You are -- your life, and nothing else

Fionan lopetuksesta on nyt viikko ja kaksi päivää. Lokista ei huomaa mitään Fionan poistumiseen liittyvää, itsestäni vaihtelevasti. Enimmäkseen kaikki on jees.

Elämä on jännä asia. Se muuttuu koko ajan, tilanteet, tunteet, ajatukset. Tämä kesä, tai oikeastaan koko vuosi, on ollut jotenkin tavallisesta poikkeava. On ollut ihan huippuja hetkiä, kuten myös niitä äärimmäisen veemäisiä. Puisin elämää ja sen kummallisuuksia kavereiden kanssa vaikka loputtomasti. Usein tuntuu, ettei oikein kukaan tajua. Tai sitten ulosanti on aina vähän kummallista.

On ollut ja on tulossa suuria muutoksia. Saan uuden asuntoni avaimet 12 päivän päästä. Olen jo ihan lähtökuopissa nykyisestä asunnosta, ei jaksa mitään täällä tehdä kun haluan vain muuttamaan.

Enää kaksi päivää töitä minkä jälkeen minulla alkaa kahden viikon loma, minkä aikana on operaatio muutto. Ei oikein edes tuntuisi siltä, että haluaisin jäädä lomalle. En tiedä miksi. Töissä on ehkä ollut kesällä liian kivaa. Niin rauhallista ja hiljaista. Tykkään siitä.

Helle tosin vituttaa ja on vituttanut jo pitempään. Töiden jälkeen asunnossa on lämpöä päälle 30 astetta eikä mitään pysty tekemään. Ennätys on yhden päivän aikana kahdet päikkärit. Se on jo saavutus.

Muutama on kysynyt aionko ottaa toista koiraa. Varmasti joskus (toivottavasti ennen kuin Lokista aika jättää), mutta en usko että lähiaikoina tai lähivuosina. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan (mikä harvoin kyllä tuntuu tapahtuvan), agilitykoirat ei tule loppumaan kesken lähitulevaisuudessa. Sitä varten, että jossain vaiheessa agility taas alkaa kiinnostaa. Pieni innostus kävi jo, minkä innoittamana varasin Lokille ajan hierojalle/fyssarille parin viikon päähän. Neljäs Carita on tässä välissä ensi viikolla. Oman katon alle riittää tällä hetkellä yksi ihminen ja yksi koira. Ei paljon vieläkään jaksa koirat yleisesti kiinnostaa.

Tänä viikonloppuna menen verestämään muistoja Forssasta, missä kasvoin lapsuuteni ja nuoruuteni. Siellä on erittäin suosittu Holjat-markkinat tapahtuma. Loki pääsee mukaan taas yhteen uuteen paikkaan. Se on kyllä niin helppo ottaa mukaan mihin vain.

Tällä hetkellä en halua elää koirien ehdoilla. Nyt on tarkoituksena pyhittää aikaa ihan vain itselleni ja katsoa mihin elämä seuraavaksi vie tai mitä se tuo. Loki toki hengailee siinä mukana.

"Everything in life is temporary. 

So if things are going good, enjoy it because it won't last forever. 

And if things are going bad, don't worry. It can't last forever either."

It's tough but we're gonna get by

Pikkuhiljaa totutaan Lokin kanssa elämään kahdestaan. Asiaa varmaan on auttanut se, että Fiona oli niin paljon hoidossa viimeisen kuukauden aikana. Sisko on iloinen, että sai viettää Fionan kanssa juhannuksena viikon, ja äiti sai nauttia Fionan seurasta puolentoista viikon ajan mukaanlukien Fionan viimeisen viikonlopun. Toisaalta hieman harmittaa, että tämä kesä on mennyt koirien huomioimisen kannalta omalta osaltani vähän huonosti, mutta toisaalta Fiona on saanut nauttia extrahuomiota hoitopaikoissa. Ja eipä se oikeastaan mitään harrastuksia tai muuta erikoista olisi tarvinnutkaan, se sai onnellisena nauttia leppoisasta elämästä.

Sisko kävi Tessin kanssa yökylässä viikonloppuna ja pakkailtiin vaatteita ja pohdittiin syntyjä syviä. Kurkkujonossakin oli taas kaksi koiraa. Alusta asti olen pystynyt puhumaan Fionasta lähes kokonaan itkemättä ja päivä päivältä se helpottuu, vaikka toki yhä tulee ajatuksia, hetkiä tai asioita mieleen mitkä nostavat kyyneleet silmiin. Kuristava puristava tunne alkaa kuitenkin jo helpottaa ja Fionan hassujen tapojen ajatteleminen usein jo hymyilyttää. Tavallaan ehkä tuntuu, että se n. 4 vuotta edeltänyt valmistautuminen Fionan lähtöön on helpottanut asiaa ja surun lisäksi tunnen myös tällä hetkellä tiettyä helpotusta. Toinen koira helpottaa varmasti paljon myös asiaa, koska arjen rutiinit jatkuvat lähes samanlaisina. Pidän kuitenkin itseni yhä suhteellisen kiireisenä, ettei ole turhaa aikaa märehtiä sohvalla ja ajatella, että Fiona ei ihan oikeastikaan ole missään hoidossa vaan että se ei tule koskaan enää takaisin.

Fionan lopetuksesta kertova merkintä teki blogin kävijäennätyksen. Meni ohi kaikista Lokin agilitypostauksista ja Lokinpoikasten merkinnöistä. Kyllä mieltä lämmittää huomata, miten Fiona kosketti niin monen ihmisen elämää. Kiitos jälleen kaikista kommenteista ja osanotoista, olette suuri tuki tässä hetkessä.

