Kirjava hakuryhmä

Tänään oli päivällä hakua, missä vierähtikin yli kolme tuntia kun paikalle pääsi niin paljon koiria. Käytin tilaisuutta kuvailla muitakin kuin punavalkoisia hyväksi ja otin kameran mukaan.

Loki oli sopivasti ensimmäisenä niin sain kuvailla lopun aikaa, välillä tietysti puskissa piilotellen maalimiehenä. Lokilla oli viimeksi liian vaikea viimeinen maalimies, joten nyt tehtiin kolme helppoa n. 20 metrin päässä piilossa olevaa maalimiestä. Loki löysi kaikki suhteellisen helposti, enkä kertaakaan ainakaan huomannut sen pistävän hommaa jäljestämiseksi. Vetäjä sanoi, että Lokille ei vielä kannata tehdä pitempiä ennen kuin se menee täysin itsevarmasti ja miettimättä suoraan tuolle etäisyydelle ja pitemmällekin. Hieman Loki jänskätti selvästi, juuri tuohon pariinkymmeneen metriin meni itsenäisesti ja siinä vaikutti siltä että ihan kohta kääntyisi takaisinpäin, usko loppuisi ja tulisi ikävä äidin luo :). Tästä syystä siis pituutta ei vielä pidennetä lisää. Lisäksi sillä välillä on vielä ilmassa sitä "hui mä haistan että tuolla on joku, mut voiko sinne mennä, maaaamiiii" meininkiä. Vähän kyllä harmittaa kun kooikereilla ei niitä pk-oikeuksia ole, haussa voisi ihan hyvin kilpailla.

Pikkuisen harmitti myös että piti lähteä heti treenien jälkeen ajamaan, osa porukasta lähti vielä lenkille ja olisi ollut tosi kiva päästää Loki juoksemaan isompien koirien sekaan vaihteeksi. Ensi kerralla ehkä sitten.

Ryhmän aussie-edustus on vahva ja tässähän alkaa ihan itselle nousemaan aussiekuumetta kun näitä ihania otuksia katselee.

Tämä oli uusi tuttavuus, aivan törkeän hienot kasvot!
Ihan selkeä lumikuningatar :)

Ei-aussiekantaa edusti Lokin lisäksi kolme muuta koiraa.

Ja vielä loppuun todistusaineistoa että teki koirat muutakin kuin poseerasi :)

Jos harrastaisi sienestämistä, niin tuolla ainakin oli rutkasti kerättävää. Tästä sienestä ei ole aavistakaan mikä sen nimi on, mutta pitipä kuvata kun kerran niitä siellä niin runsain mitoin oli :)

Ja koska tämä on Fionan ja Lokin blogi, pistetään loppuun vielä kummastakin oikein hieno edustava rötköttämiskuva. Kuvista kiitos siskolle ja siskon yllättävän hyvälaatuiselle kännykkäkameralle :)

Lupaavaa jäljestystä ja nätti päivä pellossa

Puolen päivän tienoilla käytiin Lokin kanssa ajamassa eilen tehty jälki ja nyt meno alkoi muistuttaa ihan oikeaa jäljestämistä. Poitsu pysyi rauhallisena eikä riehunut ennen jäljelle lähtöä, vaikkakin veto oli kova. Alkumakausta haisteltiin nätisti ja siitä kehotin "jälki" käskyllä etenemään ja Loki lähtikin nätisti eteenpäin. Nenä pysyi maassa ja meno oli varmaa, vauhti pysyi oikeastaan juuri sopivana. Kerran tai kaksi Loki teki pienen tarkastuksen jäljeltä noin metrin sivuun mutta en päästänyt pidemmälle ja poika palasi takaisin jäljelle. Kaato löytyi hyvin ja sorkka kiinnosti oikeastaan ensimmäistä kertaa kunnolla. Namipurkki tyhjeni ja kovien kehujen saattelemana palattiin autolle. Tosi hyvät fiilikset jäi ja parin viikon päästä sitten uudestaan, silloin voisi ottaa pituutta jonkun 60m ja pyrkiä yhä pitämään meno rauhallisena ja koira keskittyneenä.

