Ei vaan nappaa

Siinä kiteytettynä koirien touhuamiset viime päiviltä, tai oikeastaan enemmänkin omani. On ollut niin paljon muuta touhotettavaa töiden, asunnon etsimisen ja muiden asioiden kanssa ettei ole jaksanut paljon koiriin panostaa.

Koirista sen verran, että Fionan pissanäyte oli puhdas, paitsi että siitä löytyi kalsiumoksalaattikiteitä. Proteiinia ei kuitenkaan yhtään. Päädyttiin lääkärin kanssa kuukauden päästä tehtävään kontrolliin ja siellä katsotaan maksa-arvojen tilanne niin nähdään ovatko ne oikeasti nousussa.

Loki on päässyt pari kertaa isäni kanssa pitemmälle lenkille työpäivän aikana mikä on tosi kiva. Lenkit eivät ole vielä liian raskaita kehittyvälle pennulle, vaikkakin isä varmasti menisi lujempaa jos poitsua viitsisi enemmän juoksuttaa. Agilityä on taas keskiviikkona mutta muuten en Lokia nyt mihinkään ilmoittele tai sen kanssa touhua kun on niin paljon muuta menossa tällä hetkellä.

Töissä on kiirettä ja gradua pitäisi vääntää, ei meinaa oikein kiinnostaa tuo gradun tekeminen tällä hetkellä. Mieluummin olisin töissä.

Muutan mahdollisesti piankin Länsi-Espooseen. Kävin eilen katsomassa asuntoa mikä on maksimi koon yläpuolella ja siten kallis, mutta halu päästä taas omilleen on niin kova että taidan ottaa tuon joka tapauksessa.

Sellasta, aika melankoliset tunnelmat ollut tässä ja koirilla ehkä liiankin tylsää. Ei kannata ehkä odotella kovin nopeasti uusia päivityksiä.

You said I came close

As anyone has come

To live underwater

For more than a month

You said it was not inside my heart, it was

You said it should tear a kid apart, it does

Iloista syksyn jatkoa vaan kaikille.

Fiona 3 vuotta!

22.10.2011 eli vajaa viikko takaperin oli suuri päivä Fionalle, sillä perheen pienin mussukka täytti tällöin kolme vuotta!

Fionalle on tulossa syntymäpäivälahja josta kuvien kanssa enemmän sitten kun lahja saadaan hankittua. Suuret onnittelut myös Fionan sisaruksille, Kukalle, Vapulle ja Ninolle!

Pissanäyte tuli otettua yllättävänkin helposti aamulla ja huomenna soittelen tuloksista. Pikkuinen oli ihan krapulassa eilen koko illan, vaikka minulle ei kerrottu sen saaneen mitään rauhoittavia aineita. Ajattelin varmistaa asian vielä huomenna, mutta kai he olisivat kertoneet jos koira olisi rauhoitettu (mitään rauhoitusta vaativia toimenpiteitä ei siis tehty). Tänä aamuna Finski oli kuitenkin jo enemmän oma itsensä, vaikkakin tietysti väsynyt. Onneksi ei tarvinnut viedä koiraa uudestaan paikalle pissanäytteen takia vaan sain napattua sen itse aamupissasta.

Fionan kontrollikäynti eläinsairaalassa

Fionalla oli tänään kontrollikäynti Viikin eläinsairaalassa. Vein sen sinne aamulla puoli kahdeksaksi ja neljän jälkeen hain pois. Raportti näyttää tältä:

"Fiona oli hakeutunut alunperin eläinlääkäriin 3kk iässä oksentelun takia. Lisäksi myöhemmin Fionalla oli ollut kroonista ripulia. Muualla tehdyissä tutkimuksissa havaittiin lymfoplasmasytäärinen gastroenteriitti [krooninen suolistotulehdus]. Nyt Fiona tuotiin Yliopistolliseen eläinsairaalaan kontrollikäynnille. Fiona oli ollut Royal Canin hepatic ruokaan siirtymisen jälkeen (nyt jo useita kuukausia) hyvävointinen, oksentelua ja ripulointia esiintyi harvemmin kuin kerran kuukaudessa. Fionalla on aiemmin todettu myös koholla olevat sappihapot, syytä sappihappojen sekä loppuvuodesta 2009 havaittujen maksa-arvojen nousulle ei tutkimuksissa löytynyt. Fionalla oli aiemmin ollut myös kroonista virtsanpidätyskyvyttömyyttä. Kuivaruokaan siirtymisen jälkeen Fiona on pystynyt pidättämään työpäivän ajan, eikä asia omistajan mukaan vaivaa nyt Fionaa.

YLEISTUTKIMUS
Suussa hieman hammaskiveä, ikenet siistit. Anaaleissa hyvin vähän eritettä, vasemmasta tuli aavistus purumaista, ei kuitenkaan tulehtuneen oloista eritettä. Paino nyt 3,5kg (paino 3v sitten 3,65kg).

VERINÄYTTEET
Fionalta otettiin verinäytteet, joista tutkittiin munuais- ja maksa-arvot, elektrolyytit, proteiinit, verensokeri sekä täydellinen verenkuva. Verinäytteissä maksa-arvot olivat kohonneet ja albumiini-proteiini alhainen. Edellisellä kerralla nämä arvot olivat normaalit. Albumiini muodostuu pääasiassa maksassa ja sen normaalia alhaisempi pitoisuus voi viitata maksaperäiseen sairauteen. Verinäytetulokset ohessa.

VIRTSANÄYTE
Virtsanäytettä ei nyt saatu (Fiona oli pissannut häkkiin). Virtsanäytteestä olisi tarkoitus tutkia virtsan perustutkimus sekä virtsan proteiinien määrä. (Tarkoitus on poissulkea proteiinin erittyminen virtsaan).

DIAGNOSTISET TUTKIMUKSET
Ultraäänitutkimuksessa ei havaittu oireita selittäviä muutoksia. Munuaismuutokset olivat ennallaan [mineralisoituneet]. Lisäksi mahalaukun seinämät olivat paksuhkot ja ohutsuolessa paikoitellen runsaskaikuista aluetta. Haiman erottuvuus oli hieman normaalia suurempi. Muutokset liittyvät todennäköisesti krooniseen mahasuolikanavan tulehdustilaan. Rakko sijaitsi hyvin takana. Rakko oli tutkimushetkellä tyhjä. Rakon seinämät vaikuttivat paksuilta ja rakon sisäosan limakalvo hieman epätasainen. Rakon pieni koko voi aiheuttaa virhetulkintaa rakon seinämien arvioinnissa. Tarvittaessa (jos oireilu uusii), voidaan ultraäänitutkimus uusia rakon ollessa täyttyneempi.

DIAGNOOSI JA YHTEENVETO
Diagnoosi maksa-arvojen nousun osalta on avoin.
Mikäli virtsan proteiinien eritys on normaalia, on todennäköistä että maksasairaus on etenevää. Etenevän maksasairauden vaihtoehtodiagnooseja ovat mm. mikrovaskulaarinen hypoplasia [mikroskooppisia shuntteja], krooninen hepatiitti tai kuparikertymä. Maksan tilanteen selvittämiseksi Fionalle suositellaan maksan koepalan ottoa hoidettavien maksasairauksien [hepatiitti ja kuparikertymä] poissulkemiseksi.

Voitte tuoda Fionan virtsanäytteen lähipäivinä (näyte on jo maksettu). Voitte soittaa tuloksesta seuraavana päivänä. Samalla voidaan sopia Fionan jatkotutkimuksista. Ruokavalioksi Fionalle suositellaan jatkossa esimerkiksi maksaystävällisen ruokavalion jatkamista (voi olla muukin merkki kuin RC Hepatic, esim. Hill's l/d). Ruoan lisäksi Fionalle voi antaa tukihoidoksi Samylinia kuten tähänkin asti.