Tietysti piti siskon kanssa nostaa malja Fionan muistolle.

Kuoharilasit oli jo pakattu, mutta ei Fionallekaan olisi ollut väliä mille lasille se irvistää. Pieni hassu :). Toista yhtä söpöä koiraa ei kyllä tule koskaan tähän maailmaan.

Tällä viikolla tuli toinenkin surullinen uutinen, kun Retu koikkeri, vain Lokin ikäinen, jouduttiin yllättäen lopettamaan. Retun menetys pistää ikävästi sen takia, että Retu oli siitä pentueesta, mistä minun piti saada pentu Lokia hankkiessani, mutta kasvattaja perui kaupat pentujen ollessa joitain viikkoja alle luovutusikäisiä.

Retu lähti nyt siskonsa luokse, kertomaan Fionalle ja muille rakkaillemme terveisiä. Osanotot Paulalle perheineen.

Arvostetaan näitä koiriamme niin kauan kun ovat seuranamme, niin lyhyt ja arvaamaton on koirien elämä.

Mä en voi käärii sua kultaan, mutten myöskään unohtaa

Hyvä tahti, joka ilta vähän raapustaa. Tuntuu liian raskaalta kirjoittaa koko sepustusta kerralla, joten puran oloa ja tapahtunutta pienissä palasissa.

Kiitos taas kommenteista, luen ne kyllä, mutta en pysty vielä vastaamaan.

Tänään pystyin kuuntelemaan musiikkia, vaikkakin valikoivasti. Oikeaan Hyvään Musiikkiin en vielä mennyt, mutta lähdin liikkeelle kevyellä suomi hiphopilla.

----------------------

22.7.2014 Niina Luotonen, Anident

"Tulosyy: hammashoito.

Löydökset hampaiden tarkastuksessa ja röntgenkuvauksessa:
Vaikeita haavaumia ikenissä, kielissä ja poskien limakalvolla jäljellä olevien hampaiden plakkikontaktiaueella. Hengityksessä erittäin paha haju. Pitkälle edenneitä parodontiittimuutoksia erityisesti takaposkihampaissa.

Alaleuassa juuren jäänteitä poskihampaista/maitohampaista, joiden ympärillä oli havaittavissa tulehdusreaktio.

Limakalvohaamaumien taustalla on stomatiitti, elimistön yliherkkyysreaktio plakille, jonka tarkkaa patofysiologiaa ei tunneta. Stomatiitti on kipua aiheuttava, hoidollisesti turhauttava sairaus, jonka ainoa tehokas hoito on haavauma-alueella sijaitsevien hampaiden poisto.

Fionan muiden sairauksien takia päädyttiin eutanasiaan.

Lämmin osanottomme Fionan menetyksen takia."

----------------------

Pyysivät lähettämään tiedon obduktiotuloksesta. Lähettävät sitten tiedot myös Univetiin, missä Fionaa aiemmin hoidettiin.

"Eikö kukaan ole aiemmin kertonut, että Fionalla on stomatiitti?"

"Ei ollut. Mikä se on?"

Stomatiitti, kuten aiemmin diagnosoidut gastriitti ja enteriitti, on autoimmuunisairaus, jonka aiheuttajaa ei tunneta, mutta mikä voi olla esim. myrkytystila elimistössä. Vahva epäily on, että maksan mikrovaskulaarinen dysplasia on vuosien varrella aiheuttanut haittaa elimistössä. Luotosella on erittäin pitkä kokemus hammashoidoista ja hän oli silti kovin ihmeissään Fionan tilanteesta. Stomatiitti on yleisempi kissoilla, koirilla verrattain harvinainen ja siksi sitä on tutkittu vähän ja syntyperät tuntemattomat.

Anidentin kaksi hammasspesialistia tutkivat röntgenkuvien ja suun tilanteen ja antoivat arvion puhelimitse Fionan ollessa nukutettuna. Niina Luotonen sanoi, että suu on varmasti erittäin kipeä, mutta että Fiona on turtunut kipuun. Kaikkien etuhampaiden ienpussit olivat selvästi vetäytyneet ja yhden etuhampaan ikenessä oli uponneena jokin roska/muru.

Hoitosuunnitelmana olisi ollut nyt kolmen takaposkihampaan sekä kaikkien etuhampaiden poisto. Syksyllä aiemmista poistoista jääneiden juurien poisto sekä mahdollisesti kaikkien kulmahampaiden poisto ja alakulmahampaiden paikkojen tukeminen jollain osilla. Ennemmin tai myöhemmin kaikki Fionan hampaat olisi jouduttu poistamaan. Hinta-arvio tälle visiitille n. 1200 e ja syksyn käynnille 1000 - 1500 e. Kalliista hinnasta huolimatta raha ei ollut tässä kynnyskysymys.

Mikäli kyseessä olisi ollut muuten terve koira, olisin todennäköisesti päätynyt hampaiden poistoon. Poiston jälkeen koira voi elää mutustellen ruokansa pelkillä ikenillä. Koska kuitenkin kyseessä oli Fiona, oli mielestäni liian suuri riski sille, että seuraavaksi tulee jotain muuta (eniten pelkäsin jalkojen ja liikuntahaluttomuuden puolesta mutta lisää autoimmuunisairauksiakaan ei olisi ollut yllätys), joten päätin, että nyt ei enää kiusata pientä.

Äidin kanssa keskustelu puhelimitse ja lääkärille ilmoittaminen päätöksestä, että Fionaa ei enää herätetä.

Fionaa hakiessani Luotonen sanoi päätöksen olleen oikea.

Loppuun asti se söi kipeällä suullaan ja viimeisenäkin päivänä ulkoa tullessa haki Lokia leikkimään (joka ei tietenkään lähtenyt mukaan, sehän olisi ollut vallan epäsoveliasta).

