Nothing great was ever achieved without enthusiasm

"Tiineys 4-5 viikkoa: Pentujen päät alkavat muotoutua. Pennuille kehittyy silmät ja silmäluomet ja elimet alkavat muodostua. Viimeistään nyt tulisi emon alkaa syödä tiineelle ja pentukoiralle tarkoitettua ruokaa. Emon maitorauhaset alkavat kasvaa. Emon rasittamista ja etenkin hyppyjä tulisi välttää tässä vaiheessa. Oletteko jo käyneet varmistamassa tiineyden eläinlääkärillä? Ultraäänitutkimuksessa ei yleensä pystytä määrittämään pentujen tarkkaa lukumäärää, sillä luonnollisesti kaikki pennut eivät osu samaan kuvaan yhtä aikaa ja pystyvät myös vaihtamaan asentoaan tutkimuksen aikana. Pentujen vointia voidaan kyllä tarkkailla tällä tutkimusmenetelmällä."
Lähde: Koiran tiineyskalenteri

Kärsivällisyys on hyve. Odottavan aika on pitkä. All you need is patience. Patience is the companion of wisdom. Patience is also a form of action. One moment of patience may ward off great disaster. One moment of impatience may ruin a whole life. All human wisdom is summed up in two words - wait and hope. He that can have Patience, can have what he will.

Vaikka olisikin niiiiin kauhean mukavaa vaan yhtäkkiä ilmoittaa blogiin uudesta pennusta, tai esimerkiksi vanhemmille kylään mennessä tuoda yhden koiran sijaan kaksi, mutta olen niin kärsimätön ja, suoraan sanottuna, helVETIN innoissani toisesta koirasta, etten yksinkertaisesti pysty hillitsemään itseäni ja pysyttelemään hiljaa.

Olen aktiivisesti etsinyt pentua jo melkein vuoden. Kriteerit on ollut kovat ja "ihan kivoja" pentueita skipattu. On odoteltu tiettyä pentuetta, jätetty siksi välistä hyviäkin, petytty, jälleen odotettu ja jälleen petytty. Nyt näyttääkin koko odotusrupeaman aikana kaikista positiivisimmalta ja todennäköisimmältä, että oikeasti voisin toisen pennun saada.

Yleisellä tasolla voisin kuitenkin jo uskaltaa sanoa ääneen ja vihdoin get it out of my system: SAAN KOHTA UUDEN PENNUN!!! "Kohta" ollessa kovin venyvä käsite tässä tapauksessa.

26.10.2008 eli kuukautta vajaa kaksi vuotta sitten aloitin blogin ja silloin Fiona-pentu oli 4 päivää vanha. Voi noita aikoja, vähänpä tiesin mistään tuolloin mitään. Ja nyt olen taas tuossa samassa jamassa, toivottavasti hieman viisaampana. Fiona on pennun tullessa ylittänyt maagisen kahden vuoden iän, mitä joskus pidetään minimi-ikänä vanhemmalle koiralle uuden tullessa. Fionan ollessa kyseessä olisi kyllä hyvin voinut ottaa uuden pennun jo vuosi sitten. Tilanne on tällä hetkellä erilainen parin vuoden takaiseen verrattuna myös siinä, että nyt odottelen pentua yksin. Onneksi minulla on paljon muita sijaiskärsijöitä joille voin tällä kertaa hehkuttaa kaikennäköistä :)

Uutta pentua varten ei tarvitse ostaa juuri mitään. Peteinä on nytkin vain epämääräisiä tyynyjä ja vilttejä. Ehkä jossain vaiheessa ostan molemmille koirille omat uudet hienot pedit, sitten kun on varmaa ettei kakkonenkaan tykkää petejä hajottaa. Pantoja Fionalta riittää pienelle pennulle, sitten kasvaessa pitää ostaa lisää. Hihnojakin Fionalta riittää. Oikeastaan ainoat mitä pennun myötä pitää ostaa on koiraportti makuuhuoneen oveen, matkustusboksi ja ruokakuppi. Yhteiseksi juomakupiksi voisi myös ostaa jonkun isomman. Mitään en kuitenkaan taida ostaa ennen kuin oma rotta on tiedossa.

Nimestä olen 95% varma. Jos ei mitään kummempaa tapahdu niin sen annan uutukaiselle. Pari vaihtoehtoa on kyllä siltä varalta että muutan mieleni.

Täällä alkaa olemaan kaikki valmista uudelle perheenjäsenelle. Valitettavasti uusi perheenjäsen vasta kehittelee silmiään ja elimiään. Ja kehitelköön vaan rauhassa, maksan kaikki suonet ja silleen. Viitisen viikkoa vielä pitäisi odotella ennen kuin pentujen pitäisi syntyä. Sen jälkeen odotus helpottuu kun tiedän tuleeko sieltä pentu vai ei. Tämä se on kaikista ärsyttävintä aikaa, vaikka nyt ultran jälkeen näyttääkin kyllä tosi hyvältä. Eipä sitä tiedä tuleeko sieltä vaikka kymmenen tyttöä tai sitten sama määrä värivirheellisiä poikia. Vaikka nyt kyllä tuntuu ettei muulla ole väliä kuin että olisi terve.

Onneksi tässä on paljon kouluhommia tehtävänä lokakuun aikana. Pitää keksiä paljon tekemistä ja pitää itsensä kiireisenä. Niin nämä ensimmäiset neljäkin viikkoa menivät suhteellisen nopeasti. Joku fiksu joskus sanoikin, että "The secret of patience is doing something else in the meanwhile". Noudatamme siis sitä ja lohduttaudumme sillä että joka ilta kun menen nukkumaan olen taas päivää lähempänä uutta hauvelia.

Stressinhallintaa

Fionalle olisi apua stressinhallintakurssista, jos sellaisia koirille järjestettäisiin. Sen kovaan stressaamiseen on monia mahdollisia alkuperäisiä syitä:

• Pienenä tehty sosialistaminen ei sittenkään ollut tarpeeksi onnistunut. 
• Sosialistaminen lopetettiin sairastelun takia juuri siellä tärkeimmässä aikuistumisiässä. 
• Se reagoi omaan mielialaani mikä on tässä vuoden aikana heitellyt voltteja.
• Se stressasi/stressaa yhä yhden laumanjäsenen poismenosta ja sitä seuranneesta Fionan oman lauman muutosta.
• Sillä on kaikesta huolimatta tai kaiken lisäksi liian heikko hermorakenne ylipäänsä.

Joka tapauksessa olisi pitänyt kiinnittää huomiota sen stressaamiseen jo aiemmin. Erityisen hyvin se näkyy aina kun menemme kylään tai jopa vanhemmilleni, missä Fiona on käynyt ihan pienestä saakka. Stressi aiheuttaa Fionalle selvästi hyperaktiivisuutta, vaikeuksia levätä, eroahdistusta, stressipissailua, oksentamista ja vaikuttaa myös suoliston toimintaan lisäten kakkakertoja ja löysentäen ulostetta. Se saattaa myös vaikuttaa hihnakäyttäytymiseen, jokaiselle ohimenevälle huutamiseen, vieraiden yli-innokkaaseen vastaanottoon ja piippaamiseen.

