Kooikertokot

Loki kooikertokon jälkeen kotipihalla.

Tiistaina käytiin Espoossa järjestetyssä kooikertokossa. Kuvat on nähtävillä täällä. Paikalla oli 15 kooikeria, joista 4 oli pieniä Oorbellen pentusia ja Lokin lisäksi toinen vähän vanhempi pentu oli Retu. Retu ja Loki on täsmälleen samankokoiset "paperilla". Retu on Lokia noin kuukauden vanhempi ja Retulla oli enemmän karvaa, korviksia ja isompi pää :)

Oorbellen vauvat oli kovin suloisia ja rohkeita tapauksia kaikki, hirveästi tulivat pusuttelemaan <3. Ei sentään pentukuume onneksi varsinaisesti tullut, kun nyt lähinnä innolla odottelen että tästä omasta murkusta kasvaisi fiksu aikuinen joskus. 

Neljä urospentusta tosiaan oli paikalla ja ilmeisesti asustelevat pk-seudulla. Jos ja kun nämä vauvat vanhempiinsa tulevat, Lokille tulee kiire kerätä sertit ennen kuin saa tämän jengin kehissä vastaansa ja tehtävä vaikeutuu huomattavasti :P

Loki käyttäytyi tosi hienosti koko ajan, mitä nyt repi ja riuhtoi mereen päin. Pääsi se toki kuumana päivänä useamman kerran pulahtamaan ja haki taas kivasti keppiä. Se on kyllä kiva jos tykkää sitä hakea, tulee ainakin rantaan käymään välillä eikä polski vain ulappaa kohti.

Kuva (c) Suvi Tyynismaa

Hieman jännitin miten Loki pieniin pentuihin suhtautuu, sen ainoa itseään nuoremman koiran kanssa tapahtunut kohtaaminen ei ollut kovin onnistunut, kun sitä itseään isompi mutta nuorempi tolleri pomppi kerran koirapuistossa Lokin naamalle ja Loki ei siitä tykännyt. Nyt oli kuitenkin ihan toinen ääni kellossa, Loki tosi innokkaasti meni nuuskimaan vauvoja eikä yrittänyt yhtään jyrätä. Lienee Fionan kanssa leikkiminen vähän opettanut pienempien kanssa olemaan. Loki alkoi jopa leikkiä osan kanssa ja kävi kerran köllimässä maassakin niin että pentunen käveli sen päältä :). Harmi etten tuosta saanut kuvaa.

Loki tutustuu vauvoihin, huomasi varmaan että on henkisesti ihan samalla tasolla.. (c) Suvi Tyynismaa

Ja tietysti pitää taas vähän kölliä. (c) Suvi Tyynismaa

Väkeä oli niin eri ikäistä ja luonteista, ettei harmiksi Lokia viitsinyt päästää vapaaksi. Se olisi todennäköisesti joko:

A) Jyrännyt pennut juoksemalla päättömästi,
B) Tunkenut hyrränä muiden naamalle ja saanut turpaansa tai
C) Lähtenyt uimaan mereen.

Loki haisee selvästi jo niin urokselta etteivät kaikki urokset siitä tykkää, vaikka se mateleekin maata pitkin ja innostuu vain lisää mitä enemmän sille murisee (tällä ei varmaan ole tippaakaan itsesuojeluvaistoa). Myös vanhemmat nartut eivät välttämättä arvosta naamalle tunkevaa kooikerlapsosta. Loki oli siis vähän huonosti liian iso vauvojen joukkoon ja liian pieni fiksujen ja filmaattisten aikuisten joukkoon. Retun kanssa meinasi parit rallit lähteä menemään, mutta kumpikin oli hihnassa joten eipä siitä tietenkään oikein mitään tullut.

Loppuun vielä ihan eri aiheesta, nimittäin kävin tällä viikolla kokeilemassa työkavereiden kanssa ensimmäistä kertaa seinäkiipeilyä. Se oli tosi hauskaa! Menen ehdottomasti uudelleenkin, tuossa voisi olla urheilulaji josta minäkin tykkään. 17m korkeita seiniä kiipesin kaksi kappaletta ja kaksi jäi kesken, kun raajat loppui liian lyhyeen. Ei ole helppoa olla 162cm.

