keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Onnistuneen ohituksen resepti ja agiryhmään tutustuminen


Syyskuu näköjään tykittää kesäkuukausien ennätykset merkintöjen määrässä, mutta minkäs teet kun kerrankin tapahtuu ja aikaakin on kirjoitella.

Meidän ohitusprojekti on ollut hyvin vaitonainen, tasan siitä syystä ettei mitään erityisempää muutosta suuntaan tai toiseen ole tapahtunut. Hetkittäin tuntui, että upottiin syvemmälle pohjamutiin, mutta viime aikoina on näkynyt valoa tunnelin päässä. Toissapäivänä käveltiin jopa useamman koirapuistossa olevan koiran ohitse täydellisessä kontaktissa! Loki kontaktissa siis, Fiona lyhyellä hihnalla takavasemmalla. Kun koulutan Lokia niin Fiona selvästi omaksuu sivussaolijan/seuraajan roolin, eikä usein edes rähjää. Jos Loki rähjää niin Fiona rähähtää samantien, usein toimii kumpaankin suuntaan. Eilen pistettiin sitten vielä paremmaksi, ensin Fionan kanssa kahdestaan koira melkein kontaktissa koirapuiston ohi (missä oli kyllä vain pieniä koiria), ihmisten ohittamista täydessä kontaktissa ja koirien ohittamista ihan läheltä vain pienellä rähjäämisellä. Lokin kanssa illalla tokon jälkeen täydellisessä kontaktissa samalla tiellä pienen mustan rauhallisen koiran ohi! Kuka tunnustaa kouluttavansa näitä öisin tai muulloin kun en näe.

Samalla tiellä ohittamista vältän yhä ja yllättävät liian lähelle ilmestyvät koirakot ovatkin nykyään murheenkryyni itselleni, koska tällöin koirista syntyvä mekkala ja hihnassa repiminen saa usein kirosanoilla höystetyn täsmälleen samanlaisen vastauksen hihnan toisesta päästä. Taitaa omistajallakin olla vähän huono hermorakenne.. Pitäisi vaan pystyä pitämään hihna täysin paikallaan, menemään pään sisällä rannalle ottamaan aurinkoa ja kymmeneen laskettua jatkamaan matkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Onneksi tällaisia tilanteita ei hyvällä ennakoimisella tule vastaan edes viikoittain.

Ihan kauhean laatuinen kuva mutta menköön.

Meidän resepti hihnassa rähjäämiseen tällä hetkellä on seuraava (koskee enimmäkseen Lokia jonka rauhoittuminen tuntuu rauhoittavan Fionankin):
  1. Vältä liian läheltä tapahtuvia ohituksia
  2. Bongaa sopivalla etäisyydellä olevat koirakot tai siirry itse sopivalle läheisyydelle hyvien treenitilanteiden määrän maksimoimiseksi
  3. Ota koira kontaktiin ja kehu rauhallisesti
  4. Kun (toivottavasti, eihän muuten mitään treeniä tule) koirasi näkee toisen koiran anna sen hetki ihmetellä, kutsu koiraa huomioäänellä, nimellä tai muulla vastaavalla rauhoittavasti tai kehota jatkamaan matkaa yhtä rauhallisella äänensävyllä
  5. Odota, että koira itse päättää luopua toisen koiran tuijottamisesta ja lähtee mukaasi, älä itse vedä koiraa poispäin!
  6. Mikäli koirasi tuntuu menevän liian kierroksille tai ei muuten malta luopua tuijottamisesta tai alkaa haukkua/murista, voit hieman varovaisesti vetää hihnasta korostaaksesi "mennään" käskyä. Pysy yhä erittäin rauhallisena takapakin minimoimiseksi!!!!! Niele kiukkusi, hyväksy mahdollinen rähjäys ja toista ensi kerralla pidemmällä etäisyydellä toiseen koirakkoon.
  7. Kun koira tulee luoksesi ja jatkaa matkaa, palkkaa ja kehu rauhallisesti.
Tästä toivottavasti useiden (kymmenien? satojen?) toistojen jälkeen (epävarma) koira oppii, että ohimeneviin koiriin ei tarvitse reagoida vaan kannattaa jatkaa matkaa luonasi namien toivossa.

Kohta 5 on tuntunut olevan meille aika oleellinen, eli että Lokin tulee itse tehdä päätös toisen koiran ja omistajan tottelemisen/seuraamisen/namin metsästämisen välillä. Että se itse valitsee mitä tekee eikä niin, että omistaja valitsee koiran puolesta. Yritin keksiä miten kirjoittaisin tähän mikä logiikka tai toimintaperiaate tuossa syvellisemmin on, mutta en saa ajatusta puettua sanoiksi. Ehkä se jotenkin liittyy siihen samaan, kuin miten ihminen oppii paremmin tekemällä ja oivaltamalla itse kuin jos joku muu tekee asiat puolesta. Tänään ei selvästikään oikein ajatus kulje.

Asiasta agilityyn, menen tänään tutustumaan uuteen mahdolliseen (yksityiseen) talvikauden treeniryhmäämme! Kouluttaja ja hänen koulutustekniikkansa, -metodinsa ja -periaatteensa kuulostavat tosi lupaavilta, joten erittäin innoissani menen tutustumaan menoon. Mikäli kaikki menee hyvin (tai lähinnä mikäli mitään odottamatonta negatiivista) ei tapahdu, niin minulla ja Lokilla alkaa viikottaiset agilitytreenit ensi viikon keskiviikkona! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti