2x2 keppitreeniä ollaan tehty vasta viime päivinä mökillä, kun touhottaminen ja muu ylimääräinen on vähentynyt juhannuksen jäljiltä. Tässäpä siis parin viime päivän keppiharjoituksia sessiossa 8.
Nyt en oikein enää keksi mitä näillä kuudella voisi treenata, kun ei liian kauan viitsi tässä junnata että Loki sisäistää sitten hyvin myös loput "tempusta". Ehkä tässä hieman voisi vielä etäisyyttä ja vielä vaikeampia kulmia ottaa, aika hyvin ne kyllä on jo Lokilla hanskassa. Lisäksi sain tänään nettiin videon Adyan ja Anniinan vierailusta, vain ensimmäisenä mainittu tosin näkyy videolla :). Musavalikoima mökillä on hieman rajoittunut joten tätä taustamusiikkia mietin ehkä 2 minuuttia.
Mökkeilyt sujuu ihan hyvin, pari kiinnittynyttä punkkia on löytynyt Lokista tänään mutta aiempina päivinä ollaan pärjätty vain korkeintaan turkissa vipeltävillä vihulaisilla. Fionalla oli jotain häikkää kolmena ensimmäisenä iltana minkä takia käväistiin yes:illä päivystyksessäkin, mutta viimeillat on mennyt normaalisti. Noiden oireiden (levottomuus, tärinä, oksentaminen ja "omissa maailmoissaan" pyöriminen) aiheuttaja varmaan jää mysteeriksi, jos eivät oireet palaa.
torstai 28. kesäkuuta 2012
tiistai 19. kesäkuuta 2012
Long day for a monday
Eilen oli tosi kummallinen päivä. Lensin aamulenkillä takamukselleni kallioilla, olisi voinut siitä aavistaa ettei päivä tule menemään ihan putkeen.
Heräsin kuudelta, käytin koirat ulkona, söin, kävin töissä hakemassa tavaraa, tulin kotiin, imuroin, pesin pyykkiä, pesin tiskiä, pesin Fionan, trimmasin Fionan, käytin koirat ulkona, harjasin Lokin, söin, luin gradua, nukahdin koneelle, heräsin, ja kello oli tässä vaiheessa vasta KAKSI. Tuntui jo erittäin paljon illalta siinä vaiheessa. Loppupäivä menikin sitten vähän usvaisissa tunnelmissa, varmaan kun oli ehtinyt touhottaa jo niin paljon.
Loki rapsutteli eilen paljon itseään takapäästä ja kyljistä. Kävin sen ihon läpi kamman kanssa ja löysin sen mahasta kaksi kummallista tummaa näppylää. Oli ihan varma että nyt sillä on vähintään joku ärhäkkä ihottuma ja postasin kuvan näppylöistä koirat.comin lukemattomat kerrat pelastaneelle "Kysy mitä vain" palstalle. Fiksummat ehkä keksi jo mistä oli kyse, nimittäin Lokin manboobsithan ne tietysti. Enpä ollut tajunnut että daa, onhan pojillakin nisät. Minusta oli vaan tosi outoa, että Lokin tissejä on vain kaksi (tai ainakin näitä tummia) ja ne ovat vierekkäin pelkästään toisella puolella vatsaa ihan siellä miehisten värkkien vieressä. Tunsin oloni hieman tyhmäksi, mutta olenpahan minä jo aiemmin kysynyt hädissäni Fionankin vastaavista eläinlääkäriltä (muun käynnin yhteydessä tosin) että mitä nämä näppylät on Fionan mahassa.
Noh, eipä meidän vastoinkäymiset siihen loppunut. Loki edelleen kirputti kovasti takapäätänsä ja päätin käydä huuhtomassa sen vedellä siltä varalta, että viikonlopun uinnit Ruukinrannan venesatamassa aiheutti sille jotain. Luin nimittäin, että ihminenkin voi saada sorsan ulosteesta hotspotin, ja Ruukinrannassahan sorsia riitti. Sen lisäksi tietysti vedessä voi lillua ties mitä. Lokia pestessäni huomasin, että sen anaalit oli ihan täynnä. Jälleen tuli semmoinen "daa"-fiilis, ja eikun tyhjentämään. En saanut niitä ihan tyhjäksi, mutta jonkun verran sain ulos kokkareista vaaleaa ja ruskeaa mönjää. Muistelin, että kokkareinen anaalineste kertoi tulehduksesta, joten varmistin Espoon Eläinsairaalasta pitäisikö vielä jotain tehdä asialle. Hoitaja sanoi kuitenkin, että todennäköisesti siellä oli vain joku pieni tukos ja nyt nesteet varmaan virtaavat ihan normaalisti. Kehotti huuhtelemaan Lokin peräpään haalealla vedellä pari kertaa päivässä siltä varalta että räpläämiseni oli sitä ärsyttänyt ja tietysti mikäli ongelma toistuu niin sitten marssitaan lekuriin tyhjentämään. Minä kun en sisältä päin ala itsenäni niitä tyhjentämään ja ulkokautta ei rauhasia saa ihan tyhjäksi. Sain muuten yhdet ruiskaukset suoraan hiuksilleni. Älkää kysykö miten. Haju seurasi sen jälkeen mukavasti suihkuun asti.
Tämän lisäksi koska päivää oli jäljellä vaikka kuinka, hieroin Lokin vielä kokonaan läpi siltä varalta että sillä oli lihakset kipeät ja sen takia olisi rapsutellut. Loki makasi nätisti paikoillaan koko ajan. Tosi vapaasti sain räplätä sitä ja hieroin erityisesti takapäätä. Mitään Loki ei jännittänyt eikä mielestäni erityisemmin aristanut.
Loki oli eilen poikki koko päivän. Toki kuumuus verotti, ja kun itse touhusin koko aamupäivän niin koirat eivät voineet tällöin nukkua vaan nukkuivat sitten läpi päivän. Lisäksi varmaan anaalit rasittivat ja väsyttivät lisää. Niin ja olihan viime viikko taas tosi aktiviteettitäyteinen ja sunnuntainkin sadenäyttely edellisenä päivänä. Päätin kuitenkin näiden seikkojen takia, että en otakaan Lokia mukaan Turkuun vaan se saa jäädä lepäämään Fionan kanssa vanhemmilleni. Varmasti on siellä rennommin kuin olisi ollut Turussa, mikä on sille vähän tuntemattomampi paikka.
Lisäksi ajattelin, että itselleni tekee hyvää pitää pari päivää koiratonta aikaa. Vaikka tiedän jo nyt olevani ihan hermoraunio ilman koiria ja ikävöiväni niitä 24/7. Suhtautumiseni koiriin saattaa olla ajoittain hieman pakkomielteistä..
Fiona sai tosiaan mökkiturkin, sopivan lyhyt että punkit löytää helposti mutta tarpeeksi pitkä ettei aurinko polta ihoa selästä. Mielestäni ihan onnistunut tällä kertaa vaikka teinkin koko homman saksilla.
Torstaina menemme mökille pariksi viikoksi. Eli siltä varalta että en pääse kautta jaksa kautta ehdi kautta jotain päivittää tässä parin viikon aikana, niin hauskat jussit vaan kaikille.
Fiona lähettää puolisen vuotta sitten otetulla kuvalla terveisiä pienelle Minille pilvien reunalle ja näyttää, että kyllä parhaat tyypit tietää mitkä on parhaita leluja.
Heräsin kuudelta, käytin koirat ulkona, söin, kävin töissä hakemassa tavaraa, tulin kotiin, imuroin, pesin pyykkiä, pesin tiskiä, pesin Fionan, trimmasin Fionan, käytin koirat ulkona, harjasin Lokin, söin, luin gradua, nukahdin koneelle, heräsin, ja kello oli tässä vaiheessa vasta KAKSI. Tuntui jo erittäin paljon illalta siinä vaiheessa. Loppupäivä menikin sitten vähän usvaisissa tunnelmissa, varmaan kun oli ehtinyt touhottaa jo niin paljon.
Loki rapsutteli eilen paljon itseään takapäästä ja kyljistä. Kävin sen ihon läpi kamman kanssa ja löysin sen mahasta kaksi kummallista tummaa näppylää. Oli ihan varma että nyt sillä on vähintään joku ärhäkkä ihottuma ja postasin kuvan näppylöistä koirat.comin lukemattomat kerrat pelastaneelle "Kysy mitä vain" palstalle. Fiksummat ehkä keksi jo mistä oli kyse, nimittäin Lokin manboobsithan ne tietysti. Enpä ollut tajunnut että daa, onhan pojillakin nisät. Minusta oli vaan tosi outoa, että Lokin tissejä on vain kaksi (tai ainakin näitä tummia) ja ne ovat vierekkäin pelkästään toisella puolella vatsaa ihan siellä miehisten värkkien vieressä. Tunsin oloni hieman tyhmäksi, mutta olenpahan minä jo aiemmin kysynyt hädissäni Fionankin vastaavista eläinlääkäriltä (muun käynnin yhteydessä tosin) että mitä nämä näppylät on Fionan mahassa.
Noh, eipä meidän vastoinkäymiset siihen loppunut. Loki edelleen kirputti kovasti takapäätänsä ja päätin käydä huuhtomassa sen vedellä siltä varalta, että viikonlopun uinnit Ruukinrannan venesatamassa aiheutti sille jotain. Luin nimittäin, että ihminenkin voi saada sorsan ulosteesta hotspotin, ja Ruukinrannassahan sorsia riitti. Sen lisäksi tietysti vedessä voi lillua ties mitä. Lokia pestessäni huomasin, että sen anaalit oli ihan täynnä. Jälleen tuli semmoinen "daa"-fiilis, ja eikun tyhjentämään. En saanut niitä ihan tyhjäksi, mutta jonkun verran sain ulos kokkareista vaaleaa ja ruskeaa mönjää. Muistelin, että kokkareinen anaalineste kertoi tulehduksesta, joten varmistin Espoon Eläinsairaalasta pitäisikö vielä jotain tehdä asialle. Hoitaja sanoi kuitenkin, että todennäköisesti siellä oli vain joku pieni tukos ja nyt nesteet varmaan virtaavat ihan normaalisti. Kehotti huuhtelemaan Lokin peräpään haalealla vedellä pari kertaa päivässä siltä varalta että räpläämiseni oli sitä ärsyttänyt ja tietysti mikäli ongelma toistuu niin sitten marssitaan lekuriin tyhjentämään. Minä kun en sisältä päin ala itsenäni niitä tyhjentämään ja ulkokautta ei rauhasia saa ihan tyhjäksi. Sain muuten yhdet ruiskaukset suoraan hiuksilleni. Älkää kysykö miten. Haju seurasi sen jälkeen mukavasti suihkuun asti.
Tämän lisäksi koska päivää oli jäljellä vaikka kuinka, hieroin Lokin vielä kokonaan läpi siltä varalta että sillä oli lihakset kipeät ja sen takia olisi rapsutellut. Loki makasi nätisti paikoillaan koko ajan. Tosi vapaasti sain räplätä sitä ja hieroin erityisesti takapäätä. Mitään Loki ei jännittänyt eikä mielestäni erityisemmin aristanut.
Loki oli eilen poikki koko päivän. Toki kuumuus verotti, ja kun itse touhusin koko aamupäivän niin koirat eivät voineet tällöin nukkua vaan nukkuivat sitten läpi päivän. Lisäksi varmaan anaalit rasittivat ja väsyttivät lisää. Niin ja olihan viime viikko taas tosi aktiviteettitäyteinen ja sunnuntainkin sadenäyttely edellisenä päivänä. Päätin kuitenkin näiden seikkojen takia, että en otakaan Lokia mukaan Turkuun vaan se saa jäädä lepäämään Fionan kanssa vanhemmilleni. Varmasti on siellä rennommin kuin olisi ollut Turussa, mikä on sille vähän tuntemattomampi paikka.
Lisäksi ajattelin, että itselleni tekee hyvää pitää pari päivää koiratonta aikaa. Vaikka tiedän jo nyt olevani ihan hermoraunio ilman koiria ja ikävöiväni niitä 24/7. Suhtautumiseni koiriin saattaa olla ajoittain hieman pakkomielteistä..
Fiona sai tosiaan mökkiturkin, sopivan lyhyt että punkit löytää helposti mutta tarpeeksi pitkä ettei aurinko polta ihoa selästä. Mielestäni ihan onnistunut tällä kertaa vaikka teinkin koko homman saksilla.
Torstaina menemme mökille pariksi viikoksi. Eli siltä varalta että en pääse kautta jaksa kautta ehdi kautta jotain päivittää tässä parin viikon aikana, niin hauskat jussit vaan kaikille.
Fiona lähettää puolisen vuotta sitten otetulla kuvalla terveisiä pienelle Minille pilvien reunalle ja näyttää, että kyllä parhaat tyypit tietää mitkä on parhaita leluja.
sunnuntai 17. kesäkuuta 2012
Näyttelytauolle
Ei tullut kruunua cacibista meidän näyttelyputkelle, vaan EH taas. Arvostelu on niin Lokin näköinen että tähän on tosi hyvä lopettaa. Paremmin sitä ei kukaan olisi varmaan voinut kuvailla:
Marjo Jaakkola:
"Erittäin hyvän tyyppinen. Hyvä pää ja ilme. Hyvä kaula. Sopiva luusto. Toivoisin enemmän runkoa. Riittävät kulmaukset. Liikkuu riittävällä askelpituudella. Miellyttävä luonne. Paljon mustaa."
Eli kyllähän sieltä ne Lokin viat taas löytyi, tumma väri ja kapea runko. Luonteen maininnnan Loki kyllä ansaitsi, märästä tunnelmasta huolimatta jaksoi heiluttaa häntää kehässä. Liikkeet meni myös hyvin, liekö poika oli vähän maansa myynyt sään takia ettei jaksanut haistellakaan.
Kyllä minä parempaa arvosanaa lähdin hakemaan mutta aina ei voi voittaa, ei näköjään edes jokatoinen kerta :). Ehkä enemmän kuin tuota Erittäin hyvää niin rasittaa se että koko 4h satoi ihan kaatamalla ja oli kylmä. Onneksi oltiin sentään enimmäkseen sateensuojassa. Tuli kyllä taas mieleen että miksi ihmeessä. Vähän samat fiilikset kun viime vuonna kun ajoin ties kuinka monta tuntia hakemaan H:n. Eli ei kyllä yhtään nyt haittaa että tulee näyttelytauko, sen verran jotenkin ärsyttää nyt tämä(kin) harrastus. Minulla on selkeästi joku suvantovaihe monenkin asian suhteen joten kolmen viikon hermoloma, mistä suurimman osan saan olla mökillä, tulee oikein passeliin vaiheeseen.
Tämän päivän ärsytystä korostaa tietyt jutut tässä näyttelytouhussa, mistä ei nyt tässä sen enempää. On vaan helppo ymmärtää miksi näyttelyt ajavat koirien jalostusta niin huonoon suuntaan, kun katsoo minkälaisia koiria tuomarit palkitsevat/jättävät palkitsematta rodusta riippumatta. Niinkun yleisesti, ei erityisesti vain tämän näyttelyn pohjalta.
Nojoo, ehkä otan asiat taas liian vakavasti, mutta ei minusta jalostus mitään leikkiä olekaan. Joskus tekisi vain mieli kysyä kysymys että mitä ihmettä ihmisten päässä liikkuu. Jos kaikki olisivat yhtä viisaita ja fiksuja kuin minä niin maailma olisi paljon parempi paikka ;)
Lokin näyttelyt jää kuitenkin nyt pitemmäksi ajaksi tähän, me jäädään leikkimään maalipurkilla ja kasvattamaan runkoa, tai vähintään emännän hermoja että kestän taas vähän tätä välillä niin saiRAAN raivostuttavaa ja ärsyttävää harrastusta :P
Kuvista ja näyttelypäivän seurasta kiitos Suvi Tyynismaalle!
