In the year 2000 (and eleven)

Lokin vuoden 2011 näyttely- ja mätsäripalkinnot.

Minäkin kun kerran muutkin. Piti ihan vanhasta blogista kaivaa viime vuoden lopulla vuodelle 2011 asetetut tavoitteet, joita ei kovin montaa ollut.

1) (Fionan) Ruokinta kuntoon ja sitä kautta myös sisäsiisteys parempaan jamaan.
- Check! Fionan massu on onneksi toiminut nyt ok RC:n Hepaticin nappulan ja purkin yhdistelmällä ja se on oikeastaan Lokin tulosta asti ollut melko stabiilissa voinnissa. Syitä ja seurauksia voi yrittää miettiä mutta pääasia että asia on näin. Hidasta huononemistahan Fionalla tuskin voi mitenkään välttää, mutta kunhan elämä noin niinkun pääpiirteissään rullailee Fionalle miellyttävästi ja tutusti ja turvallisesti niin olen enemmän kuin tyytyväinen. Sisälle pissimisiä sattuu harvakseltaan lähinnä silloin jos työpäivät venyvät normaalia yhtään pitemmäksi.

Testasin valotusta ja Fiona meni suoraan keskelle
kuvaa selkeästi poseeraamaan :P

2) Ne käytöstavat, ne käytöstavat.. Jaan nämä puuttuviin osiin:
- Ohitetaan (koirat) nätisti. - Noup.
- Otetaan vieraat vastaan nätisti. - Noup.
Fionalla on omat ihanat(?) perusominaisuutensa jo niin lujaan juurtunut että niiden muuttaminen tuskin käy nopeasti. Toki pyrin vastaavasti kouluttamaan sitä pois näistä tavoista kuin Lokiakin, mutta enemmän tilanne taitaa olla se, että Fiona opettaa Lokille pahoja tapoja tuplasti niin nopeasti kuin minä yritän opettaa kumpaakin niistä pois :). Ei vaan, on sekä ohittaminen että vieraiden vastaanottaminen ehkä jonkun verran parantunut viime vuodesta, tai ainakin näin voin itselleni uskotella.

3) Jos se pentu taloon tulee, niin sen opettaminen talon tavoille (ja sisäsiistiksi!)
- Check! Tulihan se. Sisäsiistiksi opettamista en ala edes kommentoimaan, se osuus on ollut kunnossa lähes pikkupennusta saakka. Mitä nyt koipi on pariin otteeseen noussut sisällä.. Loki on oppinut talon tavoille paremmin kuin hyvin mistä enemmän alempana.

Siinäpä ne, jos saisi edes yhden noista kuntoon niin olisin tyytyväinen.
- 2/3, eli kyllä pyyhkii hyvin!!

(c) Tytti Käyhkö

Vuoden kaksi kohokohtaa olivat ilman minkäänlaista epäilystä Lokin saapuminen talouteen ja hieman sen jälkeen tapahtunut Fionan voinnin stabiloituminen.

Fionan terveyden suhteellisen hyvästä voinnista osaan kyllä nauttia ensimmäisten vuosien sairastelujen jälkeen. Nyt tilanne on mikä on ja sillä mennään hamaan loppuun saakka, jos luoja suo niin parhaimmassa tapauksessa kymmenenkin vuotta. Muutaman kerran Fiona pääsi agiradalle juoksentelemaan vuoden aikana, mutta muuten se on keskittynyt pitämään yllä sohvakuningattaren, lenkkikaverin (hyvällä säällä) ja yleisen viihdyttäjän roolia sekä Tampereella että Espoossa.

Lokin hakeminen Hollannista ja sitä edeltänyt pennun etsiminen Suomesta ja sen ulkopuolelta aiheutti paljon mietintää ja päänvaivaa vuoden 2010 aikana. Toisaalta mietin kannattaako pentua ottaa Fionan terveyden ollessa tuolloin niin heittelevä, mutta hinku harrastuskoiraan oli niin kova että päätin ottaa riskin.

Yksi Lokista koskaan otetuista lempikuvistani.
Loki-vauvan ensimmäinen matka suureen maailmaan.
(c) Tytti Käyhkö

Nyt kun Loki on ollut taloudessa melkein vuoden, voin sanoa hyvällä omallatunnolla ja täysin sitä tarkoittaen etten ole katunut päivääkään. Everything happens for a reason ajattelin kun pentusuunnitelmat kerta toisensa jälkeen menivät mönkään ja nyt on helppo todeta että se pitää täysin paikkaansa. En olisi voinut saada parempaa pentua. En kuitenkaan olisi uskaltanut hakea pentua ilman ystävällisiä auttavia ihania kooikerihmisiä täällä kotimaassa. Sain paljon neuvoja ja opastuksia kokeneemmilta ja olen niistä suuresti kiitollinen!

Mitäs kaikkea vaihtaripojan ensimmäiseen vuoteen sitten on tarkalleen mahtunut? Enemmän harrastamista kuin uskalsin toivoakaan: Agilityä, hakua, mejää, jonkun verran tokoa, huimaa menestystä pentunäyttelyistä ja hieman vaihtelevampaa virallisista kehistä.

Lokista on vuoden aikana kasvanut upea komea nuori mies joka luonteensa puolesta soveltuu itselleni harrastuskoiraksi kuin nenä päähän. Into ei lopu kesken, mutta kotona jaksaa (yleensä) olla rauhassa. Hermoja on Fionaan tottuneena tosi paljon enemmän, keskittymiskykyä löytyy ja vaikka tuo onkin melkoinen perskärpänen kotioloissa voi sen jättää melkein mihin vaan ja se jää rauhassa yksin. Itsevarmuutta ja rohkeutta saisi tulla ja varmaan iän myötä tuleekin lisää. Kovin herkkis tuo on ja monessa asiassa kovemman tapauksen kanssa pääsisi varmaankin helpommalla. Tosi helppo koira tuo on silti ollut ja on jotenkin niin "koira peruskoira", Jeppe, isäni mukaan ilmetty Rantanplan (imartelevasti kuvattu "varjoaan tyhmempi koira"). En tiedä miten Lokista tuollaisen kuvan saa, minustahan se on niin kovin fiksu! :)

Joko Loki on täyttänyt kaikki toiveeni harrastuskoirasta tai sitten sen pentuajassa oli jotain kuitenkin rasittavaa, koska pentukuumetta en ole potenut Lokin tulon jälkeen. Pentujen katsominen ei aiheuta minussa normaalin "aww" efektin lisäksi minkäänlaisia "haluan tuollaisen" fiiliksiä, mikä on tosi kiva. Nyt keskityn vain nauttimaan näistä kahdesta mussukasta ja elämään normaalia aikuisten koirien omistajan arkea.

Lokin synttäreitä ei taidettu blogissa juhlistaa juurikaan, joten olkoon tässä sisällä huonossa valossa "peura ajovaloissa" efektillä otettu kuva Loksulaisen, gangsta nimeltään Sir LoXaLotin vuosikaskuva (oikeasti se on tässä 1v1kk).

"Tyhmin, mutta kiltein tällä puolen Mississippiä!"<3

Agility: Keppejä, keinua ja kontaktiteoriaa

Eilen käytiin Loksun kanssa viimeistä kertaa tuon ryhmän treeneissä. Vähän haikeaa, mutta eiköhän se uusi ryhmä ole ihan yhtä mukava. Ensi tiistainahan se alkaa sitten uusi aika uudet kujeet. Kenties tällä viikolla vielä päästään omatoimeilemaan mikäli hyvä tuuri käy.

Eilen tein keppejä alussa nelisen toistoa kepit melkein maassa ja Loki meni hienosti ja oikein. En vaikeuttanut tällä kertaa vaan mentiin vaan noita matalia keppejä. Tein itsenäisesti Lokin kanssa siivekkeen kiertoa ”takaa” käskyllä, joka on Ainon neuvosta eri kuin toinen ”kierrä” käsky. ”Takaa” käskyn idea on, että koira käskyn kuullessaan osaa etsiä siivekkeen ja kiertää sen eli hypätä esteen. ”Kierrä” käskyllä kierretään sitten kaikennäköisiä esteitä takaakierrolla. En ihan vielä täysin käsitä miksi pitää olla eri käsky siivekkeen kiertämiselle ja muille esteille, pitää varmaan kysyä tätä uudestaan ensi tunnilla.