Ottakaa yhteyttä eläinsairaalaan jos Fionan voinnissa tapahtuu muutosta huonompaan, se alkaa oksentelemaan enemmän, paino putoaa tai sillä esiintyy esimerkiksi hermostollisia oireita."

--------------------------------------------------------------------------

Huomenaamulla yritän ottaa Fionalta virtsanäytteen ja viedä sen Viikkiin. Jos tämä onnistuu niin perjantaina soitan tuloksista.

Tässä nopea väliraportti, jätän enemmät pohtimiset ja skenaariot siihen kun tiedetään vielä virtsatestinkin tulokset.

Lokin aktiiviviikonloppu

Paljon on sattunut ja tapahtunut viikonloppuna, mistä syystä pääsen koneelle ensimmäistä kertaa kunnolla vasta nyt (tai oikeastaan eilen, jolloin tämän kirjoituksen teko alkoi).

Lauantaina oli kauan odotettu spanieliliiton erikoisnäyttely. Aamulla kukonlaulun aikaan haettiin Suvi, Markus ja Miko kyytiin ja suunnattiin puoli kahdeksaksi Hyvinkäälle näyttelypaikalle. Loki oli junnu-uroksissa joten kehään mentiin hyvin alussa. Ehti Loki silti painia Mikon, Adyan ja muutaman pennun kanssa ennen kehävuoroa. Lokin tulos oli tällä kertaa EH ja arvostelu seuraavanlainen:

"11 months. Nice type. Nice head and fringes. Good topline. Slightly low tailset. Angulation is front better than behind. Lenght of tail just long enough. Rather lose in elbow. Very nice coat. Could do with better drive in movement."

"11 kuukautta. Kiva tyyppi. Kiva pää ja korvakorut. Hyvä ylälinja. Hieman matala hännänkiinnitys. Kulmaukset edessä paremmat kuin takana. Hännän pituus juuri riittävä. Melko löysät/väljät kyynärpäät. Erittäin kiva turkki. Voisi mennä paremmalla draivilla(?) liikkeessä."

Kuvat (c) Suvi Tyynismaa

Olin arvosteluun tyytyväinen edellisen kerran H:n jälkeen, mutta pakko myöntää että tuomarin jaellessa ERI:ä melko avokätisesti (toki hyvin komeille) uroksille, pari juttua jäi kaivelemaan Lokin esittämisestä. Seisotin pöydällä sitä jalat liian takana (liekö tuolla oikeasti merkitystä noihin kulmauksiin) ja juoksuttaminenkin olisi voinut mennä paremmin. Muuten arvostelu oli ihan tunnistettavissa, hännänkiinnityksestä on mainittu nyt kahdesti joten se lienee pitää ihan paikkaansa, ja hännän pituushan on juuri ja juuri kintereeseen.

Kyynärpäistä en osaa sanoa mitään mutta eiköhän sekin ihan oikein ole. Positiivista oli ettei väristä sanottu mitään vaan turkkia kehuttiin. Kaikesta huolimatta olen tyytyväinen erittäin hyvään, oli tuo poitsu muihin junnu-uroksiin verrattuna kuitenkin huomattavan kehittymätön. Tosi reippaasti jaksoi koko pitkän päivän ja pääsipä vanhaa tuttua Kerttu vesikoiraakin moikkaamaan (joka sai muuten ERI:n ensimmäisessä näyttelyssään, onnea!).

Muut tulokset onkin lueteltu jo lukuisissa eri paikoissa, itseäni ilahdutti eniten Adyan sijoittuminen ja Peterin ROP. Onnittelut minultakin kaikille tuloksiinsa tyytyväisille ja oli tosi kiva nähdä tuttuja ja uusia kooikerihmisiä!

Lokilla oli kerrassaan onnenpäivä, sillä sain syntymäpäiväni kunniaksi Tytiltä lahjaksi upean pannan ja hihnan Loksuttimelle! Emäntä sai suklaata, mikä viihdytti kotona kun koirat vetivät sikeitä. Lokista napsastiin tietysti kuva uudella pannalla. Iso kiitos lahjasta, tulee kyllä tarpeeseen tämän pimeän syksyn aikana!

Sunnuntaina lähdettiin kohti Tamperetta, sillä minulla oli maanantaina gradutapaaminen siellä ohjaajan kanssa. Loki tuli mukaan sillä sille oli tiedossa mukavaa ohjelmaa. Ensin haettiin Tytti ja Hila ja sitten mentiin moikkaamaan ihanan Peterin syötävän suloista pientä 10-viikkoista Masi-poikaa (Bullbenz Kooi Noble Sade). Loki pääsi nopsaan tervehtimään pienoikaista myös ja olisi siitä leikki lähtenyt käyntiin jos olisivat olleet vapaana (tosin Loki olisi saattanut hieman liian innokas olla joten hyvä että olivat hihnassa).

Minäkin sain pusuja! (c) Tytti Käyhkö

Repun päältä oli turvallista kun oli melkein Lokin nenän korkeudella :) (c) Tytti Käyhkö

Masin luota päästiin agiliitämään ja minulla oli suuri kunnia saada kaksi tulevaa maailmanmestariohjaajaa (vähintään Suomen!) antamaan neuvoja, sillä Tytin lisäksi treeneihin tuli Outi Ollin kanssa. Mentiin rataa mikä koostui putkista ja hypyistä. Loki oli huippu, pomppi vain innokkaana ja vauhtia oli taas hyvin. Loki pääsi menemään hieman Tytin ohjaamana ja oli tosi kiva nähdä miten Lokissa on potentiaalia, kun ohjaaja vaan tietää mitä tekee (tai tarkemmin sanottuna tekee niinkuin tietää että pitäisi tehdä)! Ihan eri meno oli Tytin kuin oman räpellykseni (mitä ohjaukseksi joskus olisi tarkoitus kutsua) kanssa. Oli erittäin innostavaa ja motivoivaa nähdä miten Loki meni kuin kuka tahansa koira paljon paremmin kuin koskaan minun kanssa, mikä johtui tietysti ohjaajasta. Sain tosi paljon hyviä vinkkejä, osin samoja mitä olen saanut sieltä asti kun agilityn aloitin, mikä kumma siinä on että ne on niin vaikea sisäistää. Irtoamistreeniä tehtiin ja odottipa namilätkällä Tytin valvovan katseen alla pari kertaa niin Lokin kuin Tainankin nakinpalaset!

Lokin kanssa mentiin myös namilätkän avulla hihnassa puomia missä poitsu esitteli lähes täydellisiä kontaktejaan. Aloitettiin lisäksi keinutreenit, mikäs sen parempi aloitusaika kuin kahden näin hyvän ohjaajan opastamana. Tyyliksi valitsin pitkän arpomisen jälkeen "ylhäältä alas". Perusteluina lähinnä se, että kuulin siitä hyviä kokemuksia ja näin voi treenata puomia samaan aikaan. Seuraava peruste olisi ollut kolikon heitto, eli "alhaalta ylös" sai melkein yhtä hyviä perusteluja joten päätös oli vaikea. Kokeillaan kuitenkin "ylhäältä alas" ja katsotaan miten menee. Nyt tehtiin Lokin kanssa useita toistoja keinu ihan liikkumatta ja pari kertaa keinu pistettiin hieman jo liikkumaan. Loki vähän säikkyi lopussa, johtuen siitä kun syöksyi niin lujaa namilätkän luo, että keinu pääsi kolahtelemaan vähän edes takaisin. Pitää jatkossa pitää huoli että Lokin meno on vähän rauhallisempaa ja ettei keinu keinahda kuin kerran niin Loki ei ota tavaksi hyppiä alakontaktilta pois.

