9pv kortisonikuurilla / Slow motion

Kortisonin vaikutukset on Fionalla ainakin harvinaisen selvät. Koira on vaisu ja apaattinen ja liikkuu kuin hidastetussa filmissä. Sen lisäksi, että juo paljon ja pissaa milloin mihinkin vähintään kerran tunnissa. Matot on kerätty taas pois. Jopa keittiön matto on saanut osansa länteistä ja sekin pitää näköjään ottaa lattialta pois, kun on vielä vaikeapesuinen kun ei voi pesukoneeseen heittää. Pieniä virtapiikkejä tulee muutamia päivässä milloin Fiona tuo lelua tai hieman säntäilee. Mutta muuten ei oikein huvita mikään, ei edes itse tuomallaan lelulla leikkiminen. Lempileikkikaveri Lunakaan ei tänään juurikaan innostanut Fionaa leikkimään. Sääliksi käy nähdä Fiona noin masentuneena.

Eilen soittelin lääkärille ja päätettiin jatkaa hieman pitempään zitacia helpottamaan kortisonin mahdollisesti aiheuttamaa mahan ärsytystä. Tylosin olisi tarkoitus jättää pois huomenna, jos kakka on kiinteää. Pari päivää sitten sattuneen irtokoiraepisodin jälkeen Fionalla oli hieman stressiripulia, joka on nyt kuitenkin jo helpottunut. Kaksi viikkoa pitäisi olla täysin oireeton ilman muita lääkkeitä, ennen kuin aletaan vähentää kortisonin annostusta. Jos vähentää liian aikaisin, voi ongelma lääkärin mukaan muuttua krooniseksi eikä kortisoneista päästäisi ikinä. Nelisen päivää ja yötä on nyt mennyt ilman oksentamista tai muita kummallisuuksia, joten vielä 10 päivää (ainakin) pitäisi odotella ja toivoa kaiken menevän hyvin.

Oma veikkaus on, että kakka löystyy tylosinin pois jättämisen jälkeen. Tylosinista pitäisi kuitenkin päästä eroon ennen kortisonin vähentämistä, koska se niin rajusti vaikuttaa oireisiin. Sen aikana ei pysty siis lainkaan päättelemään mihin suuntaan itse tulehdus on menossa. Sitä mitä tapahtuu jos ripuli palaa, en tiedä. Varmaan jatketaan tylosinia ja kortisonia molempia pidempään, ennenkuin yritetään uudestaan.

Kuten lääkäri asian ilmaisi: meillä on pitkä lääkitsemisrupeama vasta alussa.

6pv kortisonikuurilla / Lisssäää rrrrruokaaa!!!

Steriloinnin yhteydessä Fionan painoksi mitattiin 3,3 kg. Aikamoinen pudotus puoli vuotta takaperin mitatusta 3,7 kilogrammasta. Itse en ollut yhtään huomannut, että paino on noin alhainen.

Fiona sai aluksi kanapuuroa noin 120 grammaa päivässä, mikä tekee painosta 3,6 %. Lähdin liikenteeseen reilusta kolmesta prosentista, mikä on suositus.

Leikkauksen jälkeen ruokamäärä on kasvanut 180 grammaan, eli 5,4 %. Nyt tunnustelin ihan kunnolla Fionan kylkiluita ja ihan järkytyin, kun huomasin miten hyvin ne tuntuvat.

Huomisesta alkaen ruokamäärä on 260 grammaa, mikä tekee huimat 7,8 % painosta. Tai ehkä huomenna annan vähän vähemmän, mutta pyrin parin päivän sisällä nostavani määrän tuohon. Lisäksi lorautan sekaan kunnolla ruokaöljyä.

En mitään muuta keksinyt viime päiväisten oksentelun aiheuttajaksi kuin kasvanut ruokamäärä, joten jännityksellä lähden huomenna kasvattamaan annosta. Iltaruoan pidän silti suurinpiirtein samana, aamu- ja päiväruoka saavat sen sijaan kasvaa.

Öljyä olen hieman yrittänyt vältellä, kun mielestäni se on etäisesti saattanut liittyä Fionan vointiin. Voi kyllä olla, että olen kuvitellut tai on sattumaa. En keksi mitään logiikkaa siihen miksi öljy olisi huono vatsalle. Jos paino ei näillä eväillä ala nousemaan, pitää varmaan ruveta (taas) huolestumaan. Huomenna soittelen lääkärille, jolta voisin myös kysäistä onko öljy ihan turvallista vai miten pitäisi yrittää saada painoa nousemaan.

Ei ihme, että Fiona nykyään syö kaiken viimeistä tippaa myöten, vaikka aluksi pelkkä kaurapuuro ei tuntunut uppoavan. Nyt uppoaa ihan kaikki mitä kuppiin laittaa.

