Hyvinkään NoDo-halli tsekattu, tavoite pitää hauskaa ja onnistuneesti kisata uudessa paikassa ja uusilla esteillä. Tavoite täyttyi, mutta siihen se tasan jäikin. Hyllyputki jatkui kolmen radan verran. Pettynyt olin, kun Wütrich tuomaroi vain hypärin ja muilla oli Jari Helin. Mutta loppujen lopuksi hypäri menikin kaikista hyllyistä surkeiten.
Äiti ja isä olivat mukana ensimmäistä kertaa agikisoissa ja auttelivat kivasti Fionan handlaamisessa ja muissa avustavissa toimenpiteissä :). Heitä saan siis kiittää siitä, että mulla on tänä iltana kotona kaksi väsynyttä koiraa yhden väsyneen ja yhden energiaa raivostuttavasti pursuavan sijaan. Lotalle myös kiitokset kuvaamisesta!
Hausjärvellä/Hyvinkäällä sijaitseva NoDo-halli oli kiva, alusta tosi pitävä ja poistumiset ja radalle menemiset kivan suht suojaisat. Lämppäesteillä ei aitoja ja kuvaaminen oli haastavaa, kun halli oli pitkula ja piti sieltä toisesta päästä kuvailla. Mutta ei mitään moitteita kisajärjestelyistä, kaikki sujui oikein mainiosti.
B-rata oli kaikista paras. Videolta katsottuna tosin
hieman pikaisia kontaktivapautuksia, paitsi lopun keinulta, mitä ennen oli tullut hyl joten seisottelin. Rata oli vauhdikas pienillä kiemuroilla, mutta kosahti meillä suoran jälkeiseen putkeen, missä käännyin liian pian pois oikealta päältä sillä seurauksella, että Loki seurasi perässä suoraan väärään päähän =
hyl. Sen jälkeen epätoivoinen sylkkäriyritys kepeille epäonnistui ja uudestaan putken kautta vauhtia. Muuten rata meni meidän tasoon nähden todella kivasti. Päivän ainut keinu oli U-P-E-A. Luulin jo että tulee yli mutta ei sentään. Katsokaa videolta alta ja ihailkaa.
A-rata hyvin samankaltainen, tämä oli ensimmäinen rata joten Loki kävi tosi kierroksilla. Lähdössä vähän turhan paljon haistelua. Keppien jälkeinen persjättö vuoden myöhässä ja Loki ehti pyörimään jaloissa. Rata kosahti kuitenkin takana olleeseen pyörittelyyn, mikä muistutti tosi paljon viime treenien kohtaa, jossa opettelin merkkaamaan toisen hypyn. Yritin sitä nytkin, mutta jotenkin toinen käteni ja/tai kroppani kutsui Lokin pakkovalssiin ja hyppy väärin päin =
hyl. Siitä sitten taas epätoivoinen pelastelu loppusuoralle, en ehtinyt ja Loki pärisi jaloissa että minneminne. Puomilla seisotus lopussa ja maaliin.
C-hypäri oli ainoa Wütrichin käsialaa ja aika kivanoloinen vauhdikas, linjausta vaativa rata ilman äkkikäännöksiä tai pysähdyksiä. Näytti kivalta, kosahti yksinkertaiselta tuntuvaan ohjaukseen kepeille kun Loki tuli ekasta välistä pihalle ja otettiin putken kautta uudestaan =
hyl. Muistan miettineeni Lokin ollessa putkessa ennen keppejä, että
"hitsit olisi pitänyt jarruttaa, nyt tulee lujaa" ja niinhän se tulikin. Kuuluu varmaan sarjaan, mitä ei saisi ajatella radan aikana. Ei enää itsellä psyykkaus riittänyt ja fiilikset meni, joten päätin vain rallatella ja kehuin Lokia kovasti matkalla. Siitä sitten loppuun, kaikki suunnitellut ohjaukset venähti ja lopussa takaaleikkaus ei onnistunut, en ole jaksanut vielä analysoida että miksi.
Eniten jäi harmittamaan tuo B-radan väärä putken pää. En yhtään nähnyt tuota ongelmakohtana eikä ilmeisesti monet muutkaan, koska radan jälkeen äiti sanoi jotain että
"olisin voinut arvata tuon, puolet teitä ennen menneistäkin meni väärään päähän". Vastasin sitten, että ensi kerralla tuommoiset asiat voi kertoa mielellään ENNEN meidän omaa suoritusta :D. Itse en juurikaan muita nähnyt kun piti olla Lokia hakemassa. Muut radat kosahtivatkin sitten aika plääh-mokiin eikä todellakaan olisi olleet nollan arvoisia.
Takana nyt kolmet kisat, nolla nollaa. Näissä kisoissa oli jo selvät sävelet, että jos moka tulee niin sitten treenaillen loppuun eli että mitään vitosta ei erityisesti lähdetä hakemaan, vaan esim. keppimokassa otetaan kyllä treenin takia aiemman esteen kautta vaikka siitä vitonen muuttuisikin hylkäykseksi. Eikä luva mistään räpellysradasta tuntuisi parhaalta, vaan toivottavasti ne tulevat aikanaan sitten (nopeista ja) onnistuneista (voitto)nollista.
Kova nälkä jäi taas ja voisin jatkaa tähän samaan syssyyn seuraavan luonnostilassa olevan agilitymasennuspostauksen, mutta taidan jättää sen kirjoittamisen johonkin hetkeen kun ärsyttää enemmän. Näistä kisoista jäi after all melkoisen positiiviset fiilikset. Huolimatta jopa siitä, että piti vielä moottoritieltä kääntyä takaisin hakemaan kisapaikalle unohtunut kisakirja.
Niin lähellä, mutta silti niin kaukana.
Vähän mietityttää, että olisikohan järkeä käydä joku aika vielä sittenkin niissä epiksissä, kun tämmöisiä jotenkin ihan tyhmiä ja turhia virheitä näyttäisi tulevan. Yhdet epikset on ainakin tiedossa parin viikon päähän, mutta pitää vähän katsella muutenkin mitä niitä olisi. Halvempia hyllyjä ne aina on kun nämä viralliset. On niitä virallisiakin toki kalenterissa, mutta siihen rinnalle ei varmaankaan tekisi pahaa vaikka muutamat kontaktipalautusepikset.
Kenttä oli muutamaa kohtaa lukuunottamatta sula ja kuiva. Ei mitään mikä estäisi pienten ulkotreenien aloittamista. Sehän tiesi heti tiistain läksyjen harjoittelua!