Jäljen jälkeen mentiin läheiselle pellolle tarkoituksena kuvailla koiria kun oli niin nätti päivä. Ei oikein tullut mitään, Loki keskittyi kakan syömiseen ja laiduntamiseen ja kamera tarkenteli mihin sattui. Lisäksi hieman ahdisti kun viime reissulla tuolla pellolla näin maassa vähintään Lokin kokoisen eläimen alaleukaluun hampaineen päivineen kahdessa osassa, yäääk. Tässä nyt kuitenkin jotain otoksia. Huomenna pääseekin pelastuskoira taas tositoimiin. Nyt on kyllä kiva tilanne, kun on toivottavasti viikoittaiset haku-, toko- ja agitreenit ja mejää pyrin tekemään parin viikon välein. Näin pysyy pieni poika tyytyväisenä!

Yhteiskuvaa

Fionakin innostui spurttailemaan ajoittain.

Lehmä laitumella

Näin se koipi nousee, ja koipi nousee näin!

Turkin värin tilanneanalyysi.

Poseerausyritystä, ei vaan yhtään pysynyt seisomassa kun yritin ottaa kuvaa sivusta.

Lisäys: Tajusin nyt vasta Mikon päivityksen luettuani, että tänään olisi ollut kooikertokoa Nuottaniemessä :o. En yhtään muistanut ja vähänkö ärsyttää kun ei menty vaikka oli käytännössä ihan vapaa päivä.

Ekat tokotreenit, oma agilityryhmä ja verestämistä

Nyt on virallisesti alkanut syksy, kun blogi on siirtynyt syksyiseen ulkoasuun. Kävin eilen lenkillä etsimässä jotain kivaa paikkaa missä napsaista kuva yläbanneriin ja tämän postauksen kuvat ovat tuolta reissulta.

Aloitetaan tokolla, nimittäin viime tiistaina oli Tulevaisuuden tokovalioiden ensimmäinen kerta (mihin minä pääsin :). Meitä tuli paikalle kolme, vaikka alunperin ilmoittautuneita oli seitsemän. Kato kävi maanantain ja tiistain aikana ja tämä on mielestäni juuri ryhmän tarkoitus, voi perua myöhäänkin jos ei jostain syystä halua/pääse. Sitten ei myöskään itseä katota pahalla jos joskus jätän menemättä kun laiskottaa :)

Paikalla oli Lokin lisäksi Retu-koikkeri ja Saimi niminen labbis. Koko tunti vietettiin tokomaisissa merkeissä ja kivasti saatiin harjoituksia tehtyä. Luoksepäästävyyttä otettiin kolme (vai peräti neljä) kertaa jokaiselle ja Loki oli oikein passeli. Pyysin lopuksi "tuomaria" tulemaan tarkoituksella vähän ylempää ja haastavammin että näkisin miten Loki reagoi. Tuolloin se ei malttanut pysyä paikallaan vaan hieman seikkaili siinä vierellä vähän sillä asenteella että "menehän siitä häiritsemästä - minä metsästän nameja", mutta namitarjoilun aikana seurasi vain kättä eikä välittänyt mitään kopeloijasta. Lopussa otettiin vielä näyttelykopelointia, seisoin Lokin vieressä ja Loki antoi räplätä kivasti.

Paikallamakuuta otettiin pariin otteeseen seisten kaikki rivissä ja jättäen koirat yhtäaikaa (ainakin se oli tarkoitus). Loki ei oikein meinannut pysyä (ei yllätys kun ei olla kertaakaan ennen porukalla tätä treenattu) joten en tiedä saatiinko koiria kertaakaan varsinaisesti yhtäaikaa jätettyä, kun Lokin pysymisaika oli niin lyhyt että olin kerennyt jo palata takaisin ennen kuin muut olivat ehtineet koiraa jättääkään :).

Loki oli muutenkin aika korkeassa vireessä koko ajan joten rauhallisemmat liikkeet ei ollut päivän teema, sivullakaan ei jaksanut kauaa paikallaan istua. Tuossa on selkeästi hieman hakemista että miten jaksottaa ne harjoitukset mistä palkataan leikillä ja ne missä pitäisi olla rauhassa. Toki nyt uusi tilannekin saattoi innostaa poikaa.