Tänään valmistin lisää kanapuuroa annoksella 600gr kanaa, 1 litra vettä ja 6 dl kaurahiutaleita. Yksi purkki jääkaappiin ja kaksi pakastimeen. Pitää kohta lähteä taas barffi.netiin ostoksilla, nyt meni viimeinen pussi kanaa. Uskaltaisikohan sitä ensi annokseen lisätä kanan määrää vaikka puolella, olisi ainakin energiapitoisempaa.. Jos pääsisi luopumaan maksaongelmien epäilystä, voisikin lisätä lihan määrää. Shunttiajoista tuli jonkinmoinen trauma siitä, että lihaa ei saa olla paljon. Kai sitä voisi koettaa.

5pv kortisonikuurilla / Kusirallia

Mistä näitä lätäköitä oikein tulee?!?

Enpä koiraa hankkiessani uskonut, että vielä 1v4kk iässä joudun siivoamaan päivittäin pissaa lattioilta. Ja pyykkäämään mattoja. Ja heräämään öisin pissan hajuun. Jep, kun näin kauan elää pissan hajun keskellä, oppii tunnistamaan jopa koiran pissan hajun niin häiritsevästi, ettei unta enää saa kun tuttu ****tus hiipii pintaan. Samoin käy, jos herään Fionan lutkuttamiseen. Öisinkään ei olla enää kuivia, mikä voi johtua takaisin tulleesta öisestä oksentamisesta. Sen jälkeen käy Fiona aina pissalla.

Pinttynyt pissan haju iskee ihanasti päin näköä heti, kun astuu asunnon ovesta sisään. Mikä ei ole ihme. Ulkoilemisesta ei tarvitse olla kuin 1,5h, niin jo Fiona steppailee eteisessä ja tiputtelee pitkät matkat. Sama jatkuu sitten käytävässä, hississä ja ulko-oven edessä. Eipä siitä sitten ulos jääkään enää kuin muutamat pisarat. Edelleen on kummaa, on että Fiona kyllä lopettaa hetkeksi jos sitä kieltää. Eli pystyy kuitenkin pidättelemään jos oikein haluaa (eli ei me sentään kerrostalon yleisiä tiloja yleensä sotketa). Pistää miettimään leikkauksen mielekkyyttä, koska sitä ennen riitti 5h välein ulkona käynti. Tulikohan sitä kuitenkin mentyä ojasta allikkoon.

Kakannut Fiona ei ole aikoihin sisätiloihin, sitä onneksi tajuaa pidättää ulos asti. Päästään me kuitenkin nauttimaan muista peräpään aromeista, meinaan niistä anaalinesteistä. Pari kuukautta olen jo tyhjennellyt rauhasia pesun yhteydessä, mikä onkin toiminut ihan hyvin. Kuitenkin jos reiluun pariin viikkoon ei niitä tyhjennä, Fiona päästää nesteet itse ilmoille, yleensä vielä erittäin huonoon paikkaan. Ensimmäiset rauhasnesteet sain pitkällä automatkalla ainoalle pitkähihaiselleni (ihana muuten anaalirauhasnesteen haju lämpimässä autossa), ja toiset Fiona purskautti sängyssä peitolle. Ja lakanapyykkiä riittää. Nesteet eivät tietenkään pitkässä karvassa kovin pitkälle rauhasista pääse, ennen kuin tarttuvat karvoihin. Eli purskauttamisepisodin jälkeen Fionan peräpää haisee niin kauan, kunnes se seuraavan kerran pestään shampoolla. Tällä hetkellä koiraa ei voi siis nostaa minkään kankaan päälle ennen torstaita..

Pakko kyllä myöntää, että ei täällä ihan yhtä intensiivisesti pissalänttejä olla siivottukaan enää pitkiin aikoihin kuin pentuaikoina. Ei vaan jaksa enää. Nyt lähinnä heivataan sanomalehti läntin päälle ja odotetaan, että se kerää pissan. Sitten vaan paperi pois ja rätillä pyyhitään lattia. Ja laminaatti tykkää. Mattojakin pestään harvemmin, kun ei kestä monta päivää ennen kuin ne taas olisivat pissassa. Ja kun sitä nestettä tulee niin pienissä erissä, ei sen takia jaksa joka kerta pestä.

Toki tiedostan, että Fionan pissailua tuskin ainakaan hillitsee tämä hajukavalkaadi kaikissa paikoissa mihin se on pissannut, oksentanut tai purskutellut muita nesteitään. Siksi tänään otinkin operaatioksi pestä lukemattomia koneellisia pyykkiä, imuroida ja pyyhkiä lattiat vanhalla kunnon Pissi Pois -aineella, mikäli sitä vielä purkissa riittää. Muuten joudutaan tyytymään tavalliseen lattioiden pesuaineeseen. Sen jälkeen jätän matot toistaiseksi pois, kunnes ne eivät enää ole välittömässä uudelleen likaantumisen vaarassa.

