On kyllä kiva asua tämmöisessä vuokrakaksiossa, missä talvellakin lämpötila oli lähes jatkuvasti päälle 25 astetta. Tämmösillä helteillä, kuten arvata saattaa, on täällä melko tukalat oltavat niin ihmisillä kuin koirallakin. Nyt näyttää sisälämpötilamittari vain 26,4 °C, ulkona on 29,8 °C. Illalla kun talo on taas ehtinyt päivän mittaan lämmitä on sisällä päälle 28 myös. Lenkit onkin kutistunu aika olemattomiksi päivällä. Eilen taidettiin pitempi lenkki tehdä puolen yön aikoihin.
Tänään laitoin vihdoin koiralle punkkitorjunta-aineet niskaan. Prac-ticilla mentiin, eikä vielä ainakaan ole tullut mitään kummempia sivuvaikutuksia. Luin lehdestä, että nyt on poikkeuksellisen paljon punkkeja liikenteessä lämpimän kevään seurauksena.
Oli aika kummallinen eläinlääkärikäynti perjantaina kun haettiin torjunta-aine. Ensinnäkin päästiin eläinlääkärille puoli tuntia myöhässä. Vastaanotossa oli koko ajan paljon asiakkaita ja kaikki joutu odottelemaan. Sitten päästiin lääkärille joka antoi Prac-ticit. Pyysin vilkaisemaan Fionan ihoa, kun se on ottanut tavaksi hieroa itseään ulkona betoniseiniin. Lääkäri vain totesi, että kai sitä pitää koiralta kysyä onko se normaalia. Sitten katsoi ihoa ja kysyi minulta, että näyttääkö se normaalilta. Ööh, omasta mielestäni kyllä ja siksi pyysinkin eläinlääkäriä kertomaan oman mielipiteensä. Hän sitten vain totesi että eipä kai siinä mitään niin kauan kun iho näyttää normaalilta. Selevä.
Sitten mentiin taas vastaanottohuoneeseen odottelemaan. Hetken päästä lääkäri tuli ja kysyi että onko pakko olla juuri Prac-tic, kelpaisiko Stronghold. Muistelin että stronghold ei torjuisi punkkeja, mutta lääkäri sanoi että torjuu se. Sitten kun mentiin jonoon maksamaan niin kysäisin vielä vastaanottoneidiltä että torjuuko ne oikeasti samat ötökät. Neiti sanoi että juu, mutta lähti vielä tarkistamaan. Kävihän se ilmi, että ei se niitä punkkeja torju minkä takia sen juuri haluaisin. Sitten tuli ongelma, koska Prac-ticin hintaa ei ollut heillä koneella, joten he eivät voineet sitä laskuttaa. Lopulta heiltä taisi loppua ideat ja törkkäsivät Practi-cin kouraan ja sanoivat että valitettavasti eivät siitä kuitenkaan voi veloittaa. Eipä se juuri haitannut :). Paketissa oli kuitenkin vain yksi ampulli kolmesta jäljellä, joten pitää käydä hakemassa resepti sitten kuukauden päästä uudestaan jos vaikka siihen mennessä löytyisi se sieltä koneeltakin. Silloin ei kyllä kuulemma tarvitse enää varata aikaa vaan voin suoraan hakea reseptin kun nyt jo maksoin tuosta vastaanotosta 40 euron maksun.
Saatiinpahan kuitenkin aineet ja vielä halvemmalla. Onneksi ei itsellä ollut kiire niin ei haitannut odottelu.
Nyt on meilläkin selvästi alkanut turkinvaihtoajat. Tänään kun pesusta on 3 päivää harjasin koiran ja löysin kolme suurta takkua. Yhden kanssa meinasi ensimmäistä kertaa oikeasti loppua ideat, mutta selvisi se onneksi lopulta. Musta paita oli ihan valkoisessa karvassa ja suuri karvakasa vain jäi pöydälle. Tuo Coat Handlerin kampausneste on kyllä ihan yhtä tyhjän kanssa. Ensi kerralla pitää vähän selvitellä mikä olisi parempi. Pähkäilin myös voisiko tuo betoniseiniin hierominen johtua myös turkinvaihdosta. Jos uusi turkki kasvaa niin voihan se kutittaa. Ja sitten kun on takussa niin se varmasti myös kutittelee.
Fiona on nyt helteellä syönyt melko huonosti. Ärsyttävää siitä tekee se, että jos Fiona ei illalla syö, niin melko varmasti puklailee tyhjää mahaansa aamusta/aamuyöstä. Pitää varmaan koittaa ottaa NEU takaisin ruokavalioon, nyt kun on menty pelkällä nappulalla. Pelkkä NEU pisti viimeksi kakan löysäksi, mutta puolet NEUta ja puolet nappulaa toimi. Edellisen mahataudin jälkeen jätettiin NEU pois, mutta nyt voisi taas palata siihen. Olen lueskellut viime aikoina myös kotiruokinnasta ja barffauksesta, mutta kyllä meillä tuonne vuoden ikään mennään ainakin varman päälle nappulalla + lisukkeilla + NEUlla. Sen jälkeen sitten katsotaan uudestaan jos koira on vieläkin huono syömään.
Nyt on kaksi yötä nukuttu niin, että Fionan nukkumatilaa on rajattu entisestään. Nyt sillä on parin neliömetrin tila rajattuna sängyllä ja kitara vahvistimella eikä ole näinä öinä pissannut. Kahdestatoista yhdeksään pärjää siis ainakin hyvin. Pariin viikkoon ei myöskään ole sisälle tullut mitään, kun olen ollut vahtimassa koko ajan. Saa nähdä mitä tapahtuu huomenna kun on pitkästä aikaa taas 8h yksin kotona. Yhdet pissat todennäköisesti lattialla.
sunnuntai 28. kesäkuuta 2009
keskiviikko 24. kesäkuuta 2009
Kuumetta, kuumetta, koirakuumetta
Tosi kummallisia nää koirat.
Tänään heräsin ensin kuudelta kolmen kusiläntin, ainakin kuuden kakkapötkön sekä kahden tyhjän mahan oksennuksen keskeltä. Siivosin ne, sain osakseni Tommin vihat kun se ei pystynyt nukkumaan enää sen jälkeen ennen töitänsä ja menin itse takaisin nukkumaan. Sitten kymmeneltä heräsin itse, jälleen oksennusääniin. Lattialla oli kusiläikkä, kakkapötkö ja pienet tyhjän mahan oksennukset, taas. Mikä lie pistänyt Fionan mahan sekaisin. Eilen grillatessa annoin sille pienen palan pihviä, olisiko sitten niin pienestä mennyt maha sekaisin. Ruoan annoin myös poikkeuksellisen myöhään, että en tiedä oliko sille vaan sitten yksinkertaisesti tullut niin kova hätä ettei ollut pystynyt odottamaan. Positiivista kuitenkin se ettei ollut ihan ripulilla.
No mutta kuitenkin. Postauksen pointti oli se, että vaikka kuinka vitutti herätä noin epämukavaan herätykseen ja siivota kahteen kertaan lattiat ja ottaa päähän vieläkin ajatus mokomasta, niin silti koirakuume ei ota laantuakseen. Ei sitten millään. Uutta koiraa tekisi mieli niin kaaaauheasti.
Eikä asiaa helpota se, että Fionan isukin Sulon kennelissä on pari niin potentiaalista pentua kasvamassa, että varmaan viikoittain saa lukea facebookista miten hyvin niillä on mennyt näyttelyssä. Suuret onnittelut sinne! Toinen on KANS MVA FIN MVA DK MVA EST MVA LV MVA ESTV-07 LVV-07 Sanillan Fun Fellow "Hepun" ja POHJ MVA FIN MVA NO MVA PL MVA PMV-06 PMV-07 KBHV-07 Garden Angel Amazita "Amazitan" jälkeläinen. Ei pahat meriitit vanhemmilla.
