suuta pitää huuhdella reilun viikon ajan syömisen jälkeen Hexarincellä ruoanjämien puhdistamiseksi ja kaiken kovan pureminen on kielletty.

Larmela suositteli ehdottomasti jäljelläolevien hampaiden harjausta päivittäin ja sen jälkeen tulisi poskien sisäpinnat huuhdella Hexarince-suuvedellä limakalvojen kunnon ylläpitämiseksi. Hampaiden harjaus helpottui huomattavasti, sillä Fionalla ei ole jäljellä enää yhtään takahampaita. Jäljelläolevat legot on laskettavissa melkein kahden käden sormilla. Kulmahampaiden lisäksi Fionalla on ylhäällä 5 etuhammasta, alhaalla 1 etuhammas, viitisen kappaletta pieniä välihampaita ja ylhäällä oikealla 1 ja vasemmalla 2 poskihammasta. Nämä poskihampaat on harjauksen kannalta kriittisimmät. Harjaus on nyt siinä mielessä helppoa, että tavoiteltavat hampaat on edempänä, kun siellä takana ei tosiaan ole enää mitään. Olenkin nyt parina päivänä niitä harjannut ja harjaus on suhteellisen nopeaa ja vaivatonta verrattuna aiempaan "epämääräiseen sorkkimiseen johonkin sinnepäin". Perhanan pieni suu!

Samalla heitin pesuun kaikki pestävät lelut, sillä niihin oli tarttunut paha haju Fionan suusta jo hyvin vahvaksi. Nyt ei haise suu eikä lelut enää! Fiona-raasu ei ymmärrä miksi ei voi lelua retuuttaa ja sillä onkin energiaa nyt vähän kasaantunut kun ei pääse juurikaan leikkimään että tikit saavat parantua rauhassa.

Verta suupielissä

Hintaa tämänkertaiselle operaatiolle tuli 706 euroa. Vakuutus ei korvannut eläinlääkärin veikkauksen vastaisesti yhtään mitään. Itse olisin voinut ajatella että sen olisi saanut vakuutuksen piikkiin sillä, että tuo hammaskiveen ylireagointi on peruja maksan vajaatoiminnasta. Vaan taitavat olla tosi tarkkoja hammasasioissa, valitettavasti.

Jos jotain hyvää haetaan, niin tästä kalliimmaksi Fionan hammashoito ei enää voi mennä, sillä hampaita ei enää yksinkertaisesti ole poistettavaksi kuin varmaan käytännössä nuo 3 poskihammasta mitkä keräävät eniten hammaskiveä.

Tein muuten eilen muiden tavoitteiden saavuttamiseksi hieman talouslaskelmia, joiden perusteella näki, että elokuusta 2011 asti olen kuluttanut koiriin kuukaudessa keskimäärin 311 euroa. Siinä on mukana niin ruoat, Fionan eläinlääkärikulut kuin Lokin agilityharrastuksen ja näyttelyiden kustannukset sekä kaikki ylimääräinen (turha?) ostaminen. Bensat eivät sisälly tuohon. Summa on aivan älyttömän suuri mielestäni, mutta ymmärrettävästi Fionan eläinlääkärikulut ovat suurilta osin sen takana.

Eläinlääkärin jälkeen olen tehnyt töissä taas normaalipituisia päiviä ja saanut huomata karun totuuden, että Fionan sisäsiisteys on taas huonommassa jamassa. Kertaakaan en ole tullut neljän jälkeen töistä ilman, että Fiona olisi pissannut lattialle. Okei, se saa nyt ruoan märkänä ja siksi ehkä (please god please..) pissaa niin paljon. Se pystyi olemaan pissaamatta varttia vaille neljään ennen eläinlääkärikäyntiä, mutta joko nyt on kriittinen vartti - puoli tuntia venynyt tai tuolla ruoalla on asiaan merkitystä. Tälläkin viikolla olen joka ainut päivä saanut ensimmäiseksi siivota lattialta 4-vuotiaan koiran pissat. Asiaa ei tippaakaan helpota se, että vaikka miten etikalla ja Piss off -aineella suihkit niin Loki käy jokaikisen läntin nuolemassa huuli väpättäen. Onpa se välillä löytänyt pissat ennen omistajaa ja käytännössä juonut puolet ennenkuin huomaan. Repikää siitä sitten huumoria.

