You and 43 others like this

Eihän tästä mitään tule, jos ei ota härkää sarvista ja lähde yrittämään sanon ma! Kuten koutsi viime treeneissä sanoi, ei sitä omaa tasoa kunnolla näe kun sitten vasta kun mennään kisaamaan. Viikon päästä lauantaina alkaa siis meidän Virallinen Kisataival.

Kolmessa startissa on sitten ainakin varaa jättää kesken kun/jos tuo pöljä lähtee etuajassa lähdöstä tai kontaktilta. Jos vain itse tajuaa siinä tilanteessa.

Medejä on tällä hetkellä ilmoittautunut 15-17, ilmo sulkeutuu tänään. En tiedä onko se paljon vai vähän, minejä on vähemmän ja makseja enemmän. Sanoisin että se on juuri sopivasti.

Mitä sitä nyt odottaisi löytyvän keskeltä Someron metsiä - kasaa porkkanoita.

Yhä mökkeillään. Sunnuntaina kotiin. Koneella ei ole tullut istuttua (kerrankin). Sen sijaan aikaa on kulunut lukemiseen (!!). Kirjakavalkaadissa on kolme kirjaa, yksi joululahja ja kaksi lainattua. Yksi koirakirja, yksi elämänparannuskirja ja yksi elokuvien spoilauskirja, Hobitin kakkososasta tykkäsin niin että piti ihan selvittää miten tarinassa käy.

Control Unleashed - Creating a Focused and Confident Dog oli joululahjatoive ja sen sain, kiitos vain pukille! Kirja kuvaa Leslie McDevittin vetämän CU kurssin sisällön. Kurssi on tarkoitettu lähinnä agilitykouluttajille, joita kiinnostaa panostaa erityisesti ryhmiensä "ongelmaoppilaisiin", tässä tapauksessa koiriin jotka ovat reaktiivisia, jännittyneitä tai stressaantuneita, eivät kykene toimimaan häiriössä, eivät pysty keskittymään tai joilla on motivaatio-ongelmia. Toki kirjaa voi hyödyntää kaikki tällaisten koirien omistajat, pentujen omistajat ja muut joita kiinnostaa luoda pohjat tai parantaa suhdetta koiraan. Kirjan kaikki harjoitukset ja periaatteet perustuvat operanttiin ehdollistamiseen ja positiiviseen vahvistamiseen, kaikissa tähän mennessä lukemissani harjoituksissa käytetään naksutinta (tai muuta markkeria) ja monissa käytetään hyväksi esimerkiksi vastaehdollistamista. Raapustelen tarkemman kirjoituksen kun saan kirjan kokonaan luettua.

Saisko olla pipari?

Lähdin liikkeelle ihan liian vaikeasti muka jotain noudon alkeita naksuttelemaan, kun oikea tekniikka olikin vain "hyväksikäytä koiran hämmennystä sen saadessa kokonainen pipari ja ole nopea". Onneksi tämäkin asia selvisi Facebookin kautta ennen aattoa. Nämä kuvat on otettu jouluaattona klo 0:41.

Muilla toistot olivat ihan selvästi pelkkää pudottamista, epäilivät että on koira haudattuna. Lokikin söi piparin lopulta sen saadessaan sen näköisenä, että onkohan tämä edes hyvää. Ei tainnut uskoa onneansa. Tessi oli ainoa, joka pudottamisen sijaan päätti toistolla syödä niin nopeasti ettei vaan joudu uudestaan luopumaan.

Piparintäyteistä Joulua kaikille :)

Achievements of 2013

Aatonaattona on hyvää aikaa käydä läpi vuodelle asetetut tavoitteet. Vaikkei vuosi vielä ihan lopussa olekaan, ei tänä vuonna varmaan mitään näihin liittyvää enää tule tapahtumaan. Eli tässäpä viime vuoden vaihteessa pohdittuja tavoitteita kuluneelle vuodelle 2013.

Fiona

1) Fionan ensisijainen tavoite on kuten viime vuonnakin, pysyä terveenä ja hyvävointisena pienenä sohvan valtaajana. Olisi kiva nähdä sellainen pikkukoiran vuosi, ettei eläinlääkärillä tarvitsisi käydä kuin ajoittaisessa hampaiden putsauksessa.

- Check, vaikka käytiin aika monta kertaa eläinlääkärillä (giardian takia, hampaita poistattamassa kaksi kertaa tämän vuoden aikana sekä kerran hakemassa rokotteet ja punkkiresepti), ei ns. ylimääräisiä käyntejä tullut yhtään. Hienoa!

2) Toinen toive on, että tyttö säilyttää nykyisen suhteellisen hyvällä mallilla olevan sisäsiisteytensä enkä tietenkään pahaksi pistä, jos se hieman vielä tästä petraa esimerkiksi niin, että voi olla iltaisinkin kotona ilman pissailuja. Tämä varmaan on tosin lähinnä omistajasta kiinni, pitäisi totuttaa Fiona myös iltaisiin yksinoloihin niin eiköhän ongelma olisi sillä ratkaistu.

- Check, lähes kivuttomasti on mennyt nyt, kun Fiona on ollut yksinolonsa aidatulla alueella olohuoneessa. Ajoittaisia vahinkoja toki sattuu, mutta arki on pissatonta ja se on tärkeintä.

3) Kantapäille hyökkäily sekä ihmisille että koirille on yhä tavoitteena saada vähenemään, taitaa olla ikuisuusprojekti.
- ... no öö. Ei muutosta suuntaan eikä toiseen.

4) Mukaan agilitytreeneihin kun mahdollista, Fionasta kun on hurjan kivaa huidella putkesta toiseen!

- Check, kontaktiesteitä ei tehdä eikä mitään hyppyjä, mutta putkia ja rimattomia hyppypätkiä mentiin aina kun kynnelle kyettiin. Helppoa ja kivaa.

Loki

1) Agilityssä keinun saaminen valmiiksi kevään aikana, kesällä olisi kiva starttailla epiksissä ihan agiradoilla eikä vain mölleissä tai hypäreillä, joilla kisaillaan varmaan jo kevään aikana. Olisi kiva, jos pitkät radat ylipäänsä alkaisivat sujua ohjaajallakin luontevasti ja rytmikkäästi. Kun esteet sujuvat kokonaisina, on tavoitteena kiertää turisteilemassa monissa eri paikoissa säännöllisesti tekemässä harjoitusesteitä ja totuttautumassa kisojen tunnelmiin. Arvoin kauan mitä tehdä ensi vuoden kisaamisen kanssa, mutta päädyn todennäköisesti vielä C-lisenssiin ensi vuonna. Voihan sen aina sitten päivittää, jos näyttää siltä että oltaisiin kisavalmiita ensi vuoden aikana. Itselläni ei kuitenkaan ole mitään kiirettä virallisiin kilpailuihin. Agirotuun sen sijaan ehdottomasti!