Minäkin haluan kyllä seuraavaksi semmoisen pennun jolla on hyvät mahdollisuudet menestyä näyttelyissä. Olisi se vaan kiva harrastus. Lisäksi jos ottaisi tosi potentiaalisen koiran niin saattaisi saada jopa sijoituskoiran, milloin pääsisi seuraamaan lähempää tuota kasvatustoimintaa. Sekin on kovasti ruvennut kiinnostamaan, vaikka tiedän ettei musta ikinä voi kasvattajaa tulla kun toi avokki ei ihan niin innostunut näistä ötököistä ole. Mutta olisi kiva päästä seuraamaan vaikka yhden pentueen kasvattamista.
Fionan isän kennelin Sara astutetaan seuraavasta juoksusta, nyyhkis. Olen kuitenkin päättänyt ettei meille lisää koiria tule ennen kuin asutaan rivarissa. Eli ei siis vielä moneen vuoteen kun tässä opiskelija-asunnossa todennäköisesti asutaan niin kauan kun opiskellaan. Eli vielä 3-4 vuotta(?). Jos ei sitten innostuta aikaisemmin muuttamaan. Sen kuitenkin tiedän, että vuoden parin päästä Fionan aikuistuttua alkaa varmasti taas koirakuume nostamaan päätään ihan varmasti.
Mahdollisen seuraavan koiran rotu on kuitenkin vielä mysteeri. Tommi haluaisi jonkin ruttunaaman, joista ainoa jonka olen tähän mennessä hyväksynyt olisi belgian griffon petit brabancon. Bulldoginhan se eniten haluaisi, mutta sitä ei taas tänne talouteen oteta pelkästään terveydentilansa vuoksi. Eikä mopsia. Bokseri olisi muuten ok (vaikkakin terveys silläkin vähän mitä sattuu), mutta se taas on liian aktiivinen meille. Sitä paitsi, jos ruttunaama valittaisiin seuraavaksi koiraksi Tommin mieltymysten perusteella, niin Tommi saisi sitten olla pääasiallinen kouluttaja, mihin se ei kyllä satavarmasti ryhtyisi.
Eli epäilen että tulevaisuudenkin rotuvalinnat pysyvät meikäläisen harteilla, kun kuitenkin minä niitä eniten hoitaisin. Petit brabancon on alkanut toisaalta houkutella ulkonäöllisesti, mutta en tiedä minkälaisen harrastuskoiran siitä saisi. Havannankoirassa houkuttelee edelleen aivan ihana ulkonäkö ja luonne. Se on niin täydellinen näyttelykoira kauniissa turkissaan. Tuntuu kuitenkin, että tekisi mieli antaa mahdollisuus muillekin roduille, joista päällimmäisenä tällä hetkellä kiinnostaa kooikerhondje. Siitä saisi taas puolestaan täydellisen agilitykoiran ja näyttelykehässä pyöriminen olisi kivempaa kun niitä on toistaiseksi siellä niin vähän. Havannalaisia on joka näyttelyssä ainakin kolme kertaa enemmän. Sitten on tietysti näitä rotuja mistä salaa haaveilee, mutta mitkä aktiivisuudeltaan tai kooltaan on mulle liikaa, kuten pitkäkarvainen hollanninpaimenkoira (jumalainen ulkonäkö, hyperaktiivinen), rottweiler (tyylikäs suojelija ja pippelinjatke, liian voimakas ja vaikea koulutettava) ja saksanpaimenkoira (tämän kouluttaisin tokovalioksi tietenkin ;), liian aktiivinen meille). Suuria laiskimuksia sen sijaan olisi bernin paimenkoira minkä terveydentila huolestuttaa ja leonberger. Näiden koko olisi kuitenkin kysymysmerkki kun a) ruoka sun muu maksaa niin paljon ja b) itse olen tämmöinen kääpiö. Lisäksi karvaa lähtee aivan jumalattomasti.
Vaikka kannattaa se näitäkin pohtia valmiiksi, mutta en silti halua antaa itseni aivan päästä valloilleen seuraavan koiran kohtalosta. Muuten masennun kun en vielä voi sitä ottaa.
Toissapäivänä Fiona täytti 8kk, eli on ollut meillä nyt puoli vuotta ja kaksi päivää. Niin se aika rientää! Fionalla on tainnut alkaa myös turkki vaihtumaan aikuisturkkiin, kun takkuja löytyy aina vaan enemmän. Hyvin tuo turkin hoito vielä kuitenkin sujuu, mutta eri asia sitten kuinka kauan.
Tänään heräsin ensin kuudelta kolmen kusiläntin, ainakin kuuden kakkapötkön sekä kahden tyhjän mahan oksennuksen keskeltä. Siivosin ne, sain osakseni Tommin vihat kun se ei pystynyt nukkumaan enää sen jälkeen ennen töitänsä ja menin itse takaisin nukkumaan. Sitten kymmeneltä heräsin itse, jälleen oksennusääniin. Lattialla oli kusiläikkä, kakkapötkö ja pienet tyhjän mahan oksennukset, taas. Mikä lie pistänyt Fionan mahan sekaisin. Eilen grillatessa annoin sille pienen palan pihviä, olisiko sitten niin pienestä mennyt maha sekaisin. Ruoan annoin myös poikkeuksellisen myöhään, että en tiedä oliko sille vaan sitten yksinkertaisesti tullut niin kova hätä ettei ollut pystynyt odottamaan. Positiivista kuitenkin se ettei ollut ihan ripulilla.
No mutta kuitenkin. Postauksen pointti oli se, että vaikka kuinka vitutti herätä noin epämukavaan herätykseen ja siivota kahteen kertaan lattiat ja ottaa päähän vieläkin ajatus mokomasta, niin silti koirakuume ei ota laantuakseen. Ei sitten millään. Uutta koiraa tekisi mieli niin kaaaauheasti.
Eikä asiaa helpota se, että Fionan isukin Sulon kennelissä on pari niin potentiaalista pentua kasvamassa, että varmaan viikoittain saa lukea facebookista miten hyvin niillä on mennyt näyttelyssä. Suuret onnittelut sinne! Toinen on KANS MVA FIN MVA DK MVA EST MVA LV MVA ESTV-07 LVV-07 Sanillan Fun Fellow "Hepun" ja POHJ MVA FIN MVA NO MVA PL MVA PMV-06 PMV-07 KBHV-07 Garden Angel Amazita "Amazitan" jälkeläinen. Ei pahat meriitit vanhemmilla.
Minäkin haluan kyllä seuraavaksi semmoisen pennun jolla on hyvät mahdollisuudet menestyä näyttelyissä. Olisi se vaan kiva harrastus. Lisäksi jos ottaisi tosi potentiaalisen koiran niin saattaisi saada jopa sijoituskoiran, milloin pääsisi seuraamaan lähempää tuota kasvatustoimintaa. Sekin on kovasti ruvennut kiinnostamaan, vaikka tiedän ettei musta ikinä voi kasvattajaa tulla kun toi avokki ei ihan niin innostunut näistä ötököistä ole. Mutta olisi kiva päästä seuraamaan vaikka yhden pentueen kasvattamista.
Fionan isän kennelin Sara astutetaan seuraavasta juoksusta, nyyhkis. Olen kuitenkin päättänyt ettei meille lisää koiria tule ennen kuin asutaan rivarissa. Eli ei siis vielä moneen vuoteen kun tässä opiskelija-asunnossa todennäköisesti asutaan niin kauan kun opiskellaan. Eli vielä 3-4 vuotta(?). Jos ei sitten innostuta aikaisemmin muuttamaan. Sen kuitenkin tiedän, että vuoden parin päästä Fionan aikuistuttua alkaa varmasti taas koirakuume nostamaan päätään ihan varmasti.