Teoriaosuudella vuorossa oli kontaktit, mistä voisin kirjoittaa vaikka oman postauksensa, mutta lyhyesti ja ytimekkäästi ilmaistuna Ainon mielestä Loki on epävarma kun ei ymmärrä mitä siltä kontaktilla halutaan ja siksi ei toimi niin kuin haluaisin. Vaadin Lokilta tällä hetkellä kontaktilla kahta temppua: kontaktiasentoa sekä namilätkän eteen pysähtymistä. Näistä Ainon mukaan pitää valita vain toinen ja vahvistaa se ensin niin vahvaksi, että voin siirtää tempun puomille ja Loki vapaana ollessaan osaa tehdä tempun puomin alastulossa tuosta noin vaan. Se miten me tästä eteenpäin aletaan tuota treenaamaan jäi vielä auki ja palaamme siihen ensi tunnilla.

Uutena esteenä harjoitteluun mukaan tuli keinu, tuo niin monen agiliitäjän kompastuskivi. Taktiikka on alhaalta-ylös keinu keinumatta ja palkka keinun päästä ja koiran nostaminen alas. Näin kasvatetaan koiran hinkua mennä keinulle ja pikkuhiljaa aletaan lisätä kolahdusta. Kun palkka odottaa keinun huipulla, koira oppii yhdistämään itsestään kolahduksen namin syömiseen eikä kolahdusta sitten tarvitse pehmentää erilaisilla viritelmillä. Kun koira menee keinun niin että keinu kolahtaa maahan asti, sitten vasta siirretään keinun päähän sama kontaktitemppu mitä käytetään puomilla ja A:lla.

Loki ensin jänskätti kovin keinua. Se ei uskaltanut kiivetä lainkaan keinun päälle vaikka miten nameilla houkuttelin. Apuun tuli treenikaveri, jonka nakit olivat selvästi parempia kuin omani ja niiden perässä Loki tuli hienosti ylös asti missä sai varmaan koko treenikaverin nakkikokoelmat palkaksi :). Nosto alas ja uusi toisto, tällä kertaa Loki syöksyi keinulle hienosti vauhdilla ja sai jälleen isot palkat päässä. Jätettiin tähän ja olin tosi tyytyväinen poitsuun ja sen hinkuun mennä keinulle toisella toistolla. Ensi tunnille ajattelin varustautua jollain vielä paremmalla namilla varmuuden vuoksi, esimerkiksi maksan palat voisivat vähän vielä lisätä pojan motivaatiota ;)

Kovin oli kiva treenikerta eikä tehty edes liikaa niinkuin nykyään vähän liian usein tuppaa käymään.

Aatonaaton agilityt

23. päivä päästiin Suvin ja Mikon siivellä Kivikon agilitykentälle omatoimitreenaamaan. Netticoachimme Tytti antoi etukäteen treenineuvoja ja opasti harjoituksia mitä voisimme tehdä. Koska ohjatuissa treeneissä usein keskitytään tekniikkaan ja ohjaamiseen, näiden treenien teema oli vauhti ja yksinkertaiseen, selkeään ohjaukseen keskittyminen.

Radalle pistettiin parit hypyt, putki välillä suorana ja välillä mutkana, ajatuksena välillä treenata irtoamista ja välillä antaa Lokin vaan painella täysiä. Lisäksi harjoiteltiin kontakteja puomilla, mentiin Loksun kanssa tosi kivasti vaikka ei olla treenattu kontakteja pitkään aikaan.

Suvi kuvasi Lokin menemisestä videota mikä on alla, Kiitos! Siitäpä sen näkee miten meillä meni joten turha alkaa enempää rustailemaan. Erittäin tyytyväinen olen, Loki meni hienosti ja onnistuin keskittymään vähään ohjaukseen mielestäni ihan hyvin. Oli jotenkin todella hauskaa treenata tämmöistä vähän "helpompaa" välillä! Maltoin kuitenkin lopettaa ajoissa. Erityisesti tykkään tuosta ihan lopun kontaktilta poistumisesta kun Loki pomppii mennessään :)

Kamera oli mukana ja hieman kuvailin Lokia lopussa. Yllättävän kivoja kuvia tuli vaikka oli tosi pimeää. Mukavan tunnelmallista.

Miko meni tosi taitavasti, tässä hieman todistusaineistoa Mikostakin :). Tykkään ylimmäisestä kuvasta erityisesti! Loki fanitti Mikoa yhä eli näiden poitsujen väliseen suhteeseen ei Lokin kasvamisella ole ollut toistaiseksi vaikutusta, tosi hienoa.

Kiitos Suville kun päästiin teidän mukana treenaamaan! Otetaan taas uusiksi pian! :)

That's what Christmas means to me

Pieni jouluenkeli, pakkasyössä lenteli.
Pyörähteli, lauleskeli, ikkunoihin kurkisteli.
Pienet onnen hippuset hän ripotteli portaille.

Me hiljennymme joulun viettoon, hiljentykää tekin.
Muistellaan lämmöllä niitä jotka eivät enää ole luonamme.

Aksapäivitys: Vinokeppejä ja sylikäännöstä

Lyhyt päivitys eilisen agilitystä itselle muistiin. Tehtiin vinokeppejä ja sylikäännösohjaustreeniä parilla esteellä. Alun toistot kepeillä meni tosi hyvin, kepit oli jo jo reippaastikin maasta nostettuna (vaikea sanoa mikä on reippaasti :)). Sylikäännösveivaus parilla hypyllä meni myös itse asiassa tosi hyvin. Ihan yllätyin miten hyvin, ei tullut kuin onnistuneita suorituksia.

Toiset toistokerrat ei sitten mennytkään niin putkeen. Ennen kuin lähdettiin kepeille australianpaimenkoira pääsi moikkaamaan Lokia toiselta radalta, tosin tökin sen kädellä pois ja Loki ollessaan hihnassa tyytyi "vain" pari kertaa haukahtamaan. Silti harmitti ja en tiedä vaikuttiko se sitten lopun treeneihin.

Kuitenkin, liekö sitten kepit olleet liian pystyssä tällä toisella kerralla vai mitä, mutta Loki ensimmäistä kertaa koskaan kiersi kepit ja tuli luokseni niiden ohitse. Ei tämä vielä mitään, tämän olisi voinut korjata. Mutta mitä tekee tyhmä idiootti kokematon aivoton ohjaaja? Palkkaa Lokin tästä(?!?!?!?!). Miksi, se olisi hyvä kysymys. Liekö mielessä ollut jotain "palkkaa vaikka koira tekee väärin jos itse ohjaat väärin" mantraa mikä tuossa nopeassa tilanteessa tuli ensimmäisenä mieleen. Oikea taktiikkahan olisi varmaan ollut palauttaa koira lähtöön ja koittaa uudelleen. Noh, palkkaamisen jälkeen pistin Lokin kiinni, laitoin kepit alemmas ja uusi yritys. Uusi kierto. Kolmas yritys -> Kolmas kierto. Näiltä en sentään palkannut, mutta tuon viimeisen kierron jälkeen oli meidän vuoro toisella harjoituksella, joten kepit jäi tähän. Harmittaa! Sekä se, että koira pääsi Lokia moikkaamaan, että nämä omat typeryydet keppien kanssa että se ettei saatu loppuun onnistunutta suoritusta. Ensi kerralla saa sitten pistää kepit käytännössä maahan ja alkaa paikkaamaan tämän kerran mokia. Oh well, shit happens.