- Check! Ihan kesällä ei vielä episagiradoilla käyty, mutta loppusyksystä päästiin jo Ihan Oikeille kaikkien esteiden radoille.

2) Mejässä tavoite oli aiemmin kisata vuonna 2013, mutta en tiedä onko se validi tavoite edes loppuvuodelle. Toisaalta voisi olla hyvä korkata kisat syksyllä että näkee sitäkin puolta ja voisi selvitä paremmin, mitä pitäisi harjoitella treeneissä. Tahdon yhä siis kilpailla Lokin kanssa mejässä. Tavoitteena voisi olla vaikkapa koko mejäkauden aktiivinen jäljestäminen ja nimenomaan suunnitelmallisilla harjoituksilla, jotta edistystäkin joskus ehkä tapahtuisi. Riippuu myös tavoitteen 3 edistymisestä, mutta sanotaan että olisi kiva, jos loppuvuodesta pääsisi korkkaamaan mejäkokeet. Paitsi, että hirvikärpäsajat voin skipata hyvällä omallatunnolla, hyi sstana.

- Hahaa! Joo ei todellakaan. Ei taidettu jäljestää kertaakaan tänä kesänä. Edellisen syksyn hirvikärpäset aiheutti traumat. Kiinnostaisi kyllä yhä kovasti ja veikkaan että olisi todella hyvää vastapainoa agilitylle, mutta tänä vuonna ei ollut aikaa mejään lainkaan, kun agi ja ei-koirajutut vei niin paljon vapaa-aikaa.

3) Paukkupelon poissiedättäminen, itsevarmuuden parantaminen. Tämä on ehkä kaikista tärkein tavoite mikä tuli viime päivinä oleelliseksi. Ehkä kirjoitan jonkun "buhuu-miksmunkoirapelkääjamuidenei-valivali-epistä" päivityksen missä käyn läpi vähän tekemääni treenisuunnitelmaa, joten en siihen mene tässä. Kuitenkin on aika selvä jo, että Lokia olisi pitänyt totuttaa koviin paukkuihin jo paljon aiemmin. Totuttelua selvästi tarvitsee myös hihnan toinen pää, ei vain koira. Tavoitteena on, että ensi uutena vuotena ei tarvitse katsella läähättävää koiraa sisällä, vaan että Lokia ei haittaisi sisään kuuluva pauke. Sitä en uskalla tavoitella, että Lokia ei pelottaisi ulkona sotatanner, mutta jos sisällä voisi olla rennosti niin se olisi jo hyvä saavutus. Toki tähän liittyy myös ampumisen sieto mejäkokeita silmälläpitäen. Ongelman tiedostaminen ja hyväksyminen on jo hyvällä mallilla ja suorastaan puhkun ideoita tähän treeniin!

- Uuden vuoden jäädessä taakse jäi taakse myös tämä. Tänä uutena vuonna varmaan päästään kaupungista paukkuja pakoon kokonaan joten siirrän treenisuunnitelmaa eteenpäin. Katsoo niitä ampumisratatreenejä sitten, jos mejässä kisaaminen joskus tulee ajankohtaiseksi.

4) FI MVA. Melkein meinasi unohtua, hupsista, mutta onhan se yksi tavoite saada Lokista suomen muotovalio eli saada se viimeinen serti näyttelystä. Loki tuskin on cacibin koira, mutta kyllä minä tästä mustuaisesta muotovalion leivon vaikka se olisi viimeinen tekoni :P. Virallisten lisäksi mätsäreiden kiertäminen niin usein kun päästään, se on kuitenkin kivaa yhdessä tekemistä ja jatkuvaa sosialistamista. Aloitetaan mätsärioperaziooni todennäköisesti 27.1, näyttelyt sitten myöhemmin keväällä.

- Check! :) Ja onhan tuo ollut peräti kahden CACIB:in koira, kaikkien odotuksien vastaisesti. Mätsäreissä käytiin alkuvuodesta, mutta näyttelytavoitteet saavutettua ei paljon mätsäritkään kiinnostaneet enää.

Tessi

Tessi terapiakoiralle en pistä tavoitteita koska en koiraa omista, mutta yhden toiveen tämä hoitotäti asettaa pentuselle ja se on, että Tessi säilyttäisi ihanan luonteensa läpi kasvun aina aikuisuuteen saakka. Niin ihanan avoin, rohkea ja kaikkia rakastava pieni shelttipoikanen on nyt. Lisäksi on todettava että joku on tehnyt hienoa työtä tytön sosialistamisen kanssa, niin paljon on neiti ehtinyt jo kokea ja nähdä pienen elämänsä aikana.

- Check, todella hyväluonteinen sheltti tuo on yhä. Ihan lottovoitto.

Emäntä

1) Itselläni on edessä ensimmäinen vuosi pelkkää työntekoa ilman opiskelua. Ei-koiramaailmaan liittyvä tavoite on vakiinnuttaa paikkani työmarkkinoilla eli ottaa homma niin sanotusti haltuun. Lisäksi ehkä suurempikin tavoite on ottaa tämä vuosi rennosti, nauttia elämästä ilman sen suurempia tavoitteita tai velvollisuuksia. Tehdä niitä juttuja mistä itse tykkään, nähdä enemmän kavereita jos ehkä lompakkokin jopa antaa myöten ajoittain. Pitää hauskaa eikä huolehtia turhasta. Nauttia vuosien opiskelujen hedelmistä. Uutta asuntoa en ehkä uskalla vielä tavoitella ensi vuodelle, mutta asuntosäästäminen ainakin alkaa heti ensimmäisestä (no ehkä kolmannesta) palkasta!

(c) Ella Kaijärvi

- Töissä viihdyn erinomaisesti joten sen suhteen mennyt hyvin. Tehnyt niitä juttuja mistä tykkään? Ainakin agin kanssa on ollut todella hauskaa. Kavereita olisi ehkä voinut nähdä vieläkin useammin. Asuntosäästäminen on menossa. Josko ensi vuonna pääsisi muuttamaan, jos ei omaan niin ainakin halvempaan missä säästäminen on helpompaa. Rennommin sen sijaan olisi voinut ottaa, erityisesti syksyllä on ollut niin paljon kaikkea stressaavaa mihin olisi voinut reagoida hieman erilailla. Ottaa rauhallisemmin ja olla ylireagoimatta ja pelkäämättä aina pahinta. Mutta minkäs pessimisti hermoilija luonteelleen mahtaisi..

