Pojasta polvi paranee?

Suomalaisten menestys Hollannissa järjestettävässä koikkereiden suurimmassa näyttelyssä Kampioenschapsclubmatch 2012 (älkää kysykö miten se suomennetaan) oli huikeaa, koko näyttelyn BIS oli komea Shanti ja joukko muita suomalaisia sijoittui hienosti.

Olisi ollut ihan supermahtavaa päästä paikalle ja vaikkei Loki varmaan olisi erityisen hyvin tuossa joukossa pärjännytkään niin olisi ollut kiva käydä katsomassa tunnelmaa. Lokin sukulaisia oli paikalla jonkin verran.

Äidin Cinthan seuraavasta pentueesta (i: Unique Billy v.h. Runxputtehof) olivat pikkupennuissa:

Jasmijn v.d. Schoonheden (toisiksi paras pikkupentu)
Joost v.d. Schoonheden

Lokin pentueesta oli paikalla yksi avo uros, Hunter v.d. Schoonheden, joka sai ilmeisesti H:n. Hunter oli pienenä pentueensa tummin joten erittäin mielenkiintoista olisi tietää minkälainen poika nykyään on, mutta en ole vielä onnistunut löytämään mistään kuvia Hunterista enkä sen puoleen Lokin sisarpuolistakaan.

Ainoa sukulaismenestyjä oli Lokin isukki, Whisper Knüt v.h. Runxputtehof, joka oli veteraaniurosten ykkönen. Henna Palmunen otti Knütista parit kuvat, jotka tässä.

Lisäksi kolmas kuva Hollannin kooikeryhdistyksen sivuilta tässä. Knüt on veteraanina jo aikamies ja aikamoisen, noh, jämäkkä ja ehkä aavistuksen raskaan näköinen.

En tiedä sanoisinko niinkään että pojasta polvi paranee, ainakaan ulkonäöllisesti, enemmänkin että pojasta polvi kevenee ja tummenee :D. Linkin kuvassa näkyy vähän Knütin kasvoja ja siellä on mielestäni samaa kuin Lokissa (tässä kuvassa näkyy Knütista vielä paremmin tuo Lokimaisuus, Knüt oikealla), samoin kuin nuo oikean kyljen oranssit (...mustat..) läikät on melkein identtiset. Muuten ehkä sanoisin, että rakenne on tullut enimmäkseen äidiltä Cinthalta.

Ehkä ensi vuonna suunnataan sitten mekin tuonne näyttelyyn moikkaamaan Lokin kasvattajaa ja sukulaisia :)

We almost don't have a problem

Mun fiksu ja filmaattinen nokkaeläimeni taitaa olla aikamoinen kultakimpale mitä agilityyn tulee, tai sitten se on vaan ollut onnekas saadessaan näin hyvän kouluttajan ;)

Käytiin eilen Purinalla turisteilemassa ja tällä kertaa ei ollut ahdistumisesta tietoakaan, tosin tunnelmakin oli paljon väljempi kun paikalla oli tosi vähän koiria eikä tilanne ollut mitenkään hektinen. Purina-areenan uusi hyvin erilaisia mielipiteitä aiheuttanut pohja teki keinun alle lähes pumpulin, joten keinun kolinakin oli tosi mitätön aiempiin verrattuna. Seistiin pitkään ihan keinun vieressä ja pari kertaa Loki vähän hätkähti, mutta enimmäkseen vain haukkui radalla meneville ja vaikutti että olisi halunnut lähteä itsekin menemään. Tässä Ella-koikkerin hienossa 0-radassa näkyy intoa puhkuva Loksutin oikeassa laidassa kohdasta 0:18 eteenpäin mölisemässä ja vispaamassa valkoista häntäänsä :)

Tänään mentiin Suvin ja Mikon kanssa Kivikkoon treenaamaan ja vaikka kotoa lähtiessä tuntui että koiria sai melkein pyytää mukaan kun olisivat mielellään jääneet nukkumaan, oli treenit silti oikein superit eli onneksi tuli lähdettyä.

Tehtiin ensin keinua, säädettävä "vauvakeinu" oli toisiksi korkeimmalla ja pistin ensin keinun alle muurin palikan. Se meni ihan ilman ongelmia, joten kokeilin ottaa koko palikan pois. Ja mitä tekee Loksutin? Menee keinun alusta loppuun tosi hienosti ja upeasti ilman mitään epäröintejä! Mun upeaupea poikani! Oi näitä ihania onnistumisen tunteita mitä tämä laji voikaan tarjota!

Sen jälkeen naksuttelin ensin rengasta edestakaisin useita kertoja kummaltakin puolelta. Tuota pitäisi tehdä enemmän, ihan kaikilla esteillä mitä vaan voi tehdä "väärin".

Sitten mentiin vasemmalla olevaa rataa minkä Suvi pisti Mikolle pystyyn, eli vauhdikasta putkesta putkeen meininkiä. Rengas löytyi aiempien toistojen ansiosta hienosti ja Lokilla oli kivaa vedellä pari kertaa putkirallia. Vaikka vauhtia oli hurjasti putkesta tullessa niin kontaktit oli napakat, toisella kerralla tosin tuli ensin kerran ohi A:sta mistä kehotin takaisin putkeen ja paremmin kiipeämään.

Lopuksi tehtiin vielä uudestaan keinua ja Suvilla oli kamera mukana joten sain nauhalle Lokin ensimmäisiä kokonaisia vaikkakin ei vielä korkeimpia mahdollisia keinuja. Ensimmäinen kerta kuitenkin kun Loki menee keinulle maasta. Kuten videolta näkee, pallolla ei paranisi palkata sittenkään keinulla kun vauhtia tulee liikaa ja menee osin lentämiseksi. Ei vaan tuo poika pysty mihinkään keskittymään jos on pallo pelissä.

On se kyllä hienosti edistynyt keinun kanssa, vaikka ollaanhan me kovin hitaasti otettukin. Olen kuitenkin varma että keinuvaikeudet on enimmäkseen takanapäin ja ei mene kauaa kun meillä on kokonainen keinu kasassa. Nyt vain vielä ensin korkeus tappiin, sitten paljon treeniä hihnassa mielellään eri keinuilla, hihna pois, palkkakäden häivyttäminen ja peli alkaa olla paketissa!

It's a beautiful day

Photoshoppauksen multihuipentuma, mutta opin miten sai lisättyä sinisen taivaan!