Olen yrittänyt löytää jostain kohtalotovereita sisäsiisteysongelmaisen koiran omistajista, mutta vaikuttaisi että ollaan Fionan kanssa yksin tai sitten kukaan ei asiasta puhu.

Sanottakoon, että kun lompakko kevenee päälle 700e koiran takia joka palkitsee sillä että asunto haisee joka päivä aivan käymälälle eikä paremmasta ole varmuutta, saattaa välillä tulla mieleen mihin kaikkeen sitä pitää olla valmis koiran takia. Tässäpä koiraa pohtivalle varoittava esimerkki siitä mitä saattaa tapahtua jos sattuu käymään huonompi tuuri koira-arvonnassa. Fionan kaltainen epäonninen maanantaikappale, jonka eläminen parin vuoden ikään oli erittäin suuri kysymysmerkki ja tuossa tuo vaan viilettää yhä pissailemassa lattialle päälle 4-vuotiaana, saattaa välillä aiheuttaa muitakin kuin ilon kyyneliä. Ottakaa tämä nimimerkiltä "koirat makkarissa kun emäntä yrittää koota itseään olohuoneessa".

Näitä päiviä taas, edellisen valitusvirren poistin viime syksynä pian julkaisemisen jälkeen mutta mitäpä tässä peittelemään. Aina olen pyrkinyt rehellisesti kirjoittamaan aiheesta kuin aiheesta. Rakas se on kuin mikä, mutta koville ottaa ajoittain elämä Fionan kanssa.

Blast from the past: Helsinki - Amsterdam - Helsinki

Loki-mussukan saapumisesta on tänään tasan kaksi vuotta. Voi kun aika menee nopeasti! Takautuvasti ajattelin kirjoittaa vihdoin Lokin hakumatkasta, mistä en ole tainnut kertoa vielä juuri mitään. Tytti kirjoitti hyvin matkastamme Hilan ja Janan blogissa, mutta pitäähän se tännekin joskus kirjoittaa. Aiemman osan Lokin tarinasta astutuksesta luovutusikään kirjoitin reilu vuosi sitten.

Viikkoa ennen matkaa vuonna 2011 aloitin jo tämän postauksen kirjoittamisen. Ensimmäinen kappale olikin hauska lukea näin jälkeenpäin, varsinainen tuulahdus menneisyydestä. Tässäpä siis meidän matkakertomusta Harmulaisen hakumatkasta ja hieman ennen sitä. Kaikki kuvat ovat (c) Tytti Käyhkö.

Viikkoa ennen matkaa

Pennun hakuun valmistautuminen on jo pitkällä. Varasin toissa viikolla lentoliput minulle ja Tytille sekä majoituksen. Myös Harmin paikka paluulennolle on varmistettu. Yövymme Falcon Plaza Centre hotellissa Amsterdamissa, aivan rautatieaseman lähistöllä. Lennämme Finnairilla, koska sillä oli sopivasti hel-ams matka tarjouksessa. Lisäksi Finnair on luettujen kokemusten perusteella luotettavin ja monen mielestä paras koiranpennun kuljetukseen. Ja pakko se on myöntää, vaikka Finnair hintansa puolesta on usein kallein, kyllä se vaan tuntuu tällaisessa erikoistapauksessa paljon turvallisemmalta vaihtoehdolta kuin esimerkiksi KLM, joka myös kuljettaa lemmikkejä matkustamossa.

Tilasin Peten koiratarvikkeesta Harmille pedin ja ruokakupin. Koiratuotteesta tilasin kantokassin lentokoneeseen, jonka pitäisi saapua ennen ensi viikon torstaita. Harmihan matkustaa matkustamossa jalkatilassa, kuten kasseineen alle 8kg painavat lemmikit yleensä lentävät.

Harmin nimi on ollut päätetty jo kauan. Vaikka virallisesta nimestä tekisi mieli vääntää Harmi, on se liian negatiivissävytteinen pienelle suloiselle koiranpennulle (toki riiviöiässä nimi olisi varmasti hyvinkin kuvaava :). Harmista tulee Loki, kuten olen suunnitellut jo kauan. Harmi ja sen väännökset kuten Harmus, jäävät elämään lempiniminä //Toimituksen huomio: Eipä ole jostain syystä jäänyt, kyllä se loksutin on.