Mahdollisen seuraavan koiran rotu on kuitenkin vielä mysteeri. Tommi haluaisi jonkin ruttunaaman, joista ainoa jonka olen tähän mennessä hyväksynyt olisi belgian griffon petit brabancon. Bulldoginhan se eniten haluaisi, mutta sitä ei taas tänne talouteen oteta pelkästään terveydentilansa vuoksi. Eikä mopsia. Bokseri olisi muuten ok (vaikkakin terveys silläkin vähän mitä sattuu), mutta se taas on liian aktiivinen meille. Sitä paitsi, jos ruttunaama valittaisiin seuraavaksi koiraksi Tommin mieltymysten perusteella, niin Tommi saisi sitten olla pääasiallinen kouluttaja, mihin se ei kyllä satavarmasti ryhtyisi.
Eli epäilen että tulevaisuudenkin rotuvalinnat pysyvät meikäläisen harteilla, kun kuitenkin minä niitä eniten hoitaisin. Petit brabancon on alkanut toisaalta houkutella ulkonäöllisesti, mutta en tiedä minkälaisen harrastuskoiran siitä saisi. Havannankoirassa houkuttelee edelleen aivan ihana ulkonäkö ja luonne. Se on niin täydellinen näyttelykoira kauniissa turkissaan. Tuntuu kuitenkin, että tekisi mieli antaa mahdollisuus muillekin roduille, joista päällimmäisenä tällä hetkellä kiinnostaa kooikerhondje. Siitä saisi taas puolestaan täydellisen agilitykoiran ja näyttelykehässä pyöriminen olisi kivempaa kun niitä on toistaiseksi siellä niin vähän. Havannalaisia on joka näyttelyssä ainakin kolme kertaa enemmän. Sitten on tietysti näitä rotuja mistä salaa haaveilee, mutta mitkä aktiivisuudeltaan tai kooltaan on mulle liikaa, kuten pitkäkarvainen hollanninpaimenkoira (jumalainen ulkonäkö, hyperaktiivinen), rottweiler (tyylikäs suojelija ja pippelinjatke, liian voimakas ja vaikea koulutettava) ja saksanpaimenkoira (tämän kouluttaisin tokovalioksi tietenkin ;), liian aktiivinen meille). Suuria laiskimuksia sen sijaan olisi bernin paimenkoira minkä terveydentila huolestuttaa ja leonberger. Näiden koko olisi kuitenkin kysymysmerkki kun a) ruoka sun muu maksaa niin paljon ja b) itse olen tämmöinen kääpiö. Lisäksi karvaa lähtee aivan jumalattomasti.
Vaikka kannattaa se näitäkin pohtia valmiiksi, mutta en silti halua antaa itseni aivan päästä valloilleen seuraavan koiran kohtalosta. Muuten masennun kun en vielä voi sitä ottaa.
Toissapäivänä Fiona täytti 8kk, eli on ollut meillä nyt puoli vuotta ja kaksi päivää. Niin se aika rientää! Fionalla on tainnut alkaa myös turkki vaihtumaan aikuisturkkiin, kun takkuja löytyy aina vaan enemmän. Hyvin tuo turkin hoito vielä kuitenkin sujuu, mutta eri asia sitten kuinka kauan.
sunnuntai 21. kesäkuuta 2009
Pörhistelyä ja eka punkki, eww
Aloitetaan vaikka tuosta mätsäristä. Kyllä huomasi ettei oltu pitkään aikaan harjoiteltu, kun meni paljon huonommin kun edellisen kerran. Ravaaminen meni kohtalaisesti (niin hyvin kun tuolla harjoittelulla voi odottaa), mutta seisominen olikin vähän toista. Jatkuvasti peppu maahan vaan, niin omistaja pysyy tyytyväisenä (or not).
Eipä tuokaan niin paljon haitannut, kun se että tuomaria piti pelätä ja sille piti pörhistellä. Ensimmäisen kerran kun tuomari tuli katsomaan niin Fiona alkoi omaan ihanaan tapaansa ulvoa niinkuin kaikille tuntemattomille lähestyville ihmisille nykyään. Häntä sillä heilui kovasti, mutta ei tainnut silti kovin hyvää ensivaikutelmaa antaa :). Lisäksi se ei antanut tuomarin juurikaan koskea itseensä. Pöytää harjoiteltiin ennen kehien alkua kerran ja siellä Fiona meni myös aika jumiin, jostain kehittänyt pöytäpelonkin näköjään. Noh, sillä kerralla sain sen kuivatun maksan voimalla reipastumaan ja laitoin taskuun tiettyyn paikkaan maksaa, että omalla pöytävuorolla autan Fionan sillä jännityksen yli. Tietysti se maksan pala sitten katosi taskun syövereihin, eikä nakki auttanut tarpeeksi kun tuomari tuli katsomaan Fionaa pöydällä. Syliin yritti ja muutenkin jännitti.
Sininenhän siinä tuli (meidän pari esiintyi kyllä niin erinomaisesti että hyvin vaikea olisi sille ollut pärjätä) ja toisina sinisten kehästä pihalle :).
Mietin kyllä, että oma jännitys saattoi laukaista tuota jännittämistä myös Fionalla. Tällä kertaa meillä oli ihan omaakin yleisöä kun pikkusisko tuli Helsingistä asti tarkoituksena kuvata meidän mätsäri esiintyminen uudella kalliilla kamerallani. Eikös vaan sitten kamerasta unohtunutkin muistikortti kotiin, joten se siitä kuvaamisesta! Pyysin Sallaa kuitenkin ottamaan kännykälläni kuvia ja koska halusin tuosta kuvia niin ne myös aion laittaa vaikka huonolaatuisempia ovatkin:
Tässä Fiona näyttää että kyllä se osaa kävellä kun vain haluaa.
Pöydällä seisominenkin sujui niin kauan kunnes tuomari saapui paikalle.
Ja sama homma maassa.
Joukossa oli myös iso pino kuvia missä korjailen Fionan asentoa ja nostan sitä pepusta, mutta jätettäköön ne näyttämättä ;)
Tuntuu että noissa näytelmissä on vieläkin asioita mitkä ei ole ihan selviä, esimerkiksi se, että tuleeko pikkukoiria seisotettaessa olla itse kyykyssä vai seistä. Taisin olla ainoa, joka oli kyykyssä vaikka kyllä siellä pieniä koiria oli muitakin. Ei kyllä ihan näin pieniä, mutta melkein. Lisäksi se, miten koiran tulisi reagoida tuomariin on hieman epäselvää. Ilmeisesti pitäisi reagoida mahdollisimman neutraalisti eli ei oikeastaan mitenkään. Niin meilläkin tehtiin ensimmäisessä mätsärissä, mutta nyt ei oltu ihan yhtä onnekkaita. Ei kai siinä muuta kuin treeniä ja treeniä vaan. Tämä oli kyllä siinä mielessä kivempi mätsäri, että vaikka ilma oli huonompi (ei ihan satanut mutta melkein) niin pentuja oli myöskin vain 20, kun niitä viimeksi aurinkoisena päivänä oli 73.