Kylläpäs aurinko paistaa nätisti, lämpötilaa on kivat 4,9. Oli kiva nukkua kymmeneen asti, rauhassa venytellä sängyssä koirien lötkötellessä kyljessä kiinni. Kirkasvalolampun vaikutuksia? Ei suinkaan. Paras hyvän mielen tuoja on kyllä ehdottomasti tunne, kun pistät menemään koko The Dokumentin, 68 sivua, 14 liitesivua ja kokonaiset 21316 sanaa ohjaajalle viestissä mikä sisältää myös kommentit "...koska jos multa kysytään niin vois vaikka olla valmis" ja "Täällä shampanjapullot kaapissa odottelevat, mutta ei mitään paineita! :D". Mihin tosin ohjaaja vastasi parin minuutin sisällä, että "höh, palauta ihmeessä kauppaan, pitäähän sitä olla paineet pullossa!" Kiva, että ohjaajallakin riittää huumoria vielä vaikka aika rasittava ohjattava olen saattanut välillä olla.

Väliversiohan tämä varmaan vasta oli, mutta toivottavasti seuraava olisi jo se virallinen. Ohjaaja lupasi viettää viikonlopun gradun parissa joten ensi viikolla voisi päästä jo viimeistä versiota työstämään, hopefully. Ensi viikon alussa pistän tutkintohakemuksen postiin, sen mikä on jo pari kuukautta keikkunut valmiiksi täytettynä lupaa odottamassa työpaikalla työpisteen sermissä. Valmistujaiskutsut on lähipiirille lähetetty (tylsästi sähköpostilla) ja Tampereen yliopiston valmistuneiden juhlaan 14.12 ilmoittauduttu. H-hetki lähestyy siis hitaasti mutta varmasti.

Eilen ulkoilutin päivällä kameraa koirien ohella pitkästä aikaa, mutta aika tylsiä kuvia tuli kun kaiken päällä oli harmaa varjo. Muistui siinä sitten mieleen miten aiemmin lupasin itselleni valmistujaislahjaksi uuden rungon, mutta pahoin pelkään että se jää katteettomaksi motivaattoriksi kun on ehkä tärkeämpiäkin asioita ostettavana sitten kun rahaa taas pitkästä aikaa alkaa vähän olemaan, semmoisia kuten esimerkiksi asunto tai ruoka.

Urhea pikkukoira uhmaa mutaista ojaa!

Fionan "you've GOT to be kidding me" tai "koti on hei täälläpäin" -ilme

Tänään piti ensin tulla äkkilähtö tunnin matkan päässä oleviin epiksiin mihin oltaisiin menty vetämään pari möllirataa, mutta sitten matkakumppani jänisti enkä jaksanut yksin lähteä niin kauas. Sen sijaan päätettiin lähteä kahden tienoilla kurkkimaan Purinalle taas hallitunnelmaa ja katsomaan kolmosissa kisaavien koikkereiden Ollin ja Ellan ratoja. Ellan menoa en ole koskaan vielä livenä nähnyt, mutta olisin kyllä mennyt paikalle jo pelkästään Ollin takia. Vaikka sen kyllä tietää, että ärsytys siitä vaan tulee kun herää fiiliksiä "mäki haluun" ja "se saa sen näyttämään niin helpolta et kyllä mekin toi osattais". Taru lienee tässä asiassa todellisuutta ihmeellisempää.

Ajattelin napata kameran mukaan ja pientä rahaa tietysti perinteiseen Purinan makkaraan. Tuttuja pitäisi olla paikalla joten varmasti kiva visiitti tulossa. Saa tulla morjestamaan! Mukaan lähtee väsymään kumpikin koira, jotta jäävät sitten jälkeenpäin nukkumaan kun itse lähden viettämään aikaa kaupungilla parhaassa seurassa. Tarkoitus on ainakin käydä kuluttamassa firman lahjoma leffalippu Imaginaerum leffassa.

Lokista sen sijaan mitä mutaisempi sen parempi

Kunnes löytyi iiiihana keppi

Pikku agitauko tekisi kyllä varmaan Lokille ihan terää, se tuntuu näin maallikon käteen olevan jumissa kuin mikä. Ajattelin huomenillalla suoda Lokille ihanan ammattimaisen hieronnan, jota se kyllä tuskin tulee paljon arvostamaan.

Aikaisemmin ja kauempaa

Lyhyestä virsi kaunis. Tänään käytiin treeniryhmän kanssa vetämässä läpi viime rata peilikuvana eli tuo ylläoleva. Savioja ei päässyt paikalle, mutta tosi kivaa oli nytkin. Hyvin kaikki autettiin toisiamme ja tunnelma oli mukavan rento.

Lokin kanssa sujui ihan ok, vähän venähteli siellä sun täällä pitkäksi. 4 hyppy ei meinannut löytyä, Loki ehti niin edelle tuossa edellisellä hypyllä kun siihen tehtiin viskileikkaus, etten millään ehtinyt ohjaamaan enää neloshyppyä ajoissa vaan Loki tuli ohi oikealta puolelta. Lopulta saatiin kuitenkin menemään ja sitten sujui loput toistot ok. Piruetteja ei tullut nyt niin paljon, kun muisti pitää käden matalana pitkään. Treenikaveri kommentoi, että 13 hypylle menin liian lähelle (tottunut siihen että koiran ollessa putkessa juostaan niin kauas kuin ehditään), olisi ollut parempi lähettää leikkauksella sille hypylle hieman kauempaa jolloin linja olisi ollut parempi ja kaarre pienempi.

Kova oli vauhti Lokilla ja se oli kovin innoissaan ihan viimeiseen toistoon asti. Jätkä pistikin kunnon metakkaa pystyy omaa vuoroa odotellessa. Tehtiin keppejä yksittäin kaksi kertaa onnistuneesti, hieman saatiin hakea ensimmäistä onnistunutta suoritusta.

Keinulla ensin ei meinannut sujua vaan Loki hidasteli ja hyppäsi pois, mutta tauon jälkeen kuitenkin uudelleen kokeiltaessa löytyi rytmi suoritukseen taas ja hienoja keinuja tuli, tällä kertaa siivekkeen pään alla oli tuoli.