Tämän jälkeen oli ehkä itsellä (ja siksi varmaan koirallakin) hämmentyneet fiilikset ja seuraava sylikäännösharjoitus ei sitten mennytkään ihan niin putkeen. Kirjaimellisesti, Loki olisi pitänyt sylkkärillä ohjata putkeen ja minä ohjasin miten sattuu. Saatiin yksi onnistunut toisto ja jätettiin siihen. Ihan lopussa tehtiin vielä tosi helppo sylkkäriharjoitus missä minä palauttelin mieleen kropan ja käden yhteistyötä. Ensin Ainon opastuksella ilman koiraa ja sitten erittäin keskittyneenä yksi onnistunut toisto Lokin kanssa ja innokkaat palkaamiset. Perussyntini agilityssä eli ruohonkorsien silittäminen ohjauksen aikana oli taas mukana kuvioissa. Toinen ongelmani on ohjaaminen liian läheltä estettä jolloin Loki ei käytännössä voi edes mahtua esteelle, hyvä minä. Onneksi tunnistan nuo ongelmat itsekin, usein valitettavasti vasta siinä vaiheessa kun mietitään miksi koira ei mennyt niinkuin piti. Lähtötreeniä tein myös pariin kertaan kun Loki kertaalleen yritti varastaa. Läksyksi joululomalle saatiin lähihallintakäskyn "tästästäs" treenaus.

Tiivistettynä

• Vinokepit jotka Loki alkoi ohittaa, ensi kerralla aloitetaan tosi helposta!
• Sylikäännös, muista käden ja kropan yhteistyö eikä niin että toinen osoittaa toiseen ja toinen toiseen. Leveä uuuuuuu.
• Tästästäs-harjoituksia niin että Loki tulee varmasti.
• PIDÄ SE HITON SELKÄ PYSTYSSÄ ÄLÄKÄ KUMARTELE. Onko se niin vaikeaa!??++11122

Ensi viikolla on viimeinen kerta tässä ryhmässä ja sen jälkeen siirrytään tiistain ryhmään. Kuulemma uudessa ryhmässä on ihan aloittelijoita ja sitten meidän tasoisia. Kuulostaa tosi kivalta! En ehkä tunne itseäni ihan niin urpoksi jos muutkaan ei osaa täydellisesti ja muutenkin saa vinkkejä mitkä ehkä enemmän itseä hyödyttää kun on samantasoisempia koiria. Kun vaan pitää huolen ettei sitten pääse liian helpoksi menemään. Nykyisessä ryhmässähän suurin osa menee jo kokopitkiä ykkösten ratoja.

Lievistä vastoinkäymisistä huolimatta oli tosi kiva pitkästä aikaa päästä treenailemaan!

Miehen sydämeen mahtuu vain yksi ämmä

Ja naisen sydämeen yksi mies, also known as Loki the Harmulainen Knütin poikanen. Jotain on jäänyt kirjoittamatta viime ajoilta, joten palataanpa Lokille tärkeään päivään 5.11, jolloin Tapit järjesti reissun Hyvinkään koirauimalaan. Reissu oli Lokin ensimmäinen muttei toivottavasti viimeinen uimalareissu, niin elementissään se taas oli.

Omat kuvani olivat julkaisukelvottomia eikä siellä loogisestikaan Lokista juurikaan kuvia löytynyt, joten kiitos Tanja Malmbergille näistä kuvista!

Paikalle päästyämme Loki ei ehkä ihan vielä tajunnut mistä oli kyse, mutta muiden koirien into ja touhottaminen sai senkin aika kierroksille.

Tässä yritetään pestä Lokia, lattia luisti pahasti ja Loki ei
tykännyt suihkusta joten ei ollut ihan helpoin tehtävä.

Päästin Lokin ensin irti katsoakseni mitä tapahtuisi ja olisihan sen voinut arvatakin. Loki hyppäsi suoraan reunan yli altaaseen ja aloitti perinteiset pärskimisleikkinsä. Minun piti pyytää avustavaa uittajaa hakemaan Loki pois, jotta sain sille hihnan kaulaan ja edes yritettyä uittaa sitä hillitysti.

Tässä yritän saada Lokia "laiturilta" veteen, se ei ollenkaan meinannut tajuta että tuota pitkin on parempi mennä veteen kuin pomppaamalla korkeammalta (ja paljon liukkaammalta) reunalta.

Koko seuraavan puoli tuntia käytännössä kävelin Lokin vierellä altaan reunalla kun se ui edestakaisin vedessä. Se ei aina edes pärskinyt vaan ihan vaan nautti siitä että sai uida. Kyllä se namia tuli hakemaan reunalta mutta suuntasi suoraan aina heti takaisin veteen.

Selkeästi ihan pelkkä uiminen on Lokille tosi palkitsevaa hommaa. Toisaalta tosi kiva että tykkää uida, mutta ei sitä ehkä ihan noin vesihullu tarvitsisi olla.. Mukana ollut lelukaan ei kiinnostanut tippaakaan.

Taas mennään..

...ja vastaantulevia väistetään nätisti!
















Maksoin tänään tammi- ja helmikuun meidän uuden tiistain ryhmän agilityt. Tässä kuussa olisi vielä pari keskiviikon myöhäistä tuntia, mieli tekisi kyllä mennä joten jos vain yhtään energiaa löytyy keskiviikkona niin taidetaan mennä nyt vielä näihin viimeisiin kertoihin tässä ryhmässä.

Lueskelin tälle vuodelle asettamiani tavoitteita aiemmassa blogissa ja siinä sivussa tulin jo suunnitelleeksi ensi vuoden tavoitteita. Jätän kuitenkin asian pohtimaan ja palaan niihin lähempänä uutta vuotta. Hinku olisi kuitenkin nyt taas suuri moneenkin eri lajiin, koti alkaa löytää paikkaansa ja energiaa riittäisi pitkästä aikaa Lokin kanssa touhuamiseen.

Olen viime päivinä juoksuttanut Lokia paljon tuossa lähimetsässä, mistä löytyy sopivasti mäkiä Lokille mäkitreeniin. Ei siinä tarvitse kun asettua jonkun metsäpolun alareunaan ja heittää Lokille keppiä niin se juoksisi vaikka maailman tappiin saakka kepin perässä ylös-alas-ylös-alas mäkeä. Hyvää lihastreeniä pojalle. Ollaan löydetty ilo sadepäivistä, nimittäin saa ainakin melko huolettomasti olla rauhassa metsässä. Sammaleet alkaa vaan olla näiden sateiden jälkeen melko märkiä - tosin siitäkös Loki vasta nauttiikin. Ihana katsella kun se vetää hirveetä kyytiä lätäköstä toiseen ja kolmannen yli niin että vesi vain loiskuu.

Olen minä vaan tositositosi tyytyväinen tähän poitsuun minkä Hollannista tammikuussa hain. En osannut ajatellakaan että voisin saada näin hienon perheenjäsenen itselleni, sopii omaan elämääni kuin nakutettu. Onhan Lokissa omat pienet vikansa joihin tällä hetkellä lasken lähinnä Fionan opettaman pienehkön remmirähjäämisen ja tyynyjen/maton/sukkien/jne ajoittaisen tuhoamisen. Mutta eiköhän nuokin ongelmat siitä kohta asetu.

"Täydellisen miehen löytää joka kulman takaa!" sanoi Jumala ja loi maailman pyöreäksi ;)

Btw, Fionan anaalit taitavat taas vaivata. Mistä vetoa päästään sen kanssa tutustumaan jouluaattona päivystävän eläinlääkärin ylihinnoiteltuun vastaanottoon..

Can't rain all the time...

Taloudesta löytyy hyvin vaihtelevasti ulkoiluhaluja tällä hetkellä. Vähän meinaa itsellä palaa niin sanotusti käpy kun joka ainoa aamu vain sataa ja sataa ja sataa.. Itse vielä voisin kävellä suht mielelläni semmoisia reippaita kävelylenkkejä, mutta Fiona haraa vastaan minkä pienistä tassuistaan pystyy. Ei ole yhtään Fionan ilmoja nämä. Kunnon lämmittävä takkikin pitäisi jostain sille hankkia. Fionaa saa lähes kirjaimellisesti vetää perässään ja tätä se taisi olla viime talvenakin oikeastaan koko ajan joulukuusta maaliskuuhun eli koko sade/loska/pask-pakkaskelien ajan.