Makuuhuone, jonka lattialla Loki nukkuu on siivottu johdoista ja muista houkuttelevista puruleluista. Ensi viikolla vain sama juttu olohuoneelle ja sitten koko asunnon imurointi ja lopullinen raivaus. Lokin kevythäkki on lattialla (Fiona ei ole yhtään tykännyt mennä sinne, mikä on hyvä) ja puruleluja hain eilen kaupasta. Sellaisia mitä Fionakin voi syödä mitä heittelen lattioille ja sitten muutamia erilaisia Lokille erityisesti yksinoloon ja palkitsemiseen.

Kun vaan tilaukseni saapuvat niin sen jälkeen alkaa kaikki olla valmiina Lokin kotiutumista varten.

Tämä oli viimeinen kuva minkä sain Lokista (Harm v.d. Schoonheden) ennen hakumatkaa.

Amsterdam

Se pätkä oli aiempaa kirjoitusta, loppu on tämän päiväistä jorinaa niin hyvin kuin nyt tuon matkan muistan. Vähän harmi ettei aiemmin ole tullut kirjoitettua, nyt jouduin jopa lunttaaamaan hieman Tytin blogista.

Lähdettiin Tytin kanssa ensin porukoilleni yöksi Espooseen ja sieltä seuraavana päivänä lentokoneella Amsterdamiin. Lauantaina pyöriskelimme kaupungilla, kävimme syömässä ja ostoksilla. Tuosta päivästä ei juurikaan ole muistikuvia, paitsi että väsytti ja tietysti jännitti kovasti. Kävimme jossain paikallisessa ostoskeskuksessa ihastelemassa sattumalta juuri silloin alkanutta esitystä, minkä jälkeen kävimme kahvilla (minä oluella, Tytti paheksui :D) ja suuntasimme hotelliin päiväunille. Taisimme nukkua useammankin tunnin minkä jälkeen haimme subwaysta iltapalaa ja suuntasimme takaisin hotelliin.

Lokin kotimaata

Käytiin täälläkin, ovella.

2011 - ish

Kasvattajalla

Seuraavana aamuna oli sitten jännitys kova, kun suuntasimme Amsterdamista ensin junalla Lelystadiin ja sieltä Lokin kasvattaja haki meidät Drontenin kaupunkiin.

Jaa miten niin paineessa??

 

Lokin kasvattajat Harry ja Ina olivat kumpikin ihania ja todella mukavia ihmisiä. Vaikka ei hollannin kieli kovin hyvin meiltä luonnistunut, onnistuttiin kommunikoimaan muilla kielillä oikein mainiosti. Siinä sitten täyteltiin vaikka mitä lappuja ja saatiin paljon tavaraa mukaan. Kolme pentua oli jäljellä ja meidän aikana yksi muukin haettiin pois. Pennut täyttivät muistaakseni samana päivänä 8 viikkoa tai yhden päivän yli.

Loki ei silloinkaan ollut joukon se isoegoisin poitsu, muut sai kävellä yli miten vaan ;)

Loki ja tummin veljensä Hunter, joka muuten on nykyään kuulemma upean puhtaan oranssi väritykseltään.
Pentuväristä siis ei voi juurikaan päätellä aikuisväriä :)

Ihan ittensä näköinen jo silloin

Hunter oli näistä kolmesta pennusta selvästi rämäpäisin ja vilkkain,
Loki veljeään huomattavasti rauhallisempi tuumailija.

Hunter

Loki

Saimme tavata Lokin emän Cinthan lisäksi Lokin tädin ja isoäidin. Tytin blogissa lukee, että kaikki olivat oikein hyväluontoisia ja iloisia koikkereita joten varmasti asia oli niin :). Itse en enää kovin tarkasti muista.

Emä Cintha

Täti

Kotimatka

Kasvattaja heitti meidät jälleen Lelystadiin, mistä jatkettiin junalla suoraan kohti Amsterdamin lentokenttää. Lentokentällä oleskeltiin monta tuntia ja Loki pääsi ihmettelemään ulkomaailmaan sisällä ja ulkona. Se söi oikein hyvällä ruokahalulla, jahtasi lintuja ja repi talouspaperia. Se myös sekä pissasi, kakkasi että oksensi kantokassiinsa matkan aikana. Lento meni oikein hyvin, mitään ongelmia ei ollut kentällä ja Loki nukahti nousun aikana ja nukkui koko matkan aina laskeutumiseen asti.

