Turnausväsymystä ilmassa

Kevät ja alkukesä on tietänyt haipakkaa agilityrintamalla ja kyllä se myös näkyy. Nyt jälkeenpäin näen, että olen hyvin lyhyessä ajassa alkanut vaatia Lokilta huomattavasti haastavampia suorituksia. Jonkinlaista "kun sitä kerran ollaan oikein seurassa..." mentaliteettia ollut havaittavissa: Radat on pidentyneet, ohjauskuviot muuttuneet haastavammiksi, häiriö lisääntynyt paljon, oletan että Loki osaa jo esimerkiksi pituuden, muurin ja renkaan radalla (vaikka yksittäistä treeniä niillä on tehty todella vähän) ja treenisessiot on muuttuneet aikaisempien parin lyhyen per tunti sijaan oikeastaan yhteen pitkään JA joihinkin yksittäisiin treeneihin siellä "sivussa". Ehkä olen antanut kouluttajille meistä paremman kuvan mitä oikeasti ollaan, enkä ole osannut pitää treenejä silti meidän tasoisena vaan olen mennyt muiden mukana vaativampiin harjoituksiin. Tai sitten olen vain olettanut tai halunnut meidän olevan parempia mitä ollaan. Kaiken tämän lisäksi analysoin liikaa, kun pitäisi vain mennä ja nauttia hommasta.

Tämän päivän treeneihin lähdin sillä mielellä, että tehdään VÄHÄN, kivaa ja helppoa. Ensin menikin ihan suunnitelmien mukaan (paitsi että Loki ei olisi halunnut mennä kentälle vaan veti koko ajan poispäin..). Tehtiin lyhyttä pätkää missä oli hyppy-hyppy-putki-rengas. Lokilla oli kovasti intoa (nyt alkaa ihan taas harmittaa kun näin hyvin alkoi ja päättyi sitten kuitenkin taas siihen luimimiseen), mutta rengas meni ohi. Pari uusintaottoa renkaalla yksittäin ihan hyvin, Loki jopa pomppi sitä edestakaisin hirveää vauhtia. A meni pipariksi, Lokin kontaktit oli ihan jostain toisesta ulottuvuudesta, se tuli kerran läpi ja parilla toistokerralla tuli tosi vinoon. Tässä vaiheessa treenikaveri meni samalla kentällä puomia ja Lokille riitti, se alkoi luimia treenikaverin menoa, ei pysynyt lähdössä vaan olisi tullut koko ajan perässäni. Tehtiin yksi onnistunut putki-rengas-hyppy toisto ja sanoin kouluttajalle että voitaisiin jättää tähän. Huippupalkat, mutta ei Loki enää niin innolla repinyt kuin alussa. Vaikutti tyytyväiseltä kun pääsi pois.. Masentavaa. Ja kummallista miten nopeasti tämä onkaan mennyt tähän?

Tällä kertaa muut ryhmäläiset tosiaan tekivät samalla omia harjoituksiaan (tosin pyysin jättämään keinun tekemättä meidän vuorolla), joten porukka odotteli aitojen sisäpuolella. Tämä oli tosi hyvä, sillä nyt oltiin koko ajan ns. kenttäalueella eikä menty sinne vain omalla vuorolla, mikä oli aika ahdistavaa. Nyt kentillä oli paljon porukkaa mikä tekee hyvää Lokille, eli että se tottuu treenaamaan myös porukalla. Tosin ehkä vähän vähempi häiriö olisi tässä vaiheessa ollut avuksi. Kouluttaja sanoi, että Loki todennäköisesti tottuu tällaiseen menoon pian. Naksuttelin Lokille kosketusalustaa kentän laidalla ja se tekikin innokkaasti, tosin ei lelusta palkkaantunut enää tippaakaan vaan halusi vain ruokaa. Tämän jälkeen pidettiin pitkä paussi ja katseltiin muiden menoa. Loki vinkui ja veti radalle. Eli kai sillä jotain intoa on lajia kohtaan.

Olisi voinut lopettaa tähän, mutta sehän olisi ollut ihan liian hyvä päätös päivälle. Ajattelin tehdä vielä ihan yksinkertaisen kolmen esteen suoran namitargetilla. Esteet meni hyppy-pituus-hyppy. Muut ehtivät lähteä tässä välissä, mutta harmittavasti yksi treenaaja tuli kentälle (meidän vuoro oli siis jo loppunut ja kenttä oli kaikkien käytössä), ihan meidän viereen tekemään puomia. Loki kiersi ensimmäisellä suoralla pituuden, mutta vauhti oli kova. Hirmupalkat. Ajattelin ottaa pelkän pituuden kun se kerran meni ohi, mutta Lokipa mäjäytti suoraan päin pituuden palikoita niin että ne kaatuivat. Palikoita oli kolme, joista tässä vaiheessa siirsin kaksi pois ja otin vain yhdellä palikalla. Ennen tätä Loki meinasi syöksyä vieressä treenaavan luo (joka oli juuri menossa "PUTKEEN!!11221!") ja huusin sille vähän liian lujaa ja se alkoi luimistella. Otin vielä tuon pituuden yhdellä palikalla, oikea suoritus mutta intoa ehkä 1/10000000 ensimmäisestä toistosta.