Seuraamista otettiin imutuksella ja perusasentoa melkein joka välissä. Hihna on näköjään myös oma haasteensa, kotona kun treenataan aina ilman hihnaa. Tuolla se tuntui koko ajan vievän solmuun käteni tai sitten häiritsi Lokin toimimista. Vapaaksi en uskaltanut päästää kun en luottanut siihen ettei Loki syöksyisi muiden koirien luo tai vaihtoehtoisesti jäisi auton alle kun parkkipaikalla treenattiin.

Tästä kuvasta muokkasin banneriin kuvan. Häiritsee vaan
tuo Lokin korva kun on väärinpäin. Huomatkaa pylväs
minkä photaroin hienosti pois kuvasta! :D

Kotiin kävellessä Loki oli vielä kovin energinen ja kotona sama touhu jatkoi, joten epäilen ettei tuo treeni väsyttänyt sitä juuri yhtään.. Sinällään hyvä ettei tietysti liikaa väsynyt mutta ensi kerralla voi ehkä vähän enemmän tehdä ja pojalta vaatia niin joutuisi käyttämään niitä aivonystyröitänsäkin. Kiva treeni kaiken kaikkiaan, toivottavasti saadaan ensi viikolla tarpeeksi väkeä uusiin treeneihin.

Sitten lajista toiseen. Eilen illalla kävin tutustumassa uuteen agilityryhmäämme mitä vetää Aino Pikkusaari (Kennel Toberoi) Sporttikoirahallilla Espoon Juvanmalmilla. Olin tyylikkäästi viisi minuuttia myöhässä kun paikan löytäminen oli vaikeampaa kuin oletin (miten sitä nykyään onkin aina heti ihan pulassa jos navigaattori ei löydä perille). Autoin radan järjestämisessä ja katselin tunnin minkä jälkeen juteltiin hieman Ainon kanssa.

Ryhmään kuului kolme australianpaimenkoiraa, valkoinen paimenkoira ja joku pienempi terrieri minkä rotua en heti tunnistanut. Meno näytti tosi kivalta ja olen tosi iloinen että saatiin Lokin kanssa paikka tuolta. Osan ajasta palkkailin yhtä aussieta jolla otti koville kaverin lähteminen emäntänsä mukaan radalle, siinä meinasi mennä sormet mukana :). Ryhmä harjoitteli sylikäännöstä ja opinpa siinä samalla hyvin (teoriassa..) itsekin miten se toimii. Ilmoitin halukkuuteni ryhmään Ainolle ja ensi viikolla onkin sitten sopivasti talvikaudenaloituspalaveri keskiviikkona ennen treenejä mistä jatketaan suoraan treenivuoroon, varmaan otan Lokin autoon odottelemaan tuon aloitustapaamisen ajaksi niin päästään siitä heti matkaan.

Loki löysi jotain ihanaa mönjää missä piti ensin kölliä ja sen
jälkeen kuljettaa vatsan sisässä makuuhuoneen matolle..

Kyselin ryhmäläisiltä onko heillä tapana tehdä lämmittelylenkkiä yhdessä ja ei ollut, veinkin sitten heti osan Tappi-perinnettä uuteen ryhmään kun erään kanssa puhuttiin, että voisi jatkossa nähdä siellä sen verran aikaisemmin että ehtii vähän kävelemään :). Tuo on hyvä senkin kannalta, että Loki ehkä siinä kävellessä tottuu vähän isompien koirien seuraan eikä niin panikoisi sitten radalla, siellä kun treenaa useampi koira yhtäaikaa. Saa nähdä miten tuo Lokilta sujuu... Häkin ajattelin ottaa Lokille ainakin alkuun että pääsee odotellessa häkkiin kuten on yleensä tottunut. Ensi kerralla Aino sanoi tekevänsä pienen radan mitä mennään, niin näkevät meidän tason. Toivottavasti ei olla ihan hirveä pettymys :D. Ei vaan, hyvin rehellisesti minä olen kertonut missä mennään.

Tositosi innoissani odotan ensi viikon keskiviikkoa! Näin ne tilanteet muuttuvat ja nyt meillä on sitten vakiotreenipaikka talveksi :). Hintahan tässä on suurempi kuin jos olisi seurassa, mutta ainakin opetus on laadukasta ja sitä vartenhan sitä töissä käydään että voi agilityt maksaa ;)

Loksutin kotiin tullessa hississä.