Kortisonikuuri on lisännyt Fionan juomista ja sitä kautta pissaamista. Eli eipä tuota karvakaveria voi pissaamisesta aina syyttää. Viime yönä se taas kakoi samalla lailla, kun viimeksi pohjoisessa kylässä ollessamme. Rupesin miettimään, ettei se sitten kuitenkin olisi nenäpunkkeja. Viimeksi nenäpunkkikohtaukset eivät kyllä koskaan tulleet yöllä, vaan päivällä ja menivät sitten ohi. Nämä ovat hieman pidempikestoisia kakomiskohtauksia, joissa kuulostaa kuin tavaraa olisi tulossa ulos, mutta mitään ei kuitenkaan tule. Kuulostaa siltä, kuin keuhkoissa olisi nestettä jota se yrittää yskiä pihalle.

Torstaina pitäisi jättää tylosin ja zitac pois. Jos oksentelu tai kakominen jatkuu ensi yönä, niin sitten ajattelin soitella lääkärille ennen lääkkeiden pois jättöä. Kiinnostaa, onko Fionan röntgenkuvissa näkynyt sydämen ja keuhkojen tilanne. Jos ei, niin pitäisikö katsoa. Jos ne on ok, voisi pyytää nenäpunkkilääkkeet varmuuden vuoksi.

Miten taivaallista olisikaan omistaa normaali, terve koira. Tämän blogin teemakin on muuttunut ihan kokonaan, en muista milloin olisi kirjoittanut jostain muusta kuin sairastelusta. Pahoittelut siitä. Fionan sairastelu pyörittää elämääni tällä hetkellä sataprosenttisesti. Se on mielessä ensimmäisenä aamulla, viimeisenä illalla ja aina yöllä havahtuessani on pakko tarkistaa missä koira on ja onko se vielä hengissä. Ei pitäisi parhaassa iässään olevan koiran elämän olla täynnä jokapäiväistä oksentelua, lenkittömyyttä, tekemisen puutetta, sisälle pissaamista. Kaikki nämä varmasti aiheuttavat stressiä, jota vielä suurentaa reagoiminen omistajan stressiin.

Erityisesti pissaralli on se, mikä pistää omat hermoni kireälle. Mutta tämä tiputtelu on ennenkin aina helpottunut parin viikon kuluessa, joten eiköhän se nytkin helpotu jossain vaiheessa. Sitten kun niin tapahtuu tulen poistamaan näin negatiivissävytteisen vuodatuksen :)

Patologin lausunto

"Mahalaukkubiopsioissa todetaan paikoin syvälle limakalvoon ulottuva lymfoplasmasytäärinen tulehdus, johon liittyy paikoin rauhasten atrofiaa ja sidekudosmuodostusta ja laajoja follikulaarisia imusolukeräytymiä. Tämän tyyppinen tulehdus on yleensä immunopatologista ja voi johtaa atrofiseen gastropatiaan.

Ohutsuolinäytteissä todetaan on kohtalainen lymfoplasmasytäärinen tulehdussoluinfiltraatio, joka ulottuu rauhasten alapuolelle. Rauhaset ovat hyperplastiset ja villusten koko vaihtelee. Villukset ovat osittain yhteensulautuneita. Tämän tyyppiset tulehdusmuutokset ohutsuolessa ovat usein kliinisesti merkittäviä. Niiden tarkkaa syytä ei tunneta, mutta ne ovat luonteeltaan yleensä immunopatologisia.

Oireita pahentavat usein suolen toiminnalliset muutokset ja bakteerien ylikasvu.

Tutkimustulos:
Mahasuolikanava Kohtalainen lymfoplasmasytäärinen enteriitti
Mahasuolikanava Kohtalainen lymfoplasmasytäärinen gastriitti"

Eli joku tulehdus siellä muhii, jota elimistö ylläpitää. Tai jotain sinnepäin. Lääkäri selitti kyllä, mutta en muista millä sanoilla hän tilaa kuvaili. Nyt kuitenkin aloitetaan kortisonilääkitys ja katsotaan, miten pienen koiran keho siihen reagoi. Tavoitteena jättää tylosin ja zitac pois ja pärjätä pelkällä kortisonilla, jonka annostusta sitten pikkuhiljaa pienennetään. Ja kerran viikossa pitää tehdä kontrollisoitto eläinlääkärille.

Mutta harvoinpa asiat menee täysin suunnitelmien mukaan.