Viimeksi mainitut näkyvät kotioloissakin, mutta ensimmäiset yleensä vasta reissussa. Toisaalta onko tuo ihmekään jos miettii Fionan normipäiviä. Ainoa ihminen jonka se yleensä näkee on minä ja päivä koostuu ulkoiluista ja olohuoneen lattialla leikkimisestä. Elämä on rauhallista ja päivän jännittävin kohta on kun joku kävelee oman pihan vierestä. Kun sitten menemme esimerkiksi vanhemmilleni Espooseen, on tilanne täysin erilainen. Asunnossa on yleensä 4-5 ihmistä, jolloin leikkikaveri löytyy aina jostain. Millään ei malttaisi olla hetkeäkään paikallaan kun koko ajan joku on liikenteessä ja jatkuvasti pitää vahtia. Lisäksi lähes aina kun menemme tuonne, on menoomme jokin syy mikä yleensä aiheuttaa Fionan jäämisen asuntoon jonkun muun kuin minun kanssani. Tätä usein edeltää kauhea kiireinen ihmisten juokseminen huoneesta toiseen itsensä valmistelun ja muiden hommien lomassa. Väki keskittyy eteiseen. Kukaan ei huomaa pientä koiraa, joka kummissaan katselee että mihin kaikki ovat menossa ja kai minä pääsen mukaan. Sitten hälinä siirtyy oven ulkopuolelle ja ovi sulkeutuu, pieni koira yhä sisällä esimerkiksi isäni kanssa kahden, kuten viime kerralla. Sitten stressataan, pissataan, ollaan ruokahaluttomia ja oksennetaan, kuten viime viikonloppunakin.

Koiran stressinhallintaan liittyviä sivuja löytyy internetistä paljon ja muutamia hyviä neuvoja olen löytänyt, joita olen ajatellut soveltaa Fionan kanssa elämiseen:

• Tärkein pointti stressaavan koiran kanssa on ymmärtää, että koira pitää nimenomaan saada rauhoitettua, ei väsytettyä. Lenkkien pidentäminen siis ei todennäköisesti auta, vaan koiran kunnon kasvaessa se hepuloi pitkien lenkkien jälkeen ihan niin kuin ennenkin. Paljon parempaa tekemistä stressaavalle koiralle on nenätyöskentely ja muu rauhoittava aktiviteetti, missä se joutuu käyttämään aivojaan.
• Koirien kyky sietää stressaamatta esimerkiksi riehumisleikkejä vaihtelee paljon. Toiset menevät ihan ylikierroksille jo 15 minuutin pallonheittelystä ja näin pienestä määrästä stressistä palautumiseen menee useita tunteja.
• Joskus on parempi laittaa koira yhteen (tuttuun!) huoneeseen rauhoittumaan vieraiden vierailun ajaksi kuin antaa sen hepuloida vieraiden läsnäolosta.
• Piippaavaan huomiota hakevaan koiraan EI aina kannata reagoida. Jos siihen aina reagoi, se ei opi rauhoittumaan yksinään vaan aina hermostuneena/väsyneenä/tylsistyneenä/ahdistuneena/stressaantuneena menee hakemaan huomiota sen sijaan että rauhoittuisi ja lepäisi. Jos koiraan ei reagoi, se ennen pitkää tylsistyy ja menee todennäköisesti pötköttämään tylsistyneenä.
• Lenkille mennään rauhassa ja lenkiltä tullaan rauhassa. Jos lenkillä kierrokset nousevat liiaksi tai reagointi vastaantuleviin alkaa niin koira rauhoitetaan ennen etenemistä.
• Vieraiden ei tule reagoida koiraan ennen kuin se on rauhoittunut. Fionan kohdalla pätee myös, että sen tullessa kylään siihen EI TULE tästä eteenpäin reagoida ennen kuin se on rauhoittunut (pätee, *krhm*, sitten ihan kaikkiin :). Se mielentila millä se menee uuteen paikkaan säilyy pitkään, kuten todistimme T:n vierailullamme viimeksi.

Se paljonko stressi loppujen lopuksi vaikuttaa Fionan käytökseen selviää vasta sitten, kun se saadaan hallintaan. Näillä avuilla lähdemme uuteen stressittömään elämään! *mahtipontista rummutusta*

--------------------------------------------

"Tiineys 3-4 viikkoa: Voitte jo varata ajan pentujen ultraäänitutkimukseen koiran tiineyden varmistamiseksi. Ultraäänitutkimus ei vahingoita pentuja. Ultraäänitutkimuksessa emokoira usein asetetaan selälleen pöydälle tai kouruun. Omistaja useimmiten osallistuu tutkimukseen pitämällä kiinni koiran etu- tai takajaloista, jotta koira pysyisi paikallaan. Mahan alueelta yleensä ajetaan ylimääräiset karvat pois näkyvyyden parantamiseksi. Tutkimushuoneesta voidaan myös pimentää valaistus tutkimuksen ajaksi. Alueelle levitetään geeliä ja ultraäänianturia liikutellaan emon mahan päällä. Useimmat koirat suostuvat ultraäänitutkimukseen. Ultraäänitutkimus ei satuta koiraa. Jos koira on levoton, johtuu se todennäköisesti jännityksestä. Jotkut koirat eivät myöskään pidä selällään makaamisesta, jolloin omistajan tulee välillä pitää tiukastikin koirastaan kiinni. Ultraäänitutkimus ei kestä kauan aikaa. Mikäli emo ei ole lihava tai jännitä kovasti vatsalihaksia, voi eläinlääkäri löytää sikiöt myös tunnustelemalla käsin. Älä kuitenkaan yritä tätä itse, ettet vahingoita pentuja."
Lähde: Koiran tiineyskalenteri

-------------------------------------------

Pääsen ehkä tulevaisuudessa seuraamaan toisenkin (vai onko se sitten jo kolmannen) pienen pennun kasvua aikuiseksi koiraksi. Juuri eläkkeelle jäänyt tätini on ajatellut hankkia koiran ja minä *asiantuntijana* ;) tungin itseni mukaan prosessiin aina rodun valitsemisesta asti. Todennäköisesti tulevasta pennusta tulee oman koirani/omien koirieni tuttu leikkikaveri, joten on kiva jos pääsen olemaan pennun kanssa paljon tekemisissä heti pienestä asti. Kenties jos/kun jossain vaiheessa meidänkin lauma muuttaa pääkaupunkiseudulle niin ehkäpä tulemme jopa silloin tällöin olemaan yksi koiran hoitopaikoista aina tarvittaessa.

Mutta tosi kivaa päästä etsimään lisää söpöjä pentuja lähipiiriin!

Verikokeiden tulokset ja uusi takki

Äsken eläinlääkäri soitti verikokeiden tulokset. Fionalta mitattiin maksa- ja munuaisarvot, mitkä olivat kumpikin normaaleja. Tulehdusarvot olivat niinikään normaaleja. Sokeri oli hieman matala (2.7, viitearvo alkaa kolmesta), mikä selittyy todennäköisesti mahataudilla. Sappihappo oli jälleen ainoa mikä on viitearvojen ulkopuolella, tällä kertaa kuitenkin se oli "vain" 37, viitearvo taisi olla jotain kymmenen pintaan. Kesäkuussa sappihappo oli 69 ja talvella peräti 168 joten ehkä laskeva kehitys jotain kertoo siitä, että oikeaan suuntaan ollaan menossa.

MVD:n puolesta puhuu, että nyt kun Fiona on maksaystävällisellä ruokavaliolla, joten siksi sappihapot ovat laskeneet. Vähäproteiinisuus siis kannattaa. Jos Fionalla on MVD, sappihapot eivät todennäköisesti koskaan mene normaaleiksi. Mikäli epänormaalit arvot aiheutuvat kuitenkin pelkästä suolistotulehduksesta, saattavat ne palata normaalitasolle jos tulehdus paranee tarpeeksi. Fiksut väittävät ettei IBD:stä koskaan voi parantua joten siksi tuo "tarpeeksi". Sappihappojen arvo korreloi mielestäni selkeästi närästyksen ja maiskuttelun ja niitä seuraavan oksentelun kanssa, koska talvella se oli pahinta ja nyt maiskuttelua ei esiinny (*kopkop*) oikeastaan lainkaan.

Leukosyyttien eli valkosolujen koostumusta ei tällä kertaa mitattu kuten ei haimaakaan, koska ne reagoivat herkästi siihen onko paastonnut vai ei. Eosinofiilit ja haima-arvot olisi kyllä ollut mielenkiintoista tietää.