Tässä kuvassa työkaveri kiipeää, minusta otetut kuvat eivät tänne pääse, koska housuvalinta oli täysin väärä ja takapuoleni oli alaperspektiivistä otetuissa kuvissa aivan julkaisukelvoton...

Silkkitassun ensimmäinen ja viimeinen agilitytunti

Viime viikon ensimmäisellä tunnilla koirakoulu Silkkitassun tiloissa Malminkartanon hallilla huomasin, miten paljon tilat ja ohjaaja oikeasti vaikuttavat omaan fiilikseen ja siihen, minkä hyödyn koira harjoituksista saa. Valitettavasti jätimme tämän kurssin kesken muutamasta syystä.

Tilat olivat reilusti pienemmät mitä luulin ja ymmärrettävistä syistä Loki nopeana koirana tarvitsee paljon tilaa radalla. Sen tiesin, ettei esteitä pitänytkään olla kovin paljon (esimerkiksi puomia ei ollut ollenkaan ja hyppyjä kaksi), mutta oikeilla harjoituksilla ja riittävällä tilalla olisi niilläkin voinut tehdä hyviä harjoituksia. En kuitenkaan usko, että noin pienessä tilassa pystyisimme harjoittelemaan montaa kertaa tehokkaasti, kun tilan puutteen takia Loki ei päässyt oikein missään vaiheessa kunnolla vauhtiin. Pelkään, että Lokilla loppuu pian into kun se ei pääse kunnolla kirittämään. Hallissa oli toinen puoli agilitykenttää ja toinen puoli ilmeisesti tokokenttää, mikä oli niin liukas että kun toisen koirakon vuorolla leikitin Lokia siellä puolella niin se luisteli ihan koko ajan. Päällyste oli liukasta muovia eikä Lokin tassut pitänyt yhtään. Lisäksi tilassa kaikui huomattavan paljon mikä häiritsi ainakin itseäni, liekö siihen olisi sitten tottunut ajan kanssa.

Toinen syy kurssin kesken jättämiseen olivat erilaiset koulutustekniikat ohjaajan kanssa. Jo tällä ensimmäisellä tunnilla meille tuli erimielisyyksiä esimerkiksi namialustalta/kädestä palkkaamisesta ja rimojen korkeuksista, mitkä kuitenkin ovat sen verran oleellisia asioita että haluan pitää kiinni niistä mitä ollaan tähän astikin tehty. Lisäksi sain vähän sen kuvan, että Lokin vauhti ja into olisi ollut jotenkin huono asia, koska useaan kertaan ohjaaja kehotti minua rauhoittamaan koiraa ja tekemään paikallaolo harjoituksia. Tästä aiheutui minulle semmoinen olo, että pitäisi jotenki hävetä että koira on niin innokas. Koulutustapa oli yksinkertaisesti kokonaisuudessaan niin erilainen, etten koe tuosta kurssista olevan hyötyä minulle tai Lokille. Lisäksi ohjaaja kehtasi kritisoida tähän asti saamaamme opetusta, kun ihmetteli että onko Loki oikeasti harjoitellut noin 12 viikkoisesta eikä osaa kuin kaksi estettä. Meillä on ollut tässä välissä varmaan pari kk taukoa pienissä osissa mutta kunnolla Loki osaa tosiaan vain hypyn ja putken, joiden lisäksi ollaan harjoiteltu kontakteja, ohjauskuvioita ja yksinkertaisesti sitä, että koiralla olisi hauskaa ja intoa mennä radalla. Mentiinhän me myös rengasta ja pussia, mutta ei Loki näitä vielä kunnolla oppinut. Lisäksi monet esteistä, esimerkiksi A ja kepit, ovat niin rankkoja pennun kehittyvälle kropalle, ettei niitä edes suositella kovin paljon harjoiteltavan liian nuoren koiran kanssa. Kommentteihini ohjaaja sanoi, ettei tietenkään tiedä meitä opettaneita tahoja, mutta aika kummalliselta kuulemma kuulosti. Tähän en enää vastannut mitään, mutta voitte arvata lisäsikö vai vähensikö nämä kommentit mielenkiintoani tätä kurssia kohtaan.