Google ei kovin paljon iloisia kertomuksia kyseisestä diagnoosista kerro. Se nyt toisaalta on jo tuttua maksashunttigooglailujen jälkeen. Meille ei ole missään vaiheessa tullut lääkärin kanssa puheeksi se, missä vaiheessa olisi paras luovuttaa. Ehkäpä siitä voisi päätellä lääkärin olevan sitä mieltä, että mikäs tässä lääkitessä, kun koira kuitenkin voi sen verran hyvin. Jos jossain vaiheessa tulee selvää takapakkia ja Fiona voi selvästi huonosti, niin sitten pitää kyllä miettiä tarkkaan kannattaako enää jatkaa. Päivä kerrallaan.

Nyt kuitenkin mennään paremmin kuin viime syksynä, joten tosiaan, mikäs tässä lääkitessä niin kauan kuin elämä maistuu Fionalle. Mutta koen myös, että on hyvä valmistautua siihen, että ongelmia voi tulla milloin vain. Siihen asti suodaan Fionalle onnellisen pikkukoiran stressitön elämä. Eihän sitä tiedä vaikka edessä olisi vielä kymmenenkin vuotta, tai yli.

Pitää vaan yrittää pysyä positiivisena ja ajatella optimistisesti.

"You can't change the past, but you can ruin the present by worrying over the future."

Tuomiopäivä

Noniin, tänään kuullaan lopulta koepalojen tulokset. Kyllähän tämä vähän jännittää, siellä kun voi olla vaikka mitä kasvaimista lähtien.

Muuten Fiona paranee hyvin, haava on rupeutunut ja koiraa pystyy jo nostamaan. Ei siis arista yhtään vatsaa. Virtaa on ihan JÄRKYTTÄVÄSTI, selvästi viikon sairasloma on täyttänyt unentarpeet. Nyt aletaan pikkuhiljaa pidentää lenkkejä ja viikon päästä saa sitten ilmeisesti palata normaaliin arkeen. Se pitää vielä kysyä lääkäriltä, että koska uskaltaa ottaa kopan pois päästä ja koska päästää Lunan kanssa peuhaamaan. Tulee olemaan melkoinen riemunhetki. Pissaa tulee taas vaihteeksi paljon ja ulos pyydetään parin kolmen tunnin välein. Tämä ei enää niin huoleta, kun viimeksikin se tottui aika piankin pidempiin pissatusväleihin. Ennen leikkausta käytiin ulkona enää viiden tunnin välein. Tietysti mahdollinen tuleva kortisonilääkitys pistää taas pissaamaan enemmän, mutta sille ei sitten voi mitään.

Steriloinnin jälkeisiä muutoksia on ollut lähinnä haukkumisen räjähdysmäinen lisääntyminen, mikä voi johtua myös tylsistymisestä. Olenkin suunnitellut aloittavani vinkumisen ja haukkumisen ignoorausoperaation, jolla tarkoitus olisi saada myös huomiovinkuminen vähenemään. Lisäksi ulkona myös pissojen jälkeen pitää nykyään kuopia maata niinkuin kuka tahansa uros konsanaan.

Fiona oksensi viime yönä tosi pitkästä aikaa. Oksensi iltaruoan jämät, mutta sen jälkeen ei ole ollut mitään oireilua. Aamuruoan söi (hieman normaalia pienempi annos) ja on pirteä. Epäilenkin, ettei tuolla ollut tekemistä tämän pääsairastelun kanssa, vaan oli joku yksittäinen oikku.

Sainpa vartin verran kulutettua odotteluaikaa tätä kirjoittaessa. Vielä pitäisi tunnin verran odotella.

Neljä päivää leikkauksen jälkeen

Pitäähän se potilaalla oma tyyny olla.

Parantelu jatkuu ja toistaiseksi kaikki mennyt hyvin. Haavaan alkaa muodostua rupea ja muutenkin se alkaa kuivaa. Mielenkiinto haavaan on kova ja kauluria ei voikaan ottaa sisätiloissa pois. Korva kutisi tänään kovasti ja hetkeksi otin kaulurin pois. Fiona oli ihan innoissaan ja lähti heti ravistelemaan sukkia parempien lelujen puutteessa. Pikkuisen rapsutteli korvaa ja sitten rupesi kiinnostumaan haavasta siinä määrin, että piti pistää koppa takaisin päähän. Hyvin se on koppaan sopeutunut, suurimmaksi osaksi tietysti nukkuu, kun ei kukaan leiki. Ajoitus leikkaukseen ei kyllä olisi voinut olla parempi, nyt voi hyvällä omalla tunnolla omistajat keskittyä katsomaan olympialaisia ja käskeä toisen vaan nukkumaan nukkumasta päästyään :). Nyt alkaa kyllä olemaan jo niin runsaasti energiaa, että tylsistynyt vinkuminen on lisääntynyt huimasti. Pitäisi päästä jo leikkimään!