Haettiin tänään avain agilitykentälle. Mieli tekisi käydä huomenna tai tiistaina yhdet kivat tosinopeat treenit siellä omalla ajalla ihan rauhassa ja Lokia paineistamatta vetämässä. Mutta toisaalta pitäisi ehkä pysyä edellisen merkinnän suunnitelmassa. Mutta toisaalta olisi kiva lähteä lomalle vähän paremmista agilitytunnelmista. Vaikeaa.
Marjo Jaakkola:
"Erittäin hyvän tyyppinen. Hyvä pää ja ilme. Hyvä kaula. Sopiva luusto. Toivoisin enemmän runkoa. Riittävät kulmaukset. Liikkuu riittävällä askelpituudella. Miellyttävä luonne. Paljon mustaa."
Kyllä minä parempaa arvosanaa lähdin hakemaan mutta aina ei voi voittaa, ei näköjään edes jokatoinen kerta :). Ehkä enemmän kuin tuota Erittäin hyvää niin rasittaa se että koko 4h satoi ihan kaatamalla ja oli kylmä. Onneksi oltiin sentään enimmäkseen sateensuojassa. Tuli kyllä taas mieleen että miksi ihmeessä. Vähän samat fiilikset kun viime vuonna kun ajoin ties kuinka monta tuntia hakemaan H:n. Eli ei kyllä yhtään nyt haittaa että tulee näyttelytauko, sen verran jotenkin ärsyttää nyt tämä(kin) harrastus. Minulla on selkeästi joku suvantovaihe monenkin asian suhteen joten kolmen viikon hermoloma, mistä suurimman osan saan olla mökillä, tulee oikein passeliin vaiheeseen.
Tämän päivän ärsytystä korostaa tietyt jutut tässä näyttelytouhussa, mistä ei nyt tässä sen enempää. On vaan helppo ymmärtää miksi näyttelyt ajavat koirien jalostusta niin huonoon suuntaan, kun katsoo minkälaisia koiria tuomarit palkitsevat/jättävät palkitsematta rodusta riippumatta. Niinkun yleisesti, ei erityisesti vain tämän näyttelyn pohjalta.
Nojoo, ehkä otan asiat taas liian vakavasti, mutta ei minusta jalostus mitään leikkiä olekaan. Joskus tekisi vain mieli kysyä kysymys että mitä ihmettä ihmisten päässä liikkuu. Jos kaikki olisivat yhtä viisaita ja fiksuja kuin minä niin maailma olisi paljon parempi paikka ;)
Lokin näyttelyt jää kuitenkin nyt pitemmäksi ajaksi tähän, me jäädään leikkimään maalipurkilla ja kasvattamaan runkoa, tai vähintään emännän hermoja että kestän taas vähän tätä välillä niin saiRAAN raivostuttavaa ja ärsyttävää harrastusta :P
Kuvista ja näyttelypäivän seurasta kiitos Suvi Tyynismaalle!
Haettiin tänään avain agilitykentälle. Mieli tekisi käydä huomenna tai tiistaina yhdet kivat tosinopeat treenit siellä omalla ajalla ihan rauhassa ja Lokia paineistamatta vetämässä. Mutta toisaalta pitäisi ehkä pysyä edellisen merkinnän suunnitelmassa. Mutta toisaalta olisi kiva lähteä lomalle vähän paremmista agilitytunnelmista. Vaikeaa.
lauantai 16. kesäkuuta 2012
Lokin lempipäivä
Tänään oli ohjelmassa kaikkea Lokin mielestä PARASTA. Päivä alkoi kuuden maissa kun Loki oli tosi levoton, hengaili eteisessä ja vinkui. Aikani kuuntelin sitä kunnes nousin ylös - vain huomatakseni että Fiona oli pissannut eteisen ja makuuhuoneen oven eteen. Ei ihme että poika oli hieman sekaisin.. Siivosin pissan ja yö jatkui, vaikkakin vain tunnin verran. Ajoittain kumpikin koira steppaili ja yritä siinä nyt sitten nukkua. Seitsemältä luovutin ja noustiin ylös ja lähdettiin samantien aamulenkille. Tarkoitus oli käydä metsässä semmoinen puolen tunnin lenkki, mutta eksyin ensimmäistä kertaa tuohon lähimetsään vähän pahemmin. Lenkki kestikin sitten peräti tunnin ja hieman kiirekin ehti tulla tämän vuoksi.
Seuraavana ohjelmassa oli eilen tehdyn jäljen ajaminen. Yllättävän hyvin arvioin jäljen pituuden, sillä tänään Suvilla oli kännykässään erittäin näppärä ohjelma, joka näytti Lokin jäljen faktat.
Pituutta oli siis 180m ja melkein viivasuoran jäljen onnistuin tekemään! Lokin jäljeltä paluu oli rehellisesti sanottuna varmaan pitempi kuin tuo jälki (maasto oli uusi ja näköjään liian tuntematon..), joten Suvilla oli mukava aamulenkki siinä sitten käydä viemässä Lokin kaadolle sorkka. Hieman mietin miten Lokin pitkä aamulenkki jäljestykseen vaikuttaisi, mutta en tiedä vaikuttiko se oikein mitenkään. Loki oli kovin innoissaan taas ja vinkui vonkui ja haukkukin Suvin sorkan viemisreissua odotellessa.
Makausta haisteltiin aika pikaisesti ja Loki pääsi matkaan. Se meni pääasiassa ihan hyvin, mutta kerran lähdin tai Loki lähti, en ole ihan varma miten se meni, seuraamaan vääriä merkkejä.. Joku oli siis käynyt ennen tai jälkeen meidän merkkien merkkaamassa jotain samassa kohdassa ja luulin sitä meidän merkiksi. En kiinnittänyt tähän kohtaan erityistä huomiota joten en ole ihan varma miten me se joku 10m sivuun päädyttiin, ohjasinko Lokia alitajuisesti väärään suuntaan kropallani vai menikö Loki oikeasti väärään suuntaan. Erheen huomattuani palasimme jäljelle ja matka jatkui ihan hyvin. Lokin meno oli yhä himppasen levotonta, ei se malta mennä kauaa nenä maassa vaan pistää ajoittain ilmavainuiseksi päästäkseen nopeampaa. Hieman se myös säntäili jäljeltä oikealle ja vasemmalle, mutta enimmäkseen pysyi hyvin jäljen päällä. Koska meno oli suurimmalta osalta vähän levotonta, kehuin sitä rauhallisesti pari kertaa sen mennessä hyvin nenä maassa. Ei varmaan olisi pitänyt, koska tällöin Loki ainakin kerran kääntyi katsomaan minua ja tuli eteeni istumaan. Eli ihan hiljaa vaan pitää olla. Kaadosta mentiin jonkun verran ohi, en ole taas varma kävikö Loki toteamassa että siinä se on ja jatkoi matkaa vai eikö sekään huomannut sitä, mutta käytiin siis kääntymässä jäljen lopusta yli joku 5-10m ennen kuin Suvi huomautti että kaato meni jo :). Loki kaadon siitä sitten bongasi, itse en vielä tässäkään vaiheessa huomannut missä se on. Tajusihan se ohjaajakin sitten lopulta ja Loki sai tietysti palkan ja huimasti kehuja.
Loki kantoi sorkan melkein heti kaadolta suussaan melkein autolle asti. Kuuma ilma, pitkä aamulenkki ja aiempaa pidempi jälki ja jäljeltä paluureitti väsyttivät sen niin että se pari kertaa pysähtyi jäystämään sorkkaa paikoilleen metsään. Katsoinkin parhaaksi ottaa sorkan pois ennen kuin se alkaa syödä sitä. En ole varma olisiko Loki antanut murisematta minun ottaa sorkkaa joten huijasin sen siltä antamalla namia ja Suvi nappasi sorkan pois. Joku erityisen hyvä nami pitää selvästi säästää tähän luovutustilanteeseen jatkossa.
Olen melko tyytyväinen tähän meidän tähän asti pisimpään jälkeen, mutta pari juttua tuli mieleen seuraavaa jälkeä tehdessä. Seuraavan jäljen muistilista on siis:
Jotta Lokin päivä olisi näiden narttupissojen, metsälenkkien ja mejäilyiden jälkeen täydellinen, pääsi se vielä uimaan Ruukinrannan venesatamaan. Kauaa ei tosin tällä kertaa polskittu kun tarkoitus oli lähinnä kastella ja pestä turkki.
Huomenna on vuorossa Helsinki kv ja meidän tämän kertaisen näyttelyurakan viimeinen näyttely. Seuraava on ties milloin, todennäköisesti Lokin 2-vuotis syntymäpäivän jälkeen. Sanotaan vaikka että EH:n on ehkä pienenpieni pettymys, mutta ei se mikään katastrofi ole. Erinomaista ja Erittäin hyvää Loki näköjään saa paljon. Jos pitäisi lyödä vetoa niin arvelisin että Loki saa ERI SA:lla tai ilman ja on joku PU2 tai PU3. Huomiseksi on luvattu paljon sadetta, joten saa nähdä minkälainen vetinen tunnelma näyttelypaikalla tulee olemaan. Pääasia tässäkin näyttelyssä kuitenkin olisi saada Loki esiintymään kivasti ja liikkumaan kerrankin hyvin nurmikolla.
Seuraavana ohjelmassa oli eilen tehdyn jäljen ajaminen. Yllättävän hyvin arvioin jäljen pituuden, sillä tänään Suvilla oli kännykässään erittäin näppärä ohjelma, joka näytti Lokin jäljen faktat.
Pituutta oli siis 180m ja melkein viivasuoran jäljen onnistuin tekemään! Lokin jäljeltä paluu oli rehellisesti sanottuna varmaan pitempi kuin tuo jälki (maasto oli uusi ja näköjään liian tuntematon..), joten Suvilla oli mukava aamulenkki siinä sitten käydä viemässä Lokin kaadolle sorkka. Hieman mietin miten Lokin pitkä aamulenkki jäljestykseen vaikuttaisi, mutta en tiedä vaikuttiko se oikein mitenkään. Loki oli kovin innoissaan taas ja vinkui vonkui ja haukkukin Suvin sorkan viemisreissua odotellessa.
Makausta haisteltiin aika pikaisesti ja Loki pääsi matkaan. Se meni pääasiassa ihan hyvin, mutta kerran lähdin tai Loki lähti, en ole ihan varma miten se meni, seuraamaan vääriä merkkejä.. Joku oli siis käynyt ennen tai jälkeen meidän merkkien merkkaamassa jotain samassa kohdassa ja luulin sitä meidän merkiksi. En kiinnittänyt tähän kohtaan erityistä huomiota joten en ole ihan varma miten me se joku 10m sivuun päädyttiin, ohjasinko Lokia alitajuisesti väärään suuntaan kropallani vai menikö Loki oikeasti väärään suuntaan. Erheen huomattuani palasimme jäljelle ja matka jatkui ihan hyvin. Lokin meno oli yhä himppasen levotonta, ei se malta mennä kauaa nenä maassa vaan pistää ajoittain ilmavainuiseksi päästäkseen nopeampaa. Hieman se myös säntäili jäljeltä oikealle ja vasemmalle, mutta enimmäkseen pysyi hyvin jäljen päällä. Koska meno oli suurimmalta osalta vähän levotonta, kehuin sitä rauhallisesti pari kertaa sen mennessä hyvin nenä maassa. Ei varmaan olisi pitänyt, koska tällöin Loki ainakin kerran kääntyi katsomaan minua ja tuli eteeni istumaan. Eli ihan hiljaa vaan pitää olla. Kaadosta mentiin jonkun verran ohi, en ole taas varma kävikö Loki toteamassa että siinä se on ja jatkoi matkaa vai eikö sekään huomannut sitä, mutta käytiin siis kääntymässä jäljen lopusta yli joku 5-10m ennen kuin Suvi huomautti että kaato meni jo :). Loki kaadon siitä sitten bongasi, itse en vielä tässäkään vaiheessa huomannut missä se on. Tajusihan se ohjaajakin sitten lopulta ja Loki sai tietysti palkan ja huimasti kehuja.
Loki kantoi sorkan melkein heti kaadolta suussaan melkein autolle asti. Kuuma ilma, pitkä aamulenkki ja aiempaa pidempi jälki ja jäljeltä paluureitti väsyttivät sen niin että se pari kertaa pysähtyi jäystämään sorkkaa paikoilleen metsään. Katsoinkin parhaaksi ottaa sorkan pois ennen kuin se alkaa syödä sitä. En ole varma olisiko Loki antanut murisematta minun ottaa sorkkaa joten huijasin sen siltä antamalla namia ja Suvi nappasi sorkan pois. Joku erityisen hyvä nami pitää selvästi säästää tähän luovutustilanteeseen jatkossa.
Olen melko tyytyväinen tähän meidän tähän asti pisimpään jälkeen, mutta pari juttua tuli mieleen seuraavaa jälkeä tehdessä. Seuraavan jäljen muistilista on siis:
- Kulman voisi tehdä ensimmäistä kertaa, joten vaikka niin että 80m - kulma - 40m.
- Minun tulee olla itse ihan hiljaa.
- Pitää antaa Lokille enemmän hihnaa eli pysytellä itse ihan narun päässä ja välttää ohjaamasta koiraa liikkeellä. Nyt huomasin tekeväni niin, että keräsin narua käteeni kun sitä oli paljon löysällä ja pysähdyin jos Loki oli menossa väärään suuntaan ja liikuin kun suunta oli oikea. Tämähän johdattelee koiraa, kun tarkoitus olisi että koira näyttää minne mennään eikä toisinpäin.
Jotta Lokin päivä olisi näiden narttupissojen, metsälenkkien ja mejäilyiden jälkeen täydellinen, pääsi se vielä uimaan Ruukinrannan venesatamaan. Kauaa ei tosin tällä kertaa polskittu kun tarkoitus oli lähinnä kastella ja pestä turkki.
Huomenna on vuorossa Helsinki kv ja meidän tämän kertaisen näyttelyurakan viimeinen näyttely. Seuraava on ties milloin, todennäköisesti Lokin 2-vuotis syntymäpäivän jälkeen. Sanotaan vaikka että EH:n on ehkä pienenpieni pettymys, mutta ei se mikään katastrofi ole. Erinomaista ja Erittäin hyvää Loki näköjään saa paljon. Jos pitäisi lyödä vetoa niin arvelisin että Loki saa ERI SA:lla tai ilman ja on joku PU2 tai PU3. Huomiseksi on luvattu paljon sadetta, joten saa nähdä minkälainen vetinen tunnelma näyttelypaikalla tulee olemaan. Pääasia tässäkin näyttelyssä kuitenkin olisi saada Loki esiintymään kivasti ja liikkumaan kerrankin hyvin nurmikolla.
perjantai 15. kesäkuuta 2012
Kenttätreeniä ja parin viikon takaiset mejät
Käytiin heti eilen ensimmäisen kerran kävelemässä kentän ohi ja Loki pääsi uimaan. Käännyttäessä kentälle vievälle tielle Loki alkoi vetää poispäin. Ei se mitenkään paniikissa ollut, mutta viestittää kyllä selkeästi että äiti en tahdo. Pysähdyin ja odotin että se tuli mukaan mistä sai tietysti kehut. Pari kertaa se yritti vetää pois mutta sitten tuli mukana nätisti. Käveltiin kentän ohi (Loki piti huolen ettei eksytty lähelle porttia) ja kun Loki hoksasi että mihin oltiin menossa, alkoi se vetää entistä enemmän eteenpäin. Molskis vaan se sanoi kun kävi pulahtamassa hetken ojassa, mistä otin sen pois kun sillä oli vielä kivaa. Käveltiin uudestaan kentän ohi, tällä kertaa Loki meni suht rennosti. Kun päästiin parkkipaikalle, heitin Lokille kourallisen nameja maahan mitkä se innoissaan metsästi. Tehtiin parit "pupu" temput ja heitin vielä kertaalleen nameja maahan mitkä se taas hamusi suuhunsa. Sitten jatkettiin kotia kohti.
