Ja niin talvi joutui jo taas pohjolaan...
Meillä on lunta, enemmän kuin tarpeeksi ja taas muistui mieleen miten ärsyttävää on kun autoa joutuu kaivamaan lumipenkasta ja ulos pikaisesti menemiseen pitää varautua vähintään vartin toppavaatteisiin sulloutumisella. Eniten silti talvessa harmittaa Fionan puolesta, se kun on aina niiiiiin jäässä eikä suostu liikkumaan askeltakaan, paitsi kotiinpäin. Jos Fionalta kysyttäisiin, se kävisi useita kertoja päivässä ulko-ovella kääntymässä, pissaisi suoraan oven eteen tai vaihtoehtoisesti kakkaisi keskelle autotietä (ainoa paikka aurattu tuossa lähitiellä) ja suuntaisi samantien takaisin kotiin. Tietenkään näitä toimituksia ei voida tehdä samalla reissulla kun se aika minkä pysyy lämpimänä on laskettavissa sekunneissa, vaan vähän väliä pitää pyytää ulos joko isommalle tai pienemmälle asialle.
Emännällehän tämä peli ei vetele, vaikka miten säälittävältä pieni tutiseva koira näyttääkin. Takki päälle ja menoks sanoin minä. Toki kohtuuden rajoissa, eli pitää hyväksyä ettei pienillä 15cm korkeilla jaloilla yksinkertaisesti pääse liikkumaan korkeassa hangessa ja vaikka takki onkin päällä niin viluhan siinä pienelle tulee. Tästä syystä viime päivinä on käyty vain Lokin kanssa ulkona pitemmillä lenkeillä.
Muutama päivä sitten lumien saavuttua käytiin valosalla riekkumassa lähimetsässä ja voi kuinka koikkerilla olikaan kivaa. Pakkasta ei ollut vielä kuin pari astetta joten kylmäkään ei tullut edes omistajalle, joka tosin muistutti asusteissaan enemmän michelinmiestä kuin koiran ulkoiluttajaa. Valoisasta säästä huolimatta videosta tuli kovin tumma, mutta ehkä siitä jotain selvää saa.
Tänään käytiin lähipellolla, pakkasta oli -8 astetta. Lokia sai kerran kantaa matkan aikana kun jäätyi tassut. Mielenkiinnolla odotan niitä kovempia pakkasia...! Nyt onkin vuorossa parin viikon agilitytauko, kun itsenäisyyspäivän treeneihin emme pääse. Veikkaan että kaikkien talouden eliöiden biologinen kello heittää meidät talvilevolle, kun Lokiakaan ei ulkoilu aina tunnu kiinnostavan. Kevättä odotellessa..
Lokin laihdutuskuuri on merkki siitä ettei omistajallakaan ole ihan kaikki muumit kanootissa, sillä viime aikoina on ihan oikeasti unohtunut ruokkia Lokia kaksi kertaa päivässä. Useamman kerran olen havahtunut siihen, että hups, eipä tullut annettua eilen illalla sille ruokaa. Sinänsä tuossa ei ole mitään vikaa ja myönnettävä on että kerran tai kaksi en ole yksinkertaisesti jaksanut nousta enää sängystä ruokkimaan, joten olen ajatellut että meneepä se laihduttaminen näinkin. Muutenkin ajoittain olen miettinyt että voisi ruokkia sitä vain kerran päivässä. Fionalla tämmöinen ei tulisi kuuloonkaan, sillä kuningatar pitää kyllä huolen että saa ruoan ajallaan, mielummin vähän etuajassa.
Etsi koikkeri |
Teidät on haastettu! :) http://mindikooiker.blogspot.fi/2012/12/kaksi-karpasta-yhdella-iskulla.html
VastaaPoistaTäällä shelttien kanssa puuhaillessa olen huomannut, että pakkasella ratkaisevaa on se, että tassut ovat lämpimät. Kaikkein viluisimmatkin liikkuvat eteenpäin kun on tossut jalassa. Parhaiten ovat toimineet Jokke-fleecetossut.
VastaaPoistaMeillä tilanne on se, että kun tassuja palelee, lakataan kokonaan liikkumasta. Ei puhettakaan että palelija hyppelisi kolmella jalalla kuten joskus olen nähnyt muitten koirien tekevän. Jarrut pohjaan vaan ja syyttävä katse matteen päin. Eivät ole mitään varsinaisia sankareita arktisissa olosuhteissa
:-)
Aurinkoisia talvipäiviä koko porukalle!