Jotta lajit eivät vallan loppuisi kesken, vielä hieman voisi kertoilla mejästä. Tänään käytiin siskon kanssa tekemällä Lokille huomiseksi jälki ja sen jälkeen lenkitettiin koiria samassa metsässä. Lokin jälkeen tuli loivahko kulma, kun eteen tuli lähes pystysuora kallio (joo, ehkä se jälkipaikka kannattaisi käydä ensin katsomassa ennen kuin alkaa verestämään). Pituutta oli ehkä joku 40-50m, tosi vaikea arvioida kun en ole mitannut askeleitani. Huomenna mennään ajamaan, nyt panostan Lokin rauhoittamiseen ennen suoritusta ja pidän sen lyhyellä hihnalla niin ei pääsisi haahuilemaan.

Tässä meikäläisen eräänä iltana television edessä askartelemat hienot mejämerkit, hienosti jäivät tänään puitakoristamaan ja ainakin 20 jäi vielä ylikin :). Satsista löytyy 2 vihreää (merkkaamaan polulta metsään lähtemistä ja alkumakausta), 2 keltaista (tulevaisuuden jäljen välillä olevia makauksia merkkaamaan) ja 2 punaista (kaadolle sekä paluumatkan polulta lähtemiseen). Minähän sain Tappien mejän aikana palautetta että merkkejä voisi jättää enemmän, joten jos nyt ei ole selkeästi merkattu niin ei sitten koskaan! ;)

Onnistuneen ohituksen resepti ja agiryhmään tutustuminen

Syyskuu näköjään tykittää kesäkuukausien ennätykset merkintöjen määrässä, mutta minkäs teet kun kerrankin tapahtuu ja aikaakin on kirjoitella.

Meidän ohitusprojekti on ollut hyvin vaitonainen, tasan siitä syystä ettei mitään erityisempää muutosta suuntaan tai toiseen ole tapahtunut. Hetkittäin tuntui, että upottiin syvemmälle pohjamutiin, mutta viime aikoina on näkynyt valoa tunnelin päässä. Toissapäivänä käveltiin jopa useamman koirapuistossa olevan koiran ohitse täydellisessä kontaktissa! Loki kontaktissa siis, Fiona lyhyellä hihnalla takavasemmalla. Kun koulutan Lokia niin Fiona selvästi omaksuu sivussaolijan/seuraajan roolin, eikä usein edes rähjää. Jos Loki rähjää niin Fiona rähähtää samantien, usein toimii kumpaankin suuntaan. Eilen pistettiin sitten vielä paremmaksi, ensin Fionan kanssa kahdestaan koira melkein kontaktissa koirapuiston ohi (missä oli kyllä vain pieniä koiria), ihmisten ohittamista täydessä kontaktissa ja koirien ohittamista ihan läheltä vain pienellä rähjäämisellä. Lokin kanssa illalla tokon jälkeen täydellisessä kontaktissa samalla tiellä pienen mustan rauhallisen koiran ohi! Kuka tunnustaa kouluttavansa näitä öisin tai muulloin kun en näe.

Samalla tiellä ohittamista vältän yhä ja yllättävät liian lähelle ilmestyvät koirakot ovatkin nykyään murheenkryyni itselleni, koska tällöin koirista syntyvä mekkala ja hihnassa repiminen saa usein kirosanoilla höystetyn täsmälleen samanlaisen vastauksen hihnan toisesta päästä. Taitaa omistajallakin olla vähän huono hermorakenne.. Pitäisi vaan pystyä pitämään hihna täysin paikallaan, menemään pään sisällä rannalle ottamaan aurinkoa ja kymmeneen laskettua jatkamaan matkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Onneksi tällaisia tilanteita ei hyvällä ennakoimisella tule vastaan edes viikoittain.

Ihan kauhean laatuinen kuva mutta menköön.