Fiona oli mukana mutta oli niin kuuma, että sain kantaa sitä suuren osan matkasta. Kyllä ainakin itsellekin tuli hiki..
En ole kirjoittanut meidän parin viikon takaisesta mejästä mitään, joten pistetäänpä muistiin vähän siitä. Lokin jälki oli jotain 100m ja se meni sen tosi innokkaasti, suhteellisen varmasti ja muutenkin oikein mainiosti. Tässä Anskun kuvaamaa pätkää meidän menosta, tiedä kyllä miten selvää siitä saa kun metsässä kuvaaminen on hieman haastavaa :D
Loki oli tosi innokas jo edellisenä päivänä kun käytiin tekemässä jälki ja jäljestyspäivänäkin paikalle päästyä se olisi syöksynyt mitään kyselemättä jäljelle jo aikapäiviä ennen kuin oli meidän vuoro. Myös Fionan ja Pennyn jäljet olisivat kelvanneet sille tietenkin. Jäljen lopuksi Loki söi innolla palkan ja kantoi sorkan pois metsästä niinkuin kunnon metsästäjämiehen kuuluukin.
Fionallakin oli oma pikkujälki, mutta se oli pihalla kuin lumiukko. Repi sammalta, eikä yhtään tajunnut mistä oli kyse. Ihan kuin ei olisi haistanut edes mitään. Se kävi siis vain syömässä metsässä aamupalansa.
Tänään käytiin Suvin kanssa tekemässä jäljet. Lokille tuli aika pitkä jälki, askelia ei kyllä tullut kuin joku 200-250 (eli 100-125 askelparia), mutta se tuntui pitkältä. Tosi vaikea arvioida ilman jotain gps-laitetta mikä laskisi matkan puolestani. Maasto oli ihan hyvää, kuivuus kuitenkin osaltaan vaikeuttaa huomista suoritusta joten mielenkiinnolla odotan miten Loki suoriutuu jäljestä. Toivottavasti ei tullut liian vaikea. Kovin kiinnostunut se taas oli kun tulin verisine housuineni metsästä.
Kotimatkalla Loki pääsi n. 45 minuutiksi uimaan läheiselle venesatamalle. Fleksissä se veteli edestakaisin kun minä seisoin rantavedessä. Sorsaperheet menivät ohi (eivät kuitenkaan fleksin ulottuvuusalueelle) eikä Loki välittänyt niistä tuon taivaallista. Vesi oli tosi lämmintä. Rannalle tuli 10 viikkoinen labradorinnoutaja Jali jota Loki kävi moikkaamassa. Jali vasta opetteli uimaan eikä uiminen oikein pientä kiinnostanut. Vaikka Loki teki parhaansa näyttääkseen hyvää uintiesimerkkiä.
Loki pääsee(?) terveystarkkeihin elokuussa. Järjestän Mevetiin Per Axelsonille joukkoterveystarkastuksen, johon on alustavasti ilmoittautunut 6 koikkeria ja 4 muun rotuista koiraa. Lokilta tutkitaan tuolloin silmät, polvet, lonkat, kyynärät ja epävirallisesti selkä.
Fiona oli mukana mutta oli niin kuuma, että sain kantaa sitä suuren osan matkasta. Kyllä ainakin itsellekin tuli hiki..
En ole kirjoittanut meidän parin viikon takaisesta mejästä mitään, joten pistetäänpä muistiin vähän siitä. Lokin jälki oli jotain 100m ja se meni sen tosi innokkaasti, suhteellisen varmasti ja muutenkin oikein mainiosti. Tässä Anskun kuvaamaa pätkää meidän menosta, tiedä kyllä miten selvää siitä saa kun metsässä kuvaaminen on hieman haastavaa :D
Loki oli tosi innokas jo edellisenä päivänä kun käytiin tekemässä jälki ja jäljestyspäivänäkin paikalle päästyä se olisi syöksynyt mitään kyselemättä jäljelle jo aikapäiviä ennen kuin oli meidän vuoro. Myös Fionan ja Pennyn jäljet olisivat kelvanneet sille tietenkin. Jäljen lopuksi Loki söi innolla palkan ja kantoi sorkan pois metsästä niinkuin kunnon metsästäjämiehen kuuluukin.
Fionallakin oli oma pikkujälki, mutta se oli pihalla kuin lumiukko. Repi sammalta, eikä yhtään tajunnut mistä oli kyse. Ihan kuin ei olisi haistanut edes mitään. Se kävi siis vain syömässä metsässä aamupalansa.
Tänään käytiin Suvin kanssa tekemässä jäljet. Lokille tuli aika pitkä jälki, askelia ei kyllä tullut kuin joku 200-250 (eli 100-125 askelparia), mutta se tuntui pitkältä. Tosi vaikea arvioida ilman jotain gps-laitetta mikä laskisi matkan puolestani. Maasto oli ihan hyvää, kuivuus kuitenkin osaltaan vaikeuttaa huomista suoritusta joten mielenkiinnolla odotan miten Loki suoriutuu jäljestä. Toivottavasti ei tullut liian vaikea. Kovin kiinnostunut se taas oli kun tulin verisine housuineni metsästä.
Kotimatkalla Loki pääsi n. 45 minuutiksi uimaan läheiselle venesatamalle. Fleksissä se veteli edestakaisin kun minä seisoin rantavedessä. Sorsaperheet menivät ohi (eivät kuitenkaan fleksin ulottuvuusalueelle) eikä Loki välittänyt niistä tuon taivaallista. Vesi oli tosi lämmintä. Rannalle tuli 10 viikkoinen labradorinnoutaja Jali jota Loki kävi moikkaamassa. Jali vasta opetteli uimaan eikä uiminen oikein pientä kiinnostanut. Vaikka Loki teki parhaansa näyttääkseen hyvää uintiesimerkkiä.
Loki pääsee(?) terveystarkkeihin elokuussa. Järjestän Mevetiin Per Axelsonille joukkoterveystarkastuksen, johon on alustavasti ilmoittautunut 6 koikkeria ja 4 muun rotuista koiraa. Lokilta tutkitaan tuolloin silmät, polvet, lonkat, kyynärät ja epävirallisesti selkä.
torstai 14. kesäkuuta 2012
Fionan lääkäri ja positiivisempia agilityajatuksia
Aluksi pitää kirjoitella hieman parempia fiiliksiä agilitysta, edellinen kirjoitus kun pääsi luiskahtamaan masentavaan suuntaan. Lokin ahdistus tuolla kentällä alkoi siis pari viikkoa takaperin, kun se säikähti keinua. Sitä ennen ei kentän suhteen ollut ongelmaa. Toki liian vaikeat treenit on ollut jo kauemmin menossa, mutta ongelma eskaloitui vasta tuohon keinuun. Loki kerran oppi että kentällä tapahtui jotain epämiellyttävää, ja siitä eteenpäin on kentälle mennessä ajatellut että eiiii en halua mennä tonne. Sitten kun se näkee esteet se kuitenkin haluaa mennä tekemään. Nyt kun olen vellonut itsesäälissä aikani, pitää siirtyä eteenpäin ongelman ratkaisemiseen. Eli nyt pitää saada tuosta kentästä taas kiva paikka.
Suunnitelma on seuraavanlainen.
Kävelyä kentän viereisen parkkipaikan ohi, ehkä ihan vähän jotain kivaa temppuilua, mahdollisesti Loki vapaana touhustaa hetken parkkipaikalla ja sen jälkeen Loki uimaan ja takaisin kentän ohi kotiin. Ei edes mennä lähelle kentän ovea. Fiona mielellään mukana ja kenttä mielellään tyhjänä.
Kun Loki menee parkkikselle mielellään eikä ahdistu, voidaan tehdä siellä esimerkiksi tokoa. Kun Loki palkkaantuu hyvin lelusta, siirrytään pikkuhiljaa lähemmäs kentän ovia. Niin ettei Loki pääse kuitenkaan ahdistumaan kertaakaan. Sitten aletaan siirtyä lähemmäs kenttää silloin, kun siellä treenaa joku. Ja taas tehdään jotain pientä kivaa ja mennään kotiin.
Sitten siirrytään kentälle hetkeksi itseksemme, tehdään jotain pieniä kivoja temppuja ja kotiin. Pikkuhiljaa siirrytään esteisiin, parilla kolmella jotain pientä vauhtipätkää ja kotiin.
Siitä sitten pikkuhiljaa lisätään juttuja koiran mukaan ja toivottavasti pian pääsemme lisäämään myös treenikavereita ja häiriötä, sillä niitä tulee väistämättä sitten kun ohjatut treenit taas jatkuvat. Tällöin pitää ehdottomasti muistaa pitää treenit lyhyinä ja kivoina.
Koska alkuvaiheet on ihan peruslenkkeilyn ohessa tehtäviä, voi kentän ohi kävellä vaikka joka päivä. Tuleepahan kivoja toistoja paljon.
Pääasia on että muistan itse että menen sinne tekemään Lokin kanssa hauskoja juttuja enkä mitään muuta. Keskittyminen koiraan 100%, nopea piipahdus ja pois. Näin Loki ei ehdi ahdistua. Ja aina kun on fiilis että "menipä kivasti, teen vielä kerran..." niin vaihdan sen muotoon "menipä kivasti, tähän on kiva lopettaa!". Eli mennään koiran tahtia eteenpäin, joko nopeasti tai hitaasti. Pääasia että juttu pysyy kivana ja positiivisena kummallekin. Eli nyt sitä pipoa löysemmälle.
--------------------------------------------
Sitten aiheeseen Fionan lääkäri. Paikkana Espoon Eläinsairaala ja lääkärinä ortopedi Jan Räihä.
"ANEMNEESI: Todettu mikrovaskulaarinen syndrooma YESissä joten syö Hepatic ja saa Samylin-valmistetta. Maksa-arvot aina seurattu. Maaliskuussa ontui vej (vasen etujalka) ja kuvattu täällä. Söi Tramal ja lakkasi ontumasta. Nyt noin viikon ontunut otj (oikea takajalka). Siinä punkki joka poistettu täällä. Ontuma meni hieman ohi. Viime viikolla välillä vinkaissut sitä jalkaa ja nilkuttanut.
STATUS: Liikku vastaanotolla hyvin, mutta takajalat hieman holtittomat. Kuitenkin perusneurologia normaali. Ei aristuksia takajaloissa. Lonkkien liikkuvuus normaalia, ei turvotusta. Lumpiot eivät siirry. Kuitenkin selkeä aristus noin L6-7-nikamien painalluksesta, niiaa. Päädytään rtg ja maksa-munuaisverinäytteet, samalla punkkivälitteiset.
Selkärtg, ok. Sedaatiossa polvilumpiot ok eikä ristisideongelmia. Kaikki verinäytteet ok, myös punkkivälitteiset ja maksa-arvot.
HOITO: Ei lääke-hoitoa, hierontaa ja tarvittaessa magneettikuvausta selästä."
Vakuutusyhtiö korvasi 232e ja itselle jäi maksettavaa 137e.
Positiivista oli, että ei aristanut mitään jalkoja, selkä oli röntgenissä normaali kuten myös lonkat jotka näkyivät samassa kuvassa ja myös maksa-arvot oli normaalit! Selän röntgenissä ainoa mistä lääkäri mainitsi, oli että toiseksi viimeinen okahaarake on hieman normaalia matalampi. Viimeinen haarake on aina matalampi, mutta Fionalla on myös toiseksi viimeinen. Lääkäri sanoi takajalkojen liikkeistä että Fionalla on hieman jotain axelpiaa, akelpiaa(????), en muista mitä, mikä tarkoittaa että takajalkoja heitellään vähän ulospäin, mikä johtuu siitä ettei takajalkojen koordinaatio jostain todennäköisesti kehityshäiriöstä johtuen pelitä kunnolla. Paha se ei kuitenkaan ole, koska neurologiset jutut kuten takajalkojen asennon korjaus oli kunnossa. Voi tietysti heijastua myös selän jumituksista.
Eli siinäpä se, ei mitään löytynyt, paitsi että joku Fionan selässä on kipeä. Fiona on hieman aristanut tuota kohtaa kauan ja olen ollut siinä luulossa että se on vain(?) jumissa. Hieronta-aika pitäisi siis sille varata ja oppia itse hieromaan tuota kipeää kohtaa ammattilaisen ohjeiden mukaan. Mikäli ongelmat, kuten ontuminen, jatkuu, pitäisi selkä magneettikuvata kaikkien röntgenissä näkymättömien rankaongelmien varalta. Magneettikuvaus maksaa 800-1000e, mistä tosin vakuutus korvaa suurimman osan, mutta sen verran tyyris tutkimus joka tapauksessa että ei siihen nyt ainakaan varmuuden vuoksi lähdetä.
Kellään suositella pk-seudulta hierojaa, joka tulisi kotiin suht edullisesti hieromaan pari kappaletta koiria?
Suunnitelma on seuraavanlainen.
Kävelyä kentän viereisen parkkipaikan ohi, ehkä ihan vähän jotain kivaa temppuilua, mahdollisesti Loki vapaana touhustaa hetken parkkipaikalla ja sen jälkeen Loki uimaan ja takaisin kentän ohi kotiin. Ei edes mennä lähelle kentän ovea. Fiona mielellään mukana ja kenttä mielellään tyhjänä.
Kun Loki menee parkkikselle mielellään eikä ahdistu, voidaan tehdä siellä esimerkiksi tokoa. Kun Loki palkkaantuu hyvin lelusta, siirrytään pikkuhiljaa lähemmäs kentän ovia. Niin ettei Loki pääse kuitenkaan ahdistumaan kertaakaan. Sitten aletaan siirtyä lähemmäs kenttää silloin, kun siellä treenaa joku. Ja taas tehdään jotain pientä kivaa ja mennään kotiin.
Sitten siirrytään kentälle hetkeksi itseksemme, tehdään jotain pieniä kivoja temppuja ja kotiin. Pikkuhiljaa siirrytään esteisiin, parilla kolmella jotain pientä vauhtipätkää ja kotiin.
Siitä sitten pikkuhiljaa lisätään juttuja koiran mukaan ja toivottavasti pian pääsemme lisäämään myös treenikavereita ja häiriötä, sillä niitä tulee väistämättä sitten kun ohjatut treenit taas jatkuvat. Tällöin pitää ehdottomasti muistaa pitää treenit lyhyinä ja kivoina.
Koska alkuvaiheet on ihan peruslenkkeilyn ohessa tehtäviä, voi kentän ohi kävellä vaikka joka päivä. Tuleepahan kivoja toistoja paljon.
Pääasia on että muistan itse että menen sinne tekemään Lokin kanssa hauskoja juttuja enkä mitään muuta. Keskittyminen koiraan 100%, nopea piipahdus ja pois. Näin Loki ei ehdi ahdistua. Ja aina kun on fiilis että "menipä kivasti, teen vielä kerran..." niin vaihdan sen muotoon "menipä kivasti, tähän on kiva lopettaa!". Eli mennään koiran tahtia eteenpäin, joko nopeasti tai hitaasti. Pääasia että juttu pysyy kivana ja positiivisena kummallekin. Eli nyt sitä pipoa löysemmälle.
--------------------------------------------
Sitten aiheeseen Fionan lääkäri. Paikkana Espoon Eläinsairaala ja lääkärinä ortopedi Jan Räihä.
"ANEMNEESI: Todettu mikrovaskulaarinen syndrooma YESissä joten syö Hepatic ja saa Samylin-valmistetta. Maksa-arvot aina seurattu. Maaliskuussa ontui vej (vasen etujalka) ja kuvattu täällä. Söi Tramal ja lakkasi ontumasta. Nyt noin viikon ontunut otj (oikea takajalka). Siinä punkki joka poistettu täällä. Ontuma meni hieman ohi. Viime viikolla välillä vinkaissut sitä jalkaa ja nilkuttanut.