Jollekin koirakoille tämä kurssi varmasti sopii ihan hyvin, mutta minä en tahtonut tuota kurssia jatkaa Lokin kanssa edellämainituista syistä. Asiakaspalvelu Silkkitassussa toimi ihan ok, sain pyynnöstäni rahat takaisin jäljelläolevista 9 kolmivarttisesta. Mitään kommenttia pitkään (asialliseen) viestiini siitä miksi jätän kurssin kesken en saanut, mutta väliäkös tuolla, tuskin tuolla koirakoulussa tulevaisuudessa käymme, joten jos otti nokkiinsa niin ottakoon.

Kyllä tuli ikävä Tytin tunnille :<

Verinen juhannus

Loki auttoi Tampereella pakkaamisessa :)

Tänä aamuna pakkasin Lokin autoon ja mentiin Suvin & Mikon ja Saaran & Huugon kanssa eilen tekemiämme verijälkiä jäljestämään. Hieman oli liian kuuma, mutta onneksi autoilla oli pari vesilammikkoa missä Loki kävi huljuttelemassa jalkojaan ennen meidän suoritusta.

Ensin Huugo ja Miko jäljestivät omat pitemmät jälkensä ja sen jälkeen oli Lokin vuoro. Loki oli tosi kiinnostunut alkumakauksesta ja lähti ensimmäiset metrit oikeastaan tosi hyvin, mutta pian iski epäluulo ja lopun matkaa se tarvitsi paljon rohkaisua minulta ja etenimmekin pitkälti yhdessä. Se jännitti metsästä kuuluvia ääniä ja näki useita mörköjä matkan varrella. Välillä se selvästi löysi jäljen ja lähti sitä seuraamaan, mutta pian iski epävarmuus eikä Loki uskaltanut edetä. Kehuin sitä paljon ja kehotin reippaasti etenemään. Kaadolta löytyi sorkka, jota Loki ei muilta hajuilta ensin edes huomannut, vaan istui sen päällä eikä ymmärtänyt mihin yritin kiinnittää sen huomiota :). Sorkan huomattuaan se haisteli sitä kovasti ja kehuin ja annoin namipurkin missä oli Fionan purkkiruokaa, Lokin omaa nappulaa, nakkia ja meetvurstia. En ehtinyt kauppaan nyt pyhinä hakemaan parempia eväitä..

Nyt pitäisi viedä Lokia paljon enemmän metsään, että pelkkä metsä ei olisi niin jännä paikka. Sitten vain monia lyhyitä jälkiä niin että idea aukenee. Varmasti Loksuttajasta vielä mejäkoira saadaan :). Paljon kiitoksia Saaralle ja Suville auttamisesta mejän saloihin ja tarvikkeiden lainaamisesta!

Suuri metsästäjä uintireissun jälkeen.

Kotin mentyämme huomasin, että olin unohtanut avaimet kotiin, joten tiedossa oli ajomatka toisia avaimia hakemaan. Loki joutui istumaan niin kauan kuumassa autossa, että päätin mennä vielä uintipaikan kautta kotiin. Loki vaikka oli kovin poikki jaksoi silti polskia ja piristyi kun pääsi veteen. Olin ihan ihmeissäni kun se innostui ensimmäistä kertaa noutamaan keppejä vedestä!  Ehkä ne taipparit ei olekaan täysin poissuljettuja liian vesihullun koiran takia.

Nyt on poika väsynyt ja varmasti uni maistuu. Jospa huomenna työpäivän aikanakin olisi vähän rauhallisempi täällä kotona.