Fionan vointi on ollut paranemaan päin, kakka sillä on vielä tosi löysää mutta sitä tulee myös tosi vähän kun ei riisistä paljon ulostultavaa jää. Ei kuitenkaan verta ole tullut enää ja kakkakerrat ovat vähentyneet huomattavasti, eilenkin Fiona kakkasi vain kaksi kertaa ja tänään ei vielä kertaakaan.

Eilen hain Gessiltä tilaamani sademanttelin fleecevuorella. Tässä yksi huonolaatuinen kameralla otettu kuva:

Mantteli on juuri sopivan kokoinen Fionalle ja pysyy paljon paremmin päällä kuin aikaisempi Joken takki. Aivan ihanan hyvin laskeutuu Fionan kropan päälle eikä jalkalenkeille ole oikeastaan edes tarvetta. Pitää sadetta ja on fleecevuoren ansiosta vielä sopiva pikkupakkasillekin. Kyllä nyt kelpaa sateellakin ulkoilla pitempään! Vaikka eihän tuo tassujen kastumista estä, mikä Fionalla taitaa olla se arin paikka. Mutta eipä ainakaan tule niin kylmä tai turkki kastu. Sisävuori on viskoosia, joten takuttaakaan manttelin ei pitäisi paljon vaikka olisikin pitempi turkki. Enpä muuten koskaan enää varmaan tule ostamaan Hurtan, Joken tai minkään muunkaan valmiita takkeja, kun tämäkin maksoi Fionan kokoiselle alle 30 euroa ja vastaavasta Hurtan saisi pulittaa ainakin kympin enemmän eikä se kuitenkaan istuisi yhtä hyvin.

Kovasti Fiona aristaa vaan vielä takin laittamista päälle kun pitää pää työntää päänaukosta, mutta siihen se varmaan tottuu pian. Vaihtoehtoina olisi ollut myös malleja mitä ei tarvitse pistää pään läpi, mutta halusin tämän kun vaikutti kätevimmältä. Fionalla ei ole oikeastaan koskaan ollut kunnon takkia, joten sen kokemukset vaatteista ovat hyvin pienet ylipäänsä.

Yksi huono puoli takissa kyllä on. Fionan turkoosi panta ei yhtään sovi sen väreihin! Onneksi aavistin tämän ongelman tulevan vastaan ja aionkin tilata Gessiltä Fionalle uuden hienon violetin sävyisen pannan. On vaan kauhean vaikea valita, kun tykkään kauheasti tästä, tästä, tästä ja vielä tästä violettina versiona, mutta ei ole tarvetta kuin yhdelle. Pitää yrittää yhdistellä kaikkien kivoimmat puolet, ilman että panta näyttää siltä että siinä on ihan liikaa kaikkea. Argh, vaikeaa!

Sitä on liikkeellä

Väärä hälytys, todennäköisesti nappula ei ollutkaan aiheuttaja vaan Fionalla on joku tavallinen äkäinen mahapöpö.

Toissayönä Fiona pyysi ainakin viisi kertaa päästä ulos ja joka kerta pepusta tuli veren sekaista ripulia. Soitin heti kahdeksalta naturopaatille, joka oli sitä mieltä ettei yksi nappula voi tuota aiheuttaa vaan luultavasti bakteerit (tai virukset) saatiin Leppävaaran koirapuistosta, missä käytiin Fionan kanssa perjantaina. Hänen mukaansa joka syksy foorumit täyttyvät mahatautiepidemiavaroituksista kun pöpöt liikkkuvat niin tehokkaasti ennen kuin maa jäätyy. Naturopaatin ohje oli pistää Fiona riisiliemidieetille ja katsoa se päivä miltä näyttää ja tarpeen mukaan seuraavana päivänä (eli tänään) viedä lääkärille jos vielä jatkuu. Kymmenen aikaan ruoka oli ilmeisesti loppunut suolistosta ja ulos tuli enää pelkkää verta. Näihin aikoihin Fiona myös oksensi mahahappoja. Epäilen kylläkin että siksi kun ei ollut syönyt, koska yleensä oksentelu pistää Fionan voinnin (ja hännän) alas ja eilen se oli yhä suhteellisen pirteä. Häntä pystyssä olisi halunnut leikkiä.

Varasin kuitenkin tällöin ajan Veterille ja saatiin viideksi aika. Joskus yhden maissa kun Fiona jälleen pääsi ulos sen takapuolesta suihkusi suorastaan kaaressa verta. Ja sitä tuli huomattavasti enemmän kuin aiemmin. Soitin uudelleen Veterille ja ilmoitin että jos aiemmin tulee peruutusaikoja niin tultaisiin mielellämme jo aikaisemmin. Koska Fionan vointi oli kuitenkin yhä epäkummallisen hyvä päädyimme siihen, että mennään viideltä tai jos aiemmin vointi romahtaa niin sitten soitan että lähden samantien ajamaan.

Tuon runsaan veren kakkaamisen jälkeen tauti taisi kuitenkin helpottaa, koska sen jälkeen tuli enää kerran kirkasta verta. Vointi pysyi hyvänä ja noin tunti ennen lääkäriaikaa Fiona söikin hyvällä ruokahalulla sille aiemmin tarjoillun riisiliemen. Juuri ennen lääkäriä Fiona kakkasi tumman ruskeaa tosi löysää nestettä, minkä olettaisin olevan hyytynyttä verta.

Lääkärille kävin ensin ilmoittautumassa Fiona autossa ja sitten meidät ohjattiin tyhjään huoneeseen odottelemaan lääkäriä. Siellä Fionalta mitattiin lämpö (normaali), katsottiin ikenet sun muut (normaalit) ja sitten se sai nestettä niskaan, pahoinvointipiikin ja antibioottipiikin. Nesteytys ei ollut yhtään kivaa ja Fiona kirjaimellisesti yritti kiivetä pääni päälle turvaan. Päätettiin että se oli jo saanut tarpeeksi eikä enää kiusattu. Mukaan lähti canicur pro tahnaa sekä 10 päivän tylosinkuuri (taas). Odotustilassa laskua odotellessani (180e, mistä vakuutus maksoi n. 130e) tuli sisään ensin labbis, jonka omistaja hihkaisi jotain ripulista ja heidät ohjattiin suoraan toiseen huoneeseen. Sen jälkeen tuli pieni villakoira joka oksenteli rajusti. Eli tätä on tosiaankin liikkeellä, myös näköjään täällä Tampereella. Kunpa olisin tiennyt itsekin niin en olisi vienyt Fionaa koirapuistoon.

Lääkärin jälkeen Fionan vointi on parantunut jälleen, vaikka illalla ei riisiliemi enää maistunutkaan. Uloste on muuttunut pikkuhiljaa tummasta verestä normaalin kakan väriseksi ripuliksi, minkä oletan olevan edistystä. Viime yönä saatiinkin sitten pitkästä aikaa molemmat nukkua kunnolla. Vain kerran Fiona herätti nousemalla sänkyä vasten ja päästin sen ulos, mutta se vain kävi hyvin vastahakoisesti kurkkaamassa ovesta ulos ja kipitti takaisin makkariin. Kun pääsin itse sänkyyn niin Fiona tuli jälleen sängyn reunalle kurkkimaan ja sitten se nukkuikin tyytyväisenä jalkopäässäni kymmeneen asti kunnes itse nousin :)

Aamulla meni riisiliemet + tippa omaa puuroa + canicur pro hyvällä ruokahalulla alas. Tylosinia en antanut vielä koska muistelin että sen ja probioottien välillä pitäisi olla pari tuntia. Ajattelin kuitenkin tuon tylosinkuurin antaa vaikka todennäköisesti naturopaatti olisikin sitä vastaan. Mielestäni kuitenkaan näin äkäinen akuutti mahatauti tuskin paranisi pelkillä probiooteilla tai hyvällä tuurilla vaan tällöin tarvitaan myös kunnon tropit. Eläinlääkärikin sanoi, että tässä vaiheessa on jo verenmyrkytyksen vaara kun koira on kakannut näin paljon verta.