2) Koiramaailmaan liittyvä juttu on oman paukkupelon poissiedättäminen, omien hermojen kasvattaminen, oman itsetunnon parantaminen ja itsevarmuuden lisääminen. Tahdon olla koirilleni (erityisesti Lokille) vakaa ja turvallinen kuin kallio, enkä enemmänkin ongelmien alkulähde. Siinä mielessä siis keskinäisen suhteen parantaminen. Kaikki kumpuaa ehkä oman itseni kehittämisestä ja vahvistamisesta. Pitäisi viedä Lokia eri tilanteisiin ja paikkoihin jotta näen sen pärjäävän, jolloin myös luotan siihen paremmin enkä aina ole skeptisenä pessimistinä epäilemässä. Jospa vihdoin saisi aikaiseksi vaikka viedä koiran tottumaan siihen junamatkailuun tai keskustassa pyörimiseen, mitä olen suunnittelut pari vuotta mutta mikä on aina jäänyt?

- En koe onnistuneeni tässä. Ongelmat ei ehkä ole samoja, mutta ehkäpä sama taustasyy on vain muuttanut ilmentymismuotoaan. Harmittaa aika paljon etten ole kyennyt olemaan tarpeeksi varma ja erityisesti johdonmukainen ja lukemaan koiria tarpeeksi hyvin. Niin paljon on vielä opittavaa ja virheiden haasteiden kautta sitä sitten toivottavasti oppii. Käytiin kuitenkin Suomenlinnassa, joten hieman sosialistamista on tehty. Loki kyllä tuntuu olevan helppo matka- ja keskustakoira, eli sitä ei stressaa yhtään.

Agiltytavoite: Oppia ne perhanan peruskuviot kunnolla ja kehittyä ohjaajana PALJON!

- Hmm, toki jotain olen oppinut, mutta rehellisesti mietittynä en tiedä olenko kehittynyt niin paljon kuin olisin halunnut. Tosin ne taidot ja kriteeritkin koko ajan nousee ettei sitä omaa kehittymistä ehkä niin huomaa. Mutta samanlaista räpellystä se ohjaaminen usein tuntuu olevan kuin viime vuosinakin.

Huomenna sitten Jouluaatto. Hyvää sitä itteään kaikille.

Joulu on musta mieli ei

Terveisiä Somerolta.

Somerolta on vain 25km Forssaan, missä olen elellyt koko nuoruuteni. Joulun välipäivinä ehkä kipaisenkin moikkaamassa forssalaisia kavereita, mutta muuten kuusi seuraavaa päivää kuluu porukoiden vuokraamalla mökillä rentoutumassa (tai ainakin yrittämässä). Tänään kuvailin myös "valosan" aikaan paskoilla vehkeillä 1600 ISOlla huonoja rakeisia kuvia.

Päivä on oltu täällä ja sujunut hyvin, lähipolut on lenkkeilty läpi ja Tessin kanssa tutustuttu 2x2 keppien yhteen keppipariin ja 2on2off laatikkoon. Kepeillä se on pihalla kuin lumiukko, mutta aiempien 2on2off treenien johdosta laatikolle jääminen sujui heti ongelmitta. Huomenna jatkuu treenit.

Kirjan ja lehtien lukeminen on aloitettu. Illan ohjelmasta vastasi tuttu "hyvän mielen tuoja" Hachiko-elokuva. Meidän oman elämämme pieni mustavalkoinen Hachi odotti vähintään puolet leffasta makuuhuoneen oven takana, että milloin äitini tulisi takaisin muiden seuraan. Äiti oli paennut elokuvaa makkariin, kuulemma ylittää oman sietokykynsä... En ihmettele.

Mietin, että ottaisin Lokin kanssa osaa koirien piparihaasteeseen, mutta koira jolle ei ole opetettu noutamista ei ihan hiffannut juttua ja voi olla että viikko on liian lyhyt aika harjoitella edes pahvinpalalla.

Vaikea rauhoittua kaiken viime viikkojen häslingin jälkeen. Harjoittelu jatkuu.

Joulun henki saapui tiistaina

Tämä pieni joulutarina kertoo tiistaista.

Tiistaina posti toi suuren yllätyksen. Töissä oli aivan kummallinen ja tuttuun tapaan hektinen päivä ja tunteita oli jo vähän koeteltu. Meidän firma muuttaa nyt vuoden vaihteessa uuteen toimipisteeseen parin sadan metrin päähän ja viime viikot on ollut siitä syystä yhtä sählinkiä. Iltapäivällä työkaveri tuli luokse ja sanoi, että olin saanut kortin. Olin ihan hoomoilasena, ei kukaan ole koskaan lähettänyt minulle postia töihin. Osoitteena oli tulevan toimipisteemme osoite, mutta fiksuja kavereita ne siellä postissa ovat kun olivat osanneet sen toimittaa oikeaan paikkaan :)

Luin kortin ja olin melko sekaisin kun tajusin keneltä kortti oli tullut. Kortissa oli kuva nettiystävästämme, joka kuoli kaksi vuotta sitten ennen joulua. Juuri teetetyt kortit eivät silloin menneet käyttöön, mutta nyt oli aika lähettää pienet Minit maailmalle ja olimme onnekkaita saadessamme niistä yhden!

Mini ja Fiona kärsivät joku kolmisen vuotta sitten samaan aikaan hyvin samantyyppisistä oireista ja yhdessä Minin omistajan kanssa vaihdoimme ajatuksia, yritimme selvittää mistä voisi olla kyse ja autoimme toisiamme parhaamme mukaan. Nyt meitä oli muistettu kiitoksena noista ajoista. Lukiessani korttia en voinut olla liikuttumatta ja oli pakko paeta vessaan pois työkavereiden silmistä. Se oli ensimmäinen joulukortti minkä ylipäänsä sain tänä jouluna. Tuntui ihan siltä, kuin sillä hetkellä joulu olisi saapunut.

Kiitos Johanna, tämä oli todellinen yllätys ja lämmitti mieltä kovasti. Rapsutukset on välitetty eteenpäin ja toivotamme kaikki kolme täältä oikein hyvää Joulua myös sinulle!

Samoin toivotan erityisen hyvät Joulut myös muutamalle muulle, jotka elivät hengessä tuolloin noina aikoina. Tiedän että ainakin muutama teistä lukee tätä blogia yhä.

Töiden jälkeen suuntasin kohti Selloa jouluostoksille ja samalla piti käydä vanhemmilta noutamassa parit tavarat. Kiire oli jo kotiin koiria ulos päästämään joten juoksentelin kuin päätön kana, niinkuin kaikki muutkin jouluostoksilla olijat. Avatessani kerrostalon oven huomasin, että hissi oli rikki. Ei auttanut kuin lähteä kiipeämään portaat ylös. Takaisin autoon ja Selloon. Tässä vaiheessa äiti soitti toisesta esineestä mikä piti noutaa ja kirosin kun olin sen unohtanut. Sellon jälkeen takaisin porukoille ja jälleen portaita kiipeämään. Samalla soitin iskälle ja olin puhelimessa samalla kun lähdin asunnosta, joten tottakai piti palata vielä autolta takaisin ylös tarkastamaan, että olinhan pistänyt oven kiinni ja lukkoon.