Tehtiin lopussa rallattelua mitä ennen Loki pisti siinä kuumissaan parille ohi menevälle urokselle pienet ärrimörrit pystyyn, mutta radalta ei käynyt sillä edes mielessä lähteä mihinkään. Ihana poitsu oli ja tosi hyvä fiilis jäi treeneistä! On se niin kiva huomata, että kyllä meiltä jo tämmöiset pitemmätkin pätkät sujuu jo ja osaan liikkua edes jotenkuten soljuvasti läpi radan.

Se mitä jäin pohtimaan näiden treenien jälkeen oli, että tämmöisillä helpohkoilla radoilla pitäisi alkaa haastaa meidän yhteispeliä ohjaamalla kauempaa esteille että Loki saisi irrota enemmän. Saatan sen vieläkin aika lähelle ja nyt kun alkaa sujua rutiinilla nämä helpommat radat niin lisää haastetta ehkä kaipaisin niihin. Kaarroksetkin pienenisi huomattavasti. Meidän agilitymotto, mikä on varmaan tähän mennessä ollut "kovaa ja korkealta" pistetään vaihtoon ja jatkossa se saa olla "aikaisemmin ja kauempaa" :)

Kerrankin jäi jopa niin paljon aikaa että lähdettiin etukäteen kun kukaan ei enää halunnut treenata. Loppujäähdyttelyt tehtiin isommalla porukalla ja oli kiva taas huomata että on meillä vaan huippukiva treeniryhmä! :)

Moi oon Loki ja oon 2 vee!

Harm v.d Schoonheden 2 vuotta

Niin se aika menee, huhhuh. Kuvien laadulla ei juhlita, mutta parempaan ei nyt pystytä pilvisenä ja synkeänä marraskuun päivänä. Kroppa on yhtä mustaa ja valkoista mössöä ja pikselit hyppii silmille. Noo ei voi mitään.

Tänään oltiin Tessi-vahtina ja Lokin ja Tessin kanssa käytiin juoksemassa Leppävaaran pellolla. Kadotettin meidän lempirapu, punainen vinkulelu. Sitä ennen Loki ja Tessi vetelivät peräkanaa pellolla Loki edessä ja Tessi perässä. Loki yritti tuoda lelua minulle heitettäväksi, mutta Tessi olikin vastassa ja siitä sitten lähti hirveät spurtit. Kunnes yksi heitto meni niin ettei Loki nähnyt mihin se lensi ja sinne jäi. Lokikaan ei "nenäkoirana" löytänyt sitä vaikka 45 minuuttia pyörittiin samalla pellolla. Raukka ensin tajusi että jotain etsitään mutta sitten tuntui niin masentuvan kun ei löytänyt, etten enää kehottanut sitä etsimään vaan sitten vaan palloiltiin. Hirveästi se juoksi päättömänä ja oli jotain ainakin etsivinään, koitin pistää sen hihnaankin ja mentiin pellolla osio kerrallaan jos Loki bongaisi sen pimeästä maasta jos tulisi kohdalle. Vaan ei.. Eli jos joku bongaa pellolla punaisen rapulelun niin se on meidän! Nyt kaikki etsintäpartiot Lepuskissa rapujahtiin! :)

Väsynyt hoitotäti

Hoitolapsi pari viikkoa takaperin

Fiona ja Tessi pääsevät ensi viikolla rokotuksille yhtä aikaa, kun tajuttiin että näillähän on ihan samoina aikoina rokotuksen tarve. Tessi saa toiset penturokotukset ja Fiona 4-vuotis rokotuksensa.

Sama kaksikko tänään. Tessi on saanut teipit korviinsa.

Oon vähän söpö!

Syyttäviä katseita

Koirilla on takanaan melko tylsiä päiviä. Emännän iso Gee on työllistänyt työpäivien jälkeen viimeisen parin kolmen kuukauden aikana niin paljon, että tavalliset päivät koostuvat usein lähinnä pikaisesta tunnin lenkistä joskus illalla ja ehkäpä luusta tai muusta pienestä aktivointipläjäyksestä. Samoin blogi on ollut aika hiljainen kun ei ole ollut aikaa tai energiaa päivitellä muista kuin viikottaisista treeneistä. Paljon on kyllä ollut myös niitä päiviä että on jossain käyty, kylässä tai treeneissä tms, mutta kyllä näistä vähän huomaa noiden arkipäivien tylsyyden aiheuttamia syyttäviä katseita kun emäntä vaan istuu koneella.

Fionalta viime lekurikäynnillä otetun sappihapon arvon olen unohtanut pistää muistiin. Lääkäri soitti joskus viikko sitten, että arvo oli jotain 28 tienoilla, eli ei kovinkaan korkea (viitearvo oli muistaakseni joku 20 ja pahimmillaan normiruokavaliolla Fionalla heitteli arvot yli 140). Maksan ei siis pitäisi Fionaa juurikaan rasittaa, mitä nyt pienesti koholla sekä maksa- että sappihappoarvot.

Muuten Fionalainen on ollut ihan ok viime aikoina. Se on päässyt laajentamaan reviiriään makuuhuoneesta olohuoneeseen, sillä aloin miettiä sen pissailua ja sitä että se todennäköisesti johtuu kuitenkin  ahdistumisesta. Matot otin varmuuden vuoksi olohuoneesta pois kuitenkin. Nyt viime viikkoina se on ollut työpäivät olohuoneessa ja toistaiseksi enimmäkseen ilman pissoja, tosin ihan täyspitkiä työpäiviäkään en ole tehnyt. Kuitenkin se tulee väsyneenä venytellen useimmiten vastaan, ja jos satun paria tuntia liian aikaisin tulemaan niin ei jopa tule vastaan ollenkaan mikä on merkki siitä ettei sitä voisi vähempää kiinnostaa tulinko vai en.

Fiona raukka menetti sittenkin täksi talveksi vielä karvansa, koska valitsi epäonnisesti kakkapaikakseen takiaispuskan. Yritin ensin säästää suurinta osaa karvoista lämmittämään, mutta lopputulos oli niin epätasainen että katsoin paremmaksi vetästä koko turkin lyhyemmäksi. Sen jälkeen onkin ulkoilut menty enimmäkseen takki päällä. Villapaidan olen tilannut ja postista odottelen ja isoille pakkasille Fiona saa uuden pompan.

