In the year 2000 (and eleven)

Lokin vuoden 2011 näyttely- ja mätsäripalkinnot.

Minäkin kun kerran muutkin. Piti ihan vanhasta blogista kaivaa viime vuoden lopulla vuodelle 2011 asetetut tavoitteet, joita ei kovin montaa ollut.

1) (Fionan) Ruokinta kuntoon ja sitä kautta myös sisäsiisteys parempaan jamaan.
- Check! Fionan massu on onneksi toiminut nyt ok RC:n Hepaticin nappulan ja purkin yhdistelmällä ja se on oikeastaan Lokin tulosta asti ollut melko stabiilissa voinnissa. Syitä ja seurauksia voi yrittää miettiä mutta pääasia että asia on näin. Hidasta huononemistahan Fionalla tuskin voi mitenkään välttää, mutta kunhan elämä noin niinkun pääpiirteissään rullailee Fionalle miellyttävästi ja tutusti ja turvallisesti niin olen enemmän kuin tyytyväinen. Sisälle pissimisiä sattuu harvakseltaan lähinnä silloin jos työpäivät venyvät normaalia yhtään pitemmäksi.

Testasin valotusta ja Fiona meni suoraan keskelle
kuvaa selkeästi poseeraamaan :P

2) Ne käytöstavat, ne käytöstavat.. Jaan nämä puuttuviin osiin:
- Ohitetaan (koirat) nätisti. - Noup.
- Otetaan vieraat vastaan nätisti. - Noup.
Fionalla on omat ihanat(?) perusominaisuutensa jo niin lujaan juurtunut että niiden muuttaminen tuskin käy nopeasti. Toki pyrin vastaavasti kouluttamaan sitä pois näistä tavoista kuin Lokiakin, mutta enemmän tilanne taitaa olla se, että Fiona opettaa Lokille pahoja tapoja tuplasti niin nopeasti kuin minä yritän opettaa kumpaakin niistä pois :). Ei vaan, on sekä ohittaminen että vieraiden vastaanottaminen ehkä jonkun verran parantunut viime vuodesta, tai ainakin näin voin itselleni uskotella.

3) Jos se pentu taloon tulee, niin sen opettaminen talon tavoille (ja sisäsiistiksi!)
- Check! Tulihan se. Sisäsiistiksi opettamista en ala edes kommentoimaan, se osuus on ollut kunnossa lähes pikkupennusta saakka. Mitä nyt koipi on pariin otteeseen noussut sisällä.. Loki on oppinut talon tavoille paremmin kuin hyvin mistä enemmän alempana.

Siinäpä ne, jos saisi edes yhden noista kuntoon niin olisin tyytyväinen.
- 2/3, eli kyllä pyyhkii hyvin!!

(c) Tytti Käyhkö

Vuoden kaksi kohokohtaa olivat ilman minkäänlaista epäilystä Lokin saapuminen talouteen ja hieman sen jälkeen tapahtunut Fionan voinnin stabiloituminen.

Fionan terveyden suhteellisen hyvästä voinnista osaan kyllä nauttia ensimmäisten vuosien sairastelujen jälkeen. Nyt tilanne on mikä on ja sillä mennään hamaan loppuun saakka, jos luoja suo niin parhaimmassa tapauksessa kymmenenkin vuotta. Muutaman kerran Fiona pääsi agiradalle juoksentelemaan vuoden aikana, mutta muuten se on keskittynyt pitämään yllä sohvakuningattaren, lenkkikaverin (hyvällä säällä) ja yleisen viihdyttäjän roolia sekä Tampereella että Espoossa.

Lokin hakeminen Hollannista ja sitä edeltänyt pennun etsiminen Suomesta ja sen ulkopuolelta aiheutti paljon mietintää ja päänvaivaa vuoden 2010 aikana. Toisaalta mietin kannattaako pentua ottaa Fionan terveyden ollessa tuolloin niin heittelevä, mutta hinku harrastuskoiraan oli niin kova että päätin ottaa riskin.

Yksi Lokista koskaan otetuista lempikuvistani.
Loki-vauvan ensimmäinen matka suureen maailmaan.
(c) Tytti Käyhkö

Nyt kun Loki on ollut taloudessa melkein vuoden, voin sanoa hyvällä omallatunnolla ja täysin sitä tarkoittaen etten ole katunut päivääkään. Everything happens for a reason ajattelin kun pentusuunnitelmat kerta toisensa jälkeen menivät mönkään ja nyt on helppo todeta että se pitää täysin paikkaansa. En olisi voinut saada parempaa pentua. En kuitenkaan olisi uskaltanut hakea pentua ilman ystävällisiä auttavia ihania kooikerihmisiä täällä kotimaassa. Sain paljon neuvoja ja opastuksia kokeneemmilta ja olen niistä suuresti kiitollinen!

Mitäs kaikkea vaihtaripojan ensimmäiseen vuoteen sitten on tarkalleen mahtunut? Enemmän harrastamista kuin uskalsin toivoakaan: Agilityä, hakua, mejää, jonkun verran tokoa, huimaa menestystä pentunäyttelyistä ja hieman vaihtelevampaa virallisista kehistä.

Lokista on vuoden aikana kasvanut upea komea nuori mies joka luonteensa puolesta soveltuu itselleni harrastuskoiraksi kuin nenä päähän. Into ei lopu kesken, mutta kotona jaksaa (yleensä) olla rauhassa. Hermoja on Fionaan tottuneena tosi paljon enemmän, keskittymiskykyä löytyy ja vaikka tuo onkin melkoinen perskärpänen kotioloissa voi sen jättää melkein mihin vaan ja se jää rauhassa yksin. Itsevarmuutta ja rohkeutta saisi tulla ja varmaan iän myötä tuleekin lisää. Kovin herkkis tuo on ja monessa asiassa kovemman tapauksen kanssa pääsisi varmaankin helpommalla. Tosi helppo koira tuo on silti ollut ja on jotenkin niin "koira peruskoira", Jeppe, isäni mukaan ilmetty Rantanplan (imartelevasti kuvattu "varjoaan tyhmempi koira"). En tiedä miten Lokista tuollaisen kuvan saa, minustahan se on niin kovin fiksu! :)

Joko Loki on täyttänyt kaikki toiveeni harrastuskoirasta tai sitten sen pentuajassa oli jotain kuitenkin rasittavaa, koska pentukuumetta en ole potenut Lokin tulon jälkeen. Pentujen katsominen ei aiheuta minussa normaalin "aww" efektin lisäksi minkäänlaisia "haluan tuollaisen" fiiliksiä, mikä on tosi kiva. Nyt keskityn vain nauttimaan näistä kahdesta mussukasta ja elämään normaalia aikuisten koirien omistajan arkea.

Lokin synttäreitä ei taidettu blogissa juhlistaa juurikaan, joten olkoon tässä sisällä huonossa valossa "peura ajovaloissa" efektillä otettu kuva Loksulaisen, gangsta nimeltään Sir LoXaLotin vuosikaskuva (oikeasti se on tässä 1v1kk).

"Tyhmin, mutta kiltein tällä puolen Mississippiä!"<3