Kolmatta kertaa kiipesin portaat ylös. Porukoiden oven vieressä oleva hissinkorjaajamies katsoi kolmatta kertaa kun sinkosin asuntoon ja takaisin. Juuri kun lähdin taas juoksemaan portaita alas, mies sanoi perääni: "Muista myös vähän rauhoittua Jouluna". Hämmennyin tästä yllättävästä puheenvuorosta ja mutisin jotain epämääräistä. Siinä sitten minuutin verran toivoteltiin toisillemme hyvät joulut.

Siinä se totuus suoraan tuli, pitäisi se osata rauhoittuakin välillä. Edes vaikka sitten Jouluna.

Kooikerhondje

Yleistä

Kooikerhondje on pieni vilkasluontoinen punavalkoinen lintukoira. Kotimaassaan Hollannissa sitä käytettiin ja käytetään yhä menestyksekkäästi - joskin harvinaisesti - sorsalintujen houkuttelijana. Kettumaisen ulkonäkönsä avulla koira houkutteli sorsat häkkiansaan, Eendenkooi –termillä löytyy videoita alkuperäisestä metsästystoiminnasta, esim. Zu Besuch in einer Entenkooi -videolla. Metsästyskauden ulkopuolella kooikerhondje toimi tuhoeläinten hävittäjänä ja öisin lämmitti ja vartioi omistajaansa. Rodun nimi muodostuu kahdesta sanasta: kooiker ja hondje. ”Kooiker” tarkoittaa verkkohäkin omistajaa ja ”hondje” pientä koiraa. Toisin sanoen kooikerhondje on linnustajan pieni koira.

(c) Lotta Franck

Rotumääritelmä kertoo kooikerhondjen olevan "iloinen, ei äänekäs, hyvin riippuvainen kotiympäristöstään, ystävällinen, hyväluonteinen ja valpas". Sille sallitaan varautuneisuus vieraita kohtaan, mutta tutustuttuasi siihen saat siitä elinikäisen ystävän. Jotta kooikerhondjesta tulee yhteiskuntakelpoinen ja reipas koira, se vaatii pennusta alkaen perusteellisen sosiaalistamisen. Siitä huolimatta moni aikuinen kooikerhondje tulee toimeen lähinnä vain oman lauman jäsenten kanssa.

Kooikerhondje oppii nopeasti - niin hyvässä kuin pahassakin. Miellyttämishalunsa ja ahneutensa ansiota sitä on helppo motivoida ja positiivinen vahvistaminen toimii erinomaisesti. Kooikerhondjeista löytyy herkkiä yksilöitä, joille yksi ärjäisy väärään aikaan hävittää kuukausien koulutuksen. Se tarvitsee johdonmukaisen koulutuksen oppiakseen luottamaan omistajansa kykyyn hoitaa tilanne kuin tilanne. Useimmat kooikerhondjet noutavat mielellään mitä tahansa kepeistä ja palloista sorsiin ja kanalintuihin sekä uivat mielellään.

Lyhyesti sanottuna kooikerhondje on aktiivinen harrastuskoira, joka tarvitsee paljon virikkeitä ja liikuntaa sekä johdonmukaisen mutta ystävällisen kasvatuksen. Rotu on ulkonäöltään ja luonneominaisuuksiltaan jossain määrin epäyhtenäinen. Vaikka pennun vanhempien meriitit eivät periydykään, kannattaa pentu valita sellaisista vanhemmista, millaisen koiran itse haluaisi. Rodulla ei ole pk-oikeuksia.

Historia

(c) Tytti Käyhkö

Pienen hollantilaisen lintukoiran varhaishistoriasta kertovat 1400-1800 luvuilta peräisin olevat maalaukset. Erityisesti 1600-luvulla taitelijat kuvasivat töissään näitä punavalkoisia koiria, mutta 1900-luvun alkutaipaleilla rotu oli melkein hävinnyt. Toisen maailmansodan aikana Ammerstolin paronitar van Hardenbroek kiinnostui vanhoissa maalauksissa esiintyneistä pienistä kauniista koirista. Hän antoi kooikerhondjen kuvan eräälle kulkukauppiaalle ja pyysi tätä etsimään kuvan mukaista koiraa. Näin löytyi kaikkien kooikerhondjien uusi kantaemo Tommie, joka synnytti ensimmäisen pentueensa vuonna 1942 kennelnimellä van Walhalla.

Vuonna 1966 Hollannissa hyväksyttiin rotu väliaikaisesti ja vuonna 1971 virallisesti. Ensimmäinen Kooikerhondje -yhdistys perustettiin Hollannissa 1967. Kansainvälisen FCI:n hyväksynnän virallisine rotumääritelmineen rotu sai vuonna 1990. Suomeen ensimmäinen kooikerhondje Falony-Flame Urjette v. Muskyteira tuli vuonna 1991. Siitä alkoi suomalaisten kooikerhondjien historia. Rodun monipuoliset harrastusominaisuudet ovat johtaneet sen yleistymiseen ja nyt vuonna 2013 rekisteröintejä on jo 1032.

Nykyinen käyttötarkoitus

Enimmäkseen kooikerhondjea käytetään Suomessa monipuolisena harrastuskoirana sillä se on valpas, aktiivinen ja aina valmiina toimintaan. Monet kasvattajat etsivätkin kasvateilleen nimenomaan harrastavia koteja. Rotu ei ole linjautunut ja sama yksilö voikin pärjätä erinomaisesti useissa eri lajeissa. Tässä muutamia kooikerhondjien keskuudessa suosittuja harrastuksia:

• Agility: Nopeana ja ketteränä koirana kooikerhondje on saavuttanut harrastajien parissa suuren suosion. Suomalaisille koirille on lähivuosina tullut menestystä niin SM-, PohjM- kuin MM-tasollakin ja rodusta löytyy useita agilityvalioita.
• Mejä: Kooikerhondje on todellinen nenäkoira ja mejässä koira pääsee hyödyntämään parasta aistiaan. Useilla koirilla on jäljestysvalion titteli. Kooikerhondjia käytetään myös käytännön hälytystyössä haavakoiden jäljestämisessä.
• Näyttelyt: Koira valmistellaan kehään kevyesti harjaamalla ja näyttelyt on yksi rodun yleisistä harrastuksista. Kooikerhondje esitetään vapaasti ja luonnollisesti.
• Toko: Suomessa ei ole yhtään tottelevaisuusvaliota, mutta useita koirakoita kuitenkin kilpailee menestyksekkäästi. Kooikerhondjen koulutus vaatii paljon kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa koiran vilkkauden ja pehmeyden huomioon ottaen, mutta sen ahneus tekee siitä myös innokkaan oppijan.