STATUS: Liikku vastaanotolla hyvin, mutta takajalat hieman holtittomat. Kuitenkin perusneurologia normaali. Ei aristuksia takajaloissa. Lonkkien liikkuvuus normaalia, ei turvotusta. Lumpiot eivät siirry. Kuitenkin selkeä aristus noin L6-7-nikamien painalluksesta, niiaa. Päädytään rtg ja maksa-munuaisverinäytteet, samalla punkkivälitteiset.
Selkärtg, ok. Sedaatiossa polvilumpiot ok eikä ristisideongelmia. Kaikki verinäytteet ok, myös punkkivälitteiset ja maksa-arvot.
HOITO: Ei lääke-hoitoa, hierontaa ja tarvittaessa magneettikuvausta selästä."
Vakuutusyhtiö korvasi 232e ja itselle jäi maksettavaa 137e.
Positiivista oli, että ei aristanut mitään jalkoja, selkä oli röntgenissä normaali kuten myös lonkat jotka näkyivät samassa kuvassa ja myös maksa-arvot oli normaalit! Selän röntgenissä ainoa mistä lääkäri mainitsi, oli että toiseksi viimeinen okahaarake on hieman normaalia matalampi. Viimeinen haarake on aina matalampi, mutta Fionalla on myös toiseksi viimeinen. Lääkäri sanoi takajalkojen liikkeistä että Fionalla on hieman jotain axelpiaa, akelpiaa(????), en muista mitä, mikä tarkoittaa että takajalkoja heitellään vähän ulospäin, mikä johtuu siitä ettei takajalkojen koordinaatio jostain todennäköisesti kehityshäiriöstä johtuen pelitä kunnolla. Paha se ei kuitenkaan ole, koska neurologiset jutut kuten takajalkojen asennon korjaus oli kunnossa. Voi tietysti heijastua myös selän jumituksista.
Eli siinäpä se, ei mitään löytynyt, paitsi että joku Fionan selässä on kipeä. Fiona on hieman aristanut tuota kohtaa kauan ja olen ollut siinä luulossa että se on vain(?) jumissa. Hieronta-aika pitäisi siis sille varata ja oppia itse hieromaan tuota kipeää kohtaa ammattilaisen ohjeiden mukaan. Mikäli ongelmat, kuten ontuminen, jatkuu, pitäisi selkä magneettikuvata kaikkien röntgenissä näkymättömien rankaongelmien varalta. Magneettikuvaus maksaa 800-1000e, mistä tosin vakuutus korvaa suurimman osan, mutta sen verran tyyris tutkimus joka tapauksessa että ei siihen nyt ainakaan varmuuden vuoksi lähdetä.
Kellään suositella pk-seudulta hierojaa, joka tulisi kotiin suht edullisesti hieromaan pari kappaletta koiria?
keskiviikko 13. kesäkuuta 2012
Turnausväsymystä ilmassa
Kevät ja alkukesä on tietänyt haipakkaa agilityrintamalla ja kyllä se myös näkyy. Nyt jälkeenpäin näen, että olen hyvin lyhyessä ajassa alkanut vaatia Lokilta huomattavasti haastavampia suorituksia. Jonkinlaista "kun sitä kerran ollaan oikein seurassa..." mentaliteettia ollut havaittavissa: Radat on pidentyneet, ohjauskuviot muuttuneet haastavammiksi, häiriö lisääntynyt paljon, oletan että Loki osaa jo esimerkiksi pituuden, muurin ja renkaan radalla (vaikka yksittäistä treeniä niillä on tehty todella vähän) ja treenisessiot on muuttuneet aikaisempien parin lyhyen per tunti sijaan oikeastaan yhteen pitkään JA joihinkin yksittäisiin treeneihin siellä "sivussa". Ehkä olen antanut kouluttajille meistä paremman kuvan mitä oikeasti ollaan, enkä ole osannut pitää treenejä silti meidän tasoisena vaan olen mennyt muiden mukana vaativampiin harjoituksiin. Tai sitten olen vain olettanut tai halunnut meidän olevan parempia mitä ollaan. Kaiken tämän lisäksi analysoin liikaa, kun pitäisi vain mennä ja nauttia hommasta.
Tämän päivän treeneihin lähdin sillä mielellä, että tehdään VÄHÄN, kivaa ja helppoa. Ensin menikin ihan suunnitelmien mukaan (paitsi että Loki ei olisi halunnut mennä kentälle vaan veti koko ajan poispäin..). Tehtiin lyhyttä pätkää missä oli hyppy-hyppy-putki-rengas. Lokilla oli kovasti intoa (nyt alkaa ihan taas harmittaa kun näin hyvin alkoi ja päättyi sitten kuitenkin taas siihen luimimiseen), mutta rengas meni ohi. Pari uusintaottoa renkaalla yksittäin ihan hyvin, Loki jopa pomppi sitä edestakaisin hirveää vauhtia. A meni pipariksi, Lokin kontaktit oli ihan jostain toisesta ulottuvuudesta, se tuli kerran läpi ja parilla toistokerralla tuli tosi vinoon. Tässä vaiheessa treenikaveri meni samalla kentällä puomia ja Lokille riitti, se alkoi luimia treenikaverin menoa, ei pysynyt lähdössä vaan olisi tullut koko ajan perässäni. Tehtiin yksi onnistunut putki-rengas-hyppy toisto ja sanoin kouluttajalle että voitaisiin jättää tähän. Huippupalkat, mutta ei Loki enää niin innolla repinyt kuin alussa. Vaikutti tyytyväiseltä kun pääsi pois.. Masentavaa. Ja kummallista miten nopeasti tämä onkaan mennyt tähän?
Tällä kertaa muut ryhmäläiset tosiaan tekivät samalla omia harjoituksiaan (tosin pyysin jättämään keinun tekemättä meidän vuorolla), joten porukka odotteli aitojen sisäpuolella. Tämä oli tosi hyvä, sillä nyt oltiin koko ajan ns. kenttäalueella eikä menty sinne vain omalla vuorolla, mikä oli aika ahdistavaa. Nyt kentillä oli paljon porukkaa mikä tekee hyvää Lokille, eli että se tottuu treenaamaan myös porukalla. Tosin ehkä vähän vähempi häiriö olisi tässä vaiheessa ollut avuksi. Kouluttaja sanoi, että Loki todennäköisesti tottuu tällaiseen menoon pian. Naksuttelin Lokille kosketusalustaa kentän laidalla ja se tekikin innokkaasti, tosin ei lelusta palkkaantunut enää tippaakaan vaan halusi vain ruokaa. Tämän jälkeen pidettiin pitkä paussi ja katseltiin muiden menoa. Loki vinkui ja veti radalle. Eli kai sillä jotain intoa on lajia kohtaan.
Olisi voinut lopettaa tähän, mutta sehän olisi ollut ihan liian hyvä päätös päivälle. Ajattelin tehdä vielä ihan yksinkertaisen kolmen esteen suoran namitargetilla. Esteet meni hyppy-pituus-hyppy. Muut ehtivät lähteä tässä välissä, mutta harmittavasti yksi treenaaja tuli kentälle (meidän vuoro oli siis jo loppunut ja kenttä oli kaikkien käytössä), ihan meidän viereen tekemään puomia. Loki kiersi ensimmäisellä suoralla pituuden, mutta vauhti oli kova. Hirmupalkat. Ajattelin ottaa pelkän pituuden kun se kerran meni ohi, mutta Lokipa mäjäytti suoraan päin pituuden palikoita niin että ne kaatuivat. Palikoita oli kolme, joista tässä vaiheessa siirsin kaksi pois ja otin vain yhdellä palikalla. Ennen tätä Loki meinasi syöksyä vieressä treenaavan luo (joka oli juuri menossa "PUTKEEN!!11221!") ja huusin sille vähän liian lujaa ja se alkoi luimistella. Otin vielä tuon pituuden yhdellä palikalla, oikea suoritus mutta intoa ehkä 1/10000000 ensimmäisestä toistosta.
Meille vinkattiin, että kentän vieressä on oja, joten päästin Lokin sinne palkaksi uimaan. Tuo oli oikein loistava tieto, sillä tästä eteenpäin voin joka kerran jälkeen päästää Lokin uimaan palkaksi, jotta sillä jäisi oikein kiva mieli reissusta.
Mutta joo. Ei tuosta nyt ihan surkea fiilis jäänyt kun mukana oli myös sitä tuttua innokasta menoa, mutta harmittaa taas oma toiminta. Kumma miten vähän aikaa sitten oli vielä niiiin huippufiilikset agilityn jälkeen, epäilen että olen itse alkanut vain vaatia ihan liikaa. Varmaan itsekin semmoinen "kiirekiireäkkiä" fiilis on mennyt yli ja menoon on tullut tiettyä suorittamista ja että nyt on pakko tehdä paljon ja enemmän. Vähän tunnen itseni tyhmäksi kun olen päästänyt asian tähän jamaan, mutta onneksi koskaan ei ole liian myöhäistä vaihtaa suuntaa. Meille tulee nyt ohjatuissa treeneissä taukoa heinäkuun loppuun asti, sillä ensi viikolla lähdemme Lokin kanssa Turkuun tiistaina siskolle ja sieltä suoraan mökille juhannuksen viettoon. Heinäkuun seura on lomalla.
Juhannuksena vietän kunnon hermolomaa kaikista tämmöisistä turhanpäiväisistä ajatuksista. Työt, gradu ja hirveä treenaamisinto on ehkä vienyt paukkuja vähän liikaa. Sehän se on tämän koirakon ongelman ydin, omistajan hermot ja osaamattomuus. Tosi vaikeaa kun halu olisi kova, mutta pitää silti malttaa koko ajan. Juhannuksen jälkeen on oikein sopiva väli hyödyntää lähellä oleva kenttä, avain kentälle, uinti ja motivaation uudelleen kasvattaminen. Kunhan vain saan avaimen niin ajattelin käydä lenkkien yhteydessä silloin tällöin vaikka useita kertoja viikossa kummankin koiran kanssa kentällä tekemässä jotain tosi pientä, ja aina viimeiseksi mennä Fionan kanssa jotta Lokille jää hinku radalle. Hauska kun Fionakin pääsee taas tekemään jotain (rimatonta toki). Yksin (tai kaverin kanssa) treenatessa ei myöskään ole sitä tiettyä painetta kuin ohjatuissa joten olen todennäköisesti paljon rennompi ja osaan pitää hauskempaa ja näin Lokillakin olisi kivempaa.
Tämä on ensimmäinen kerta, kun Lokin into agilityyn on laskenut ja toivon että suunta saadaan muutettua kun alan ottaa ihan erilaisen fiiliksen tähän hommaan. Koira (eikä sen puoleen ihminenkään) ei ole kone, joten on toisaalta aika mielenkiintoista minkälaisiin ongelmiin tässä törmää ja miten voidaan Lokin kanssa yhdessä niistä oppia. Itsevarmuutta tarvittaisiin kumpikin rutkasti lisää. Välillä tuntuu kuin treenaisin jotain kolmatta osapuolta varten ja sen takia, en itseni tai koirani. Ihan kun pitäisi jollekin jotain todistella. On oikeastaan aika kiva tunne laskea tavoitteita tähdistä alemmas ja suhtautua hommaan siten, että Lokin kanssa kumpikin tässä koko ajan opitaan eikä meidän tarvitsekaan olla täydellisiä. Edes minä en ollut seppä syntyessäni, vaikka niin mielelläni olisinkin.
Mielenkiintoista luettavaa aiheen tiimoilta on mm. täällä "Koiran stressi". Esimerkiksi tämä on niin totta etten tiedä miten päin olisin: "Ohjaaja ja hänen käyttäytymisensä on voimakkain stressin aiheuttaja koiralle."
Toisaalta tosi lohduttava mutta samalla myös pirun pelottava totuus.
Tämä nyt oli taas tämmöistä avautumista, pistäkää toisesta korvasta ulos..
Tämän päivän treeneihin lähdin sillä mielellä, että tehdään VÄHÄN, kivaa ja helppoa. Ensin menikin ihan suunnitelmien mukaan (paitsi että Loki ei olisi halunnut mennä kentälle vaan veti koko ajan poispäin..). Tehtiin lyhyttä pätkää missä oli hyppy-hyppy-putki-rengas. Lokilla oli kovasti intoa (nyt alkaa ihan taas harmittaa kun näin hyvin alkoi ja päättyi sitten kuitenkin taas siihen luimimiseen), mutta rengas meni ohi. Pari uusintaottoa renkaalla yksittäin ihan hyvin, Loki jopa pomppi sitä edestakaisin hirveää vauhtia. A meni pipariksi, Lokin kontaktit oli ihan jostain toisesta ulottuvuudesta, se tuli kerran läpi ja parilla toistokerralla tuli tosi vinoon. Tässä vaiheessa treenikaveri meni samalla kentällä puomia ja Lokille riitti, se alkoi luimia treenikaverin menoa, ei pysynyt lähdössä vaan olisi tullut koko ajan perässäni. Tehtiin yksi onnistunut putki-rengas-hyppy toisto ja sanoin kouluttajalle että voitaisiin jättää tähän. Huippupalkat, mutta ei Loki enää niin innolla repinyt kuin alussa. Vaikutti tyytyväiseltä kun pääsi pois.. Masentavaa. Ja kummallista miten nopeasti tämä onkaan mennyt tähän?
Tällä kertaa muut ryhmäläiset tosiaan tekivät samalla omia harjoituksiaan (tosin pyysin jättämään keinun tekemättä meidän vuorolla), joten porukka odotteli aitojen sisäpuolella. Tämä oli tosi hyvä, sillä nyt oltiin koko ajan ns. kenttäalueella eikä menty sinne vain omalla vuorolla, mikä oli aika ahdistavaa. Nyt kentillä oli paljon porukkaa mikä tekee hyvää Lokille, eli että se tottuu treenaamaan myös porukalla. Tosin ehkä vähän vähempi häiriö olisi tässä vaiheessa ollut avuksi. Kouluttaja sanoi, että Loki todennäköisesti tottuu tällaiseen menoon pian. Naksuttelin Lokille kosketusalustaa kentän laidalla ja se tekikin innokkaasti, tosin ei lelusta palkkaantunut enää tippaakaan vaan halusi vain ruokaa. Tämän jälkeen pidettiin pitkä paussi ja katseltiin muiden menoa. Loki vinkui ja veti radalle. Eli kai sillä jotain intoa on lajia kohtaan.
Olisi voinut lopettaa tähän, mutta sehän olisi ollut ihan liian hyvä päätös päivälle. Ajattelin tehdä vielä ihan yksinkertaisen kolmen esteen suoran namitargetilla. Esteet meni hyppy-pituus-hyppy. Muut ehtivät lähteä tässä välissä, mutta harmittavasti yksi treenaaja tuli kentälle (meidän vuoro oli siis jo loppunut ja kenttä oli kaikkien käytössä), ihan meidän viereen tekemään puomia. Loki kiersi ensimmäisellä suoralla pituuden, mutta vauhti oli kova. Hirmupalkat. Ajattelin ottaa pelkän pituuden kun se kerran meni ohi, mutta Lokipa mäjäytti suoraan päin pituuden palikoita niin että ne kaatuivat. Palikoita oli kolme, joista tässä vaiheessa siirsin kaksi pois ja otin vain yhdellä palikalla. Ennen tätä Loki meinasi syöksyä vieressä treenaavan luo (joka oli juuri menossa "PUTKEEN!!11221!") ja huusin sille vähän liian lujaa ja se alkoi luimistella. Otin vielä tuon pituuden yhdellä palikalla, oikea suoritus mutta intoa ehkä 1/10000000 ensimmäisestä toistosta.
Meille vinkattiin, että kentän vieressä on oja, joten päästin Lokin sinne palkaksi uimaan. Tuo oli oikein loistava tieto, sillä tästä eteenpäin voin joka kerran jälkeen päästää Lokin uimaan palkaksi, jotta sillä jäisi oikein kiva mieli reissusta.