Lokista voisi mainita vaikka että sen ruokinta on jälleen hieman monipuolistunut, sillä se on viime aikoina saanut syödäkseen mm. hirven luita. Pari isompaa pistin uuniin ja kuivatin ja semmoista niveltä Loki on nyt saanut jäystää jonkun verran, pieniä määriä kerrallaan ettei mene maha sekaisin. Sitten viime viikon agitreenien jälkeen päästiin penkomaan jonkun ystävällisen ihmisen takakonttia, missä oli pari laatikollista naudan luita ja sieltä sitten ahneuksissani napsin niin paljon että nyt pakastimeen ei kyllä mahdu enää mitään. Siellä oltiin minä, pari treenikaveria ja Anne Savioja kuin lapset karkkikaupassa. Hintaa tuli 4e + lounasseteli. Lisäksi pakkasessa on broilerin, sian, naudan ja lohen lihaa, naudan mahaa ja jauhettuja broilerin siipiä ja maksaa keitettynä ja pilkottuna nameiksi. Mietin aiemmin miksi Lokin vatsa oli broilerin jauhelihaa saadessaan niin hyvä, mutta asia selkisi kun pilkoin uuden satsin pakkaseen ja huomasin, että broilerin jauheliha sisälsi myös luuta ja rustoa. Nyt Loki onkin saanut sitten myös muiden lihojen kanssa pienen annoksen jauhettua siipeä, kun broiskun luu kerran pitää vatsan niin hyvänä. Sehän saa samalla satsilla sekä nappulaa, lihaa että siipeä mikä on varmaan kaikkien ruokintaohjeiden vastaista, mutta niin kauan kun toimii niin menköön.

Loki on myös päässyt taas hieman pulskistumaan, mikä on ehkä osaksi ollut ihan tarkoituksenmukaista, nimittäin poika viettää huomenna 2-vuotis syntymäpäiviään. Biotiinikuuri sillä loppui viime viikolla, mutta en ole oikein varma onko sillä ollut mitään vaikutustakaan. Katselin kuitenkin näyttelykalenteria sillä silmällä että varmaan pari kuukautta menee ainakin vielä seuraavaan näyttelyyn, joten ehkä voisi kuitenkin vähän ruokintaa pienentää eikä turkinkaan kanssa ole vielä niin justiinsa. Ei sillä että tällä hetkellä olisi aikaakaan ajatella mitään näyttelyitä tai niihin treenaamista. Fiona sen sijaan on lihotuskuurilla.

Viime viikolla oli AST:n kisatoimikunnan kokous, missä en uutena vielä uskaltanut kovin vastuutehtäviä ottaa niskoilleni, mutta pari pienempää nakkia napsahti ensi vuodelle. Eilen oli lisäksi kentän syystalkoot, mihin tietysti tunnollisena yhdistysaktiivina osallistuin. Kannettiin yhteistuumin kaikki esteet kontteihin niin että kentälle jäi vain 3 hyppyä, rengas ja lauta ja pöytä kontaktin harjoittelemiseen. Renkaan kulmia voisi käydä joku päivä treenaamassa ja olisi tosi hyödyllistäkin, kun viimeksikin rengas meni ohi monta kertaa. Muuten tuskin tulee kentälle mentyä enää ennen kevättalkoita, kun ei sieltä keinuakaan löydy. Tänä vuonna tulee olemaan varmaan enää neljät ohjatut treenit sekä mahdollisia omatoimitreenauksia, joten voisi aika hyvin varmaan sanoa että meidän agilityvuosi alkaa olla paketissa.

Muistiin tähän että kumpikin koirista sai tänään Canex matolääkkeen.

Sitten vielä lyhyesti ensimmäisen kirkasvalolamppuviikon kokemuksia. Fionassa en ole huomannut oikein mitään vaikutusta. Itse lähinnä tuli viime viikolla valvottua epänormaalin myöhään mistä taas seurasi hirmuisen väsyneet aamut, mutta sitä en tiedä aiheuttiko valvomisen se ettei nukuttanut lampun takia, placebovaikutus tai muuten vain myöhään valvominen. Yllättävän hyvin jaksoin kirjoitella gradua myös työpäivän jälkeen monena päivänä nukkumaan menoon saakka, joten ehkä sillä jotain vaikutusta oli. Ja jaksoinhan minä tänäänkin kirjoittaa näin yllättävän pitkän päivityksen :P. Päivittäinen "hoitoaika" vaihteli 20 minuutista 2 tuntiin ja osan annoksesta otin iltapäivällä 14-17 välillä.

Pari viikkoa pitää varmaan koirien vielä kestää tylsiintymistä, mutta sen jälkeen pitäisi helpottaa. En oikein enää muista edes minkälaista se oli kun oli sitä niin kutsuttua vapaa-aikaa.

Talvilevolla

Luistoa ja kitkaa

Tällä viikolla liideltiin kahdesti, torstaina ohjatuissa ja tänään lauantaina omatoimitreeneissä Suvin ja Mikon kanssa.

Torstaina Saviojan treeneissä oli aivan huippuhauska ja kiva ja vauhdikas radan pätkä, jonka ratapiirrustus on todella taidokkaasti tehty tähän. Ensi viikolla kouluttaja ei pääse paikalle joten tehdään samaa rataa peilikuvana, ja tämä alla oleva piirrustus on Anskun ottama ensi viikon radasta, mitä modasin oikein päin ja vaihdoin numerot. Eli älkää välittäkö väärinpäin olevista numeroista, nuolista tai tekstistä.

Teemana oli takaaleikkaukset. Ensin ajattelin että piece of cake meille, vaan tässä ei tarkoitettukaan mitään tylsiä takaaleikkauksia putkeen, vaan hypyille ihan erilaisissa tilanteissa mitä ollaan ennen tehty. Ensimmäisellä kerralla Loki menikin piruetteja joka ainoan takaaleikkauskohdan jälkeen. Kolmoselle tehtiin ilmeisesti joku viskileikkaus mistä en tiedä mitään mutta tein sen silti, 5, 7, 10 ja 13 meni takaaleikkauksilla.

Hinkattiin jokaista takaaleikkauskohtaa tarkemmin ja tuota alun viskileikkausta, pointti oli pitää käsi ohjaamassa tarpeeksi pitkään ja ohjata matalalta ja kääntää aikaisin. Oli kivan tuntuista treenata, palkkasin Lokia munalelulla ja se jaksoi hienosti koko ajan ja oli kovin innoissaan. Meno oli kerrankin soljuvaa ajoittain ja siinä oli jo vähän menemisen meininkiä. Takaaleikkaukset kyllä on kivoja ja toimii meillä toisin kuin jotkut valssit, Annekin kommentoi että meille ne sopii.