Kiitos suuresti treeniseurasta ja ohjeista Tytille ja Outille! :)

Agilitystä suunnattiin kaverilleni Katille yöksi. Loki viihtyi kylässä hyvin, suoritti koko lattian perusteellisen imuroinnin ja nukkui jalkopäässäni. Aamulla Kati aiemmin heräävänä käytti Lokin ulkona ja poika oli ollut ihan nätisti. On Loki vaan helppo matkakumppani, vaikka ei Fiona juurikaan sen vaikeampi nykyään ole. Meidän piti maanantaina päästä tapaamaan Nuutia, 15 viikkoista bc-pentua, mutta Nuuti-raukka oli telonut itseään riehumalla vähän liikaa perus bordercolliemaiseen tapaan. Paranemisia Nuutille! Onneksi oli lähellä plan B, nimittäin Loki pääsi päiväksi hoitoon Tytin hellään huomaan Hilan ja Janan leikkitoveriksi. Kaveruksilla oli mennyt tosi hyvin, Loki ei ollut merkkaillut (melkein arvelin että olisi merkannut) eikä kiusannut Hilaakaan. Janan kanssa olivat jonkun verran painineet ja leikkineet ja siitä tässä hieman Tytin kuvaamaa todistusaineistoa. Kaikki kuvat (c) Tytti Käyhkö.

"Alistu nainen!"

"NEVÖÖÖR"

Tytin kuvauspalvelu yllätti kaikki odotukset, sillä ilokseni sain huomata kivoja parikuvia Janasta ja Lokista ja löytyipä netistä Lokista poseerauskuviakin!

Urpo ja Turpo tyylitietoisina kooikereina | Urpo ja Turpo pieninä ääliöinä alkuvuodesta

Loki 11kk. Kylläpä tämä kuva paljastaa miten rimpula se vielä on :)

Loki innokkaiden hoitotätiensä ympäröimänä.

Unohdin varmaan mainita sata oleellista asiaa, mutta kertoillaan sitten myöhemmin jos tulee mieleen. Loksutin ja Taina kiittävät Tyttiä ja kumppaneita ihan parhaasta viikonlopusta!

Loki 11kk

Mittoja ei ole antaa, mutta paino oli viime viikolla porukoiden vaa'alla jotain 9,6kg. Hieman olisi muka tiputtanut, mutta eiköhän tuo ole vaakojen erosta johtuva erotus kun muut mitat oli otettu omalla vaa'alla.

(c) Tytti Käyhkö

(c) Tytti Käyhkö

(c) Tytti Käyhkö

Ylemmäinen kuva on parempi. Siinäkin saisi seistä vielä enemmän paino edessäpäin, mutta sen sijaan takajalkojen ei tarvitsisi olla ihan noinkaan takana (jos siis tuosta samasta asennosta vielä paino menisi hieman eteenpäin). Eturinta on mielestäni kehittymätön (mm) ja takapää antaa kyllä kevyen ja luisun vaikutelman. Turkkia on tullut lisää viime aikoina, mutta onhan se vielä kovin vajaa (ja tumma..) ja tuommoinen epäsopusuhtainen kun selän päällä on harja ja muuten melko lyhyttä karvaa.

Mutta onhan se muuten tosi komea poika! :)

Blogihaaste

Minut haastoi Nuppa ja creek kiitosta vaan! :) Vastataanpa itsekin tähän kiertäneeseen blogihaasteeseen.

Tunnustuksen/haasteen saajan täytyy:

1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

Suuri osa seuraamistani blogeista on tämän jo tehnyt joten haastan kaikki jotka eivät vielä ole ollut haastettuja :P

Ja sitten niitä satunnaisia asioita:

1. Olisin pitänyt hulluna sitä ihmistä, joka viisi vuotta sitten olisi sanonut että vuonna 2011 omistan kaksi koiraa, joista toinen on vielä tuotu ulkomailta, ja että harrastan niiden kanssa aktiivisesti lajeja joiden olemassaolosta en tiennyt hölkäsen pöläystä viisi vuotta sitten. Olisin nauranut makeasti päin naamaa sille joka olisi väittänyt että minä, joka pidän kaikkia hallitusaktiiveja kummallisina hyypiöinä, kuulun joskus koirayhdistyksen hallitukseen (saatikka olisin perustamassa mokomaa).

2. Meille ei ollessani lapsi hankittu siksi koiraa, koska allergiatestini näytti positiivista. Koskaan en muista saaneeni oireita koirista ja ennen tosissaan alkanutta Fionan hankintaa allergiatesti kaikille eläimille näytti nollaa.

3. Hain opiskelemaan yliopistoon tietojenkäsittelytieteitä, koska kuulin että sinne on helppo päästä enkä tiennyt yhtään mikä minusta tulisi isona tai mikä kiinnostaisi. Nyt kun valmistuminen on lähellä olen kuitenkin erittäin tyytyväinen uravalintaani!

4. Fanitin teininä Negativea (ja muita vastaavia bändejä), pukeuduin ja meikkasin kuin wannabegootti ja ylläpidin Uniklubin _ensimmäisiä_ fanisivuja (asia mistä en oikein tiedä ollako ylpeä vai hävetä). Luonnollisesti halusin mennä naimisiin muusikon kanssa, kunnes tutustuin tulevaan poikakaveriini (nykyiseen eksään) joka on koodarinörtti pohjois-pohjanmaalta.

5. Olen opiskellut laulamista 2 vuotta ja tykkään vieläkin laulaa. Harmi että Forssan laulutunneilla vedettiin vain aarioita joiden laulaminen ei kiinnostanut pätkääkään ja innostus lopahti. Olen käytännössä joka vuosi harkinnut meneväni Idolsiin, mutta into lopahtaa siinä vaiheessa kun tajuan, että haluan säännöllisen siistin toimistotyön ja vakaat tulot. Eihän koiran omistamisesta mitään tulisi, jos pitäisi muusikon arkea alkaa viettämään. Uskon vakaasti, että pääsisin vähintään semifinaaleihin.

6. Harrastin pienenä partiota. Ensimmäisellä viikon mittaisella leirillä minulle tuli niin kauhea koti-ikävä, että valehtelin tulleeni kipeäksi että pääsin puolivälissä kotiin (ja ikää oli siis tuolloin jo varmaan yli 10v...).

7. Ahdistuin lapsena esiintymisestä. Harrastin kuorolaulamista ja jumppaa, mitkä molemmat lopetin siinä vaiheessa kun olisi pitänyt esiintyä. Murrosikäisenä sen sijaan esiintyminen kiehtoi ja olinkin mukana teatterissa lauluharrastuksen ohella.

8. Odotan erittäin kilpailunhaluinen enkä koskaan kieltäydy kilpailusta/pelistä. Epäilen sen joskus tulevaisuudessa aiheuttavan hallaa koiraharrastuksissa, siinä vaiheessa kun on aika kisata.

October..

October

And the trees are stripped bare

Of all they wear

What do I care

October

And Kingdoms rise

And Kingdoms fall

But you go on...

...and on...

Nyt se iski tännekin, nimittäin syysmasennus. Kauan taistelin vastaan ja vaikka vedän runsaasti D-vitamiinia päivässä niin nyt on viime päivinä ollut semmoinen olo ettei mikään kiinnosta.

Koirilla on aika samat fiilikset, Fionaa ei kiinnosta kävellä ulkona ja Lokikin enimmäkseen nukkuu sisällä. Hyvä kun jaksetaan lenkille mennä.

Töissä on tällä viikolla normaalia stressaavampaa kun pääsen tekemään vähän erilaista työtä. Tosi mielenkiintoista on kyllä ja uteliaana odotan miten työt menevät, mutta onhan se vähän stressaavaa. Lauantaina sitten rentoudutaan (?) kauan odotetussa erkkarissa.

Käytiin me yhtenä päivänä koirapuistossa missä napsasin hyvää kännykkälaatua.

Harmi kun seisoo vähän huonosti.