Eilisen tentin sijaan jäin kotiin hoitamaan Fionaa ja tänäänkään en jaksanut vielä aamun luennolle lähteä, mutta kahden jälkeen onkin jo pakko. Kai se pitää palata taas normaalirytmiin ja uskaltaa jättää Fiona kotiin, eipä sillä nyt enää mitään hätää näyttäisi olevan vaikka kovasti säikäyttikin. Tänään lääkäri soittelee eilisistä verikoetuloksista, Fionalta otettiin maksa-, munuais ja perustulehdusarvot vaikka se olikin hieman syönyt ennen verikokeiden ottamista. Kuulemma terveellä koiralla esimerkiksi maksa-arvot eivät nouse viiterajojen ulkopuolelle edes silloin kun se on syönyt, joten kyllä niistä jotain voi aina päätellä.

Olkaa kuitenkin ihmiset tosi varovaisia niiden koirapuistojen ja muiden isojen koiratapaamisten kanssa ennen kuin maat jäätyvät, me ainakin jätetään kaikki pannaan ainakin jouluun asti.

-----------------------------------------

Tiineys 2-3 viikkoa: Emokoiralla voi olla aamupahoinvointia eli koira voi kieltäytyä syömästä ja käytös voi muuttua apeammaksi. Tästä ei kuitenkaan tarvitse olla huolissaan, eikä koiralle tarvitse tuputtaa ruokaa. Koira rupeaa kyllä ajan kanssa syömään paremmin. Jos silti huolestuttaa, voitte tarvittaessa mitata kuumemittarilla koiran lämmön. Koiralla on lämpöä vasta kun kuumemittari näyttää yli 39°C.
Lähde: Koiran tiineyskalenteri

Yhden nappulan tähden

Proosallisesta otsikosta huolimatta tämä päivä on ollut käytännössä yhtä tragediaa. Ja jälleen kerran tuntuu niin väsyneeltä tähän kaikkeen. Nyt voi vetää raksin viimeiseenkin ruutuun vakavien oireiden listasta, mitä Fionalla on ollut. Tänään se on nimittäin aamusta asti kakannut verta.

Myisin vaikka pääni jos voisin perua perjantaisen käynnin Sellon Faunattaressa. Siellä oli joku nainen shelttinsä kanssa jakamassa ilmaisnäytteitä jostain uudesta "luonnonmukaisesta" nappulasta ja kaikki kävi niin nopeasti etten ehtinyt tajuta mitä tapahtui. Nainen antoi minulle käteen pussin ja ennen kuin ehdin huomata mitä tapahtuu oli Fiona saanut yhden maistiaisen. En ole varma löysikö se yhden lattialta vai antoiko nainen sille nappulan itse mutta alas se ainakin meni ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Loppu onkin sitten historiaa.

Aivan varma en voi olla johtuiko ongelmat juuri tuosta nappulasta, mutta se nyt tuntuu todennäköisimmältä. Lauantaina illalla se oli aristanut vatsaansa ja murissut kun sitä oli silittänyt. Sunnuntaina viiden aikaan aamulla pyysi sitten päästä ulos ja kakkasi suhteellisen normaalia kakkaa. Kahdeksalta se pyysi uudelleen ulos ja silloin taisi jo olla hieman verta mukana. Sitten sai ruoan ja sen jälkeen on noin kerran tunnissa käynyt ulkona (ja sisällä) ripuloimassa limaa/löysää kakkaa minkä jälkeen on tullut muutama tippa ihan kirkasta verta. Iltaa myöten veri tummeni eikä ollut enää niin juoksevaa, joten haava suoliston loppupäässä on sen perusteella kuitenkin onneksi paranemaan päin. Nyt ihan viimeisimmässä löysän kakan kasassa en nähnyt enää lainkaan verta. Ihan löysää kakkaa se silti oli ja limaa oli hieman joukossa.

Koko päivän Fiona on kuitenkin ollut tosi pirteä, olisi leikkinyt häntä pystyssä varmaan koko ajan. Pidettiin sitä kuitenkin suurimmaksi osaksi levossa eikä lenkitetty kuin pieniä kakkaamiskävelyitä. Onneksi pieni koira ei itse ymmärrä lainkaan millaisia sydämensykähdyksiä on taas aiheuttanut. Päivystäjä eläinsairaalan puhelinneuvonnassa neuvoi tarkkailemaan vointia kotona niin kauan kuin yleisvointi on hyvä eikä koira vaikuta silmin nähden sairaalta.

Nyt en tiedä pitäisikö huomenna soittaa eläinlääkärille vai naturopaatille. Mitä eläinlääkäreillä meille olisi enää tarjottavaa? Lisää tylosinia ja neuvoja antamaan perus ripuliruokaa, riisiä ja kanaa. Voisin soittaa meitä hoitaneelle eläinlääkärille eläinsairaalaan, mutta eivät hekään mitään osaisi neuvoa. Viimeksihän sanoivat jo että heidän seuraava askeleensa olisi uusi tähystys ja maksan koepala. Yhä olen sitä mieltä ettei enää näihin toimenpiteisiin ruveta.

Naturopaatille ajattelin soittaa ja kysyä voiko tämä viestiä puuroruokavalion sopimattomuudesta. Viljojen sopivuudesta tai sopimattomuudesta olen viime aikoina yrittänyt saada selkoa, koska en ole löytänyt yhtään mitään muita todisteita viljojen sopivuudesta koiran ruokavalioon kuin naturopaatin alempana olevan kirjoituksen. Kaikki muut näyttävät olevan sitä mieltä, että viljat ovat vain pahasta ja viljaton ruokavalio on ainoa kunnollinen ruokavalio. Tulee mieleen mikä todennäköisyys on että yksi on oikeassa ja sadat muut väärässä? Esimerkiksi täällä on monia artikkeleita viljoja vastaan.

Pari tuntia sitten saavuttiin Tampereelle kotiin. Pakko myöntää, että hieman hirvittää olla Fionan kanssa kahden. Pelkään sitä hetkeä kun huomaan sen olevan kuoleman kielissä lattialla ja pitää alkaa soittamaan pahimmassa tapauksessa päivystykseen ja ajamaan sinne koira tajuttomana etupenkillä. Tätä välttääkseni olen yhä vahvasti sitä mieltä, että mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään. Automatkalla mielessä pyöri vaikka mitä, mutta nyt olen niin väsynyt että en jaksa alkaa enää niitä kirjoittamaan. Päällimmäisenä tietysti on koko päivän ollut kysymys what is too much? Ehdotuksia?

Päivän hymynhäivähdykset sai aikaan iloinen viesti Fionan kasvattajalta. Fionalla on nyt pikkuvelipuoli ja pikkusiskopuoli. Onnea kennel Nicolen ja tsemppiä pentujen kasvatukseen!

Löyhkämys maximus

Fionan henki haisee. Siis tosi pahalta. Haistan sen jopa välillä useiden metrien päähän. Omatoiminen hammastarkastus kertoo, että takahampaissa on tosi reilusti hammaskiveä. Eipä ole mikään ihme kun ottaa huomioon ettei Fiona ole voinut syödä luita kunnolla vuoteen, plaqua offia pidetään joidenkin lähteiden mukaan vatsalle epäystävällisenä ja suunnilleen kaikissa hammastahnoissa on maissia. Virbacin hammasharja ja tahna meillä on, mutta en ole uskaltanut harjata Fionan hampaita kuin harvoin.

Fionalla suun huonovointisuudesta saattaa viestiä myös eräs oire/tapa, jota Fiona on viime aikoina usein tehnyt. Se hieroo naamaansa lattiaan, aivan kuin hieroo kroppaansa silloin kun on märkä. Sitten se tassuillaan yrittää hieroa naamaa, kuonoa, korvia tai ehkä jopa silmiä(?). Tarkalleen on vaikea sanoa mihin se tähtää. Lopuksi yleensä se rapsuttaa hieman korvaansa takatassulla. Silmät näyttävät puhtailta joten niissä vika tuskin on. Korvat sen sijaan, hohhoijaa. Ne ovat alkaneet erittää töhnää sen jälkeen kun siirryimme puuroon ja Fiona pistää korvien puhdistusta hanttiin enemmän kuin ennen. Selvästi kipeät. Niinpä tietysti. Se mikä sopii vatsalle ei sovi muualle. Vai onko korvat vain ensimmäinen oire ennen muita.

