Kaikki hyvä loppuu aikanaan

 Kesä on nyt virallisesti loppu. Työssäkävijänä sen huomaa monista asioista, joista suuri osa on äärimmäisen ärsyttäviä. Työpaikalla väki palaa lomilta ja talo tulee täyteen hyörinää ja pyörinää, mikä on toisaalta ihan kivakin asia. Kehä I:n autojen määrä suureni paljon tällä viikolla ja ensi viikolla varmaan vielä reippaasti lisää. Minä saan onneksi kääntyä pois kehältä juuri viime tipassa ennen Lepuskin tietöitä, mitkä näyttävät pistävän kehän kummankin puolen tukkoon siitä eteenpäin.

Esimerkiksi toissapäivänä kun kävin ostamassa Lokille valjaat Rakkailta Haukuilta viiden aikaan sain seistä ruuhkassa Turunväylällä. Kai se on hyväksyttävä näin Espoolaisena, että liikenneruuhkat kuuluu arkeen. Ostin valjaat Lokille jäljestykseen, sillä ensi viikonloppuna on vuorossa Tampereen Pikkukoirien järjestämä verijälkeen tutustuminen, jonka pitää kukas muu kuin meitä jo kerran lajiin perehdyttänyt voittajaluokassa kooikerhondje Huugon kanssa kisaava Saara Oinonen :). Odotan innolla miten Loki tällä toisella kerralla jäljestää. Tämän huikean toisen jäljen tavoitteeksi pistettäköön vaikka että Loki olisi jonkun verran rohkeampi ja lähtisi hieman itsevarmemmin jäljelle eikä säikkyisi jokaista rapinaa. Totutteluahan tämä vielä kuitenkin on joten jos Loki on edes vähän kiinnostunut jäljestä niin olen tyytyväinen :D. Tosi mielenkiinnolla seuraan myös miten muut (ovat ymmärtääkseni kaikki ensimmäistä kertaa verijäljellä) homman hoitavat.

Liikenneruuhkien lisäksi koiraihmistä ärsyttää ainakin omassa tapauksessani ruuhkat myös koirien ulkoilutusalueilla. Kyllähän koiria aina pitää viedä ulos oli töissä tai lomalla, mutta aamun meidän ulkoilun aikana 6.30-7.00 on alkanut olla ruuhkaa meidän aamulenkin metsässä :(. Tosi kurjaa, kun oli niin ihanaa pitää koiria vapaana tuo pieni metsäpolku. Nyt on tällä viikolla joka päivä tullut joku vastaan ja toistaiseksi olen saanut koirat kiinni ennen kuin ne vastaantulijaa huomaavat, mutta onhan tämä pitkälti tulella leikkimistä. Erityisesti, kun yksi meidän suurin haastaja metsän kuninkuudessa on mies dobermannin ja toisen isohkon mustan koiran kanssa. Nuo ovat aina kiinni, mutta en luota omieni luoksetuloon jos joku tulee vastaan. Kai se pitää luovuttaa tässäkin asiassa ja alkaa tehdä tylsiä hihnalenkkejä taas. Aamulla itselläni on vaan aina niin väsy vielä tuossa vaiheessa, että ärsytyskynnys ylittyy tosi herkästi liiasta haistelusta tai muille haukkumisesta. Noh, elämä on.

Koska tekstiin liittyviä kuvia ei nyt ole saatavilla, tässä Miko! :)

Onneksi tänään on perjantai ja tiedossa on taas Tampere viikonloppu, mikä tietää ajomatkaa ja hyvin tavoitteellista pakkaamista Taatalan asunnossani. Asunnon luovutus on tämän kuun lopussa ja kun nyt näyttää siltä etten asuntoa saa Espoosta ennen sitä, viedään tavarat säilöön odottamaan omaa asuntoa.

Viikonlopuksi on (pakkaamisen lisäksi) ihan kivasti ohjelmaa tiedossa. Lauantaina on ensin Vesilahden näyttely, johon on ilmoitettu Lokin lisäksi yksi kooikerhondje. Mikäli toinen koira ei satu olemaan pentu, voisi Lokilla olla hyvät mahdollisuudet ROP:iin. Mutta eipä sitä koskaan tiedä mitä tuomari tykkää, se on ainakin suhteellisen varmaa että PEN1 sieltä tulee :). Lokilta on nyt turkki tosi tippunut ja uutta on vasta tulossa selän päälle, joten hieman kaljuna poika pääsee kehään lauantaina. Näyttelyn jälkeen on viideltä jäljen teko ja sunnuntaina kymmeneltä päästään ajamaan jälki.

Kyllä tällä pönötyksellä yhden KP:n ansaitsisi mun mielestä ;)

Tarkoitus oli ottaa Lokista kuvia uusilla varusteilla ja mahdollisesti näyttelytreeneistä jotka olivat eilen, mutta muistin kellonajan väärin ja puoli 7 huomasin, että ne olivatkin alkaneet jo kuudelta.. Ärsytti, kyllä sitä kaikissa kalliissa mätsäreissä tulee kierrettyä mutta sitten kun on yksi ilmainen näyttelytreeni niin siitä tietysti myöhästytään.

Ärsytystä kompensoivalle lenkille sisko tuli mukaan ja päädyttiin tekemään pari "haku" harjoitusta läheisellä pellolla. Sisko juoksi n. 1m korkeaa heinää täynnä olevalle pellolle vähän matkan päähän ja sitten vapautin Lokin hakemaan nakkia. Oli hauskannäköinen koira kun pomppi pitkässä pellossa niin että korvat vaan näkyi ja välillä näki vain heinän liikkeestä että missä poika menee. Into oli kova ja maalimieskin löytyi enimmäkseen ensimmäisellä yrittämällä. Kolme lyhyen matkan maalimiestä otettiin matkan varrella ja ensimmäisellä Loki jäi epäluuloisena tuijottamaan maalimiestä viiden metrin päähän ennen kuin meni lähemmäs. Muilla toistoilla se meni ongelmitta. Varmaan ihan hyvä harjoitus tämmöinen mikä tehtiin jossain muussa maastossa kuin metsässä.

Ylväänä.