Samalla reissulla annoin vähän palautetta eräälle naiselle joka piti koiraa vapaana pellolla, näin koiran jo kaukaa ja arvasin että on kohta meidän luona. Kiersin omat koirat hihnassa kauempaa mutta sinnehän se koira vaan tuli perässä. Oli musta Lokin kokoinen mutta uros, joten en alkanut riskeeraamaan vaan karjuin sen kauemmas. Loki pomppi hihnassa kuin olisi hakenut koiraa leikkimään ja olisi mielellään lähtenyt sen kanssa juoksemaan kun koira juoksi meitä vähän ympäri. Huusin sitten naiselle että voisiko kutsua koiransa luokseen. Kutsuihan se, koiraa kiinnosti kuin kilo sitä itteään. Nainen tökötti paikallaan kauempana kunnes huusin voisiko tulla hakemaan koiransa pois. Tämän jälkeen nainen tuli meitä lähemmäs ja koira lähti omistajaansa karkuun autotien viereen pois pellolta, meidän lauma lähti tällöin sisemmäs pellolle. Jospa nainen olisi vähän saanut älliä päähänsä siitä missä pitää koiraansa vapaana.

Tuo oli sinällään aika miellyttävä irtokoirakohtaaminen, mutta jälkeenpäin ajateltuna olisin tilanteen voinut vielä paremminkin hoitaa.

Viikonlopun tunnelmia ja Loksulaisen kuvia

Lokin kroppa näyttää kivalta tässä.

Tämän postauksen kuvat ovat viime viikkoina otettuja blogissa vielä "käyttämättömiä" ja kun nyt pitää tyhjentää tietokoneen muistia, pistän tähän sekalaisia kuvia missä on mielestäni jotain kivaa, niin saan kuva-albumit järjestykseen (pidän yleensä uusia käyttämättömiä kuvia eri paikassa ja arkistoin vasta sitten, kun kuvat on kertaalleen käytetty).

Ja tässä, turkkia on kanssa kivasti (mukamas kuvan mukaan :D)

Viikonloppu on ollut koirilla melko tylsä, itse olen ollut "sosialistumassa" :) työpaikan tiimiläisten kanssa yötä myöten sekä perjantaina että lauantaina. Saldoksi jäi yksi voitettu biljardipeli ja yksi voitettu pokeripeli, hävittyjen määrää en halunnut laskeakaan. Mutta hauskaa oli ja se on pääasia ja tuo yksi voitettu pokerikierros oli kyllä melko makea saavutus kun ottaa huomioon, etten oikeastaan ole tätä ennen juurikaan kyseistä peliä pelannut (kummatkin voitot tulivat alkuillasta ja syytän pelien huononemisesta väsymystä, harmiksi tietysti panokset nousivat tasaisesti mitä pitemmälle yö eteni).

Loki on ollut jotenkin tosi rauhallinen vaikka ottaa huomioon ettei ole paljon päässyt mitään tekemään. Ensi viikolla on minulla töissä sen verran hektistä, että Lokin viikkoon ei varmaan tule kuulumaan muuta kuin lenkkeilyä ja keskiviikon agility.

Lauantaina on sitten suuri päivä, kun mennään kauan odotettuun spanieliliiton erikoisnäyttelyyn Hyvinkäälle. Laskelmieni mukaan junnu-uroksia on ainakin 6, itse veikkaan niitä olevan enemmän, ehkä jotain kymmenisen koiraa. Lokin turkin tilanne ei ole juurikaan muuttunut suuntaan eikä toiseen, edelleen se tuntuu elävän päivittäin ja välillä ihastelen miten nättiä oranssia on tulossa ja hetken päästä bongaan uutta mustaa toisesta paikasta. Loki on tietämistäni junnu-uroksista nuorin, joten usko menestykseen erkkarissa ei ole päätä huimaava. Tavoitteeksi pistän EH:n, mutta voipi olla että turkin väri pudottaa arvosanan jo tuttuun Hyvään. Huomattavasti enemmän innolla odotankin muiden koirien ja ihmisten tapaamista, kyllä tätä on odotettukin!

Lauantaina erkkarin jälkeen mikäli sää sallii vien Fionan pitkälle lenkille, sillä tuo pieni turriainen sitkeä ja äkkipikainen sissi täyttää samana päivänä 3 vuotta (tuleepahan itsellänikin samana päivänä neljännesvuosisata täyteen, joten kuvioihin sopisi että Loki tyhjentää erkkarissa pöydän, sitten voisi juhlia jokaista perheenjäsentä samana päivänä :D). Fionan vointi on viime päivinä ollut hyvä, mikä lie väliaikainen juttu oli tuo ajoittainen takapakki. Varasin sille kuitenkin 26.10 ajan Viikkiin kontrolloimaan veri-, virtsa-arvoja ja todennäköisesti ultralla katsotaan myös maksan ja munuaisten tilanne.

Noissa metsässä otetuissa kuvissa Lokin turkki näyttää mustemmalta mitä oikeasti on. Alla olevassa kuvassa näkyy paremmin sen hetkinen tilanne. Nyt rahapeleissä erittäin kokeneena ihmisenä en yhtään osaa päättää minkä värin puolesta rahani pistäisin. Vetoja otetaan vastaan ;).

Minullahan on pitemmän aikaa kytenyt pientä kiinnostusta koirien kasvattamiseen joskus (HAMASSA!) tulevaisuudessa ja eilen kuin salama kirkkaalta taivaalta keksin aivan täydellisen kennelnimen. Mitään akuuttiahan minulla ei asian suhteen ole, todennäköisesti seuraavan koiran valitsen sillä silmällä, mutta siihen menee vielä useita vuosia sillä koirapaikat ovat nyt toivottavasti lukuisiksi vuosiksi täynnä. Mikään ei kuitenkaan estä suunnittelemasta, onhan minulla seuraaville vähintään kymmenelle koirallekin jo nimet valmiina valittuna :D

Loksu-poksu Harmulainen 10,5kk

Myö oltiin mehtällä

Alkuun hieman Lokin viime viikon agilitystä. Kouluttaja ei ollut paikalla, joten tehtiin itsenäisesti hyppytekniikoita, sylikäännöstä ja tehtiinpä hieman puomiakin namialustalla. Hyppytekniikat meni hienosti, Loki ei enää pomppinut kahta yhdellä hypyllä. Sylikäännöksetkin menivät tosi hyvin, tehtiin kahdella esteellä ja hienosti Loki sujahti putkeen kun sen sinne sylkkärillä ohjasin. Puomia tehtiin tosi pitkästä aikaa, mutta nyt selvästi namialusta auttoi sillä Loki (hihnassa) pysähtyi joka kerta puomin alastulolle tosi hyvin. Alkuun tehtiin parit harjoitukset niin, että nostin sen puomin alastulolle ja meni vain siitä kontaktille.

Valitettavasti Loki pääsi taas ärähtämään (säikähtämään?) Metkaa, samaa holskunarttua mitä viime kerrallakin :(. Harmitti tosi tosi paljon ja Lokin harjoitukset loppuivatkin taas siihen. Tajusin, että viimeksi näin kävi kun palkkasin Lokia repimislelulla ja nyt oli sama homma. Yksi treenikaveri sanoi, ettei pysty palkkaamaan koiraansa lelulla tuolla lainkaan kun koira käy siitä niin kierroksilla. Tuli samantien mieleen, voiko Lokilla olla sama. Kun se riehuu lelun kanssa niin käy niin kuumana että voi lähteä muillekin ärisemään. Tällä kertaa Metka oli ihan Lokin häkin luona, mutta en usko että tuossa oli pätkääkään kyse mistään häkin vartioinnista tai muusta. Loki vain kesken treenin bongasi Metkan ja lähti sen luo. Epäilin, että kyse oli epävarmuudesta juuri tuota koiraa kohtaan kun on niin tumma ja isohko, joten käytiin sitten Metkan ja omistajansa kanssa yhdessä loppulenkillä. Päästin Lokin nuuhkaisemaan Metkaa takapuolesta minkä jälkeen kumpaakaan ei enää kiinnostanut kumpikaan ja koirat kävelivät vierekkäin nuuskien lenkin. Tehtiin myös vähän tokoa agilitykentällä tuon Lokin aivopierun jälkeen eikä se vaikuttanut kyllä aristavan muiden läsnäoloa vaikka oltiin ihan lähellä. Ajattelin tästä eteenpäin aloittaa joka agilitytreenit pienellä toko- ja muiden koirien lähelläoloharjoituksilla, ettei Loki enää lähtisi muiden luo. Eihän tuota muuten uskalla kohta päästää vapaaksi treeneissä lainkaan.