Mutta likaiset korvatkaan eivät selitä hengityksen löyhkäämistä. Suun oireissa usein suositellaan kääntämään katse päinvastaiseen, eli takapuoleen. Itse anaaliaan Fiona ei nuole, mutta sitä toista aukkoa samalla suunnalla kyllä. Fionan alapään karvat ovat jo reilun kuukauden verran olleet oikeastaan jatkuvasti töhnäiset, välillä enemmän välillä vähemmän. Töhnä on vaaleaa hieman kellertävää. Ensin luulin kyseessä olevan kummallinen ja harvinainen ilmiö nimeltä steriloidun nartun kiima, mikä aiheutuu kropassa vielä sekaisin olevista hormoneista. Joillain nartuilla on jopa vuotoa ns. kiiman aikana, yleensä vain yhden kiiman aikana steriloinnin jälkeen. Sitten hormonitasapainon pitäisi alkaa löytyä. Ja Fionan ensimmäisistä juoksuista oli näiden oireiden alkaessa aika lailla tasan puoli vuotta.

Nyt olen kuitenkin alkanut miettiä muita syitä, joista päällimmäisenä mikäs muu kuin pissa. Fionan hyvin vaalealle pedille ilmestyy tasaisesti pieniä länttejä, joiden reunat ovat keltaiset, vaikka pesen tyynyä säännöllisesti. En muista mistä olen lukenut, mutta yleensä steriloitujen narttujen virtsankarkailu alkaa aikaisintaan puolen vuoden päästä steriloinnista. Ajankohta täsmäisi siis siihenkin. Jatkuva pissan lutkuttaminen alapään karvoista varmasti vaikuttaa siihen miltä hengitys tuoksahtaa.

Nyt näyttääkin siltä, että todennäköisesti meillä on tiedossa ns. terveystarkastus eläinlääkärikäynti lähiaikoina. Tarkoitus on näyttää silmät, tutkia korvat tulehduksen tai hiivan varalta ja näyttää Fionan suuta, siltä varalta että hampaat ovat jo niin pahassa kunnossa että pitäisi käyttää Fiona hammaskiven poistossa. Todennäköisesti kysyn myös tätä alapään töhnimisongelmaa ja mahdollista virtsankarkailua. Ja samalla kun eläinlääkärillä ollaan niin varmaan otan rutiini verikokeet (ainakin maksa, munuaiset ja sappi). Hammaskiven poisto ei mikään kiva homma olisi, koska maksa- ja munuaisongelmaisille (vai oliko se jompikumpi) nukutus on aina suurempi riski kuin muille. Toisaalta jos kerran käyttäisi siinä niin samalla lääkärit voisivat nyppäistä viimeisen maitohampaan pois ja voisin aloittaa ns. tyhjältä pöydältä hampaiden hoitamisen. Ja lets face it, Fiona on nukutettu niin monta kertaa jo että jos ongelmia nukutuksesta tulisi niin luulisi niiden tulleen jo. Sitä paitsi hampaiden hoidossa ei oikein vaihtoehtoja ole jos ei halua että hampaat mätänevät suuhun.

Pissaongelmaan ennen propalinia haluan yrittää naturopaatin neuvomaa Uretin45+ valmistetta. Voisin myös kysäistä onko hammaskiven ehkäisemiseen mitään vatsaystävällisempää valmistetta kuin plaque off. Toisaalta tuota annetaan päivittäin niin pieni määrä, että on vaikea kuvitella sen vaikuttavan vatsaan.

Nyt hakusessa olisikin Tampereelta uusi eläinlääkäri. Mielestäni Veter hoiti hommansa niin hyvin kuin heiltä voi odottaa, mutta suuren klinikan koon vuoksi koin, ettei heiltä saanut tarpeeksi yksilöllistä ja oikeasti kiinnostunutta palvelua. Nyt haluaisin eläinlääkärin jolle voi soittaa ilman että pitää ensin pyytää puhelinaika. Ja jota oikeasti kiinnostaisi selvittää mistä ongelmat johtuvat. Kuulin villiä huhua, että on olemassa eläinlääkäreitä, jotka jopa soittavat asiakkaan kotiin ja kysyvät miten potilaan vointi etenee. Yksi tällainen meillekin kiitos, eikä olisi haittaa jos eläinlääkäri ei ole jatkuvasti tuputtamassa hillsin ja royal caninin eläinlääkäriruokia vaan hänellä olisi ehkä sydämen asialla hieman luonnollisemmat ruokintamuodot. Plussaa on jos eläinlääkärillä on tietämystä ruoansulatuskanavan sairauksista tai allergioista. Klinikan ei tarvitse olla suuri, suuremmat toimenpiteet voi sitten tehdä vaikka siellä Veterillä mistä ainakin laitteet ja vehkeet löytyy.

Tietääkö kukaan tällaista eläinlääkäriä? Hakametsän eräästä eläinlääkäristä olen kuullut paljon hyvää, joten sinne varmaan menemme jos ei muita löydy.

Sitten toiseen asiaan. Fionalle brändillä on väliä. Tein viikonloppuna uuden puuron ja normaalista pirkasta poiketen laitoin siihen kariniemen kalkkunan jauhelihaa. Ja nyt on jäänyt puuroa kuppiin jo useita kertoja. Yksi vaihtoehto on myös, että kun Fiona on kerran saanut painoa lisää, sillä ei enää ole niin nälkäinen olo kun ennen. Olenkin pienentänyt ruoka-annoksia jonkun verran. Mielenkiinnolla seuraan kun viikonloppuna Fiona menee espooseen hoitoon ja siellä on pakkasessa vielä edellistä puurosatsia. Jos se menee paremmin alas niin sitten pitää varmaan ostaa Fionalle sitä pirkkaa.

Fiona on tosiaan la-su yön porukoilla hoidossa, koska itse menen kotikaupunkiini Forssaan sellaiseen tapahtumaan minkä piti olla niin hamassa tulevaisuudessa ettei sitä koskaan tulisi. Nimittäin luokkakokoukseen. Sieltä se neljännesvuosisadan kriisi pikkuhiljaa tekee tuloaan..

Normipäivä

07-09: Fiona herää tökkimään häkkinsä vieressä olevaa aitaa ja käsken sen nukkumaan 0-3 kertaa, riippuen moneltako herätään, moneltako mentiin nukkumaan jne.

07-10: Herätysaika on hyvin vaihteleva. Fionan mielestä herätys pitäisi yleensä olla paljon ennen kuin kello soi. Kun kännykän herätys vihdoin menee päälle on Fiona nanosekunnissa sängyn vieressä sanomassa hyvää huomenta. Välillä yritän totuttaa sitä siihen, että herätyskello ei aina tarkoita että samantien noustaan ylös. Yleensä en jaksa ja on kiire joten tämä operaatio etenee hyvin hitaasti tai menee jopa taaksepäin. Fiona voi nykyään pidätellä hyvin yhdeksään ja muutaman kerran ollaan nukuttu kymmeneenkin.

N. 3 minuuttia heräämisen jälkeen: Annan Fionalle ruoan heti kun pääsen sängystä ylös. Sillä aikaa kun Fiona syö käyn itse vessassa ja puen päälle. Sen jälkeen vien Fionan ulos. Aamulenkki kestää yleensä n. 10-20 minuuttia. Rauhassa herätessä saattaa olla puolisenkin tuntia. Sen jälkeen tullaan sisälle ja Fiona leikkii yksinänsä sillä aikaa kun valmistaudun yliopistolle. Yleensä Fiona painuu takaisin unilleen ennen kuin itse ehdin lähteä.