Meidän resepti hihnassa rähjäämiseen tällä hetkellä on seuraava (koskee enimmäkseen Lokia jonka rauhoittuminen tuntuu rauhoittavan Fionankin):

1. Vältä liian läheltä tapahtuvia ohituksia
2. Bongaa sopivalla etäisyydellä olevat koirakot tai siirry itse sopivalle läheisyydelle hyvien treenitilanteiden määrän maksimoimiseksi
3. Ota koira kontaktiin ja kehu rauhallisesti
4. Kun (toivottavasti, eihän muuten mitään treeniä tule) koirasi näkee toisen koiran anna sen hetki ihmetellä, kutsu koiraa huomioäänellä, nimellä tai muulla vastaavalla rauhoittavasti tai kehota jatkamaan matkaa yhtä rauhallisella äänensävyllä
5. Odota, että koira itse päättää luopua toisen koiran tuijottamisesta ja lähtee mukaasi, älä itse vedä koiraa poispäin!
6. Mikäli koirasi tuntuu menevän liian kierroksille tai ei muuten malta luopua tuijottamisesta tai alkaa haukkua/murista, voit hieman varovaisesti vetää hihnasta korostaaksesi "mennään" käskyä. Pysy yhä erittäin rauhallisena takapakin minimoimiseksi!!!!! Niele kiukkusi, hyväksy mahdollinen rähjäys ja toista ensi kerralla pidemmällä etäisyydellä toiseen koirakkoon.
7. Kun koira tulee luoksesi ja jatkaa matkaa, palkkaa ja kehu rauhallisesti.

Tästä toivottavasti useiden (kymmenien? satojen?) toistojen jälkeen (epävarma) koira oppii, että ohimeneviin koiriin ei tarvitse reagoida vaan kannattaa jatkaa matkaa luonasi namien toivossa.

Kohta 5 on tuntunut olevan meille aika oleellinen, eli että Lokin tulee itse tehdä päätös toisen koiran ja omistajan tottelemisen/seuraamisen/namin metsästämisen välillä. Että se itse valitsee mitä tekee eikä niin, että omistaja valitsee koiran puolesta. Yritin keksiä miten kirjoittaisin tähän mikä logiikka tai toimintaperiaate tuossa syvellisemmin on, mutta en saa ajatusta puettua sanoiksi. Ehkä se jotenkin liittyy siihen samaan, kuin miten ihminen oppii paremmin tekemällä ja oivaltamalla itse kuin jos joku muu tekee asiat puolesta. Tänään ei selvästikään oikein ajatus kulje.

Asiasta agilityyn, menen tänään tutustumaan uuteen mahdolliseen (yksityiseen) talvikauden treeniryhmäämme! Kouluttaja ja hänen koulutustekniikkansa, -metodinsa ja -periaatteensa kuulostavat tosi lupaavilta, joten erittäin innoissani menen tutustumaan menoon. Mikäli kaikki menee hyvin (tai lähinnä mikäli mitään odottamatonta negatiivista) ei tapahdu, niin minulla ja Lokilla alkaa viikottaiset agilitytreenit ensi viikon keskiviikkona! :)

Tokoa ja aksavideo

Olen innostunut tokosta viime aikoina ja ajattelin hieman listata mitä Loki tällä hetkellä osaa. Nyt kun meidän The Treenitkin kohta pääsevät alkamaan :) (Tulevaisuuden tokovalioissa on muuten jo 17 jäsentä!). Eli tämä on tilanne ennen kuin aloitetaan meidän toivottavasti viikottaiset (tavoitteelliset!) tokotreenit:

0. Perusasento
- Pistän tämän ihan erikseen :). Tulee pienellä käsiavustuksella sivulle, yleensä melko oikeaan kohtaankin jopa. Tosi paljon sisäistänyt sivulletuloa lisää ihan viime viikkoina. Kauaa en ole vieressä istuttanut, ehkä 5 sekuntia vaatinut kontaktia ennen palkkaamista. Seuraamisesta pistää pepun hienosti takaisin maahan pysähdyttäessä.

1. Luoksepäästävyys
- Ihmisestä riippuen pysyy tai ei pysy perusasennossa. Suvin kanssa viime perjantaina ei reagoinut mitenkään. Tuntemattoman ihmisen kanssa en usko että pysyy vaan pakittaa tai sitten menee tervehtimään, riippuu miten pelottava ihminen on.