Harmiksi täytyy vielä todeta, että Fiona on kahtena viime aamuna jostain syystä oksentanut. Se alkoi Tampereella missä en antanut sen ruokaan ruotsintippoja, mitkä ovat ainoat lisäravinteet mitä se tällä hetkellä saa. Aamuruoka on myös tullut viime aamuina myöhemmin, mutta ei se ennen ole oksentelua aiheuttanut. Yritän olla maalailematta kauhukuvia seinälle vaan katselen tässä viikon verran loppuuko, jos ei niin sitten lääkäriin maksa- ja sappihappokokeisiin ja röntgeniin katsomaan onko siellä taas jotain karvakasaa vatsassa, ihan samanlaista oksentelua tämä on kuin Fionan aiempi ja Lokin pentuajan karvakasojen oksentelut.

Mutahilviö, aksaa ja mejää

(c) Tytti Käyhkö

(c) Tytti Käyhkö

(c) Tytti Käyhkö

Tässäpä vielä parit Tytin kuvat eiliseltä reissulta. Juhannuksen pyhinä on tapahtunut jonkin verran mitä en ole vielä kirjoitellut, nimittäin parit agilityt on ehditty mennä (huonommalla ja paremmalla menestyksellä) ja mejääkin vihdoin päästiin aloittelemaan.

Ensimmäisestä agilitystä kirjoittelen myöhemmin kun odotan siihen liittyvää erästä juttua.

Toinen agility oli tänään kun päästiin Mikon siivellä agilitykentälle vapaavuorolaisina. Kenttä oli tosi upea ja sää vielä upeampi kun aurinko paistoi täydeltä terältä. Valitettavasti jäi kamera kotiin kun kiireessä lähdin, mutta Suvi kuvasi kännykälläni pari pätkää videota. Kiitos Suville!

Olin tosi tyytyväinen Lokin menoon, vauhtia oli enemmän kuin riittävästi. Se myös jaksoi tehdä tosi innokkaasti vaikka tehtiin aika monta toistoa. Harjoiteltiin tuota pätkää noin ja sitten niin, että mentiin tuon viimeisen hypyn jälkeen takaisin putkelle ja siitä takaisin nuo parit hypyt. Sitten harjoiteltiin kontakteja, mitkä menivät hyvin. Pikkuhiljaa voisi alkaa liittää puomiakin noihin kontakteihin. Harjoiteltiin myös rengasta, mikä ei ollut niin onnistunut kun itsevarmasti pidin Lokin ilman hihnaa ja se pääsi loikkimaan renkaan vierestä ihan liian monta kertaa... Oikein hävettää kun tiesin ettei noin saisi tehdä mutta tein silti, vaikka Tytin äkäiset kommentit melkein kuulin päässäni.. Noh, jospa tämä ei olisi peruuttamaton vahinko, jatkossa vaan paljon rengastreeniä HIHNASSA.

Oikein kivat treenit oli kuitenkin kokonaisuudessaan, kiitos Suville että päästiin kuokkimaan teidän kentälle, toivottavasti päästään uudemmankin kerran :). Treenien jälkeen konsultoin etäkouluttajaamme Tyttiä ja nyt olisikin edessä uusien esteiden opettelua, puomia voisi alkaa ottaa varovasti kontaktien yhteydessä, samoin rengasta (HIHNASSA) ja pussia. Keppejä ehkä myös. Paikallaoloa olisi myös tarkoitus parantaa niin, että käsimerkkiä ei tarvita ja että pystyisin menemään useamman esteen taakse. Sitten vielä ohjauskuvioita pitäisi itselle selkiyttää ja saada päähän niin, että niitä osaisi käyttää myös radalla. Suuret on siis suunnitelmat enkä malta odottaa että seuraavan kerran päästään liitämään.

Agilityn jälkeen vietiin koirat kotiin ja mentiin tekemään verijäljet läheiseen metsään. Mukaan liittyi Huugon omistaja Saara. Olin tästäkin tosi innoissani, sillä koskaanhan ei olla Lokin kanssa mejää tehty, vaikka mieli on kovasti tehnyt. Nyt vihdoin pääsin kokeneempien kanssa tekemään jälkeä ja Suvi ja Saara ystävällisesti lainasivat minulle sieniä, verta ja muita härpäkkeitä mitä jäljen tekoon sitten tarvitaankaan. Kiitos lainasta ja lupaan maksaa takaisin kun hommaan omat :). Lokin jälki on lyhyt, kun kerran on ensimmäinen jälki, ja huomenna yhdentoista aikoihin olisi tarkoitus mennä se tekemään. Mielenkiinnolla odotan myös Mikon ja Huugon jälkiä, ne kun ovat niin paljon treenanneet aiemmin.

