Miehen sydämeen mahtuu vain yksi ämmä

Ja naisen sydämeen yksi mies, also known as Loki the Harmulainen Knütin poikanen. Jotain on jäänyt kirjoittamatta viime ajoilta, joten palataanpa Lokille tärkeään päivään 5.11, jolloin Tapit järjesti reissun Hyvinkään koirauimalaan. Reissu oli Lokin ensimmäinen muttei toivottavasti viimeinen uimalareissu, niin elementissään se taas oli.

Omat kuvani olivat julkaisukelvottomia eikä siellä loogisestikaan Lokista juurikaan kuvia löytynyt, joten kiitos Tanja Malmbergille näistä kuvista!

Paikalle päästyämme Loki ei ehkä ihan vielä tajunnut mistä oli kyse, mutta muiden koirien into ja touhottaminen sai senkin aika kierroksille.

Tässä yritetään pestä Lokia, lattia luisti pahasti ja Loki ei
tykännyt suihkusta joten ei ollut ihan helpoin tehtävä.

Päästin Lokin ensin irti katsoakseni mitä tapahtuisi ja olisihan sen voinut arvatakin. Loki hyppäsi suoraan reunan yli altaaseen ja aloitti perinteiset pärskimisleikkinsä. Minun piti pyytää avustavaa uittajaa hakemaan Loki pois, jotta sain sille hihnan kaulaan ja edes yritettyä uittaa sitä hillitysti.

Tässä yritän saada Lokia "laiturilta" veteen, se ei ollenkaan meinannut tajuta että tuota pitkin on parempi mennä veteen kuin pomppaamalla korkeammalta (ja paljon liukkaammalta) reunalta.

Koko seuraavan puoli tuntia käytännössä kävelin Lokin vierellä altaan reunalla kun se ui edestakaisin vedessä. Se ei aina edes pärskinyt vaan ihan vaan nautti siitä että sai uida. Kyllä se namia tuli hakemaan reunalta mutta suuntasi suoraan aina heti takaisin veteen.

Selkeästi ihan pelkkä uiminen on Lokille tosi palkitsevaa hommaa. Toisaalta tosi kiva että tykkää uida, mutta ei sitä ehkä ihan noin vesihullu tarvitsisi olla.. Mukana ollut lelukaan ei kiinnostanut tippaakaan.

Taas mennään..

...ja vastaantulevia väistetään nätisti!
















Maksoin tänään tammi- ja helmikuun meidän uuden tiistain ryhmän agilityt. Tässä kuussa olisi vielä pari keskiviikon myöhäistä tuntia, mieli tekisi kyllä mennä joten jos vain yhtään energiaa löytyy keskiviikkona niin taidetaan mennä nyt vielä näihin viimeisiin kertoihin tässä ryhmässä.

Lueskelin tälle vuodelle asettamiani tavoitteita aiemmassa blogissa ja siinä sivussa tulin jo suunnitelleeksi ensi vuoden tavoitteita. Jätän kuitenkin asian pohtimaan ja palaan niihin lähempänä uutta vuotta. Hinku olisi kuitenkin nyt taas suuri moneenkin eri lajiin, koti alkaa löytää paikkaansa ja energiaa riittäisi pitkästä aikaa Lokin kanssa touhuamiseen.

Olen viime päivinä juoksuttanut Lokia paljon tuossa lähimetsässä, mistä löytyy sopivasti mäkiä Lokille mäkitreeniin. Ei siinä tarvitse kun asettua jonkun metsäpolun alareunaan ja heittää Lokille keppiä niin se juoksisi vaikka maailman tappiin saakka kepin perässä ylös-alas-ylös-alas mäkeä. Hyvää lihastreeniä pojalle. Ollaan löydetty ilo sadepäivistä, nimittäin saa ainakin melko huolettomasti olla rauhassa metsässä. Sammaleet alkaa vaan olla näiden sateiden jälkeen melko märkiä - tosin siitäkös Loki vasta nauttiikin. Ihana katsella kun se vetää hirveetä kyytiä lätäköstä toiseen ja kolmannen yli niin että vesi vain loiskuu.

Olen minä vaan tositositosi tyytyväinen tähän poitsuun minkä Hollannista tammikuussa hain. En osannut ajatellakaan että voisin saada näin hienon perheenjäsenen itselleni, sopii omaan elämääni kuin nakutettu. Onhan Lokissa omat pienet vikansa joihin tällä hetkellä lasken lähinnä Fionan opettaman pienehkön remmirähjäämisen ja tyynyjen/maton/sukkien/jne ajoittaisen tuhoamisen. Mutta eiköhän nuokin ongelmat siitä kohta asetu.

"Täydellisen miehen löytää joka kulman takaa!" sanoi Jumala ja loi maailman pyöreäksi ;)

Btw, Fionan anaalit taitavat taas vaivata. Mistä vetoa päästään sen kanssa tutustumaan jouluaattona päivystävän eläinlääkärin ylihinnoiteltuun vastaanottoon..