 

Kotisuomeen saavuttuamme mittari oli reilusti pakkasen puolella, kun sisko tuli meidät hakemaan ja ajomatka kohti Tamperetta alkoi. Lentokentällä Suomen päässä Lokin rodun tunnisti pari ihmistä ja se sai paljon ihailevia katseita osakseen. Muistan melkein tiputtaneeni sen sylistä, kun se päätti ottaa ison ponnahduksen kohti lattiaa.

Olipa hauska muistella vähän Lokin ensimmäisistä vaiheista. Muistan miten o-u-t-o-a oli junassa katsella pientä pentua kurkkimassa kantokassistaan. Se oli niin pieni ja jotenkin turvaton, täysin minun varassani siitä päivästä eteenpäin. Oli niin outo tunne, että joku luotti pienen pentunsa täysin käytännössä ventovieraalle. Siitä alkoi Lokin matka suureen maailmaan. Inan kanssa olen nykyään ystävä myös Facebookissa, samoin kuin Lokin veljen Hidden omistajan. Oli luojan onni, että kaikki meni niin hyvin. En ole katunut päivääkään ja suosittelen lämpimästi pennun hakemista ulkomailta kaikille siitä kiinnostuneille.

Tuskin olisin yksin uskaltanut lähteä tähän operaatioon, vaan sain tukea ja apua monilta ihmisiltä. Suuren suuret kiitokset Lokin saapumisesta siis Tytille, Anniinalle, Susannelle, Annelle, Hennalle ja monille muille hengessä mukana olleille!

Tauko teki gutaa

Eilen alkoi ohjatut Saviojan treenit 6 viikon tauon jälkeen. Sain myös laskun kevään treeneistä ja koska kouluttaja oli viime vuonna pois aika monta kertaa, saimme hyvityksenä ilmaisia treenikertoja tälle keväälle. Eli ei paljon haittaa ettei päästy viime vuoden lopputreeneihin, näköjään ei ole ollut kouluttajaakaan monella kerralla :)

Loki oli aika liekeissä ja ylikierroksilla. Sillä oli tosi kivaa siihen asti, kunnes tuli vaikea A/putki erottelukohta missä A:n molemmilla puolilla oli putkien päät. Me ei olla otettu kontakti-putki erottelua vielä yhtään ja sen huomasi. Oli vähän epäreilu tilanne Lokile koko tuo osio treeneistä ja se sinkoilikin enimmäkseen vääriin kohtiin ja minne sattui, tuli putkesta takaisin kun luuli ettei sinne pitänytkään mennä silloin kun meni ja niin edelleen. Osansa tähän säntäilyyn teki kyllä sekin että sillä oli niin kivaa mennä pitkästä aikaa eikä se kuunnellutkaan omaan pahaan tapaansa useinkaan mitä yritin sille kertoa. Tässä tässä täällä -huutelun sijasta Lokin nimen sanominen toimii paremmin, joten sitä pitäisi käyttää tämmöisissä vaikeammissa tilanteissa kun pitää saada se haltuun että menisi väärien houkutusten ohitse.

Lisäksi treenattiin "vippausta", mikä näkyy videolla lopussa. Tarkoitus heittää koira putken jälkeen ohjaajasta poispäin ja leijeröidä putki. Savioja polleana tyttönä totesi opettaneensa tuon Sini Eriksonille sen jälkeen, kun hän oli saanut hylyn jostain isoista arvokisoista vastaavasta kohdasta. Tuskin mikään olennaisin ohjaus, mutta ihan hauska.

Yhteensä tehtiin kolmeen kertaan rataa, Annen treeneissä on kyllä huippua kun pääsee tekemään niin paljon! Eilenkin taisi olla enää 10 minuuttia jäljellä, kun tehtiin nopeasti n. 9 esteen helppo rallattelurata minkä jokainen meni vielä 2 kertaa. Luulisi, että näin pitkät treenisessiot väsyttäisivät koiraa, mutta jotenkin Loki on ihan intopiukkana vielä vihoviimeiselläkin toistolla. Loki on myös alkanut huutaa kunnolla odottaessa vuoroaan ja pitikin viedä se autoon välissä. Kotona muuten huomasin vielä, että se huutaa myös agivideoita katsellessa mitä ei ole ennen tehnyt. Tällöin saan kyllä nauttia Lokin laulamisesta enkä niinkään huutamisesta, ja se laulaminen ei aina ole kovin miellyttävää kuunneltavaa.