Mutta joo. Ei tuosta nyt ihan surkea fiilis jäänyt kun mukana oli myös sitä tuttua innokasta menoa, mutta harmittaa taas oma toiminta. Kumma miten vähän aikaa sitten oli vielä niiiin huippufiilikset agilityn jälkeen, epäilen että olen itse alkanut vain vaatia ihan liikaa. Varmaan itsekin semmoinen "kiirekiireäkkiä" fiilis on mennyt yli ja menoon on tullut tiettyä suorittamista ja että nyt on pakko tehdä paljon ja enemmän. Vähän tunnen itseni tyhmäksi kun olen päästänyt asian tähän jamaan, mutta onneksi koskaan ei ole liian myöhäistä vaihtaa suuntaa. Meille tulee nyt ohjatuissa treeneissä taukoa heinäkuun loppuun asti, sillä ensi viikolla lähdemme Lokin kanssa Turkuun tiistaina siskolle ja sieltä suoraan mökille juhannuksen viettoon. Heinäkuun seura on lomalla.
Juhannuksena vietän kunnon hermolomaa kaikista tämmöisistä turhanpäiväisistä ajatuksista. Työt, gradu ja hirveä treenaamisinto on ehkä vienyt paukkuja vähän liikaa. Sehän se on tämän koirakon ongelman ydin, omistajan hermot ja osaamattomuus. Tosi vaikeaa kun halu olisi kova, mutta pitää silti malttaa koko ajan. Juhannuksen jälkeen on oikein sopiva väli hyödyntää lähellä oleva kenttä, avain kentälle, uinti ja motivaation uudelleen kasvattaminen. Kunhan vain saan avaimen niin ajattelin käydä lenkkien yhteydessä silloin tällöin vaikka useita kertoja viikossa kummankin koiran kanssa kentällä tekemässä jotain tosi pientä, ja aina viimeiseksi mennä Fionan kanssa jotta Lokille jää hinku radalle. Hauska kun Fionakin pääsee taas tekemään jotain (rimatonta toki). Yksin (tai kaverin kanssa) treenatessa ei myöskään ole sitä tiettyä painetta kuin ohjatuissa joten olen todennäköisesti paljon rennompi ja osaan pitää hauskempaa ja näin Lokillakin olisi kivempaa.
Tämä on ensimmäinen kerta, kun Lokin into agilityyn on laskenut ja toivon että suunta saadaan muutettua kun alan ottaa ihan erilaisen fiiliksen tähän hommaan. Koira (eikä sen puoleen ihminenkään) ei ole kone, joten on toisaalta aika mielenkiintoista minkälaisiin ongelmiin tässä törmää ja miten voidaan Lokin kanssa yhdessä niistä oppia. Itsevarmuutta tarvittaisiin kumpikin rutkasti lisää. Välillä tuntuu kuin treenaisin jotain kolmatta osapuolta varten ja sen takia, en itseni tai koirani. Ihan kun pitäisi jollekin jotain todistella. On oikeastaan aika kiva tunne laskea tavoitteita tähdistä alemmas ja suhtautua hommaan siten, että Lokin kanssa kumpikin tässä koko ajan opitaan eikä meidän tarvitsekaan olla täydellisiä. Edes minä en ollut seppä syntyessäni, vaikka niin mielelläni olisinkin.
Mielenkiintoista luettavaa aiheen tiimoilta on mm. täällä "Koiran stressi". Esimerkiksi tämä on niin totta etten tiedä miten päin olisin: "Ohjaaja ja hänen käyttäytymisensä on voimakkain stressin aiheuttaja koiralle."
Toisaalta tosi lohduttava mutta samalla myös pirun pelottava totuus.
Tämä nyt oli taas tämmöistä avautumista, pistäkää toisesta korvasta ulos..
tiistai 12. kesäkuuta 2012
Koikkerierkkari 2012
Gradupäivän alkajaisiksi voisi raapustaa jotain ajatuksia viime lauantain koikkerierkkarista. Tämä oli ensimmäinen varsinainen erkkari missä olen ollut ja koiria oli ilmoitettu melkein sata. Erotus oli huima normaaliin alle kymmeneen koiraan.
Oli erittäin kiva nähdä vihdoin livenä näin monta koiraa ja todeta minkä eri tyyppisiä koiria tällä hetkellä rodussa onkaan. Seuraavan koiran roduissa koikkeri on kyllä sittenkin tosi vahvoilla, sillä olen nyt jo oppinut tuntemaan niin paljon ihmisiä, kasvattajia ja harrastajia, tulevaisuuden vaikuttajia ;), ja koiria rodun parista ja se toivekuva seuraavan koiran vanhemmista ja niiden tyypistä saa koko ajan enemmän muotoaan. Toisaalta taas sitä on tullut nirsommaksi, joten mahtaisiko sitä koskaan riittää juuri sitä itseä kiinnostavaa pentua minulle juuri siitä yhdistelmästä minkä sitten joskus haluan. Seuraavan narttukoirani todennäköisesti otan tarkoituksena joskus aloittaa sillä oma kasvatustyö mikäli koira on siihen aikuisena sovelias, joten en halua tehdä kompromisseja sitten kun sitä hankin. Tosin tälläkin hetkellä tiedän ainakin 3 tulevaa pentuetta mistä kyllä kyselisin pentua jos olisi nyt tilaa, joten eiköhän niitä tulevaisuudessakin riitä :D
Oli aika mielenkiintoista huomata miten yhden tietyn koiran lapsenlapset olivat kovaa valuuttaa tuomareiden mielestä. Kaksi parasta narttua oli Knopjen jälkeläisiä (upeat Sava ja Mizy) ja uroksissa Knopjen pojan Peterin pojat pärjäsivät upeasti. Komea ja ihana Peter sai itse ERI:n mutta ei sijoittunut, joten voiko tästä päätellä että pojasta polvi paranee, ainakin näyttelyllisesti? :) Metsästin aikoinaan Knopjen pentueita sillä silmällä jos olisi ollut Suomeen tulossa niin olisin kysellyt siitä pentua ja pidän itsekin kovasti sen periyttämästä tyypistä. Knopjea on kuitenkin käytetty tosi paljon ja kaikesta päätellen sen jälkeläisiä tulee löytymään tulevaisuudessa myös suomalaisten koikkereiden sukutaulusta paljon, joten seuraan mielenkiinnolla minkälainen rotu meillä on käsissämme vaikka kymmenen vuoden päästä.
Omasta näkökulmastani koiran jalostus saa koko ajan mielenkiintoisempia vivahteita, kun alkaa nähdä useampia sukupolvia semmoisia koiria mitä olen itse seuraillut ja tuntenut. Tulee ihan mieleeen banaanikärpäset, melkein yhtä nopeaa tahtia koiria pumpsahtelee maailmaan :).
Mutta palataanpa siihen erkkariin. Matka Riihimäelle alkoi puoli 7 aamulla. Loki ja Adya matkustivat sulassa sovussa samassa häkissä, olivat muuten melkoisen söpön näköisiä siellä makoillessaan. Kun päästiin paikalle huomasimme, että vain Anne oli paikalla joten oltiin ainakin ajoissa :). Pikkuhiljaa alkoi väkeä kuitenkin lapata paikalle ja kun päivä oli sopivan viileä, saivat koirat odotella autossa. Olin lupautunut töihin ilmopisteeseen, mistä tosin kaikkosin ehkä vähän liian aikaisin kun piti Lokia kierrättää alueella ennen meidän vuoroa. Suurin osa porukasta oli kuitenkin jo ilmoittautunut tähän mennessä.
Vasemmalla on toinen päivän "ylijumalista", urosten tuomari Lydia Erhart. Muutama ensimmäinen koira arvosteltiin maassa ja katsoin kauhulla kuinka tuomarin paidan helmat osuivat koiriin ja arvelin että Loki ei kyllä tykkäisi. Onneksi tuotiin pöytä ja loput arvosteltiin sillä.
Lokin kanssa samassa luokassa oli kuutisen koiraa, näistä kolme sai ERI:n. Lokin esiintyminen oli vaihtelevaa. Pöydän luo mentäessämme se yllätyksekseni kurotteli pöydälle kovasti ja olikin ihan suhteellisen kotonaan pöydällä. Loki antoi hyvin tutkia ja kovin tarkkaan tuomari koirat tutkikin. Häntää ja palleja kokeiltaessa Loki pisti pepun maahan. Tuomari rapsutteli Lokia lopuksi pöydällä ja totesi että "what a sweet boy" :). Liikkeiden esittely meni vähän pipariksi kun se alkoi rapsuttaa kesken ravin ja lisäksi taisi laukata ja nenä oli myös maassa paljon. Yhdessä ravatessa se ei millään malttanut ravata vaan olisi laukannut kohti edessä menevää koiraa. Yllätys olikin melkoinen ja naurussa oli hieman pitelemistä, kun kehäsihteeri ojensi meille lopuksi menolipun "parhaat liikkeet" kilpailuun :D. Vai mitä mieltä olette näistä uljaista liikkeistä:
Mutta tässä taas samassa tilanteessa (ainakin melkein, kun äsken seisoin ja olen nyt maassa) Lokin takajalat sojottaa ihan liian taakse ja etujalat on liian edessä. Lokin perusseisomista, mille opin joku aika sitten hyvin kuvaavan termin "keinuheppa" :).
Lydia Erhart oli tätä mieltä Lokista:
"18 months. Nice type and size. Well shaped head. Good ears and earrings. Well angulated. Good ribcage. Exc. coat texture. Good color. Intermingled with some black hairs. Good tail. Moved well."
EH4 + mahdollisuus kilpailla parhaista liikkeistä
Päästiin erittäin hyvällä siis vielä kilpailuluokkaan, mutta meidät ohjattiin pian neljännelle sijalle. Tuomari selitti aina luokan lopuksi perustelut sijoituksille ja Lokista sanottiin, että kivan tyyppinen neliönmallinen koira, jolle hän toivoi lisää jotain, ihan kuin olisi näyttänyt päätä mutta puhui jotain front jotain. Eturintaa tai kuonoa luulisin. Lisäksi mainitsi Lokin mustat karvat. Sitä en tiedä millä logiikalla arvostelussa lukee että good color ja maininta mustista karvoista, mitkä eivät ehkä ole ihan niin good color sitten kuitenkaan :). Ihan Lokin näköinen arvostelu kuitenkin ja olihan kilpakumppanit tosi komeita.
Oman vuoron jälkeen oli taas olo rento ja kiertelin kaartelin paljon juttelemassa muiden kanssa, tutustumassa koiriin ja tietysti nauttimassa talkoolaisen eduista eli syömässä ilmaiseksi buffetissa. Näin ensimmäistä kertaa komean Manusia's Ivon, jolla on sama isä kuin Lokilla. Ehkä näissä jotain samaa on, lähinnä päässä ja selkälinja taitaisi olla samantyyppinen tuollainen hieman laskeva. Muuten Ivo on kyllä paljon komeampi ja on hauska nähdä miten samanlaiset puoliveljet sitten ovat kun Loki on valmiiksi kehittynyt. Mustat karvat Lokilla tulee selvästi äidiltään Cinthalta, joka on myös väritykseltään tummempi.
Päivä venyi odotettua pitemmäksi toisen kehän seistessä aina kun toisessa oli meneillään kilpailuluokka ja tuomareiden ollessa kivan tarkkoja arvosteluissaan. Loki vietti pari tuntia meidän vuoron jälkeen autossa ja sen jälkeen toin sen ihmisten ilmoille. Se oli kyllä ihanan sosiaalinen poika, kävi leikkimässä pentusten kanssa ja suurimmat painit sillä oli 1-vuotiaan Gimman kanssa. Maassa oli monessa kohdassa jotain toooosi upean hajuista ja Loki lösähtikin kierimään monta kertaa ties missä. Tietysti kunnon mörinöiden kanssa. Ihmisiäkin Loki kävi moikkailemassa ja oli innoissaan tuttuihin törmäämisestä. Uroksia se kävi muutamia hihnassa haistelemassa, mutta sen elekielestä näki ettei se oikein tiennyt miten olisi pitänyt reagoida joten pidin parhaana ajatuksena pitää sen erossa suurimmasta osasta. Jossain vaiheessa alkoi sataa ja Loki majoittautui Outin jalkojen väliin, olikos tuo ihme kun siellä oli McDonalds kassit sekä sateenvarjo pään päällä :)
Kuuden aikaan päätimme lähteä suunnistamaan seuraavaan paikkaan, joten parhaat liikkeet kilpailu jäi meiltä välistä. Harmittaa, Lokihan olisi tietysti upeilla liikkeillään voittanut koko skaban ihan varmasti.. Seuraava etappi oli Klaukkalassa, missä käytiin morjestamassa 3kk ikäistä vitivalkoista parsonrusselikakaraa. Loki juoksenteli pentusen kanssa hetken aikaa pihalla, mutta oli sen verran naattia poikaa ettei varmaan kauaa olisi jaksanut riekkuvaa vaavia :). Loppuvierailun ajan Loki veteli sikeitä autossa ja kotona oltiin joskus yhdentoista jälkeen.
Pitkä päivä, mutta erittäin antoisa! Kiitos paljon kuvaajille Suville ja Tytille ja tietysti Anniinalle ja Adyalle kun tulitte meille vierailemaan :). Ovet ovat auki jatkossakin, jos yöpaikkaa tarvitsette!
Vielä yksi näyttely meillä on tiedossa tänä sunnuntaina ja se on Helsinki kv. Tuomari on Marjo Jaakkola joka Lokin ensimmäisessä pentunäyttelyssä oli siitä tätä mieltä: "Erinomainen tyyppi, kaunis pää ja ilme, sopiva kaula ja ylälinja, hyvin kehittynyt runko, sopiva luusto, tasapainoisesti kulmautunut, liikkuu hyvin, miellyttävä luonne". KP ja ROP-pentu
Vähän tuollainen diibadaaba pentuarvostelu, että en ehkä silti laittaisi rahojani likoon Lokin menestyksen puolesta :). Lisäjännitystä tähän näyttelyyn tuo tietysti toive Lokin ensimmäisestä cacibista, mutta kuten sanottu en ehkä sitä todellisuudessa usko tuolta kotiin kantavani :P. Koiria on tulossa Lokin lisäksi joku nelisen kappaletta. Tuon näyttelyn jälkeen jäädäänkin sitten varmaan vähän pitemmälle näyttelytauolle.
-----------------------------------------
Fionalla on huomenna aika varattuna Jan Räihälle, tarkoituksena ottaa verikokeet punkkien aiheuttamien tautien varalta ja kuvata sen jalat. Saanpahan kunnon mielipiteet sen raajoista ammattilaiselta ja varmuuden siitä pitäisikö sitä kenties pitää levossa vai liikuttaa vai mitä. Nyt sen liikkumishalu vaihtelee paljon, se on vähän kuin kissaa ulkoiluttaisi. Mielellään pysähtyisi haistelemaan ja ihmettelemään joka välissä eikä tykkää jos on Lokin kanssa samalla lenkillä ja pitää edetä vähän tahdikkaammin. Silti sen vauhti on kova jos suuntana on koirapuisto, ja sieltä ei haluaisi pois lähteä, joten ota tuosta nyt sitten selvää. Ehkäpä huomenna jotain selviää.
 |
| Loksuttaja (c) Suvi Tyynismaa |
Oli aika mielenkiintoista huomata miten yhden tietyn koiran lapsenlapset olivat kovaa valuuttaa tuomareiden mielestä. Kaksi parasta narttua oli Knopjen jälkeläisiä (upeat Sava ja Mizy) ja uroksissa Knopjen pojan Peterin pojat pärjäsivät upeasti. Komea ja ihana Peter sai itse ERI:n mutta ei sijoittunut, joten voiko tästä päätellä että pojasta polvi paranee, ainakin näyttelyllisesti? :) Metsästin aikoinaan Knopjen pentueita sillä silmällä jos olisi ollut Suomeen tulossa niin olisin kysellyt siitä pentua ja pidän itsekin kovasti sen periyttämästä tyypistä. Knopjea on kuitenkin käytetty tosi paljon ja kaikesta päätellen sen jälkeläisiä tulee löytymään tulevaisuudessa myös suomalaisten koikkereiden sukutaulusta paljon, joten seuraan mielenkiinnolla minkälainen rotu meillä on käsissämme vaikka kymmenen vuoden päästä.
 |
| Lydia Erhart (c) Tytti Käyhkö |
Mutta palataanpa siihen erkkariin. Matka Riihimäelle alkoi puoli 7 aamulla. Loki ja Adya matkustivat sulassa sovussa samassa häkissä, olivat muuten melkoisen söpön näköisiä siellä makoillessaan. Kun päästiin paikalle huomasimme, että vain Anne oli paikalla joten oltiin ainakin ajoissa :). Pikkuhiljaa alkoi väkeä kuitenkin lapata paikalle ja kun päivä oli sopivan viileä, saivat koirat odotella autossa. Olin lupautunut töihin ilmopisteeseen, mistä tosin kaikkosin ehkä vähän liian aikaisin kun piti Lokia kierrättää alueella ennen meidän vuoroa. Suurin osa porukasta oli kuitenkin jo ilmoittautunut tähän mennessä.