Aiempien poistojen jättämät juuret (jotka nyt siis tulehtunut) ja se, ettei minulle ole (muistaakseni) aiemmin puhuttu stomatiitista, sai minut miettimään aiempien hoitopaikkojen tasoa. Muistan, että on puhuttu kyllä siitä, että Fionan suu reagoi herkemmin plakkiin, mutta että se on jokin autoimmuunisairaus mikä pahenee kunnes kaikki hampaat on poistettu, oli minulle uutta. Luotonen sanoi, että missään muualla Suomessa (edes Viikissä) ei ole vastaavia hammashoitoon tarkoitettuja välineitä kuin Anidentissä, mikä on mahdollisesti syy ainakin siihen, miksi hampaiden poistoissa on jäänyt juuria suuhun.

Sitä voi spekuloida (mistä tietenkään ei ole mitään hyötyä), mikä olisi tilanne, jos olisin vienyt Fionan aiemmin Anidentiin. Ehkä aiemmilla poistoilla olisi poistettu reippaasti enemmän hampaita, mahdollisesti jo vuosia sitten kaikki, jolloin suu ei olisi päässyt niin pahaksi ja Fiona olisi elellyt suunsa kanssa tyytyväisenä.

Jatkossa vaikeat/kummalliset hammasongelmaiset koirat tulen epäilemättä viemään Anidentiin.

Korvaamatonta terapiaa olen saanut perheeltä ja kavereilta sekä työkavereiltani, joista osasta on tullut niin hyviä ystäviä, että olen saanut joka päivä purkaa tapahtunutta. Eilen kävin töissä vain (pitkähköllä) kahvitunnilla, tänään olin koko päivän. Vain joillekin olen Fionasta sanonut, mutta kaikki arkeen liittyvä toiminta helpottaa olemista ja siitä olen kaikille kiitollinen.

The day after

Tämä on päivitys, jotta Fionan kuva ei näkyisi aina päällimmäisenä, kun tulen blogiin. Kuvia ja videoita olen toistaiseksi vältellyt parhaani mukaan.

Varoitan: Täten alkaa märisemispostausten sarja.

Vielä ei ole aika kirjoittaa tarkemmin, ei varmaan vielä moneen päivään. Kiitos osanotoista, ne lämmittävät paljon.

Vein Fionan eilen eläinlääkäriltä Eviralle Viikkiin 5min ennen sulkemisaikaa. Kiire tuli. Fiona sai matkustaa viimeisen automatkansa etupenkillä, missä suojelin sen pään mustia karvoja auringolta ja silittelin sitä. Radiota en uskaltanut avata koko päivänä, kun tarkoitus oli pitää tolkku matkassa, kunnes pääsisin ärrän kautta kotiin.

Tänään soittivat Eviralta kysyäkseen tuhkauksesta, että mille firmalle haluaisin lähetettävän. Sanoin, että ei väliä. Päätyi johonkin Mäntsälän firmaan, koska se hakisi Fionan jo huomenna. Piti soittaa perään, että niinjuu kai te vielä sen avaatte, jos jo huomenna lähtee. Vastasi, että joo toki. Fiona avattiin tänään.

Huomenna pieni lähtee tuhkattavaksi oman keltaisen fleecevilttinsä kanssa, mihin Loki on joskus syönyt reiän. Se on ollut Fionalla mukana eläinlääkärissä nukutettaessa tuomassa turvaa joka kerta - paitsi eilen. Se oli autossa takapenkillä, kun ajattelin, että njääh ei kai tuolla niin väliä miten nukahtaa.

Niin just.

Enimmäkseen eilinen meni siten, että kaduttavaa tai harmittavia asioita ei jäänyt mieleen, mutta muutamia pieniä asioita kadun. Yksi on viltin autoon jättäminen. Toinen se, ettei Fiona nukahtanut syliini vaan lähti lainaviltin sisällä morfiinipiikin jälkeen hoitajan sylissä toimenpidehuoneeseen saamaan lisää rauhoitetta. Antaessani sen hoitajalle se katsoi minua ja vinkui muutaman kerran surkeasti. Ehkä tiesi mitä tuleman pitäisi ja sanoi heihei. Tai ehkä yritti sanoa että "älä jätä, en ole valmis vielä"... Toivon, että oli jo niin morfiinihöyryissä ettei tajunnut mistään mitään. Kolmas se, että morfiinipiikin jälkeen se läähätti hulluna pahoinvoivana puoli tuntia sylissäni lääkärillä. Olisi pitänyt mennä ulos, missä se olisi voinut olla rauhallisempi.

Taktiikka on pitää itseni kiireisenä tulevina päivinä/viikkoina. Pakkaaminen tosin ei huvita. Pelottavasti tuntuu, että tulen jättämään Fionan kodin täältä lähtiessäni. Se ei tule koskaan pääsemään uuteen kotiin mukanani.

Kun tekemistä on muiden ihmisten seurassa niin aika menee hyvin, mutta kotona ollessa on raskaampaa.

Fionan siskon omistaja kirjoitti kauniisti:

Ihmisen ikävä tehtävä on ottaa kipu itselleen, kun sen haluaa ottaa pois pieneltä rakkaaltaan.

Nyt sitten maksetaan hintaa siitä rakkaudesta, mitä on vuosien aikana Fionalta saanut.

One sunny day we both lost the game

Fiona ♥

22.10.2008 - 22.07.2014

Tänään jouduin tekemään 10 minuutissa raskaan päätöksen, ettei pikkuista enää herätettäisi eläinlääkärin pöydältä. Anidentin hammasspesialistin arvio hampaiden ja suun tilanteesta ja jatkohoidosta oli viimeinen niitti. Toivottavasti päätös oli oikea.