Huippukiva tietää että ensi viikolla on edessä sama rata toisinpäin, vaikkakin ilman kouluttajaa. Onneksi ryhmässä on 7 osaavaa ihmistä neuvomassa :)

Alkuun ja loppuun tehtiin jälleen keinua. Siitä ollaan jo menty yli puolen välin eli Loki joutuu hieman jo nousemaan ylöspäin ennen kuin keinu alkaa keikata. Ensin tehtiin niin että Lotta palkkasi ja minä ohjasin, mutta meno oli hieman nahkeaa ja Loki kerran pomppasi alas keinun alasmenolta. Anne ehdotti että palkka olisi keinun päässä eikä kädessä, jotta käden voisi jo häivyttää pikkuhiljaa pois. Tätä kokeiltiin mutta veto ei ole niin kova keinun päähän jos nami on laudalla eikä kädessä, joten taidan pitäytyä vielä kädestä palkkaamisessa. Hieman hidastusta oli keinulla, joten lopussa otin vielä niin että itse ohjasin ja palkkasin. Tässä oli mielestäni enemmän vauhtia vaikka korkeustaso oli sama. Päästiin astetta etenemään jälleen, joten tosi kivat treenit senkin puolesta. Ansku kuvasi videota, kiitos!

Tänään oli sitten sovittu treenit Kivikkoon ja pohdin hetken että mitäs sitä tekis. Omatoimitekniikkatreenit on aina tuntunut olevan pienoinen riski, kun en osaa yhtään mitään, mutta kuitenkin meille on suositeltu että pitäisi treenailla tiettyjä ohjauksia myös omalla ajalla ja keskittyen vain niihin. Tänään kehitinkin sitten pienen treenin missä oli päällejuoksuja, välistävetoja ja ihan suoraa etenemistä. Tarkoitus oli myös modata rataa sen mukaan mitä kentältä löytyi ja ei ollut mitään väliä oikeastaan mitä esteitä nuo etenemissuoran esteet oli. Muuten tehtiin allaoleva rata kuten se on, mutta lähtösuora oli tuolla hypyn 11 alla eli tehtiin vissiin peilikuvana. Lisäksi muuria ei ollut ja rengas oli 4 esteen paikalla.

Vaan eipä todellakaan mennyt niinkun piti, homma kosahti jo heti ekoissa päällejuoksuissa. Maksimissaan kaksi hyppyä saatiin menemään mutta kolmas ei missään nimessä ollut edes lähellä sujumista. En vain päässyt tarpeeksi nopeaan etenemään ja meni koko homma pipariksi. Välistävedoissa sama homma, yksi tai kaksi hyppyä meni mutta kolmanteen hajosi pakka. Päädyinkin sitten treenaamaan vain parilla hypyllä ja sitten tuota lähtösuoraa eteen-käskyllä.

Eteen treeni meni niinikään aika pipariksi, sillä Loki oli täysin unohtanut koko renkaan ja sujahtelikin väärästä välistä monta kertaa. Sitten pitikin tehdä rengasta yksinään ja olisi pitänyt varmaan paljon enemmän keskittyä siihen, mutta pari kertaa mentiin sitten koko suora.

Keinu sen sijaan meni kivasti, tehtiin vauvakeinua toisiksi matalimmalla ja minimuurin pala alla. Oli astetta helpompi mitä ollaan viime aikoina tehty, mutta mielummin edetään liian hitaasti kuin liian nopeasti. Ei ollut mitään ongelmaa ja olisi voinut vaikeuttaa lisääkin, näin jälkeenpäin ajateltuna.

Loppuun vielä parit kuvat mitä olen kuolannut viime aikoina. Pentukuumetta ei ole ollut yhtään, mutta voi luoja miten voi tulla kuume työlinjaisista aussieista ja bortsuista.. Siinä olisi unelma mikä ei varmaan koskaan tule täyttymään (toisaalta, never say never..).

Tässä parit Black Zone's aussieiden kuvat. Ihailkaa kaikki aussiekuumeiset vaikka tätä, tätä, tätä, tätä, tätä (Black Zone's Darth Vader, vitsin makee!), tätä, tai suurinta suosikkiani tässä.

Ja täällä ex-agilitykoutsin Aino Pikkusaaren Toberoi kennelin bortsuja. Ensin ehkä maailmankaikkeuden pähein pikkupentu King of Diamonds, todella mielenkiintoista nähdä minkälaiseksi kasvaa. Sitten lisää pentuja, ja lisää, vielä yksi. Sitten Pai, toinen, Enzo, Tao ja Pai, Odie, Dyna ja Tex, ja loppuun upea Tigr.

Ja loppuun mahtava ilmestys, nimestä ei tietoa mutta googlen kautta löytyi tämä komistus nimeltä Kawa!

Liebster blog

Taru antoi meille suuren kunnian ja blogihaasteen nimeltään Liebster Blog, kuten kuvasta näkyy :). Iso kiitos!!

Säännöt menevät näin:

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaajaa, joka antoi haasteen sinulle.
2. Valitse viisi blogia, (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo, että ihmiset kelle jätit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.

Blogimaininnat menevät tällä kertaa seuraaville blogeille:

Aussie Dracun elämää
Elämme jännittäviä aikoja, sillä Suomen ehdoton ykkösagilityaussie pyöräyttää maailmaan tulevia agility- ja varmaan paimennuslupauksia ihan mahdollisesti lähitunteina. Oi jos vaan olisi agilitykoiran paikka vapaana.. tai sanotaanko että onneksi ei ole, ei varmaan mitään helpoimpia tapauksia tule tuolta ;)

Bordercollie Peppi
Ihana Peppi punaisine turkkeineen. Bortsuhaaveiselle nannaa tämä blogi.

Leevi ja Terra
Rotutovereita shelttejä ja koikkereita, agilityseurakaverin treeniblogi. Voi jospa joskus jaksaisi itsekin nähdä noin paljon vaivaa temppujen opettamiseen...

Nuuti ja Luka
Entisen Tampereen naapurin Luka-bolognesen ja sittemmin laumaan liittyneen Nuuti bortsun blogi. Otan yhä ylpeänä krediitit Nuutin saapumisesta osaksi itselleni, kun minun vinkkaamani koirahierojan kautta yhdistyi bortsuhaaveinen ihminen ja kasvattaja ;)

Senna ja Sumi
Lagottokaksikko, oikeastaan ainoa kosketukseni tähän rotuun. Senna on Lokin sielunsisko, niin samantyyppisiä ovat keskenään. Uintikaveri!