Loki sen sijaan on reipas ulkoilija ja varsinainen ihana säähirmu, mikään märkyys ei ole Lokille liian märkää. Tänään käytiin Tampereelta 3km päähän meistä muuttanutta vanhaa tuttua Penny jackrusselia moikkaamassa ja vietiin koirat heidän läheiseen koirapuistoonsa. Satoi vettä lähes koko reissun. Fiona oli melko maansa myynyt kun taas Loki bongasi heti puiston suurimmat vesilätäköt, leikki ja peuhasi niissä yksinään paljon ja kaivoi mutavelliin vielä syvempiä lätäköitä. Oli ihana katsoa kun se nautti touhuilusta.

Loki ja Penny tulivat tosi hienosti juttuun, juoksentelivat kilpaa paljon. Loki nautti myös paljon juoksukavereistaan jotka kerrankin pysyivät perässä. Fionakin oli Pennyn kanssa hyvää pataa ja jos sää olisi ollut Fiona-ystävällisempi niin Fionakin olisi hyvin voinut mennä juoksuun mukaan. Nyt se keskittyi oikeastaan täysin tutisemaan märkänä ja surkeana ja välillä ärisemään ohikulkeville koirille, silloin kun ei ollut sylissä kärsimässä seurauksia epäsosiaalisesta käyttäytymisestään muita koiria kohtaan.

Puistossa oli Lokin, Fionan ja Pennyn lisäksi yksi tosi kiltti italianvesikoira (lagotto?) ja pari muuta pientä kilttiä terrieriä, kaikki narttuja. Vain yksi uros käväisi puistossa ja kyllä Lokista alkaa huomata ettei se uroksista niin tykkää. Tuo uros tosin oli sitä ei paljon mutta reippaasti isompi ja ilmeisesti joukon nartutkaan eivät siitä niin välittäneet ja vaihdettiinkin sitten toiselle tyhjälle puolelle aika pian. Ehkä parempi olla päästämättä Lokia tuntemattomien urosten nenille kun ei koskaan voi tietää miten kemiat osuvat kohdalleen. Tuolle urokselle Loki näytteli hampaitaan kun se tuli iholle haistelemaan enkä halunnut odotella tuleeko tappelua. Kyllä me taidetaan pysytellä tyttöjen (tai tuttujen kilttien urosten) porukoissa Lokin kanssa. Loki osaa kyllä itse hienosti ignoorata, mutta kun toinen tulee naamalle niin siitä se ei tykkää.

Reissun jälkeen Loki pääsi suihkuun ja onkin ollut ihanan rauhallinen loppuillan. Kyllä se tarvitsee tällaisia reippaampia ulkoiluja enemmän, perjantaina oli päässyt työpäivän aikana matto sen näköiseen käsittelyyn että Lokilla on selvästi purkamatonta energiaa.. Töiden jälkeen vein sen vetämään rallia vapaana tuohon lähimetsään pilkkopimeällä 45 minuutiksi. Ei ole herkkua nämä ulkoilut nyt, joko sataa tai sitten ei näe metriä pidemmälle eteensä. Tuo ulkoilu ei väsyttänyt sitä käytännössä yhtään vaikka se tohelsi koko ajan, sillä koko illan se yhä pyysi tekemistä eikä nukkunut yhtään ennen kuin myöhään kun menin itse nukkumaan. Avain onneen olisikin se aivotyöskentely, mikä on viime aikoina autuaasti loistanut poissaolollaan allekirjoittaneen elämäntilanteen vuoksi. Onneksi ensi vuoden alusta meillä alkaa uusi agilityryhmä tiistaisin klo 18-19! Ainakin jotain säännöllistä tekemistä. Sinänsä harmi, että joudutaan taas tutustumaan uuteen ryhmään, mutta tosi kiva päästä taas agiliitämään ihmisten aikoihin. Tokoilun haluaisin myös taas aloittaa kunnolla ja hakutreeneihinkään ei olla päästy ikuisuuksiin kun on ollut viikonloput niin täynnä. Jälkeä ehkä voisi vielä käydä myös vielä tekemässä kun ei ole maat jäässä näiden sateiden vuoksi. Vaadittaisiin siis kokonaisvaltaista motivaatiota koiraharrastusten aloittamiseen parin kuukauden tauon jälkeen.

Huomenna piti olla mätsäri johon oli ennakkoilmoittautuminen sähköpostilla. Tänään sain kuitenkin viestiä että mätsäri oli täynnä. Aika ärsyttävää kun on viikonlopun suunnitellut tuon mukaan ja sitten ilmoitetaankin ettei mahduta ja vielä edellisenä päivänä.. Ei kyllä noussut järjestäjätahon pisteet mun silmissä. Olisin voinut jälkeä tehdä tänä viikonloppuna tai mennä huomenna hakuun, mutta ajoitin ei-koiratoiminnan tuon mätsärin mukaan eikä niitä suunnitelmia voi enää perua. Että kiitti ****sti vaan teille.

Joulun odotusta

RIP Mini

Eilen tuli surullisia uutisia, kun pieni nettiystävämme Mini kuoli hammaskiven poiston yhteydessä. Osanotot omistajille :(

--------------------------

Meidän perhe sai vihdoin matot lattialle tänään uuteen asuntoon. Kauheasti on vielä kesken ja esimerkiksi ruokapöytä ei taida olla ollut vielä kertaakaan tyhjä vaan ihan täynnä roinaa. Onneksi on aikaa.

Pitkästä aikaa otin tänään kameran esiin ja napsin hauvoista vähän väsyneitä kuvia.

Korvakarvakiehkurat.

Fionan tarkennukset meni jostain syystä kaikissa kuvissa metsään.

"Onks hei ihan pakko?"

Asunnon tärkeimmät esineet samassa kaapissa: viinilasit ja Lokin palkinnot..ehheh.

Etualalla Helsingin Voittajan ruusukkeet ja pokaalit.

Meillä kävi tuuri ja päästään todennäkösesti vaihtamaan agilityryhmäämme aikaisempaan ajankohtaan. Olin jo jättämässä agilityn pois kokonaan, sillä tuo edellinen ryhmä oli aina niin myöhään että seuraava päivä oli tuskaa töissä. Nyt on kyllä kiva jos päästään aikaisemmin treenaamaan.

Mitään ei sitten ollakaan tehty viime aikoina, muistaakseni. Olen ollut paljon töissä ja koirat on ollut pääosin nätisti ja hiljaa kotona. Välillä jos valoisan aikaan lenkkeillään niin olen päästänyt koirat tuohon ihan lähimetsään vapaaksi. Ketään ei (vielä..) ole tullut koskaan vastaan. Pääosin ollaan kuitenkin lenkkeilty hihnassa kun ei sysipimeä metsä houkuta. Talviunta ollaan vietetty. Loki on repinyt tyynyjä, Fiona harvakseltaan pissinyt lattialle ja oksennellut pari kertaa, perussettiä.

Pettymys

Näköjään pitäisi mennä aina parin tunnin yöunien jälkeen kehään niin ei ehkä itse jännittäisi. Voittaja 2011 ei mennyt ihan kuin strömssössä, tulos T ja Lokin arvostelu näytti tältä:

Tuomari Mikael Tranholm, Tanska

"12 months old dog of good quality. Still needs time to develop. Well chiselled masculine head. Dark eyes. Tight lips. Correct bite, but unfortunately it is not possible for the judge to inspect the teeth. The dog is much too shy. Good neck. Needs more forechest. Slightly french front position. Needs more body. Nice straight overline. Good tailset. Excellent rear angulation. Restricted movement. Need to be more confident."