Niin lähti Maailman Söpöin Koira, pieni suuri taistelija, 5 vuoden ja 9 kuukauden ikäisenä, vieden suuren osan minua mukanaan.

Hyvin pienet,

hyvin tärkeät asiat muistin hetteiköstä,

nousevat pintaan.

Hän on sinun, uskollinen ja aito, viimeiseen sydämenlyöntiinsä asti.

RiaLokinpoikaset valloittavat maailman

Perjantaina sain Suvin seuraksi Saloon katsomaan pentuja. Suvi avusti pentujen seisottamisessa ja otti meistä yhteiskuvan, kiitos :).

En ehkä tajunnut, miten vaikea on saada neljä lähes 8 viikkoista pysymään sylissä paikoillaan...! Toiveet siitä, että katsoisivat jopa kameraan katosi aika nopeasti kun tajusin, että jos saan ylipäänsä yhden kuvan, missä minulla on ok ilme (helpotin tehtävää aurinkolaseilla) ja kaikki pennut vielä kyydissä niin se olisi jo saavutus.

Tässä vielä kaikki pennut. On ne vaan ihania kaikki. Laitan myös pentutestaajan kuvaukset pennuista. Pentutesti ei ollut mikään virallisista testeistä, vaan kasvattajan ystävän muokkaama ja pitämä testi, jossa ei anneta pisteitä vaan pelkkä sanallinen arvio pennun sen hetkisestä käyttäytymisestä. Videot on annettu tulevien omistajiensa nähtäväksi.

Kuusipeuran Loria Aisla Xema eli Xema

A-tyttö eli liekkitukka lähtee Idan ja Marin perheeseen kahden tollerin ja Mizy-koikkerin pikkusiskoksi Helsinkiin. Xemasta tulee erityisesti Idan harrastuskaveri ja sen elämää voi seurata Xeman blogissa.

Xema on pentueen villikko, vaikuttaa rohkealta ja on aina ensimmäisenä menossa tekemään asioita ja tutustumaan paikkoihin. Ruoka on Xemalle tärkeää ja pieniä puolustuselkeitä oli jo nähtävissä. Pennuista kovin lotraamaan vedessä :).

Olen erittäin iloinen, että Xema menee niin osaavaan koira- ja erityisesti koikkeriperheeseen, missä sille opetetaan ihmisten ja koirien toimesta säännöt ja käytöstavat, kuten luoton siihen, että ihmiseltä saa kaiken kivan, eikä tarvitse ruokaansa tai muutakaan puolustaa.

Rakenteeltaan eroaa muista, kropaltaan vähän pitempi ja turkki on kropanmyötäisempi. Xeman tulevaisuuteen kuuluu päälajina agility, minkä lisäksi sitä tullaan varmasti näkemään ainakin näyttelykehissä.

Pentutestaajan kuvaus: "Xema tulee reippaasti testaajan luo. Pissaa matolle ja kiipeää testaajan syliin. Xema katselee uteliaana ympärilleen – on hyvin kiinnostunut uudesta ympäristöstä. Innostuu vähäisen leikistä testaajan kanssa – haluaa kuitenkin leikkiä itsekseen ja antaa hyvin itsenäisen vaikutelman. Hajut kiinnostavat kovasti. Xema tutkii ympäristöä nenä lattiassa ja erityisesti matossa. Ei vaikuta aralta. Hyvin kehittyneen oloinen pentu."

Itsenäinen ja riistaviettinen, samantien olisi voinut Raija antaa GPS-pannan tälle mukaan uuteen kotiin. Hyvää elämää Xemalle, älä ärsytä (paljon) isosiskoja!

Kuusipeuran Loria Atsos Brando eli Brando

B-poika eli vaalea poika lähtee Helsinkiin Liian ja miehensä ainoaksi koiraksi. Omistaja on valokuvaaja, joten jos joskus törmäätte tämännäköisen hauvelin kuviin, saattaa kyseessä olla Brando. Brando ei välttämättä jää loppuelämäkseen Suomeen, vaan siitä saattaa tulla jossain vaiheessa mallipojan lisäksi irkkupoika.

Brando oli syntyessä pienin, mutta nopeasti otti muut painossa kiinni. Se rakastaa olla ihmisen sylissä pennuista toisiksi eniten, mutta myös leikkii mielellään. Hakee paljon kontaktia ihmiseen. Vaikuttaisi aika pohdiskelevalta pennulta, ei syöksy uusiin asioihin suinpäin vaan miettii ensin että mikäs tämä juttu onkaan. Tarvitsee rauhallista tukea omistajiltaan uusisa tilanteissa. Ei vaikuta terävältä pennulta.

Koirakokemusta omistajilla on, mutta Brando on heillä ensimmäinen oma koikkeri. Olenkin iloinen, että Brando pääsee heille, koska saattaa olla helpompi tapaus kuin jotkut sisaruksistaan, kun vaan saa tutustua asioihin omaan tahtiinsa.

Pentutestaajan kuvaus: "Brando lähtee arastellen liikkeelle - on silti utelias - tulee testaajan luo ja lähtee tutkimaan tilaa. Kiinnostuu leikkimään testaajan kanssa. Erilaiset alusmateriaalit tuntuvat pelottavilta – asia kannattaa ottaa huomioon ja pennulle mahdollisuus selvitä itse vaikeista tilanteista. Ei palvella ja nostella eikä kanneta sylissä, vaikka Brandoa jännittäisi siirtyä lattialla matolta pois. Annetaan Brandon voittaa itsensä – ei kiinnitetä liiaksi huomiota Brandon anovaan/käskevään/tahdon tahtoni perille huutoon. Huutamalla ei saa mitään hyvää aikaiseksi. Brando jännittää, mutta ei ole mitenkään arka. Palautuu nopeasti erilaisista koettelemuksista – ei mene missään vaiheessa paniikkiin."

