Paineistuvan ohjaajan syndrooma

Nyt vuorossa purkautumista. Tänään agilityssä koettiin sekä negatiivisia että erittäin positiivisia tunnelmia. En tiedä johtuiko kaikki siitä, että lähtiessä oli vähän sellainen väsynyt tunnelma, mutta jotenkin oli jo perusfiilis hieman negatiivissävytteinen. Kuitenkin, kentälle päästyämme Loki veti poispäin, ei olisi halunnut tulla kenttäalueelle. Tätä se on nyt tehnyt jonkun verran parina viime viikkona, oikeastaan sen jälkeen kun se säikähti joku aika sitten keinua kun olin jättänyt Lokin keinun viereen ja treenikaveri meni sitten keinua ihan kokonaisena ilman aputasoja. Sen jälkeen se palautui kyllä ja mentiin rataa, mutta jotenkin se yhdisti tuon säikähdyksen nyt tuohon AST:n kentälle. Harmittaa, kun tuolla kentällä aloittaessamme Loki ja minä niin viihdyimme kentällä mutta nyt se on saanut tiettyä paineistavuutta.

Seuraavalla kerralla kolisuttelin keinua totuttaakseni Lokia siihen ja tein mielenkiintoisen(?) havainnon. Ensin pyysin treenikaveria kolisuttamaan kevyesti keinua samalla kun itse syöttelin Lokille nameja, mitä se tosin ei juurikaan syönyt, kyräili vain keinua ja väisti ongelmaa. Sen jälkeen hetken päästä jätin Lokin reunalle ja menin itse kolisuttamaan keinua ja reaktio oli jännä. Loki katsoi uteliaana korvat höröllään että mitä se emäntä siellä puuhaa. Itse asiassa tasan NYT kun tämän kirjoitin auki, tajusin jotain mikä saattaa olla ongelman ydin. Loki ei ole tainnut missään vaiheessa päästä kunnolla haistelemaan keinua, katsomaan sen liikettä lähempää ja toteamaan että mistä ääni lähtee. Itse asiassa tunnen itseni nyt melko tyhmäksi. Olen rakentanut keinusta Lokille jonkun jännän asian minkä lähelle ei mennä ettei saada keinukammoa, ja juuri tämä on saanut aikaan sen että Loki ei todellakaan halua mennä lähellekään keinua kun omistajakin sitä niin pelkää. Tekisi mieli lyödä nyt päätä seinään kun tämän hoksasin. Miten sitä voi olla ihminen näin TYHMÄ?!?

Kierre eteenpäin on itsestäänselvä: Loki säikähti keinua -> minä paineistuin keinusta ja tein siitä isomman numeron mikä se on -> Loki paineistuu -> minä paineistun entistä enemmän kunnes tilanne on nyt mennyt siihen että itse jännitän jo kentälle menoa. Ja kaikki tämä vain parin viikon aikana, taidan olla melko taitava?

Tarkoitus oli kirjoittaa tämä postaus meidän tämän päivän agilitystä, mutta nyt jotenkin hukkasin ajatuksen kun koin tämän valaistumisen meidän keinun kanssa. Tätä tarvitsee nyt hieman sulatella, joten otetaan seuraavaksi vaikka tämän päivän pikkurataa.

Esteitä oli hurjat kolme (mikä oli tosi kivaa vaihtelua, viime aikoina on ollut ehkä vähän liian haastavaa meille).

Eli hyppy-hyppy takaakierrolla-putki. Ohjauskuvioina oli twist sekä pakkovalssi. Koira menee ruskeaa linjaa ja ohjaaja sinistä. A ja B on twist kummaltakin puolelta. Ensin palkattiin ihan 2 esteen taakse, että saatiin tiukka kurvi. Toimi Lokilla hyvin ja seuraavilla toistoilla ohjasin putkeen asti.

C radalla oli tarkoitus tehdä pakkovalssi, mutta jälkeenpäin en ole ihan varma teinkö sitä, kun ohjasin näin kun tässä kuvassa. Ensin palkattiin 2 hyppyä ennen koira ja sen jälkeen jatkettiin putkeen. Väliäkös sillä miten sen putkeen sain, kunhan oli kivaa.

Tunnin tärkein opetus:
- koira työnnetään irtoamaan esteelle koiran puoleisella kädellä ja vedetään itseä kohti ei-koiran puoleisella  kädellä.

Kyllä tuon tiesin, mutta ei sitä aina muista ajatella. Radat meni kivasti, tehtiin siis jokainen harjoitus A, B ja C aina tauon jälkeen eli kolme lyhyttä kertaa käytiin radalla. Toistoja tuli 2-3 per rata.

Lokin viimeinen rata taisi mennä parhaiten, sillä se ehti väleissä katsoa muiden menoa. Lokille tekee selvästi hyvää innostua ja syttyä katsomalla muiden menoa ja sitten mennä itse radalle. Se jopa veti kentälle, toisin kuin ensimmäisellä harjoituskerralla.

Pitää siis ottaa taas kuri motivaation kasvattamiseksi. Lähinnä että itse osaan lopettaa ajoissa ja olla rento. Tehdään mielummin liian helppoja ja lyhyitä kuin liian vaikeita. Loppujen lopuksihan tämän pitäisi olla hauska harrastus!

Tänään oli tämän AST:n jatkokurssin viimeinen kerta. Taival AST:llä ei kuitenkaan pääty tähän, sillä meille tarjottiin paikkaa treenata kesän ajan muutaman muun uuden koirakon kanssa tehdyssä ryhmässä, mitä kouluttaa seuran hallituksen jäsenet vuorotellen. Erittäin vaikea päätös oli jättää I-HAH:in treeniryhmä siis nyt välistä ja vaihtaa tähän. AST:n kenttä sijaitsee kävelymatkan päässä kotoa, mikä oli suurin vaikuttaja tähän päätökseen. Fionan odotellessa treenin ajan kotona, helpottaa arkea huomattavasti mikäli kenttä on lähellä. Pidin meidän I-HAH:in kouluttajasta erittäin paljon ja haikein mielin ilmoitinkin päätöksestä. Syksyllä pitää sitten katsoa taas missä treenit siitä eteenpäin jatkuvat.

Tänään tämän jatkokurssin viimeisen kerran kouluttaja oli myös tosi mukava (kaikkihan ne on oikeastaan olleet), A radan jälkeen meidän menoa ensimmäisen kerran nähneenä kehui Lokin vauhtia, mutta B radan jälkeen hän pääsi vielä paremmin vauhtiin. Kouluttaja kehui Lokin maasta taivaaseen! Sanoi jopa, että tuossa voisi olla tulevaisuuden Suomen huipulla kisaava koira :O. Siinä sitten vähän avauduin omasta epävarmuudestani ja kouluttaja oli ihan ihmeissään moisesta. Tämän pienen psyykkaustuokion jälkeen jotenkin rentouduin ja oli tosi kiva tehdä viimeinen harjoitus. Lokikin rentoutui. Hykertelin tyytyväisenä, että on minulla joka tapauksessa melko hyvä pakkaus käsissäni, mitä en ainakaan vielä ole onnistunut pilaamaan kerran meidän meno tänään vielä näytti noin hyvältä.

Muistiin: Sekä Loki että Fiona sai canex matolääkkeen 12.6.2012.