Mutta se siitä. Eilen tapahtui jotain melkoisen epämiellyttävää, kun nypin Fionan korvakarvoja. Korvan vieressä oli punkki. Hillitsin itseni kuitenkin melko hienosti vaikka yök hyi hyi reaktio olikin hilkulla. Fiona pysyi tosi nätisti ihan liikkumatta kun pyysin Tommia tuomaan punkkipihdit. Elämäni ensimmäinen punkin irrottaminen ei kuitenkaan mennyt ihan nappiin, en osannut käyttää pihtejä ja ote lipsahti niin, että punkki ei irronnut ekalla yrityksellä. Sitten annoinkin Tommin yrittää ja se sai onneksi punkin hyvin irti. Ärsyttää vaan tuo oma kämmääminen ja nyt olen ihan vainoharhaisena seurannut tuota kohtaa että tuleeko siihen jotain ihottumaa tai näppylää. No mutta osaapa ensi kerralla (mitä toivon totisesti ettei tulisi, ainakaan kovin piakkoin) paremmin. Päätin sitten kuitenkin koettaa Fionalle punkkikarkotetta. Kyselin kasvattajalta mitä ainetta Fionan siskolle ja muille koirille pisti ja vastaus oli Prac-tic merkkinen liuos. Sitä saa kuulemma vain eläinlääkäriltä, mutta sopii hyvin myös pienille koirille. Kohta pitääkin soitella eläinlääkärille kun kännykkä vaan hieman vielä latautuu.
Itse olen tällä hetkellä flunssassa ja pää on ihan tukossa ja särkee. Harmi sinänsä ettei voi tuosta kauniista ilmasta nauttia, mutta jospa tämä olo tästä paranisi.
Tänä keskiviikkona yritän vihdoin päästä Tamskin näyttelytreeneihin. On pitänyt mennä sinne jo monen monta kertaa, mutta on ollut niin kiireinen kesän alku ettei ole paljon ollut keskiviikkoja vapaana. Jospa tällä viikolla sitten vihdoin.
Eipä tuokaan niin paljon haitannut, kun se että tuomaria piti pelätä ja sille piti pörhistellä. Ensimmäisen kerran kun tuomari tuli katsomaan niin Fiona alkoi omaan ihanaan tapaansa ulvoa niinkuin kaikille tuntemattomille lähestyville ihmisille nykyään. Häntä sillä heilui kovasti, mutta ei tainnut silti kovin hyvää ensivaikutelmaa antaa :). Lisäksi se ei antanut tuomarin juurikaan koskea itseensä. Pöytää harjoiteltiin ennen kehien alkua kerran ja siellä Fiona meni myös aika jumiin, jostain kehittänyt pöytäpelonkin näköjään. Noh, sillä kerralla sain sen kuivatun maksan voimalla reipastumaan ja laitoin taskuun tiettyyn paikkaan maksaa, että omalla pöytävuorolla autan Fionan sillä jännityksen yli. Tietysti se maksan pala sitten katosi taskun syövereihin, eikä nakki auttanut tarpeeksi kun tuomari tuli katsomaan Fionaa pöydällä. Syliin yritti ja muutenkin jännitti.
Sininenhän siinä tuli (meidän pari esiintyi kyllä niin erinomaisesti että hyvin vaikea olisi sille ollut pärjätä) ja toisina sinisten kehästä pihalle :).
Mietin kyllä, että oma jännitys saattoi laukaista tuota jännittämistä myös Fionalla. Tällä kertaa meillä oli ihan omaakin yleisöä kun pikkusisko tuli Helsingistä asti tarkoituksena kuvata meidän mätsäri esiintyminen uudella kalliilla kamerallani. Eikös vaan sitten kamerasta unohtunutkin muistikortti kotiin, joten se siitä kuvaamisesta! Pyysin Sallaa kuitenkin ottamaan kännykälläni kuvia ja koska halusin tuosta kuvia niin ne myös aion laittaa vaikka huonolaatuisempia ovatkin:
Tässä Fiona näyttää että kyllä se osaa kävellä kun vain haluaa.
Pöydällä seisominenkin sujui niin kauan kunnes tuomari saapui paikalle.
Ja sama homma maassa.
Joukossa oli myös iso pino kuvia missä korjailen Fionan asentoa ja nostan sitä pepusta, mutta jätettäköön ne näyttämättä ;)
Tuntuu että noissa näytelmissä on vieläkin asioita mitkä ei ole ihan selviä, esimerkiksi se, että tuleeko pikkukoiria seisotettaessa olla itse kyykyssä vai seistä. Taisin olla ainoa, joka oli kyykyssä vaikka kyllä siellä pieniä koiria oli muitakin. Ei kyllä ihan näin pieniä, mutta melkein. Lisäksi se, miten koiran tulisi reagoida tuomariin on hieman epäselvää. Ilmeisesti pitäisi reagoida mahdollisimman neutraalisti eli ei oikeastaan mitenkään. Niin meilläkin tehtiin ensimmäisessä mätsärissä, mutta nyt ei oltu ihan yhtä onnekkaita. Ei kai siinä muuta kuin treeniä ja treeniä vaan. Tämä oli kyllä siinä mielessä kivempi mätsäri, että vaikka ilma oli huonompi (ei ihan satanut mutta melkein) niin pentuja oli myöskin vain 20, kun niitä viimeksi aurinkoisena päivänä oli 73.
Mutta se siitä. Eilen tapahtui jotain melkoisen epämiellyttävää, kun nypin Fionan korvakarvoja. Korvan vieressä oli punkki. Hillitsin itseni kuitenkin melko hienosti vaikka yök hyi hyi reaktio olikin hilkulla. Fiona pysyi tosi nätisti ihan liikkumatta kun pyysin Tommia tuomaan punkkipihdit. Elämäni ensimmäinen punkin irrottaminen ei kuitenkaan mennyt ihan nappiin, en osannut käyttää pihtejä ja ote lipsahti niin, että punkki ei irronnut ekalla yrityksellä. Sitten annoinkin Tommin yrittää ja se sai onneksi punkin hyvin irti. Ärsyttää vaan tuo oma kämmääminen ja nyt olen ihan vainoharhaisena seurannut tuota kohtaa että tuleeko siihen jotain ihottumaa tai näppylää. No mutta osaapa ensi kerralla (mitä toivon totisesti ettei tulisi, ainakaan kovin piakkoin) paremmin. Päätin sitten kuitenkin koettaa Fionalle punkkikarkotetta. Kyselin kasvattajalta mitä ainetta Fionan siskolle ja muille koirille pisti ja vastaus oli Prac-tic merkkinen liuos. Sitä saa kuulemma vain eläinlääkäriltä, mutta sopii hyvin myös pienille koirille. Kohta pitääkin soitella eläinlääkärille kun kännykkä vaan hieman vielä latautuu.
Itse olen tällä hetkellä flunssassa ja pää on ihan tukossa ja särkee. Harmi sinänsä ettei voi tuosta kauniista ilmasta nauttia, mutta jospa tämä olo tästä paranisi.
Tänä keskiviikkona yritän vihdoin päästä Tamskin näyttelytreeneihin. On pitänyt mennä sinne jo monen monta kertaa, mutta on ollut niin kiireinen kesän alku ettei ole paljon ollut keskiviikkoja vapaana. Jospa tällä viikolla sitten vihdoin.
maanantai 15. kesäkuuta 2009
Toinen mätsäri edessä
Tänään olikin koiran pesupäivä. Sain ylipuhuttua pikkusiskon tänne huomenna hoitamaan valokuvaajan ja seuranpitäjän virkaa Hakametsän jäähallin mätsäriin. Saan siis Fionasta vihdoin melkein oikeita näytelmäkuvia :). Pitää vaan toivoa ettei huomenna sada, kai tapahtuma silti järjestettäisiin mutta sinne menisi hienot föönaukset ja kampaamiset jos myrskyää samallalailla kun nyt.
En myöskään kovasti rakasta näitä Hakametsän mätsäreitä, kun näköjään tässäkään ei ole erikseen isoja ja pieniä pentuja. Se tarkoittaa siis sitä, että pentuja on taas lähemmäs 70 ja odotettavaa on ihan jumalattomasti. Vaikkei odottelu olekaan kivaa, niin enemmän mua kyllä silti ärsyttää se, että lopussa on samassa kehässä Fionan kokoiset ja jättisuuret yhtäaikaa juoksemassa. Se onkin oikein nautinnollista. Jos samaa rataa jatketaan kun viimeksi, niin Fiona ei pysty yhtään keskittymään ravaamiseen kun koko ajan pitää säikkyä jotain ohimenevää isoa koiraa.