Vasemmalla on toinen päivän "ylijumalista", urosten tuomari Lydia Erhart. Muutama ensimmäinen koira arvosteltiin maassa ja katsoin kauhulla kuinka tuomarin paidan helmat osuivat koiriin ja arvelin että Loki ei kyllä tykkäisi. Onneksi tuotiin pöytä ja loput arvosteltiin sillä.
Lokin kanssa samassa luokassa oli kuutisen koiraa, näistä kolme sai ERI:n. Lokin esiintyminen oli vaihtelevaa. Pöydän luo mentäessämme se yllätyksekseni kurotteli pöydälle kovasti ja olikin ihan suhteellisen kotonaan pöydällä. Loki antoi hyvin tutkia ja kovin tarkkaan tuomari koirat tutkikin. Häntää ja palleja kokeiltaessa Loki pisti pepun maahan. Tuomari rapsutteli Lokia lopuksi pöydällä ja totesi että "what a sweet boy" :). Liikkeiden esittely meni vähän pipariksi kun se alkoi rapsuttaa kesken ravin ja lisäksi taisi laukata ja nenä oli myös maassa paljon. Yhdessä ravatessa se ei millään malttanut ravata vaan olisi laukannut kohti edessä menevää koiraa. Yllätys olikin melkoinen ja naurussa oli hieman pitelemistä, kun kehäsihteeri ojensi meille lopuksi menolipun "parhaat liikkeet" kilpailuun :D. Vai mitä mieltä olette näistä uljaista liikkeistä:
(c) Tytti Käyhkö
Seisominen sujui ihan hyvin, Loki tapitti paikoillaan kuin tatti ja heilutteli häntää käskystä :). Se yritti selvästi tehdä kaikkensa saadakseen hyvän arvosanan tai edes maininnan kivasta luonteesta ;). On jännä miten kuvan ottamiskulmat vaikuttavat siihen miltä koira näyttää seistessä. Esimerkiksi tässä kuvassa Loki näyttää seisovan ihan hyvin, on ryhdikäs ja ketaratkin vasenta etujalkaa lukuunottamatta ihan paikoillaan. Ja häntä vielä upeasti kropan jatkona.
 |
| (c) Suvi Tyynismaa |
Mutta tässä taas samassa tilanteessa (ainakin melkein, kun äsken seisoin ja olen nyt maassa) Lokin takajalat sojottaa ihan liian taakse ja etujalat on liian edessä. Lokin perusseisomista, mille opin joku aika sitten hyvin kuvaavan termin "keinuheppa" :).
 |
| Ainakin toisella meistä oli hauskaa kehässä. (c) Tytti Käyhkö |
 |
| Ne etujalat, ne etujalat... mutta ainakin selkäkarvat on litassa :) (c) Tytti Käyhkö |
Lydia Erhart oli tätä mieltä Lokista:
"18 months. Nice type and size. Well shaped head. Good ears and earrings. Well angulated. Good ribcage. Exc. coat texture. Good color. Intermingled with some black hairs. Good tail. Moved well."
EH4 + mahdollisuus kilpailla parhaista liikkeistä
Päästiin erittäin hyvällä siis vielä kilpailuluokkaan, mutta meidät ohjattiin pian neljännelle sijalle. Tuomari selitti aina luokan lopuksi perustelut sijoituksille ja Lokista sanottiin, että kivan tyyppinen neliönmallinen koira, jolle hän toivoi lisää jotain, ihan kuin olisi näyttänyt päätä mutta puhui jotain front jotain. Eturintaa tai kuonoa luulisin. Lisäksi mainitsi Lokin mustat karvat. Sitä en tiedä millä logiikalla arvostelussa lukee että good color ja maininta mustista karvoista, mitkä eivät ehkä ole ihan niin good color sitten kuitenkaan :). Ihan Lokin näköinen arvostelu kuitenkin ja olihan kilpakumppanit tosi komeita.
 |
| Nuorten luokan urokset: Retu, Zito, Flow ja Loksutin. (c) Suvi Tyynismaa |
Oman vuoron jälkeen oli taas olo rento ja kiertelin kaartelin paljon juttelemassa muiden kanssa, tutustumassa koiriin ja tietysti nauttimassa talkoolaisen eduista eli syömässä ilmaiseksi buffetissa. Näin ensimmäistä kertaa komean Manusia's Ivon, jolla on sama isä kuin Lokilla. Ehkä näissä jotain samaa on, lähinnä päässä ja selkälinja taitaisi olla samantyyppinen tuollainen hieman laskeva. Muuten Ivo on kyllä paljon komeampi ja on hauska nähdä miten samanlaiset puoliveljet sitten ovat kun Loki on valmiiksi kehittynyt. Mustat karvat Lokilla tulee selvästi äidiltään Cinthalta, joka on myös väritykseltään tummempi.
Manusia's Ivo ja Harm v.d Schoonheden (c) Tytti Käyhkö
Päivä venyi odotettua pitemmäksi toisen kehän seistessä aina kun toisessa oli meneillään kilpailuluokka ja tuomareiden ollessa kivan tarkkoja arvosteluissaan. Loki vietti pari tuntia meidän vuoron jälkeen autossa ja sen jälkeen toin sen ihmisten ilmoille. Se oli kyllä ihanan sosiaalinen poika, kävi leikkimässä pentusten kanssa ja suurimmat painit sillä oli 1-vuotiaan Gimman kanssa. Maassa oli monessa kohdassa jotain toooosi upean hajuista ja Loki lösähtikin kierimään monta kertaa ties missä. Tietysti kunnon mörinöiden kanssa. Ihmisiäkin Loki kävi moikkailemassa ja oli innoissaan tuttuihin törmäämisestä. Uroksia se kävi muutamia hihnassa haistelemassa, mutta sen elekielestä näki ettei se oikein tiennyt miten olisi pitänyt reagoida joten pidin parhaana ajatuksena pitää sen erossa suurimmasta osasta. Jossain vaiheessa alkoi sataa ja Loki majoittautui Outin jalkojen väliin, olikos tuo ihme kun siellä oli McDonalds kassit sekä sateenvarjo pään päällä :)
 |
| Loki leikkii pennun kanssa. (c) Suvi Tyynismaa |
Kuuden aikaan päätimme lähteä suunnistamaan seuraavaan paikkaan, joten parhaat liikkeet kilpailu jäi meiltä välistä. Harmittaa, Lokihan olisi tietysti upeilla liikkeillään voittanut koko skaban ihan varmasti.. Seuraava etappi oli Klaukkalassa, missä käytiin morjestamassa 3kk ikäistä vitivalkoista parsonrusselikakaraa. Loki juoksenteli pentusen kanssa hetken aikaa pihalla, mutta oli sen verran naattia poikaa ettei varmaan kauaa olisi jaksanut riekkuvaa vaavia :). Loppuvierailun ajan Loki veteli sikeitä autossa ja kotona oltiin joskus yhdentoista jälkeen.
Pitkä päivä, mutta erittäin antoisa! Kiitos paljon kuvaajille Suville ja Tytille ja tietysti Anniinalle ja Adyalle kun tulitte meille vierailemaan :). Ovet ovat auki jatkossakin, jos yöpaikkaa tarvitsette!
 |
| Loki ja Gimma (c) Suvi Tyynismaa |
 |
| Loki ja Gimma (c) Suvi Tyynismaa |
 |
| Loki ja Gimma (c) Suvi Tyynismaa |
Vielä yksi näyttely meillä on tiedossa tänä sunnuntaina ja se on Helsinki kv. Tuomari on Marjo Jaakkola joka Lokin ensimmäisessä pentunäyttelyssä oli siitä tätä mieltä: "Erinomainen tyyppi, kaunis pää ja ilme, sopiva kaula ja ylälinja, hyvin kehittynyt runko, sopiva luusto, tasapainoisesti kulmautunut, liikkuu hyvin, miellyttävä luonne". KP ja ROP-pentu
Vähän tuollainen diibadaaba pentuarvostelu, että en ehkä silti laittaisi rahojani likoon Lokin menestyksen puolesta :). Lisäjännitystä tähän näyttelyyn tuo tietysti toive Lokin ensimmäisestä cacibista, mutta kuten sanottu en ehkä sitä todellisuudessa usko tuolta kotiin kantavani :P. Koiria on tulossa Lokin lisäksi joku nelisen kappaletta. Tuon näyttelyn jälkeen jäädäänkin sitten varmaan vähän pitemmälle näyttelytauolle.
-----------------------------------------
Fionalla on huomenna aika varattuna Jan Räihälle, tarkoituksena ottaa verikokeet punkkien aiheuttamien tautien varalta ja kuvata sen jalat. Saanpahan kunnon mielipiteet sen raajoista ammattilaiselta ja varmuuden siitä pitäisikö sitä kenties pitää levossa vai liikuttaa vai mitä. Nyt sen liikkumishalu vaihtelee paljon, se on vähän kuin kissaa ulkoiluttaisi. Mielellään pysähtyisi haistelemaan ja ihmettelemään joka välissä eikä tykkää jos on Lokin kanssa samalla lenkillä ja pitää edetä vähän tahdikkaammin. Silti sen vauhti on kova jos suuntana on koirapuisto, ja sieltä ei haluaisi pois lähteä, joten ota tuosta nyt sitten selvää. Ehkäpä huomenna jotain selviää.
maanantai 11. kesäkuuta 2012
Paineistuvan ohjaajan syndrooma
Nyt vuorossa purkautumista. Tänään agilityssä koettiin sekä negatiivisia että erittäin positiivisia tunnelmia. En tiedä johtuiko kaikki siitä, että lähtiessä oli vähän sellainen väsynyt tunnelma, mutta jotenkin oli jo perusfiilis hieman negatiivissävytteinen. Kuitenkin, kentälle päästyämme Loki veti poispäin, ei olisi halunnut tulla kenttäalueelle. Tätä se on nyt tehnyt jonkun verran parina viime viikkona, oikeastaan sen jälkeen kun se säikähti joku aika sitten keinua kun olin jättänyt Lokin keinun viereen ja treenikaveri meni sitten keinua ihan kokonaisena ilman aputasoja. Sen jälkeen se palautui kyllä ja mentiin rataa, mutta jotenkin se yhdisti tuon säikähdyksen nyt tuohon AST:n kentälle. Harmittaa, kun tuolla kentällä aloittaessamme Loki ja minä niin viihdyimme kentällä mutta nyt se on saanut tiettyä paineistavuutta.
Seuraavalla kerralla kolisuttelin keinua totuttaakseni Lokia siihen ja tein mielenkiintoisen(?) havainnon. Ensin pyysin treenikaveria kolisuttamaan kevyesti keinua samalla kun itse syöttelin Lokille nameja, mitä se tosin ei juurikaan syönyt, kyräili vain keinua ja väisti ongelmaa. Sen jälkeen hetken päästä jätin Lokin reunalle ja menin itse kolisuttamaan keinua ja reaktio oli jännä. Loki katsoi uteliaana korvat höröllään että mitä se emäntä siellä puuhaa. Itse asiassa tasan NYT kun tämän kirjoitin auki, tajusin jotain mikä saattaa olla ongelman ydin. Loki ei ole tainnut missään vaiheessa päästä kunnolla haistelemaan keinua, katsomaan sen liikettä lähempää ja toteamaan että mistä ääni lähtee. Itse asiassa tunnen itseni nyt melko tyhmäksi. Olen rakentanut keinusta Lokille jonkun jännän asian minkä lähelle ei mennä ettei saada keinukammoa, ja juuri tämä on saanut aikaan sen että Loki ei todellakaan halua mennä lähellekään keinua kun omistajakin sitä niin pelkää. Tekisi mieli lyödä nyt päätä seinään kun tämän hoksasin. Miten sitä voi olla ihminen näin TYHMÄ?!?
Kierre eteenpäin on itsestäänselvä: Loki säikähti keinua -> minä paineistuin keinusta ja tein siitä isomman numeron mikä se on -> Loki paineistuu -> minä paineistun entistä enemmän kunnes tilanne on nyt mennyt siihen että itse jännitän jo kentälle menoa. Ja kaikki tämä vain parin viikon aikana, taidan olla melko taitava?
Tarkoitus oli kirjoittaa tämä postaus meidän tämän päivän agilitystä, mutta nyt jotenkin hukkasin ajatuksen kun koin tämän valaistumisen meidän keinun kanssa. Tätä tarvitsee nyt hieman sulatella, joten otetaan seuraavaksi vaikka tämän päivän pikkurataa.
Esteitä oli hurjat kolme (mikä oli tosi kivaa vaihtelua, viime aikoina on ollut ehkä vähän liian haastavaa meille).
Eli hyppy-hyppy takaakierrolla-putki. Ohjauskuvioina oli twist sekä pakkovalssi. Koira menee ruskeaa linjaa ja ohjaaja sinistä. A ja B on twist kummaltakin puolelta. Ensin palkattiin ihan 2 esteen taakse, että saatiin tiukka kurvi. Toimi Lokilla hyvin ja seuraavilla toistoilla ohjasin putkeen asti.
C radalla oli tarkoitus tehdä pakkovalssi, mutta jälkeenpäin en ole ihan varma teinkö sitä, kun ohjasin näin kun tässä kuvassa. Ensin palkattiin 2 hyppyä ennen koira ja sen jälkeen jatkettiin putkeen. Väliäkös sillä miten sen putkeen sain, kunhan oli kivaa.
Tunnin tärkein opetus:
- koira työnnetään irtoamaan esteelle koiran puoleisella kädellä ja vedetään itseä kohti ei-koiran puoleisella kädellä.
Kyllä tuon tiesin, mutta ei sitä aina muista ajatella. Radat meni kivasti, tehtiin siis jokainen harjoitus A, B ja C aina tauon jälkeen eli kolme lyhyttä kertaa käytiin radalla. Toistoja tuli 2-3 per rata.
Lokin viimeinen rata taisi mennä parhaiten, sillä se ehti väleissä katsoa muiden menoa. Lokille tekee selvästi hyvää innostua ja syttyä katsomalla muiden menoa ja sitten mennä itse radalle. Se jopa veti kentälle, toisin kuin ensimmäisellä harjoituskerralla.
Pitää siis ottaa taas kuri motivaation kasvattamiseksi. Lähinnä että itse osaan lopettaa ajoissa ja olla rento. Tehdään mielummin liian helppoja ja lyhyitä kuin liian vaikeita. Loppujen lopuksihan tämän pitäisi olla hauska harrastus!