Tiistaina on meidän ensimmäinen koirakoulu Kompassin omatoimitreenivuoro mikä jaetaan kolmen muun koirakon kanssa. Treenauslistalle pääsi nyt A-putki erottelun perusteet sekä keinun kanssa jatketaan intensiivitreenausta. Keinua tehtiin eilen joitain toistoja ja aika matalalla mennään jo! En usko että menee kauankaan, että päästään tekemään täysmittaista keinua. Putki-A erottelun lisäksi kontaktilla otetaan etäisyystreeniä että pääsisin vähän kauemmas/taaemmas/edemmäs ja Loki jäisi silti kontaktille. Olen yrittänyt miettiä opettaisiko A:lla ja puomilla koko esteen yhdellä käskyllä ”kiipee”, eli jättäisi ”ota” käskyn pois alastulokontaktille menemiseen. En ole varma vielä mihin päädyn.

Palkkasin treeneissä uudella messarista otetulla patukalla ja yhden palkan yhteydessä lensi taskusta vahingossa sekä vanha että uusi palkka, uusi voitti, vaikkakin hetken Loki joutui pienessä päässään arpomaan kumman toisi :)

Nyt kun vauhtiin päästiin, ajattelin mennä huomenna aamusta taas Vuokkosille katsomaan kolmosten kisoja ja treenaamaan lämppäesteillä. Sen jälkeen lähdetään suoraan sukulaisen syntymäpäiville, joten olisi ainakin väsyneempi poika siellä sitten.

Koska Loki pääsee kisaamaan?

Tämä pohdinta syntyi siitä ajatuksesta, kun mietin ottaisinko tälle vuodelle jo kisalisenssin agilityyn vai en. Mielenkiintoisen alustuksen sain koirat.comin agilitykeskustelusta, missä keskusteltiin kisavalmiudesta. Kokosin tähän omaa vastaustani tuohon kyseiseen keskusteluun ja hieman laajensin sitä pitemmälle. Ihan omia pohdiskelujani lähinnä tällä kertaa (tai ehkä enemmänkin "taas") enkä tiedä onko näissä mitään järkeä, mutta kaipasin hieman jäsentelyä omille ajatuksille liittyen meidän agilityn harrastamiseen.

Kisauraansa aloittelevalta koirakolta varmasti tullaan kysymään usein "milloin aloitatte kisaamaan?" tai "milloin koira on kisavalmis?". Niin minultakin on kyselty ja myönnettäköön että kysyn sitä myös itse itseltäni tasaisin väliajoin. Hauskin ilmaisu oli pari viikkoa sitten kun minulta kysyttiin "koska Loki pääsee kisaamaan". En usko että Lokista kisaamisen aloittaminen on mitenkään tavoitteellinen juttu :). Erityisesti jos koirakko ei heti aloita kisauraa kun kaikki esteet on hallussa, saa omistaja varmasti selitellä miksi ei vielä kisata (tästä ei luonnollisestikaan ole omakohtaista kokemusta).

Minusta kisavalmius on tosi henkilökohtainen asia ja riippuu monista ulkoisista tekijöistä, koirakon taidoista ja tavoitteista. Omassa mielessäni jaottelen kisavalmiuden syntymään seuraavista asioista:

• Estevalmis
• Ratavalmis
• Ohjausvalmis
• Henkisesti valmis koirakko

Estevalmius tietenkin tarkoittaa että koira osaa kaikki esteet ja ratavalmius että koira pystyy suorittamaan esteitä tarpeeksi monta peräkkäin, jotta radan suorittaminen on mahdollista. Ohjausvalmius tarkoittaa, että ohjaaja osaa vaadittavaan vaikeustasoon, todennäköisesti sinne ykkösiin, vaadittavat ohjauskuviot. Yksi seikka on mielestäni myös se, onko koirakko henkisesti valmis kisoihin, ja milloin koirakko haluaa kisata. Tärkeä asia on toki se, ettei kisatilanne ole ylitsepääsemätön koiralle eikä omistajalle. Kokonaisuudessaan koirakko on mielestäni aikaisintaan kisavalmis silloin, kun ykkösten radat sujuvat treeneissä ohjaajan haluamalla tasolla ja kisatilanne on miellyttävä kummallekin.