Ei olla myöskään pitkään aikaan harjoiteltu seisomista tai nättiä ravaamista, kun varauduin jo vähän siihen että meidän näyttelyt jää menemättä kokonaan pienen koon ja hampaiden takia. Mutta kyllähän sitä silti voi käydä match showssa katsomassa miltä näyttää.
Mitä huomisen tavoitteisiin tulee, eiköhän se ole taas se perus että Fiona seisoo pöydällä paikoillaan, antaa koskettaa ja ravaa suhteellisen hyvin. En oleta, että Fiona pitäisi jalat siellä mihin ne asettelen vaan todennäköisesti seisoo kohtisuoraan jalkojen päällä. En myöskään odota ihmeitä ravaamiselta, kun sitäkään ei tosiaan olla aikoihin treenattu.
Ylihuomenna lähdetään sitten taas mökille, missä ollaan perjantaihin. Saapa Fiona taas peuhata kunnolla.
Ilmoittelen huomenna sitten miten mätsärissä menee, tai jos mitään ei kuulu niin sitten ei vissiin ole mennyt kovin hyvin :)
En myöskään kovasti rakasta näitä Hakametsän mätsäreitä, kun näköjään tässäkään ei ole erikseen isoja ja pieniä pentuja. Se tarkoittaa siis sitä, että pentuja on taas lähemmäs 70 ja odotettavaa on ihan jumalattomasti. Vaikkei odottelu olekaan kivaa, niin enemmän mua kyllä silti ärsyttää se, että lopussa on samassa kehässä Fionan kokoiset ja jättisuuret yhtäaikaa juoksemassa. Se onkin oikein nautinnollista. Jos samaa rataa jatketaan kun viimeksi, niin Fiona ei pysty yhtään keskittymään ravaamiseen kun koko ajan pitää säikkyä jotain ohimenevää isoa koiraa.
Ei olla myöskään pitkään aikaan harjoiteltu seisomista tai nättiä ravaamista, kun varauduin jo vähän siihen että meidän näyttelyt jää menemättä kokonaan pienen koon ja hampaiden takia. Mutta kyllähän sitä silti voi käydä match showssa katsomassa miltä näyttää.
Mitä huomisen tavoitteisiin tulee, eiköhän se ole taas se perus että Fiona seisoo pöydällä paikoillaan, antaa koskettaa ja ravaa suhteellisen hyvin. En oleta, että Fiona pitäisi jalat siellä mihin ne asettelen vaan todennäköisesti seisoo kohtisuoraan jalkojen päällä. En myöskään odota ihmeitä ravaamiselta, kun sitäkään ei tosiaan olla aikoihin treenattu.
Ylihuomenna lähdetään sitten taas mökille, missä ollaan perjantaihin. Saapa Fiona taas peuhata kunnolla.
Ilmoittelen huomenna sitten miten mätsärissä menee, tai jos mitään ei kuulu niin sitten ei vissiin ole mennyt kovin hyvin :)
maanantai 8. kesäkuuta 2009
Kakkajuttuja
Ei mutta kyllä sitä välillä tuntuu ettei tiedä tästä koiran kouluttamisesta mitään. Vaikka tietyistä asioista on lukenut ja luulee tietävänsä paljon, mutta sitten kun pitäisi keksiä vaikka että millä hiton käskyllä koiran saa pois piilosta sohvan alta kun pitäisi antaa sille mahalääkettä niin ei kyllä aavistustakaan. Puhumattakaan siitä miten sen sille opettaa. Eipä siinä auta muu kuin roudata sohva pois paikoiltaan niin että saa koiran esille ja tungettua sille lääkkeen kurkusta alas.
Tommia oli tänään vastassa iloinen näky kun tuli töistä. Lattiaan hierottu koko olohuoneen mitalta ripulikakkaa ja pissaa joka paikkaan. Fiona sai eilen pitkästä aikaan sellaisen vihreän denties small luun, josta se nielaisi kokonaisena loput, kun sitä oli jäljellä joku 1cmx2cm pala. Viime yönä oli sitten ilmeisesti tullut pala myöskin kokonaisena ulos kun makkarin lattialla oli pitkästä aikaa kakat ja ulkona meni heti kakkaamaan. Siellähän se luun pala oli sitten tukkeena karvojen joukossa koko aamun tuotoksille ja päästiin heti suihkuun peppupesulle kun ulkoa tultiin. Mukava haju oli asunnossa kun etsiskelin rätin kanssa lattialta mihin kaikkialle se oli yön aikana peppuansa hinkannut yrittäen saada tuota palaa irti karvoista.
Noh ilmeisesti luusta meni maha muutenkin sekaisin kun oli tänään kämppä kaaoksessa. Kun itse pääsin töistä ja tulin käytävään niin siinä jo haisi kakka, mutta enpä aavistanut että se tulee meiltä. Oli kuulemma ollut lattia ripulikakassa ja pissassa ja todennäköisesti jäänyt kaikki ulosteet vielä karvoihin kiinni ja sitten se on yrittänyt hinkata niitä irti lattiaan koko päivän. Ulkona ei ollut tullut mitään ja heti sisälle päästyä pissat. On varmaan ollut aika rankka päivä toisella. Pesin lattiat Pissi pois-pesuaineella (mikä on muuten loistava keksintö!) ja pesin koiran pepun ja pienen hepuloinnin jälkeen tulikin toiselle uni.
Ei ole helppo yö/päivä ollut toisellakaan kun on varmaan ollut maha kipeänä.
Eipä tässä voi muuta tehdä kun laittaa jalat pöydälle ja avata bissen. Jospa ei yhtä pitkäkestoinen ripuli tulisi nyt kun viimeksi.
Tommia oli tänään vastassa iloinen näky kun tuli töistä. Lattiaan hierottu koko olohuoneen mitalta ripulikakkaa ja pissaa joka paikkaan. Fiona sai eilen pitkästä aikaan sellaisen vihreän denties small luun, josta se nielaisi kokonaisena loput, kun sitä oli jäljellä joku 1cmx2cm pala. Viime yönä oli sitten ilmeisesti tullut pala myöskin kokonaisena ulos kun makkarin lattialla oli pitkästä aikaa kakat ja ulkona meni heti kakkaamaan. Siellähän se luun pala oli sitten tukkeena karvojen joukossa koko aamun tuotoksille ja päästiin heti suihkuun peppupesulle kun ulkoa tultiin. Mukava haju oli asunnossa kun etsiskelin rätin kanssa lattialta mihin kaikkialle se oli yön aikana peppuansa hinkannut yrittäen saada tuota palaa irti karvoista.
Noh ilmeisesti luusta meni maha muutenkin sekaisin kun oli tänään kämppä kaaoksessa. Kun itse pääsin töistä ja tulin käytävään niin siinä jo haisi kakka, mutta enpä aavistanut että se tulee meiltä. Oli kuulemma ollut lattia ripulikakassa ja pissassa ja todennäköisesti jäänyt kaikki ulosteet vielä karvoihin kiinni ja sitten se on yrittänyt hinkata niitä irti lattiaan koko päivän. Ulkona ei ollut tullut mitään ja heti sisälle päästyä pissat. On varmaan ollut aika rankka päivä toisella. Pesin lattiat Pissi pois-pesuaineella (mikä on muuten loistava keksintö!) ja pesin koiran pepun ja pienen hepuloinnin jälkeen tulikin toiselle uni.
Ei ole helppo yö/päivä ollut toisellakaan kun on varmaan ollut maha kipeänä.