Lisäksi monet kooikerhondjet ovat käyneet BH- eli käyttäytymiskokeessa, luonnetestissä sekä MH-luonnekuvauksessa. Spanielin taipumuskokeeseen on osallistunut yli 20 kooikerhondjea, siinä todetaan spanielirotujen käyttöominaisuuksia.

Ulkomuoto

Kooikerhondje muistuttaa ulkonäöltään spanielia tai pientä setteriä. Narttujen ihannekorkeus on 38 cm ja urosten 40 cm, mutta kokovaihtelua on runsaasti. Kooikerhondje on rakenteeltaan sopusuhtainen ja mittasuhteiltaan lähes neliömäinen. Rodun väritys on oranssinpunainen ja valkoisen kirjava. Kooikerhondjet usein tunnistetaan niille tyypillisistä ”korvakoruista”, mustasta karvasta mitä on luonnostaan niiden korvien kärjissä. Turkki on puolipitkä ja hieman laineikas tai suora, häntä runsashapsuinen.

Hoito ja terveys

Kooikerhondjen hoito on helppoa. Oikeanlaatuisena sen turkki hylkii likaa ja turkinhoidoksi riittääkin ajoittainen harjaus ja pesu koiran käydessä nauttimassa esimerkiksi lempiharrastuksestaan mutaojissa uimisesta. Karvapeite on kaksinkertainen, joten koirasta lähtee karvaa mikä kerääntyy helposti nurkkiin.

Kooikerhondjen keskimääräinen elinikä on 10-14 vuotta. Rotu ei kuulu PEVISA-ohjelmaan, mutta jalostuskoirilta tutkitaan silmät, polvet ja lonkat. Lisäksi vuoden 2014 alusta alkaen vähintään yhdistelmän toisen koiran on oltava dna-testattu enm-vapaaksi (perinnöllinen nekrotisoiva selkäydinhalvaus). Aiemmin rotua vaivannut von Willebrandin tauti on geenitestien ansiosta saatu käytännössä häviämään kokonaan. Vaikka vakaviakin perinnöllisiä sairauksia tunnetaan useita kuten polymyosiitti, autoimmuunisairaudet (erityisesti munuaisviat) ja epilepsia, niitä esiintyy suhteellisen harvoin ja rotu on Suomessa pienestä kannasta huolimatta perusterve.

Tietoa rotuyhdistyksestä

Suomen Kooikerhondje ry perustettiin lokakuun 16. päivä 1999 ja hyväksyttiin rotua harrastavaksi yhdistykseksi helmikuussa 2008. Yhdistys toimii Suomen Spanieliliitto ry:n alaisena jäsenyhdistyksenä ja on myös Suomen Agilityliiton jäsen. Yhdistys julkaisee omaa jäsenlehteä Kooikerhondje, joka ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Jäsenet saavat myös Spanieliliiton jäsenlehden Spanieli.

Yhdistyksen perusajatuksena on edistää Suomessa kooikerhondjien kasvatusta ja jalostusta kiinnittäen huomiota koirien terveyteen, luonteeseen ja ulkonäköön rotumääritelmän mukaisesti. Yhdistyksen tehtävänä on tuoda rotua esille positiivisella tavalla, tukea kasvattajia rakentavasti, jakaa tietoa ja taitoa sekä järjestää koulutuksia ja kokeita. Tässä pyrkimyksessään yhdistys työskentelee yhteistyössä niin kotimaisten kuin ulkomaisten rotuyhdistysten kanssa. Erityisesti rodun alkuperämaan Hollannin kanssa yhteistyötä tehdään jatkuvasti.

Tervetuloa tutustumaan rotuun paremmin osoitteessa www.kooikerhondje.fi!

---------------------

Lähde: Uuden uutukainen esittely http://www.koirat.com/rodut/kooikerhondje
Koonnut: Taina, erinäisistä Suomen Kooikerhondje ry:n materiaaleista, hyväksynyt hallitus
Kuvista kiitos Tytti Käyhkö, Lotta Franck, Suvi Reini ja Suvi Tyynismaa

Vielä tarkempaa kuvausta haluaville hyvä kirjoitus kooikerhondjesta on myös Anniinan blogissa.

Viunan lekurit

Pikapäivitys Fionan lääkäristä, hirmuinen kiire ollut tällä viikolla töissä ja kotona eikä ole ehtinyt päivitellä. Menen siis heti asiaan:

"Fiona tuotiin klinikalle hammashoitoon.

Hammaskivi ja plakki poistettiin, hampaat tarkistettiin ja röntgenkuvattiin. Fionalta poistettiin vasen ala I3 ja oikea ylä P2 hammas pitkälle edenneen pardontiitin vuoksi.

Röntgenkuvissa havaittiin ydinontelon kaventuneen huomattavasti kaikissa hampaissa. Lisäksi muutamasta hampaasta oli jäljellä pala juurta. Hampaiden tilannetta tulee seurata vähintään vuosittain. Jatkossa on todennäköistä, että ilmenee poistotarvetta myös jäljelle jääneissä hampaissa. Juurten palat oli havaittu jo aiemmin kuvissa, joten tilanteen seuraamista tältäkin osin jatketaan. Mikäli ilmenee suuoireilua on tilanne hyvä tarkastaa aiemmin.

Fionalle suositellaan hampaiden säännöllistä päivittäistä harjaamista pardontiittimuutosten etenemisen hidastamiseksi.

Ohessa erillinen hammaskartta ja kotihoito-ohje."

Hintaa Tramaleineen Univetillä tuttuun tapaan ilman vakuutuksen apua 640 euroa ja kiitos ja näkemiin.

Toinen poistetuista hampaista oli maitohammas sivulla ja toinen viimeinen etuhammas alhaalla. Nyt on jäljellä kulmurit, 4 etuhammasta ylhäällä ja kaksi takahammasta. Potilas on jo entisensä, hoitopäivänä oli krapulaa mutta pian meni ohi. Nyt pehmeää ruokaa viikon verran ja "ahkeraa" hampaiden putsaamista "päivittäin".

She says nothing at all...

...but simply stares upward into the dark sky and watches, with sad eyes, the slow dance of the infinite stars.

-Neil Gaiman, Stardust

Hyvin sekavaa viikon alkua kaikille.

Huomenna on Fionan hammaslääkäripäivä. Viikko alkoi ei-koiramaisten juttujen osalta suoraan sanottuna, anteeksi ruma ilmaisuni, täysin päin persettä. Tänään on ollut vähän outo päivä. Toivoa sopii ettei huominen jatka samaa linjaa.