Monet koirakot eivät kuitenkaan vielä tällöin aloita kisaamista ja syitä tähän on varmaan yhtä monta kuin on koirakkojakin. Henkisesti valmiina olemiseen vaikuttavat monet kuviot, kuten ohjaajan taidot, kokemukset ja tavoitteet.

Taidoissa vaikuttaa esimerkiksi se, onko koira ohjaajan ensimmäinen kisakoira vai ei. Kokemattomuus voi saada aikaan sen, että kannattaa lähteä kisaamaan aikaisin vaikka välttämättä tarkoitus ei olekaan pärjätä heti. Siinä treenataan sitä kisaamista, samalla kuin treeneissä hiotaan tekniikkoja sun muita kuntoon. Tietenkään ei pidä lähteä kisaamaan koiralla joka ei osaa esteitä, mutta voi esimerkiksi epiksissä palkata kontakteilla jne. Vappu Alatalon psyykkisen valmentautumisen luennolla myös sanottiin, että vähintään puoli vuotta pitäisi laskea kisaamisen treenaamiseen siitä kun kisaamisen aloittaa. Eli opetellaan tutustumaan itseensä ja koiraan kisatilanteessa eikä aseteta mitään kummempia tulostavoitteita. Aloittelevalla ohjaajalla on varmaan myös usein hinku kisaamaan suurempi kuin yhden tai useamman koiran kanssa jo kisanneella. Lisäksi aloittelevalla ohjaajalla menisi pieni ikuisuus että hän itse oppii esimerkiksi kolmostason ohjaajaksi, joten aloittelevammalla on varmaan yleistä se että kehitytään yhdessä koiran kanssa siinä kisaamisen lomassa.

Jos ohjaaja on kokenut kisaaja, voi kisaamisen tehdä mieli aloittaa vasta siinä vaiheessa kun voi uskoa nousevansa pikaisesti, ihan vaikka vaan rahan säästämisen takia..

Tavoitteet on toinen suuri vaikuttaja, toiset saa kiksejä siitä pelkästä kisaamisesta ja haluaa kisata kisaamisen takia, kun toiset asettaa heti kovat tavoitteet että haluaa nousta pikaisesti. Omistajan kilpailuvietillä on suuri vaikutus. Minua ajaa pärjääminen ja muiden ja itsensä voittaminen eteenpäin treenaamaan. Olen aina ollut melkoinen jännittäjä, mutta silti uskon nauttivani kisatilanteesta suunnattomasti kävi kisassa sitten melkein miten tahansa.

Tavoitteet vaikuttaa toki myös siihen, miten perusteellisesti lähtee asioita opettamaan. Eli jos tavoite on päästä MM-tasolle tai vähintään sinne SM:iin, voi ohjaaja lähteä rakentamaan pohjaa aivan erilailla kuin semmonen ohjaaja, jolla ei ole tuloksilla niin väliä vaan haluaa vain pitää hauskaa koiran kanssa. Todennäköisesti tämä hauskanpitäjä on kisavalmis huomattavasti aiemmin kuin tavoitteellisemmin treenaava.

Minun tavoitteeni on oikeastaan katsoa kuinka pitkälle meillä Lokin kanssa riittää rahkeet, joten olen pyrkinyt tekemään alusta asti kaiken edes jotenkuten kunnolla enkä ole paljon oikonut. Mutta koska olen ihan aloittelija itse agilityssä enkä ole juuri missään elämäni aikana vastaavasti kilpaillut, tekisi mieli lähteä melko aikaisin kisaamaan.

En ole vielä hankkinut tälle vuodelle lisenssiä, mutta todennäköisesti päädyn ostamaan vielä C- eli harjoituslisenssin. Hieman halvempi, eikä sitten ole mitään henkistä pakkoa lähteä virallisiin kilpailuihin jos ei siltä tunnu. Jos tuntuu, niin sitten vain päivitetään lisenssi. Kilpailemaan me kyllä lähdetään jo tänä vuonna, todennäköisesti aika aikaisinkin, hyppyepiksiin ja mölleihin nimittäin. Kun kontaktiesteet saadaan kuntoon, lähdetään epiksiin mölli- ja sitten kisaavien radoille. Siinä pääsee kivasti opettelemaan kisaamista ja toteuttamaan kilpailuviettiä ilman sen suurempia paineita :)

Jos sitten esimerkiksi syksymmällä tuntuu, että olisi halua ja taitoa lähteä virallisiin niin sitten lähdetään. Se on sitten vain positiivinen yllätys.