Eipä tässä voi muuta tehdä kun laittaa jalat pöydälle ja avata bissen. Jospa ei yhtä pitkäkestoinen ripuli tulisi nyt kun viimeksi.
sunnuntai 7. kesäkuuta 2009
Sisäsiisteyden tehoviikot
Nyt alkoi meillä uudet tuulet puhaltaa kun tehtiin se mikä olisi pitänyt tehdä jo 5kk takaperin. Vietiin Fionalta viimeisetkin sisälle pissaamisen ilot poistamalla loputkin matot lattialta. Nyt luistaa sitten tassut kunnolla laminaatilla, mutta jospa tällä saataisiin tehostettua sisäsiisteyden opetusta. Viime päivinä ollaan käyty pihalla suurinpiirtein parin tunnin välein ja pariin päivään ei ollutkaan tullut sisälle, kunnes tänään ehti pissata matolle sillä aikaa kun siivosin(!) vaatekomeroa. Päätin että se oli sitten viimeinen pisara ja keräsin matot, imuroin ja pesin lattiat kunnolla.
Kun jonain kauniina päivänä Fiona on ollut 2 viikkoa kokonaan sisäsiisti, voidaan harkita mattojen pistämistä takaisin lattialle.
Kun jonain kauniina päivänä Fiona on ollut 2 viikkoa kokonaan sisäsiisti, voidaan harkita mattojen pistämistä takaisin lattialle.
perjantai 5. kesäkuuta 2009
Mökki- ja agilitykuulumisia
Mistäs sitä lähtisi purkamaan.
Mökillä oltiin torstaista maanantaihin ja koko tänä aikana Fiona pissasi sisälle mökkiin tasan yhden ainokaisen kerran. Hienoa! Toisaalta lähes koko ajan olimme kuitenkin ulkona, joten en tiedä onko tuo nyt sitten hieno saavutus vai ei. Itse huolehdin joka päivä punkeista ja yritin pitää Fionan puhtaana kaiken maailman moskasta. Pari kertaa harjasin kokonaan läpi kunnolla eikähän se edes niin kovasti takussa ollut. Pahin takkukasa oli tullut kaulan ympärille pannasta, jota se joutui valitettavasti pitämään koko reissun. Ekana päivänä pidin sitä vapaana kunnes kävi ilmi, että se ei pätkääkään totellut. Lähti jokaisen sille puhuvan matkaan eikä uskonut luoksetuloa kuin harvoin. Lisäksi sitä sai metsästää vaikka kuinka kauan että saisi nostettua mökkiin sisälle kun se ei päässyt portaita vielä kulkemaan. Toisena päivänä meni hermot ja päätin että saa sitten olla fleksissä koko reissun.
Yhtenä päivänä oli tehtävänä kävellä metsässä 5km matka ja olin epävarma jaksaako Fiona sitä kävellä. Yhteisön painostuksesta johtuen otin sen kuitenkin mukaan, minkä olisi ehkä voinut jättää tekemättä. Kyllähän se suurimman osan matkasta jaksoi kävellä, mutta ehkä jonkun kilometrin verran sai myös matkustaa jonkun onnellisen(?) sylissä. Tahti oli vaan sen verran reipas ettei se ehtinyt juurikaan nuuskutella tai muuten nauttia matkasta. Lisäksi kannoin sitä itse paljon ja kun itse on tässä kunnossa kun nyt sattuu olemaan niin olisi se 5km ollut muutenkin tarpeeksi tuskaista kävellä. Varsinkin kun oli edellisenä iltana mennyt hieman myöhään ja olo ei ollut mikään kovin vakuuttavin. Vihdoin päästiin laavulle ja kerättiin voimia. Jos pitkä metsälenkki tehdään yhdessä niin kyllä siinä kuuluu sitten makkara ja juustovoileipäkin jakaa. Lepäilyn jälkeen Fiona käveli takaisinkin jonkun kolmasosan matkasta. Ja olisi jaksanut vielä enemmänkin jos ei autokyyti olisi ollut allekirjoittaneelle miellyttävämpi vaihtoehto.
Yöt nukuttiin Fionan ja Tommin kanssa porukoiden retkeilyautossa. Yöt olivat sen 8-10h ja Fiona ei minään aamuna ollut herännyt ennen kuin joku tuli koputtelemaan auton oveen että saako koiran viedä ulos. Eli hyvin pystyi pidättelemään tuon ajan eikä edes yrittänyt päästä ulos.
Tähän väliin hiukan mökkikuvia:
Fionasta tuli ilmi hauska piirre, se nukkuin poikkeuksetta kaikki päiväunensa minun tai jonkun muun sylissä. Myös iltaisin se aina sammahti yleensä minun syliini kun jossain istuskeltiin. Sinällään mielenkiintoista kun kotona ei ikinä nuku sylissä, mutta vieraassa paikassa se syli näyttikin hyvin miellyttävältä nukkumispaikalta ja sinne piti aina päästä kun pientä väsytti.
Mökin jälkeen sisäsiisteys on kotona ollut vähän niin ja näin. Alussa meni suhteellisen hyvin, meni päiviä ettei tullut kuin öisin sisälle. Ilmeisesti kotona ei touhuta niin paljon että yöt menisivät kokonaan unessa vaan on aikaa steppailla ympäriinsä. Nyt on parina päivänä kuitenkin tullut sisälle enemmän, eilenkin taisi tulla kolme kertaa. Pissa on ollut laimeeta ja sitä on selvästi ollut enemmän, että ehkäpä se on vain juonut normaalia enemmän viime päivinä. Pitää hieman tarkkailla juoko vielä vai johtuiko kenties ilmasta tai muusta. Rupeaa pikkuhiljaa hieman kyrsimään tuo sisäsiisteyden jumittaminen ja olenkin yrittänyt vahtia koiraa kuin haukka. Monen monta kertaa huomaan kun se kyykistyy eteiseen ja silloin huudahdan niin että Fiona säikähtää ja siksi lopettaa pissaamisen, mutta ei kuitenkaan luule että sille ollaan vihaisia. Ja sitten heti ulos ja miljoona kehua. Joskus toimii, mutta muutaman kerran ei reagoi kuin katsomalla äänen suuntaan ja silti lirauttaa rakkonsa tyhjäksi. Nyt menee viikoilla yöt hyvin, kun Tommi herää joka aamu ennen seitsemää töihin niin vie samalla koiran ulos. Itse käyn töissä vaan maanantaina ja tiistaina, joten loput päivät olen sitten illalla viemässä ulos myöhään, 12 aikoihin tai jälkeen. Viime yönä ei tullutkaan mitään sisälle, jee!
Ulkona Fiona ei tunnu reagoivan kehuihin mitenkään pissan jälkeen. Kehun sen maasta taivaaseen ja rapsutan, mutta ihan kun se ei tajuaisi yhtään mistä on kyse. Kattoo vaan ja jatkaa matkaa. Vaikka kyllähän sen jo 7,5kk iässä luulisi tietävän tehneensä jotain oikein kun saa kehuja. Pitäisi varmaan ottaa taas namit kehiin.
Toissapäiväinen pesu ja föönaaminen meni helpommin kuin ennen, vähän erilaisella taktiikalla. Nyt nostin sen pesukoneen päälle, mistä se ei päässyt karkaamaan. Lisäksi syötin sille kaksi lihapullaa ja maksapaloja toimenpiteen aikana. Jospa saisi positiivisen kuvan föönaamisesta eikä tarvitsisi enää huutaa kuin syötävä.