2. Paikalla makaaminen
- Kotioloissa pysyy kyllä ihan hyvin kun kävelen ulko-ovelle ja takaisin. Ulkotiloissa? No sen näkee kohta. Ei ole aikaa vielä lisätty juurikaan, lähinnä kävelen max parin kymmenen metrin matkan, käännyn ja palaan.

3. Seuraaminen kytkettynä
- Ei meidän seuraaminen vielä mistään ole kotoisin, imutusvaihetta parilla askeleella mennään vasta. Eilen löytyi oikea herkku imutukseen kun pistin juustoviipaleen suikaleiksi. Loki meinasi jopa pistää lähelle tulevan Fionan suikaleiksi ettei vain tulisi apajille.

4. Seuraaminen taluttimetta
- Sama kuin edellinen.

5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä
- Vähän ollaan viime päivinä testailtu, ei mene vielä liikkeestä vaan yleensä vaatii että pysähdyn kesken kävelyn.

6. Luoksetulo
- Meidän paras liike! :D Jää ihan hyvin ja tulee sivulle pienellä käsiavustuksella kun kotona treenailen.

7. Seisominen seuraamisen yhteydessä
- Ei olla treenattu.

8. Estehyppy
 - Isän syntikkateline on ajanut n. 5cm korkean esteen virkaa makkarin lattialla. Seison toisella puolella ja heittelen nameja edestakaisin niin Loki pomppii puolelta toiselle. Juuri tajusin, että olen käyttänyt sanaa "hyppy"-mikä on myös agilitykäsky, eli ehdottomasti pitää vaihtaa tokon hypyn käskysanaksi vaikka "este".

9. Kokonaisvaikutus
- Hyvä kysymys!

Odotan jo innolla treenejä. Myös siksi, että Lokille tekee tosi hyvää nähdä itseään reippaasti isompia koiria. Tajusin yksi päivä, että meidän sosialistaminenhan on käytännössä jäänyt ihan puolitiehen kun ollaan enimmäkseen nähty pieniä koiria. Treeniryhmään kuuluu mm. nöffi: iso JA musta koira, mahtavaa! :) Jospa poitsun itsetunto siitä pikkuhiljaa kasvaisi, kun huomaa että näkösällä voi olla ilman että jokainen tulee iholle. Ja että isotkin koirat voivat olla kilttejä eivätkä aina ole suinpäin metsästämässä pieniä kilttejä kooikerpoikasia.

Ethän syö minua!

Uskalsin jo viime viikolla asettaa meille tavoitteeksi ensi kesänä tokon alokasluokassa kisaamisen epiksissä! Saa nähdä mitä siitä tulee, mutta nyt on ainakin sellainen olo ettei se ihan mahdotonta olisi. Jos vaan into pysyy omistajalla yhtä kovana kuin nyt, viime aikoina on treenattu jotain tokoon liittyvää päivittäin. Ainakin perusasentoa ja seuraamista joka päivä pikku pätkä, kun se on vähän jäänyt.

Suvi kuvasi viime perjantain agilitytreeneissä Lokista videota, kiitos! Sain ohjeita videon perusteella Tamperelaisilta "verkkokouluttajiltani", että pitäisi käyttää namilätkää kontakteilla ja renkaan takana. Ei saisi palkata kädestä! Miten se aina unohtuukin, vaikka sitä on ihan Lokin vauva-ajasta asti yrittänyt sisäistää. Ei sen tärkeys lopu varmaan koskaan, ainakaan tällaisella koiralla joka ei muutenkaan irtoa niin hyvin. Lisäksi pitäisi ostaa treenitaskut (ajattelin tilata kooikerhondje ry:n joukkotilauksessa), ettei tarvitsisi piilotella lelua noin epäkäytännöllisesti selän takana.......

Ihan ekassa pätkässä rengas menee ohi, sitä ei oltu otettu tuolla kerralla yksinään joten ei mikään ihme. Ei mene rengas noin pitkän radan osana vielä siis. Lisäksi tuo kohta kun mennään rata toisinpäin eli aloittaen renkaasta, oli sitä minkä improvisoin täysin ja siksi nuo hypyt menee ihan niin sanotusti reisille :). Lisäksi ohjaukseni on epäselvää ja heilun yhä kuin heinämies. Positiivista sen sijaan on jälleen Lokin vauhti ja "eteen"-käskyn toiminta eli Loki meni viimeisenkin hypyn vaikka jäin jälkeen (lelu tosin lensi liian myöhään, siksi Loki kääntyi hypyn jälkeen takaisin.