:)

Treenitauon päätös!

6 pitkää viikkoa kestänyt treenitaukomme päättyi eilen, tavallaan. Oltiin jälleen Ojangossa katsomassa kisoja, tällä kertaa Loki pääsi mukaan. Matkalta haettiin Suvi ja Miko seuralaisiksi. Lokin kennelyskäkarenssi on siis päättynyt!

Tarkoitus oli mennä katsomaan parin kaverin ratoja ja kahden koikkerin. Lämppäestealue oli huomattavasti suurempi kuin viime viikolla ja alueita oli peräti kaksin kappalein. Ensin kävin kolisuttamassa vähän keinua toisella alueella ja pääsipä Lokikin sitä vähän paiskomaan. Sitten nälkä kasvoi syödessä ja käytiin ihan vähän vain kokeilemassa keppejä toisella lämppäalueella. Ja poitsun treenitauko päättyi upeisiin uusiin keppeihin! Kerran jätti viimeisen välin pujottelematta, mutta jonkun kolmisen kertaa teki oikein hienot kepit hanskapalkalla. Sen jälkeen jätkä varasti viereiselle A:lle, joten siitä sitten A, hyppy ja kepit ja voi että kun oli hyvässä muistissa sekä kontaktit että takaakiertokin. Oli tosi ihana tunne nähdä Loki taas menemässä ja että kun sillä olikin kivaa. Revittiin hanskaa ihan urakalla palkaksi. Joku meni muuten keinua viereisellä lämppäalueella eikä Loki varmaan edes huomannut. Muutenkaan ei reagoinut keinuun koko päivänä juurikaan. Kävimme harkka-alueella tämän jälkeen vielä kaksi kertaa uudestaan, viimeinen taisi olla vähän liikaa kun hallin kuumuus sai pojan läähättämään.

Suurin osa ajasta hengailtiin radan reunalla ja käppäiltiin ulkona. Loki makoili nätisti seinään sidottuna vaikka itse kävin milloin missäkin piipahtamassa.

On helppo hengailla paikallaan kun on isoveikka henkisenä tukena!

Miko

On jännä miten Loki yhä fanittaa Mikoa niin paljon. Se oli ihan innosta piukeana ja mateli maassa häkissään kun Miko tuli meidän autoon. Kentällä sitten pussailivat minkä kerkisivät ja Loki pienenä maan matosena osoitti kunnioitustaan tunkemalla ihan Mikon eteen. Miko pesi Lokin korviakin. Hassut pojat.

Minikoikkeri Gimma kävi mittautuksessa ja pääsee kilpailemaan aikanaan miniluokassa. Gimmasta kuullaan kyllä vielä, niin hirmuisen vauhdikas ja tättärää tyttö on kyseessä.

Estaika's Gossip Girl, 34cm vauhtia ja vaarallisia tilanteita!

Päästin Lokia vapaaksi hallin ympärille lenkille ja sepä yllätti ja lähti Gimman kanssa juoksuun mukaan. Hieman pelotti antaa juosta niin siellä liukkaalla lumella, mutta ei kukaan lentänyt kertaakaan nenälleen. Välillä meni Gimma edellä ja välillä Loki. Aluksi Loki näytti samoja "kun tuut vähän kovaäänisemmin kohti niin kellahdan" eleitä, kuin eräiden muiden nimeltä mainitsemattomien kovaäänisten koikkerinarttujen kanssa vapaana ollessaan, mutta sitten innostui juoksemaan kun Gimma kehtasi viedä Lokin lumipallon.

Seurakaverimme joka korkkasi kisauransa voitti maxien ensimmäisen radan. Lokin viime talven hetken treenikaveri ja Lokia päivän vanhempi. Mitäköhän me ollaan tehty viimeiset kaksi vuotta :P. Noh, täältä myö tullaan, tänä torstaina alkaa ohjatut treenit ja me lähdetään hurjaa motivaatiota ja raivoa uhkuen treenaamaan kohti kesän epiksiä!