Tulipa taas ärsytys pintaan kun tuosta kirjoitin, mutta kerrotaan nyt vielä meidän torstaisista jäljistä. Lokin jälki oli ehkä jotain 60m (metsä loppui kesken...) ja Loki meni sen hyvin, hieman ehkä liian vauhdikkaasti ja ilmavainulla ajoittain. Yritin sitä välillä hidastaa mutta tällöin se näkyi ajattelevan että "ai nyt se omistaja jäi taas, haistanpa sillä välin jatkuisiko jälki tänne oikealle" eli sinkoili ajankulukseen vääriin suuntiin. Sorkka löytyi kuitenkin hyvin ja ensin Loki tökki vain namikippoa, pitääkin jatkossa pitää namikippo aina taskussa, että Loki oppisi kiinnostumaan ensin sorkasta.

Kipon tyhjennettyä sorkka alkoi kuitenkin kiinnostaa ihan eri malliin kuin ennen ja kantaessani sitä pois umpimetsästä polulle Loki pomppi jatkuvasti vierellä ja tarjosi ajoittain ihan hyvää seuraamistakin jos olisi saanut palkkioksi löytämänsä sorkan. Polulle päästyäni annoin Lokille sorkan maahan ja se sitä nuuski ja vähän repi ja kun otti suuhun niin kehuin tosi paljon. Lokin päässä tällöin joku välähti ja se välittömästi otti sorkan suuhun ja alkoi kantaa. Se kantoikin sitä koko loppumatkan niin ylpeän näköisenä että meinasin revetä nauramaan. Käveli enimmäkseen vähän edellä ja kyttäsi ajoittain minua etten vain aio ottaa sorkkaa pois, mikä ei kyllä sekään ole kovin hyvä asia. Autolla kuitenkin luovutti sorkan hyvin vaihtariksi nameihin. Ihana pieni sorkan metsästäjä.

Ensimmäistä kertaa tein myös Fionalle jäljen. Fionan jälki oli ehkä jotain 20m pitkä. Jäljen loputtua tuli mieleen jäljestänkö väärällä koiralla, kun Fionan jälki sujui mielestäni paremmin kuin Lokin ensimmäinen :). Fiona ei aristellut pätkääkään, vaikutti tosi kiinnostuneelta joka ruohonkorresta ja jokaista keppiä ja ruohoa pitikin jäädä mielenkiinnolla haistelemaan. Ensimmäiset 5m se ei meinannut lähteä edelle ja kyttäsi minua joka askeleen välissä jolloin aina kehotin sitä jatkamaan. Ajoittain meno näytti kuitenkin tosi hyvältä! Mitä nyt fyysiset rajoitukset tulivat pari kertaa vastaan, esimerkiksi puun rungon ylittäminen vaati hieman suurempia ponnistuksia. Yllätyksekseni Fiona söi namikipon sisällön ilman mitään epäilyksiä ja oli sorkastakin kiinnostunut, tosin ehkä ainoastaan syömismielessä. Poistumisreitillä Fiona oli ihana, näytti kurkkivan joka koloon jos sieltä sattuisi löytymään lisää sorkkia. Fiona ei olisi malttanut tulla autoon ollenkaan vaan olisi mielellään jatkanut ulkoilua metsämaisemissa, mutta valitettavasti ilta alkoi hämärtyä enkä halunnut jäädä pimenevään metsään.

Me löydettiin kaksi sorkkaa, montako te?

Luin muuten Koiramme lehdestä mielenkiinnolla jutun "Myös suullinen sopimus koirankaupasta sitoo osapuolia". Jutussa kasvattaja oli suullisesti luvannut pennun tulevalle ostajalle, mutta perui kaupat ennen kuin pennut olivat luovutusikäisiä. Ostaja päätyi hakemaan pennun ulkomailta ja käräjäoikeus määräsi tuon suomalaisen kasvattajan maksamaan ulkomaalaisen pennun kalliudesta johtuvan hinnanerotuksen 500e suullisen sopimuksen rikkomisesta. Aika karu päätös mielestäni ja jutun lopussa kuvattiinkin useita tilanteita, joissa mietitään missä tilanteissa kasvattaja saa perua sovitun kaupan. Sanottakoon, että itse en ole käräjäoikeuden kanssa samaa mieltä tuomiosta ja mielestäni kasvattajalla on oikeus muuttaa mieltään siihen asti kun paperit on kirjoitettu, mutta alkoipa jutun luettua kiinnostaa se, mikä "sitovuus" on käräjäoikeuden mielestä sähköpostin välityksellä annetulla lupauksella, jos "jo" suullinen on noin pätevä koirankaupassakin.

Fiona-päivitys ja haku päällä

Tämä kuva Fiona-pennusta on ollut kännykkäni
taustakuva niin kauan kuin muistan.

Fiona-päivitys. Viime yö meni muuten hyvin, paitsi että Fiona pyysi ulos neljän aikaan. Nurtsille tuli ripulit minkä jälkeen annoin sille suosiolla puolikkaan tylosinin kun tultiin sisälle. Olen pitänyt sitä tänään ja eilen pelkällä purkkiruoalla, koska epäilin tuon kuivaruokasäkin menneen vanhaksi ja siten aiheuttaneen Fionalle kuivaa ihoa, mikä näkyy hilseenä mikä eilen huomattiin sen iholla. Voisi selittää kutiamisen.

Tänään soittelin ainakin viiteen eri eläinlääkäriasemaan Espoossa ja pk-seudulla, mutta missään ei ollut RC Hepatic kuivaruokaa. Vihdoin eräästä kauempana olevasta kaupasta löytyi ja varasin sen haettavaksi iltapäivällä.

Kun hain pussia niin myyjä kysyi haluaisinko purkkiruokia -50% alennuksella, kun yrittävät päästä eroon koko Hepaticeista. Kun kysyin syytä, vastaus oli että Hepaticia ei enää suositella maksan vajaatoimintaan, vaan sen sijaan pitäisi antaa RC Intestinalia. Tämä on syy miksi tätä ei löytynyt mistään muualta, vaikka Tampereella asuessani se oli ihan vakiotavaraa joka eläinlääkäriasemalla. Hepaticia suositellaan kuulemma vain koirille joilla on HE (Hepatic Encelopathy) oireita, eli tosi paha vajaatoiminta. Fionallahan ei näitä (vielä) ole ollut. Kuulemma Hepaticissa on tosi vähän proteiinia, kun taas Intestinalissa on enemmän erittäin hyvin sulavaa proteiinia. Myyjät veikkasivat, että RC muuttaa piakkoin Hepaticin koostumusta vastaamaan enemmän uusia suosituksia ja esimerkiksi Hill'sin maksaruokaa. Koska olen köyhä (puoli)opiskelija ostin kuitenkin purkit ja ajattelin antaa ne vielä Fionalle, ehkä sitten lääkäriltä kysyä kannattaisiko meidänkin vaihtaa ruoka johonkin muuhun.

Kotiin tultuani huomasin heti, että Fiona oli pirteämpi. Se huusi ja kiljui minkä pienistä keuhkoistaan sai irti kun väkeä tuli sisälle yksi toisensa jälkeen. Liekö antibiootti vaikuttanut. Mahtaa pieni koira olla ihmeissään kun yleensä kiljumisesta joutuu makkariin mutta välillä siitä saa kovasti pusuja ja rapsutuksia ja pääsee syliin... Purkkiruoka maistui ja ulos tuli löysähköt mutta ihan ok kakat, sen jälkeen hieman yleistä touhuamista ja nyt kumpikin on rauhassa, Fiona nukkuu ja Loki toivottavasti kohta.