Tänään oli tämän AST:n jatkokurssin viimeinen kerta. Taival AST:llä ei kuitenkaan pääty tähän, sillä meille tarjottiin paikkaa treenata kesän ajan muutaman muun uuden koirakon kanssa tehdyssä ryhmässä, mitä kouluttaa seuran hallituksen jäsenet vuorotellen. Erittäin vaikea päätös oli jättää I-HAH:in treeniryhmä siis nyt välistä ja vaihtaa tähän. AST:n kenttä sijaitsee kävelymatkan päässä kotoa, mikä oli suurin vaikuttaja tähän päätökseen. Fionan odotellessa treenin ajan kotona, helpottaa arkea huomattavasti mikäli kenttä on lähellä. Pidin meidän I-HAH:in kouluttajasta erittäin paljon ja haikein mielin ilmoitinkin päätöksestä. Syksyllä pitää sitten katsoa taas missä treenit siitä eteenpäin jatkuvat.
Tänään tämän jatkokurssin viimeisen kerran kouluttaja oli myös tosi mukava (kaikkihan ne on oikeastaan olleet), A radan jälkeen meidän menoa ensimmäisen kerran nähneenä kehui Lokin vauhtia, mutta B radan jälkeen hän pääsi vielä paremmin vauhtiin. Kouluttaja kehui Lokin maasta taivaaseen! Sanoi jopa, että tuossa voisi olla tulevaisuuden Suomen huipulla kisaava koira :O. Siinä sitten vähän avauduin omasta epävarmuudestani ja kouluttaja oli ihan ihmeissään moisesta. Tämän pienen psyykkaustuokion jälkeen jotenkin rentouduin ja oli tosi kiva tehdä viimeinen harjoitus. Lokikin rentoutui. Hykertelin tyytyväisenä, että on minulla joka tapauksessa melko hyvä pakkaus käsissäni, mitä en ainakaan vielä ole onnistunut pilaamaan kerran meidän meno tänään vielä näytti noin hyvältä.
Muistiin: Sekä Loki että Fiona sai canex matolääkkeen 12.6.2012.
Seuraavalla kerralla kolisuttelin keinua totuttaakseni Lokia siihen ja tein mielenkiintoisen(?) havainnon. Ensin pyysin treenikaveria kolisuttamaan kevyesti keinua samalla kun itse syöttelin Lokille nameja, mitä se tosin ei juurikaan syönyt, kyräili vain keinua ja väisti ongelmaa. Sen jälkeen hetken päästä jätin Lokin reunalle ja menin itse kolisuttamaan keinua ja reaktio oli jännä. Loki katsoi uteliaana korvat höröllään että mitä se emäntä siellä puuhaa. Itse asiassa tasan NYT kun tämän kirjoitin auki, tajusin jotain mikä saattaa olla ongelman ydin. Loki ei ole tainnut missään vaiheessa päästä kunnolla haistelemaan keinua, katsomaan sen liikettä lähempää ja toteamaan että mistä ääni lähtee. Itse asiassa tunnen itseni nyt melko tyhmäksi. Olen rakentanut keinusta Lokille jonkun jännän asian minkä lähelle ei mennä ettei saada keinukammoa, ja juuri tämä on saanut aikaan sen että Loki ei todellakaan halua mennä lähellekään keinua kun omistajakin sitä niin pelkää. Tekisi mieli lyödä nyt päätä seinään kun tämän hoksasin. Miten sitä voi olla ihminen näin TYHMÄ?!?
Kierre eteenpäin on itsestäänselvä: Loki säikähti keinua -> minä paineistuin keinusta ja tein siitä isomman numeron mikä se on -> Loki paineistuu -> minä paineistun entistä enemmän kunnes tilanne on nyt mennyt siihen että itse jännitän jo kentälle menoa. Ja kaikki tämä vain parin viikon aikana, taidan olla melko taitava?
Tarkoitus oli kirjoittaa tämä postaus meidän tämän päivän agilitystä, mutta nyt jotenkin hukkasin ajatuksen kun koin tämän valaistumisen meidän keinun kanssa. Tätä tarvitsee nyt hieman sulatella, joten otetaan seuraavaksi vaikka tämän päivän pikkurataa.
Esteitä oli hurjat kolme (mikä oli tosi kivaa vaihtelua, viime aikoina on ollut ehkä vähän liian haastavaa meille). Eli hyppy-hyppy takaakierrolla-putki. Ohjauskuvioina oli twist sekä pakkovalssi. Koira menee ruskeaa linjaa ja ohjaaja sinistä. A ja B on twist kummaltakin puolelta. Ensin palkattiin ihan 2 esteen taakse, että saatiin tiukka kurvi. Toimi Lokilla hyvin ja seuraavilla toistoilla ohjasin putkeen asti.
C radalla oli tarkoitus tehdä pakkovalssi, mutta jälkeenpäin en ole ihan varma teinkö sitä, kun ohjasin näin kun tässä kuvassa. Ensin palkattiin 2 hyppyä ennen koira ja sen jälkeen jatkettiin putkeen. Väliäkös sillä miten sen putkeen sain, kunhan oli kivaa.
Tunnin tärkein opetus:
- koira työnnetään irtoamaan esteelle koiran puoleisella kädellä ja vedetään itseä kohti ei-koiran puoleisella kädellä.
Kyllä tuon tiesin, mutta ei sitä aina muista ajatella. Radat meni kivasti, tehtiin siis jokainen harjoitus A, B ja C aina tauon jälkeen eli kolme lyhyttä kertaa käytiin radalla. Toistoja tuli 2-3 per rata.
Lokin viimeinen rata taisi mennä parhaiten, sillä se ehti väleissä katsoa muiden menoa. Lokille tekee selvästi hyvää innostua ja syttyä katsomalla muiden menoa ja sitten mennä itse radalle. Se jopa veti kentälle, toisin kuin ensimmäisellä harjoituskerralla.
Pitää siis ottaa taas kuri motivaation kasvattamiseksi. Lähinnä että itse osaan lopettaa ajoissa ja olla rento. Tehdään mielummin liian helppoja ja lyhyitä kuin liian vaikeita. Loppujen lopuksihan tämän pitäisi olla hauska harrastus!
Tänään oli tämän AST:n jatkokurssin viimeinen kerta. Taival AST:llä ei kuitenkaan pääty tähän, sillä meille tarjottiin paikkaa treenata kesän ajan muutaman muun uuden koirakon kanssa tehdyssä ryhmässä, mitä kouluttaa seuran hallituksen jäsenet vuorotellen. Erittäin vaikea päätös oli jättää I-HAH:in treeniryhmä siis nyt välistä ja vaihtaa tähän. AST:n kenttä sijaitsee kävelymatkan päässä kotoa, mikä oli suurin vaikuttaja tähän päätökseen. Fionan odotellessa treenin ajan kotona, helpottaa arkea huomattavasti mikäli kenttä on lähellä. Pidin meidän I-HAH:in kouluttajasta erittäin paljon ja haikein mielin ilmoitinkin päätöksestä. Syksyllä pitää sitten katsoa taas missä treenit siitä eteenpäin jatkuvat.
Tänään tämän jatkokurssin viimeisen kerran kouluttaja oli myös tosi mukava (kaikkihan ne on oikeastaan olleet), A radan jälkeen meidän menoa ensimmäisen kerran nähneenä kehui Lokin vauhtia, mutta B radan jälkeen hän pääsi vielä paremmin vauhtiin. Kouluttaja kehui Lokin maasta taivaaseen! Sanoi jopa, että tuossa voisi olla tulevaisuuden Suomen huipulla kisaava koira :O. Siinä sitten vähän avauduin omasta epävarmuudestani ja kouluttaja oli ihan ihmeissään moisesta. Tämän pienen psyykkaustuokion jälkeen jotenkin rentouduin ja oli tosi kiva tehdä viimeinen harjoitus. Lokikin rentoutui. Hykertelin tyytyväisenä, että on minulla joka tapauksessa melko hyvä pakkaus käsissäni, mitä en ainakaan vielä ole onnistunut pilaamaan kerran meidän meno tänään vielä näytti noin hyvältä.
Muistiin: Sekä Loki että Fiona sai canex matolääkkeen 12.6.2012.
sunnuntai 10. kesäkuuta 2012
Erikoisnäyttelyn etkot
Aloitetaan nyt etkoista, itse näyttelyn kuvissa menee vielä varmaan aikansa ennen kuin kaikki upeat kuvaajat saavat käsiteltyä ottamansa kuvat. Loki sai EH:n ja oli luokkansa neljäs, joten hienoja palkintokuvia ei tällä kertaa tarvitse odottaa :)
Perjantaina haettiin Anniina ja Adya Pasilan asemalta. Hengailtiin Lokin kanssa aseman parkkipaikalla ja otettiin aurinkoa reilut parikymmentä minuuttia. Loki oli huippu, lötkötti maassa ja kölli ja nautti rapsutuksista.
Pasilasta ajettiin heti Leppävaaran urheilupuistoon sovituille erkkarien etkoille. Valitettavasti pääsy parkkipaikalle blokattiin heti alkuunsa, sillä en yhtään ollut muistanut että puistossa oli tänä viikonloppuna Kivenlahtirock festarit. Jätettiin auto hieman kauemmas ja treenailtiin siellä näyttelykäyttäytymistä. Lisäksi lenkkeiltiin pikkumatka, mutta kuumuus ja yleinen "festaritunnelma" Pohjois-Leppävaaran alueella aiheutti sen ettei lenkkeily ollut kovin leppoisaa.
Kuvia by Suvi Tyynismaa, kiitos!
Lepuskista matka jatkui Anniinan ja koirien kanssa ensin hieman venesatamaan, missä koirat pääsivät vilvoittelemaan hetkeksi. Sieltä sitten meille, missä Loki ja Adya jonkun aikaa peuhasivat, Loki aktiivisempana osapuolena. Se uskoi kyllä hyvin heti kun vähän tomerammin kielsi kun innostui liikaa. Loki selvästi tykkäsi omankokoisestaan tyttöseurasta.
Käytiin vielä ennen nukkumaanmenoa kävelyllä viereisessä metikössä ja otin parit kuvat. Muut oli pitkälti roskaa, mutta yksi kuva kavereista saatiin.
Sitten käytiinkin jo yöpuulle odottamaan lauantain rankkaa erkkaripäivää, mistä lisää myöhemmin!
-----------------------------------
Btw, jos jollain on ylimääräistä rahaa niin minulle ja Lokille saa ostaa keinun. Mietin pääni puhki erilaisia keinun rakentamisviritelmiä mistä lähtisi kunnon normikeinua vastaava kolina, kunnes huomasin että tällaisen harjoituskeinun saisi vain 140e hintaan. 2x2 kepeistä maksoin 120e, joten eipä tuo keinu juurikaan sen kalliimpi olisi. Ja sen varmasti saisi myytyä melkein samaan hintaan myöhemmin. Ja sen saisi mökin pihalle oleskelemaan mikä olisi niin ihanteellista, kun parin viikon päästä ollaan sinne taas menossa jopa pitemmäksi aikaa ja loppukesän/syksyn varmaan myös silloin tällöin. Ja postimaksujakaan ei olisi yhtään. Meidän koko agilitytaipaleemme kustannuksiin nähden tuo ei olisi edes paha, mutta tämän hetkiseen rahatilanteeseen tekisi kyllä valitettavasti varmaan vähän liian ison aukon. Jospa sitä jättäisi ne suunnitellut laadukkaat lenkkarit ostamatta ja käyttäisi sen synttärilahjarahan keinuun... Tai sitten jätän loppuvuoden kaikki näyttelyt välistä ja ostan tuon. Tai sitten syön koko kesän hernekeittoa. Usein kun jotain tekee tosissani mieli niin sen myös hankin, mutta nyt pitää jo tosissaan miettiä mikä on fiksua. Ärsyttävää. Mutku mää tahdon.
Perjantaina haettiin Anniina ja Adya Pasilan asemalta. Hengailtiin Lokin kanssa aseman parkkipaikalla ja otettiin aurinkoa reilut parikymmentä minuuttia. Loki oli huippu, lötkötti maassa ja kölli ja nautti rapsutuksista.
Pasilasta ajettiin heti Leppävaaran urheilupuistoon sovituille erkkarien etkoille. Valitettavasti pääsy parkkipaikalle blokattiin heti alkuunsa, sillä en yhtään ollut muistanut että puistossa oli tänä viikonloppuna Kivenlahtirock festarit. Jätettiin auto hieman kauemmas ja treenailtiin siellä näyttelykäyttäytymistä. Lisäksi lenkkeiltiin pikkumatka, mutta kuumuus ja yleinen "festaritunnelma" Pohjois-Leppävaaran alueella aiheutti sen ettei lenkkeily ollut kovin leppoisaa.
Kuvia by Suvi Tyynismaa, kiitos!
 |
| Loki seisoo, etujalka liian edessä ja takajalat liian takana. Ja selkäkarvat taas pystyssä. |
 |
| Loki ihastui Adyaan heti. Ylläri. |
 |
| Nainen saa lyödä vaikka päin naamaa. |
 |
| Koko konkkaronkka: Miko, Jeroom, Gimma, Loki, Adya, Nova ja Niko. |
Lepuskista matka jatkui Anniinan ja koirien kanssa ensin hieman venesatamaan, missä koirat pääsivät vilvoittelemaan hetkeksi. Sieltä sitten meille, missä Loki ja Adya jonkun aikaa peuhasivat, Loki aktiivisempana osapuolena. Se uskoi kyllä hyvin heti kun vähän tomerammin kielsi kun innostui liikaa. Loki selvästi tykkäsi omankokoisestaan tyttöseurasta.
Käytiin vielä ennen nukkumaanmenoa kävelyllä viereisessä metikössä ja otin parit kuvat. Muut oli pitkälti roskaa, mutta yksi kuva kavereista saatiin.
 |
| Ei uskoisi kuvasta että Loki on säkältään 2,5cm korkeampi! |
Huono kuva mutta pitää laittaa. Loki on linssilude kun ollaan metsässä kameran kanssa.
Se hyppii kiville ja muille korokkeille ja jää odottamaan kuvaa ja namia :)
Sitten käytiinkin jo yöpuulle odottamaan lauantain rankkaa erkkaripäivää, mistä lisää myöhemmin!
-----------------------------------
Btw, jos jollain on ylimääräistä rahaa niin minulle ja Lokille saa ostaa keinun. Mietin pääni puhki erilaisia keinun rakentamisviritelmiä mistä lähtisi kunnon normikeinua vastaava kolina, kunnes huomasin että tällaisen harjoituskeinun saisi vain 140e hintaan. 2x2 kepeistä maksoin 120e, joten eipä tuo keinu juurikaan sen kalliimpi olisi. Ja sen varmasti saisi myytyä melkein samaan hintaan myöhemmin. Ja sen saisi mökin pihalle oleskelemaan mikä olisi niin ihanteellista, kun parin viikon päästä ollaan sinne taas menossa jopa pitemmäksi aikaa ja loppukesän/syksyn varmaan myös silloin tällöin. Ja postimaksujakaan ei olisi yhtään. Meidän koko agilitytaipaleemme kustannuksiin nähden tuo ei olisi edes paha, mutta tämän hetkiseen rahatilanteeseen tekisi kyllä valitettavasti varmaan vähän liian ison aukon. Jospa sitä jättäisi ne suunnitellut laadukkaat lenkkarit ostamatta ja käyttäisi sen synttärilahjarahan keinuun... Tai sitten jätän loppuvuoden kaikki näyttelyt välistä ja ostan tuon. Tai sitten syön koko kesän hernekeittoa. Usein kun jotain tekee tosissani mieli niin sen myös hankin, mutta nyt pitää jo tosissaan miettiä mikä on fiksua. Ärsyttävää. Mutku mää tahdon.
torstai 7. kesäkuuta 2012
Finski
Pikkupäivitys Fionan tilanteesta. Eli keskiviikkoaamuna Fiona alkoi ontua oikeaa takajalkaansa. Varasin jo ajan Räihälle Espoon Eläinsairaalaan ja annoin Fionalle lääkärin ohjeiden mukaan Tramalia, mutta parin tunnin päästä huomasin juuri siinä kohdassa mitä Fiona oli koko ajan nuollut pienen punkin. Yritin irroittaa sitä kotona, mutta Fiona kiljui hirvittävästi, joten kohta oli selvästi jotenkin tosi kipeä. Soitin Espoon Eläinsairaalaan että voitaisiinko tulla sinne irrottamaan punkki ja saatiinkin lupa ajella samantien. Eli Fiona kainaloon ja punkin irrotukseen.