Loksutin haisteli muuten melkoisella mielenkiinnolla verisiä saappaitani kun tulin kotiin, jäljesti askeleeni hienosti kengiltä ulko-ovelle :D. Nuoli saappaita ja jopa housujani ja niitä kohtia lattiasta mitä olin kävellyt. Kiinnostus pitäisi siis olla taattu huomiselle jäljelle. Odotan erittäin innokkaana miten Loksutin ensimmmäisestä verijäljestään suoriutuu!

Sain muuten eilen illalla iloisia kuvia Lokin kasvattajalta, Lokin veli Hunter eli Bink on ollut jossain näyttelyssä paras pentu. Binkistä oli kolme kuvaa, kaikki edestä. On veljessä jotain samaa kuin Lokissa, mutta se oli myös jotenkin selkeästi eri tyylinen. Bink oli kaikista pennuista mustin ja kaikki (ylimääräinen) musta väri oli ainakin noiden kuvien perusteella kaikonnut kokonaan. Korvikset oli komeammat kuin Lokilla ja kooltaan vaikutti hieman suuremmalta. Onnea komealle veljelle, vaikka tuskin tätä koskaan omistajat lukevatkaan :)

Koirien juhannus

Tänä juhannuksena koirat pääsivät takaisin kotiin, kun ajeltiin Tampereelle siivoamaan asunto näyttökuntoon. Huomenna suunta on takaisin Espooseen, joten kaksi yötä saavat koirat nauttia aiemmasta elämästään.

Lokin kanssa odotellaan kyytiä. Loksun naama on kiva tässä.

Ja sitten jotain vähän seisomiskuvan tapaista räpellystä.

Heti aamusta käytiin Lokin, Tytin ja Janan kanssa metsäkävelyllä, joka päättyi hyvin tuskanhikisissä tunnelmissa, hyttysiä oli nimittäin ainakin miljoonittain. Koira, kamera, namipussi ja hyttyset on semmoinen yhdistelmä mikä näköjään aiheuttaa verenpaineen nousua. Jonkun tunnin verran varmaan kuitenkin samoiltiin, pääsipä Loki polskimaan vedessäkin muutamaan kertaan. Se harrasti myös mudassa polskimista paremman veden puutteessa. Kun vettä oli näköpiirissä Loki pysyi hihnassa, mutta oli hienosti vapaana muualla eikä edes yrittänyt lähteä etsimään vettä. Poissa silmistä poissa mielestä -periaatteella toimii selvästi Lokin pieni pää.

Loki ja Jana löysivät paremmin yhteisen sävelen kuin viimeksi ja ralliakin nähtiin useaan kertaan. Yhä Janan leikkiäänet olivat välillä pelottavia, mutta kun menivät Jana edellä ja Loki perässä niin juoksukisat sujuivat hienosti. Kiitos seurasta Tytille ja Janalle!

Tänne mennään..

...ja täältä tullaan!

Kaunis Jampula

Likainen Loksutin

Kotona hengailtiin vielä hetki terassilla ja yritin ottaa kuvia koirista kun kerrankin paistoi aurinko. En jaksanut alkaa asettelemaan joten eihän niistä oikein mitään tullut, mutta tässä nyt joitain parhaimpia.

Loki lenkin, suihkun ja hepuloinnin jälkeen.

Fiona mörisee naapurista kuuluville äänille.. Hurja koira.

Leveä hymy :)

Hyvää juhannusta kaikille!