09-16: Tällä välillä käyn hyvin vaihtelevasti yliopistolla. Pisin päivä taitaa tällä hetkellä olla 4 tuntia.

12-16: Näihin aikoihin tulen kotiin. Kuuntelen hiljaa kuuluuko sisältä Fionan haukkumista (pitkään aikoihin ei ole kuulunut) ja heti sisälle tultua lähdetään Fionan kanssa ulos. Tervetulokomitea on niin valtava, että parhaiten se hiljenee kun vien Fionan heti pihalle. Tämä lenkki on yleensä normipäivän pisin, n. 45-60 minuuttia. Käydään lähipuistossa ja Fiona vetelee vapaana hirmuisia kierroksia. On kiva kun Fiona pääsee lähes päivittäin juoksemaan vapaana. Kun se on kuluttanut suurimmat energiapaukkunsa niin lähdemme jatkamaan hihnassa matkaa.

13-17: Lenkin jälkeen siivoan pissat (tai kahdet) lattialta, otan rauhallisesti ja palaudun itse päivästä ja hengailen koneella jonkin aikaa. Fiona yleensä riehuu lelujensa kanssa tai jos on lämpimämpää niin päästän sen takapihalle.

 15-18: Joskus näillä main pyrin pitämään pienen koulutussession missä Fiona saa yhteensä noin 1/3-1/2 riisikakkua. Ja menee sekaisin kuin hullu puurosta. Viime aikoina ollaan harjoiteltu sivulle tuloa, seisomisen Fiona oppi päivässä. Yleensä päästän Fionan tässä välissä ainakin kerran takapihalle pissalle. Lämpimällä ovi saattaa olla jatkuvasti auki.

17-18: Fiona saa päivän toisen ruokansa. Olosuhteiden pakosta (joidenkin pitkien päivien takia) Fiona on nyt parina päivinä saanut vain kaksi ruokaa päivässä. Testi jatkuu.

Jonkun aikaa ruoan jälkeen: Jos tulin kotiin kovin aikaisin, käytän Fionan vielä toisella hieman pitemmällä lenkillä. Saatetaan käydä kauemmassa puistossa, Härmälän koirapuistossa tai sitten vain kierrellä hihnassa. Päivien pimetessä pitää alkaa siirtää tätä lenkkiä aiemmaksi, nyt olen joinain päivinä ajatellut että "ihan kohta" ja sitten onkin jo pimeää. Ja yksi pimeä lenkki päivässä riittää minulle.

18-22: Yleistä touhuamista, Fiona touhuaa yksin tai minä touhuan sen kanssa. Joskus se myös nukkuu paljon iltaisin jos minulla on paljon esimerkiksi kouluhommia tehtävänäni. Monta kertaa Fiona hakee minua leikkimään suurilla anovilla silmillään. Tässä välissä usein Fiona pyytää takapihalle pissalle ja sinne tietysti myös pääsee. Yhdeksästä eteenpäin Fiona oikeastaan pelkästään nukkuu.

23-01: Fiona koisii sohvalla tai omissa koloissaan. Käytän sen vielä juuri ennen nukkumaanmenoa lenkillä joka kestää noin 15-30 minuuttia. Täällä päin on oikeastaan valaistu vain yksi suurempi tie, joten vaihtoehtoja on vähän jos on arkajalka kuten minä eikä halua pilkkopimeässä lenkkeillä. Sitten lenkin jälkeen Fiona ehkä hetken vielä hepuloi (ja usein joudun takavarikoimaan siltä vinkulelut ettei herättäisi koko taloa), mutta melko pian menee nukkumaan. Hetken päästä minä seuraan perässä.

The road goes ever on and on
Down from the door where it began..

Tuu mun vaimokseeeeinn...

Fiona tapasi pari päivää sitten aivan älyttömän söpön pikkuisen Hugon lenkillä. Huugoa oli naapurin koira purrut ja se pelkäsi kovin. Fiona oli jopa pikkuisen isompi joten sitä Hugo ei pelottanut vaikka se olikin kokonaan musta. Hugolla oli pystyt korvat ja siinä oli kuulemma ainakin chihuahuaa ja yorkshirenterrieriä. Yleensä ei lenkillä morjesteta tuntemattomia, mutta Hugo oli niin puoleensa vetävä ja Fionakin lähestyi sitä niin nätisti että päästin ne haistelemaan (ja kun Hugon omistaja vaihtoi meidän puolelle tietä..).

Jotain siinä juteltiin kun Hugon omistaja sanoi, että "näille kahdelle tulisi varmaan tosi söpöjä pentuja" :). Olin jo valmistautunut vastaamaan, "sori, mutta tää on steriloitu" mutta ei kosintaa sitten tullutkaan. Ehkä se oli vain semmoista ääneen miettimistä.

Eilen Fiona oli pisimmän ajan yksin mitä koskaan ennen - peräti seitsemän tuntia! En ole tainnut päivitelläkään tänne meidän eroahdistusongelman nykytilannetta. Se nimittäin ratkesi itsestään. Pissaa tulee kyllä yhä säännöllisesti, mutta huutanut Fiona ei ole moneen moneen viikkoon. Heinäkuussa minulla oli ensin pari viikkoa että en käynyt käytännössä missään ilman Fionaa. Tuolloin tapahtui kuitenkin tosi paljon ja unohdin koko eroahdistusongelman. Taisi olla samoja aikoja kun käytiin naturopaatilla, joten mietin Fionan terveyttä enemmän kuin eroahdistusta. Sitten oli viikko, jolloin minun oli pakko joka päivä käydä samaan aikaan 2h yliopistolla. Kun ne yksinolot sujuivat todistetusti hiljaisissa merkeissä, kävin seuraavana viikkona 3h yliopistolla joka päivä. Siitä se sitten alkoi ongelma ratkeamaan eikä sen jälkeen ole huutoa ollut vaikka poissaolot ovatkin olleet melko epäsäännöllisiä. Nyt en enää edes nauhoita mahdollisia ääniä kun koskaan ei mitään kuulu kun tulen kotiin. Mikä hienointa, Fiona on ollut yksin aamupäiviä, iltapäiviä, iltoja ja jopa muutaman yön (jonkun 10-02 välin) kun olen ollut itse kaupungilla. Tekee tosi hyvää minun sosiaaliselle elämälleni että pääsen taas liikkumaan talon ulkopuolella eikä tarvitse potea huonoa omaatuntoa ja pelätä että Fiona huutaa jatkuvasti. Hienoa! Niin se vain oli sitä muuton aiheuttamaa ahdistusta mikä itsekseen hävisi.

Pitkän aikaa olen rajannut Fionan aluetta vaakatasossa olevalla peilillä ja nahkapallilla olohuoneeseen ja keittiöön, että ei pissailisi eteiseen ja jos se jotain auttaisi eroahdistukseenkin. Hyvin on toiminut eristys tähän asti, mutta eräänä päivänä kun tulin kotiin vastassa oli tällainen näky:

Että se siitä eristyksestä sitten :). Olisi kiva tietää kuinka kauan se on vaihdellut puolelta toiselle hyppimällä esteen yli. Se oli nimittäin selvästi kivaa hommaa kun leikin yhteydessä pomppi tuon nahkapallin kautta puolelta toiselle. Jospa ne jalat hieman antavat osteopaatin käsittelyjen jälkeen enemmän periksi? Esteen päätin joka tapauksessa ottaa pois kun ei se enää tarkoitustaan ajanut, joten nyt Fionan käytössä on taas koko kämppä.