Sänkyyn pääsemättömyyttä Fiona protestoi ensimmäisenä vähän parempana yönä, mutta tyytyi lopulta kohtaloonsa. Fionalle ei mikä tahansa viltti tai peitto kelpaakaan, vaan siinä pitää olla tietysti PUSSILAKANA päällä. Kuka sitä nyt ilman pussilakanaa tahtoisi nukkua. Ilmeisesti se muistuttaa enemmän sängyssä nukkumista kuin tavallisen viltin päällä nukkuminen. Meidän hemmoteltu pikku toipilas. Jos ei peittoa löydy, niin sitten kelpaa tyynykin, mielellään tietysti tyynyliinan kanssa. Jos näitä kumpaakaan ei hänen korkeudelleen suoda, silloin kelpaa tavallinen sohvatyynykin (kuten kuvassa).

Hangover

Viime yö oli kyllä, huhhuh, melkoisen uneton. Huomasin myös, että vaikka olin mukamas valveilla ja vahdin koiraa ettei pääse nuolemaan, nuolemisäänethän ne tietysti oli mitkä yhdessä vaiheessa herätti. Sitä en tiedä nuoliko haavaa vai normaaliin tapaansa itseään/patjaa, mutta nyt saa sitten loppuparanemisen ihailla maailmaa kopan takaa. Epäilen ettei ole kyllä haavaan koskenut, niin kovasti tuntui aristavan sitä vielä yölläkin.

Avokki nukkui olohuoneessa, kun sillä oli tänään työpäivä. Illalla heivasin peiton ja oman tyynyni lattialle, kun Fiona on tottunut niiden päällä nukkumaan. Niinhän siinä sitten kävi, että itse kaivoin vierastäkin ja tyynyn kaapista, kun koira torkkui omilla petivaatteillani (miten niin hemmoteltu). Yöllä kopan laiton jälkeen Fiona vinkui melkein koko ajan ja nukuinkin vähän missä sattuu aina itse, sen mukaan missä koira oli. Makasin sen vieressä (ja yritin repiä jotain lakanaa päälleni etten ihan jäätyisi) ja silitin sitä päästä ja partakarvoista, mutta heti kun lopetti niin ininä alkoi taas. Vähän väliä Fiona nousi seisomaan ja jökötti siinä paikallaan kunnes voimat loppuivat tai menin istumaan sen eteen niin, että jalkani menivät koiran molemmille puolille ja se pystyi lötkähtämään jalkojeni varaan. Siinä onneksi vähän aikaa nukkui. Kahdeksan aikaan raukka raahautui syliin ja tutisi ja läähätti yhtäaikaa, kunnes päätin antaa sille aamun kipulääkkeen.

Kuvan vaiheessa ei vielä suostunut liikkumaan senttiäkään koppa päässä. Pää kenossa seisoskeli vaan. Sitten kun lähdettiin lääkkeen annon jälkeen ulos ja otin kopan päästä, sehän oli ihan kuin eri koira. Tiedänpä, että vinkuminen ei ole pelkkää kipuilua vaan myös protestia kaulurista. Lääkärille soittelin kun pyysivät niin sieltä sanottiin, että tämä päivä on kivun suhteen pahin. Eilen oli vielä ihan narkoosihöyryissä. Huomenna sitten pikkuhiljaa alkaa paranemaan. Tänään on saanut pieniä annoksia kauravelliä ja kanaa plus miljoonat lääkkeensä. Toisesta päästä ei ole vielä tullut mitään, joten vielä sitä pitää jännittää minkälaista ja miten sieltä tavaraa ulos puserretaan.

Haava näyttää toistaiseksi ihan samalta kuin eilen, eli merkittävää parantumista ei tässä 24h aikana ole tapahtunut.

Koira tuntui yöllä hieman lämpimältä, mutta tänään kun mittasin kuumeen ei sitä ollutkaan onneksi kuin 38,1. Ensin pähkäilin, miten saan mitattua kuumeen ilman että pidän mahan alta kiinni kuin yleensä. Käytinkin sitten hyväksi koppaa, sen kanssa kun koira ei vielä silloin suostunut ottamaan askeltakaan. Oli helppo tuikata mittari takapuoleen :)

Tänään on nukuttu koiran kanssa ja oleskeltu kotona koko päivä. Nyt illalla Fiona suostuu jo liikkumaan kopan kanssa, erityisesti ulkona. Sisälle kun tullaan niin tulee yhä stoppi. Ulkona liikkuisi mielellään enemmänkin, mutta ilkeä emäntä vie heti pissan jälkeen sisälle.

Jos ensi yö voidaan kaikki nukkua paremmin niin huomenna onkin varmasti sitten jo parempi päivä.