Lopuksi vielä pentuagilitykurssista, joka loppui tänä maanantaina. Meillä oli molemmilla ihan tosi tosi hauskaa! :) Fiona nautti selvästi kun sai juosta täysiä esteillä. Esteistä käytiin putki, aita, a-este, puomi, kepit ja pussi. Näistä putki, aita ja puomi tulivat niin tutuiksi että viimeisellä kerralla ne menivät ihan ilman minkäänlaista epäröintiä. Puomikin, vaikka vasta edellisellä kerralla esiteltiin ja kaksi kertaa vain mentiin, molemmille enemmän tai vähemmän epäröiden. Mutta viime maanantaina Fionakin meni innosta puhkuen kiipeämään. Itse vain pelkäsin kauheasti että se tippuu! Mutta pitää vaan luottaa tuohon koiraan, jos saa vapaana juosta niin kyllä se osaa olla tippumatta. Fionalla oli niin kivaa kurssilla, ettei se paikan päälle menon jälkeen malttanut edes tarpeitaan tehdä lähimetsään. Heti olisi pitänyt päästä menemään.
Toisiksi viimeisellä kerralla palkitsin sitä lelulla, mikä olikin helpommin sanottu kuin tehty. Fionan kanssa on leikitty paljon sitä, että sillä on pallo suussa ja yritän ottaa sitä kiinni. Näin saatiin se pitämään palloa suussa mikä teki hyvää kulmahampaille. Tuosta jäi vaan se paha tapa, että kun se saa lelun niin se lähtee juoksemaan karkuun. Näin kävi sitten agilityssä molemmilla kerroilla ja kun ei ole edes hihnassa niin oli pieni työ ottaa se kiinni. Nyt viimeisellä kerralla ihan viimeisen radan jälkeen palkitsin ensin namilla, pistin hihnan kiinni ja sitten leikitin lelulla. Kyllä oli tytö(i)llä kivaa :). Pistin palautelappuun, että jatkamme mielellämme alkeiskurssille kun Fiona täyttää vuoden. Harmi vaan, että silloin on jo melkein marraskuu, joten taitaa mennä seuraavan kevään kurssille meidän jatko.
Viimeisellä kerralla meinasin myös tukehduttaa ohjaajan koikkerin. Kyllä hävetti! Juteltiin ohjaajan kanssa tunnin lopuksi ja kumarruin silittämään koiraa. Taskussani oli Fionan nahkainen namipussi, missä oli minigrip pussi ja siellä namit. Koikkerihan kävi hetkessä kiinni pussiin ja veti minigrip pussin ulos sekunnin sadasosassa taskustani ja alkoi syödä koko pussia. Vähän siinä säikähdettiin molemmat ennen kun saatiin onneksi revittyä pussi pois suusta. Sisältöhän toki lensi maahan ja siitä vetivät sitten Fiona ja koikkeri molemmat mukavat iltasapuskat :). Pienen koiran kanssa olen tottunut lähinnä siihen että sieltä pussista yritetään vähän nyplätä josko jotain irtoaisi mutta näköjään tuo koikkeri taisi olla vähän ronskimpi tapaus :D. Onni onnettomuudessa ettei kuitenkaan saanut minigrip pussia syötyä, siinä olisi ollut lääkärireissu edessä. Olisi voinut olla vaikea pyrkiä sen jälkeen ainakaan saman ohjaajan jatkokursseille :D
Kuvia ei valitettavasti meidän agilitytaipaleen aloituksesta ole, kun en ikinä saanut Tommia ylipuhuttua kuvaamaan :(. Olisi ollut kiva saada vaikka jotain videopätkää. Ainakin omasta mielestäni Fiona oli parhaiden joukossa kurssilla vaikka olikin pienin, vain puomia pelättiin aluksi ja lopussa sekin meni hienosti. Ja mikä parasta tunteella! Siinä ei paljon pakkia käytetty vaan täyttä häkää mentiin eteenpäin kun oli meidän vuoro! Muitakin kovasti nauratti Fionan meno, kun meni pieni hippulat vinkuen eteenpäin niin lujaa kuin töppöjaloistaan pääsi. Nyt vaan innolla odotetaan koska päästäisiin jatkamaan.
Nyt meillä onkin omituinen tilanne, kun ei ole mitään kurssia meneillään. 4kk iästä asti joku kurssi ollut kesken, mutta nyt ei mitään. Tottelevaisuuden jatkokurssille varmaan suunnataan seuraavaksi, mutta niitä ei ilmeisesti järjestetä enempää tänä kesänä. Syksyllä sitten katsotaan uudestaan.
Opetinpa Fionan antamaan molemmat tassut kerralla ja vilkuttamaan. Helppoja oli opettaa, mutta kun ollaan junnattu niin kauan kierimisen opettelussa niin teki molemmille hyvää saada myös onnistumisia.
Siinä taisikin olla kaikki mitä piti tällä kertaa satuilla, ensi kertaan taas!
Mökillä oltiin torstaista maanantaihin ja koko tänä aikana Fiona pissasi sisälle mökkiin tasan yhden ainokaisen kerran. Hienoa! Toisaalta lähes koko ajan olimme kuitenkin ulkona, joten en tiedä onko tuo nyt sitten hieno saavutus vai ei. Itse huolehdin joka päivä punkeista ja yritin pitää Fionan puhtaana kaiken maailman moskasta. Pari kertaa harjasin kokonaan läpi kunnolla eikähän se edes niin kovasti takussa ollut. Pahin takkukasa oli tullut kaulan ympärille pannasta, jota se joutui valitettavasti pitämään koko reissun. Ekana päivänä pidin sitä vapaana kunnes kävi ilmi, että se ei pätkääkään totellut. Lähti jokaisen sille puhuvan matkaan eikä uskonut luoksetuloa kuin harvoin. Lisäksi sitä sai metsästää vaikka kuinka kauan että saisi nostettua mökkiin sisälle kun se ei päässyt portaita vielä kulkemaan. Toisena päivänä meni hermot ja päätin että saa sitten olla fleksissä koko reissun.
Yhtenä päivänä oli tehtävänä kävellä metsässä 5km matka ja olin epävarma jaksaako Fiona sitä kävellä. Yhteisön painostuksesta johtuen otin sen kuitenkin mukaan, minkä olisi ehkä voinut jättää tekemättä. Kyllähän se suurimman osan matkasta jaksoi kävellä, mutta ehkä jonkun kilometrin verran sai myös matkustaa jonkun onnellisen(?) sylissä. Tahti oli vaan sen verran reipas ettei se ehtinyt juurikaan nuuskutella tai muuten nauttia matkasta. Lisäksi kannoin sitä itse paljon ja kun itse on tässä kunnossa kun nyt sattuu olemaan niin olisi se 5km ollut muutenkin tarpeeksi tuskaista kävellä. Varsinkin kun oli edellisenä iltana mennyt hieman myöhään ja olo ei ollut mikään kovin vakuuttavin. Vihdoin päästiin laavulle ja kerättiin voimia. Jos pitkä metsälenkki tehdään yhdessä niin kyllä siinä kuuluu sitten makkara ja juustovoileipäkin jakaa. Lepäilyn jälkeen Fiona käveli takaisinkin jonkun kolmasosan matkasta. Ja olisi jaksanut vielä enemmänkin jos ei autokyyti olisi ollut allekirjoittaneelle miellyttävämpi vaihtoehto.
Yöt nukuttiin Fionan ja Tommin kanssa porukoiden retkeilyautossa. Yöt olivat sen 8-10h ja Fiona ei minään aamuna ollut herännyt ennen kuin joku tuli koputtelemaan auton oveen että saako koiran viedä ulos. Eli hyvin pystyi pidättelemään tuon ajan eikä edes yrittänyt päästä ulos.