Loki 7kk

Loki alkaa lähestyä sitä kuuluisaa teini-ikää pikkuhiljaa. Nyt mittarissa on 7kk ja mitat näyttää tältä:

Säkä: 39cm
Paino: 9,8kg

Korkeus mitattiin viikonloppuna Tappien säkämitalla Tytin avustuksella. Poitsu on aika täydellisen kokoinen, ei voi muuta sanoa. Jännityksellä seuraan tuleeko sieltä vielä se yksi täydellisyyttä hipova sentti lisää vai ei ;). On kyllä tosi kummallista, että Loki on esimerkiksi Ollia vain ~1cm ja joitain satoja grammoja pienempi, vaikka Olli on niin paljon suuremman näköinen. Lokin pää on tällä hetkellä jäljessä kehityksessä ja jotenkin kummallisen pieni, toivottavasti ottaa kiinni jossain vaiheessa. Luin Adyan olevan tällä hetkellä samalla lailla pienipäinen :), joten eiköhän se kasva omaa tahtiaan sitten kuin muutkin ruumiinosat.

(c) Tytti Käyhkö

(c) Tytti Käyhkö

Jana ja Loki (c) Tytti Käyhkö

Loki debytoi näyttelykehissä pentuluokassa 17.7 Helsingin ryhmänäyttelyssä. Mielenkiintoista olisi tietää onko muita urospentusia tulossa paikalle?

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita Tappien elämysmatkalla

Eilen kotiuduttiin Loksuttimen kanssa Tappien järjestämältä mökkireissulta, Ylöjärven metsiköstä. Mukana oli 8 koiraa ja 10 ihmistä ja meininki sen mukainen. Yhtä uhkarohkeaa pönttöä koikkeriuijaa ja vesisadetta lukuun ottamatta reissu oli ihan huippu!

Oltiin päästy juuri mökille ja odoteltiin viimeistä autoa saapuvaksi kun päästin Lokin uimaan rantaan. Se innostui vedestä täysin eikä kulunut aikaakaan kun se jo oli kunnolla uimassa vedessä metsästäen samalla vesikuplia, mitä polski tassuillaan. Jotenkin se ajautui koko ajan kauemmas, eikä reagoinut mitenkään luoksetulokutsuihin. Hetki huudeltiin porukalla Lokia, joka polski eteenpäin ja aina kauemmas rannasta kuin transsissa, oli samanlaisessa fiiliksessä kuin ne koirat, jotka jahtaavat esimerkiksi valon heijastuksia. Siihen ei saanut mitään kontaktia. Kun Loki oli arviolta ehkä jonkun 15(?)m päässä rannasta, mietin jonkun viisi sekuntia että pitääkö se oikeasti lähteä hakemaan sieltä. Se ei kuitenkaan koskaan ennen ole varsinaisesti uinut ja pelkäsin että se väsyy tai ajautuu yhä kauemmas.

Kun se ei edelleenkään huomioinut mitenkään käskyjä ja huomasin vielä että tuuli sen verran lujaa, että vesi alkoi mennä virran mukana oikealle, ei siinä ollut paljon vaihtoehtoja. Onneksi tajusin sentään ottaa päällysvaatteet pois ennen kuin juoksin laiturille ja, ihan kuin kuka tahansa baywatch, hyppäsin pää edellä veteen kuin hasselhoff ikään (vain hieman liioitellen). Siinä sitten pinkeissä pitkiksissä uin Lokin kiinni, nappasin sen kainaloon ja huikeiden fanfaarien ja hurraa-huutojen säestämänä uin sen kanssa laiturille, jossa uskollinen avustajani nappasi Lokin vedestä uhraten parhaat pyhähousunsa. Valitettavasti kameraa ei ollut juuri tuolloin kellään käsillä enkä itse kauheasti muista tuosta kun sen verran oli adrenaliinia veressä, mutta suoritustani kuvailtiin mm. henkeäsalpaavaksi hengenpelastusmissioksi ;)