Kanttuvei

Nyt on koira operoitu ja makaa ihan kanveesissa makuuhuoneessa. Pikkuisen pää jo nousee ja silmät kuikuilee, muuten ei ole vielä noussut kotiin tulon jälkeen. Kahdelta vein lääkärille ja nukutettiin, hieman kuuden jälkeen haettiin kotiin.


Pikkuinen potilas
Leikkaus oli mennyt hyvin ja virtsarakkoa nostettu onnistuneesti. Tähystyksessä olikin sitten kunnolla löydöksiä. Ohutsuoli ja vatsalaukku olivat molemmat ärtyneet ja imusolmukkeet laajentuneet. Vatsalaukun reunat olivat hyvin ohuet ja kudokset loistivat punaisena, mikä ei kuulemma ole normaalia. Lääkärit olivat aikaisemmin jutelleet keskenään ja päättäneet ottaa suolistostakin koepaloja samalla, kun koira kuitenkin avattaisiin, mikä minulle tietysti kävi. Kymmenisen päivää menee, että saadaan vatsan ja ohutsuolen koepalojen tulokset. Lääkäri epäilee kyseessä olevan joku autoimmuunisairaus, kuten esimerkiksi se Inflammatory Bowel Disease (IBD, tulehduksellinen suolistosairaus) mitä olen itsekin epäillyt. Koepalat varmistavat sitten lopullisen diagnoosin. Kannatti siis todellakin tähystää.

En jotenkin osaa vielä uskoa tuohonkaan diagnoosiin ennen kuin lopulliset tulokset tulevat, niin monesta asiasta sanottu aikaisemminkin että on. Ruoka-aine allergiasta olivat lääkärit "varmoja", samoin shuntista. Olisi kyllä helpottavaa vihdoin saada se oikea diagnoosi, että päästään hoitamaan. Jos kyseessä on IBD (mitä itse epäilen), Fiona pistetään kortisonille, ensin kuurille ja sitten vähennetään annosta hitaasti tarkoituksena jättää se kokonaan pois. Siinä mielessä olen ihan tyytyväinen, että Fionan ruokavalio on nyt kaurapuurossa ja kanassa, kun se on IBD:nkin suhteen ymmärtääkseni ihan hyvä. Että ei ihme, että Fionan olo on parantunut tällä ruokavaliolla (ja aikaisemmin jo z/d:llä). IBD:stähän ei voi milloinkaan varsinaisesti parantua, mutta se pidetään kurissa oikealla ruokavaliolla ja tarvittaessa lääkityksellä. Kovasti toivoa olen saanut Hiro-villakoiran omistajan kertomuksista, toivotaan että meillä lähtee paraneminen menemään yhtä hyvin. Fionalla ei onneksi tila päässyt vielä yhtä pahaksi kuin Hirolla oli ennen diagnoosia. Vaikka ei varmaan pitäisi vielä nuolaista, eihän se välttämättä edes ole IBD. Muita autoimmuunusairauksia en vielä tiedä, enkä varmaan aio tutkiakaan ennen koepalojen tuloksia.

Vanhojen tylosinin ja zitacin lisäksi tuli nyt kipulääkettä (metacam) ja toista antibioottia (synulox) suoliston koepalahaavojen tulehduksen ehkäisemiseksi. On siinä 3,3 kiloisella sulattelemista.. Sitten tulosten tultua ja mahdollisen kortisonilääkityksen aloitettua katsotaan, mitä kortisonin lisänä annetaan.

Kauhea olo kyllä itselläkin, kun niin iloisena Fiona pomppi eläinlääkärille ja noin surkeana tuli pois. Jospa se olo huomenna olisi jo parempi..

Kuvia kuivana ja märkänä

Huomista leikkausta varten ajattelin pestä koiran tänään, jos pysyisi turkki paremmassa kunnossa paranemisajan kun on juuri pesty. Märästä koirasta napsin pari kuvaa, ensimmäisessä saatte ihastella Fionan turkin muuttunutta väriä. Märkänä mustat raidat näkyvät huomattavasti helpommin kuin kuivana. Mikä sinällään ihan loogista, musta kun näkyy ihoa vasten hieman paremmin kuin valkoinen. Jonkun verran on Fionalla aina ollut mustia raitoja, mutta kovasti ne ovat myös lisääntyneet tässä varmaankin turkin vaihdon yhteydessä. Kovasti jännitetään kasvavatko mustat alueet vielä ja alkavatko ne pikkuhiljaa näkyä paremmin myös kuivassa turkissa.

Toinen kuva on todiste siitä, mitä olen koko ajan seurannut. Meidän hauvalla on ihan vinkurat eturaajat. Yleensä näitä kuvia otetaan saippuoiduista jaloista, mutta tässä Fionalla on jo hieman kuivahtaneetkin karvat. Silti voi hyvin nähdä, miten jalat taittuvat ensin sisäänpäin 'ranteen' (en muista oikeita termejä) kohdalta ja sen jälkeen tassut ulospäin. Vertailun vuoksi voi käydä ihastelemassa Fionan äidin Fiinan ja siskon Kukan saippuoituja jalkoja.