Hoitajan kanssa jonkun aikaa nysvättiin parilla eri pihdeillä, ennen kuin saatiin punkki irti. Se oli jotenkin tosi tiukassa ja Fiona tosiaan huusi kovasti punkkia irrotettaessa. Saatiin kuitenkin punkki kokonaisena irti, paitsi että joku musta pilkku jäi pistokohtaan. Desinfioitiin kohta. Hoitaja sanoi, että punkki oli vasta teini ja ehkä ollut päivän parikin jo kiinni, vaikka se oli kovin pieni. Puhelimessa sanottiin että punkin irrotus maksaisi jonkun pari kymppiä, mutta paikan päällä kävikin ilmi että tämä pikku visiitti oli täysin ilmainen, suuuuuri kiitos Espoon Eläinsairaalalle avusta!! Ehkä ajattelivat jotain että kanta-asiakkaille joka kymmenes visiitti ilmaiseksi..
Lähes välittömästi punkin irrottamisen jälkeen Fiona alkoi käyttää jalkaansa. Vaikka olin ja olen hieman skeptinen sen suhteen voiko punkki oikeasti aiheuttaa peräti ontumista, koska Fiona käytti jalkaa myös seuraavana päivänä, peruin meidän ajan Räihälle. Puhelimeen vastannut hoitaja oli myös sitä mieltä ettei punkin pitäisi tommoista aiheuttaa, mutta niin selkeä se jotenkin oli että uskalsin perua ajan. Punkki oli juuri nuolemiskohdassa, n. 5cm varpaiden yläpuolella ennen kinterettä, siinä missä ei ole käytännössä muuta kuin luu ja nahka, joten ehkäpä rasvan puutteen takia punkki oli jotenkin kipeämmin kiinni, tyyliin melkein luussa kiinni (kuulostaa kyllä kummalliselta). Ehdin tosin myös tosiaan antaa tramalia ennen kuin huomasin punkin, mutta koska Fiona käytti jalkaa myös seuraavana päivänä kun särkylääkkeen ei pitäisi enää vaikuttaa päätin kuitenkin perua ajan.
Valitettavasti tuon jälkeen Fiona on joitain kertoja yhä ontunut jalkaansa, joten yhä on pohdinnassa varaanko ajan vai en. Hoitaja neuvoi tutkimaan borrelioosin mahdollisuuden jos oireilu jatkuu. Itse epäilen enemmän polvien luksoitumista. Mutta nyt siis seuraan Fionaa jonkun aikaa, siltä varalta että kyseessä on muutakin kuin tuo punkki. Voihan kohta olla punkista vielä hieman kipeä ajoittain, mutta jos kauemmin jatkuu tai pahenee niin sitten tietysti varaan ajan uudelleen.
Ilmeisesti siis tällä hetkellä Espoon jalkakäytävien reunoilla kasvaa uusi mutanttipunkkisukupolvi, jonka puremat aiheuttavat kipua ja joilla on normaalia tiukemmat puruvehkeet. Mistä vetoa näillä punkeilla on myös kaikilla omat evoluution mukana vahvistuneet borrelia- ja puutiaisaivokuumebakteerit matkassa.
Olin muuten juuri samana päivänä menossa ottamaan toisen puutiaisaivokuumerokotuksen. "Sopivasti" kaksi viikkoa sitten ensimmäisen rokotuksen päivän aamuna luin Facebookista, että kaverilla oli ollut punkki polvitaipeessa. Tulipa kumpanakin päivänä siis ainakin vahvistus että juu-u, menen todellakin ottamaan rokotuksen.
Lokilla punkkikarkote on vaihtunut testimielessä scalibor pannasta bayvantic vet liuokseen, kun halusin testata aiheuttiko panta lisääntynyttä rapsutusta kun olin hieman semmoista huomaavinani. En ole huomannut nyt mitään eroa, joten taisin vain liian intensiivisesti tarkastella sitä ja sen "lisääntynyttä rapsuttelua":
Hoitajan kanssa jonkun aikaa nysvättiin parilla eri pihdeillä, ennen kuin saatiin punkki irti. Se oli jotenkin tosi tiukassa ja Fiona tosiaan huusi kovasti punkkia irrotettaessa. Saatiin kuitenkin punkki kokonaisena irti, paitsi että joku musta pilkku jäi pistokohtaan. Desinfioitiin kohta. Hoitaja sanoi, että punkki oli vasta teini ja ehkä ollut päivän parikin jo kiinni, vaikka se oli kovin pieni. Puhelimessa sanottiin että punkin irrotus maksaisi jonkun pari kymppiä, mutta paikan päällä kävikin ilmi että tämä pikku visiitti oli täysin ilmainen, suuuuuri kiitos Espoon Eläinsairaalalle avusta!! Ehkä ajattelivat jotain että kanta-asiakkaille joka kymmenes visiitti ilmaiseksi..
Lähes välittömästi punkin irrottamisen jälkeen Fiona alkoi käyttää jalkaansa. Vaikka olin ja olen hieman skeptinen sen suhteen voiko punkki oikeasti aiheuttaa peräti ontumista, koska Fiona käytti jalkaa myös seuraavana päivänä, peruin meidän ajan Räihälle. Puhelimeen vastannut hoitaja oli myös sitä mieltä ettei punkin pitäisi tommoista aiheuttaa, mutta niin selkeä se jotenkin oli että uskalsin perua ajan. Punkki oli juuri nuolemiskohdassa, n. 5cm varpaiden yläpuolella ennen kinterettä, siinä missä ei ole käytännössä muuta kuin luu ja nahka, joten ehkäpä rasvan puutteen takia punkki oli jotenkin kipeämmin kiinni, tyyliin melkein luussa kiinni (kuulostaa kyllä kummalliselta). Ehdin tosin myös tosiaan antaa tramalia ennen kuin huomasin punkin, mutta koska Fiona käytti jalkaa myös seuraavana päivänä kun särkylääkkeen ei pitäisi enää vaikuttaa päätin kuitenkin perua ajan.
Valitettavasti tuon jälkeen Fiona on joitain kertoja yhä ontunut jalkaansa, joten yhä on pohdinnassa varaanko ajan vai en. Hoitaja neuvoi tutkimaan borrelioosin mahdollisuuden jos oireilu jatkuu. Itse epäilen enemmän polvien luksoitumista. Mutta nyt siis seuraan Fionaa jonkun aikaa, siltä varalta että kyseessä on muutakin kuin tuo punkki. Voihan kohta olla punkista vielä hieman kipeä ajoittain, mutta jos kauemmin jatkuu tai pahenee niin sitten tietysti varaan ajan uudelleen.
Ilmeisesti siis tällä hetkellä Espoon jalkakäytävien reunoilla kasvaa uusi mutanttipunkkisukupolvi, jonka puremat aiheuttavat kipua ja joilla on normaalia tiukemmat puruvehkeet. Mistä vetoa näillä punkeilla on myös kaikilla omat evoluution mukana vahvistuneet borrelia- ja puutiaisaivokuumebakteerit matkassa.
Olin muuten juuri samana päivänä menossa ottamaan toisen puutiaisaivokuumerokotuksen. "Sopivasti" kaksi viikkoa sitten ensimmäisen rokotuksen päivän aamuna luin Facebookista, että kaverilla oli ollut punkki polvitaipeessa. Tulipa kumpanakin päivänä siis ainakin vahvistus että juu-u, menen todellakin ottamaan rokotuksen.
Lokilla punkkikarkote on vaihtunut testimielessä scalibor pannasta bayvantic vet liuokseen, kun halusin testata aiheuttiko panta lisääntynyttä rapsutusta kun olin hieman semmoista huomaavinani. En ole huomannut nyt mitään eroa, joten taisin vain liian intensiivisesti tarkastella sitä ja sen "lisääntynyttä rapsuttelua":
tiistai 5. kesäkuuta 2012
P*******n punkit
Muoks. Kyseessä taisikin olla väärä hälytys, nimittäin verivihollinen punkki. Päivitän tähän vähän lisätietoja myöhemmin!
--------------
Nyt prakaa näköjään toinen takajalka. Eilen ihan normaali, yöllä aloitti takajalan nuolemisen säären ja varpaiden alueelta ja aamulla ei käytä jalkaa ollenkaan. Vai nuolikohan tassua jo eilen illalla..? Melkein muistelisin näin. Muuten se on virkeä, söi ja tepsutteli ulkona kolmella tassulla silloin kun en kantanut. Ihan samanlainen homma kuin viimeksi oli vasemman etujalan kanssa, jolloinhan kyseessä oli jonkin sortin kalkkeuma. Viimeksi oli puhe, että jos tuo etujalan ontuminen ei olisi loppunut kipulääkkeen ja ajan kanssa, oltaisiin varattu aika taitavalle ortopedille Jan Räihälle Espoon eläinsairaalaan.
Soitin tänään samantien tilanteen nähtyäni ajanvaraukseen ja varattiin aika Räihälle ensi viikon keskiviikoksi. Harmittavasti meni viikon päähän, mutta minkäs teet. Sovittiin, että aloitan jälleen Tramal tippojen antamisen ja katson tilanteen kehittymistä. Mikäli kipuilu menee tosi pahaksi niin soitan uudelleen ja vien jollekin muulle lääkärille. Nyt Fiona vetelee sikeitä pedillään tramalhöyryissä.
Itse epäilisin jotain hiusmurtumaa, kun tuli näin yhtäkkiä. Vaan niinhän se tuo aiempi kalkkeumakin alkoi oirehtia kertalaakista. Polvethan tuolla on sököt, mutta mun tietääkseni polvien luksaation ei pitäisi kipuilla? Vaan mistäs sitä Fionasta tietää. Mitään erityistä kohtaa se ei jalassa arista, nuoleminen keskittyy tosiaan johonkin varpaiden ja kintereen välille.
Varmaan kuvataan keskiviikkona kaikki jalat. Haluan nyt kerrankin kun Räihälle menen niin hänen rehellisen arvion Fionan kropasta kokonaisuudessaan. Varattiin tarkoituksella pitkä aika. Ehkä kannattaisi kuvata myös selkä. Räihän alaa on myös fysioterapia. Toivon niin, että hän näkisi Fionasta jotain mitä aiemmat lekurit eivät ole nähneet.
--------------
Nyt prakaa näköjään toinen takajalka. Eilen ihan normaali, yöllä aloitti takajalan nuolemisen säären ja varpaiden alueelta ja aamulla ei käytä jalkaa ollenkaan. Vai nuolikohan tassua jo eilen illalla..? Melkein muistelisin näin. Muuten se on virkeä, söi ja tepsutteli ulkona kolmella tassulla silloin kun en kantanut. Ihan samanlainen homma kuin viimeksi oli vasemman etujalan kanssa, jolloinhan kyseessä oli jonkin sortin kalkkeuma. Viimeksi oli puhe, että jos tuo etujalan ontuminen ei olisi loppunut kipulääkkeen ja ajan kanssa, oltaisiin varattu aika taitavalle ortopedille Jan Räihälle Espoon eläinsairaalaan.
Soitin tänään samantien tilanteen nähtyäni ajanvaraukseen ja varattiin aika Räihälle ensi viikon keskiviikoksi. Harmittavasti meni viikon päähän, mutta minkäs teet. Sovittiin, että aloitan jälleen Tramal tippojen antamisen ja katson tilanteen kehittymistä. Mikäli kipuilu menee tosi pahaksi niin soitan uudelleen ja vien jollekin muulle lääkärille. Nyt Fiona vetelee sikeitä pedillään tramalhöyryissä.
Itse epäilisin jotain hiusmurtumaa, kun tuli näin yhtäkkiä. Vaan niinhän se tuo aiempi kalkkeumakin alkoi oirehtia kertalaakista. Polvethan tuolla on sököt, mutta mun tietääkseni polvien luksaation ei pitäisi kipuilla? Vaan mistäs sitä Fionasta tietää. Mitään erityistä kohtaa se ei jalassa arista, nuoleminen keskittyy tosiaan johonkin varpaiden ja kintereen välille.
Varmaan kuvataan keskiviikkona kaikki jalat. Haluan nyt kerrankin kun Räihälle menen niin hänen rehellisen arvion Fionan kropasta kokonaisuudessaan. Varattiin tarkoituksella pitkä aika. Ehkä kannattaisi kuvata myös selkä. Räihän alaa on myös fysioterapia. Toivon niin, että hän näkisi Fionasta jotain mitä aiemmat lekurit eivät ole nähneet.
maanantai 4. kesäkuuta 2012
Viikonlopun keppisaldot
Tässäpä nämä, viime viikonlopun mökkeilyllä saavutetut keppeilyn jalot taidot. Olkoon tämä sessio 7, vaikka enemmin voisi puhua videoista kuin sessioista. Ensimmäistä kertaa lisäsin kolmannen keppiparin, ja melko nopeaan Loki hoksasi mistä on kyse. Alussa palkkaan sitä itse, minkä takia se kääntyy aina minua kohti. Kyllä se vaan pitäisi aina olla apukäsi palkkaamassa, tai vaihtoehtoisesti niin helppolentoinen lelu että sen saisi kunnon kaaressa eteenpäin (eikä tämmöinen mikä höllyy alaspäin kuin untuva tuulessa).
Sorry omat vaatteet, en jaksanut alkaa vaihtaa normi mökkijunttivaatteita videon takia. Eiköhän muutenkin minun maineeseeni tyylikkäänä ihmisenä liittyvä laiva ole seilannut jo ajat sitten.
Meillä on tarkoitus mennä juhannuksena mökille useamman viikon ajaksi, joten silloin hion tämän kolmen keppiparin kokonaan kuntoon, kaikki kulmat, etäisyydet ja häiriöt, jotta sen reissun jälkeen voin sitten alkaa vihdoin liimaamaan lopputulosta kasaan agilitykentällä.
Blogi on ollut vähän hiljainen kun emäntää on laiskottanut, koiran kanssa on ehditty tässä välissä sekä tokoilla että mejäillä. Niin ja tietysti mökkeillä. Tänään on pitkästä aikaa agilityä, jospa siitä jaksaisin jotain raapustaa. Nekin kerrat kun olen yrittänyt tehdä jotain blogittamisen eteen on kone kuittaillut, esimerkiksi mejäkaverin video jumahtaa juutuubiin ladatessa joka ainut kerta 41% kohdalle. Saisiko jostain rahaa uuteen koneeseen kiitos.
Sorry omat vaatteet, en jaksanut alkaa vaihtaa normi mökkijunttivaatteita videon takia. Eiköhän muutenkin minun maineeseeni tyylikkäänä ihmisenä liittyvä laiva ole seilannut jo ajat sitten.
Meillä on tarkoitus mennä juhannuksena mökille useamman viikon ajaksi, joten silloin hion tämän kolmen keppiparin kokonaan kuntoon, kaikki kulmat, etäisyydet ja häiriöt, jotta sen reissun jälkeen voin sitten alkaa vihdoin liimaamaan lopputulosta kasaan agilitykentällä.
Blogi on ollut vähän hiljainen kun emäntää on laiskottanut, koiran kanssa on ehditty tässä välissä sekä tokoilla että mejäillä. Niin ja tietysti mökkeillä. Tänään on pitkästä aikaa agilityä, jospa siitä jaksaisin jotain raapustaa. Nekin kerrat kun olen yrittänyt tehdä jotain blogittamisen eteen on kone kuittaillut, esimerkiksi mejäkaverin video jumahtaa juutuubiin ladatessa joka ainut kerta 41% kohdalle. Saisiko jostain rahaa uuteen koneeseen kiitos.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)