Eilen illalla harjoiteltiin vähän kontakteja sohvatyynyn kanssa namilätkän avulla. Poika tajusi heti mihin piti pysähtyä. Ai miten niin ohjaajan pälli toiminta on kehittymisen esteenä?

Tampereen pentunäyttely

Vaikka olin viikonlopun Tampereella ilman omia koiria, en silti malttanut olla täysin ilman koiratonta tekemistä. Kaupissa järjestettiin sunnuntaina pentunäyttely mihin oli ilmoitettu 4 kooikerhondjea joten tokihan minun piti pongahtaa paikalle. Kameran otin mukaan ja kuvaaminen oli kivaa, mutta kuvia katsoessa alkoi (taas) ärsyttämään laatu. Pidin aukon koko ajan 6,3:ssa jotta zoomaaminen onnistui ilman sen kummempia säätöjä ja kuvathan tietysti olivat sen mukaisia. Kuvia löytyy kuitenkin täältä lisää.

Sivuhuomautuksena todettakoon, että olen luvannut palkita itseni saadessani maisterin paperit käteen ostamalla niin tykin kameran ettei pariin vuosikymmeneen tarvitse sitä enää päivittää. Siinä vaiheessa tosin pitäisi ostaa asunto ja autokin, että saa nähdä miten kamerahankkeen loppupeleissä käy.

Kooikerkehän lisäksi katsoin kun tutun shelttipentunen oli debytoimassa vauvaluokassa ja sitten kuvailin vähän pk holskuja, kun ne sattuivat olemaan huomattavan sankoin joukoin paikalla samassa kehässä ennen shelttejä. On ne vaan ihania otuksia, vaikka nimistä ei ollutkaan mitään tietoa. Holskuväki oli muuten jotenkin melko katu-uskottavaa väkeä verrattuna vaikka kääpiökoiraporukoihin, en tiedä oliko se pelkästään nuo hyeenamaiset koirat vai mikä. Jos minulla olisi holsku niin ulkoiluttaisin sitä pelkästään risaisissa farkuissa, niittivyössä ja jossain päheessä nahkatakissa B)

Kooikereissa oli paikalla 3 Burning Red's pentua ja yksi Estaika's pentu (Estaika's Flare). Hengailin siinä aikani ja kuvailin haukkuja, tulipa nähtyä pentusten kasvattajaa Ninniäkin pitkästä aikaa.

Burning Red's Amazing Do-Little ROP-pentu

Burning Red's Amazing Rosebud VSP-pentu

Estaika's Flare josta en harmiksi saanut kasvokuvaa

Burning Red's Amazing Heffalump

VSP-pentu Fasu oli kyllä kovin leikkisä ja suloinen tapaus dumbo-korvineen, mielenkiintoista nähdä mitä pikkuisesta kasvaa.

Sitten kipinkapin shelttikehään, missä debytoi pieni syötävän suloinen lutuinen Nitro.

Bluemeadow’s Zi Mei Lan hienosti vauvapentujen toinen

Nitroa olen pariin kertaan nähnyt ihan pienestä asti ja siinä on kyllä suloisin sheltti mitä olen nähnyt. Ilme on jotenkin niin hellyyttävä että tekisi mieli vain rutistaa.

Sitten sarjaa muita kuvia:

Ihana sähikäissheltti josta tulee aivan upea miniagilitysheltti <3

Siskosten välistä painia

Pusu veljeltä, ihanaa :)

Paksu(pentu)turkkisin sheltti mitä olen nähnyt.

Oli siellä karvan välissä nassukin!

Muuta koirahommaa ei viikonloppuna ollut, mutta tulipahan suoritettua viimeinenkin tentti pois alta. Oli myös tosi kiva tulla kotiin kun täällä odotti pari epäileväistä tuomasta eteisessä häntä vipattaen kun avasin oven <3. Se on kyllä jännä miten koiralta nuo haisevat kun on itse ollut pitkään pois. Ei sitä hajua kotona huomaa. Tuoltakohan minä haisen tuntemattomien ihmisten neniin, ihanaa :D