Kuulostaa vähän Loki-pennulta, sekin ihmetteli pentuna aikansa uusia juttuja ennenkuin meni tutustumaan. Hyvää matkaa Brandolle ihmeelliseen maailmaan!

Kuuripeuran Loria Aslan Velmu eli Velmu

C-poika eli seikkailija lähtee Hyvinkään kupeeseen Annan perheeseen kahden rhodesiankoiranartun pikkuveljeksi. Anna harrastaa agilityä, joten siitä tulee Velmun päälaji. Lisäksi poikaa tullaan varmaan näkemään tokokentillä (ensimmäinen tokovaliokoikkeri olisi kiva, mutta ei paineita!) ja varmasti :) jonkun verran myös näyttelyissä, jos ei ulkonäöllisiä mutkia tupsahda matkaan.

Velmu aloitti itsenäisenä seikkailijana, mutta siitä onkin kuoriutunut melkoinen sylivauveli. Ei silti niin kovasti ihmisen perään kuin veljensä, leikkiminen ja tutkiminen kiinnostaa enemmän. Sen verran itsenäisen oloinen pentu, että omistajien kannattaa panostaa hyvin luoksetuloon ja vapaana lähellä pysymiseen. Ruoka on tärkeää, kuvienkin ottaminen oli haastavaa kun Velmu vaan esitteli parhaita tanssimuuvejaan, olihan kädessä sentään ruokaa.

Koikkeri rotuna on Velmun omistajille hyvin tuttu ystävien kautta, mutta voisin silti kuvitella, että itsenäisten, kovien ja snadisti suurempien rhodejen jälkeen iiiihan pienenpieni koikkeripoika saattaa tuntua hieman erilaiselta tapaukselta :).

Pentutestaajan kuvaus: "Velmu tulee arastellen seinänviertä pitkin - on silti utelias – testaaja puhelee ja houkuttelee lelulla – Velmu tulee luo ja kiipeää syliin. Ei heti innostu leikistä, mutta alkaa kuitenkin leikkiä testaajan kanssa. Tutkii tilaa ja palaa aina välillä testaajan syliin. Lopulta alkaa leikkiä testaajan kanssa. Velmu on hyvin ihmisläheinen ja kiintynyt ihmiseen – harkitseva, mutta utelias, mikä on hyvä ominaisuus. Velmu on myös leikkisä ja eloisa. Oletettavaa, että palkkautuu leikillä/lelulla. Velmulla ei ole kiire mihinkään. Ei vaikuta kiinnostuneelta hajuista."

Velmun arvio oli pieni yllätys, että se antoi noinkin ihmisläheisen kuvan itsestään. Mutta perjantaina se kuitenkin myös viihtyi sylissä hyvin. Erittäin mielenkiinnolla jään seuraamaan Velmun kasvamista. Ole oikein kiltti pieni poika ja muista kunnioittaa isosiskoja!

Kuusipeuran Loria Arita Flame eli Flame

D-tyttö eli utelias tumma tytsy lähtee Sveitsiin Regulan perheeseen usean koikkerin kaveriksi. Regula on aktiivinen agilityharrastaja, muun muassa parin koikkerin kanssa mm-kisoihin osallistunut. Päälaji siis lienee selvä. Lisäksi varmasti näyttelyissä tulee pyörähtämään.

Flame on alusta asti ollut pentueen kontaktikoira ja ihmiset on ollut iiiiihania. Aina ensimmäisenä sylissä. Aika Rian luonteinen, eli helpon oloinen tapaus (kuuluisia viimeisiä sanoja). Rohkea ja ihmisrakas tyttö, sanalla sanoen aivan ihana. Siskoaan rauhallisempi.

Flamella kuului valitettavasti pentuetarkastuksessa sivuääni sydämessä. Tyttö ultrattiin ja eläinlääkärin diagnoosi ultran jälkeen kuului näin: "Kyseessä voi olla joko lieväasteinen aortan ahtauma (SAS, sunaortic stenosis) tai ns puppu murmur." Harmittavasta uutisesta huolimatta Flame lähtee silti Sveitsiin. Tietysti kaikki toivomme kovasti, että kyseessä on vain puppy murmur, eli sydämen kehitykseen liittyvä vaihe, joka voi aiheuttaa sivuääntä, mutta mikä poistuu pennun kasvaessa.

Pentutestaajan kuvaus: "Flame juoksee suoraan testaajan luo ja kiipeää syliin. Tutkii tilaa – leikkii hetken ja kiipeää taas testaajan syliin. Tutkii testaajan ja nuolee naaman/suupielet. Flame on pirteä. Nenä on ahkerassa käytössä. Ei ole signaaliherkkä. Hieman harkitseva. Etsii katsekontaktia. Tykkää testaajasta ja yrittää miellyttää. Ainut pennuista, joka reippaasti nousee rahisevan lattiapatjan päälle ja kävelee sillä."

Kuulostaa niin ihanalta pennulta, että voiko tuollaista ollakaan? Rohkeutta tarvitaan matkalla niin kauas kodista. Ole vahva Flame, ole terve ja kasva valloittavaksi koikkerineidoksi!

Pentutestaajan yleiskuvaus koko pentueesta: "Yhteistä koko pentueessa oli potentiaalinen älykkyys, leikkisyys ja ihmisläheisyys. Pennut eivät olleet signaaliherkkiä. Kaikki olivat hyvin kehittyneitä ja reippaita."