Eilen oli tosiaan sitten kaikista pisin aika kun Fiona oli yksin, eli seitsemän tuntia. Kuten edellisessä postauksessa kerroinkin, on Fionan vatsa ollut sekaisin viime päivinä. Eilen se ei ollut kakannut pitkään aikaan ja kun ei aamullakaan tullut mitään, olin ihan varma että kotona on yllärit kun pitkän päivän jälkeen saavun kotiin. Ja niinhän se olikin, hajuseinämä iski päin näköä jo tuulikaapissa tosi pitkästä aikaa. Mukavasti vielä Fiona oli steppaillut aikaansaannoksissaan joten lattian siivoamisen jälkeen pesulle pääsi myös Fiona. Sen kanssa ei kyllä tarvitse turhaan vaivata päätään sillä milloin pitäisi siivouspäivän. Eilen innostuin sitten Fionan pesemisen jälkeen pesemään lattiat kunnolla uudella pesuaineella ja samassa innon puuskassa siivosin kämppää muutenkin. Hyödyllinen sisäkakka siis. Jotain muutakin hyvää oli havaittavissa, nimittäin pari pökälettä oli ihan suhteellisen kiinteää. Oli sitä luirukakkaakin tullut, mutta parempaan päin ainakin.

Yhden kysymyksen voisin kyllä esittää itselleni: Mitä IHMETTÄ ajattelit kun ostit jotain sensitive hajusteetonta lattianpesuainetta?!?!??!?!?!

Ilman tuoksukynttilöitä ja suitsukkeita olisin ollut pulassa. Pitää kyllä lisätä kauppalistalle joku kunnolla pissanjämiäkin poistava hyvän tuoksuinen pesuaine.

Trial and error and goodnight

Ziwipeak kokeilu ei ole ollut lainkaan onnistunut. Tässä lyhennys päiväkirjasta:

1.9 sai yhden ziwipeak palan.
3.9 viime päivinä löysää kakkaa.
...
välipäiviä
...
5.9 sai ziwipeak palan
6.9 löysää kakkaa. sai siitä huolimatta ziwipeak palan.
7.9 eli tänä aamuna oli sitten kakka ihan limaa ja yölläkin pyysi kerran päästä ripuloimaan.

Siihen taitaapi jäädä meidän ziwipeak kokeilu tältä erää. Toivon vaan, että nuo ripulit johtuvat ziwipeakista eivätkä jostain muusta. Hieman olen huomannut että glutamiinin lopettamisen jälkeen kakka olisi ollut löysempää, joten tänä iltana alan antaa sitä uudelleen.

Jos joku haluaa ostaa halvalla 1kg lammas ziwipeakia niin saa tulla hakemaan. En usko että kuukauden sisällä enää alan tuota antaa uudelleen.

Puuron koostumus on myös hieman muuttunut kuivempaan suuntaan 3.9. Olen paistamisen jälkeen kuivattanut sitä uunissa miedolla lämmöllä ovi auki useita tunteja. Olen tuon jälkeen ollut huomaavinani hieman helpotusta pissaamisessa. Kotiin tullessakin pissaläntti lattialla oli jopa väriltään tunnistettavissa keltaiseksi eikä läpinäkyväksi. Voi kunpa ripuli ei johtuisi tästä kuivemmasta puurosta.. Hieman on kuivemman puuron annostus vielä hakusessa, kun siinä ei tietystikään vesi paina niin paljon. Nyt olen antanut 120gr kolme kertaa päivässä.

Jotenkin tuntuu kuin Fionan sisuksissa oleva ongelmien aiheuttaja olisi kuin mato, joka liikkuu joko vatsaan tai suolistoon. Silloin kun vatsa voi paremmin eikä oksennuksia ole hetkeen nähty niin sitten suolisto pistää ulosteen löysälle. Kun taas kakka on kiinteää niin oksennuksia tulee tiheämpään. Oikeita matoja Fionalla ei kuitenkaan voi olla, kun madotuksen Fiona sai axilurilla toukokuussa. Kuulemma uutta kuuria ei kannata vielä antaa. Ja naturopaatti suositteli seuraavaksi jotain kevyempää matokuuria maksan takia, olisiko ollut flubenolia.

Pissailu on kuitenkin kivasti edistynyt öiden suhteen. Pahimpina aikoina ajattelin että pistän Fionan häkkiin öiksi ja häkin puutteessa värkkäsin sille kana-aidasta (tai mistä lie) pienen alueen mitä aloin pikkuhiljaa suurentaa. Fiona oppi hienosti pidättämään tuolla alueella ja tökkimään aitaa kun haluaa ulos yöllä, esimerkiksi jos on ripulia. Tilasin kuitenkin joku aika sitten metallihäkin öiseksi nukkumapaikaksi ja mahdollisesti kakkosen näyttelyhäkiksi. Mietin myös josko sinne voisi pistää sekä Fionan että kakkosen vaikka matkustuksien ajoiksi tai ottaa häkin kylään mukaan ja tarvittaessa pistää koirat sinne. Häkissä on ovet sekä sivussa että päädyssä ja välikappale, jolla voi jakaa tilan kahtia.

Häkki tuli joku viikko takaperin ja ei tarvinnut Fionaa paljon houkutella sisään. Sen kun pisti tutun tyynyn häkkiin niin pieni koira löysi paikkansa.

Harmaa viltti on pohjan ja muovikaukalon välissä eristämässä ääntä. Keltainen viltti on muuten Fionan kotikotoa mukanansa saama. Tuskin enää äidille kuitenkaan haisee kun on päässyt pesukoneeseen useamman kerran. Olen miettinyt siitä asti kun Fiona tuli että pitäisi ostaa sille joku nätti pehmeä peti. Niin tyytyväinen se on kuitenkin tuohon ikivanhaan littanaan tyynyynkin että mitäpä sitä rahojaan tuhlaamaan kalliiseen petiin. Eipähän kakkonenkaan sitten pääse hajottamaan kallista petiä. Häkki oli tarkoitus siirtää makuuhuoneeseen, mutta kokosin sen olohuoneessa. Taustalla näkyy Fionan olohuoneen peti, leopardikuvioinen tyyny. Olohuoneen pedeiksi ehkä voisikin ostaa Fionalle ja kakkoselle sitten jotkut nätit pedit. Sitten kun tietää ettei kakkonen hajota niitä ja että minkä kokoinen sille pitäisi ostaa.

Pedin koko on ehkä sittenkin hieman epäkäytännöllinen. Se on liian suuri Fionalle yksin jos kakkoselle pitäisi ostaa myös häkki, kaksi isoa tuskin mahtuu pieneen makkariin. Se on kakkoselle ehkä nukkumiseen liian pieni ja matkustamiseen liian suuri. Ja molempia en usko että saan tuonne mahtumaan kakkosen ollessa aikuinen. Onneksi voi aina myydä pois ja ostaa uutta tilalle kun tietää tarkemmin mikä on tarve.  

Makkarissa häkki kelpasi ihan yhtä hyvin.

Ovea pidän auki ja tuo kuvassa näkyvä verkkoaita rajaa aluetta. Tarkoitus oli suurentaa aluetta pikkuhiljaa ja lopulta pistää makkarin ovi kiinni jolloin Fionalla olisi tilaa koko makkari. Nyt olen kuitenkin miettinyt mahdollisen kakkosen ja Fionan nukkumista ja sitä olisiko parempi eristää noiden kahden sankarien nukkumatilat öisin. Eri nukkumisvaihtoehtojen hyvistä ja huonoista puolista tein ihan listankin eräällä tylsällä luennolla:

1. Toisistaan eristetyt alueet, Fiona häkissä ja sen lähistöllä ja kakkonen pääsisi sängyn viereen ja muuhun makkariin.
• + Kakkonen ei ylety hakemaan Fionaa leikkimään nukkumisen sijaan jolloin Fiona ärsyyntyisi tai lähtisi mukaan jolloin nukkumisesta ei tulisi mitään ja molemmat leikin jälkeen pissailisivat makkariin. 
• + Kakkosen pissat ei välttämättä saa Fionaa pissaamaan kun pissaisi eri alueella.
• - Kakkonen ei voisi hakea turvaa Fionasta.
2.  Ei-rajattu alue tai yhteinen rajattu alue
• Ei-rajattu vaatii sen, että Fiona voi olla koko makkarissa silti pissaamatta. Muuten täytyy rajata molemmille yhteinen pienehkö alue. Tämä toisaalta auttaisi ehkä kakkostakin pidättelemään yöt nopeammin?
• + Kakkonen voisi saada turvaa Fionasta ja nukkua vieressä.
• - Kakkosen yöpissat saattaisivat pistää Fionankin pissaamaan yöllä.
• - Kakkonen pääsisi häiritsemään Fionaa mistä seuraisi leikkimistä ja pissailua tai ärsyyntynyt ja stressaantunut Fiona.
3. Sängyn jaloista luopuminen ja molempien päästäminen sänkyyn.
• Vaatisi sen, että Fiona pystyy olemaan makkarissa koko alueella pissaamatta.
• + Pääsen nukkumaan kummankin vieressä ja kakkonen voi hakea turvaa sekä minusta että Fionasta.
• - Lattialle siirtäminen halutessa voi olla vaikeaa.
• - Pissailu sänkyyn?