Meille vinkattiin, että kentän vieressä on oja, joten päästin Lokin sinne palkaksi uimaan. Tuo oli oikein loistava tieto, sillä tästä eteenpäin voin joka kerran jälkeen päästää Lokin uimaan palkaksi, jotta sillä jäisi oikein kiva mieli reissusta.

Mutta joo. Ei tuosta nyt ihan surkea fiilis jäänyt kun mukana oli myös sitä tuttua innokasta menoa, mutta harmittaa taas oma toiminta. Kumma miten vähän aikaa sitten oli vielä niiiin huippufiilikset agilityn jälkeen, epäilen että olen itse alkanut vain vaatia ihan liikaa. Varmaan itsekin semmoinen "kiirekiireäkkiä" fiilis on mennyt yli ja menoon on tullut tiettyä suorittamista ja että nyt on pakko tehdä paljon ja enemmän. Vähän tunnen itseni tyhmäksi kun olen päästänyt asian tähän jamaan, mutta onneksi koskaan ei ole liian myöhäistä vaihtaa suuntaa. Meille tulee nyt ohjatuissa treeneissä taukoa heinäkuun loppuun asti, sillä ensi viikolla lähdemme Lokin kanssa Turkuun tiistaina siskolle ja sieltä suoraan mökille juhannuksen viettoon. Heinäkuun seura on lomalla.

Juhannuksena vietän kunnon hermolomaa kaikista tämmöisistä turhanpäiväisistä ajatuksista. Työt, gradu ja hirveä treenaamisinto on ehkä vienyt paukkuja vähän liikaa. Sehän se on tämän koirakon ongelman ydin, omistajan hermot ja osaamattomuus. Tosi vaikeaa kun halu olisi kova, mutta pitää silti malttaa koko ajan. Juhannuksen jälkeen on oikein sopiva väli hyödyntää lähellä oleva kenttä, avain kentälle, uinti ja motivaation uudelleen kasvattaminen. Kunhan vain saan avaimen niin ajattelin käydä lenkkien yhteydessä silloin tällöin vaikka useita kertoja viikossa kummankin koiran kanssa kentällä tekemässä jotain tosi pientä, ja aina viimeiseksi mennä Fionan kanssa jotta Lokille jää hinku radalle. Hauska kun Fionakin pääsee taas tekemään jotain (rimatonta toki). Yksin (tai kaverin kanssa) treenatessa ei myöskään ole sitä tiettyä painetta kuin ohjatuissa joten olen todennäköisesti paljon rennompi ja osaan pitää hauskempaa ja näin Lokillakin olisi kivempaa.

Tämä on ensimmäinen kerta, kun Lokin into agilityyn on laskenut ja toivon että suunta saadaan muutettua kun alan ottaa ihan erilaisen fiiliksen tähän hommaan. Koira (eikä sen puoleen ihminenkään) ei ole kone, joten on toisaalta aika mielenkiintoista minkälaisiin ongelmiin tässä törmää ja miten voidaan Lokin kanssa yhdessä niistä oppia. Itsevarmuutta tarvittaisiin kumpikin rutkasti lisää. Välillä tuntuu kuin treenaisin jotain kolmatta osapuolta varten ja sen takia, en itseni tai koirani. Ihan kun pitäisi jollekin jotain todistella. On oikeastaan aika kiva tunne laskea tavoitteita tähdistä alemmas ja suhtautua hommaan siten, että Lokin kanssa kumpikin tässä koko ajan opitaan eikä meidän tarvitsekaan olla täydellisiä. Edes minä en ollut seppä syntyessäni, vaikka niin mielelläni olisinkin.

Mielenkiintoista luettavaa aiheen tiimoilta on mm. täällä "Koiran stressi". Esimerkiksi tämä on niin totta etten tiedä miten päin olisin: "Ohjaaja ja hänen käyttäytymisensä on voimakkain stressin aiheuttaja koiralle."

Toisaalta tosi lohduttava mutta samalla myös pirun pelottava totuus.

Tämä nyt oli taas tämmöistä avautumista, pistäkää toisesta korvasta ulos..