Eilen oli ihan huippuaksatreenit, mutta niistä myöhemmin kun saan videot käsiteltyä :)

Kuka sanoi ettei onnea voi ostaa

..ei ollut selvästikään koskaan kuullut kirkasvalolampuista (eikä sen puoleen masennuslääkkeistä, suklaasta, alkoholista tai muistakaan terveellisistä mielialan parantajista). Sain testikäyttöön Innosol Rondo kirkasvalolampun, jonka kirkasvalohoidon aloitin tänään. Kirkasvalohoidosta voi lukea lisää esimerkiksi täällä.

Kuvat http://www.innojok.fi/koti/valaisin.php?valaisin=387

"Hoidon vaikutus on useimmiten havaittavissa jo viikon kuluessa: olo alkaa tuntua kesäisen kevyeltä ja energiseltä."

Näin lupailtiin linkin tekstissä, joten oletan nyt sitten että viikon kuluttua kirjoitan pelkkiä iloisia asioita, piirrän kukkasia ja perhosia, lainaan suvivirren lyriikoita ja olen kaiken kaikkiaan iloinen, pirteä ja ilmassa leijaileva ja onnellinen ja parempi ihminen.

Tosin kerralla käytettävän ajan suositeltiin olevan 30min - 2h, aamulla tai aamupäivällä ja oma hoitoaikani kestää vain 20 minuuttia päivässä heti aamulla, joten vaikutus saattaa sen takia jäädä tavoitetta pienemmäksi. Mikäli näin käy, ja viikon kuluttua korvissa soi vain puolet suvivirren ensimmäisestä säkeistöstä, niin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin viedä laite töihin työpöydälle nököttämään jolloin parin tunnin päivittäinen annos onnistuu. Tänään tosin hoitoannos oli 30 minuuttia, koska totesin lampun aivan mahtavaksi kulmakarvojen nyppimisvaloksi. Meikkaamisen kannalta valo on jopa liian hyvä, sillä lopputulos ei koskaan ole tämän lampun valossa tarpeeksi täydellinen. Tuntui jopa jotenkin jännästi samalta kuin olisi katsonut suurentavaan peiliin kun kaikki näkyi niin tarkasti, liian tarkasti. Vai olikohan minulla sittenkin vain peili suurentava puoli ylöspäin..?

Tämän viikon ajalta voin myös raportoida perheen toisen testihenkilön, Fionan, käyttäytymismuutoksista. Se nimittäin nököttää nykyään sylissäni koko sen ajan kun syön ja meikkaan ja ainakin tämän viikon ajan myös otan tätä niin sanottua kirkasvalohoitoa kaamosmasennukseeni. Koiralla ei ainakaan luulisi tulevan mahdollisia placebo-vaikutuksia.

--------------------------------------------------------------

Lokilla sen sijaan on jo nyt syytä juhlaan, nimittäin Jätti-Loki-Bussi on bongattu jo useamman ihmisen kertomuksista Tampereella seikkailemassa! Pitemmittä puheitta, ladies and gentlemen, I give you the Loki-Bussi!

Viikon Saviojat

Torstaina oli taas Annen agility, missä tällä kertaa oli teemana vaikeat A kulmat ja lisäksi radalta löytyi keinu. Ratapiirrustus on alla, en kyllä ihan satavarmaksi mene vannomaan että tämmöinen oli, mutta sinnepäin.

Lokin kanssa tehtiin ensin keinua yksittäin, siiveke toisen pään alla. Lotta palkkasi, kiitos vaan avusta :). Omaa vuoroa odotellessa Loki ensin hätkähti kun ei nähnyt että joku meni keinua, mutta sen jälkeen katsellessa koiran menevän ei välittänyt mitään keinusta. Kävin sitä myös täysiä rämpyttämässä maahan ja Loki vain katseli. Otin helpompaa korkeutta mitä ollaan oman kentän keinulla tehty, kun oli kuitenkin uusi keinu ja paikka. Ensimmäisen toiston jälkeen Anne kommentoi, että enhän pyydä Lokilta 2on2offia, sillä hän tietää uroksilta katkenneen penisluita kun lauta väpättää takajalkojen alla eikä missään nimessä suosittele sitä.. Tulipa ainakin ratkaisu siihen että enpä enää pyydäkään vaan pistän Lokin pysähtymään kaikilla jaloilla laudan päälle niinkun meille jo pariin otteeseen on sanottu myös.

Toisen toiston jälkeen Anne kysyi että kauanko ollaan pidetty tässä vaikeustasossa, vastasin että pari viikkoa (valehtelin, ollaan pidetty tässä ainakin 3 viikkoa, sisältäen noin kahdet hyvin lyhyet treenit per viikko mutta puolustuksekseni sanottakoon että mukana on totuttelua uuteen keinuun ja korkeus on hieman vaihdellut sen mukaan) ja kysyi myös että "kauanko olet ajatellu tässä pitää". Vastasin, että "tarpeeksi pitkään" :). Anne kuitenkin kehotti pistämään keinun yhtä pykälää vaikeammaksi (Veikkolan siivekkeissä on kuin tätä varten toisella puolella semmoiset asteittain laskevat reunat, tositosi näppärää!) ja niin tehtiin. Ei ongelmaa tässäkään, tehtiin vain yksi toisto. Ensi kerralla tästä aloitetaan ja voisi laskea jo seuraavaan.

Itse radalla mentiin ensin 1-7, paitsi että jätettiin kepit välistä ja mentiin suoraan 3 hypyltä 6 muurille. Ihan hyvin meni ja 7 hypyn jälkeen palkka.

Sitten 10 putki, 9 hyppy ja siitä 10 eteenpäin aina A:lle. 11 jälkeisellä persjätöllä hieman vaikeuksia, 12 hyppy ei löytynyt oikeaan suuntaan ja A:lle nousu oli joka kerta hirveää katsottavaa kun en osannut suoristaa Lokia ennen kiipeämistä. Tosi vaikea kohta meille oli tämä.

14-18 myös vaikea, tai 16-17 kun Loki hyppi muuria ties mihin suuntaan kun ohjaus ei mennyt niinkuin piti. A:lle kiipeys taas vaikea ja suoristaa en osannut.