Tähän väliin hiukan mökkikuvia:
Fionasta tuli ilmi hauska piirre, se nukkuin poikkeuksetta kaikki päiväunensa minun tai jonkun muun sylissä. Myös iltaisin se aina sammahti yleensä minun syliini kun jossain istuskeltiin. Sinällään mielenkiintoista kun kotona ei ikinä nuku sylissä, mutta vieraassa paikassa se syli näyttikin hyvin miellyttävältä nukkumispaikalta ja sinne piti aina päästä kun pientä väsytti.
Mökin jälkeen sisäsiisteys on kotona ollut vähän niin ja näin. Alussa meni suhteellisen hyvin, meni päiviä ettei tullut kuin öisin sisälle. Ilmeisesti kotona ei touhuta niin paljon että yöt menisivät kokonaan unessa vaan on aikaa steppailla ympäriinsä. Nyt on parina päivänä kuitenkin tullut sisälle enemmän, eilenkin taisi tulla kolme kertaa. Pissa on ollut laimeeta ja sitä on selvästi ollut enemmän, että ehkäpä se on vain juonut normaalia enemmän viime päivinä. Pitää hieman tarkkailla juoko vielä vai johtuiko kenties ilmasta tai muusta. Rupeaa pikkuhiljaa hieman kyrsimään tuo sisäsiisteyden jumittaminen ja olenkin yrittänyt vahtia koiraa kuin haukka. Monen monta kertaa huomaan kun se kyykistyy eteiseen ja silloin huudahdan niin että Fiona säikähtää ja siksi lopettaa pissaamisen, mutta ei kuitenkaan luule että sille ollaan vihaisia. Ja sitten heti ulos ja miljoona kehua. Joskus toimii, mutta muutaman kerran ei reagoi kuin katsomalla äänen suuntaan ja silti lirauttaa rakkonsa tyhjäksi. Nyt menee viikoilla yöt hyvin, kun Tommi herää joka aamu ennen seitsemää töihin niin vie samalla koiran ulos. Itse käyn töissä vaan maanantaina ja tiistaina, joten loput päivät olen sitten illalla viemässä ulos myöhään, 12 aikoihin tai jälkeen. Viime yönä ei tullutkaan mitään sisälle, jee!
Ulkona Fiona ei tunnu reagoivan kehuihin mitenkään pissan jälkeen. Kehun sen maasta taivaaseen ja rapsutan, mutta ihan kun se ei tajuaisi yhtään mistä on kyse. Kattoo vaan ja jatkaa matkaa. Vaikka kyllähän sen jo 7,5kk iässä luulisi tietävän tehneensä jotain oikein kun saa kehuja. Pitäisi varmaan ottaa taas namit kehiin.
Toissapäiväinen pesu ja föönaaminen meni helpommin kuin ennen, vähän erilaisella taktiikalla. Nyt nostin sen pesukoneen päälle, mistä se ei päässyt karkaamaan. Lisäksi syötin sille kaksi lihapullaa ja maksapaloja toimenpiteen aikana. Jospa saisi positiivisen kuvan föönaamisesta eikä tarvitsisi enää huutaa kuin syötävä.
Lopuksi vielä pentuagilitykurssista, joka loppui tänä maanantaina. Meillä oli molemmilla ihan tosi tosi hauskaa! :) Fiona nautti selvästi kun sai juosta täysiä esteillä. Esteistä käytiin putki, aita, a-este, puomi, kepit ja pussi. Näistä putki, aita ja puomi tulivat niin tutuiksi että viimeisellä kerralla ne menivät ihan ilman minkäänlaista epäröintiä. Puomikin, vaikka vasta edellisellä kerralla esiteltiin ja kaksi kertaa vain mentiin, molemmille enemmän tai vähemmän epäröiden. Mutta viime maanantaina Fionakin meni innosta puhkuen kiipeämään. Itse vain pelkäsin kauheasti että se tippuu! Mutta pitää vaan luottaa tuohon koiraan, jos saa vapaana juosta niin kyllä se osaa olla tippumatta. Fionalla oli niin kivaa kurssilla, ettei se paikan päälle menon jälkeen malttanut edes tarpeitaan tehdä lähimetsään. Heti olisi pitänyt päästä menemään.
Toisiksi viimeisellä kerralla palkitsin sitä lelulla, mikä olikin helpommin sanottu kuin tehty. Fionan kanssa on leikitty paljon sitä, että sillä on pallo suussa ja yritän ottaa sitä kiinni. Näin saatiin se pitämään palloa suussa mikä teki hyvää kulmahampaille. Tuosta jäi vaan se paha tapa, että kun se saa lelun niin se lähtee juoksemaan karkuun. Näin kävi sitten agilityssä molemmilla kerroilla ja kun ei ole edes hihnassa niin oli pieni työ ottaa se kiinni. Nyt viimeisellä kerralla ihan viimeisen radan jälkeen palkitsin ensin namilla, pistin hihnan kiinni ja sitten leikitin lelulla. Kyllä oli tytö(i)llä kivaa :). Pistin palautelappuun, että jatkamme mielellämme alkeiskurssille kun Fiona täyttää vuoden. Harmi vaan, että silloin on jo melkein marraskuu, joten taitaa mennä seuraavan kevään kurssille meidän jatko.
Viimeisellä kerralla meinasin myös tukehduttaa ohjaajan koikkerin. Kyllä hävetti! Juteltiin ohjaajan kanssa tunnin lopuksi ja kumarruin silittämään koiraa. Taskussani oli Fionan nahkainen namipussi, missä oli minigrip pussi ja siellä namit. Koikkerihan kävi hetkessä kiinni pussiin ja veti minigrip pussin ulos sekunnin sadasosassa taskustani ja alkoi syödä koko pussia. Vähän siinä säikähdettiin molemmat ennen kun saatiin onneksi revittyä pussi pois suusta. Sisältöhän toki lensi maahan ja siitä vetivät sitten Fiona ja koikkeri molemmat mukavat iltasapuskat :). Pienen koiran kanssa olen tottunut lähinnä siihen että sieltä pussista yritetään vähän nyplätä josko jotain irtoaisi mutta näköjään tuo koikkeri taisi olla vähän ronskimpi tapaus :D. Onni onnettomuudessa ettei kuitenkaan saanut minigrip pussia syötyä, siinä olisi ollut lääkärireissu edessä. Olisi voinut olla vaikea pyrkiä sen jälkeen ainakaan saman ohjaajan jatkokursseille :D
Kuvia ei valitettavasti meidän agilitytaipaleen aloituksesta ole, kun en ikinä saanut Tommia ylipuhuttua kuvaamaan :(. Olisi ollut kiva saada vaikka jotain videopätkää. Ainakin omasta mielestäni Fiona oli parhaiden joukossa kurssilla vaikka olikin pienin, vain puomia pelättiin aluksi ja lopussa sekin meni hienosti. Ja mikä parasta tunteella! Siinä ei paljon pakkia käytetty vaan täyttä häkää mentiin eteenpäin kun oli meidän vuoro! Muitakin kovasti nauratti Fionan meno, kun meni pieni hippulat vinkuen eteenpäin niin lujaa kuin töppöjaloistaan pääsi. Nyt vaan innolla odotetaan koska päästäisiin jatkamaan.
Nyt meillä onkin omituinen tilanne, kun ei ole mitään kurssia meneillään. 4kk iästä asti joku kurssi ollut kesken, mutta nyt ei mitään. Tottelevaisuuden jatkokurssille varmaan suunnataan seuraavaksi, mutta niitä ei ilmeisesti järjestetä enempää tänä kesänä. Syksyllä sitten katsotaan uudestaan.
Opetinpa Fionan antamaan molemmat tassut kerralla ja vilkuttamaan. Helppoja oli opettaa, mutta kun ollaan junnattu niin kauan kierimisen opettelussa niin teki molemmille hyvää saada myös onnistumisia.
Siinä taisikin olla kaikki mitä piti tällä kertaa satuilla, ensi kertaan taas!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)