[Kootut selitykset] Loki oli kumpanakin päivänä vältellyt messukeskuksen lattialla olevia metallilätkiä joiden päältä kävellessä kuului aina kolina. Nyt kun mentiin kehään niin onnistuin astumaan suoraan jollekin kolisevalle maton alla olevalle kaivonkannelle jota Loki sitten säikähti. Siihen kun yhdistin oman jännitykseni siinä vaiheessa niin eipä siitä sitten enää toivuttu. Itse en tiennyt missä uskaltaisin liikkua ja seisotin ja juoksutin ihan väärissä paikoissa. Takaseinällä juostessa kolahti myös lattian alla mitä Loki säikähti uudestaan. Se väisti tuomaria eikä antanut tutkia itseään. Näytin itse tuomarille Lokin hampaat. Ehkäpä joku olisi osannut vielä tilanteen tuosta pelastaa mutta ei tällä kertaa onnistunut. [/Kootut selitykset]

Sitten parit kuvat kehästä.

Tutkimisyrityksiä. (c) Elisa Karhu

Loki-raukan korvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. (c) Suvi Tyynismaa

Ihan siedettävästi se kuitenkin sitten seisoi ainakin tästä kulmasta. (c) Suvi Tyynismaa

Harmittaa kyllä, erityisesti nyt kun luin oikeastaan ensimmäistä kertaa kunnolla tuon arvostelun, kun oli siinä kuitenkin paljon hyvääkin. Ei sillä eriä varmaan olisi tullut, mutta H tai EH hyvinkin. Kehittymättömyyttä ja keveyttä lähinnä käyttäytymisen lisäksi ainoastaan kritisoitu.

Pakko myöntää, että ennen viikonloppua hieman jännitin miten Loki esiintyy kun ei olla erkkarin jälkeen treenattu yhtään. Lauantaina meni kuitenkin niin hyvin että tämä tuli ihan puun takaa. Lokilla on viime aikoina ollut vähän pelokkuutta ilmassa, jospa sillä olisi jonkin sortin mörköikä menossa. Narttujen arvostelun aikana käytiin pyörimässä kehässä tuolla samalla pelottavalla matolla (kehä vaihtui viereiseen joskus urosten puolivälissä). Leikittiin ja syötin nameja, vähän tutkittiin ja ravattiin eikä tällä kertaa ollut ongelmaa onneksi, eli ei ehkä sitten traumoja kuitenkaan jäänyt. Espoossa on parit mätsärit vielä tässä kuussa missä ajattelin käydä kummassakin pyörimässä ja hakemassa kivoja kokemuksia.

Vähän ehkä huvittaa Lokin arvostelurivistö tähän mennessä: T, H, EH, 2x ERI, 1x SA SERT. Ehkä hieman tuntuu arpajaisilta koko tämä näyttelytouhu meillä tähän mennessä, ei yhtään voi tietää mitä tulee.

Siitä huolimatta, tai ehkä juuri siksi kun ei ole oikein enää mitään paineita, nyt iski taas näyttelykärpänen ja katselin lisää ensi vuoden näyttelyitä. Listasin niitä pitkän listan (melkein kaikki) tuonne kalenteriin niin voin sieltä käydä helpommin katselemassa eikä tarvitse kennelliiton sivuja plärätä. Tällä hetkellä ei ole Lokilla tiedossa vielä yhtään ilmoitettua näyttelyä, mutta ensi talvelle/keväälle kun päästään vielä junnuilemaan ja Loki tästä koko ajan saa lisää massaa ja kehittyy niin tekisi kyllä mieli kiertää.

Mutta eniveis, looking at the bright side, up with your chinny chin chin…, tässä vielä lauantailta parit Suvin ottamat kuvat. Olen minä vaan ylpeä tuosta poitsusta ja sen saamasta sertistä ja tittelistä (vaikka toiset eivät mokomaa tittteliä arvostaisikaan ;)

Viikonlopun valaistuminen: Loki seisoo paremmin kun istun sen edessä enkä sivulla.
(c) Suvi Tyynismaa

Myö ollaan nelospallilla! (c) Suvi Tyynismaa

Oon mä silti aika söpö! (c) Suvi Tyynismaa

Voittajafiilis!

Helsinki Winner 3.12.2011 Harm v.d. Schoonheden JUN ERI1 PU4 SA SERT HeJW-11

Harri Lehkonen: "Tasapainoisesti kehittynyt reippaasti esiintyvä. Hyvä pää kauniit korvahapsut. Rungon ja eturinnan tulee vahvistua. Oikeat mittasuhteet. Riittävästi kulm. Hyvä asentoinen häntä. Kevyet liikkeet."

Kehässä ihan kivannäköistä seisomista! On se poika ehkä jostain kohtaa kehittynyt.
(c) Elisa Karhu

Melkein loppui usko tämän päivän näyttelyn suhteen kun perjantain pikkujouluista nukkumaan mennessä kännykän herätyskello tiesi antaa 2h 50min aikaa nukkua. Eipä siinä vaan muu auttanut kuin virkeänä ylös, Loki mukaan ja junalla kohti messukeskuksen Helsingin Voittaja 2011 näyttelyä. Loki meni taas ensimmäisenä kehään ja oli ainoa junnu-uros. Väsymys ei oikein antanut sijaa jännittämiselle joten mentiin asenteella "seistään miten satutaan seisomaan, ravataan miten satutaan ravaamaan ja lähdetään pois kun saadaan nauha käteen". Vaan mitä tekeekään Loksukka: seisoo tosi hyvin, ravaa ilmeisesti tarpeeksi hyvin ja antaa tutkia tosi nätisti.

Tuomarin kanssa oli joku harjoitustuomari mikä lie, jolle Lehkonen sitten selitteli paljon kooikerhondjen arvostelemisesta, oli mielenkiintoista kuunneltavaa. Lokista sanoi ainakin että keskikokoinen uros jota ei mitata mutta arveli 39cm korkeaksi (nappiin meni). Sitten tuomari piti pöydällä Lokia tutkiessaan tosi kauan Lokista kiinni ja selitti miten tämän rotuisia arvostellaan. Loki keskittyi vain nakkikäteen.

Oletin että oltaisiin saatu ehkä EH, joten shokki oli melkoinen kun näin että meille ojennettiin vaaleanpunainen ruusuke! Meinasin pomppia ilosta ja hieman taisin siinä jotain älyvapaata hihkua. SA kun tiesi suoraan sitä, että Loki sai HeJW-11 tittelin kun kilpailijoita ei ollut. Sitten siirryttiin kehän laidalle toipumaan järkytyksestä ja odottamaan paras uros kehää. Siellä Loki saikin tosi kovatasoista seuraa. Yksi toinen ei vielä valiouros sai SA:n, joten sitten jännitin että kummalle serti menee. Meidät ohjattiin nelospallille ja kolme valiota sijoittuivat edelle, joten siitä irtosi Lokin ensimmäinen serti! Melko upeeta! Olin varmaan aika älyvapaan näköinen kun olin ihan umpiväsynyt ja naama kummallisessa virneessä koko loppuajan. Juniorivoittajan ruusuke on ihan järkyttävän kokoinen ja maksoi 20e, mutta pitihän se tottakai ostaa kun tuskin näitä tilaisuuksia liian montaa tulee.

Onnea muille pärjänneille, Keiralle, Kelmille, Peterille, Islalle ja muille tuloksiinsa tyytyväisille!

Kehän laidalla oli tosi huipputunnelma ja Lokilla oli kannustusjoukotkin rapsuttamassa odotellessa :). Loki oli ehkä yllättävänkin sosiaalisella tuulella. Kiitos kaikille seurasta! Huomenna sitten palautus maanpinnalle kun tulee kuitenkin joku Hyvä. Ehkä sitä itse paremmin nukkuneena muistaa stressatakin.

Marraskuisia tuumailuja

Ollaan me hengissä.

Ensi viikonloppuna päästään muuttamaan uuteen 58m2 kaksioon länsi-Espooseen. Kyllä sitä onkin jo odotettu. Töiden ja asunnon kanssa säätämisen lisäksi ei ole oikein ehditty mitään tehdä, mitä nyt Loki on käynyt parissa agilitytreeneissä.