Ei vaan, kyllä siinä oikeastikin oli ainekset tosi pahaan katastrofiin. Minä olen miettinyt tähän asti vain sitä saanko Lokin uimaan, kun näköjään olisi pitänyt keskittyä sen saamiseen kontaktiin myös sen ollessa vedessä. Sitä harjoiteltiin sitten loppureissu - ja tasan tarkkaan fleksissä. Sitä ei kiinnosta mikään muu vedessä kuin ne kuplat, ei mikään pallo tai keppi. Jos heitän sille kepin niin se juoksee sen perässä veteen juuri niin syvälle kuin ensimmäiset kuplat tulevat sen liikkeistä ja sen jälkeen unohtaa mitä oli tekemässä ja metsästää kuplia. Kun uin Loki kainalossa rantaan päin niin se siinäkin yhä polski etutassuillaan ja metsästi kuplille hurjasti muristen. Tuon takia se vielä ui etukroppa ylhäällä mikä on varmasti vaikeampaa kuin normaali uinti. Siinäpä siis seuraava työsarka, opetella normaali uinti ja hillitä tuota kuplien metsästystä.

(c) Johanna Lipponen

"Mua mitkään nakit kiinnosta"

Nyt kun tästä kymmenen sekunnin episodista on kirjoittanut kolme kappaletta voi siirtyä muihin aiheisiin. Lähes heti Lokin uintireissun jälkeen lähdimme tunnin lenkille läheiselle järvelle. Valitettavasti keli ei suosinut ja 45minuuttia satoikin kuin saavista kaataen. Hieman kastuttiin, mutta onneksi oli vaihtovaatteet (tai oikeastaan jo toiset) mukana.

Mökille palattua syötiin, juotiin ja lämmitettiin sauna. Lokin lisäksi kaksi koiraa kävivät saunomassa. Loki ei innostunut saunasta, vinkui vaan että olisi pitänyt uimaan päästä. Hetken taisi lötkötellä rauhassa kuitenkin. Pari kertaa käytiin saunasta uimassa ja Loki seurasi laiturilta lopulta veteen kummallakin kerralla. Se ei millään uskaltanut hypätä itse vaikka mieli teki tosi kovasti, vinkui ja ulisi ja yritti ottaa ihmisistä tukea että olisi päässyt heidän kauttaan veteen. Kummallakin kerralla se hetken pyristeltyään molskahti lopulta veteen ja sitten ui minkä kintuistaan pääsi - ja metsästi vesikuplia. Koko ajan se oli turvallisuussyistä fleksissä enkä antanut kovin kauan uida ettei väsähdä vaan nostin laiturille pienen uinnin jälkeen.

(c) Tanja Malmberg

(c) Tanja Malmberg

 

Uinnin jälkeen Loki pääsi (=joutui) häkkiin lepäämään lopun saunomisen ajaksi.

Illan yksi kohokohta oli kyllä ehdottomasti se, kun minä ja Ida voitettiin trivial pursuit! Minä joka en koskaan voita mitään kun omaan niin surkean yleissivistyksen! Siitäs sai kaikki epäilevät tuomaat.

Sitten vähän sekalaisia kuvia.

(c) Johanna Lipponen

Aku ja Senna - kuin kaksi marjaa. Aku ihastui Sennaan ja seurasi sitä koko illan :)

Väsynyt Kerttu.

Yöllä käytiin vielä pikaisella lenkillä ennen nukkumaanmenoa. Loki oli illalla vapaana, mutta aina kun meinasi lähteä rantaan päin niin kutsuin sen luokse. Oman mielenrauhan takia oli hihnassa kun en ollut sitä vahtimassa. Olen kuitenkin tyytyväinen että päästin sen vapaaksi, vaikka menikin luotto sen luoksetuloon tuon uimisen jälkeen. Kun ei ollut vedessä niin totteli onneksi hyvin aina.

Yö meni hienosti, vaikka lähes kaikki koirat olivat vapaana. Jossain vaiheessa Loki kävi siirtymässä ensin jonkun koiran eteen köllimään (kuului toisen koiran vaimeaa murinaa ja Lokin hännän taputusta) ja sitten meni Tanjan jalkopäähän nukkumaan. Hetken kuluttua se alkoi inistä kun ei enää löytänyt omaan petiin (tyhmä). Kävin sitten saman tien hakemassa sen ja kannoin sänkyyn, ettei tarvitsisi kauaa kuunnella ininää. Sitten se hiljeni oman sänkyni jalkopäähän.