Rutiinijuttuhan se Fionalle jo on. Hyvin se menee.

Mitäs muuta. Kaamosmasennus jatkuu, eikä ainakaan helpotu. Asiat pyörii päässä ihan liiaksi. Miksi ei vaan voisi joskus olla tyytyväinen siihen mitä on sen sijaan, että aina kehittää ongelmia asiasta x tai y?

Onkohan sille jotain termiä, että mieli aina löytää ongelmia siellä missä niitä ei todellisuudessa ole?
Onkohan se tervettä?
Onkohan siihen jotain sinistä taikapilleriä?

Elämä olisi helpompaa, jos osaisi joskus olla huoleton.

Televisioista tuli äsken joulukokismainos. Se missä sanotaan mm. näin:

"The stars will always shine, the birds will always sing;
as long as there is thirst, there's always the real thing.
Always Coca-cola."

Tuossa mainoksessa on jotain äärimmäisen jouluista. Joulu on kohta täällä, huomasitteko.

No longer doubt your abilities, give yourself a chance. If you don't, who will?

(c) Lotta Franck

Tiistain treeneissä sain oppitunnin: Älä ajattele mikä tulee epäonnistumaan, vaan mitä teet jotta ne onnistuvat.

Tekisi ehkä hyvää muistaa rataantutustumisessa, edes treeneissä. Kouluttaja ei tykännyt seuraavasta keskustelusta:

Kouluttaja: Mihin asti teette?
Taina: Vaikka tuonne A:lle.
K: Mikä onnistuu?
T: Ööö, Loki hyppää nämä kaksi ensimmäistä hyppyä.
K: Mikä ei onnistu?
T: Loki menee alussa A:lle kun pitäisi mennä putkeen.
K: Mikä muu?
T: Mä en ehdi tuonne putken jälkeiseen takaakiertoon.
K: Mikä muu?
T: Takaakierron jälkeen Loki menee putkeen kun pitäisi mennä A:lle.
K: Mikä muu?
T: *hiljaista mietintää, onkohan tähän joku oikea/väärä vastaus*

Loki meni ensimmäisellä yrityksellä 2 hypyn väärin. Toisella toistolla mentiin ihan oikein A:lle asti.

Seuraava pätkä, jälleen sama "mikä onnistuu" ja "mikä ei onnistu" -kysely. Tätä kesti hetki ja kovasti jo mietin että vastaanko jatkuvasti väärin, kun kysely jatkuu ja jatkuu. Jossain vaiheessa sitten tuli valaistuminen ja pointti kaiken takana.

Vasta lopussa osasin vastata oikein kysymykseen. Treenikaverit peukutti kameran takana :)

Itse treenipätkä oli mukavan vauhdikas, vaikkakaan ei tietenkään loppuun asti päästy. Jumitettiin puolet treeniajasta 6 muurilla, missä Loki teki jatkuvasti oman kunniakierroksen seuraavan hämyhypyn kautta. Ei onnistunut sitten millään, pitäisi tuota suhisemista treenata erikseen namialustalla. Rytmittäminen on tyhmää, kiihdytys/jarrutus säätäminen on tyhmää, ai miksikö, no siksi kun on niin saamarin vaikeaa. En opi tuota varmaan koskaan. Kepit löytyi kivasti ja lopputreeni oli hauska. Pääsin osoittamaan uhrautumisenikin tekemällä komeat lipat 14 hypyllä lentäen takamukselleni. Mokomat uudet hyvänappulaiset treenikengät, syytän niitä, en suinkaan omia jalkojani.

Kisadebyyttiin on tasan neljä viikkoa. Se tekee 28 päivää. Onkohan enne. Kyllähän kaikki tietävät mitä tapahtuu 28 päivää myöhemmin. No, ei se ainakaan yhtä huonosti voi meillä mennä.

Ai niin, tämä ei taida olla sitä omiin kykyihin uskomista.

Kaksi pientä ankkaa lähti eläinlääkäriin...

Ja molemmat tuli toki myös takaisin.

Eilen käytin Tessin eläinlääkärissä Leppävaaran eläinasemalla (tjtn), kun sillä on silmä rähminyt ja tulehdushan siellä oli. Ei naarmuja tai roskia, eikä lääkärin mukaan myöskään ylimääräisiä ripsiä silmiä ärsyttämässä. Silmätipat saatiin. Lisäksi Tessin maha on pitänyt ääntä ja se on oksennellut muutamia kertoja "tyhjän mahan oksennusta" viimeisen viikon aikana joten epäily oli taas jostain vatsassa vellovasta karvakasasta. Varjoainetta suuhun ("namnam", sanoi Tessi) ja pöydälle pötkölleen. Edellisellä kerralla koiran pitämiseen pöydällä oli tarvittu kolme ihmistä, tällä kertaa riitti yhden Tainan taikakosketus ja ihan nätisti pysyi. Röntgenissä näkyi jokin pieni epämääräinen alue mahalaukussa, niin pieni ettei kuitenkaan pitäisi mitään aiheuttaa. Lisäksi löytyi kolme ohutsuoleen jo ehtinyttä kiinteää palasta, joiden tiheys oli sama kuin luulla joten olisiko jotain syömää luuta tai vastaavaa. Tuo jätemylly kun vetää pihalta ihan kaiken (paitsi paskan, sen syömisen hoitaa Loki). Ei siis mitään erikoisia löydöksiä, mutta eläinlääkärin mukaan saattanut ärsyttää mahalaukkua mennessään.

Lääkkeitä tuli niin paljon että meinasi alkaa huipata. Oli pepcidiä, antepsinia, inupekt fortea, tarvittaessa pahoinvointilääkettä ja lisäksi parafiiniöljyä että luun palaset mitkä lie tulisivat sutjakasti pihalle. Näistä itse olisin varmaan antanut vain viimeistä, oman henkilökohtaisen kokemuksen perusteella noita "vatsansuojalääkkeitä" tyrkytetään joka vaivaan eivätkä ole niinkään tarpeellisia, aina tähän mennessä on syy oireisiin löytynyt jostain muualta. Sisko päätti kuitenkin noudattaa lääkärin määräystä. Inupekt nyt on se ja sama kun on vain tukilääkettä. Mutta pepcidin ja antepsinin olisin varmaan itse jättänyt antamatta vielä tässä vaiheessa, mutta ymmärrettävää että lääkäri on näissä asioissa luotettavampi taho neuvomaan kuin minä, enkä myöskään suoraa vastuuta toisen koiran hoidosta haluaisi edes ottaa :). Tessi painoi tasan 6 kiloa. Hintaa joku reilu 200e, mistä vakuutus korvasi reilun satasen.