19 putkeen oli muuttanut mörkö, eikä Loki meinannut mennä sinne millään. Anne kävi pariin otteeseen suoristamassa putkea ja ihmetteli että mikä mörkö sinne muutti.. Taisi olla vaan liian suurella mutkalla, tai että ei noin paljon mutkaisia putkia olla tarpeeksi tehty. Anne sanoi, että sääntömuutos oli tullut, minkä mukaan täysin mustia putkia - eli semmoisia mistä ei näe yhtään läpi - ei saa olla kisaradalla. Vihdoin putken löydyttyä oikein loppu meni ihan ok, vaikka meinasin omiin jalkoihin kompastella.

Ihan lopuksi Anne pyysi menemään kepit yksittäin, sanoin ensin etten usko Lokin keskittymiskyvyn enää riittävän mihin Anne kommentoi että "sun pitää oppia luottamaan sun koiraan" :). Pari sisäänmenoa menikin pipariksi, mutta kolmannella löytyi ja Loki pujotteli oikein joten siihen jätettiin. Viimeiseksi otettiin vielä radan alkua mikä meni vähän väärin mutta ei korjattu.

Annen kommentoi treenin välissä, että Lokilla on hyvä keskittymiskyky/motivaatio(?) pitkiinkin suorituksiin ja se malttaa tehdä hyvin montakin toistoa. Loppurallattelussa, mikä jäi harmiksi ihan parin minuutin mittaiseksi, hän sanoi kuitenkin myös, että Lokin kanssa ei saa korjata virheitä, mikä pitää mielestäni ihan hyvin paikkansa.

Olin koko päivän juossut pää kolmantena jalkana paikasta toiseen ja jonottanut hermorauniona Hakaniemen torilta liikenneruuhkassa pois joten ei ollut oma ajatus ihan täysin kasassa näissä treeneissä. Sen huomasin mm. siitä, että jälkeenpäin oli tosi vaikea muistella mitä taas tehtiin ja miten meni ja tulikin taas niitä "miksi en keskittynyt kunnolla siinä kohdassa" -fiiliksiä.

Tässä treenien videota, kiitos kuvauksesta Anskulle! :) Huomatkaa myös "hieno" palkkaus heittämällä lelu suoraan A:n yli, ja Loki tietysti perässä.. Ei mitään maailman parasta matskua, tai että korjattavaa olisi paaaljon mutta semmoista se välillä on.

Loki muuten innostui viime viikon omatoimikeppeilyssä munalelusta niin paljon, ettei sille enää sen jälkeen kelvannut repimislelu lainkaan. Se oppi ensimmäisen kerran, että se voi noutaa munalelun ja tuoda minulle jolloin saa sisältä namin ja sen jälkeen juoksi aivan hulluna lelun perässä joka kerta. Tuon jälkeen olenkin hieman miettinyt kannattaako palkata munalelulla vai ei. Toisaalta jos palkkaan sillä, niin saan tehtyä enemmän toistoja koska repimiseen ei mene sitä energiaa ja jos intoa on juosta munan perässä niin paljon niin onko sillä väliä. Mutta toisaalta taas pelkään että Lokia ei enää kiinnosta repimislelut ja tykkään myös että se riehuu lelun kanssa palkaksi. Ehkä pidän molemmat palkkana toistaiseksi, eikös se niin ole että palkan vaihtelevuus lisää koiran motivaatiota.

Koira tulee illalla kotiin. Kun se kiertyy paikalleen ja nukahtaa, alkaa sen sydänlämpö levitä huoneisiin.

Risto Rasan (1971) jotenkin ihanan sympaattinen lainaus toimikoon tämän sitä-sun-tätä sisältävän postauksen otsikkona.

Pari viikkoa sitten käytiin sanomassa heiheit mökille, joka luovutetaan pian pois eikä enää sinne ole pääsyä. Minä nautin mökistä kesän aikana suunnattomasti, samoin kuin koirat ja myös meidän agilityharrastus, kun mökillä saimme niin upean pohjatyön tehtyä kepeille. Onkin vähän kurja ettei sinne enää päästä, mutta ehkä ensi vuonna on sitten uusi mökki uudet kujeet :). Koko porukka innostuimme kuitenkin mökistä sen verran, että pakenemme jouluksi niinikään toiselle mökille, ihaniin talvimaisemiin! Siellä kelpaa sitten (talvenkestävien) koirien kirmata ulkona lumihangissa. 

Kolmen koiran kopla tuli hyvin toimeen mökillä, mitä nyt kerran vai kaksi Loki ärähti Tessin kauemmas. Kerran taisivat lähteä juoksuleikkiin, mutta Loki jyräsi Tessin niin että sen jälkeen pentu varoi kyllä juoksemasta Lokin alle. Fionan kanssa Tessi sitten juoksikin enemmän ja sai muutenkin omia pieniä pentuhepuleitaan pihalla.

Tessi yllä 10vk, alla 3kk

Tessi tessiselle kuuluu ihan hyvää, se on kasvanut komeasti Fionan ohi ja pituutta oli 3kk syntymäpäivänä 28cm ja painoa 3,6kg. Rokotuksilla lääkäri oli löytänyt hännästä jonkun pienen kiemuran, paimenkoukku vai mikä olikaan, rakenteellista synnynnäistä häntämutkaa ei pennulla ole joten mikä lie. Rokotusten jälkeen on ollut ilmassa ajoittaista oksentelua, öistä, liekö johtuu jotain mitä on syönyt tai sitten jotain tarttuvaa. Itse skeptikkona epäilen tietysti rokotusten "sivuvaikutuksia". Vointi on kuitenkin pysynyt pirteänä ja pieni on kovin iloinen ja kaikkia rakastava pikkuinen. Ihana pentu kaiken kaikkiaan.

Tessi on nähnyt paljon koiria, shelttejä enimmäkseen oman laumalaisten lisäksi. Lokin naamalle se hyppii vieläkin, ei paljon järki päätä pakota tällä. Se oikein kahdella tassulla saattaa pompata päin Lokin naamaa eikä Loki sano siinä mitään. Ahtaassa tilassa se kyllä sanoo, en ihmettelisi vaikka sanoisi tuossa päin naamaa hyppimisessäkin, mutta sen näyttää kestävän.