Sitten palataan eiliseen, Lokin hakutreeneihin. Lokille tehtiin kolme helpohkoa maalimiestä. Ensimmäinen kesti melko kauan Lokilta löytää, sillä se meinasi lähteä vähän taaempana olevalle jonkun juuri aiemmin ajamalle verijäljelle. Ymmärrettävä erehdys Lokilta, mutta hienoa oli että se totteli tässäkin vaiheessa luoksetuloa ja malttoi jättää kaadon ja etsiä ihmistä.

Toinen ja kolmas löytyivät tosi hyvin ja vauhdikkaasti, Loki pysähteli pari kertaa katsomaan missä minä olen, mutta jatkoi sitten etsimistä. Irtosi paremmin kuin viimeksi ja oli jotenkin kokonaisuudessaan enemmän täynnä virtaa ja poweria :). Maalimiehiltä meinasi lähteä sormet samalla, vaikka Loki vetelikin nakit purkeista.

Haussa oli myös Paula Tessan ja Retun kanssa, joten päätettiin lähteä lopuksi vielä samaan metsään lenkille. Loki ja Retu juoksivat kilpaa (Retu edellä ja Loki äänekkäänä takaa-ajana) ja myös tietysti pulikoivat yhdessä matkalla olevissa lammikoissa. Miten voikin olla noin samanlaisia vesipetoja. Kameran otin tänne mukaan, mutta kuvat on kyllä melkoista suttua. Koska olen kuitenkin sitä mieltä, että parempi huonoja kuvia kun ei kuvia ollenkaan, tässä jotain vähiten huonoja otoksia.

Innokkaat polskijapojat ja vähän innokas polskijatyttö

Sitten voi juosta itsensä kuivaksi.

Retu

Retu ja Tessa

Retu poseeraa :)

Fionan päivitys ja Lokin harrastuskuulumisia

Fiona rohkea tutkimusmatkailija aamulenkillä
toissapäivänä vielä ilman huolia.

Alkuun Fionasta sen verran viime päivitykseen liittyen, että viime yö meni ilman kutinoita tosi rauhassa, kunnes aamulla kahdeksan jälkeen Fiona oksensi mahahappoja ja perään pissasi (just like the old days) lattialle. Annoin sille aamupalaksi pelkkää purkkiruokaa siltä varalta, että se olisi jotenkin vatsaystävällisempää kuin nappulat, millä en kyllä varsinaisesti usko olevan mitään merkitystä. Nyt haukut nukkuvat rauhassa eli maan päällä on taas väliaikaisesti rauha.

Lokilla oli torstaina tokoryhmämme toinen tapaaminen. Paikalla oli Miko-kooiker, nöffi-pentu, flätti ja kultsu. Hieman mietitytti säätilanne, kun siinä vaiheessa kun lähdin ajamaan satoi kaatamalla ja tuuli paljon. Kunnon varusteet siis mukaan ja onneksi sade lakkasi juuri kun päästiin treenipaikalle Pitkäkosken ulkoilumajalle. Tehtiin paikallamakuuta rivissä, Loki pysyi paremmin kuin viimeksi mutta tosi pieniä harjoituksia tehtiin silti. Luoksepäästävyyttä tehtiin kahteen kertaan, lopussa uudestaan kun saatiin kerrankin mies leikkimään tuomaria :). Loki pysyi nätisti, taisi nousta seisomaan mutta ei sen kummemmin välittänyt. Lokin kanssa tehtiin lisäksi liikkeestä maahanmenoa mikä ei mennyt tietenkään niin hyvin kuin kotona mutta treeniä treeniä, luoksetuloa lelupalkalla ja seuraamista. Maa oli tosi kiinnostava ja Loki ei olisi malttanut lakata haistelemasta sitä, edes lelu ei meinannut kiinnostaa. Treenien jälkeen käytiin kävelyllä, Loki käväisi isompien kanssa koirapuistossa mutta tultiin pian pois kun ei poitsu tykännyt naamalle tulevista koirista. Hihnassa kävely meni silti tosi hyvin ihan isojen mustien koirien vieressä.

Perjantaina käytiin Suvin ja Mikon kanssa agiliitämässä Kivikon kentällä, jälleen extreme olosuhteissa. Tuuli niin kovaa, että hypyt vain kaatuilivat. Tuettiin niitä tiiliskivillä ja sitten onneksi pysyivät. Lokin kanssa tein ensin hyppytekniikkaa, Lokipa pomppi jälleen kahden viimeisen hypyn yli kerralla vaikka miten rauhassa sen lähetin. Toiseksi viimeisellä kerralla Loki tiputti yhden riman, minkä jälkeen viimeisellä kerralla selvästi vähän mietti miten sitä menisi ja pomppi jokaiseen väliin, niinkuin oli tarkoituskin. Tähän lopetettiin.

Seuraavaksi tehtiin radanpätkää, vaadin Lokilta ihan liikaa ja se meni alussa paremmin kuin lopussa. Ei selvästikään noin pitkiä ratoja voida vielä mennä vaan pitää mennä pätkissä. Loki kiersi hyppyjä vaikka ne olivat käytännössä suoraan edessä eikä reagoinut "tässä" käskyyn tulemalla lähemmäs vaan spurttaili minne sattui. Meno oli vähän semmoista että Loki ehti touhuta miljoona asiaa "ai tännekö? ai tänne? vai tänne?" siinä kun minä vielä mietin miten reagoida siihen ensimmäiseen esteen ohittamiseen.. Niin mitäs minä juuri kirjoitin siitä reagoimisesta. Mutta minkäs teet kun on kädetön ohjaaja. Lopussa tehtiin kolmen hypyn irtoamistreeniä namialustalla ja nämä Loki meni tosi hienosti. Siihen oli hyvä lopettaa. Suvi kuvasi videota mistä pystyin katsomaan omat virheet, mutta muokkausohjelma ei suostunut yhteistyöhön enkä ole jaksanut uudestaan alkaa sitä työstämään julkaisukuntoon.

Eilen Loki vietti sympatiapotilaan päivää, lötkötteli Fionan vieressä melkein koko päivän ja nukkuivat molemmat. Selvästi teki Lokillekin hyvää vapaapäivä, vaikkakin illan tullen se alkoi olemaan vähän levoton ja etsiskeli tekemistä. Tänään kun kerran ollaan sittenkin täällä Espoossa ajattelin mennä Lokin kanssa hakuun, ottaa jotain helppoja maalimiehiä ja käydä sen jälkeen lenkillä, niin saa Loki tekemistä ja minä muuta ajateltavaa kuin Fionan tulevat tutkimukset.

End of an era

Valitettavasti jouduttiin pitkästä aikaa lähtemään Fionan kanssa tänä aamuna päivystykseen, kun takana oli erittäin levoton yö rapsutuksineen ja takapään nuolemisineen. Eilen illalla Fiona alkoi rapsuttamaan itseään kyljistä, korvista, kummaltakin puolelta, hännän tyvestä. Lisäksi se nuoli takapäätään kovasti. Yritin tyhjennellä sen anaalirauhasia lämpimän veden avulla ja sain ulos hieman tummanruskeaa nestettä. Ennen Fionalla on ollut valkoista, joten epäilin jonkinsortin tulehdusta. Takapää häiritsi koko yön ja Fiona rapsutteli itseään jatkuvasti. Yö menikin siis pitkälti valvoessa kummallakin. Kokeilin laittaa sille koppaa päähän, ettei raapisi itseään ja pahentaisi ongelmaa. Ei tullut siitä mitään, Fiona käppäili tosi levottomasti, pyysi sänkyyn ja alas ja takaisin sänkyyn. Soitin Viikistä ja Aistista kummastakin mielipidettä ja Aistista pyydettiin soittamaan aamulla uudestaan niin saataisiin päiväksi aika. Joskus neljän jälkeen käytin Fionan ulkona missä se kakkasi ja sen jälkeen rauhoittui vihdoin nukkumaan, kunnes kahdeksan jälkeen taas alkoi levoton tepastelu.