Tänä aamuna oli sitten vuorostaan Fionan vuoro käydä Mankkaan Univetillä hammastarkistuksessa ja samalla siltä otettiin kontrolliverikokeet sekä tutkittiin pyynnöstäni polvet. Hampaat oli, niinkuin kuka tahansa metrin säteellä Fionasta ollut voi itsekin päätellä, huonossa kunnossa. Putsaus/poistoaika on varattuna ensi viikon tiistaille, siinä sitten selviää montako hammasta tällä kertaa lähtee, lääkäri ei pystynyt sen plakkimäärän ja tulehdusten alta kertomaan mikä on varsinaisten hampaiden tilanne. Ei kuitenkaan tökityt hampaat heiluneet, ainakaan sen hammaskivimäärän alta.

Polvia pyysin lääkärin tutkimaan, koska liikkumishaluttomuus ulkona jatkuu Fionamaiseen tapaan ja emältähän on leikattu polvi tai polvet luksaation vuoksi. Fionalla oli kuitenkin yhä 0 polvet, vaikkakin hieman kierteisyyttä oli mukana. Ei pitäisi kuitenkaan vaikuttaa liikkumiseen. Verikokeista lääkäri pisti viestiä päivemmällä. Puna- ja valkosoluarvot olivat viiterajoissa kuten muutkin arvot, paitsi toinen maksa-arvo (alat) mikä oli hieman koholla, samallalailla kuin vuosi sitten otetuissa testeissä. Eli ei mitään kummallista näissä. Sydänäänet oli myös ok. Fiona painoi 3,8 kiloa, viime visiitillä painoa oli 3,2 kg joten aika järkyttävän määrän on tyttö päässyt lihomaan :O. 3,3 kiloa olen pitänyt sille sopivana painona ja mietinkin onkohan ylipaino lisäsyynä liikkumishaluttomuuteen. Ruoka-annokset pienentyvät siis jälleen vuorostaan hieman, melkoista jojoilemista tämä koirien painon pitäminen samana tai sen yrittäminen. Hinta visiitillä 150e, mistä vakuutus korvannee mahdollisesti jälkijunassa (suorakorvaus ei ollut auki vielä) pienen osan.

Niin se vaan taas menee tämä karu koiranomistajuus, että kameran ostamisen sijaan pitää pistää veronpalautuksesta tulevat rahat Fionan hampaiden huoltoon. Emmää ois sitä kameraa halunnutkaan... Noh jospa sitten ensi vuonna. Ensi tiistaina lähtee taju kankaalle ja Fiona päiväksi hampaiden puhdistukseen ja poistoon.

Ehkä ne viimeiset epikset

Perjantain omatoimitreenit tähän alkuun nopeasti, Lokin kanssa vähän keppejä ja keinua ja Tessin kanssa putkeen hakemista ja pussia. Pussi meni jo ihan suljettuna, ei näy kylläkään videolla.

Lauantaina ajeltiin Saloon asti koirahallin epiksiin. Tuo on aika kiva paikka, käytiin keväälläkin ja tykkäsin silloinkin. Järjestelyt toimii enimmäkseen hienosti ja fiilis on mukava. Radatkin on ihan suhteellisen helppoja, näköjään jopa kilpailevissa. Alusta liukkaan oloinen joten kuivasin Lokin tassut hyvin (huppariini, kun ei parempaa ollut tarjolla..).

Luokkana avoimet medit ja kaksi starttia Lokin kanssa. Möllirata näytti tosi kivan vauhdikkaalta, avoimen rata sitten ei ihan niin kiva mutta ei mikään erityisen huonokaan. Semmoinen aika perus, ei erityisen vaikea. Tuomarina oli joku Anette, sama kuin viime kevään epiksissä. Rimat oli 40cm ja Loki näyttäisi aavistuksen töpöttävän alun hypyissä. Ratapiirrustus suuntaa antava, en jaksanut hioa enää videon perusteella.

Alku oli tosi hyvä, Loki haki hienosti kepit molemmilla kerroilla. 5-putki kauimmaiseen päähän ja pakkovalssilla A:lle. Ekalla toistolla onnistui toisella Loki meni 6 hypyn väärinpäin suoraan putkesta.

A:n kontaktit upeat eikä varastanut. 9 hypyn jälkeen haki ensimmäisellä toistolla kepeille, ohjasinkin jonkun lavean ei-minkään-ohjauksen, toisella kerralla jaakotuksella löysi hyvin putkeen. Miksiköhän en heti tajunnut jaakottaa.. Keinut molemmilla kerroille hiiiienot vaikka keinu oli aika rämisevä. Eivät ensin meinanneet pistää keinulle painoja, mutta kävin rataantutustumisen jälkeen kysäsemässä että onko heillä aina keinu ilman painoja ja samaa oli kuulemma miettinyt tuomarikin, joten toivat painot paikoilleen.

Ongelmakohdaksi osoittautui 14 hyppy, en vain uskonut ehtiväni tekemään pakkovalssia 15 putkelle joten vähän ikään kuin luovutin tuon kohdan suhteen ja Loki molemmilla kerroilla syöksyikin johonkin keppien väliin. Jälkeenpäin mietin että olisi pitänyt tehdä loppuun oma rata tuosta kepeille ja hyppyjen kautta maaliin, mutta eipä tullut siinä mieleen. Olisi saanut enemmän keppitreeniä eikä olisi tarvinnut tehdä tuota tyhmää kuljetusyritystä mikä oli tuomittu epäonnistumaan. Jälkeenpäin mietittynä toki olisi pitänyt uskaltaa yrittää nakkausta 14 hypylle ja siitä pakittaa pakkovalssille 15 putkelle.

Lopun hypyt meni sitten plörinäksi putkisekoilun takia kun ei enää keskittyminen riittänyt.

Radat tuli videolle. Ensikertalainen kameran takana teki kuitenkin sen, että kamera oli väärässä asennossa ja kuvan laatu kärsi sekä kuvasuhde oli väärä. Enimmäkseen kuitenkin hallin pimeys teki kuvaamisesta vaikeaa, mutta tässä nyt kuitenkin tuo video.

Loki repi maalissa oikein antaumuksella ja oli muutenkin tosi nätisti kisapaikalla, ei rähjännyt kellekään. Odotteluajat toki oli autossa. Ihan sikakivat epikset ja olen niin ylpeä että haettiin kepit ja keinu niin hyvin. Palkkasin kaikki kontaktit ja kerran lähdössä. Pitäisi ehkä päästä johonkin treenaamaan ei-palkattuja kontakteja ennen tammikuun virallisia (hui), mutta ei taida olla enää missään epiksiä ennen sitä.

