Ei voitettu mutta voitettiin silti!

Eilen oli Tehis cup 2 osakilpailu (ihan kuin olisin kirjoittanut näin aiemminkin, tehiscuppeja on selvästi enemmän kuin ehtii laskea!). Voittoa ei sieltä tullut, mutta illalla sain viestin, että arpaonni suosi ja voitimme Irene Vinhan käsintekemän pannan osallistumastani arvonnasta Jedin ja kumppaneiden blogista. Woohoo!! Kuva pannasta tulee sitten kun päätän minkälaisen haluan ja saan sen käsiini :). Eiköhän se tule Lokille.

-------------------------------

Mutta case Tehis cup. Etukäteen päätin tuomareiden perusteella, että olisin osallistunut minikisaaviin, koska Karstunen tyypillisesti pistää rimat tappiin ja möllien tuomari oli Matti Levanto, eli sama kuin meidän katastrofisella viime kevään möllihypärillä joten oletin jälleen vaikeaa rataa. Suunnitelma oli siis mennä minikisaaviin palkkaamaan lähtö ja kontaktit sekä treenaamaan keppejä radalla. So far so good.

Mentiin paikalle juuri kun medimöllien rataantutustuminen oli alkamassa ja kävin huvikseni kurkkaamassa rataa. Yllätyin, kun rata näytti todella kivalta ja helpolta, pelkkiä putkia ja hyppyjä + muuri ja pituus tosi helposti ohjattavissa olevalla radalla. Kilpailuvietti ja voitonhalu nosti päätään ajatellessani että tuosta voisi saada nollan, joten äkkiä juoksin rataantutustumiseen mukaan, sen jälkeen koira autosta ja ilmoomaan pari starttia möllihypärille.

Oltiin numerolla 40 ja 47, joten ihan kivasti oli silti aikaa lämpätä koiraa. Mutta aika hektinen lähtö tuli kuitenkin taas. Radalle menin kuuman koiran kanssa. Rata oli muuten helppo kuin mikä, mutta toiseksi viimeiselle esteelle arvoin takaaleikkauksen ja päällejuoksun välillä. Päätin tehdä takaaleikkauksen. Ensimmäiselle ja viimeiselle putkelle sai päättää päät, valitsin ne mitkä oli mielestäni loogisimmat koiran linjaa ajatellen, vaikka eivät olleet lyhin vaihtoehto. Sarjassamme ratoja, mitkä olisi todella mielenkiintoista kokeilla kellottaa eri vaihtoehdoilla ja katsoa onko nopeampaa luukuttaa lujaa kauempana oleviin päihin vai tiiviisti hitaampaa mennä lyhyempi reitti.

Loki pysyi lähdössä, kaarratteli vähän turhan laajia kaarroksia joka välissä mutta meni kuitenkin ihan oikein. Takaaleikkaus ja maaliin, nolla, woohoo!!! Palkkasin Lokin erittäin mielissäni ja se repi lelua raivolla. Vein Lokin hetkeksi häkkiin lepäämään ja tässä vaiheessa kuulin, että se oli tiputtanut toiseksi viimeisen riman, eli sen takaaleikkauksen kohdalla olleen. Voihan perkele, että ärsytti tässä vaiheessa. Piti ihan videolta kurkkia ja niinhän se meni. Tiesin jo rataantutustumisessa, että pitäisi antaa sille paljon tilaa hypylle, mutta näköjään en kuitenkaan antanut. Jälkeenpäin harmitti, että en tehnyt tähän kohtaan päällejuoksua.

Toiselle kierrokselle päätin tehdä päällejuoksun, mutta tämä yritys loppui lyhyeen kun ohjaus meni ihan huolimattomaksi ja Loki ohitteli hyppyjä ja tipautti rimankin. Lennosta tein samanlaisen takaaleikkauksen kun ensimmäisellä kerralla ja tällä kertaa rima ei tipahtanut, mutta kolisi kyllä. Tässä ei ole mitään nähtävää, mutta video löytyy kuitenkin täältä.

Tämän jälkeen kieltämättä harmitti tuo ensimmäisen radan pudonnut rima, erityisesti sen jälkeen kun huomasin tuloksista, että oltaisiin voitettu ajan puolesta medimöllit. Nollia tuli sen verran paljon, että lopullinen sijoitus oli 16. Ensimmäistä kertaa sain Lokille myös etenemän, mikä oli 5,67 m/s. Tosi hyvä mielestäni, mutta toki rata oli hyvin suoraviivainen eikä siinä ollut kontaktiesteitä tai mitään muutakaan hidastamassa. Mielenkiintoinen huomio oli, että maksien nopein etenemä oli jotain 5,17 pintaan, mikä tarkoitti että neljä mediä meni nopeampa kuin yksikään maksi. Rata taisi olla medejä rataprofiililtaan suosivampi.

Eräs HSKH:n työntekijä sai minut erittäin hyvälle tuulelle kysellen Lokista paljon ja kehuen sen menoa. Sama henkilö oli aiemmissakin kisoissa kehunut sitä. Muutenkin Ojangon järjestelyt toimivat hyvin ja siellä on kyllä ihan parhaat lämmittelyestemahdollisuudet. Möllirata oli kivan helppo tällä kertaa, vaikkakin antoi oudosti sen vaikutelman, että koira olisi mennyt normaalia hitaampaa koska ohjaajan ei tarvinnut juurikaan juoksuaskeleita radalla ottaa.

Jälkeenpäin kyllä harmitti, että tuli taas lähdettyä lennosta mölliradalle toisin kuin olin suunnitellut. Karstunenkaan ei ollut pistänyt rimoja tappiin asti, joten medikisaavissa olisi saanut sitä paljon kaivattua kontakti- ja keppitreeniä kisatilanteessa. Lisäksi missasin tosiaan möllien rataantutustumisen puheosuuden, missä oli sanottu että koiran saisi palkata lähdössä. Enhän minä sitten harmiksi palkannut, vaikka olisin ehdottomasti kyllä näin tehnyt jos olisin tiennyt. Kävin meidän ratojen jälkeen tekemässä kuitenkin harkka-alueella neljä keinua, ensimmäinen hyvä, toisella hyppäsi alas puolesta välistä, kolmas hyvä mutta 2on2off asennossa ollessaan vieressä pyörinyt sheltti tuli haistamaan Lokia takapuolesta :D. Loki ei kylläkään tainnut huomata mitään. Otettiin kuitenkin varmuudeksi vielä yksi toisto ja sekin oli hyvä ja nopea keinu. Loki oli kylläkin hihnassa koko ajan. Lopuksi tehtiin vielä yksi toisto keppejä.

Kotiin tultua fiilikset oli aika maassa lähinnä oman kilpailunhaluni ylitsepursuavuuden takia, sen siitä saa kun lähtee hakeman sitä voittoa! Ja ärsytti että tein takaaleikkauksen vaikka tiesin että se voi helposti epäonnistua. Illalla kuitenkin pantakisan voittaminen sai hymyn huulille ja lisäksi oman seuran rakkaat treenikaverit piristivät kommenteillaan fb:n puolella niin paljon, että nukkumaan menin erittäin hyvin tunnelmin. Ihana AST! Eilen oli kaikesta huolimatta erittäin kiva agilitypäivä :)