Neljä päivää leikkauksen jälkeen

Pitäähän se potilaalla oma tyyny olla.

Parantelu jatkuu ja toistaiseksi kaikki mennyt hyvin. Haavaan alkaa muodostua rupea ja muutenkin se alkaa kuivaa. Mielenkiinto haavaan on kova ja kauluria ei voikaan ottaa sisätiloissa pois. Korva kutisi tänään kovasti ja hetkeksi otin kaulurin pois. Fiona oli ihan innoissaan ja lähti heti ravistelemaan sukkia parempien lelujen puutteessa. Pikkuisen rapsutteli korvaa ja sitten rupesi kiinnostumaan haavasta siinä määrin, että piti pistää koppa takaisin päähän. Hyvin se on koppaan sopeutunut, suurimmaksi osaksi tietysti nukkuu, kun ei kukaan leiki. Ajoitus leikkaukseen ei kyllä olisi voinut olla parempi, nyt voi hyvällä omalla tunnolla omistajat keskittyä katsomaan olympialaisia ja käskeä toisen vaan nukkumaan nukkumasta päästyään :). Nyt alkaa kyllä olemaan jo niin runsaasti energiaa, että tylsistynyt vinkuminen on lisääntynyt huimasti. Pitäisi päästä jo leikkimään!

Sänkyyn pääsemättömyyttä Fiona protestoi ensimmäisenä vähän parempana yönä, mutta tyytyi lopulta kohtaloonsa. Fionalle ei mikä tahansa viltti tai peitto kelpaakaan, vaan siinä pitää olla tietysti PUSSILAKANA päällä. Kuka sitä nyt ilman pussilakanaa tahtoisi nukkua. Ilmeisesti se muistuttaa enemmän sängyssä nukkumista kuin tavallisen viltin päällä nukkuminen. Meidän hemmoteltu pikku toipilas. Jos ei peittoa löydy, niin sitten kelpaa tyynykin, mielellään tietysti tyynyliinan kanssa. Jos näitä kumpaakaan ei hänen korkeudelleen suoda, silloin kelpaa tavallinen sohvatyynykin (kuten kuvassa).