Kuvista kiitos Suvi!

Xema muutti uuteen kotiinsa perjantaina, tänään lähtivät Velmu ja Flame. Brando lähtee vasta viikon kuluttua. Kaikki pennut ja omistajat olivat lähettämässä Flamea maailmalle Helsingissä. Minun oli tarkoitus viedä Loki sinne myös ja sanoa pennuille heihei, mutta päivän luento venyi tunnilla ja myöhästyin. Muut olivat jo lähteneet, mutta pääsin kuitenkin näyttämään Lokia Brandon omistajille ja Loki pääsi haistelemaan Xemaa. En olisi ihan naamatusten päästänytkään, mutta Xema piti Lokia sen verran ihmeellisenä (Loki vaikutti vähän liian innokkaalta) ettei olisi halunnut tullakaan ihan lähelle.

Kuvasta kiitos Mari & Ida :)

Olen kyllä niin iloinen sitä, miten hyvin kaikki on mennyt. On ollut aivan ihanaa päästä seuraamaan pentuprojektia näin läheltä ja olen tosi onnellinen, että kaikille pennuille on tulossa niin ihanat ja upeat kodit. Kaiken tämän muun keskellä poikasista on tullut minullekin niin paljon iloa ja riemua. En vieläkään tiedä haluanko koskaan itse kasvattaa omaa pentuetta. Kasvattajan vastuu ja tehtävä on toisaalta pelottavan suuri, mutta pentujen tuoma ilo ja onnellisuus tuntuu ainakin tällä hetkellä paljon suuremmalta.

Raija koirineen on antanut pennuille kyllä varmasti parhaan mahdollisen alun. Tällä hetkellä en toivo mitään niin paljon, kuin että kaikki saisivat elää terveen ja pitkän elämän, ja että kaikki neljä olisivat luonteltaan miellyttäviä kooikerhondjeja. Tulokset eivät merkitse mitään sen rinnalla, että poikasista tulisi rakastettuja ja rakastavia, onnellisia ja koiran elämästä täysin siemauksin nauttivia perheenjäseniä.

Lupasin etten ala pillittää pentujen luota lähtiessä, mutta vastaavaa en luvannut blogimerkinnän kirjoittamisesta...

Pitkää ja tervettä elämää Xema, Brando, Velmu ja Flame!

Kuljen läpi elämän

So far so good. Ei jaksa paljon aksat kiinnostaa, kun elämä ja kesä vähän hellii.

Päivittäin käyn blogissa kääntymässä ja katsomassa onko muilla kiinnostavia päivityksiä, muttei ole mitään asiaa itse kirjoittaa. Tää on aina välillä tämmöstä. Koskaan en ole kokenut pakottavaa tarvettaa kirjoittaa jos ei siltä tunnu, enkä ymmärrä niitä jotka valittavat että kokevat, että "pitäisi" päivittää. Kukaan jaksa lukea semmoisia pakolla väännettyjä mukatärkeitä päivityksiä. Mielummin ollaan päivittämättä tai tehdään joku tämmöinen random merkintä silloin kun sattuu olemaan sen verran tylsää.

Tässä teille kaksi marjaa: Mykkyrällä oleva Lokinpoikanen ja herra Siili.

Isommilla koirilla on ollut rankkaa helteen takia. Niiden päivät koostuvat enimmäkseen tästä samasta toiminnosta mitä ne vaunulla otetuissa alla olevissa kuvissa esittelevät. Vinskillä erityisesti aika luksusoltavat.

Huomenna Suvin kanssa katsomaan Lokinpoikasia. Jospa saisi jotain sivukuviakin napsittua. Ylihuomenna ensimmäiset jo muuttavat.

Sunnuntaina mennään aksaporukalla kuuntelemaan Terve lihaksisto terveessä koirassa -luentoa, jonka pitää Katiskan Jakke Lehtonen. Pitää varmaan vähän tässä yrittää orientoitua niin, että asia kiinnostaa taas.

Lokinpoikaset ja tuplasti huoltoa

Keskiviikkona oli paljon ohjelmaa, aloitetaan siitä kun käytiin siskon ja äidin kanssa katsomassa pentuja. Tämän merkinnän kuvituksena toimiikin lapsoset. Tällä kertaa otin tosi vähän kuvia ja vasta kotona huomasin, ettei neiti D osunut mihinkään kuvaan, höh. Pentujen kodit on nyt tiedossa ja kaikilla on myöskin nimet. Olen tosi onnellinen siitä, että kaikille on tulossa niin mukavat ja ihanat kodit!

RiaLokinpoikaset ovat:

A-tytöstä tulee Xema (blogi), se muuttaa Helsinkiin
B-pojasta tulee Brando, sekin muuttaa Helsinkiin
C-pojasta tulee Velmu, se muuttaa Hyvinkään lähelle
D-tytöstä tulee Flame (omistajan kotisivut), siitä tulee maastamuuttaja ja lähtee Sveitsiin

Vauvat oli juuri aamulla käyneet pentutestissä, joten kasvattajalle päästessämme meitä vastassa oli vain eri paikoissa nukkuvia rötkäleitä, jotka eivät päätään nostaneet kun menimme paikalle. Paitsi Flame, joka siirtyi pedistään nukkumasta meidän syliin syömään sormia ja köllimään antaumuksellisesti. Muut nukkuivat kunnes Ria tuli lenkiltä ja sitten kaikki olivatkin jo pian touhuumassa ties mitä.