Koska Fionan äidin ja isän jalat ovat (kuulemani mukaan) suorat, voi Fionan kiemuroiden jalkojen syntymistä pohtia lähinnä ympäristön vaikutuksesta. Toki geeneillä jotain alttiutta voi asiaan olla, mutta epäilen kovasti, että kasvukauden ruoansulatusongelmat ovat aiheuttaneet käyrät raajat. Muistan ensimmäisen kerran huomanneeni jotain käyryyttä jo toisessa tai kolmannessa pesussa, joten voi olla, että jo Fionan pieni koko syntyessäkin on jotain kautta vaikuttanut raajojen kehitykseen.

Näillä jaloilla ei varmaankaan kunnianhimoisesti agilityä harrasteta, mutta toivottavasti Fiona saa elää normaalin pikkuhavan elämän eikä joudu kärsimään jaloistaan tulevaisuudessa.

Tässä sitten virallinen jälkeen pesun kuva. Fiona ehti jo kivuta vakionukkumispaikkaansa, sängylle tyynyjen päälle tietenkin, ennen kuin sain kameran kaivettua esiin.


Tämän kuvan napsaisin heti perään. Pakko pistää tänne kun on niin söpö kun Fiona juuri ehti pistää silmät kiinni. Eipä niitä tuolta pehkon seasta sitten näe ollenkaan :)

Näillä sitä sitten mennään kohti huomisen koitosta. Saapa nähdä miten sairas koira sieltä kotiin tulee. Odotan innolla myös tähystyksen tuloksia. Koepalojen tuloksissa menee varmaankin pari viikkoa, mutta heti nähdään kuitenkin onko vatsassa tai suoliston alussa mitään kummallista.

Eipä siinä sitten muuta. Toivotaan, että kaikki menee hyvin.

Viimeinen lomailu ennen operazuunia

Lähdetään tänään parin tunnin päästä ajelemaan taas Raaheen päin avokin kotikonnuille.

Sinne todennäköisesti viemme tuon ah-niin-ihanan vinkunenäisen eläimemme, joka viimeksi appivanhemmille hoitoon jäädessään aloitti korvia hivelevän vinkumisesta alkavan ja ulvomiseen ja rääkymiseen päättyvän konserttinsa. Pakkohan se oli ihmisten korvia säästää ja hakea Fiona mukaan minne ikinä oltiinkin menossa. Ehkä tällä kertaa voisi jopa nähdä vaivaa ja hieman totuttaa sinne jäämiseen ilman meitä omistajia. Jos pari kertaa käväisisi lyhyemmän aikaa jossain ennenkuin sitten pitäisi pitemmäksi ajaksi jäädä. Toisaalta tuntuu kyllä vähän turhalta, kun niin harvoin tuolla päin suomea käymme. Vaikka eihän sitä tiedä vaikka seuraava vierailu pohojoiseen päin tulisi nopeampaa kuin uskoisikaan ;) *kjähkjäh* I'll keep you posted ;)..

Saapa nähdä pääsemmekö taas vierailulle Fionan mielestä ehkä maailman pelottavimpaan paikkaan, nimittäin Miina-rottweilerin ja omistajiensa luokse :). Vaikka loppujen lopuksi Miina se enemmän pelkää kuin Fiona, alku vaan voi olla melkoinen shokki pienemmälle kun 50 kiloa mustaa lihasta kiskoo kohti :D. Ei ihan joka päivä pääse noin suurten eläinten kanssa seurustelemaan.

Fionan olo jatkaa parantumistaan, kakka vaan ei sopeudu ihan niin nopeasti tylosin annosten muuttamiseen kuin muu kroppa (nykyajan lempiaiheitani = POOP!). Nyt saamme nimittäin keräillä ihan kapoisia mutta hyvin kovia pötkylöitä. Liekö pellavalima aiheuttanut tuon vai mikä, mutta liman jätän kuitenkin nyt hetkeksi pois. Olen huomannut hiukan ehkä vaikeuksia kakkaamisessa, Fiona ihan kuin etsisi monta ulkoilukertaa kakkapaikkaa mutta ei kuitenkaan sitten kakkaa. Jospa sillä on hieman vatsa kovalla. Lisäksi Fiona kakkaa vaan kerran päivässä ja silloinkin kakkaa tulee melko vähän, mikä varmasti aiheutuu kana+kaurapuuroyhdistelmästä. En kuitenkaan hetkeäkään kadu tähän ruokavalioon siirtymistä! Tällä hetkellä mennään näillä ruoka+lääkeaine yhdistelmillä paremmin kuin pitkään aikaan. Pellavalima on lisäksi myös mielestäni auttanut vatsaan, joten pitää ottaa mukaan matkalle varmuuden vuoksi. Eilen en antanut lainkaan limaa ja yöllä kolmen aikaan kuului taas maiskutusta. Ehkäpä koetan antaa vaan aina iltaisin limaa. Aikaisemmin annoin pari kertaa päivässä. Entä riittäisiköhän pellavalima yksin pitämään ulosteen kunnossa ilman tylosinia? Katsellaan.