Seuraavana aamuna käytiin kiertämässä meidän oma Teerilampi, Loki oli koko ajan fleksissä sillä jatkuvasti oikealla puolella noin viiden metrin päässä oli järvi, mihin Loki tunki jatkuvasti polskimaan ja olisi lähtenyt uimaan jos olisi päässyt.

Kukas pönttö se siellä taas etunenässä polskii... (c) Johanna Lipponen

Etsi kuvasta vesikoira.

Loki pääsi lenkin jälkeen palkkioksi uimaan. (c) Johanna Lipponen

Oli tosi kiva reissu, parista haasteesta huolimatta. Loki tuli hienosti kaikkien kanssa toimeen, toivon niin kovasti, että Loki pysyisi aina näin sosiaalisena. Muutamalla koiralla alkoi lopussa väsymyksen takia vähän palaa käämit. Tätä pitempää aikaa ei varmaan voisikaan näin suurella porukalla olla noin pienessä tilassa. Kiitos kaikille osanottajille ja otetaan joskus uudestaan!

Jampula pampula ja Loksutin poksutin

(c) Tytti Käyhkö

Tänään tultiin Lokin kanssa Tampereen asuntoon, kahden viikon poissaolon jälkeen. Fiilikset on tosi kummat, ihan kuin täällä olisi aivan eri elämä kuin Espoossa ja kaikki olisi ollut vain unta. Kummallista.

Heti ajomatkalla pysähdyttiin aksakentällä hetken näkemässä pitkästä aikaa Tyttiä ja Janaa. Loki oli hämillään eikä oikein innostunut tästä pikatapaamisesta. Se köllähti selälleen kun Jana pelkästään lähestyi sitä, vaikka Jampula ei tehnyt minkäänlaisia uhkaavia eleitä. Pari kertaa ne juoksivat peräkkäin, mutta muuten Loki lähinnä toi minulle lelua tai keppiä, jos ehti saamaan ne kiinni ennen Janaa.

(c) Tytti käyhkö

Liekö pitkä matka kuumassa autossa vaikutti tai sitten Loki kunnioitti Janaa niin kovasti, ettei leikki oikein irronnut. Sekä Loki että Fiona on myös ollut viime aikoina ehkä hieman ei omia itsejään näiden muuttohälinöiden ja muiden elämänmuutosten keskellä, joten liekö paluu Tampereelle ihmetyttänyt pientä poikaa sitten entisestään. Tai sitten tuo on vain nuoren miehen herkän iän mukanaan tuomaa epävarmuutta. Nykyisistä tavoistaan poiketen se ei edes kertaakaan tainnut haistaa Janan takapäätä. Kun paikalle tuli pentuagikaveri Nala the podengo niin sitä Loki tervehti heti huomattavasti iloisemmin - ja suuntasi tietysti suoraan peräpäähän. Tämä oli ihan kiva, sillä ehdin jo pelätä että olen rikkonut pojan kokonaan :)

Huomenna onkin meillä jännät paikat, kun suunnataan Tappien vuokraamalle mökille. Sähköttömässä ja sisävessattomassa mökissä on ilmeisesti yksi suurehko olohuone, jossa ovat myös sängyt. Meitä tuohon tilaan ahtautuu 8 ihmistä ja 10 koiraa, saa nähdä selvitäänkö siltä reissulta hengissä :)

Tässä vielä parit kuvat tämän päivän juoksuista.

Komea Loksutin (c) Tytti käyhkö

Kontaktikoira. Puomia ei olla vielä kertaakaan kokeiltu muuta kuin
nokkimalla, mutta sinnehän se poika hakeutui. (c) Tytti käyhkö

Niin ja jonkun verran menivät myös vetoleikkejä, kuten kuvasta näkyy :). (c) Tytti käyhkö

Hyviä viikonloppuja kaikille, myös pikku-Fionalle sinne Espooseen. Tämä on ensimmäinen kerta kun ollaan Lokin kanssa pitempää aikaa kahdestaan ja heti on ikävä tuota valkomustaa pönttöpäätä :<