Erittäin mielenkiintoista oli kuulla pentutestin kuulumiset ja nähdä videot. Kuvauksia kerron sitten kun saan ne käsiini. Hyvin oli kuitenkin mennyt kaikilla, on ne vaan hienoja lapsia :)

Parisen tuntia hurahti taas pentuja pallotellessa. Nämä on selvästi tulevia Mensan jäseniä, kun älykkyysharjoitukset aloitetaan jo 6-viikkoisina. Viimeksi Xema oli leikkinyt Justiinaa ja ominut pelin kokonaan itselleen, mutta tällä kertaa palkkana oli vain juustoa, joten ei kokenut tarvetta lähteä muita häätämään pois vaan herkkuja etsittiin sulassa sovussa.

Seuraavan kerran käynkin katsomassa pentuja varmaan vasta ensi viikon perjantaina, päivää ennenkuin ensimmäiset muuttavat koteihinsa.

Fiona kävi eläinlääkärillä. Lääkärinä mukava viimeksikin laseria selkään antanut Karoliina Nyyssönen. Tässä tarinaa paperista:

"Fiona tuotiin maksa-arvo kontrolliin ja hampaiden tarkastukseen. Fionalla oli ollut viime aikoina runsasta yöllistä juomista ja tähän liittyen köhimistä. Suu oli alkanut haista. Fiona on myös haluton liikkumaan.

Ahdistaaaaa päästä mut pois!

Yleistutkimuksessa Fionan yleiskunto oli hyvä. Oikean olan ojennus on vähän rajoittunut, ei kipuaristusta. Etujalat voimakkaan kierteiset asennoltaan. Lannerangan alueen lihakset hieman kireät. Ei aristusta vatsaontelon tunnustelussa. Sydän- ja hengitysäänet normaalit.

Fionasta otettiin verinäyte, josta tutkittiin munuais- ja maksa-arvot, verensokeri ja proteiinit. Soitan teille tuloksista iltapäivällä.

Fiona sai laserhoitoa selkäkivun hoitoon.

Fionalle suositellaan jäljelläolevien poskihampaiden poistoa parodontiitti muutosten takia, jotta ienten ja kielen tulehdus saadaan rauhoittumaan. Voitte varata ajan ajanvarauksesta.

Närästysoireisiin voi kokeilla happosalpaajaa (Pepcid 10mg, apteekista ilman reseptiä). Fionan annos on 1/4 tabl 2 kertaa päivässä 1-2 viikon ajan. Lääke annetaan 1 tunti ennen ruokaa tyhjään mahaan. Lisäksi kannattaa antaa ennen nukkumaan menoa pieni ruoka-annos."

Veriarvoista lääkäri soitteli eilen. Toinen maksa-arvo oli vähän koholla, mutta kummatkin maksa-arvot olivat jopa paremmat kuin viimeksi. Kaikki muut veriarvot normaalit. Eli ei mitään kriittistä sielläpäin menossa.

Siispä hampaiden poistoaikaa varaamaan vaan. Köhimisen ja muun lääkäri epäili johtuvan suun tulehduksesta, joka näkyi nyt myös kielessä. Muutenkin Fionan kieli on vähän omalaatuisensa (mikäs osa tuosta ei olisi), kun hampaiden puutoksen takia pääsee leviämään vähän kummallisesti suuhun ja takavuosien kielen rikkominen jäätyneeseen pylvääseenkin on vielä näkyvillä. Mutta että näkyi myös semmoista vähän tulehduksenomaista mikä mätänevistä hampaista johtuu ja kokonaisuudessaan sitten aiheuttaa sitä pärskimistä ja muuta.

Loki puolestaan kävi osteopaatilla. Selkää saatiin tällä kertaa hyvin aukenemaan. Joissain kohdissa Loki nousi ylös ja mulkoili Caritaa, joten kipeä se varmasti oli. Carita oli kuitenkin sitä mieltä, että nyt pitäisi alkaa helpottamaan kun jumit saatiin auki ja seuraava kerta otettiin vasta kuukauden päähän. Tässä välissä ilmoittelen sähköpostilla hänelle miten menee. Suositteli menemään metsään ja tietysti mahdollisimman paljon vapaana, ei saisi tehdä lenkkejä missä koira joutuu töpöttelemään omistajan tahtiin. Uiminenkin sallittiin paitsi kylmään veteen (Loki kiittää!!), kunhan tekee alkulämmittelyt ja loppujäähdyttelyt kunnolla. Eli saa alkaa "normielämään", kunhan nyt ei riekuta ja muistaa lämmitellä ja jäähdytellä.

Toistaiseksi kuitenkin pitäydytään lyhyemmissä lenkeissä, esim. aamuin ja illoin n. 30 minuuttia ja päivän pisin ei saa olla yli 40 minuuttia. Tuota pitemmät lenkit menevät Lokin kokoisella aina lihasten treenaamiseksi ja se ei tee vielä hyvää selälle, vaan sitä pitää vielä kuntouttaa jonkin verran nyt avaamisen jälkeen. Sähköpostilla sitten mietimme voiko lenkkejä pidentää ja mihin tahtiin. 40 minuuttia pitemmillä lenkeillä pitää aina muistaa lämmittely ja jäähdyttely (mikä tuntuu ehkä hieman tyhmältä, mutta onhan se varmaan niin). Niinkun eli että, jos menee tunnin ravilenkin niin pitää ensin kävellä ja siitä kirittää raviin ja lopussa toisinpäin.

BOT:sta kysyin mielipidettä ja kuulemma sillä on ihan paikkansa treenien lämmittelyssä ja jäähdyttelyssä ja jos joutuu odottelemaan välissä. Treenin jälkeen pitempään (tyyliin tunteja tai yli) pidettäväksi hän ei kuitenkaan sitä suositellut, koska Loki ei kuulu erityisryhmiin kuten vanhat tai tällä tavalla kuntoutettavat koirat. Lisäksi BOT saattaa pahentaa alkavaa tulehdusta, kun nostaa verenkierron niin pintaan.