Se ei taida käydä päinsä että Fiona viettäisi yönsä rajatulla alueella ja kakkonen pääsisi sänkyyn. Luulisi että se jos mikä aiheuttaisi Fionassa protestointia, kyllä sekin aina sänkypaikan valitsee jos se on mahdollista. Tyytyy kyllä hyvin siihen mitä saa.

Miten muiden kaksi tai useampi koiraa nukkuvat? Ja onko niillä ihan omat pedit vai nukkuvatko pedeissä/lattialla/missä lie miten sattuu?

Pitää olla pikkasen pläski

Fionalla on ollut eilen ja tänään kivasti ohjelmaa. Eilen käytiin ensin barffi.netissä, sitten veterillä puntarilla ja lopulta menimme moikkaamaan ex-naapuria Luna-friseetä.

Barffi.netistä hain ziwipeakia pussin, mikä heti rupesi kaduttamaan. Annoin tänään yhden palan ja Fiona tykkäsi siitä kuin hullu puurosta, mutta sitten aloin ajatella että ehkä pitäisi kysäistä mitä naturopaatti on ziwipeakista mieltä ensin. Nyt jos puurolla menee näinkin hyvin mitä nyt menee, en halua omaa malttamattomuuttani pilata kaikkea. Varsinkin kun nyt ollaan menty vasta se reilu viikko puurolla ja useamman kuukauden voi viedä ennen kuin suolisto on kunnolla parantunut. Pitää keksiä mitä tuolle pussille tekisin, sen verran kallista ettei viitsisi poiskaan heittää. Muistan viime syksynä barffi.netissä käydessäni ihmetelleeni kovasti ziwipeakin korkeaa hintaa. Kilon pussi maksaa 22 euroa, mutta Fiona syö siitä jopa kuukauden. Trovetin purkin 2,50e päivähintaan verrattuna tuo ei olisi mitään. Ruoan määrällisestikin ero on tosi huomattava. Purkkia Fiona söi päivässä yli 300gr, puuroa 430gr ja ziwipeakia riittäisi Fionan kokoiselle 43gr, eli alle desi. Aika hurjan kuuloista kun on tottunut siihen että tuo syö määrällisesti paljon. En voi olla miettimättä miten ziwipeakiin siirtyminen auttaisi pissaongelmaan..

Barffi.netistä tie vei veterille mittaamaan Fionan paino. Viimeksi puntari näytti 3,6kg ja ell sanoi että Fiona oli hieman punkero jo. Puurolle siiryttyä olen koko ajan hieman pelännyt ettei vaan Fionan paino ala laskemaan. Turhaa oli se pelko. En ollut uskoa silmiäni kun nostin Fionan vaa'alle. Kahdessa kuukaudessa tuo on saanut massaa lisää 350gr ja painoi nyt enemmän kuin koskaan, eli 3,95kg. En käsitä mihin kaikki tuo paino on mennyt kun ei Fiona mielestäni ole vyötäröstä paisunut. Kysyin henkilökunnalta näyttääkö vaaka varmasti oikein ja hoitaja käynnisti sen uudelleen, mutta lukema pysyi samana. Hoitaja nosteli Fionaa ja hänen mielestään ei kyllä tuntunut nelikiloiselta. Kummallista. Ehkä pitää käydä jollain toisella ell asemalla mittaamassa joku päivä. Hyvähän se olisi jos Fionan paino on noin noussut, erityisesti jos se on mennyt lihaksiin. Kyllähän se kertoisi jotain että ruoka on imeytynyt paremmin kuin aiemmin.

Sen jälkeen oli pakko käydä kierros kotona, koska olin unohtanut uunin päälle reissun ajaksi :o. Fionan puuro oli uunissa kuivattelemassa mutta sen verran vainoharhainen olin että pakko oli käydä välissä pistämässä uuni pois päältä. Sitten päästiin vihdoin edellisen asuntomme rappuun ja Lunaa moikkaamaan. Luna kävi ihan ylikierroksilla ja jyräsikin Fionan jatkuvasti :). Tällä kertaa Fiona ei jostain syystä osannut ilmoittaa tarpeeksi jyrkästi mieltänsä vaan mamman piti useamman kerran pelastaa se Lunan alta kun alkoi kuulua sen verran äkäisiä äännähdyksiä. Tytöillä oli selvästi jonkinlaista valtataistelua meneillään, nyt kun Lunakin alkaa aikuistua. Ei Fionan viestit mennyt niin hyvin perille kuin ennen vaan ilmassa oli koettelun meininkiä. Leikki sujui hienosti niin, että Elina antoi Fionalle tasoitusta ja piti Lunaa jaloista kiinni samalla kun Luna pyöri maassa nyhjäämässä Fionan kanssa. Jos Lunan päästi irti niin se syöksähti painimaan ja Fiona jäi samantien alle. Hyvää energian kulutusta se silti oli koska kotiin päästyä Fiona nukkui monta tuntia.

Tänään käytiin leikkimässä lähipuistossa uusien tuttavuuksien Maijan ja Lucan kanssa. Luca on puolitoista vuotias bolognese jolla on hieman ego-ongelma muiden uroksien kanssa. Fionan kanssa leikki raikasi melkein heti tutustuttua, vaikka pojalla olikin välillä muut asiat mielessä. Fiona ei valitettavasti lämmennyt vaan tuli jalkoihin turvaan kun Luca kävi liian läheiseksi. Noiden kahden välillä oli kyllä selvästi rakkautta ensi silmäyksellä. Poikakavereita Fionalla ei olekaan pitkään aikaan ollut. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan Fiona myös kirjaimellisesti kirmasi ympäri kenttää Lucan kanssa. Yleensä se tyytyy nyhjäämään maassa leikkikavereiden kanssa. Lucaa ja Maijaa pitää ehdottomasti nähdä jatkossakin, varsinkin kun kaverukset voi päästää vapaaksi tuohon noin lähelle.

Riehumistuokion jälkeen on taas uni maistunut. Hiukan on ollut häntä alhaalla välillä, mutta innokas on silti ollut kun ollaan vähän leikitty ja iltalenkkeilty. Varmaan ollut vaan uninen. Nyt illalla nukkui niin paljon että pidättelikin kolme ja puoli tuntia. Sen jälkeen oli kyllä kova hätä.

Huomenna meillä on uusi aika osteopaatille. Mielenkiintoista kuulla onko Fionan vatsa vielä yhtä jumissa. Epäilen että on, en ainakaan ole huomannut suurta muutosta oikein missään. Samalla pitää kysyä Laioksen mielipide Fionan ruoasta, voisiko ziwipeak oikeasti olla parempi kuin hirssi-riisi-kalkkunapuuro. Ehkä itse haluaisin jossain välissä ottaa ziwipeakin rinnalle, vaikka fifty-fifty puuron kanssa. Varmasti auttaisi pissailuun kun ei saisi läheskään näin paljon vettä. Vaan uskaltaako sitä kuitenkaan, tosi tujua tavaraa tuo ziwipeak. Voi kun tietäisi.