Ei muuta kuin soitto Aistiin josta pyydettiinkin lähtemään heti matkaan, kun heillä oli aikaa. Aistissa Fionalta otettiin verikokeita, tyhjennettiin anaalirauhaset ja laitettiin nestettä ja kortisonia kutinan helpottamiseksi. Anaalineste oli hieman kokkareista ja ruskeaa ja Fiona pikkuisen aristi, mutta eläinlääkäri oli sitä mieltä, ettei kyseessä ollut vielä varsinainen tulehdus kun mömmö tuli helposti ulos. Verikokeissa muut arvot (mm. munuaiset) olivat normaaleja, mutta maksan ALAT arvo oli lekurin mukaan hieman koholla kun oli 179 (viite 10-118). Lisäksi proteiini oli viitearvojen alapuolella, johtuu kuulemma siitä kun maksasairaan ruokavaliossa on niin vähän proteiinia.

Kotiohjeista tuli seuraavanlainen:

"Fiona tuotiin klinikalle, koska se oli ollut levoton ja kutissut. Eilen illalla Fiona oli alkanut rapsutella kylkiä ja nuollut takapäätään. Omistaja oli tyhjentänyt anaalirauhaset, ja erite oli ollut normaalia ruskeampaa.

Fionalla on todettu aiemmin synnynnäinen maksan vajaatoiminta, mikrovaskulaarinen dysplasia (YES). Sappihappoarvot ovat olleet jatkuvasti koholla, muut arvot ok. Oireena oli krooninen ripuli.

Fionan anaalirauhasissa oli jonkin verran ruskeaa, rakeista eritettä, mutta se ei aristanut rauhasten tyhjennystä erityisesti. Muuten yleistutkimuksessa ei havaittu poikkeavaa.

Fionalta otettiin verinäyte, josta tutkittiin seerumin elinprofiili, elektrolyytit, proteiinit ja glukoosi. Toinen maksa-arvo (alat) oli hieman koholla 179 (10-118), proteiini- ja globuliiniarvot olivat viiterajojen alapuolella.

Fiona sai suonensisäisesti lyhytvaikutteista kortisonia helpottamaan kutinaa. Jos kortisoni auttaa hetkellisesti, mutta kutina alkaa uudelleen, voi Fionalle antaa 1/4-1/2 kyytablettia (50mg hydrokortisoni) 12 tunnin välein vielä kahdesti. Mikäli oireilu jatkuu, suosittelen Fionalle tarkempia tutkimuksia arkiaikaan ja erityisesti veren ammoniakkipitoisuuden määritystä.

Fionalle kannattaa antaa ruuan lisäksi helposti imeytyvää, hyvälaatuista proteiinia (rahka, kermaviili, raejuusto, soijaproteiini). Lisäksi Fionalle voi antaa maksan toimintaa tukevaa ravintolisää (Samylin, Denosyl).

Kutina saattaa johtua esimerkiksi allergisesta reaktiosta. Syömisen jälkeen esiintyvä kutina saattaa liittyä myös maksasairauteen.

Jos Fionan vointi huononee, ottakaa uudelleen yhteys eläinlääkäriin."

Vähän ristiriitaista tuo ohje lisätä proteiinia, vaikka maksa-arvo oli nyt jo koholla. Lekurin jälkeen Fionan rapsuttelu loppui ja se nukkui pitkin päivää tosi autuaasti. Ruoka maistui ja se oli rauhallinen, vaikkakin tietysti unelias valvotun yön jälkeen (as we all). Äsken kuitenkin iltaruoka (missä oli hieman rajuustoa ohjeiden mukaan mukana) tuli takaisin ylös (vaikka yritin torjua oksennusta alkuoireista antamalla Antepsinia). Myös kutina palasi samoihin aikoihin, eli noin 12h kortisonin saamisesta. Kotoa löytyi Fionalle aiemmin annettua kortisonia, joten soitin Aistiin onko se parempi antaa kuin kyypakkauksen tabletti. Ohje oli antaa tuota Prednisolonia (5mg) 1/2 tablettia nyt ja jos kutina jatkuu tunnin päästä niin toinen puolikas perään.

Tosi ihana, että näin kauan saatiin olla ilman Fionan terveysongelmia, mutta jos huomenna on vielä oireita niin sitten näyttää siltä että heti maanantaina pitää varata aika Viikkiin Fionalle kunnon tutkimuksiin. Sappihappo ja ammoniakki tulisi ottaa ja muutenkin mielipide sisätautilääkäriltä. Fionalle on kertynyt taas hammaskiveä ja olen miettinyt että sen poistoon tulisi varata aika joten sen voisin varata tuolla käynnillä, mikäli eläinlääkäri ei ole eri mieltä. Viimeksi nimittäin hammaskiven poisto ja tulehtuneiden hampaiden poiston jälkeen Fionan ongelmat helpottuivat, liekö sitten sattumaa vai ei. Koska Fionallakin mielestäni oksentelu liittyi sen mahassa velloviin karvapalloihin, ajattelin että nyt tutkitaan sitten kaikki kerralla ja jos mahdollista niin varaan hammaskiven poiston yhteyteen vatsalaukun tähystyksen. Nyt Fiona on nimittäin viikon sisällä oksentanut jo kolmena päivänä.

Tuo kutina on kyllä aika mysteeri, kun niin yhtäkkiä alkoi. Oksentelu alkoi pari päivää ennen, joten onhan mahdollista että maksan toiminta on nyt jotenkin huonontunut. Kutina kun liittyy usein maksa- ja munuaisongelmiin. Oman käsitykseni mukaan Fionan maksasairauden ei pitäisi edetä, mutta ei sitä koskaan tiedä varmaksi. Maksa-arvon lievä nousu kertoo kyllä omaa selvää kieltään, mutta ei tuo onneksi vielä mikään erityisen paha arvo ole.

Kivempi olisi kyllä ajatella, että kutina on allerginen reaktio ja oksentelu johtuu joko peräpäästä tulleista bakteereista, hammaskivestä tai mahaan taas jotenkin päätyneestä ylimääräisestä tavarasta.

Yritän olla suurentelematta tätä vielä sen kummemmin, siltä varalta että olisi kyse vain jostain väliaikaisesta. Voi kunpa vaan ensi yö olisi Fionalle rauhallinen.

Agilitya teoriassa ja käytännössä

Tänään koitti suuri päivä, nimittäin Lokilla alkoi ohjatut agilitytreenit. Ensin kouluttaja Aino Pikkusaari piti teoriapuolitoistatuntisen läheisessä kahvilassa. Tosi paljon uutta tuli tuona aikana, vaikka luulin aika hyvin tietäväni missä agilityssä on kyse. Kyllä sen huomasi, etten ole varsinaista agilityn ihan perusteoriaa juurikaan opiskellut.

Valitettavasti minulla ei ollut muistiinpanovälineitä mukana, mutta pieneen paperin kulmaan raapustin muutamia tärkeitä asioita, jotka listaan tähän itselleni muistiin:

1) Ennakointi ja reagointi
- Käytiin läpi erilaisia tilanteita, missä ennakointi ja reagointi ovat tärkeitä. Omassa tapauksessani erityisesti kiinnitti huomiota se, että pitää muistaa miten reagoidaan nopeasti jos radalla tulee virhe tai muu odottamaton tilanne, ettei jää toljottamaan että "kuis se nyt noin teki, mitäs sitten keksisin".