Fionalla oli eilen juhlapäivä, kun pääsi Lunan kanssa juoksentelemaan vapaana ulkona. En kyllä muista nähneeni Fionan juoksevan edes pentuna niin kauheaa vauhtia mitä Luna vetelee. Fiona häviää ihan 6-0. Yhdessä vaiheessa Fiona lopetti leikkimisen ja halusi vaan syliin ja jalkoihin. Hetki meni ennenkuin tajusin katsoa sen tassuja ja siellähän olikin jokaisen tassun keskellä anturoiden välissä ainakin kahden euron kolikon kokoinen jääkökkö. Ei ihme ettei juoksu maittanut. Niitä sitten hetki sulateltiin ja sitten sai meno taas jatkua. Hetkessä ne kyllä kerääntyivät uudelleen, pitää katsoa jos karvoja saisi tassuista vielä lyhyemmiksi. Kotiin mennessä Fiona murisi tosissaan kun vein sen eri suuntaan mihin Luna meni. Lunasta on kyllä tullut neidin ehdottomasti paras kaveri. Vielä kun pentuna on samankokoinenkin, saa nähdä kuinka iso rouva tytöstä kasvaa.

Ulos lähti juuri eilen pesty vitivalkoinen ja suoraturkkinen hava, mutta mikä lie vaihtokauppa tapahtunut matkalla, kun kotiin tuli tuntia myöhemmin roskainen, luminen, märkä ja kikkaraturkkinen otus. Mutta olipa ainakin hauskaa :)

Fiona toivottelee hyviä viikonloppuja kaikille ja palailee jälleen alkuviikosta! Toivottavasti saamme silloin nähdä jotain kuviakin, kun on ollut niin tekstivoittoisia viime päivitykset.

Leikkaus lähestyy

Vähän yli viikon päästä on Fionan sterilointi/virtsarakon nostaminen/tähystys, eli 11. päivä. Pikkuhiljaa on alkanut hieman jännittää miten leikkaus menee. Tähystys ei mitään jälkiseuraamuksia aiheuta ja virtsarakon nostaminenkaan tuskin lisää mitään vaikeuksia kun poistetaan joka tapauksessa kohtu. Steriloinnin jälkihoitaminen hieman epäilyttää, että tottuuko Fiona muovikauluriin ja osaako olla rauhassa ettei revi tikkejä. Vai meneekö syömislakkoon leikkauksen jälkeen ja oksentaa kaikki lääkkeet pois, hmmh. Pitää tässä leikkausta ennen pitää ruoka ihan samana eikä muutenkaan mitään muutoksia aiheuttaa koiralle stressattaviksi.

Tällä hetkellä meillä syödään kaurapuuroa ja keitettyä kanaa suurinpiirtein suhteessa 2:1. Ruoan saa kolme kertaa päivässä, päiväruoalla 1/3 mitallista aptus multidogia. Lisäksi kolme kertaa päivässä närästyslääke zitac ja kerran päivässä 1/4 tylosin. Uloste on ehkä taas hieman löysentynyt tylosinin annostuksen puolittamisen jälkeen, joten ehkä voisi antaa mielummin kaksi kertaa päivässä 1/8. Sillä mentiin pitkään vuoden alusta ihan hyvällä menestyksellä. Pellavalimaa on saanut jonkun aikaa, aamulla ja illalla juuri ennen nukkumaanmenoa pikkuisen mihin on myös zitac sekoitettu. Zitacin tehosta ei oikein voi vielä sanoa juuta eikä jaata, muutenkin on onnistuttu nyt menemään suhteellisen vähällä antepsinilla. Näillä siis mennään leikkaukseen ja sen jälkeen toivotaan että jatkuu ok.

Fiona on saanut muutaman uuden leikkikaverin, kun tähän samaan taloon on muuttanut bichon frise pentu Luna ja mäyräkoira pentu Hilma. Lieviä roturasistisia piirteitä on kyllä havaittavissa, Lunan kanssa ovat kuin parhaat kaverit aina painisilla, mutta Hilman tullessa kuvioihin Fiona pakenee omistajan jalkojen taakse ja antaa pentujen leikkiä keskenään. Kai se on niin kummallisen näköinen ja värinen eikä yhtään muistuta aikaisempia leikkikavereita. On niin pitkäkin ja kaikkea.