Viime viikolla treenit meni ihan pipariksi kun lähdin jo valmiiksi huonolla tuulella. Tehtiin ihan liikaa toistoja ja aluksi onnistui ihan ok, olisi pitänyt lopettaa siihen. Vaan eipä se niin mennyt vaan vielä piti vääntää ja ensimmäistä kertaa koskaan lopetettiin epäonnistuneeseen toistoon kun yksinkertaisesti meni niin hermot. Pätkä oli ihan lyhyt parin esteen valssitreenipätkä, mutta kouluttaja ei ollut paikalla joten ohjaus oli niin surullista että sääliksi kävi niitä jotka joutuivat edes katselemaan. Ihan alkutunnista jatkettiin edelliseltä kerralta vinokeppien treenaamista mikä meni kivasti, joten ei jäänyt kuin lähes surkea fiilis treeneistä.

Tällä viikolla psyykkasin itseni Tytin avustuksella hyvään vireeseen ja lähdin huomattavasti paremmalla fiiliksellä treeneihin. Koirat on saanut jonkinasteista huomioimattomuutta minun osaltani ihan huomaamatta viime aikoina kun hermot on ollut jostain syystä kovin kireällä, joten Loki oli ihan innoissaan kun pääsi tekemään (noh, ehkä jo pelkästään siitä syystä ettei ole pitkään aikaan päässyt oikein mitään tekemään). Aloitettiin kepeillä, jotka ovat jo selvästi maasta irti. Meni hienosti. Nostin hieman ja meni vieläkin hienosti. Siihen jätettiin, tarkoitus oli ottaa vielä lopputunnista uudestaan mutta ei sitten ehdittykään. Suunnittelin keskittyväni keppeihin tämän talven aikana niin, että ne olisivat valmiit keväällä ja se vaatisi parit noin viiden toiston pätkät sekä alku- että lopputunnista. Tavoite on päästä siihen, että kepit ovat pystyssä, jolloin niiden treenaaminen olisi helppoa tulevassa treeniryhmässä oli siellä minkälaiset kepit tahansa.

Keppien lisäksi tehtiin jälleen hyppytekniikkaa, meni hyvin, ja parit erilaiset lyhyet radan pätkät tarkoituksena että vetäjä näkisi meidän tasoa hieman. Loki meni toista pätkää yllättävän hyvin, ei täydellisesti mutta ei se ollut tarkoituskaan. Siinä oli hyppyjä, muuri ja putki, aika suoraviivaista ohjaamista. Melkein pysyin Lokin tahdissa ja munalelu lensi viime kertaa korvatakseni vähintään tarpeeksi usein. Kouluttaja innostuikin siinä sitten munalelusta ja kyseli mistä niitä saa :). Toisella pätkällä oli hyppyjä, putki ja pussi. Pussia ei olla otettu kovin paljon joten tehtiin sitä erikseen ensin. Lokilla ei ollut jäljellä mitään pelkotiloja pussia kohtaan vaan sinne sujahti kangas vain vähän loppupäästä ylhäällä pidettynä. Vaikka ei olla kuin kerran otettu täällä pussia aiemmin. Hieno poika! Se jopa kerran varasti pussille, olin vähän että wtf. Mutta hyvä vaan jos pussikin on toisen mielestä noin kiva. Radan osanakin pussi meni (jälleen hieman vielä ylhäällä pidettynä) hyvin, muu ohjaaminen olikin sitten vähän sinnepäin ja Loki kierteli hieman hyppyjä.

Kouluttaja antoi palautetta, että Loki on nopea (yllätys) eikä se ymmärrä vielä lähihallintakäskyä lainkaan (totta). Saatiin käskyksi harjoitella "tästästäs" käskyä tarkoituksena saada siitä huippuvarma (nyt ei reagoinut tässä-käskyyn mitenkään). Irtoamistreeniä tulee jatkossa, mutta esteille hakeutuminen tulee kuulemma pitkälti myös kokemuksen myötä. Aino sanoi myös, että ei meidän "ongelma" ole pelkästään ohjaajassa (olen ehkä hieman liian painokkaasti tehnyt selväksi kokemattomuuteni ohjaajana) vaan myös koira on vielä kovin kokematon. Mikä on tietysti totta. Yhdessä opitaan ja tehdään virheitä, niinhän se menee. Loki oli paljon vapaana eikä karannut kenenkään luo, selkeästi se on nyt tottunut tuohon treenipaikkaan ja -ryhmään. Ja tykkäsi niin kovin tehdä minun kanssa ettei muita huomioinut mitenkään. Loppulenkillä se pääsi juoksemaan vapaana kun muut olivat kaikonneet paikalta ilman tai vain hyvin lyhyen lenkin jälkeen (omatunto-Tytti kannusti meitä pitempään loppulenkkiin). Tosi hyvä fiilis jäi treeneistä parin viikon jälkeen! Melkein sytyin taas agilityyn nyt henkisen tauon jälkeen - on ollut tosi paljon muuta mielessä viime aikoina.

Kouvolan näyttely jätettiin tosiaan välistä kun tuomari vaihtui. Kyllä harmitti kun tuomarinmuutoksesta luin, mutta nyt on tosiaan koirahommat jäänyt vähän vähemmälle kiinnostukselle joten sinänsä olin ehkä vähän helpottunutkin ettei tarvinnut lähteä ajelemaan parin tunnin matkaa Kouvolaan ja takaisin. Seuraavat ja loppuvuoden viimeiset näyttelyt on sitten voittajaviikonloppuna.

Jaksaisikohan sitä aktivoitua niin että vielä yhden jäljen kävisi Lokille tekemässä, olisi kyllä kiva. Pikkujoulukausi tosin kurkottelee ihan parin päivän päässä joten viikonloput on poikkeuksetta täynnä jouluun asti. Koirat on sopeutunut vähempään tekemiseen ihan hyvin, Loki tosin on päässyt pari kertaa isäni kanssa vähän reippaammalle lenkille kesken työpäiväni.

Loki täyttää neljän päivän päästä yhden vuoden. Yritän ottaa siitä kuvat lähiaikoina, nyt on ollut kovin kuvatonta viime ajat. Fionalle on yhä ostamatta synttärivaljaat ja Lokille tilaan pompan synttärilahjaksi.

Eipä tässä muuta, nyt vain keskittymään viikonlopun muuttoon ja sopeutumaan uuteen asuntoon. Netti pitäisi toimia nyt jo joten sen suhteen ei ole tiedossa päivityspimentoa. Muista syistä tosin voi sellainen taas olla tiedossa.

Jatketaan samoilla linjoilla eli tässä vähän lisää The Nationalia, mitä olen luukuttanut viime aikoina paljon aamun bussimatkoilla.

I was less than amazing

Do not know what all the troubles are for

Fall asleep in your branches

You're the only thing I ever want anymore

"At first this album seems dense, slow, heavy.

But oh man.

When it gets you it gets you fucking hard."

Ei vaan nappaa

Siinä kiteytettynä koirien touhuamiset viime päiviltä, tai oikeastaan enemmänkin omani. On ollut niin paljon muuta touhotettavaa töiden, asunnon etsimisen ja muiden asioiden kanssa ettei ole jaksanut paljon koiriin panostaa.

Koirista sen verran, että Fionan pissanäyte oli puhdas, paitsi että siitä löytyi kalsiumoksalaattikiteitä. Proteiinia ei kuitenkaan yhtään. Päädyttiin lääkärin kanssa kuukauden päästä tehtävään kontrolliin ja siellä katsotaan maksa-arvojen tilanne niin nähdään ovatko ne oikeasti nousussa.

Loki on päässyt pari kertaa isäni kanssa pitemmälle lenkille työpäivän aikana mikä on tosi kiva. Lenkit eivät ole vielä liian raskaita kehittyvälle pennulle, vaikkakin isä varmasti menisi lujempaa jos poitsua viitsisi enemmän juoksuttaa. Agilityä on taas keskiviikkona mutta muuten en Lokia nyt mihinkään ilmoittele tai sen kanssa touhua kun on niin paljon muuta menossa tällä hetkellä.

Töissä on kiirettä ja gradua pitäisi vääntää, ei meinaa oikein kiinnostaa tuo gradun tekeminen tällä hetkellä. Mieluummin olisin töissä.