Parin viikon päästä jos sähköpostikeskustelussa Carita on sitä mieltä (eli käytännössä jos ontumisia ei ole tapahtunut tai muuta mikä viestisi Lokin olevan kipeä), että lenkkejä voisi alkaa pidentää ja pikkuhiljaa raskauttaa, niin käytän Lokin vielä fyssarilla näytillä varmuuden vuoksi. Ei aksaa kuitenkaan vielä varmaan heinäkuun aikana eikä kyllä oikeastaan edes haittaa, muuttoon ja siihen valmistautumiseen menee kuitenkin niin paljon aikaa nyt.

Tässä teille vielä söpöilevät Xema ja Velmu.

Everyone needs a little help sometimes

Tänään tapahtuu koirilla asioita, mutta kirjoittelen niistä myöhemmin. Fionalla on eläinlääkärivisiitti, Lokilla osteopaatti ja sen lisäksi käymme äitini ja siskoni kanssa Salossa katsomassa pentuja. Onhan viime visiitistäni jo ainakin kaksi päivää :)

In the meantime.

Fionalla on tapana iltaisin ja öisin käydä juomassa vettä. Välillä se juo niin paljon, että jää köhimään juomisen jälkeen ja pärskii aikansa, välillä sen verran ikävän kuuloisesti että herään taputtelemaan sitä selkään. Nyt ollessa porukoiden mukana vaunulla se oli juonut ja sen jälkeen köhinyt ja köhinyt - niin kauan kunnes oli kaatunut seisovilta jaloiltaan kyljelleen, kun henki ei kulkenut. Äiti oli nostellut sitä ilmaan ja taputellut kunnes oli vironnut taas yskimään ja siitä tilanne helpottanut. Varmasti pelottava tilanne ollut :/.

Ollaan pohdittu onko tuo ihan normaalia, että juomisen jälkeen tuolla tavalla yskittää. Vai falskaako Fionalla mahan läppä siinä määrin, että vesi jotenkin tulee ylös juomisen jälkeen ja aiheuttaa yskimistä. Fiona myös syömisen jälkeen aina hetken nuolee itseään, sohvaa, mitä tahansa, ehkä jotenkin suuta puhdistaakseen, mutta aloin miettimään liittyisikö samaan.

Tekeekö muiden koirat tällaista? Mietin sitäkin, että olisiko hampaat/suu niin kipeät, että sen takia jotenkin juominen on vaikeaa ja sen jälkeen yskittää. En tiedä. Kuitenkin laittoi miettimään uskaltaako tuolla pitää vesikuppia, jos ei kukaan ole sitä vahtimassa...

Äidin kommentti lisääntyneestä juomisesta myös pisti miettimään maksa- ja munuaisarvojen tilannetta, joten kun hampaat myöskin kaipaavat jo kipeästi eläinlääkärin veistä, päätettiin viedä Fiona kontrolliin eläinlääkärille ja se on sitten vuorossa tänään. Kaipaan eläinlääkärin mielipidettä myös siitä, onko Fionan vaivat jo hänen mielestään miten pahoja, joten otan mukaan listan Fiona-raukan kaikenmaailman vaivoista ja käydään ne lääkärin kanssa läpi:

- Hampaat mätänevät mistä kipeä suu (helpottuu toki ehdottomasti jäljelläolevien takahampaiden poistolla)
- Liikuntahaluttomuus, onko jalat kipeät?
- Juo paljon, köhiminen juomisen jälkeen
- Maksan ja munuaisten (+ muiden epämääräisten sisäelinten) tilanne
- Tärisee päivittäin, usein ennen ruokaa tai kylmästä mutta myös muuten, pahoinvointia?
- Pidätyskyvyttömyys

Mikäli lääkäri on sitä mieltä (mitä veikkaan että on ilman epäilystä, koska jotenkin tuntuu etteivät ne koskaan tunnu näkevän kokonaisuutta, my humble opinion), niin varataan aika hampaiden poistoon ja sen jälkeen Fiona saa sitten hengailla juuri niin pitkään kuin lystää ilman hammasongelmia ja niistä seuraavia nukutuksia.

Pohdittiin porukalla Fionan jatkoa ja päädyttiin siihen, että kyllä se kotona hoidetaan loppuun saakka. Todettiin, että se on kuitenkin käytännössä saattohoidossa nyt ja ei ole sille reilua miettiä siirtoa johonkin ei-tuttuun ympäristöön. Jos siihen jouduttaisiin kääntymään, niin Fionalle parempi varmaan olisi sitten ihan jo lopetus. Se on kuitenkin aina ollut niin omaan väkeensä kiintyvä ja muita kohtaan monesti pitkään epäluuloinen. Vaunullakin ollessa se on huutanut äitini perään, vaikka isä on jäänyt sen kanssa vaunulle. Lisäksi hoitajan on hyvä tuntea Fionan monipuoliset vaivat.

Koska itselleni on välillä hieman raskasta Fionan hoitaminen, sovittiin että lopun aikaa Fiona pääsee entistä enemmän hoitoon porukoilleni tai siskolleni. Onni on näin upeat tukiverkostot ♥. Sen ansiosta minullakin on sitten helpompaa myös nauttia Fionan seurasta, kun se käy muualla hoidossa välillä.

Tässä vielä parit videot Lokinpoikasista viime visiitiltä. Tänään en varmaan niin kuvailekaan sitten, ei ne kai parissa päivässä ihan hirveästi ole voineet muuttua :). Se kyllä ihmetyttää, että kuka ihmeen hullu tuolla videolla noin järkyttävästi kimittää.