Eilen kävin läpi koko youtube kanavani ja piilotin sieltä kaikki treenivideot niin että eivät enää ole julkisia vaan löytyvät vain linkin takaa. Toivottavasti tämä ei häiritse kaikkia niitä 1,3 ihmistä jotka niitä joskus ovat syystä x tai y tarvinneet. En jaksa oikein enää muokata videoita kovin hienoiksi ja niitä tulee niin paljon että parempi olla piilossa.

Joulukuun treenit jäävät varmaan aika vähäisiksi suunnitellun treenitauon takia, tänään on ohjatut, mutta sen jälkeen saatan skippailla omatoimitreenejäkin. Tessillä alkoi myös juoksut viikonloppuna, joten sekään ei nyt ole hyödyntämässä vuoroja.

Jos siis jotakuta kiinnostaa joulukuussa jonain perjantaina vapaatreenata sporttikoirahallilla pienemmällä puolella klo 17-18 kolmen koirakon ryhmässä eli 20 minuuttia per nuppi niin 11 euron hintaan lähtee.

Movemberin muistolle

Anniinalta saimme viime kuussa haasteen koirien movemberiin, missä teemaan kuuluvasti valokuvataan rakkaiden koiriemme viikset.

Onhan kaikilla muuten muistissa, miksi movemberia oikeasti vietetään? Kampanjan tarkoituksena on kerätä varoja ja lisätä tietoisuutta miesten terveysongelmista, kuten eturahassyövästä. Jossain oli myös ehdotus, että naiset osallistuisivat movemberiin kasvattamalla vähintään yhtä muhkeat kainalokarvat. Niitä kuvia ei ehkä niin paljon leviteltäisi facebookissa, tai mistäs sitä tietää.

Valitettavasti töiden rajoittaessa koirien kanssa vietettävää valoisaa vuorokauden aikaa (tänä &¤&%#& pimeänä ja ahdistavana vuodenaikana), pääsin vasta viikonloppuna kuvaamaan koirien viikset. Lokin kuvan hetkenä aurinko oli jo laskemassa. Eikä muuten ole kovin helppoa yrittää tarkentaa koirien viiksiin. Tässä kuitenkin teille ihasteltaviksi:

Fionan "erota-nyt-tuolta-sitten-viikset" movember:

Lokin "mursu" movember:

Haastamme kaikki osallistumaan movemberiin - marraskuussa 2014!

If you stand still outside you can hear it... winter's footsteps, the sound of season changing

Pakkanen on tullut - ja sen myötä sain vierailijaksi myös flunssan. Eilen oli semiolo, tänään sitten päätin suosiolla jäädä saikulle. Ei tämä kovin pahalta vielä vaikuta, mutta parempi levätä ennemmin vähän kuin myöhemmin enemmän.

Saikkuviestin lähettämisen jälkeen ei tietenkään tullut enää nukuttua kun olisi saanut, joten käytiin pitkästä aikaa aamukävelyllä lähimetsässä. Oli kivaa nauttia vielä hetki siitä että maata näkyy. Aurinkokin paistoi ja koirat pääsivät viipottamaan vapaana. Pimeällä (eli tällä hetkellä lähes aina kun olen kotona) ei metsään viitsi mennä ja kohta lumivaippa sulkee metsän kokonaan saavuttamattomaksi. Mukana oli "kakkosjärkkäri" eli lumia. Oli kiva hieman testailla miten se onnistuu vangitsemaan tuon kaikkialla olevan kauniin harmaan kuuran. Sammaleet oli jo niin jäässä, että rouskuivat kenkien alla. Loki oli tosi innoissaan pitkästä aikaa omassa metsässä ja löysikin sitten puusta roikkumasta epäilyttävästi jälkimerkkejä muistuttavia nauhoja. Onnea vaan sille, joka tuohon sentin kokoiseen metsäplänttiin yrittää jotain jälkiä tehdä.

Tässä on ehkä tänään ja eilen ollut pieni hengähdystauko kaikesta meneillään olevasta, pieniä muutoksia on täälläkin menossa ja elämä rullaa eteenpäin, uusia ovia avaten. Muutokset tuo uutta sisältöä elämään, mutta joskus pitää kuitenkin pyhittää hetki ihan itselle.

Introvertti saa voimaa omasta itsestään, ekstrovertti muista ihmisistä.

Introverttiä seura kuluttaa, ekstrovertti tarvitsee sitä kestääkseen yksinäisyyttä ja hiljaisuutta.

Fionan vuosittainen hammashuolto lähestyy, niinkuin rahaa olisi jotenkin ylimääräistä. Kolme takahammasta sillä vielä on ja elättelen toiveita, että ne poistettaisiin nyt likaa keräämästä ja pahan hajuista hengitystä aiheuttamasta. Mielummin soisin Fionalle loppuelämän ilman jatkuvia hammasleikkauksia, kun selvästikin sen hampaat eivät pysy kunnossa. Loki auttoi tänä aamuna omalla panoksellaan antamalla Fionalle aamiaiseksi kunnon naamapesun.

Perjantaina omatoimitreeneissä Lokin kanssa tein vähän A:n takaaleikkauksia, mitkä näytti niin ikäviltä yhtäkkisellä töksähdyspysähdyksellään, että päätin että tästä eteenpäin kaikki tarkemmat kontaktien säätämiset kuten 2on2offissa pysymiset tehdään puomilla. Ei tuo voi suurissa määrin olla kovin tervettä koiralle. Hyvän päätöksen tekevät ne jotka juoksukontaktit opettavat A:lle.

Tessin kanssa tehtiin jälleen putkiin hakutreeniä, vain ja ainoastaan sitä. Se alkaa vähän tuottaa tulosta, Tessi haki jo suoraan putkeen eikä joka kerta kääntyillyt minua kohti että mitämitä. Hetsaan sitä kyselemällä "missä putki". Pieni koira alkaa olla jo vähän taitava. Tätä jatketaan ja siinä sivussa sitten opetellaan uusia esteitä, pussi, pituus, muuri ja rengastakin voisi aloitella. Fionan kanssa höntsäiltiin rimattomia juttuja lopuksi.

Tämän perjantain treeneissä tarkoitus olisi tehdä keppejä kovasta vauhdista ja muistutella parit keinut. Ajattelin, että voisi mennä lauantaina Salon koirahallin järjestämiin epiksiin. Jos parit kilpailevat tähän ottaisi keppi- ja keinutreenin sekä palkattujen kontaktien kanssa. Sen jälkeen harkitsen jättäväni koko joulukuuksi Lokin agilitytauolle ja sitten joko joulukuun lopussa tai tammikuun alussa käyttää sen vielä fyssarilla. Sen jälkeen se voisi olla valmis ensi vuonna alkaviin uusiin koitoksiin.