Muutan mahdollisesti piankin Länsi-Espooseen. Kävin eilen katsomassa asuntoa mikä on maksimi koon yläpuolella ja siten kallis, mutta halu päästä taas omilleen on niin kova että taidan ottaa tuon joka tapauksessa.

Sellasta, aika melankoliset tunnelmat ollut tässä ja koirilla ehkä liiankin tylsää. Ei kannata ehkä odotella kovin nopeasti uusia päivityksiä.

You said I came close

As anyone has come

To live underwater

For more than a month

You said it was not inside my heart, it was

You said it should tear a kid apart, it does

Iloista syksyn jatkoa vaan kaikille.

Fiona 3 vuotta!

22.10.2011 eli vajaa viikko takaperin oli suuri päivä Fionalle, sillä perheen pienin mussukka täytti tällöin kolme vuotta!

Fionalle on tulossa syntymäpäivälahja josta kuvien kanssa enemmän sitten kun lahja saadaan hankittua. Suuret onnittelut myös Fionan sisaruksille, Kukalle, Vapulle ja Ninolle!

Pissanäyte tuli otettua yllättävänkin helposti aamulla ja huomenna soittelen tuloksista. Pikkuinen oli ihan krapulassa eilen koko illan, vaikka minulle ei kerrottu sen saaneen mitään rauhoittavia aineita. Ajattelin varmistaa asian vielä huomenna, mutta kai he olisivat kertoneet jos koira olisi rauhoitettu (mitään rauhoitusta vaativia toimenpiteitä ei siis tehty). Tänä aamuna Finski oli kuitenkin jo enemmän oma itsensä, vaikkakin tietysti väsynyt. Onneksi ei tarvinnut viedä koiraa uudestaan paikalle pissanäytteen takia vaan sain napattua sen itse aamupissasta.

Fionan kontrollikäynti eläinsairaalassa

Fionalla oli tänään kontrollikäynti Viikin eläinsairaalassa. Vein sen sinne aamulla puoli kahdeksaksi ja neljän jälkeen hain pois. Raportti näyttää tältä:

"Fiona oli hakeutunut alunperin eläinlääkäriin 3kk iässä oksentelun takia. Lisäksi myöhemmin Fionalla oli ollut kroonista ripulia. Muualla tehdyissä tutkimuksissa havaittiin lymfoplasmasytäärinen gastroenteriitti [krooninen suolistotulehdus]. Nyt Fiona tuotiin Yliopistolliseen eläinsairaalaan kontrollikäynnille. Fiona oli ollut Royal Canin hepatic ruokaan siirtymisen jälkeen (nyt jo useita kuukausia) hyvävointinen, oksentelua ja ripulointia esiintyi harvemmin kuin kerran kuukaudessa. Fionalla on aiemmin todettu myös koholla olevat sappihapot, syytä sappihappojen sekä loppuvuodesta 2009 havaittujen maksa-arvojen nousulle ei tutkimuksissa löytynyt. Fionalla oli aiemmin ollut myös kroonista virtsanpidätyskyvyttömyyttä. Kuivaruokaan siirtymisen jälkeen Fiona on pystynyt pidättämään työpäivän ajan, eikä asia omistajan mukaan vaivaa nyt Fionaa.

YLEISTUTKIMUS
Suussa hieman hammaskiveä, ikenet siistit. Anaaleissa hyvin vähän eritettä, vasemmasta tuli aavistus purumaista, ei kuitenkaan tulehtuneen oloista eritettä. Paino nyt 3,5kg (paino 3v sitten 3,65kg).

VERINÄYTTEET
Fionalta otettiin verinäytteet, joista tutkittiin munuais- ja maksa-arvot, elektrolyytit, proteiinit, verensokeri sekä täydellinen verenkuva. Verinäytteissä maksa-arvot olivat kohonneet ja albumiini-proteiini alhainen. Edellisellä kerralla nämä arvot olivat normaalit. Albumiini muodostuu pääasiassa maksassa ja sen normaalia alhaisempi pitoisuus voi viitata maksaperäiseen sairauteen. Verinäytetulokset ohessa.

VIRTSANÄYTE
Virtsanäytettä ei nyt saatu (Fiona oli pissannut häkkiin). Virtsanäytteestä olisi tarkoitus tutkia virtsan perustutkimus sekä virtsan proteiinien määrä. (Tarkoitus on poissulkea proteiinin erittyminen virtsaan).

DIAGNOSTISET TUTKIMUKSET
Ultraäänitutkimuksessa ei havaittu oireita selittäviä muutoksia. Munuaismuutokset olivat ennallaan [mineralisoituneet]. Lisäksi mahalaukun seinämät olivat paksuhkot ja ohutsuolessa paikoitellen runsaskaikuista aluetta. Haiman erottuvuus oli hieman normaalia suurempi. Muutokset liittyvät todennäköisesti krooniseen mahasuolikanavan tulehdustilaan. Rakko sijaitsi hyvin takana. Rakko oli tutkimushetkellä tyhjä. Rakon seinämät vaikuttivat paksuilta ja rakon sisäosan limakalvo hieman epätasainen. Rakon pieni koko voi aiheuttaa virhetulkintaa rakon seinämien arvioinnissa. Tarvittaessa (jos oireilu uusii), voidaan ultraäänitutkimus uusia rakon ollessa täyttyneempi.

DIAGNOOSI JA YHTEENVETO
Diagnoosi maksa-arvojen nousun osalta on avoin.
Mikäli virtsan proteiinien eritys on normaalia, on todennäköistä että maksasairaus on etenevää. Etenevän maksasairauden vaihtoehtodiagnooseja ovat mm. mikrovaskulaarinen hypoplasia [mikroskooppisia shuntteja], krooninen hepatiitti tai kuparikertymä. Maksan tilanteen selvittämiseksi Fionalle suositellaan maksan koepalan ottoa hoidettavien maksasairauksien [hepatiitti ja kuparikertymä] poissulkemiseksi.

Voitte tuoda Fionan virtsanäytteen lähipäivinä (näyte on jo maksettu). Voitte soittaa tuloksesta seuraavana päivänä. Samalla voidaan sopia Fionan jatkotutkimuksista. Ruokavalioksi Fionalle suositellaan jatkossa esimerkiksi maksaystävällisen ruokavalion jatkamista (voi olla muukin merkki kuin RC Hepatic, esim. Hill's l/d). Ruoan lisäksi Fionalle voi antaa tukihoidoksi Samylinia kuten tähänkin asti.

Ottakaa yhteyttä eläinsairaalaan jos Fionan voinnissa tapahtuu muutosta huonompaan, se alkaa oksentelemaan enemmän, paino putoaa tai sillä esiintyy esimerkiksi hermostollisia oireita."

--------------------------------------------------------------------------

Huomenaamulla yritän ottaa Fionalta virtsanäytteen ja viedä sen Viikkiin. Jos tämä onnistuu niin perjantaina soitan tuloksista.

Tässä nopea väliraportti, jätän enemmät pohtimiset ja skenaariot siihen kun tiedetään vielä virtsatestinkin tulokset.

Lokin aktiiviviikonloppu

Paljon on sattunut ja tapahtunut viikonloppuna, mistä syystä pääsen koneelle ensimmäistä kertaa kunnolla vasta nyt (tai oikeastaan eilen, jolloin tämän kirjoituksen teko alkoi).

Lauantaina oli kauan odotettu spanieliliiton erikoisnäyttely. Aamulla kukonlaulun aikaan haettiin Suvi, Markus ja Miko kyytiin ja suunnattiin puoli kahdeksaksi Hyvinkäälle näyttelypaikalle. Loki oli junnu-uroksissa joten kehään mentiin hyvin alussa. Ehti Loki silti painia Mikon, Adyan ja muutaman pennun kanssa ennen kehävuoroa. Lokin tulos oli tällä kertaa EH ja arvostelu seuraavanlainen:

"11 months. Nice type. Nice head and fringes. Good topline. Slightly low tailset. Angulation is front better than behind. Lenght of tail just long enough. Rather lose in elbow. Very nice coat. Could do with better drive in movement."