2) Hyppytekniikka
- Aino kouluttaa myös hyppytekniikkaa ja kehoittikin tekemään harjoituksia itsenäisesti joka treenikerralla. Lokille välejä ohjeistettiin pistämään aluksi lähdöstä ensimmäiseen hyppyyn 2 askelta ja siitä eteenpäin 5 hyppyä 4:n askeleen väleillä. Rimojen korkeus on matalin mahdollinen. Tosi kiva, että saadaan hyppytekniikkatreeniä näin eikä siis tarvitse mennä erikseen hyppytekniikkakurssille.

3) Lähihallinta ja kaukohallinta
- Koiraa pitää radalla pystyä hallitsemaan kahdella tavalla. Ensimmäinen tapa on saada koira ihan käden viereen (itse käytän tässä sanaa "tässä" tai kouluttajan käyttämää "tässtäss", riippuu mikä itselle sopii suuhun kun testailen). Toinen tapa on hallita koiraa kauempaa (käsky "täällä") minkä kuullessaan koira vaihtaa suuntaa ääntä kohti mutta ei tarvitse tulla lähelle. Näitä emme juurikaan ole tähän mennessä käyttänyt, joten oli meille siinä suhteessa uutta asiaa. 

4) Ohjauskuvioiden valitseminen koiran liikeradan mukaan
- En ollut ymmärtänyt täysin mikä ohjauskuvioiden tarkoitus on, joten tämä ehkä itsestäänselvä pointti tuli minulle uutena. Ensin pitää miettiä, miten koiran haluaa liikkuvan esteiden A ja B välissä siten, että se tulee mahdollisimman hyvässä kulmassa ulos kohti estettä C. Jotenkin ajattelin, että ohjauskuviot valitaan ihan vain sen mukaan mikä on nopein tai että kaikissa tilanteissa ei edes voi käyttää kuin jotain tiettyä kuviota.

Hirmuisesti tuli muutakin asiaa ja pääsin esittämään mieltä askarruttavia kysymyksiä. Teorian jälkeen ajettiin agilityhallille missä Loki autossa nukkumisen jälkeen oli ensin vähän levoton alkulenkillä. Onkos tuo toisaalta ihme kun oli unelias koira, uusi paikka, pimeä ja vieraita (isoja) koiria. Halli sijaitsee isolla avaralla työmaalla, joten miljöö oli kokonaisuudessaan Lokille hieman outo.

Vein Lokille häkin sisään ja rakennettiin rata. Loki ja toinen uusi ryhmäläinen karkeakarvainen hollanninpaimenkoira Metku(?) tekivät ensin hyppytekniikkaa ja sen jälkeen harjoiteltiin sylikäännöstä pelkän siivekkeen avulla. Hyppytekniikassa Loki oli jotenkin tosi kierroksilla ja oma toimintani kiihdytti sitä entisestään. Namialusta oli hyppyjen lopussa ja koira sai aina ohjaajalta luvan mennä hyppyjen yli namialustalle. Aino sanoi useaan kertaan että minun pitäisi rauhoittua ja a) jättää ohjaava käden liike pois kun annan Lokille luvan ja b) antaa lupa rauhallisesti eikä korkealla äänellä kiljaisemalla "SAA OTTAA". Tarkoitus kun on, että koira rauhassa etenee hyppyjen yli keskittyen siihen mitä tekee. Loki vetikin kuulemma (en jotenkin malttanut edes seurata miten Loki meni, jännitin oikeastaan koko ajan sitä lähteekö Loki radalta muiden luo vai ei) kaksi viimeistä hyppyä jatkuvasti yhdellä hypyllä kunnes maltoin lähettää sen rauhallisesti.

Sylikäännös Lokilta tuli kuin luonnostaan, varmaan kun se osaa pyöriä niin tuo samankaltainen liike sujui siksi täysin ongelmitta. Rimaa ei tosin vielä ollut mutta tämä alkuharjoitus meni tosi lupaavasti. Kerran sylikäännöstä harjoiteltaessa Loki bongasi Metkun ja meni sen luo haukkumaan :/. Ei kiva. Hain koiran tietysti heti pois. Onneksi Metku ei välittänyt mitään eikä Loki ihan iholle päässytkään (tuskin olisi uskaltanut edes mennä). Ryhmässä on kuitenkin ainakin yksi uros jonka luo ei välttämättä kannata mennä. Metku on onneksi narttu, itse asiassa Lokia tasan yhden päivän vanhempi.

Otettiin sylkkäriharjoitusten jälkeen vähän tokoa siellä muiden koirien treenatessa, että Loki tottuisi muiden läsnäoloon. Kärsivällisyyttä ei oikein riittänyt ja Loki päättikin suorittaa kaikki osaamansa temput ja haukkua vielä päälle jos sillä nakki irtoaisi. Tuota yhtä tapausta lukuunottamatta Loki oli tosi nätisti kontaktissa ja pysyi hallinnassa (pidin sitä tosin hihnassa aina kun se ei juuri tehnyt mitään). Lopussa kun väki alkoi jo lähteä tehtiin Lokin kanssa sivussa vähän vauhtirataa mallia hyppy-hyppy-ansahyppy (johon ei saanut mennä)-putki. Käytin lähihallinta käskyä "tässä" ja kertaakaan Loki ei hypännyt ansahypyn yli, tosin putkeen meni ensin jatkuvasti väärästä päästä. Palkkasin Lokin lelulla ja se oli ihanan innokas ja riiviö lelun kanssa, olisi jatkanut repimistä varmaan maailman tappiin saakka. Tosi hyvin kuitenkin toi lelun minulle aina yhdessä leikittäväksi, jotain sentään olen osannut tuolle opettaa oikein.

Loppulenkki tehtiin vielä täysin autiolla työmaalla sen verran sivussa, että Loki sai vapaana mennä. Sen verran oli kuitenkin jo puhti pois (tai vaihtoehtoisesti nälkä), että se melkein koko ajan käveli vieressä kontaktia hakemassa ja nakkia anomassa. Tosi kiva agilitykerta oli ja yhä olen tosi tyytyväinen että päästiin tuonne ryhmään.

Fiona on tänään voinut hieman huonosti, se viime yönä heräsi tepsuttamaan ympäri huonetta eikä malttanut rauhoittua nukkumaan. Mietin jo pitäisikö käyttää ulkona, mutta sitten se rauhoittui tyynylleni. Aavistin heti ettei siitä hyvää seuraa ja aamulla Fiona oksensikin valitettavan tuttuja vatsahappojaan. Se sai eilen nappulat poikkeuksellisesti kuivana, joten tänään annoin ne erityisen märkänä ja vähemmän nappuloita ja enemmän purkkiruokaa. Päivällä se oli oksentanut vielä pari kertaa ja pissinyt matolle, mutta iltaruoan jälkeen on ollut normaali. Toivotaan että oli vain joku väliaikainen vatsan ärsytys ja tämä yö ja jatko menisi ongelmitta.

Black is the new red

Olen kateellisena katsonut muiden blogeista nättejä syksyisiä koiria ja vihdoin tänään oli taukoa sateesta ja hieman valoisaakin jopa, että vein koirat kuvauksiin pihalle. Eipä paljon ollut enää lehtiä puissa joten taustoja sai vaivalla hakea.

Yksi kroppakuva piti taas Lokista napsaista todistusaineistoksi sen turkin käymästä muodonmuutoksesta. Tummumista ei voi estää. Kova muutos käynyt 8kk ikäisestä. Onhan vielä mahdollisuus että tuo on joku välivaihe, mutta hieman epätodennäköiseltä se minusta näyttää. Vaikka eipä sitä koskaan tiedä.

Puskajussit

Päässä ei ole (vielä) mustia karvoja, mikä ainakin olisi tietääkseni 

selvä merkki siitä että mustuus on tullut jäädäkseen. Jospa sittenkin...

Tässä pönötän enkä muuta voi!