Vauva pääsi ensimmäistä kertaa agikentälle joku viikko(?) takaperin. Mentiin putkea ja siivekkeiden välistä juoksemista, tosi kiva harrastuspentu se kyllä on ja palkkautui hienosti lelusta ja namista. Minä yritän olla Tessille fun-aunt-Jemima, joka riekuttaa ja riehuttaa sydämensä kyllyydestä ;)

Lokin kanssa käytiin toissapäivänä aksakentällä, ja päätin ettei enää mennä sinne pimeällä yksin. Nythän on Helsingissä käynnissä Night Visions kauhuleffapäivät Halloweenin kunniaksi ja yhden leffan kävinkin katsomassa, mutta omasta puolestani saisi pysyä siellä leffateatterin puolella eikä tulla pelottelemaan meidän agilitytreenejä. Ei mitään siis varmaan oikeasti tapahtunut, varmaan olen vain vainoharhainen, mutta onhan sitä pitänyt pitää pientä taukoa aksasta kuitenkin. Tästä eteenpäin pitäydytään siis vain ohjatuissa kerran viikkoon olevissa treeneissä tai mahdollisuuksien mukaan mennään jonkun kanssa omatoimeilemaan. Keinussa tehtiin jo maksipöydän matalinta vaihetta, eli seuraavaksi pitäisi valita matalampi osa siivekkeen alle. Keinun tehotreeni jatkuu varmaan vähän hitaampana tästä eteenpäin kun ei kentälle viitsi aina mennä.

Positiivista treeneissä oli se, että ne menivät ihan penkin alle siksi kun Loki oli kuin sähköjänis eikä kepeistä tullut mitään. Olisi selvästi pitänyt ottaa treeniin joku vauhtirata eikä yrittää hinkata keppien sisäänmenoja. Keinulla tehtiin ensin vauhdikkaita suorituksia maksipöydältä maksamakkaran avulla ja poika oli ihan kierroksilla, keinulla se on tarkoituksellista mutta näköjään ei samoissa treeneissä kannattaisi koittaa jonkun hinkuttamista. Valitettavasti ei päästy tämän viikon ohjattuihin ja Saviojan treeneissä se ihan oikeasti harmittaa, mutta ensi viikolla sitten taas rallatellaan. Viikon agitauon jälkeen Loki ei varmaan pysy housuissaan.

Sitten siirrytään case Fionaan, jonka kanssa käytiin eilen vaihteeksi eläinlääkärillä päivystyksessä. Toissayönä se oli tosi levoton, rapsutteli joka paikkaa ja aamuyöstä huomasin sen silmän ympärysten olevan ihan turvoksissa. Nypin sen korvakarvat siltä varalta että ne olisivat kutianeet ja siksi olisi rapsutellut ja estin tämän jälkeen rapsuttelun ja parin tunnin päästä turvotus olikin laskenut. Koko päivän se oli kuitenkin aika levoton ja tuntui kutiavan vähän joka puolelta. Illalla soittelin Espoon Eläinsairaalaan ja kun huomasin Fionan silmän alkavan taas turvota lähdettiin varmuuden vuoksi käymään. Varmuuden vuoksi -käynnistä tulikin sitten 450e lasku, josta osan tosin saan takaisin vakuutuksessa ja mukana oli 75 eurolla ruokaa. Kontrolloitiin veriarvoista maksat ja tulehdusarvot, sappihapot lähetettiin pitkästä aikaa eteenpäin. Maksa oli ihan hyvä, vain se sama mikä ajoittain on koholla enemmän tai vähemmän oli hieman taas koholla. Muut arvot ok, paitsi pari jotain mitkä oli ihan hieman koholla saattoi johtua stressaavasta tilanteesta (kuumetta lääkärillä mitattiin Fionalla olevan 39,6, raukka tärräsi niin kovin ja olisi pitänyt kotona mitata luotettavampi tulos).

Fiona silmien todettiin olevan kovin turpeat, korvat punoittivat ja kauttaaltaan oli vähän kuin allerginen reaktio päällä. Anaalit tyhjennettiin, lääkäri sai puristella melkoisesti ennen kuin sai mitään ulos, eli aika sementtiä oli taas. Fiona sai kortisonipiikin ja sovittiin, että jos ei silmät rauhoitu tuon jälkeen tai palaa niin haen sille tipat.

Analyysiä pohdittiin lääkärin kanssa ja jonkun mystisen allergisen reaktion lisäksi virukset (mahdollisesti sama kuin Tessillä ollut..? Spekulointia...). Adenovirus, kennelyskä.. teidän arvaus on ihan yhtä hyvä kuin minun tai lääkärin. Tänään ei ole ollut turpea mistään kohtaa joten liekö mennyt ohi kortisonipiikillä. Fiona on oksennellut viime viikon aikana taas joitain kertoja öisin, olen liittänyt sen maksaan mikä ajoittain oireilee ajoittain ei, joten aika olan kohautuksella kuittaan nuo öiset oksennukset nykyään. Tajusin tosin, että olen antanut sille nappulat kuivempana kuin ennen jos ei töhnäisi niin noita hampaita, mikä voi olla vatsalle rankempaa ja pistää siksi oksentamaan. Eläinlääkärin kanssa siinä spekuloidessa ajateltiin että pitäisi harkita alanvaihtoa eläinlääketieteelliseen kun niin paljon noita palloiteltiin "mielenkiintoisia" aiheita :). Ehkä sitten kun kyllästyn it-alaan niin lähdenkin eläinten hoitoalalle :P

Tajusin myös, että Fionan rokotuksethan on myöhässä.. Se täytti juuri 4v joten pitäisi parin viikon sisällä hakea uudet rokotukset. Rahanmenoa ei voi estää.. Saisikohan yhdistettyä edes Lokin rokotuksiin, tai sitten tungetaan Tessin 16-viikkois rokotuksille mukaan jakamaan poliklinikkakustannuksia.

Fiona-raukka valitsi kakkapaikakseen viime viikolla takiaiskasan, minkä seurauksena menetti suurimman osan yllä näkyvästä turkistaan. Yritin säästää osan turkkia lämmittämään, mutta lopputulos olisi ollut niin kamala että vedin lyhyemmäksi kauttaaltaan. Nyt sitten jäädytään, mutta tilattuna on Fionalle oma villatakki ja talven pahille pakkasille se saa synttäri+joululahjaksi upouuden pompan.

Tänään onkin tiedossa kivaa, kun Loki pääsee mahdollisesti vuoden viimeiselle jäljelle. Edellisestä on aikaa varmaan yli kuukausi ja se ei mennyt kovin hyvin, joten mielenkiinnolla odotan miten nyt menee.