"11 kuukautta. Kiva tyyppi. Kiva pää ja korvakorut. Hyvä ylälinja. Hieman matala hännänkiinnitys. Kulmaukset edessä paremmat kuin takana. Hännän pituus juuri riittävä. Melko löysät/väljät kyynärpäät. Erittäin kiva turkki. Voisi mennä paremmalla draivilla(?) liikkeessä."

Kuvat (c) Suvi Tyynismaa

Olin arvosteluun tyytyväinen edellisen kerran H:n jälkeen, mutta pakko myöntää että tuomarin jaellessa ERI:ä melko avokätisesti (toki hyvin komeille) uroksille, pari juttua jäi kaivelemaan Lokin esittämisestä. Seisotin pöydällä sitä jalat liian takana (liekö tuolla oikeasti merkitystä noihin kulmauksiin) ja juoksuttaminenkin olisi voinut mennä paremmin. Muuten arvostelu oli ihan tunnistettavissa, hännänkiinnityksestä on mainittu nyt kahdesti joten se lienee pitää ihan paikkaansa, ja hännän pituushan on juuri ja juuri kintereeseen.

Kyynärpäistä en osaa sanoa mitään mutta eiköhän sekin ihan oikein ole. Positiivista oli ettei väristä sanottu mitään vaan turkkia kehuttiin. Kaikesta huolimatta olen tyytyväinen erittäin hyvään, oli tuo poitsu muihin junnu-uroksiin verrattuna kuitenkin huomattavan kehittymätön. Tosi reippaasti jaksoi koko pitkän päivän ja pääsipä vanhaa tuttua Kerttu vesikoiraakin moikkaamaan (joka sai muuten ERI:n ensimmäisessä näyttelyssään, onnea!).

Muut tulokset onkin lueteltu jo lukuisissa eri paikoissa, itseäni ilahdutti eniten Adyan sijoittuminen ja Peterin ROP. Onnittelut minultakin kaikille tuloksiinsa tyytyväisille ja oli tosi kiva nähdä tuttuja ja uusia kooikerihmisiä!

Lokilla oli kerrassaan onnenpäivä, sillä sain syntymäpäiväni kunniaksi Tytiltä lahjaksi upean pannan ja hihnan Loksuttimelle! Emäntä sai suklaata, mikä viihdytti kotona kun koirat vetivät sikeitä. Lokista napsastiin tietysti kuva uudella pannalla. Iso kiitos lahjasta, tulee kyllä tarpeeseen tämän pimeän syksyn aikana!

Sunnuntaina lähdettiin kohti Tamperetta, sillä minulla oli maanantaina gradutapaaminen siellä ohjaajan kanssa. Loki tuli mukaan sillä sille oli tiedossa mukavaa ohjelmaa. Ensin haettiin Tytti ja Hila ja sitten mentiin moikkaamaan ihanan Peterin syötävän suloista pientä 10-viikkoista Masi-poikaa (Bullbenz Kooi Noble Sade). Loki pääsi nopsaan tervehtimään pienoikaista myös ja olisi siitä leikki lähtenyt käyntiin jos olisivat olleet vapaana (tosin Loki olisi saattanut hieman liian innokas olla joten hyvä että olivat hihnassa).

Minäkin sain pusuja! (c) Tytti Käyhkö

Repun päältä oli turvallista kun oli melkein Lokin nenän korkeudella :) (c) Tytti Käyhkö

Masin luota päästiin agiliitämään ja minulla oli suuri kunnia saada kaksi tulevaa maailmanmestariohjaajaa (vähintään Suomen!) antamaan neuvoja, sillä Tytin lisäksi treeneihin tuli Outi Ollin kanssa. Mentiin rataa mikä koostui putkista ja hypyistä. Loki oli huippu, pomppi vain innokkaana ja vauhtia oli taas hyvin. Loki pääsi menemään hieman Tytin ohjaamana ja oli tosi kiva nähdä miten Lokissa on potentiaalia, kun ohjaaja vaan tietää mitä tekee (tai tarkemmin sanottuna tekee niinkuin tietää että pitäisi tehdä)! Ihan eri meno oli Tytin kuin oman räpellykseni (mitä ohjaukseksi joskus olisi tarkoitus kutsua) kanssa. Oli erittäin innostavaa ja motivoivaa nähdä miten Loki meni kuin kuka tahansa koira paljon paremmin kuin koskaan minun kanssa, mikä johtui tietysti ohjaajasta. Sain tosi paljon hyviä vinkkejä, osin samoja mitä olen saanut sieltä asti kun agilityn aloitin, mikä kumma siinä on että ne on niin vaikea sisäistää. Irtoamistreeniä tehtiin ja odottipa namilätkällä Tytin valvovan katseen alla pari kertaa niin Lokin kuin Tainankin nakinpalaset!

Lokin kanssa mentiin myös namilätkän avulla hihnassa puomia missä poitsu esitteli lähes täydellisiä kontaktejaan. Aloitettiin lisäksi keinutreenit, mikäs sen parempi aloitusaika kuin kahden näin hyvän ohjaajan opastamana. Tyyliksi valitsin pitkän arpomisen jälkeen "ylhäältä alas". Perusteluina lähinnä se, että kuulin siitä hyviä kokemuksia ja näin voi treenata puomia samaan aikaan. Seuraava peruste olisi ollut kolikon heitto, eli "alhaalta ylös" sai melkein yhtä hyviä perusteluja joten päätös oli vaikea. Kokeillaan kuitenkin "ylhäältä alas" ja katsotaan miten menee. Nyt tehtiin Lokin kanssa useita toistoja keinu ihan liikkumatta ja pari kertaa keinu pistettiin hieman jo liikkumaan. Loki vähän säikkyi lopussa, johtuen siitä kun syöksyi niin lujaa namilätkän luo, että keinu pääsi kolahtelemaan vähän edes takaisin. Pitää jatkossa pitää huoli että Lokin meno on vähän rauhallisempaa ja ettei keinu keinahda kuin kerran niin Loki ei ota tavaksi hyppiä alakontaktilta pois.

Kiitos suuresti treeniseurasta ja ohjeista Tytille ja Outille! :)

Agilitystä suunnattiin kaverilleni Katille yöksi. Loki viihtyi kylässä hyvin, suoritti koko lattian perusteellisen imuroinnin ja nukkui jalkopäässäni. Aamulla Kati aiemmin heräävänä käytti Lokin ulkona ja poika oli ollut ihan nätisti. On Loki vaan helppo matkakumppani, vaikka ei Fiona juurikaan sen vaikeampi nykyään ole. Meidän piti maanantaina päästä tapaamaan Nuutia, 15 viikkoista bc-pentua, mutta Nuuti-raukka oli telonut itseään riehumalla vähän liikaa perus bordercolliemaiseen tapaan. Paranemisia Nuutille! Onneksi oli lähellä plan B, nimittäin Loki pääsi päiväksi hoitoon Tytin hellään huomaan Hilan ja Janan leikkitoveriksi. Kaveruksilla oli mennyt tosi hyvin, Loki ei ollut merkkaillut (melkein arvelin että olisi merkannut) eikä kiusannut Hilaakaan. Janan kanssa olivat jonkun verran painineet ja leikkineet ja siitä tässä hieman Tytin kuvaamaa todistusaineistoa. Kaikki kuvat (c) Tytti Käyhkö.

"Alistu nainen!"

"NEVÖÖÖR"

Tytin kuvauspalvelu yllätti kaikki odotukset, sillä ilokseni sain huomata kivoja parikuvia Janasta ja Lokista ja löytyipä netistä Lokista poseerauskuviakin!

Urpo ja Turpo tyylitietoisina kooikereina | Urpo ja Turpo pieninä ääliöinä alkuvuodesta

Loki 11kk. Kylläpä tämä kuva paljastaa miten rimpula se vielä on :)

Loki innokkaiden hoitotätiensä ympäröimänä.

Unohdin varmaan mainita sata oleellista asiaa, mutta kertoillaan sitten myöhemmin jos tulee mieleen. Loksutin ja Taina kiittävät Tyttiä ja kumppaneita ihan parhaasta viikonlopusta!