Patologin lausunto

"Mahalaukkubiopsioissa todetaan paikoin syvälle limakalvoon ulottuva lymfoplasmasytäärinen tulehdus, johon liittyy paikoin rauhasten atrofiaa ja sidekudosmuodostusta ja laajoja follikulaarisia imusolukeräytymiä. Tämän tyyppinen tulehdus on yleensä immunopatologista ja voi johtaa atrofiseen gastropatiaan.

Ohutsuolinäytteissä todetaan on kohtalainen lymfoplasmasytäärinen tulehdussoluinfiltraatio, joka ulottuu rauhasten alapuolelle. Rauhaset ovat hyperplastiset ja villusten koko vaihtelee. Villukset ovat osittain yhteensulautuneita. Tämän tyyppiset tulehdusmuutokset ohutsuolessa ovat usein kliinisesti merkittäviä. Niiden tarkkaa syytä ei tunneta, mutta ne ovat luonteeltaan yleensä immunopatologisia.

Oireita pahentavat usein suolen toiminnalliset muutokset ja bakteerien ylikasvu.

Tutkimustulos:
Mahasuolikanava Kohtalainen lymfoplasmasytäärinen enteriitti
Mahasuolikanava Kohtalainen lymfoplasmasytäärinen gastriitti"

Eli joku tulehdus siellä muhii, jota elimistö ylläpitää. Tai jotain sinnepäin. Lääkäri selitti kyllä, mutta en muista millä sanoilla hän tilaa kuvaili. Nyt kuitenkin aloitetaan kortisonilääkitys ja katsotaan, miten pienen koiran keho siihen reagoi. Tavoitteena jättää tylosin ja zitac pois ja pärjätä pelkällä kortisonilla, jonka annostusta sitten pikkuhiljaa pienennetään. Ja kerran viikossa pitää tehdä kontrollisoitto eläinlääkärille.

Mutta harvoinpa asiat menee täysin suunnitelmien mukaan.

Google ei kovin paljon iloisia kertomuksia kyseisestä diagnoosista kerro. Se nyt toisaalta on jo tuttua maksashunttigooglailujen jälkeen. Meille ei ole missään vaiheessa tullut lääkärin kanssa puheeksi se, missä vaiheessa olisi paras luovuttaa. Ehkäpä siitä voisi päätellä lääkärin olevan sitä mieltä, että mikäs tässä lääkitessä, kun koira kuitenkin voi sen verran hyvin. Jos jossain vaiheessa tulee selvää takapakkia ja Fiona voi selvästi huonosti, niin sitten pitää kyllä miettiä tarkkaan kannattaako enää jatkaa. Päivä kerrallaan.

Nyt kuitenkin mennään paremmin kuin viime syksynä, joten tosiaan, mikäs tässä lääkitessä niin kauan kuin elämä maistuu Fionalle. Mutta koen myös, että on hyvä valmistautua siihen, että ongelmia voi tulla milloin vain. Siihen asti suodaan Fionalle onnellisen pikkukoiran stressitön elämä. Eihän sitä tiedä vaikka edessä olisi vielä kymmenenkin vuotta, tai yli.

Pitää vaan yrittää pysyä positiivisena ja ajatella optimistisesti.

"You can't change the past, but you can ruin the present by worrying over the future."